Tex Willer / Mefisto / Yama
Juha
Kukas heittäisi lonkalta kaikki suomeksi ilmestyneet Texin tarinat joissa
mukana Mefisto ja poikansa Yama.
Ensimmäisessä mitä itseltä löytyy, viitaten sellaiseen tapahtumaan, jossa
Mefisto olisi Texin toimesta jätetty autiomaahan hakattuna....onko tämä
juttu olemassa suomeksi
Juha
--
This mail has been checked by Norton Antivirus
Erno Tamminen
Mefisto:
1954 / 06 - 25 Santa Fen tuho
1974 / 04 - 06 Luurankoylänkö
1977 / 09 - 10 Painajainen
1980 / 03 - 05 Viidakon murhenäytelmä
Yama:
1982 / 04 - 07 Mefiston poika
1982 / 07 - 09 Yaman paluu
1983 / 11 - 15 Mefiston varjo
Santa Fen tuhossa Mefisto oli vielä jonkimmoinen taikurin tapainen, jolla ei
ollut mitään yliluonnollisia kykyjä. Tarinan luurankoylänkö lopussa Mefisto
jätetään ammuttuna autiomaahan. Tähän tapahtumaan viitataan (muutamalla
ruudulla) tarinassa Painajainen (Taisi olla Tiger Jack joka ampui...).
Painajainen päätttyy Mefiston joutuessa mielisairaalaan. Viimeinen
Mefisto-seikkailu päättyy Mefiston hautautuessa linnansa raunioihin
tykinammuksen osuessa ruutivarastoon... Mefistohan ei heti kuollut, mikä
paljastuu Mefiston poika-tarinassa.
Oikea vastaus toiseen kysymykseesi siis lienee tarina Luurankoylänkö.
BTW, italiankielisiä Tex Willereitä saa tarjota, jos jollain ylimääräisiä
numeroita sattuisi olemaan...
Erno Tamminen
Erno Tamminen
Korjatkaa (ja informoikaa toki minuakin), jos olen väärässä.
Erno Tamminen
Vesa Kataisto
> Mielestäni muita Mefisto/Yama seikkailuita ei ole jäänyt suomentamatta.
> Korjatkaa (ja informoikaa toki minuakin), jos olen väärässä.
Kemissä Texin käsikirjoittaja Mauro Boselli totesi, että hän on
kirjoittanut pari Mefisto-juttua, joita ilmeisesti ei vielä ole käytetty.
Claudio Nizzi, toinen kässääjä, ei puolestaan pidä fantasiasta lainkaan.
Vihje ja mainos: tilatkaa os. jur...@utu.fi Suomen Länkkäriseuran lehti
Ruudinsavu, uusimmassa numerossa pitkä Boselli-haastattelu ym.. 4 numeroa
vain 10 euroa!
Mikko P Vuorinen
>> Mielestäni muita Mefisto/Yama seikkailuita ei ole jäänyt suomentamatta.
>> Korjatkaa (ja informoikaa toki minuakin), jos olen väärässä.
>Kemissä Texin käsikirjoittaja Mauro Boselli totesi, että hän on
>kirjoittanut pari Mefisto-juttua, joita ilmeisesti ei vielä ole käytetty.
>Claudio Nizzi, toinen kässääjä, ei puolestaan pidä fantasiasta lainkaan.
Minä pikkupoikasena kun Tex Willereitä luin suurella innolla, pidin
kaikkein eniten sellaisista vähän yliluonnollisia elementtejä sisältävistä
tarinoista. Kaiken maailman karjavarasjutut tuppasivat olemaan turhan
tylsiä, joten seikkailuissa piti olla jonkinlainen jännittävä mysteeri.
Jos tarinassa oli mukana El Morisco, oltiin hyvillä jäljillä.
Ensimmäinen ostamani Tex Willer oli muuten sattumalta se numero, mistä
alkoi Yaman tarina. Ahkerasti divareita koluamalla löysin myöhemmin myös
Mefisto-tarinoita sekä paljon muuta jännää.
--
)))) (((( + Mikko Vuorinen + mvuo...@cc.helsinki.fi
)) OO `oo'((( + Dilbon@IRC&ifMUD + http://www.helsinki.fi/~mvuorine/
6 (_) ( ((( + GSM 050-5859733 +
`____c 8__/((( + + En näe euromerkkiä nyysseissä.
Otto J. Makela
aivan suoraa sciffyä: alieneiden avaruusalus tipahti jonnekin Texin
maisemiin ja hän auttoi näitä taas pääsemään kotiin...
Joku fani varmaan osaa tämän perusteella suoraan nimetä lehden?
--
/* * * Otto J. Makela <o...@iki.fi> * * * * * * * * * * * * * * * */
/* Phone: +358 40 765 5772, FAX: +358 42 7655772, ICBM: 60N 25E */
/* Mail: Mechelininkatu 26 B 27, FIN-00100 Helsinki, FINLAND */
/* * * Computers Rule 01001111 01001011 * * * * * * * * * * * * */
news.jippii.fi
> Minä pikkupoikasena kun Tex Willereitä luin suurella innolla, pidin
> kaikkein eniten sellaisista vähän yliluonnollisia elementtejä sisältävistä
> tarinoista. Kaiken maailman karjavarasjutut tuppasivat olemaan turhan
> tylsiä, joten seikkailuissa piti olla jonkinlainen jännittävä mysteeri.
> Jos tarinassa oli mukana El Morisco, oltiin hyvillä jäljillä.
>
> Ensimmäinen ostamani Tex Willer oli muuten sattumalta se numero, mistä
> alkoi Yaman tarina. Ahkerasti divareita koluamalla löysin myöhemmin myös
> Mefisto-tarinoita sekä paljon muuta jännää.
> --
> )))) (((( + Mikko Vuorinen
Kiitos ensinnäkin vastanneilla ja sitten kommenttia Mikolle : meikäläinen
lukee edelleen 36 vuotiaana innolla Texiä. Ennen muuta vessa- ja
ruokapöytälukemisena Tex on kokonsa puolesta ehdoton.
Parhaat palat ovat luonnollisesti ne, joissa gurumme yllyttää
kapakkariehujia parhaansa mukaan nujakoimaan kanssaan.....Jostain syystä
minulle ei kolahda lainkaan ne intiaanitarinat, ovat jotenkin tylsiä....Nämä
erilaiset "Renkaat" ja vastaavat ovat parhaimpia.
Juha
Markku Vaara
On Fri, 19 Jul 2002, Otto J. Makela wrote:
> Joskus kauan sitten pienenä luin yhden Tex Willerin jonka tarina oli
> aivan suoraa sciffyä: alieneiden avaruusalus tipahti jonnekin Texin
> maisemiin ja hän auttoi näitä taas pääsemään kotiin...
Jaa, minä muistan yhden lehden, jossa avaruusalus oli tipahtanut
vuoristoon joskus vuosisatoja aikaisemmin, liskomaiset alienit
olivat kaikki kuolleet, mutta alus oli säilynyt ja sitä sitten
Tex ja kumppanit joukolla ihmettelivät. Joku tulivuorenpurkaus
sitten hävitti lopussa koko aluksen. Olisiko ollut sama tarina?
Tarinan alkuvaiheissa Tex kavereineen myös kohtasi suomupeitteisiä
inkkareita, jotka ilmeisesti olivat alieneiden ja intiaanien jälkeläisiä.
Tai jotain?
Scifiä oli myös Tex-tarina, jossa avaruudesta laskeutui ihmeellisiä
vertaimeviä merisiilejä(?), mutta siitä en muistakaan sen enempää.
-Mara
Panu Mantylahti
> Jaa, minä muistan yhden lehden, jossa avaruusalus oli tipahtanut
> vuoristoon joskus vuosisatoja aikaisemmin,
Scifiin laskettaneen myös kadonneet maailmat, joissa Willer kavereineen
on kaäynyt muutamaan otteeseen.
Netistä löytyy hyvä Suomessa julkaistuja Texejä käsittelevä saitti:
<url:http://www.bellingham.fi/tex/texhome.htm> Sivustolla on niin
kansikuvia, taustatietoja kuin juonisynopsejakin.
> Scifiä oli myös Tex-tarina, jossa avaruudesta laskeutui ihmeellisiä
> vertaimeviä merisiilejä(?)
Viittanet Kuolema tulee taivaalta -tarinaan (vuodelta 75), josta itsekin
tykkäsin pikkunaskina oikein huolella. Harmi vain, että aikojen saatossa
loppuratkaisun sisältävä numero on hävinnyt jonnekin arkistoistani.
Nykyisinhän Texissä julkaistaan uudestaan 70-luvun materiaalia, joista
työn alla on Vihreä kuolema, alunperin vuodelta '71.
Viimeisin scifi-juttu taisi olla Valo avaruudesta (v. 96) jossa kaivoon
putoaa meteori. Vettä juoneet muuttuvat hehkuvasilmäisiksi
mahapiikeillää verta imeviksi B-kauhuleffan monstereiksi.
Ai niin, onhan sitä zombieitakin nähty Texin vaivoina. Voodoo-porukka
kehitteli semmoisen Yama-seikkailussa, ja Mustan tiikerin jahdissa
hautuumaalta manattiin myös lisäjoukkoja.
-P
--
Thou shalt not follow the Null Pointer,
for at its end Madness and Chaos lie.
Esa Toivonen
> Markku Vaara <mav...@mail.student.oulu.fi> wrote:
> > Jaa, minä muistan yhden lehden, jossa avaruusalus oli tipahtanut
> > vuoristoon joskus vuosisatoja aikaisemmin,
> > Scifiä oli myös Tex-tarina, jossa avaruudesta laskeutui ihmeellisiä
> > vertaimeviä merisiilejä(?)
>
> Viittanet Kuolema tulee taivaalta -tarinaan (vuodelta 75), josta itsekin
> tykkäsin pikkunaskina oikein huolella. Harmi vain, että aikojen saatossa
> loppuratkaisun sisältävä numero on hävinnyt jonnekin arkistoistani.
Meikä on muistavinaan sellaisen stoorin jossa oli jotain vihreitä kiviä,
jotka saivat ihmiset joko muuttumaan oudon näköisiksi tai kuolemaan
ennen pitkää tms. Mahtoivatko nämä olla jostain ulkoavaruuden aluksesta
tai sen alastullessa lasittamasta kalliosta saatuja??? Saattaa olla että
muistikuvissa yhdistyy useita noista edellisissä posteissa mainituista
jutuista, mutta en tainnut Texejä isommin seurata kuin 70-luvulla heti
pokkariformaatin ensivuodet ja myöhemmin satunnaisesti divareista
kokonaisia jatkumoita ajankuluksi kokoillen. Ihme kyllä mullekin juuri
nuo paranormaalit kuviot ovat jääneet erityisesti mieleen
arvoituksellisuutensa takia.
Mitenkähän muuten on - kun tuo Leonen Once Upon A Time In The West
(Huuliharppukostaja) juuri esitettiin tv:ssä - muistin jostain
lukeneeni, että Texillä olisi saattanut älyttömän suosittuna
italialaisen viihteen ikonina olla jotain vaikutusta siihen miten ja
millaiseksi italowestern 60-luvulla kehittyi - ainakin yhtenä tekijänä
muiden joukossa. En ole lukenut vanhoja 60-luvun Tex-vihkosia. Oliko
niissä jo jotain perinteisestä jenkki-westernistä eroavia vivahteita
havaittavissa; oliko Tex esim. jo silloin yhtä lailla tuollainen
kovanaama, jonka epäilyttävien hemmojen rökitykset eivät aina ihan
loppuun saakka tuntuneet motivoiduilta tai oikeudenmukaisilta? Jostain
minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että tällainen kovuus olisi
Tex-sarjakuvaankin tullut vasta elokuvan kehittyessä rankempaan
suuntaan, mutten ole yhtään varma asiasta.
--
Esa
Timo Ronkainen
Ihan puhtaasti vinkkinä Tex-sivu:
http://www.bellingham.fi/tex.htm
josta voi seikkailuja yrittää löytää. Kattava.
Timo
news.jippii.fi
"Timo Ronkainen" <tim...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:ahf2j4$f6m$1...@bowmore.utu.fi...
Kiitos Timo, tämä oli hyvä.
Muuten, kaikella kunnioituksella ja ystävyydellä mutta miksi moni mainitsi
lukeneensa "pikkupoikana" Texiä.
Onko se oleellista minkä ikäisenä lukee tiettyä sarjakuvaa ;)
Juha
Panu Mantylahti
> Meikä on muistavinaan sellaisen stoorin jossa oli jotain vihreitä kiviä,
> jotka saivat ihmiset joko muuttumaan oudon näköisiksi tai kuolemaan
> ennen pitkää
Kyseessä on ihan eri tarina. Eräs meksikolaisten atsteekkien poppaukko
kaiveli laava-altaasta vihreitä kiviä, joita sitten ammuskeltiin
puhallusputkilla. Tähän tarinaan on muuten viitattu myöhemminkin
tarinassa, jossa jaguaarimiehet polttivat Moriscon talon. Vihreitten
kivien tarina julkaistiin 76 nimellä El Morisco.
> nuo paranormaalit kuviot ovat jääneet erityisesti mieleen
> arvoituksellisuutensa takia.
Texin tekijätiimistä ainakin osa oli aikoinaan kehitellyt Flash Gordon
-vaikutteista scifisarjakuvaa. Taisipa olla jopa niin, että kyseinen
avaruussankari muistutti naamaltaan Texiä melko paljon. Vaikutteitten
lähde lienee siis selkeä.
> oliko Tex esim. jo silloin yhtä lailla tuollainen kovanaama, jonka
> epäilyttävien hemmojen rökitykset eivät aina ihan loppuun saakka
> tuntuneet motivoiduilta tai oikeudenmukaisilta?
Vahoja, kapeita Texejä en ole koskaan päässyt lukemaan. Isäukkoni, joka
minutkin kyseiseen lehteen tutustutti, tiesi kertoa ennen olleen paljon
enemmän tavallisia karjavarkaita ja rosvoja. Keinot heittenkin
kuriinpanemiseen olivat kuitenkin tuttuja nykyistenkin lehiten
lukijoille.
Tiesitkö, että Texiä on oikein tutkittu yliopistotasollakin? Janne
Viitala on tehnyt Tampereen yliopistolla historian laudaturtyön nimellä
Tex Willerin allegorinen taistelu mafiaa vastaan 1948-1998. Jossain
vaiheessa teksti oli netissäkin, mutta pikaisella googlettamisella en
löytänyt sitä.
Yksi Texin perustavia ajatuksia juuri onkin siinä, että sankarimme on
Lännen kovin pyssy- ja nyrkkisankarin ohella viekkaampi kuin pentujaan
varjeleva kojootti.
Vaikka eipä silti, niin ylivoimainen kuin Tex onkin, niin aina tämän
tästä tarinoita piristetään järjestämällä kvartetti osittain tai
kokonaankin kunnon vaikeuksiin. Esimerkiksi Mustan tiikerin tapauksissa
sankarit ovat pelastuneet ainoastaan
"Pääpaha-selittää-juonensa-eikä-ammu-heti" -temppujen ansiosta. Olisihan
se pitemmän päälle kovin tylsää, jos kaikki seikkailut aina
ratkaistaisiin kertalaakilla lähettämällä puolet konnista saapasmäkeen
ja loput Yumaan leuka tohjona ja silmät mustina.
Panu Mantylahti
Olen lukenut palttiarallaa 7-vuotiaasta saakka, eli kohta tulee 20
vuotta täyteen. Olen kai sitten ikuinen pikkupoika :)
Liekö kirjoittajien iällä vaikutusta asiaan? Tarkoitan, että esimes
faijani kertoi muksuna lukeneensa Texejä, kun vaihtoehtoisia
viihdelähteitä ei kovin paljoa ollut. Texien julkaisuusahan oli tauko,
kun kapeista lehdistä siirryttiin B5-kokoon. Tässä vaiheessa
lukuharrastus viimeistään katkesi melko monelta fanilta.
Texiä ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää kovin korkeakultturelliksi
sarjakuvaksi. Niin kuin joku tässä säikeessä jo totesikin, Aku Ankan
kanssa ehdotonta vessalukemista. Sarjis on ennen kaikkea viihdyttävää
popcorn-lukemistoa, ja se riittää minulle. Parempaa - jos huonompaakin -
luettavaa taatusti olisi tarjolla, mutta kuka kumma jaksaisi lukea
Platonia ja Sartrea päviät pitkät?
Juha
"Panu Mantylahti" <mant...@cs.Helsinki.FI.invalid> kirjoitti
viestissä:ahgvsn$m6l$1...@oravannahka.helsinki.fi...
Panu, minähän se siitä vessalukemista mainitsin itse.
Mutta mielestäni Tex Willer on monesti päihittänyt nämä "taidesarjikset"
realistisuudellaan siinä mielessä, että miljöö on luotu hyvin uskottavaksi.
Ja viis taiteesta - kunhan se sarjis toimii ;)
Juha
Esa Toivonen
> "Panu Mantylahti" <mant...@cs.Helsinki.FI.invalid> kirjoitti
> > Texiä ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää kovin korkeakultturelliksi
> > sarjakuvaksi. Niin kuin joku tässä säikeessä jo totesikin, Aku Ankan
> > kanssa ehdotonta vessalukemista. Sarjis on ennen kaikkea viihdyttävää
> > popcorn-lukemistoa, ja se riittää minulle. Parempaa - jos huonompaakin -
> > luettavaa taatusti olisi tarjolla, mutta kuka kumma jaksaisi lukea
> > Platonia ja Sartrea päviät pitkät?
> Panu, minähän se siitä vessalukemista mainitsin itse.
>
> Mutta mielestäni Tex Willer on monesti päihittänyt nämä "taidesarjikset"
> realistisuudellaan siinä mielessä, että miljöö on luotu hyvin uskottavaksi.
>
> Ja viis taiteesta - kunhan se sarjis toimii ;)
No ei Willer kyllä oikein kelpaa vessalukemiseksi - ainakaan
kirjaimellisesti. Syy on sama mitä pidän yhtenä Texin tärkeimmistä
eduista yhä vieläkin, joskin manga on hiukan syönyt sen aluetta
viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Kysymys on tietysti pitkistä
tarinoista, joiden takia sarja on minun mielestäni ihanteellista
lomalukemista.
Kun kerroin joskus takavuosikymmeninä hamstranneeni jälkikäteen menneitä
numeroita divarista kokonainen vuosikerta kerrallaan, kyse oli juuri
tästä: kahmin mökille tai kotiin aivotonta viihdelukemista, johon
saattoi uppoutua ja unohtua riittävän pitkiksi ajoiksi kerrallaan ja
joissa stoorien rakenteet ja ideat kuitenkin vaihtelivat kiitettävän
yllättävästi (kuten tämä säie osoittaa). Tuo tarinoiden pituus oli aivan
toista kuin pisimmissäkään jenkkisarjakuvan lehdissä.
Texissä ei ole tässä mielessä mitään elitististä, se ei ole
älymystökamaa: divarinpitäjät kertoivat sen olevan yksi suosituimmista
nimikkeistä ja sen takia sisäänostivat sitä runsaasti hyllyihin (kuin
kirjahyllyyn) jopa valmiiseen vuosi/numero-järjestykseen, jotta etsijät
löysivät haluamansa tarinat/vuosikerrat mahdollisimman nopeasti.
Olen yrittänyt selailla paria tuoretta 70-luvun alun uusintaa Egmontin
Tex Willer Kronikka -sarjasta, mutta en ole ainakaan vielä päässyt
pudottautumaan samaan vireeseen kuin takavuosikymmeninä. Nuo muhevat
kaksoisuusinnathan olisivat ihanteellinen formaatti, mikäli teoriani
pitäisi paikkansa.
--
Esa
Timo Ronkainen
Ja onpa Texistä Ilpo Lagerstedtin tekemä kirjakin:
http://www.unikankare.net/kirjoitukset/timo_ronkainen_tex_willer_210101.html
Juha:
>Mutta mielestäni Tex Willer on monesti päihittänyt nämä "taidesarjikset"
realistisuudellaan siinä mielessä, että miljöö on luotu hyvin uskottavaksi.
Uskottavaksi ehkä mutta ei aina autenttiseksi. :-)
Timo
Harri Hirvelä
Esa Toivonen
> > Tiesitkö, että Texiä on oikein tutkittu yliopistotasollakin?
>
> Ja onpa Texistä Ilpo Lagerstedtin tekemä kirjakin:
> http://www.unikankare.net/kirjoitukset/timo_ronkainen_tex_willer_210101.html
Myös Lagerstedtin kotisivuilta löytyy artikkeli Willerin historiasta ja
Bonellin elämäkerta (muutamien muiden sarjisartikkelien ohessa). Ilmenee
mm. että sarjan nimeksi yritettiin alkujaan Tex Killeriä, mutta Italian
sensuuri ei niellyt moista. :)
http://www.helsinki.fi/~lagerste/
--
Esa