Paras Tintti?
Hiski Haapoja
järkyttävät, mutta Tintin ura on niin korkeatasoinen, että
vastauksissa saattaa olla mielenkiintoista hajontaa. Vain yksi
albumi (Kongo) on selkeästi huono, kaikkien muiden voisi otaksua
olevan jonkun suosikkeja. Mestariteoksia ovat ainakin Ottokarin
valtikka, Seitsemän kristallipalloa, kuumatka ja Lento 714, mutta
oma suosikkini on silti Tintti Tiibetissä, tuo maailman liikuttavin
tarina ystävyydestä ja lojaaliudesta (Tintti suhteessa Tsangiin,
Haddock ja sherpa Tharkey suhteessa Tinttiin), jossa sydämen ääni
johdattaa voittoon kaiken logiikan vastaisesti. Kuulostaa imelältä,
mutta karut maisemat ja Haddockin maanläheisyys ("Anteeksi, onkohan
kellään kenkälusikkaa?") estävät liian sokerisuuden. Muuten
harvinaista, ettei 62 sivun seikkailusarjakuvassa ole yhtään roistoa.
Jos joku ei muista kaikkia albumeja ulkoa, sopii käydä vilkaisemassa
tätä ennen vastaamista: <http://www.tintin.be/Albums/albums_gb.htm>.
Hiski
ignatz
>harvinaista, ettei 62 sivun seikkailusarjakuvassa ole yhtään roistoa.
Aivan aivan. Toinenhan on sitten Castafioren korut, jossa ei ole edes
seikkailua. Ja se onkin yksi kärkeen menevistä Tinteistä. Juuri siksi
kiehtovaa. Mestarillista. Tunnelmallista. Hauskaa.
Monet muutkin ovat kyllä hienoja. Tuhatkaunon tapaus kylmän sodan
ilmentymineen ja itäblokin kuvineen.. Lento 714... / kristallipallon
mystinen tunnelma.
Hankala pala. Voisin luetella 24 parasta epäjärjestyksessä ;-)
BTW, saisivat julkaista noita Hergén koulukunnan piirtäjiä suomeksi
enemmänkin. Bob De Mooren Barellin ja Leloupin Tsunon lisäksi pitäisi saada
loput Blake & Mortimerit. Myös ne uudet ei-Jacobsit. Loput Alixit ja muut
sarjat Martinilta.
Ja paljon on semmoista mistä emme edes tiedä. Paljon lie myös
keskinkertaistakin..
--
Timo Ronkainen
Pertti Rautiainen
kymmenisen vuotta. Tällä varauksella tehty suosikkilista:
Castafioren korut: vaikka tässä albumissa ei juuri mitään oikeasti
tapahdu, niin jokin siinä piti mielenkiinnon yllä.
Yksisarvisen salaisuus & Rakham Punaisen Aarre: hieno kaksoisalbumi.
Määränpäänä Kuu & Tintti Kuun kamaralla: teini-ikäiselle
raketti-intoilijalle varsinkin ensimmäinen osa kaksoisalbumista oli
hienoa lukemista.
Sininen lootus: Herge suhtautuu huomattavasti ymmärtäväisemmin
vieraaseen kulttuuriin kuin aikaisemmassa Afrikka-seikkailussa.
Vähemmän miellyttäneitä Tinttejä ovat Tintti Afrikassa, Tintti
Amerikassa, Lento 714 ja Tintti ja Picarot, eli siis ensimmäiset ja
viimeiset. Aivan ensimmäinen Tintti (Neuvostojen maassa) on
mielenkiintoinen propagandaopus.
Pertti
Jari Ihonen
Hiski Haapoja wrote in message <997ojf$5rn$1...@tron.sci.fi>...
>Pyydän nöyrimmin anteeksi niiltä, joiden mielenrauhaa gallupit
Itse luin ekaksi aikoinani Faaraon sikarit ja Auringon temppelin. Ehkä ne
siksi juuri tuntuivat parhailta. Myöhemmin sain käsiini Seitsemän
kristallipalloa ja silloin harmitti kun ei tullut luettua oikeassa
järjestyksessä. Minusta myös Picarot oli hyvä. Mutta samaa ei voi sanoa
siitä villi länsi-jutusta. En ole kuitenkaan lukenut kaikkia vielä, joten
tämä on vasta esimaun perusteella heitettyä.
-Jari
Mikko Ammala
: Pyydän nöyrimmin anteeksi niiltä, joiden mielenrauhaa gallupit
: järkyttävät, mutta Tintin ura on niin korkeatasoinen, että
: vastauksissa saattaa olla mielenkiintoista hajontaa.
Top 6:
1. Lento 714 (maaginen)
2. Yksisarvisen Salaisuus/Rakham Punaisen Aarre
3. Tintti Tiibetissa
4. Kuumatkaalbumipari (paamaarana kuu on loistava, kuunkamara hyva)
5. Salaperainen Tahti
6. Faaraon Sikarit/Sininen Lootus
--
.mikko
/* Reality is an illusion that occurs
due to the lack of alcohol */
Erkka Leppanen
Hiski Haapoja <ki...@simpukka.sci.fi> wrote:
>Pyydän nöyrimmin anteeksi niiltä, joiden mielenrauhaa gallupit
>järkyttävät, mutta Tintin ura on niin korkeatasoinen, että
>vastauksissa saattaa olla mielenkiintoista hajontaa. Vain yksi
Tintti oli lapsuuden sankarini ja muistan vieläkin uskomattomasti
yksityiskohtia kaikista albumeista. En kuitenkaan ole koskaan
osannut panna niitä paremmuusjärjestykseen. Useimmat ovat erinomaisia,
monet hyviä, eivätkä huonoimmatkaan ole huonoja.
Tietenkin mielipiteeni ovat muuttuneet parinkymmenen vuoden aikana.
Esimerkiksi Faaraon sikarit oli lapsena lukiessa hauska ja jännittävä
tarina, mutta aikuiselle lukijalle se on kömpelö ja yliampuva.
Sininen lootus puolestaan tuntui aiemmin tylsähköltä, mutta nyt
se tuntuu varsin historiallisesti varsin arvokkaalta ja osuvalta
analyysilta Japanin ja Kiinan suhteista.
Monissa albumeissa on yksittäisiä kohtauksia, jotka ovat jääneet
mieleen kokonaisuutta paremmin. Yksisarvisen salaisuuden
merirosvotaistelu on koko sarjan vaikuttavimpia kohtauksia.
Auringon temppelissä kiehtoi erityisesti kohtaamiset erinäisten
eläinten kanssa. Seitsemän kristallipallon Rascar Capac -painajainen
pelotti lapsena aivan helvetisti!
Castafioren korut on noussut seesteisyydestään huolimatta tai juuri sen
vuoksi suosikkieni joukkoon. Tintti Tiibetissä taisi olla ensimmäinen
Tinttini ja siksi vaikuttava elämys. Kultasaksinen rapu ei tarinaltaan
ole kummoinen, mutta kapteeni Haddockin ensiesiintyminen on riemuisaa.
Professori Tuhatkauno taas loisti samaan tapaan Rakham Punaisen aarteessa.
Kuumatkoissa insinööri Wolffin uhrautuminen liikutti ihan oikeasti.
Parhaat Tintit taitavat olla niitä, jossa kaikki sivuhenkilöt
(Haddock, Tuhatkauno, Dupondtit) ovat aktiivisesti mukana. Castafioren
korut kunnostuu tässä eritysesti: kaikki sivuhahmot saavat kunnolla tilaa
ja Tintti on vain hahmo muiden joukossa. Tintti itsehän ei loppujen
lopuksi ole kovin mielenkiintoinen persoona verrattuna ystäviinsä.
Parasta siis en osaa nimetä. Enkä huonointakaan. (Paitsi tietenkin
Tintti Haijärvellä, mutta sitähän ei lasketa...)
--
******Erkka Leppänen****** Hyväkin viihde häviää kiinnostavuudessa
*******ste...@uta.fi****** kunnon skandaalille.
*******040 500 6048*******
http://www.uta.fi/~sterle/ - SHL
Juho Klapuri
On 20 Mar 2001, Pertti Rautiainen wrote:
> Castafioren korut: vaikka tässä albumissa ei juuri mitään oikeasti
> tapahdu, niin jokin siinä piti mielenkiinnon yllä.
>
> Yksisarvisen salaisuus & Rakham Punaisen Aarre: hieno kaksoisalbumi.
>
Samoilla linjoilla minäkin. Castafioren korut on ehdottomasti
mielenkiintoisin Tintti. Mitään suurta ei tapahdu, mutta jotenkin tuntuu
että Herge pääsi parhainpaansa ilman pakollista seikkailua.
Sitten tuo kaksois albumi yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre
oli vauhdikas ja jännittävä (ainakin pienempänä:)
Haijärvellähän ei ollut kuin elokuvan rip off, joten ei ihme että sitä
pidän huonoimpana, mutta sitten menee kiperäksi. Ehkä sanoisin että
salaperäinen saari, koska en koskaan oikein päässyt mukaan siihen
tarinaan.
Matti Ponkamo
se ainoa ja oikea sarjakuva-albumi (sellainen "alkuperäinen"
kovakantinen!). Piirrokset ja tarina eivät ole ehkä kaikkein
kovinta laatua, mutta kokonaisuus: se ruokkii seikkailijoiden
ja löytöretkeilijöiden mieltä, kuten mm. Shackeltonin tarina...
Kaikki Tintit ovat toki älyttömän hyviä vielä näin nelikymppiselle.
Varsinkin vanhempana osaa suodattaa aikaan tai tilanteeseen
kuuluvat rasismit yms. pois, ja antaa arvoa itse kokonaisuudelle.
Matti P.
Hiski Haapoja <ki...@simpukka.sci.fi> kirjoitti
viestissä:997ojf$5rn$1...@tron.sci.fi...
> Pyydän nöyrimmin anteeksi niiltä, joiden mielenrauhaa gallupit.....
Mikko P Vuorinen
joku pitää nostaa muita paremmaksi, niin olkoon sitten se.
--
)))) (((( + Mikko Vuorinen + mvuo...@cc.helsinki.fi
)) OO `oo'((( + Dilbon@IRC&ifMUD + http://www.helsinki.fi/~mvuorine/
6 (_) ( ((( + GSM 050-5859733 +
`____c 8__/((( + + Tähän tilaan ei mahdu mitään.
Tommi Perkola
--
Tommi Perkola $ http://www.uta.fi/~matope/
Tapio Ranta-aho
Kartastenpää Kai
2. Päämääränä Kuu/Tintti Kuun kamaralla
3. Salaperäinen tähti
Nämä olivat lapsuuden suosikkeja, myöhemmin luetuista
erityisesti ovat viehättäneet Tintti Tiibetissä
ja Rakham Punainen -tupla-albumi.
-Kai Kartastenpää
Niilo Paasivirta
koko Tintti-sarjan :)
--
Niilo Paasivirta E-mail: n...@co.jyu.fi URL: http://www.co.jyu.fi/%7Enp/
"V on tyylinä toimivin, sen tietää jokainen gimmakin!"
- Matti Nykänen, "V-tyyli"
jlehto
Pienen harkinnan jälkeen äänestän albumia
Ihmeellinen tähti.
Jännityksen ja huumorin ohella Tintissä on
aina ollut mielenkiintoista surrealismi, henkilöhahmojen
hallusinaatiot jne.
ignatz
>Jännityksen ja huumorin ohella Tintissä on
>aina ollut mielenkiintoista surrealismi, henkilöhahmojen
>hallusinaatiot jne.
Totta! Ne unet! Joita on onneksi harkiten käytetty.
Tohtori Pekka A. Mannisen uni-analyysiartikkelista takavuosien Kylma
Metallissa oli muuten jäänyt Kultasaksisen ravun homoeroottinen Tintin
korkkausuni käsittelemättä ;-) (Kapteeni näkee Tintin pullona ja yrittää
korkata).
(Kylmä Metalli 4/87, Tintti ja unien tulkinta)
--
Timo Ronkainen
Tobias Ylömäki
Tintti Thaimaassa...
Herpé: Hintti ja 7 kristallipulloa
jne....
Jari Lehtinen
Voiko olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin Tuhatkaunon Tapaus?
Ehkä ei.
Tekno-Kekko
Lahti
Joonas Kekkonen
> Ei voi. Tuhatkaunon Tapauksen tilannekomiikka on aivan
> ehdotonta; niinkuin se toista sivua kestävä laastarin seikkailu
> lehtokoneessa (knoppikysymys: laastarihan palaa mukaan kuvaan
> albumissa: ____ )
Lento 714? Siinä on ainakin paljon laastaria mukana.
--
-Joonas, syöttiin tarttuen
Janne Kuusinen
> Voiko olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin Tuhatkaunon Tapaus?
> Ehkä ei.
JuuEi! Pakkohan tähän keskusteluun on tuotava kortta kekohon. Kakarana
juuri tuo albumi oli hirmu jännä. Kaikenmoinen sotilastouhu ja
kylmäsotameininki kiinnosti jostain kumman syystä, jollain tavalla
Tuhatkaunon tapaus oli kieroutuneella tavalla "ajankohtainen"
sotilaineen, itäblokkiviitteineen kaikkineen.
Ach: ja mikä olikaan Tintin ja Haddockin löytämän tupakkiaskin merkki?
-Qsine-
Mikko Suokas
Kuningas Ottokarin valtikka on yksi parhaita mielestäni. Olikos niitä
muitakin, joissa seikkailtiin pienessä mielikuvitusmaassa nimeltä
Syldavia, jolla oli iso ja paha naapuri Borduria? Lienee piirretty joskus
Tsekkoslovakian kriisin 1938 aikoihin. Herra Müstlerin viiksistipuolue oli
hauska parodia eri maissa esiintyneistä natsihenkisistä ryhmittymistä.
Lukunautintoa ei haitannut yhtään edes se, että jossakin näistä
albumeista, mahdollisesti juuri Kuningas Ottokarin valtikassa, Tintti
pakenee Borduriasta Messerschmitt-hävittäjällä itse ohjaten. Tuo kone oli
todellisuudessa kokeneelle lentäjällekin haasteellinen lennettävä.
Castafioren korut on niin ikään kärkeä. Ehkäpä juuri rouva Castafiore
tekee tuosta sarjasta nautittavan, ajatelkaa nyt: ei muista koskaan oikein
kapteeni Haddockin nimeä (Klopstock, Kappock, Mannock, Karbock...),
komentelee palvelijaansa (IRRRRMAAAAA...!) ja säestäjäänsä, olikohan hänen
nimensä nyt herra Wagner?
Tintti Tiibetissä sykähdytti varsinkin nuorempana, syistä jotka täällä jo
mainittiinkin.
t. Mikko, maakrapu ja ektoplasman kuvatus, joka taitaa kohtapuoliin
lueskella Tinttejä...
Hiski Haapoja
: Kuningas Ottokarin valtikka on yksi parhaita mielestäni. Olikos niitä
: muitakin, joissa seikkailtiin pienessä mielikuvitusmaassa nimeltä
: Syldavia, jolla oli iso ja paha naapuri Borduria?
Tuhatkaunon tapaus. Ja kuuraketin tukikohta oli jostain ihmeen syystä
Syldaviassa.
: Lienee piirretty joskus
: Tsekkoslovakian kriisin 1938 aikoihin. Herra Müstlerin viiksistipuolue oli
: hauska parodia eri maissa esiintyneistä natsihenkisistä ryhmittymistä.
Varsinainen vitsi oli, että natsimiehittäjät kielsivät Amerikan,
Mustan saaren salaisuuden ja kai Neuvostomaankin, koska niissä
liikuttiin vihollismaissa (olkoonkin, että viimeksimainitun albumin
kuva kommunistisesta järjestelmästä on kaikkea muuta kuin imarteleva),
mutteivät tajunneet, että nimi Müsstler on yhdistelmä...
Hiski
--
# Suomen kansan perusvikoja on piehtaroiminen ikavissa asioissa, mika
johtuu siita, etta suomalainen on ihmisen ja ryssan risteytys. #
- Martti "Huuhaa" Innanen
Mikko Suokas
On 28 Mar 2001, Hiski Haapoja wrote:
> Tuhatkaunon tapaus. Ja kuuraketin tukikohta oli jostain ihmeen syystä
> Syldaviassa.
Jaahah, pitääpäs kaivaa Tuhatkaunon tapaus jostakin käsiin ja verestää
muistoja. Kun nyt mainitsit tuon kuurakettijutun, alkaa muisti palailla
pät kit täin. Kuujutut oli vissiinkin piirretty 1950-luvulla, sotien
jälkeen. Ehkäpä Syldavia on ollut Hergelle jonkinlainen onnellisten
ihmisten mielikuvitusmaa, joka oli selvinnyt Müsstlerin aiheuttamasta
uhasta ja katsoi luottavin mielin tulevaisuuteen ja kehitti tulevaisuuden
tekniikkaa.
> : Lienee piirretty joskus
> : Tsekkoslovakian kriisin 1938 aikoihin. Herra Müstlerin viiksistipuolue oli
> : hauska parodia eri maissa esiintyneistä natsihenkisistä ryhmittymistä.
Mitenkäs se olikaan, olikos Müsstler viiksisteineen bordurialainen, ja
hänen syldavialaiset perässähiihtäjänsä kuuluivat Teräskaarti-nimiseen
poppooseen (vrt. Romanian rautakaarti)?
> mutteivät tajunneet, että nimi Müsstler on yhdistelmä...
Mussolini + Hitler?
-Mikko-
ignatz
> Ach: ja mikä olikaan Tintin ja Haddockin löytämän tupakkiaskin merkki?
Haa: Makedonia!
--
Timo Ronkainen
Jari Lehtinen
mtsu...@alpha.hut.fi says...
>
>Ehkäpä Syldavia on ollut Hergelle jonkinlainen onnellisten
>ihmisten mielikuvitusmaa, joka oli selvinnyt Müsstlerin aiheuttamasta
>uhasta ja katsoi luottavin mielin tulevaisuuteen ja kehitti tulevaisuuden
>tekniikkaa.
Belgia oli naamioitu Syldaviaksi, ja Borduria sai edustaa itäisempää
naapuria, vaikka ne sijaitsivatkin nimellisesti Balkanilla.
Hergehän oli sikäli erikoistapaus miehitetyssä Belgiassa, että hänen
teoksiaan saatiin julkaista, koska häntä pidettiin luotettavana.
Näyttönä vaakakupissa painoi 1930-luvun vaihteessa fasistisen
nuorisojärjestön lehdessä julkaistut sarjat, kuten Tintti Neuvostoliitossa.
Tekno-Kekko
Lahti
ignatz
>nuorisojärjestön lehdessä julkaistut sarjat, kuten Tintti Neuvostoliitossa.
Voiko oikeistolaissuuntaista katolista lastenlehteä sanoa sentään ihan
fasistiseksi?
--
Timo Ronkainen
Jari Lehtinen
Olen saanut sarjakuvakasvatukseni 1970-luvulla. Silloin siitä
sanottiin noin. Yrittäkää ymmärtää.
Tekno-Kekko
Vesa Kataisto
Aakkostaide valmiiksi piirrttynä. (Tiedoksi kaikille, se EI ole Hergén
studioiden tekosia.) Sivuston nimi oli Total Tintin?? .. vai??
t. Vesa
ignatz
Hommage á Hergè, Tintin et L'Alph Art.
http://bdquebec.qc.ca/auteurs/yrodier/yrodier.htm
Ajakaa tuo sivu ELingon käännöskoneessa, jos ranska ei suju:
http://www.e-lingo.com/browse/browse.php3
tai babelfish.altavista.com
Sarja on tehty alusta loppuun selvästikin melko hyvin. Valitettavasti Hergèn
perikunta ei halunnut tuon albumin leviävän kovin laajalti.
Käännöskoneen tulos on vähän hassu:
" In 1987, after having discovered the collection of sketch of Hergé for the
last unfinished adventure of Tintin (Tintin and Alph-Art), it decided to
finish this album like a Tintin truth . What was made after five years of
work! Although the Hergé Foundation had refused in Rodier the right to
publish its work, it makes use of it like " calling card " to be presented
to several personalities of bédé European. It thus could, thanks to this
album, to know and weave bonds of friendship with Bob De Moor, François
Walthéry, Jacques Martin, Greg and several others. Its skill to reproduce
the style of Hergé and to make live its characters with much respect for
original work returned Yves Rodier known enough in Europe. This last granted
some interviews for Belgian newspapers and the review " the Friends De Hergé
", fanzine directed by Stephane Steeman , large friendly of Hergé . Rodier
also attracted himself the lightnings of the Hergé Foundation which
continued to repeat that the characters created by Hergé could not survive
to him, even in the form of homage... "
Valitettavasti sarjaa ei ole tuolla sivulla kansikuvaa enemmän.
Melkein täydellinen valikoima Tintti-parodioita löytyy:
http://www.chez.com/jenot/tintin.html
Sieltä saa luettavakseen myös tuon Beirut-Tintin ym ym.!
JA SIMPURA: sinne on viime käymän imaantunut myös Yves Rodierin teos!!
Siirryn lukemaan...
--
Timo Ronkainen
Vesa Kataisto kirjoitti viestissä <3AC5C7B8...@utu.fi>...
Lauri Lehtinen
Voihan sitä sanoa vaikka helluntailaiseksi, jos haluaa (tuo Hergen yhteys
fascismiin on meinaan yksi kuluneimpia tappelunaiheita sarjakuvan alalta).
Yksi kysymys, jota en ole kenenkään muun nähnyt kysyvän on "missä helvetissä ne
sarjakuvat sitten olisi pitänyt julkaista?"...
ll
Perttu Brännare
Mikko Suokas <mtsu...@alpha.hut.fi> kirjoitti
viestissä:Pine.OSF.4.10.101032...@alpha.hut.fi...
> Moi,
>
> Kuningas Ottokarin valtikka on yksi parhaita mielestäni. Olikos niitä
> muitakin, joissa seikkailtiin pienessä mielikuvitusmaassa nimeltä
> Syldavia, jolla oli iso ja paha naapuri Borduria? Lienee piirretty joskus
> Tsekkoslovakian kriisin 1938 aikoihin. Herra Müstlerin viiksistipuolue oli
> hauska parodia eri maissa esiintyneistä natsihenkisistä ryhmittymistä.
Eikös Müstlerin puolueen nimi ollut Teräskaarti ja Viiksistipuolue taas
esiintyi myöhemmässä Tuhatkaunon tapaus -tarinassa? Siinähän Borduria oli
vaihtunut fasistisesta maasta kuvaamaan ilmeisesti tyypillistä itäblokin
maata, jota kenraali Plezky-Glatz (kai se noin kirjoitettiin...)
viiksisteineen johtaa rautaisella otteella. Tuhatkauno kehittelee (saks. II
maailmansodan aikaisten tutkimusten pohjalta!) uutta ultraääniasetta joka
"tekee atomi- ja vetypommin yhtä vanhanaikaisiksi kuin keihäs ja musketti",
kuten eräs bordurialainen upseeri asian ilmaisee. Borduurit kaappaavat
Tuhatkaunon käyttääkseen asetta maailmanvalloitussuunnitelmissaan...
p. brännare
Jari Lehtinen
>
>Kanadalainen (ranskankielinen) sarjakuvapiirtäjä Yves Rodier teki albumin
>" In 1987, after having discovered the collection of sketch of Hergé for the
>last unfinished adventure of Tintin (Tintin and Alph-Art),
Aikanaan kauan sitten oli Akateemisessa myynnissäkin Alph-Art
sellaisena kuin se oli Hergen kuollessa (pääsi sivulla 4-jotakin),
mukana kasetti jolla Georges-sedän haastattelu franskaksi.
Kielipuolena (pystyn lukemalla ymmärtämään vain sellaisia kieliä
kuin suomi, ruotsi, saksa, englanti, espanja, portugali, italia
ja japani) jätin ostamatta.
Mutta tällainen julkaisu on siis olemassa, jos joku haluaa sellaista
jäljittää.
Tekno-Kekko
Lahti
Mikko Suokas
On Wed, 4 Apr 2001, Perttu Brännare wrote:
> Eikös Müstlerin puolueen nimi ollut Teräskaarti ja Viiksistipuolue taas
> esiintyi myöhemmässä Tuhatkaunon tapaus -tarinassa?
Saattoipa hyvinkin olla noinkin. Teräskaartihan palasi mieleeni tuossa
myöhemmin, kirjoittelinkin siitä Müsstler-otsikon alla. Teräskaartin
nimihän on väännös Romanian (?) Rautakaartista, mutta en muista historiaa
niin tarkasti, että tietäisin, miten merkittävä asema sillä oli Romaniassa
ennen kuin siitä tuli kommunistinen maa ja Ceausescu rupesi isännöimään.
> Siinähän Borduria oli
> vaihtunut fasistisesta maasta kuvaamaan ilmeisesti tyypillistä itäblokin
> maata, jota kenraali Plezky-Glatz (kai se noin kirjoitettiin...)
> viiksisteineen johtaa rautaisella otteella.
Heh, sopisi hyvin Romaniaan. Ensin fasistinen, sitten kommunistinen. Tai
miksei yhtä hyvin Itä-Saksaan. Ensin Hitler, sitten Honecker.
> Tuhatkauno kehittelee (saks. II
> maailmansodan aikaisten tutkimusten pohjalta!) uutta ultraääniasetta joka
> "tekee atomi- ja vetypommin yhtä vanhanaikaisiksi kuin keihäs ja musketti",
> kuten eräs bordurialainen upseeri asian ilmaisee. Borduurit kaappaavat
> Tuhatkaunon käyttääkseen asetta maailmanvalloitussuunnitelmissaan...
Merkillistä, miten tuon tarinan juoni on haihtunut mielestäni, mieleen
ovat jääneet vain nuo hupaisat hahmot, joista tosin Müsstler ja
Pletzky-Glatz olisivat todellisessa elämässä vähemmän hupaisia, paitsi
korkeintaan nuoran jatkona sätkiessään :-/
Kyllä tässä nyt on etsittävä nuo kaksi albumia käsiinsä ja varattava aikaa
sarjakuvanautintoon :-)
-Mikko-
Vesa Kataisto
> Aikanaan kauan sitten oli Akateemisessa myynnissäkin Alph-Art
> sellaisena kuin se oli Hergen kuollessa (pääsi sivulla 4-jotakin),
> mukana kasetti jolla Georges-sedän haastattelu franskaksi.
> Kielipuolena (pystyn lukemalla ymmärtämään vain sellaisia kieliä
> kuin suomi, ruotsi, saksa, englanti, espanja, portugali, italia
> ja japani) jätin ostamatta.
Tämähän on myös ruotsinkielisenä ilmestynyt, luonnollisesti ilman tuota
haastattelukasettia. Vain fanaattisille Tintti-entusiasteille.
t. Vesa K.
ignatz
> http://prad.bizland.com/alph_inte/
>Todellakin, siistiä "Studio Hergč" lookia, tosin vain mustavalkoisena.
Jep. Tuo onkin tosiaan tuon Rodierin piirtämä. Harmi etteivät skannaukset
ole tuon laadukkaammat. Zipatuilta tiedostoilta olisi odottanut parempaa
laatua. Nokkelaa zipata jpegattuja 75 dpi -kuvia.. hah.
--
Timo Ronkainen
Jari Lehtinen
Olihan siellä joissakin pakkauksissa sentään 1% säästö :-P
Paikoitellen horjahtelevaa piirrostyötä, mutta kaikenkaikkiaan
näppärä esitys. Hergellähän oli perusideana tehdä tarina, joka
sijoittuisi kokonaisuudessaan lentoasemalle. Mitähän sille
matkan varrella tapahtui. Nimittäin dementoituneen muistini
mukaan Hergen luonnoksissakaan huideltiin pääasiassa jossain
ihan muualla.
Mistä tulikin mieleeni että Tatin Playtime pitää katsoa
ehdottomasti uudestaan.
Tekno-Kekko
Lahti
ignatz
>sijoittuisi kokonaisuudessaan lentoasemalle. Mitähän sille
>matkan varrella tapahtui. Nimittäin dementoituneen muistini
>mukaan Hergen luonnoksissakaan huideltiin pääasiassa jossain
>ihan muualla.
Se ei ollut tuo AlphaArt lainkaan. Sitä ennen Hergéllä oli tekeillä
tuommoinenkin. Ei liene edennyt tekstisynopsiksia pidemmälle.
--
Timo Ronkainen