Tässäpä omaa listaa (epäjärjestyksessä):
J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta (siitä se kaikki alkoi...)
Susan Cooper: Pimeä nousee -sarja (kylmiä väreitä... yhä)
J.K. Rowling: Harry Potterit (ei kylmiä väreitä, vaan naurunhytkähdyksiä)
Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä (en koskaan lukenut sitä loppuun!)
Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot (oho, se onkin sarjakuva...)
Kovin tuntuu olevan fantasiapainotteista ja varhaisnuorisolle suunnattua,
näin 23-vuotiaalle... mutta kaksi ensimmäistä luinkin varhaisnuorena!
Saija,joka yhä ahmii vähintään 2 kirjaa viikossa
>J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta (siitä se kaikki alkoi...)
>Susan Cooper: Pimeä nousee -sarja (kylmiä väreitä... yhä)
Kas, kaksi ekaa oli samoja kuin minulla:). Pimeä nousee oli tosiaan
huippu, paras nuortenkirjasarja mitä olen lukenut, mutta laittaisin
Asimovin Säätiön silti sen edelle..
Mutta Tolkienit menevät ohi kaikista, tosin paras Tolkien ei
mielestäni ole Sormusten Herra vaan Keski- Maan esihistoriasta kertova
Silmarillion. Näin ollen Silmarillion on vaikuttavin lukukokemukseni.
--
Tampio
>Mitkä ovat ne kirjat jotka ovat tehneet vaikutuksen? Mihin "maailmaan"
>jäitte koukkuun, mistä henkilöistä ette olisi malttaneet luopua? mikä
>muuten vain vaikutti loppuelämäänne?
Jack Kerouac: _On the Road_ (vasta toisella lukemisella)
Albert Camus: _Sivullinen_
Herman Hesse: _Arosusi_
Fjodor Dostojevski: _Rikos ja rangaistus_
Irvine Welsh: _Filth_
Arvid Järnefelt, Leo Tolstoi: vaikea ainakaan vielä nostaa
näiltä mitään tiettyjä... _Anna Karenina_ nyt ainakin.
Väinö Linna: _Täällä Pohjantähden alla_
Aleksis Kivi: _Seitsemän veljestä_
Mika Waltari: _Sinuhe, Egyptiläinen_
James Kelman: _A Disaffection_
Ludwig Wittgenstein: _Filosofisia tutkimuksia_
--
Timo.Ra...@iki.fi
public class AristotelianHuman extends Animal implements Rational {
A.C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001 (ensimmäinen lukemani scifi-kirja;
siitä alkaen koukussa scifiin)
Mika Waltari: Suuri Illusioni (samaistuin eräässä elämän vaiheessa
voimakkaasti kirjan päähenkilöön)
C.S. Lewis: Out of Silent Planet (ensimmäinen ulkomaan kielellä
lukemani kirja, jonka jälkeen englannin kielisten kirjojen lukemisen
aloittamisen kynnys ei enää ollutkaan kovin korkea)
Juhani Aho: Rautatie (avoimen yliopiston kirjallisuusopinnoissa piti
tehdä kirja-analyysi: lyhyt kirja, mutta siitäkin löytyi ihmeellisiä
asioita, kun sitä luki "tutkijan" silmin)
Monet muutkin ovat olleet vaikuttavia (esim. Säätiö-sarja, Lewisin
Ransom-trilogia, Kolmannen konstaapelin huumori, Paasilinnat) mutta
ne ovatkin sitten olleet vain Clarkesta alkaneen jatkumon luonnollinen
osa. Ai niin, Vonnegutin muitakin teoksia on tullut luettua Galapagosin
jälkeen.
--
Jari Laaksonen
Iiiiihanaa! En siis ole ainoa. On niitä kehältä kolme ja kolme on
keskustasta... Pimeä nousee on todellakin paras sarja, mikä heti tulee
mieleen. Olen lukenut sen varmaankin parikymmentä kertaa, enkä koskaan saa
tarpeekseni.
Sitten tuleekin John Cristopher: Tripodien Aika 1-3. Se on tullut luettua
ehkä vieläkin useampaan kertaan.
Muita kärkikastiin kuuluvia:
Ursula K. LeGuin: Maameren tarinat
Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
Waltari: Sinuhe
Wilbur Smith: Leijona metsästää / Kivihaukka ja muut Etelä-Afrikka-kirjat
Wilbur Smith: Joen Jumala / Kätketyn haudan arvoitus
(?) Helliconia - sarja
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille -sarja
Burroughs: Pellucidar -sarja, Mars - kirjat
(?) Tohtori L - vieras kuolleesta maailmasta
Ken Follet: Taivaan Pilarit
Olihan siinä listaa, ja myönnettävä on, että aika paljon ovat
nuorisokirjallisuutta, mutta minkä nuorena oppii jne. Nyt ikää on vasta
27, eli kai noita vieläkin saa lukea:)
-Alfred-
http://www.geocities.com/alfredpoet
Varsin tutunoloista listaa, paitsi tuo Sinuhe. Luin sen kai yläasteella,
ja se on oikeasti tylsimpiä kirjoja joita olen lukenut! En tiedä miksi,
mutta inhosin sitä suunnattomasti! Ja inhoan vieläkin. Traumoja?
Saija
"Oi muistatko vielä sen virren?"
"Neljäkymmentäkaksi."
-timo-
> Nyt ikää on vasta
> 27, eli kai noita vieläkin saa lukea:)
Kyllä saa. Minä luin vasta näin kolmikymppisenä muumi-kirjat,
ja tykkäsin kovasti. Muumilaakson marraskuu tosin on vielä
kesken, se tuntuu jollakin tavoin hyvin raskaalta lukukokemuk-
selta.
--
t: Marko Ikäheimo
>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>
* SF-verkkolehti Kalaksikukko: http://www.iwn.fi/kalaksikukko *
>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>~>
> Varsin tutunoloista listaa, paitsi tuo Sinuhe. Luin sen kai yläasteella,
> ja se on oikeasti tylsimpiä kirjoja joita olen lukenut! En tiedä miksi,
Ettei vain pakolla lukeminen olisi aiheuttanut tätä? Minä en ole
kyennyt Erkki Ahosen Paikka nimeltä Plaston -kirjaan yläasteen
jälkeen koskemaan, vaikka muuton scifiä aika paljon harrastankin.
>
> Kyllä saa. Minä luin vasta näin kolmikymppisenä muumi-kirjat,
> ja tykkäsin kovasti. Muumilaakson marraskuu tosin on vielä
> kesken, se tuntuu jollakin tavoin hyvin raskaalta lukukokemuk-
> selta.
>
Muumit ON hyviä. Kirjana.
Luin ne lapsena, ja kaikille lapsillenikin vielä iltasatuina eikä ollut
mitenkään vastenmielistä, päinvastoin. Samoin Nalle Puh ja Liisa Ihmemaassa
ja Peilimaassa, ja varmana luen vielä lastenlapsillenikin. Kovasti
nauttien.
--
Lasse.
Lewis Carrolin runot ovat myös huimia, ainakin alkuperäiskielellä. Onko joku
muuten lukenut Jabberwockya tai Hunting of the Snarkia suomennettuina?
Toimivatko?
Tuuli.
--
http://www.iki.fi/tzt/
> Ettei vain pakolla lukeminen olisi aiheuttanut tätä? Minä en ole
> kyennyt Erkki Ahosen Paikka nimeltä Plaston -kirjaan yläasteen
> jälkeen koskemaan, vaikka muuton scifiä aika paljon harrastankin.
"A classic is something that everybody wants to have read and nobody
wants to read."
-- Mark Twain
Sinuhe tosin oli todella mukaansatempaavaa luettavaa, syynä tähän
kiinnostavan kasvutarinan lisäksi Waltarin loihtima mykistävän
uskottava menneen ajan maailma. Niin uskottava, että historiankirjat
tuntuivat sen jälkeen auttamattoman epärealistisilta. Hienosti oli
kuvattu muiden muassa myös Sinuhen epätoivoinen, tuhoontuomittu
rakkaus Neferneferneferiin. Ei taitane olla sen tuskaisemmin aihetta
kuvattu kuin korkeintaan Dostojevskin Uhkapelureissa, joka hurtin
huumorinsa takia on mielestäni näistä kahdesta jopa se viihdyttävämpi.
Todellinen syy Sinuhesta pitämiseeni on nähtävästi kuitenkin se, etten
yläasteen äidinkielenopetuksen yhteydessä "joutunut" sitä lukemaan.
En tiedä mistä syystä klassikkojen täräyttäminen opetuksen yhteyteen
tuntuu aiheuttavan inhoreaktioita, mutta tämän vaikutuksen takia
suosittelen, että opetussuunnitelmissa ne ensinnäkin korvattaisiin
Barbara Cartlandin tuotoksilla ja että klassikoiden lukeminen sitten
julistuksenomaisesti, varoittavalla äänensävyllä, kiellettäisiin
oppilailta. Uskon, että nämä toimenpiteet ohjaisivat kaikki
yläasteikäiset melko nopeasti vaikkapa Gogolin Kuolleiden sielujen
pariin ja saisivat heidät löytämään maailmankirjallisuuden helmistä
aivan uusia ja maukkaita, ettenkö sanoisi peräti miellyttäviä
aromeja. Tai ehkei nyt sittenkään. ;-)
--
Erno Similä
When I was a kid I said to my father one afternoon, "Daddy, will you
take me to the zoo?" He answered, "If the zoo wants you let them come
and get you." -- Jerry Lewis
Ilmankos minä en oikein koskaan ole Huckleberry Finnin seikkailuista
jaksanut innostua. Hyllystä se toki löytyy. Mutta Tom Sawyerin
seikkailut ja erityisesti aidan maalaaminen on kiva.
--
Riitta Niemistö "Partiolaiset ovat joukko hupsusti pukeutuneita
p. 365 3863 t. lapsia, joita johtaa joukko lapsiksi pukeutuneita
261 7273 k. hupsuja." -- vanha partiosanonta
> Ettei vain pakolla lukeminen olisi aiheuttanut tätä? Minä en ole
> kyennyt Erkki Ahosen Paikka nimeltä Plaston -kirjaan yläasteen
> jälkeen koskemaan, vaikka muuton scifiä aika paljon harrastankin.
Itse asiassa luin kirjan aivan vapaaehtoisesti, meillä ei nimittäin
harrastettu yläasteella paljonkaan "pakkoluettamista" (onneksi...
ala-asteen takia on edelleen Seitsemän veljestä pannassa...). Eli inhosin
kirjaa aivan vilpittömästi. Sen sijaan ainut pakkoluettaminen jonka siltä
ajalta muistan on Deborah Spungenin Nancy, joka oli aika hyvä, samoin kuin
vanha klassikko Sieppari Ruispellossa (Salinger?), joka tosin taisi tulla
lukioaikana luettavaksi. Ehkäpä vielä joskus jaksan tarttua klassikkoihin,
mutta matematiikanopiskelut pakottavat antamaan aivoille välillä lomaa ->
hömppäfantasiaa kuluu älyttömiä määriä. Redwallin taru on kiva!
Saija, joka ei ole uskaltanut tarttua Endymionin nousuun vieläkään, vaikka
se on jo kuukauden kirjahyllyssä odottanut
Paremman järjestyksen puutteessa kirjailijan mukaan aakkostettu lista:
Iain M. Banks: Aseiden käyttö
Charles Baudelaire: Pahan kukkia
Alfred Bester: Määränpäänä tähdet (paras scifi?)
Edgar Rice Burrouhs: Marsin sankari
Albert Camus: Sivullinen
Gaius Valerius Catullus: runot (etenkin Jukka Kemppisen suomennos)
Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset
Philip K. Dick: Hämärän vartija/Transmigration of Timothy Archer
Emily Dickinson: runot
T. A. Engström: Myrskylintu
Richard Feynman: Surely You Are Joking, Mr. Feynman
Hermann Hesse: Arosusi
John Irving: Garpin maailma/Ystäväni Owen Meany
Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Guy Gavriel Kay: Tigana
Omar Khaijam: runot
Ursula LeGuin: Pimeyden vasen käsi
Kaarlo Merimaa: Kräki-Kalle ja Limperi (paras suomalainen poikakirja?)
Edgar Allan Poe: kauhunovellit
Väinö Riikkilä: Saarelta nousi savua
Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia
Pentti Saarikoski: Nuoruuden runot
Clifford D. Simak: Väliasema (sympaattisin scifi?)
John Steinbeck: Torstai on toivoa täynnä
Edith Södergran: runot
Mark Twain: Huckleberry Finn
Jules Verne: Tsaarin kuriiri
John Varley: novellit
Francois Villon: Testamentti
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Listasta tuli liian pitkä, kirjahyllyn ääressä siitä olisi tullut
vielä pidempi. Listalla (ja sen ulkopuolella) on liikaa scifiä, turhan
moni klassikko odottaa hyllyssä lukemistaan. Lapsena vaikutuin
helpommin (ja luin enemmän). Mieleisiäni runoja kirjoittavat rentut
miehet ja neuroottiset naiset.
Ja kun joku muukin näytti sarjakuvia listanneen:
Carl Barks: ankat
Jaime Hernandez: Death of Speedy
Hugo Pratt: Corto Maltese Samarkandissa
Bill Watterson: Calvin and Hobbes
Pertti
Teinikäisenä luetut kirjat varmaan ovat jättäneet sieluun jälkensä;
tässä niistä joitakin:
* Ray Bradbury: Fahreinheit 451
* Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001
* Eldridge Cleaver: Sielu jäissä
* Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
* S. I. Hayakawa: Ajattelun ja toiminnan kieli
* Hermann Hesse: Arosusi
* Hermann Hesse: Siddharta
* Yrjö Kallinen: Elämmekö unessa
* Curzio Malaparte: Kaputt
* Väinö Voipio: Jumalan puolustus
Näistä osa on sellaisia, että epäilen, lukeeko niitä enää kukaan.
...Anneli
Niitä on paljon. Yksi monista on Arthur Ransomen Pääskyt ja Amatsonit
sekä sen ainoa suomennettu jatko-osa: Pääskylaakso. Luin nuo joskus
kymmenvuotiaana vaikka kuinka moneen kertaa, luin ne pikkuveljelle
ääneen, rakensin lastenhuoneen lattialle legoista, kivistä ja
palikoista kirjan tapahtumapaikat (hurjan kiva juttu aina
siivouspäivänä) ja vielä ostatin porukoilla pienen pienen purjeveneen.
Nuo kirjat kertovat englantilaislapsista, jotka viettävät kesälomaansa
englannin järvialueella ja saavat vanhemmiltaan luvan yöpyä joitakin
öitä lähisaaressa. Nämä kuvittelevat olevansa tutkimusmatakilijoita ja
merirosvoja ja joutuvat monenmoisiin seikkailuihin.
--
Riitta Niemistö ":,: Inhastruktuuri. :,:
p. 365 3863 t. :,: Visio. :,: -- Aamulaulu partiolaisten
261 7273 k. :,: Missio ja potentti. :,: viestintäkoulutuksessa
:,: Protokolla. :,:" 1.10.2000 (säv. Jaakko kulta)
Umberto Econ Foulcaultin heiluri on toinen aivan mahtava.
> Michail Bulgagovin Saatana saapuu Moskovaan. Ainut paksu romaani jonka olen
> lukenut yhdessä sessiossa.
Täydellinen meetoo täältäkin! En tosin lukenut kirjaa ihan yhdeltä
istumalta, mutta kohtuullisen vikkelästi kuitenkin. Samalla kertaa
hykerryttävän hauska ja ajatuksia herättävä satiiri neuvostojärjes-
telmästä. Onnistuin vielä pokaamaan pokkariversion alennusmyynnistä
viidellätoista markalla. Kirja odottelee nyt hyllyssä sitä oikein
erikoisen tylstää ja typeää kautta allekirjoittaneen elämässä.
> Saija Romppainen <srom...@paju.oulu.fi> wrote in message
> news:8s3or6$64u$1...@ousrvr3.oulu.fi...
> > Mitkä ovat ne kirjat jotka ovat tehneet vaikutuksen? Mihin "maailmaan"
> > jäitte koukkuun, mistä henkilöistä ette olisi malttaneet luopua? mikä
> > muuten vain vaikutti loppuelämäänne?
Omista lukukokemuksistani kaksi on ylitse muiden:
- Sinuhe, egyptiläinen, Waltari, M.,
(Tästä ei kai tarvitse muuta sanoa kuin että niin on aina ollut...)
- Vanki nimeltä Papillon, Charriere, H.,
Kirja oli vain niin kiinnostavasti kirjoitettu että ei voinut kuin lukea ja
lukea...
(IIRC niin on ainut "oikea" kirja jonka olen lukenut kahdesti, vieläpä eri
kielillä.)
Jerri Kämpe