Rosteri/haponkestävä
jarmo
rosterin haponkestävästä kotokonstein
Olis kaksi astiaa ja tarvis tietää kumpaa ne on
Antti Panula
news:qSM3g.7168$UE7....@reader1.news.jippii.net...
> Tietäjät kertokoon kuinka erotan
> rosterin haponkestävästä kotokonstein
> Olis kaksi astiaa ja tarvis tietää kumpaa ne on
Magneetti tarttuu napakasti rosteriin, hapokkaaseen ei. Pikkuisen voi
kuitenkin havaita vetovoimaa hapokkaassa, mutta magneetti ei jää kiinni.
Antti
OH7GLS
jarmo
> kuitenkin havaita vetovoimaa hapokkaassa, mutta magneetti ei jää kiinni.
>
> Antti
> OH7GLS
>
>
Olipas yksinkertainen ja toimiva testi
Harmi vaan että astiat oli rosteria kun
tarve olisi ollut hapokkaalle
Kiitos
Kare Pietilä
> Magneetti tarttuu napakasti rosteriin, hapokkaaseen ei. Pikkuisen voi
> kuitenkin havaita vetovoimaa hapokkaassa, mutta magneetti ei jää kiinni.
Höpölöpö, ei niitä kotikonstein mitenkään luotettavasti voi
erottaa. Molybdeenilisä saattaa osaltaan heikentää magneet-
tisuustaipumusta, mutta luotettavaksi erottelumenetelmäksi
magneettisuuden tarkastelu ei riitä. Terästehtaillakin kaik-
ki romu merkitään ja kaikki merkitsemätön ajetaan aina hapon-
kestävän teräksen sulatukseen, jottei molybdeeniä pääse kar-
kaamaan tavalliseen ruostumattomaan. Magneetilla koittaminen
olisi tarkkuudeltaa samaa luokkaa kolikolla heittämisen
kanssa - joskus osuu, joskus ei.
--
Bh-wrr.
Juhani Tolonen
> Höpölöpö, ei niitä kotikonstein mitenkään luotettavasti voi
> erottaa.
Juu ei. http://www.pultti.com/A2_A4.html
jarmo
Eli minun tapauksessa magneetti tarttui napakasti astiaan
Eli voiko se olla hapokasta
Jarmo
Antti Panula
>> > Magneetti tarttuu napakasti rosteriin, hapokkaaseen ei. Pikkuisen voi
>> > kuitenkin havaita vetovoimaa hapokkaassa, mutta magneetti ei jää
>> > kiinni.
>>
>> Olipas yksinkertainen ja toimiva testi
>> Harmi vaan että astiat oli rosteria kun
>> tarve olisi ollut hapokkaalle
>>
>> Kiitos
>>
> Noniin
> Eli minun tapauksessa magneetti tarttui napakasti astiaan
> Eli voiko se olla hapokasta
>
> Jarmo
Ei ole hapokasta. Joku esitteli nuo hienot taulukot, mutta niistä ei käynyt
ilmi miksi magneettia ei voi käyttää testissä. Toistaiseksi menetelmä on
toiminut aina. Tuskinpa tässä tapauksessa on tarvetta viedä materiaaleja
laboratoriotesteihin.
A2 eli tavallinen rosteri ottaa kyllä napakasti magneettiin. Koskaan en ole
haponkestävää eli A4:sta saanut magneetissa pysymään.
http://netti.nic.fi/~atpanula/ss.jpg
Arvatkaas mitkä kaksi kiinnityselintä ovat A2:sia ja kaikki loput
haponkestäviä. Niistä yksikään ei pysynyt magneetissa kiinni.
Antti
OH7GLS
Kristian Ukkonen
Ongelmaksi tulee vielä sekin, että etenkin austeniittiset
eivät ole magneettisia "annealed", mutta muuttuvat jonkin
verran magneettisiksi kun ne ovat työkovettuneita.. Eli
joku syvävedetty astia voi olla muuttunut jonkin verran
magneettiseksi tuon työvaiheen takia..
Tai sitten se on ferriittistä tai tai.. Mistä edes tiedät
että se olisi "ruostumatonta" (304) tai "haponkestävää"
(316) - austeniittistä - voihan se olla jotain ihan muuta,
joka nyt vaan sattuu siihen valmistustapaan, millä "astiat"
on tehty, olemaan parempaa..
Mutta jos vaihtoehdot ovat 304 tai 316, niin sen
molybdeenin 316:ssa voisi havaitakin jotenkin
kemiallisesti.. Kvalitatiivisen analyysin joku
kirjanen.. Itsellänikin on eräs vanha kirja, tosin
ei nyt käsillä, missä on eri metallien analyysiä
kemiallisesti. Ehkä joku happo, joka muodostaa
Mo suolan, joka on tietyn värinen tms.. Eli jos tulee
tietyn värinen liuos, metallista on molybdeeniä.
Onnistunee ehkä näin, mutta vaatii kyllä vaivannäköä.
Se helppo tapa on kyllä käydä jossain isossa
romiksessa (Romu-Soini Tampereella Nekalassa tms.),
ja siellä pyytää josko katsoisivat mitä se on
kaariemissiospektrometrillä (arc-met) tai
röntgenfluoresenssispektrometrillä (x-met), kumpi
sattuukin olemaan. Tuommoinen kertoo heti mitä se on,
eli laite osaa tehdä alkuaineanalyysin kappaleesta
ja sitten päättelee eri aineiden mukaan mitä seosta
se on.. Romikset jaottelee isot romut tommosilla..
Pieni kannettava kätevä laite.
Jos tuolla on jotain oikeaa rahallista arvoa, kumpaa
astiat ovat, niin palveluna tuon arc/x-met analyysin
saat varmasti ostettua, eli tuo on tapa edetä.
Kristian Ukkonen.
Antti Panula
news:WPN3g.257$DE1...@read3.inet.fi...
Sanottiinkos tuossa taulukossa mikä ottaa magneettiin kiinni ja mikä ei?
Antti
OH7GLS
Kare Pietilä
> A2 eli tavallinen rosteri ottaa kyllä napakasti magneettiin. Koskaan en ole
> haponkestävää eli A4:sta saanut magneetissa pysymään.
Riippu materiaalin tilasta ja analyysistä. Peruslähtökohta on se,
että magneettista martensiittia muodostuu muokattaessa kääntäen
verrannollisesti seostukseen. Happonen siis pysyy niukemmin mag-
neettisena sillä edellytyksellä, että verrokkina oleva ruostuma-
ton on niukemmin seostettua (yleensä näin on, sillä molybdeenin
ferriittistä rakennetta stabiloiva vaikutus joudutaan kumoamaan
austeniittiä stabiloivan nikkelin seostusta lisäämällä, jolloin
kokonaisseostus lisääntyy huomattavasti). Molybdeenin läsnäoloa
ei magneetilla kuitenkaan voi luotettavasti todeta, ruostumaton
kun muuttuu magneettiseksi (=osin martensiittiseksi) vasta kylmä-
muokkauksessa. Mutterikoe ei siis välttämättä päde astialle.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin magneettisuus ilmetes-
sään viittaa niukkaseosteiseen materiaaliin (tavalliseen ruostu-
mattomaan). On kuitenkin syytä huomata, että jos magneetti ei
tarttuisi, se ei välttämättä viittaisi haponkestävään.
On sitten vielä kokonaan eri asia, ovatko kysyjän suunnittelemat
käyttöolosuhteet niin agressiivisia, että em. materiaalien korroo-
sionkestossa on havaittavia/huomattavia eroja. Todelliset pelimie-
het nimittäin valitsevat toisinaan eri valmistajien ruostumattomia
tiettyihin käyttöolosuhteisiin, sillä niiden korroosionkestossa
tiedetään olevan havaittavia eroja analyysin samankaltaisuudesta
huolimatta. Erityisesti tämäm pätee tilanteissa, joissa materiaa-
liin kohdistuu kemiallisen kuorman ohella mekaanista rasitusta.
--
Bh-wrr.
Aki Mannonen
> Sanottiinkos tuossa taulukossa mikä ottaa magneettiin kiinni ja mikä ei?
>
Kyllä.
Antti Panula
news:e2ovm8$q9k$2...@phys-news4.kolumbus.fi...
>> Sanottiinkos tuossa taulukossa mikä ottaa magneettiin kiinni ja mikä ei?
>>
>
> Kyllä.
Missä kohti?
Antti
OH7GLS
Aki Mannonen
Fysikaaliset arvot> Magneettinen>
Tuukka L.
Lähdekritiikki unohtui?
Antti Panula
Mitähän tuo "ei" A2:sen kohdalla sitten mahtaa tarkoittaa? Jospa se onkin
magneettisuus sulassa olomuodossa?
Antti
OH7GLS
Janne
Anttilasta ostettu, Neuvostoliitossa valmistettu pienoisruuvipenkki!
Upea, ja vielä kuvan perusteella hyvässä kunnossa.
Itse ostin omani 80-luvulla muistaakseni jollain 30-35 markalla. Onkin
sitten ainoa slobovalmiste jota voin aidosti ja omakohtaisesti kehua.
Janne
S Y-H
"Janne" <janus...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:1146134314....@y43g2000cwc.googlegroups.com...
Janne
Onko se ruostumatonta vai haponkestävää?
Sauli
Antti Panula
news:1146134314....@y43g2000cwc.googlegroups.com...
Janne
---
Jep, täydessä toimintakunnossa on vielä, eihän tuota saa hajalle hampaat
irvessä vääntämälläkään :) Käyttelen penkkiä jo toisessa polvessa niin
sanoakseni.. Taitaakin olla ainoa NL-valmiste tässä huushollissa.
Antti
OH7GLS
snowr...@hotmail.com
Austeniittiset teräkset "rosteri" 1.4301 / 304 ja "hapokas" 1.4404 /
316 yms. eivät tartu magneettiin. Austeniittiset teräkset
muokkauslujittuvat rajusti. Muokatessa syntyy muokkausmartensiittiä
joka on magneettista. Tällöin kappale voi muuttua jonkin verran
magneettiseksi. (esim. ruuvin voi kierteytettäessä syntyä
muokkausmartensiittiä)
ns. kromiteräkset, eli pääosin vain kromiseosteiset teräkset on
yleensä kiderakenteeltaan ferriittisiä, jolloin ne ovat
magneettisiä. Puuttuvan nikkeliseostuksen takia ferriittiset ovat
selvästi austeniittisiä laatuja halvempia mutta myös korroosionkesto
on selvästi "oikeita" ruostumattomia heikompaa. Lisäksi on
Mn-seosteista terästä, jossa Nikkeli on korvattu suurelta osin
Mangaanilla, ja näin saatu austeniittinen rakenne (ns. 200-sarjan
teräkset) näilläkin on tietyissä olosuhteissa selvästi heikompi
korroosionkestävyys kun 300-sarjan teräksillä.
Hapokkaassa seosaine on Molybdeeni, jota pitää olla 2% tai yli,
jolloin saadaan korkeampi korroosionkestävyys hapoissa. Ei pysty
kotikonstein analysoimaan luotettavasti. Tuommoiset kannettavat
analysaattorit on suuntaa-antavia ja niillä varmaankin pystyy
selvittämään onko teräs Mo-seosteinen (eli siis haponkestävä)
Karen mainitsemat "pelimiehet" pelaa kyllä parhaimmillaankin
MUTU-tuntumalla. Standardi antaa esim. "perusrosterin" 1.4301 / 304
alkuaineille niin laajat toleranssit että siihen mahtuu hyvin eri
tavalla eri sovelluksissa toimivaa materiaalia.
Janne
Janne
Kare Pietilä
> Hapokkaassa seosaine on Molybdeeni, jota pitää olla 2% tai yli,
> jolloin saadaan korkeampi korroosionkestävyys hapoissa. Ei pysty
> kotikonstein analysoimaan luotettavasti.
Jos vetää pillillä 1300 asteiseksi ja vieläkin kilahtaa vasaralla
lyödessä, niin on melko saletissa moluseosteista :o)
> Karen mainitsemat "pelimiehet" pelaa kyllä parhaimmillaankin
> MUTU-tuntumalla. Standardi antaa esim. "perusrosterin" 1.4301 / 304
> alkuaineille niin laajat toleranssit että siihen mahtuu hyvin eri
> tavalla eri sovelluksissa toimivaa materiaalia.
Tietysti. Erot esim. kulutuskestävyydessä eivät kuitenkaan
perustu analyysieroihin, sillä kaikki teräsvalmistajat osaavat
ajaa analyysinsä standardin tarjoamissa puitteissa juuri siihen
sekoitukseen, jossa raaka-aineiden hinta jää matalimmaksi
(kalliit seosaineet toleranssin alarajalle).
Esim. levytavaran ominaisuuksissa voi kuitenkin olla eroja,
jotka johtuvat mitä ilmeisimmin jalostusprosessin erilaisuu-
desta, joihin kuuluvat mm. eri valssausvaiheiden reduktioista,
välihehkutuksista, jäähdytysnopeuksista ja tarvittavista me-
kaanisista työvaiheista (esim. hionta).
Yleisestikin voi sanoa, että rautametallien kauppalaatujen tuo-
tekehitys keskittyy nykyisin analyysien sijaan erilaisilla kä-
sittelyillä aikaansaatuihin ominaisuuksiin. Tämäm johtuu yksin-
kertaisesti siitä, että analyysin voi posauttaa auki analysaat-
torilla noin sekunnissa, mutta esim. nerokkalla lämpökäsittelyllä
synnytetyn rakenteen takana olevan prosessin keksiminen materiaa-
lia tutkimalla ei ole näin triviaalia.
--
Bh-wrr.
snowr...@hotmail.com
"Esim. levytavaran ominaisuuksissa voi kuitenkin olla eroja,
jotka johtuvat mitä ilmeisimmin jalostusprosessin erilaisuu-
desta, joihin kuuluvat mm. eri valssausvaiheiden reduktioista,
välihehkutuksista, jäähdytysnopeuksista ja tarvittavista me-
kaanisista työvaiheista (esim. hionta).
Yleisestikin voi sanoa, että rautametallien kauppalaatujen tuo-
tekehitys keskittyy nykyisin analyysien sijaan erilaisilla kä-
sittelyillä aikaansaatuihin ominaisuuksiin. Tämäm johtuu yksin-
kertaisesti siitä, että analyysin voi posauttaa auki analysaat-
torilla noin sekunnissa, mutta esim. nerokkalla lämpökäsittelyllä
synnytetyn rakenteen takana olevan prosessin keksiminen materiaa-
lia tutkimalla ei ole näin triviaalia. "
_____________________________________________________________________
-Tästäpä johtuen nimenomaan kommentoinkin sitä "pelimiesten" tapaa
valita materiaalia. Valmistaja voi esim. siihen levytavaraan laittaa
ominaisuuksiltaan erilaista materiaalia , mutta kuitenkin täyttäen
kaikki standardin vaatimukset.
Standardi määrittää vain sen että ominaisuudet on yleisesti
totutulla tasolla ko. laadulle
btw. Mo-seosteisen kuumankestossa ei ole isoa eroa verrattuna
tavalliseen rosteriin
Kare Pietilä
> -Tästäpä johtuen nimenomaan kommentoinkin sitä "pelimiesten" tapaa
> valita materiaalia. Valmistaja voi esim. siihen levytavaraan laittaa
> ominaisuuksiltaan erilaista materiaalia , mutta kuitenkin täyttäen
> kaikki standardin vaatimukset.
> Standardi määrittää vain sen että ominaisuudet on yleisesti
> totutulla tasolla ko. laadulle
Toisaalta valssaamoiden konekanta ja prosessit tahtovat olla
aika vakioituja, jolloin myös tietyn tehtaan tuottama tavara
on aika vakiotua. Tukkuri puolestaan voi sekoittaa eri tehtai-
den valmistamaa tavaraa ja silloin jossain tietyssä erikois-
ominaisuudessa _voi_ ilmetä yllättäviä eroja.
> btw. Mo-seosteisen kuumankestossa ei ole isoa eroa verrattuna
> tavalliseen rosteriin
Riippuu mitä kuumankestolla tarkoitetaan. Molybdeenilisä lisää
rosterin kuumalujuutta huomattavasti ja esim. kuumavalssaamossa
voi pelkästä valssauspiston kolahduksesta päätellä mitä tavaraa
ajetaan.
--
Bh-wrr.
Kare Pietilä
> Sekä että. Neuvostoliitossa ei muuta tehtykään!
Heh, tämä ironiselta kuulostava heitto on pitkälti totta johtuen
mm. siitä, ettei erilaisia analyysejä kyetty pitämään erillään.
Venäläisessä pataraudassa saattoi ts. olla niin paljon kromia,
että se oli käytännössä jokseenkin ruostumatonta.
--
Bh-wrr.
snowr...@hotmail.com
"Riippuu mitä kuumankestolla tarkoitetaan. Molybdeenilisä lisää
rosterin kuumalujuutta huomattavasti "
Nostaako ? Lähde ? EN haluaa varmasti korjata standardinsa ;)
EN10088-2 RUOSTUMATTOMAT TERÄKSET. OSA 2: YLEISEEN KÄYTTÖÖN
TARKOITETUT
KORROOSIONKESTÄVÄT LEVYT JA NAUHAT. TEKNISET TOIMITUSEHDOT
mukaan RP0.2 (myötöraja N/mm2 vähimmäisarvot) eri lämpötiloissa:
EN1.4301 (304) 100° = 157 N/mm2 550° = 90 N/mm2ä (20° =230 N/mm2)
EN1.4404 (316) 100° = 166N/mm2 550° = 98 N/mm2 (20°=240 N/mm2)
Myöskin virumismurtorajan käyrät lämpötilan funktiona ovat hyvin
lähellä toisiaan.
(itse asiassa rosterin käyrä leikkaa yläpuolelle 800°C kohdalla
(100 000H) (pilk. nus stop))
"...ja esim. kuumavalssaamossa
voi pelkästä valssauspiston kolahduksesta päätellä mitä tavaraa
ajetaan. "
-Tarkat on korvat ;)
Alkaa mennä akatemiseksi, pointti alkuperäiselle kysyjälle on, ettei
niitä magneetilla toisistaan erota.
ftec
"Antti Panula" <atpa...@nic.fi> wrote in message
news:444f9f48$0$7489$9b53...@news.fv.fi...
Magneetti tarttuu ferriittiseen mutta ei austeniittiseen seokseen, tämän
eron magneettitesti kertoo.
ftec
> > Magneetti tarttuu napakasti rosteriin, hapokkaaseen ei. Pikkuisen voi
> > kuitenkin havaita vetovoimaa hapokkaassa, mutta magneetti ei jää kiinni.
>
> Magneetti tarttuu ferriittiseen mutta ei austeniittiseen seokseen, tämän
> eron magneettitesti kertoo.
Korjausta/lisäystä vielä sen verran, että tätä peruslähtökohtaa voidaan
lämpökäsittelyllä ja lisäseosaineilla muutella, mikä tekee erottamisen
mageetilla käytännössä mahdottomaksi. Happosen ja perusrosterin
tarkein ero lienee kromipitoisuus, happosessa on yleensä paljon.
Rosteriksi rauta muuttuu siinä vaiheessa kun perusrautaan lisätään
n. 18% kromia, happosessa siis enemmän.
Rosterin ideahan on se että kromi muodostaa ohuen kromioksidikerroksen
(kromiruoste=hapettunut kromi) metallin pinnan päälle, eli ulkopuolinen
happi yhtyy kromiin eikä rauta-atomeihin ruostetta muodostamaan.
Ruostehan on oksidoitunutta rautaa. Tämä ohut ja vahingoittuessaan
uusiutuva kromioksidikerros sitten suojaa materiaalia. Suojaus
paranee tiettyyn pisteeseen lisäämällä enemmän kromia. Muilla
lisäaineilla saadaan lisäominaisuuksia, kuten työstettävyyttä,
hitsattavuutta
tms. ja lämpökäsittelyllä+ seosaineilla vaikutetaan muodostuvaan
kiderakenteeseen, kuten austeniitin muodostumiseen. Austeniittiseksi
rakenne muistaakseni jäi nopella jäähdytyksellä ja austeniittisen
voi muttaa ferriittiseksi kuumentamalla ja hitaalla jäähdytyksellä.
Tällaista tuli mieleen opiskeluaikoja muistellessa, korjatkoon
joku joka paremmin tietää.
risto
Kare Pietilä
> Nostaako ? Lähde ? EN haluaa varmasti korjata standardinsa ;)
>
> EN10088-2 RUOSTUMATTOMAT TERÄKSET. OSA 2: YLEISEEN KÄYTTÖÖN
> TARKOITETUT
> KORROOSIONKESTÄVÄT LEVYT JA NAUHAT. TEKNISET TOIMITUSEHDOT
>
> mukaan RP0.2 (myötöraja N/mm2 vähimmäisarvot) eri lämpötiloissa:
>
> EN1.4301 (304) 100° = 157 N/mm2 550° = 90 N/mm2ä (20° =230 N/mm2)
> EN1.4404 (316) 100° = 166N/mm2 550° = 98 N/mm2 (20°=240 N/mm2)
En mä lähteitä muista, mutta muistan kyllä lukeneeni jostakin,
että happonen saattaa olla oikeinkin hyvä materiaali korkeissa
lämpötiloissa sikäli kuin hilseily ei muodostu ongelmaksi.
Onhan tuossa toisaalta selkeä ero jo 550 asteen tuntumassa, onko
standardissa arvoja jostain tuhannen asteen tuntumasta tai ylä-
puolelta?
> -Tarkat on korvat ;)
Ero pamahduksessa ja valssausvoimissa on huomattava. Huomattakoon
myös, että nyt liikutaan lämpötiloissa, missä se patarauta olisi
jo suhteellisen lähellä pistettä jossa se lirahtaa lattialle...
--
Bh-wrr.
snowr...@hotmail.com
Kare Pietilä kirjoitti:
> En mä lähteitä muista, mutta muistan kyllä lukeneeni jostakin,
> että happonen saattaa olla oikeinkin hyvä materiaali korkeissa
> lämpötiloissa sikäli kuin hilseily ei muodostu ongelmaksi.
>
> Onhan tuossa toisaalta selkeä ero jo 550 asteen tuntumassa, onko
> standardissa arvoja jostain tuhannen asteen tuntumasta tai ylä-
> puolelta?
>
Standardi loppuu tuohon 550 °. Käytännossä sekä tavan 304 ja
hapokas 316 kyllä ovat kuumankestoltaan hyvinkin samantasoisia.
Hilsettymättä molemmat kestävät tuonne 800° hujakoille
Kuitenkin rostereita korkeissa lämpötiloissa käytettäessä täytyy
herkistyminen ja sen aiheuttama raerajakorroosioriski ottaa huomioon
myös välillä 450-800°C
Erään kotimaisen valmistajan sivulta ;) löytyy erittäin hyvä
perusopas joka asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea. En saa suoraa
linkkiä, mutta löytyy Steel professional Tool sivustolta Publications
osasta ja on nimeltään yllättäen "Ruostumattomat teräkset"
Publications >(kielivalinta FI) > Processes/fabrication> Ruostumattomat
teräkset
Linkki Steel Professional Tool -sivustoon:
http://www.outokumpu.com/applications/documents/start.asp
sivuilta löytyy mieletön määrä muutakin tietoa mm. hitsausaineiden
valintasovellus, korroosiotaulukot, putkistojen mitoitussovellus yms.
Tossa dokussa olikin heti sivulla 8 noista ruuveista:
"Ruuvien ja pulttien merkinnät
poikkeavat sekä EN että ASTM standardien mukaisista merkinnöistä.
Ruostumaton
CrNi 18/8 -tyyppiset pultit, ruuvit ja muut kiinnittimet merkitään
A2:ksi ja haponkestävä CrNiMo-tyyppinen materiaali A4:ksi (ISO
3506:1997)."
A2 on siis normaalia rosteria 18-8 eli austeniittista, joten jos se
tartuu magneettiin on se rajusti muokkauslujittunut, tai sitten
raaka-aine on ollut halpaa "rosteria" eli myyty ferriittistä tai
Mn-seosteisia 18-8 rosterina, näitäkin veitikoita maailmalla
liikkuu...
snowr...@hotmail.com
alkuperäiselle kysyjälle:
How can I distinguish ASTM 304L (EN 1.4307) stainless steel material
from 316L (EN 1.4404) stainless steel material?
Answer: Normally is it not possible to distinguish two different
stainless steels from each other just by looking at the surface. The
difference between the steels ASTM 304L and ASTM 316L lies in their
chemical composition. ASTM 316L contains 2.1-2.6 % molybdenum, which
improve the resistance to pitting and crevice corrosion relative to the
ASTM 304L stainless steel. In order to distinguish the two steels from
each other one put some droplets of a liquid called moly-test on the
steel surface. It is a light yellow liquid that changes colour to
red-brown when reacting with molybdenum (on 316 surface), but remain
light yellow on a 304 surface. Another way to separate the two
materials from each other is to use x-ray spectrometry. It will revel
the chemical composition of the test pieces. This kind of equipment can
be found at research centers.