Veturimiehen muistelmia
Matti Karhumaki
6 Raskaskuormausvaunu vitelikkoon Kontiomäellä
Illan mittaan kaukoliikennettä soljui niin kuin suuren risteysaseman kautta
kulkee. Kaksi kaukojunaa jäivät nahnikkaan, ja lisää painoi päälle. Tämä
päätettä kuskaava veturi seisoi vaihteen päällä tukkona pahasti.
Junansuorittaja kuulutti kovaäänisestä; "Raskaskuljetuksen veturi huomio,
peruuttakaa mittanne". Hytissä oleva mies oli vaihdettu vähän
epävirallisesti, ja Erkki pohti mitä tehdä. Varsinaisen kuskin hakemiseen
menisi parikymmentä minuuttia. Luultavasti mies on jo iloisesti huppelissa.
No Erkillä oli toki kuljettajan paperit kunnossa, niin ajatteli, että kyllä
sitä nyt hiukan. Kytki virroittimen ja anoi koneistojen käynnistyä. Hiljaa
juna lähti peruuttamaan pois kiusallisen vaihteen päältä. Mittasi taakse,
oli määräys. Hän arvioi. Nyt on mennyt vaunun mitta, ja vielä veturillinen,
niin urakka on jees. Hän tunsi vavahtelua ja vaistomaisesti vilkaisi
peiliin. Hyvä tavaton, hän oli peruuttanut vaunun huterolle sivuraiteelle.
Takana ollut käsikäyttöinen vaihde oli jostain syystä käännetty. Sen
vaihteen käyttö on, että se on aina suoraan ja lukolla kiinni. Jos
sivuraidetta käytetään, niin vaihdemies seisoo niin kauan paikalla ja
odottaa, ja taas lukitsee vaihteen.
Sivuraide petti huhtikuun säässä epätavallisen raskaan kuorman alla.
Kallistus ei vielä ollut suuri, mutta kokenut mies toki tiesi mistä oli
kysymys. Äkkiä eteen. Hän väänsi rattia varovasti. Perhoset pyörivät
mahassa, mutta hän pakotti itsensä rauhalliseksi. Ääneen hän sanoi
veturille; "rauhallisesti poika rauhallisesti" ikään kuin rautapolle olisi
elävä hevonen. Amppeerit nousivat, ei tapahdu mitään, rauhallisesti polle
kiltti eteen nyt, älä ala kuopia älä. Milli kerrallaan hän väänsi lisää ja
silmäkulmasta seurasi että lähteekö. Milli kerrallaan lisää. Lähde hän sanoi
melkein itkuisella äänellä.
Yhtäkkiä hän tunsi sen ikävän vapinan kun akselit vuorotahtiin
luiskahtelivat tyhjää lyöden. Tämä kuopimistilanne saattaa korjaantua, kun
veturin pyörät syövät itsensä ja radan karheaksi. Se sudittaminen on
kielletty normaalitapauksessa, mutta. Rauhallisesti polle hän tuumi.
Lopulta veturi tärisi niin että pellit helisivät, ja oli pakko lopettaa
kuopiminen. Jumissa, totesi hän tuskaisena. Väärä mies ratissa, oikea mies
humalassa, vaihde väärin, sivuraide huoltamattomassa hiekassa painuneena,
kuorma kohta nurin. Näistä tilanteista kunnon veturiville näkee painajaisia.
Hän kytki jarrut ja varmuuden vuoksi otti virroittimen alas. Juoksujalkaa
junansuorittajan luo. "Peruutin sen lavetin sivuraiteen vitelikkoon nurin,
huuti hän jo eteisestä junansuorittajalle. Rata vajosi ja vaunu kallistuu".
Iltaa! Mikäs aprillipila tämä on, rauhoitteli suorittaja. Ihan totta, istuin
veturivahtina kun käskit peruuttaa, ja varastoraiteen vaihde oli auki
raiteelle ja sinne peruutin, ja hupsis pankka petti ja kuorma on kallellaan.
Ei vissiin vielä ole kiskoilta, mutta veturi ei jaksa vetää pois. Pelkään,
että se vajoaa lisää.
Junansuorittaja valpastui, nappasi takin ja lippalakin ja otti ison
taskulampun. Hoida hommaa hetki, hän huuti viereisessä huoneessa istuvalle
virkapukuiselle naiselle. Soita pubiin, ja pyydä DI Kerkko heti tänne ja
lujaa, mutta älä kerro syytä ja sano ettei kerro muille muuta kuin että
kiire tuli. (Sisimmässään hän ajatteli, että on parempi ettei veturin
vakiokuski ole promilleineen paikanpäällä hermoilemassa). Juostaan nyt
ainakin katsomaan ensin sitä hävitystä, hän sanoi. Jos juksaat, niin tarjoat
illallisen, tuumi hän kuskille. Pian miehet juoksivat paikalle. Lavetin
vieressä seisoi unenpöppöröinen veturivahti kysymysmerkkinä. Mitäs te siinä
juoksentelette niin ettei saa nukutuksi. Tuki suusi ja äkkiä toiselle
puolelle katsomaan. Noin sadan metrin päähän pysähtyneen kaukojunan
lämmittäjä käveli kohden ja liittyi joukkoon.
Kerkko tuli puolijuoksua paikalle. Miehet menivät lavetin vajonneelle
puolelle. Tässä kohden on sepelipohja, mutta pölkyt puuta ja kiskot jotain
heppoista. Pölkyt painuneet, ja kisko oli antanut periksi 10 - 15 cm ja
kallistunut ulospäin rumasti. Vanhanmalliset ratanaulat eivät juuri puussa
pidä. Kaikki pyörät olivat vielä kiskoilla, onneksi. Pölkyt ritisivät ja
kuului pahaenteistä metallista naksahtelua. Vajoaa kaikenaikaa lisää, tuumi
kaukojunan lämmittäjä, vanhempi kokenut mies. Kisko kaatuu, hupsis, vaunu
huojahtaa, hupsis, ja pahimmassa tapauksessa huojahtaa tuollainen
"tornilasti" kyljelleen asti hupsis, saneli kokenut mies ennustuksiaan.
"ÄKKIÄ POIS TÄLTÄ PUOLEN VAUNUA ELLETTE HALUA HUOMENNA KUITATA OMAA
HAUTAUSAVUSTUSTANNE LIITOSTA", huusi hän ohjeeksi ja näytti pikajuoksussa
muille esimerkkiä lähtien kohden "omaa" veturiaan.
Menen kysymään jos Valtteri tulee apuun, hän huikkasi junansuorittajalle.
Junansuorittaja huusi perään, että liekö hyväksi, olette linjalla, onko
hätätilaksi aineksia. On hätätila, on sallittua huuteli mies juostessaan jo
50 m päässä kohden omaa veturiaan. Se veturi oli onneksi järeintä kaliberia.
Muutaman minuutin kuluttua veturi lähestyi hitaasti "humisten". Klak,
Valtterin ja Erkin veturit olivat kiinni. Kaikki tiesivät, että on
paniikinomainen kiire saada kallistuva lavetti pois vitelikosta ennen kuin
kisko ja koko korkea kuorma kaatuu. Jos tässä tilanteessa riuhdotaan, niin
kisko todella saattaa kaatua pyörien alta tuhoisin seurauksin. Sen jälkeen
se ei enää vetämällä onnistu, vaan puhutan jo katastrofista. Kallistus
lähenee jo viittätoista astetta, arveli Kerkko sisimmässään, tipalla on ja
lisää kallistuu.
Veturikuskit katsoivat toisiaan ikkunoiden läpi. Käsimerkillä Valtteri
ilmoitti olevansa valmis, "peruutusvaihde" oli kytketty. Erkki näytti OK:n.
Valtteri teki käsillään ratinkääntöeleen, ja näytti yhtä sormea merkiksi,
että rattia käännettävä ensimmäiseen pykälään. Toinen, kolmas, ampeerit
nousivat portaittain. Veturien yhteisveto oli jo kymmeniä tonneja, mitään ei
tapahtunut? Erkin kädet vapisivat kuin horkassa. Hän pelkäsi nykäisevänsä
vahingossa ratista liikaa. Jos tässä tilanteessa pääsee kuopimaan, niin
värähdykset hytkyttävät koko junan horkkaan, ja silloin lavetin pyörät
taatusti putoavat kallistuneelta kiskolta. Rauhallisesti nyt, sanoi Erkki
itselleen, ja rauhallisesti hepo rauhallisesti. Alla on rautapyörät vasten
rautakiskoa. Niin kauan kun lepokitka pitää, on toivoa, mutta jos kuopaisee,
niin. Erkki tiesi, että siinä tapauksessa hänelle langetetaan korvauslasku
joka ylittää koko suvun varallisuuden. Rauhallisesti hepo sanoi Erkki hiljaa
ja kyyneleet valuivat pitkin poskia.
Sivummalla Kerkko katseli tilannetta. Noin viisi minuuttia veturit olivat
kiskoneet milliäkään siirtymättä. Käsimerkeistä näki ja veturien äänen
huminasta kuuli aina kun kuskit tasatahtiin lisäsivät ampeereja. Kahdeksan
minuuttia. Valtteri joka istui tutussa veturissaan, "vanhassa mummossa",
tunsi mummon ja tiesi tarkkaan koska kuopaisee. Ampeerit olivat jo
vaarallisen korkealla. Jos tässä tilanteessa suorittaja päästäisi junan ohi
viereistä raidetta pitkin, niin tärinä irrottaisi pyörät luistoon ja
vapinaan. No suomen suurimmalla risteysasemalla on suorittaja kirjansa
lukenut ja oppinsa omaksunut. Kerkko katsoi kelloaan, kahdeksan minuuttia.
Tuntuu jo ikuisuudelta. Kerkon silmiin näytti, että pääte oli taas enemmän
kallellaan.
Tähän asti vaikeudet koko projektissa olivat olleet normaaleja
rutiinivaikeuksia. Nyt koko kymmenien miljoonien laite on kiikun kaakun
kaatumaisillaan olevan vanhan kiskon varassa. Noh jossain vaiheessa oli
kukan kanssa puhutti, että todennäköisyyden paine kumuloi ne vaikeudet
sitten kerralla. Erkki istui veturissaan, hikoili ja kyynelehti. Hän ei
tunne tarkasti edes tätä veturityyppiä, saatikka tätä yksilöä. Siksi hän
anatautui täysin Valtterin käsimerkeille. Erkki nosti sormet pystyyn, ja
liikutteli ylös merkiksi että lisätään. Valtteri veti molemmin käsin
sivuttain, "ei missään tapauksessa"- merkin.
Valtterin lämmittäjä kiipesi Erkin hyttiin. Älä vaan lisää! Mummo kiskoo jo
täysiä, Valtteri tietää ja tuntee, tottele häntä, ei riskeerata. Nyt
jatketaan kiskomista näin, ja menen sanomaan suorittajalle, että ajattaa
Oulun junan viereemme. Tärinä tekee jotain. Tärinä joko irrottaa tuon
lavetin nahnikasta, tai sitten kuopaisee ensin toinen polle ja sitten toinen
heti perään. Toivo kumpaa haluat, mutta jos jotain teet, niin ainoastaan
rukoile ja odota Valten merkkejä.
Mies hyppäsi alas ja lähti juoksemaan kohden asemaa. Kerkko katseli
sivummalta. Yksitoista minuuttia ovat kiskoneet eikä mitään tapahdu. Erkki
nousee puolittain seisomaan ja kohottelee hartioitaan Valtterille. Valtteri
panee ranteet ristikkäin suunsa eteen merkiksi, että hiljaa poika, ja
näyttää sormellaan rannekelloa. Siis hiljaa odottaen, se on määräys.
Junansuorittaja kuuluttaa Oulun junaa tulemaan hitaasti aseman ohi. Erkki
kuulee kohahduksen takaansa ja merkkivalo syttyy. Paikoillaan olevat, ja
täysiä vetävät moottorit kuumenevat herkästi liikaa ja koska ajoviimaa ei
ole, niin hätäjäähdytin käynnistyi. Muutaman minuutin kuluttua suoja
laukaisee virat poikki kerralla ja ilmottamtta. Hiki valui noroina Erkin
kauluksesta rinnuksille. Kestä polle hän itki kun pikkulapsi, kestä.
Valtterin lämmittäjä tuli ja huikkasi Erkille; "tulossa on", ja kiipesi
Valtterin luo. Erkki arveli että hätäjäähdytin oli jo käynyt ikuisuuden,
eikä sitä junaa kuulu. Kerkko meni lähemmäs lavettia. Kohta viisitoista
minuuttia. Matkustajajuna lipui hiljaa lähemmäs ja ajoi ohi. Kuskit olivat
peukalot pystyssä ikkunassa. Olivat puskaradion kautta tietoisia
tapahtumista. Lavetti ei hievahtanutkaan. Hetkenpäästä juna peruutti jo
rivakammin. Matkustajat näkyivät ikkunoista ja jotkut heistä yrittivät nähdä
pimeyteen kasvot H:na. Erkki katseli matkustajia ja hätkähti. Jos tämä
tilanteemme katsotaan katastrofiksi, niin matkustajat pitäisi toimitta ja
lujaa Huittisten nevadaan. Nyt junansuorittaja valtuutensa ylittäen ajattaa
heitä edestakaisin tuossa runsaan kymmenen metrin päästä kaatuvasta
jättilastista. Mitenkähän hänkin tilanteen raportoi tarvittaessa. Niin
tarvittaessa. Jos onnistuu homma, niin ei tarvii päiväkirjamerkintää
kummempaa raporttia. Mies on pannut virkansa peliin ja kolisuttaa omia
vankilanporttejaan pelkästään hyväntahtoisuuttaan toisia kohtaan.
Lavetin alta kuului kirskuntaa. Kerkko meni lähemmäksi ja huolestuneena
katseli että lähtikö kuorma kaatumaan. Jalkapohjissa tuntui lievää tärinää.
Kirskunta voimistui, ja tärinä lisääntyi. Veturiparat olivat kiskoneet jo
varttitunnin. Sen verran Kerkko toki tiesi sähkömoottoreista, että seisovaan
moottoriin ei passaa kauaa ampeereita mättää ilman että ylikuumenee.
Junansuorittajalta saamallaan lampulla hän valaisi vaunun alle ja näki
toisen (oikean) puolen kiskon. Kirskunta lisääntyi, ja pikkuhiljaa milli
milliltä lavetti lähti liikkeelle Kerkon pulssi vissiin hipoi kahtasataa jo
ennestään ja nyt vielä kiihtyi. Valtteri näytti ikkunan läpi voitonmerkkiä
Erkille. Erkki, joka jo oli hieman rauhoittunut, pillahti itkuun uudestaan
kun tunsi sen ihanan värähtelyn joka johtui liikahtamisesta. Sentti sentiltä
lavetti liikkui kohden turvallista tukevaa rataa. Kerkko katsoi tarkkaan
kuinka pyörä kulki kallellaan olevaa kiskoa pitkin. Hiinä hun hiinä, mietti
hän sekavin tuntein.
Kuului kova rysäys kun kisko kaatui ja koko vaunu heilahti ilkeästi lisää
kallelleen ja huojui. Eteneminen kuitenkin jatkui, kun oli alkuun lähtenyt.
Telin pyörät kulkivat kyljellään olevan kiskon "uumalla", siis toistaiseksi,
onneksi vielä raudan päällä. Matka jatkui suunnilleen metrin
minuuttivauhtia. Lavetin alta kuului meteliä, sekalaista kolinaa ja
kirskuntaa. Liikkuessaan vaunun taka teli piti ääntä kun kaatunut kisko ei
vastannut enää. Vasemman puolen pyörät olivat enää pari senttiä pystyssä
olevan kiskon päällä. Kun Kerkko tuon huomasi, hän juoksi pois lavetin luota
veturin viereen. Hän huuti ikkunassa roikkuvalle Valtterille; "kohta ne
toiset putoo". Valtteri näytti OK,n ja nyökkäsi. Pari metriä vielä, ja
RYSKIS. Taka teli putosi pystyssä olevalta kiskolta, ja eteneminen hyytyi
kun seinään. Erkin veturin pyörät herkesivät kuopimaan. Valte näytti
kädellään kurkkunsa ohi "kill" komennon Erkille, että turhaan pyöriä
"sorvaat", jätä se homma konepajalle. Valtteri väänsi nollille tietäen
kiskomisen olevan ohi tältähaavaa. Erkin veturin pyörät senkuin sutivat.
Valtteri hilasi 130 kiloisen mahtavuutensa Erkin ajohyttiin ja otti Erkin
käsien päältä kiinni ja väänsi tehot nollille. Erkin märät lasittuneet
silmät tuijottivat "jonnekin tuntemattomaan". Valtteri meni kaapille ja otti
lasin vettä ja tönäisi Erkkiä. Tässä kuoma, hörppääppäs, taitaa suutasi
kuivata.
Erkki kääntyi hitaasti ja hymyillen otti vastaan tarjotun lasin. "Se siis
kaatui, hän sopersi. Ole huoleti kuoma, se vain "vähän" putosi. Lasti on
tukevammin pystyssä kun koskaan koko matkan aikana. Etuteli on kovalla, ja
takateli vitelikossa. Mutta keskeltä syväkuormausvaunu on mahallaan
Kontiomäen tukevassa ratapihassa, lohdutti Valte ja taputti Erkkiä olalle.
Valtterin lämmittäjä tuli hyttiin. "Irrota mummo, ja ajele Sen verran
hissuksiin ees taas, että moottorilämmöt tulevat pois punaisilta". En halua
lähteä viemään tuota Helsingin "apinalastia" perille polttoitsemurhan
tehneillä moottoreilla. Tulemme Erkin kanssa mukaan hölkkälenkille kohta.
Mummo lähti. Valtteri kävisi vilkaisemassa, että voi irrottautua, ja tuli
takaisin ja istui Erkin tyhjäksi jättämään tuoliin. Ovat vieläkin
staattorilämmöt melkoiset, tuumi hän. On hyväksi hieman tuulettaa.
Erkki seisoi vieressä hieman sekavana kun Valtteri hiljalleen ajeli
radanpätkää ees taas. Kauanko tämä homma kesti, kysyi Valte Erkiltä? Pari
kolme tuntia, tuumi Erkki. Kunnon rautatieläinen katsoo vaistomaisesti
kelloaan aina kun jotain tapahtuu. Tämä homma kesti alusta loppuun runsaan
puoli tuntia. Puolet siitä ajasta kiskottiin tuota nyyttiä ylös suosta.
Teoriatietosi rautahepasta on hyvät, ja olet nuori vielä, mutta. Nyt olet
risteysaseman yleismies Jantunen, ja arvaan, että sinua ehkä vaivaa
identiteettiongelmat. Haluatko tosiaan nopean henkilökaluston puikkoihin.
Näin sanoessaan Valte katsoi Erkkiin. Erkki nyökkäsi. Sitten sinun on
käytävä laiskanläksy kahdessa asiassa. Opettele katsomaan kelloa ja lakkaa
pillittämästä. Kun huomaan että olet läksysi oppinut, niin oiviolaisliiton
kautta voin jonkun verran tasoittaa tietäsi. Sopiiko? Erkki nyökkäsi ja
Valte taputti olalle.
Olit läsnä "täpärästiläheltäpiti"- tilanteessa. Koko katastrofi olisi ollut
jos tuo lasti olisi kaatunut kauas sivuraiteelle. Nyt siitä onnettomuudesta
tapahtui vain jokunen prosentti. Vaunun vieressä on vahvat pankat ja
nosturit pääsevät lähelle ja nostavat perätelin kovalle muutamassa tunnissa.
Taitaa kuitenkin olla Sen verran tonneja, että tarvitaan parit nosturit
talkootyöhön. Jos tuo lasti olisi tuolla kauempana, niin nosturien
kilopondimetrit loppuu tuolta kovalta radalta, ja yksikään kuski ei aja
miljardinosturia tuonne suon "ruostuneille rautalangoille".
Tässä ote vanhan veturimiehen muistelmista. Kiva kun jaksoit tänne asti.
Kiinnostaako jatko?
--
Matti Karhumäki
<matti.k...@pp.inet.fi>
http://personal.inet.fi/koti/alkumeri
... käy lukemassa lyhennelmä ...
Keventääksensä tunnelmaa Valtteri alkoi kertoilla vanhoja sodan aikaisia
juttuja. Olin viemässä isoa panssarivaunua huoltoon. Silta oli miinoitettu,
mutta vissiin desantti nukkui tai oli humalassa, tai molempia koska
myöhästyi laukaisupumpun painalluksestaan. Lopulta yöllä sillan alle ladattu
miinoitus laukesi ja teräksinen silta pomppasi ensin ylös ja sitten
koskeenin yötä.
Mika Rasimus
news:dgCd6.249$QH1....@read2.inet.fi...
> Tässä ote vanhan veturimiehen muistelmista. Kiva kun jaksoit tänne
asti.
> Kiinnostaako jatko?
Oli tiukka tilanne ja tekstin luki loppuun ihan vain nähdäkseen miten
loppujen lopuksi käy. Kyllä noita mielellään lukee. Voittaa kirkkaasti
Valittujen palojen "Tapahtui tosielämässä"-jutut.
--
Rasimus, ra...@surfeu.fi, http://www.edu.teli.hkiamk.fi/~0001118/