Ihmissuhdetarina

5 katselukertaa
Siirry ensimmäiseen lukemattomaan viestiin

Ville

lukematon,
22.1.2004 klo 10.54.4222.1.2004
vastaanottaja
IHMISSUHDETARINA - Ville Pelimies

Liisa

Liisa oli viisitoistavuotias, luokkansa ehkä kaunein (tai toiseksi)
tyttö ja päätäpahkaa ihastunut yläluokkalaiseen Jariin, jolla oli jo
kevari ja joka oli muutenkin ihana poika. Jari oli välituntien
keskipiste, poika jonka ympärillä aina tapahtui. Välillä Jari jäi
kumppaneineen kiinni tupankanpoltosta, välillä naurunremakka säesti
Jarin piiriä heidän kiusatessaan jotain onnetonta. Aina oppitunneilla
Liisa kuvitteli seukkaavansa Jarin kanssa. Liisä pystyi kuvittelemaan
miten hänen kaverinsa kateellisina ja ihailua osoittaen katsoisivat
heidän peräänsä Jarin hakiessa hänet kevarilla ajelulle. Elämä olisi
täydellistä. Harmi vain, että Jari liikkui täysin eri piireissä, eikä
Liisa todellakaan uskaltanut mennä juttelemaan, saati sitten iskemään.

Yksien perjantaisten koulunbileiden jälkeen Liisa jäi kavereidensa
kanssa seisoskelemaan huvipaikan lähettyville, koska myös Jari oli
siellä olutta juomassa ja taas nauru raikui. Pian Jari jo huusi Liisalle
ja pyysi maistamaan olutta. Liisalla oli vähän kylmä, mutta Jari laittoi
nahkatakkinsa, missä oli joku cooli logo, Liisan päälle ja keitoi
kätensä hänen ympärilleen. Liisa ja Jari pussasivat. Loppuillasta Jari
pyysi Liisaa luokseen, Jarin asui yksin kun hänen vanhempansa (tai
itseasiassa vain äiti) eivät olleet koskaan kotona ja Liisa lupasi
lähteä. Tämä oli täydellistä. Hän ja Jari olisivat yhdessä ja jo pian
alkaisivat seukata. Jarin luona pusuteltiin lisää ja Jari yritti riisua
Liisan housuja. Liisa oli hämmentynyt ja peloissaan eikä tiennyt mitä
tehdä. Ainoa asia mitä hän sai suustaan ulos oli kysymys: Alkaisiko Jari
seurustella hänen kanssaan? Jarin vastatessa kyllä Liisan maailma
muuttui dancemusiikin soidessa yhdeksi tähtisateeksi ja kaikki tuntui
uskomattomalta. Aamuyöllä Liisa oli menettänyt neitsyytensä ja oli 100%
rakastunut.

Liisa ei malttanut odottaa maanantaita ja koulua, jolloin näkisi taas
Jari ja kaikki huomaisivat, että he seukkaavat rakastuneina. Ehkä Jari
veisi hänet ajelulle tai ainakin kevarilla kotiin. Liisa oli laittanut
jalkaansa tiukimmat farkkunsa ja farkkutakin, jotta sopisi täydellisesti
Jarin moottoripyörän kyytiin. Liisa huomasi kuinka Jari poltti röökiä
kavereidensa kanssa ringissä ja käveli heitä kohti. Muutamat alkoivat
Liisan nähdessä nauraa ja joku tönäisi Jaria ja osoitti lähestyvän
Liisan suuntaan. Jokin oli pielessä. Jari oli täysin välinpitämätön ja
kiusaantunut, eikä tuntunut huomaavan Liisaa. Tuskin edes tervehti
häntä, vain vähän nyökkäsi. Liisan kysymys kevariajelusta sai Jarilta
tylyn ei -vastauksen ja muutamat Jarin kaverit naurahtivat.
Seurustellaanko me, vai ei? Liisa ajatteli näyttää Jarin kavereille ja
ponnekkaasti esitti sanansa. Kun Jari taas sanoi ei nousi Liisan
silmäkulmaan vetiset kyyneltipat ja leuka alkoi väpättämään. Ei mua
huvita nyt seurustella, Jari jatkoi ja taas koko ryhmä nauroi. Liisa
alkoi itkemään ja juoksi Jarin luota pois saaden peräänsä erinäisiä
lutka, huora, pikku-lutka huudahduksia ja taas lisää naurua.

Liisan maailma mureni. Päiväkirja täyttyi itkuisella tilityksellä
tunteista, pojista, tytöistä ja rikotuista lupauksista. Vain Liisan äiti
ymmärsi mitä tyttärelleen oli tapahtunut. Ponnekkaasti äiti kertoi
tyttärelleen kuinka ainutlaatuinen hän oli ja kuinka hän todellakin
ansaitsisi jotain muuta, parempaa kuin miljoonat Jarit ja hänen
kaverinsa pystyvät koskaan tarjoamaan. Äiti jopa varoitti, että elämässä
Jarille tulisi käymään huonosti ja oli siinä jokseenkin oikeassa (Jari
kuoli nuorena ja oli rikkonut lukuisia muitakin sydämiä, mutta jäipä
hänelle kolme jälkeläistä, kolmen eri naisen kanssa). Taas äiti valoi
Liisaan lisää itseluottamusta kertoen miesten petollisuudesta, myös
Liisan oman biologisen isän. Liisan pitäisi rauhassa odottaa kunnes
löytäisi miehen, joka olisi hänen arvoisensa ja todellakin ansaitsisi
Liisan rakkauden. Liisa nieli alas joka sanan, hänen oli pakko.

Sami

Nyt Liisa oli vähän päälle parikymppinen, yliopisto-opiskelija jo hyvää
vauhtia valmistumassa, sinkku, nuori ja menevä nainen. Sami, joka oli
Liisaa vuoden vanhempi, mutta aloittanut opiskelunsa samoihin aikoihin
samassa laitoksessa, oli kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja aivan
tavallinen nuorimies. Hän ei ollut kovin persoonallinen tai erityisen
hyvin pukeutuva, mutta ei myöskään mitenkään vastenmielinen tai ruma,
aivan tavallinen nuorimies, joka kävi tylsässä osa-aikatyössä
rahoittaakseen opintojaan. Sami oli nähnyt Liisan ekan kerran lukemassa
kurssiarvosanalistoja laitoksella ja oli mennyt viereen muka etsimään
omaa tulostaan, vaikkei ollut kyseistä kurssia edes suorittanut. Sami
oli sanonut terve ja Liisa nyökännyt takaisin. Toisen kerran Sami
huomasi olevansa samoilla luennoilla ja osallistumislistan perusteella
urkki Liisan oikean nimen ja sähköpostiosoitteen. Sami lähetti Liisalle
emailin kysyen mahdollisista muistiinpanoista luennolta, jolta oli
taktisesti jäänyt pois ensin varmistettuaan, että Liisa oli niihin
osallistunut. Liisa oli vastannut ettei ollut kirjoittanut mitään ylös.
Sami rohkaisi mielensä ja kysyi jos Liisaa kiinnostaisi joskus lukea
tentteihin hänen kanssaan, tai vain käydä yliopistonkahvilassa kahvilla,
niin... Mutta ei se Liisaa kiinnostanut. Liisa vastasi ettei nyt ehdi,
on vähän muita kiireitä. Sami jätti asian sikseen, mutta kuitenkin
runkkasi kolme kertaa ajatellen Liisan kaunista vartaloa ja niitä
seksuaalisiatekoja mitä hän Liisalle kahdestaan tekisi.

Kuukauden kuluttua Sami huomasi Liisan yhdessä ravintolan pöydässä
kahden muun tytön kanssa ja rohkaisi itseään mahdollista jutustelua
varten vielä toisella oluella. Oluen juotuaan Sami käveli Liisan
pöydälle ja kysyi kohdistaen kysymyksensä Liisalle, voisiko istua
vapaalle tuolille? Liisa tunnisti Samin, mutta sanoi heidän odottavan
yhtä kaveriaan, joka tulisi pian. Sami sanoi ok ja käveli pois. Liisa
kuiskasi naisystävilleen jotain poistuvasta Samista, mutta sitä Sami ei
enää kuullut. Kaksi olutta lisää ja 1.5 tuntia. Liisan pöydässä tuntui
olevan hauskaa, välillä siihen istahti joku humalainen mies vain
tullakseen pian pois häädetyksi, välillä taas joku vietti siinä
pidempään aikaa, selvästi tyttöjen antaessa siihen luvan. Eteenkin yksi
tummahipiäisempi ranskalainen tai espanialainen ulkomaalaisopiskelija,
jonka Sami oli nähnyt laitoksella. Ulkomaalaisen lähtiessä ja antaessa
tytöille poskisuudelmat, paikka Liisan vieressä taas avautui ja Sami
ajatteli koittaa vielä kerran onneaan. Muutaman lisäoluen tuomalla
itsevarmuudella Sami asteli pöydälle ja istahti vapaalle paikalle Liisaa
vastapäätä. Moi, ajattelin istua alas kun oli paikka vapaana. Oltiin
muuten siinä samalla kursilla ja kyselin sulta luentomuistiinpanoja
joskus, Samin lause keskeytui Liisan avatessa suunsa: Hei, etkö sä
ymmärrä etten t o d e l l a k a a n ole kiinnostunut susta. Ei onnistu.
Voisitko lähteä pois tästä pöydästä, kiitti hei! Sami nousi ylös
nolattuna ja hitaasti marssi baaritiskin suuntaan, kuullen peräänsä
runkkari ja naistenvaanija nimityksiä ja vähän kikatusta. Baaritiskillä
Sami ajatteli, että vittuako tuosta ja tilasi uuden oluen.

Tero

Liisaa vähän naururemakan seasta säälitti, tuliko sanottua turhan
julmasti? No, joskus se on parempi sanoa suoraan, ettei poika jää sille
luulolle, että olisi mitään mahdollisuuksia iskeä hänet. Ei siinä, että
Samissa olisi mitään suurempaa näkyvää vikaa ollut, hän vaan on liian
tavallinen ja sellaisen kanssa Liisa ei voi seurustella. Olisihan se
väärinkin, sillä miehen joka on Liisan rakkauden arvoinen pitää olla
jotain enemmän, kuin tavallinen rahaton opiskelijapoika. Sellainen
kokenut maailmanmies kuin Tero, jonka kanssa Liisalla on panosuhde. Tero
on Liisaa 13 vuotta vanhempi ja hänellä on vaimo, kaksi lasta,
markkinointipäälliköntyö ja edut. Liisa oli viime kesätyössään
tutustunut esimieheensä Teroon. Tero oli saanut Liisan lähtemään
messumatkalle Lissaboniin, jossa he olivat ensimmäisen kerran
rakastelleet. Sen jälkeen Liisa tapasi Teroa kerran viikossa tai
kahdessa, joskus Liisan luona, hotellissa tai Teron leasing BMW:ssä.
Vaikka Tero ei koskaan luvannut Liisalle jättävänsä vaimoaan, johon
Terolla oli sanojensa mukaan kulissiavioliitto, Liisa aina silloin
tällöin kuvitteli kuinka hienoa yhteiselämä Teron kanssa olisi,
matkoineen ja juhlineen pintaravintoloissa.

Susanna

Sami oli juonut jo huomattavan paljon olutta ja näkökentässä oli selviä
häiriöitä. Ei kuitenkaan riittävästi, sillä hän huomasi liiankin
selvästi kuinka lihava tyttö hänelle puhuva Susanna oli. Susanna
vaikutti kyllä hyvin mukavalta ja puhuikin ihan hauskoja, välillä jopa
murjaisi rivon vitsin. Mikäli Susanna ei olisi ollut niin lihava, olisi
hän ollut ihan hyvännäköinen nainen, tai pikemminkin tyttö. Susanna oli
korkeintaan vuoden tai kaksi Samia vanhempi. Susanna kysyi oliko Samilla
suunnitelmia jatkoista ja että hänellä olisi viinipullo kotona ja
voitaisiin kuunnella sitä levyä mistä äsken puhuttiin? Sami selitti
jotain sekavaa tyttöystävästä toisella paikkakunnalla ja tilasi uuden
oluen, kuin yrittäen saada kiusallisen lauseen loppumaan. Susanna sanoi
selvä ja tilasi siiderin ja shotin. Sami tilasi vielä uuden oluen. Ja
sitten vielä yhden oluen, siihen muistikuvat sitten loppuivatkin.

Sami herätessä alasti sängystä Susanna vielä nukkui. Kaksi asiaa selveni
Samille välittömästi: 1) Susanna oli vieläkin isompi/lihavampi kuin hän
oli humalassa kuvitellut ja 2) nussittua tuli ja ilman kortsua
tietenkin. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi ja kiireesti
tajunnanmenettämisen uhalla Sami keräili lattialta vaatteita ja kiskoi
niitä päälleen. Missä on ulko-ovi, kysymys kaikui Samin mielessä.
Huomenta, Susanna toivotti rakastajalleen hymyillen iloisesti. Huomenia,
Sami sopersi ja jatkoi jotain menosta johon pitäisi nyt heti lähteä,
turvautuen taas hätävalheeseen. Loput vaateet voi hyvin laittaa päälleen
rappukäytävässä Sami ajatteli ja avasi ulko-ovea, kuullen vielä Susannan
hei-hei:t ja lupaukset soittaa myöhemmin. Sami ei enää vastannut mitään,
vaan sulki ulko-oven takanaan.

Markus

Seuraavana viikonloppuna Susanna oli taas samassa ravintolassa ja etsi
katseellaan Samia, jota ei näkynyt. Susannaa vähän harmitti, kun Sami ei
ollut edes soittanut, vaikka "silloin" yöllä olivat puhelinnumerotkin
rakasteluiden lomassa vaihtaneet. Vaikuttaisi liian epätoivoiselta, jos
hän soittaisi Samille ja siksi Susanna oli malttanut mielensä, vaikka
lähes joka ilta oli Samin numeron kännykkään näppäillyt. Markus oli
seurannut sivummalta Susannan siiderinjuontia ja päätti tilata itsekin
siiderin, sanoen baarimikolle haluavansa samaa mitä kaunisneiti
tiskinpäässä. Susanna kuuli tilauksen ja katsoi Markusta, joka oli noin
ikäisensä ja kokoisensa, eli hyvin lihava, mutta hänen pituutensa sai
hänet vaikuttamaan vieläkin isommalta. Ei ruma, mutta lihava mies.
Susanna hetkellisesti hymyili Markukselle ja nosti lasiaan. Markus
odotti vielä hetken ja sitten siirtyi Susannan viereen, kun kaksi
asiakasta lähti siitä pois luoden otollisen tilan. Moi, olen Markus.
Vaikutit jotenkin mietteliäältä, mikäs neidin mieltä painaa? Markus
aloitti hiprakkaisella lauseella. Yhdellä kulauksella Susanna tyhjensi
loput lasistaan ja sanoi tuntevansa olonsa huonoksi ja lähtevänsä
kotiin. Markuksen avunannot Susanna ohitti ja sanoi pärjäävänsä yksin.

Sami vietti kotonaan iltaa. Kun opiskelijan rahat eivät riittäneet joka
viikonloppuiseen ravintolaelämään, oli tehtävä jotain muuta. Katsoessaan
tylsää tv-elokuvaa Sami suunniteli runkkaavansa ja menevänsä sitten
nukkumaan, mutta puhelin katkaisi fantasioinnit. Se oli Susanna, joko
äänestään päätellen oli juonut ja nyt selitti jotain tyhjänpäiväistä,
jonka Sami katkaisi sanomalla olevansa itseasiassa juuri menossa
nukkumaan, että voisiko keskustelua jatkaa toisten. Susanna sanoi, että
hänellä oli ollut hauskaa, silloin yöllä, hänen luonansa, kun
rakasteltiin. Niinkuin Sami ei sitä olisi pienemmästä vinkistä tiennyt
ja kysyi voisivatko he vielä joskus mahdollisesti tavata? Sami sanoi
suoraan, että hänellä on nyt vähän muita menoja ja se olisi hankalaa.
Aijaa, no moi sitten Susanna lopetti puhelun. Sami laittoi Susanna
puhelinumeron muistista älä vastaa -nimen alle ja meni nukkumaan,
runkkaamatta.

loppu.

Mikko Moilanen

lukematon,
22.1.2004 klo 11.04.0222.1.2004
vastaanottaja
Ville <"pelimies74<poista>"@hotmail.com> writes:

> IHMISSUHDETARINA - Ville Pelimies

Kiitokset erinomaisen realistisesta kirjoituksesta.
--

Internationale persona non grata http://kotisivu.dnainternet.net/moilami1

Ring Ring

lukematon,
22.1.2004 klo 17.52.3322.1.2004
vastaanottaja
Ville <"pelimies74<poista>"@hotmail.com> wrote in message news:<400FF226...@hotmail.com>...

> IHMISSUHDETARINA - Ville Pelimies
>
> Liisa

Meilläpäin nuo hommat meni yleensä toisinpäin. Kun oli tutuissakin
perseaukisia. Poika ruikutti, tyttö otti ja jätti. No, osa siitä
ruikutti lisää sitten kavereilleen (joita ei yhtään olisi huvittanut
kuunnella), osa ymmärsi että semmosia ne on. Itse en ollut kumpikaan
kun vaikka toiveissa oli saanti, käytäntö ei niin toiminut kun en
ollut niissä porukoissa jotka tappeli urheasti käytävillä vaan
istuksin syrjemmällä ja parhaani mukaan aina liukenin paikalta jos
joku tahtoi tappelua pystyyn pistää - oli sitä puukkoa munkin kurkulla
koulussa pari kertaa mutteipahan sentäs survastu käsivarteen eikä
keuhkoon.
(No, joskus kyllä näin kautta kuulin varakkaampien pojujen vastaavista
jutuista, mutta eihän ne naiset mulle tulleet asiaa itkemään vaikka
ilman itkuakin musta ois saanut hyvän ja uskollisen poikaystävän)

>> Sami

> joskus, Samin lause keskeytui Liisan avatessa suunsa: Hei, etkö sä
> ymmärrä etten t o d e l l a k a a n ole kiinnostunut susta. Ei onnistu.
> Voisitko lähteä pois tästä pöydästä, kiitti hei! Sami nousi ylös
> nolattuna ja hitaasti marssi baaritiskin suuntaan, kuullen peräänsä
> runkkari ja naistenvaanija nimityksiä ja vähän kikatusta. Baaritiskillä
> Sami ajatteli, että vittuako tuosta ja tilasi uuden oluen.

Tommosta on nähty. Ja kuultu.

>
> Tero
>
> Liisaa vähän naururemakan seasta säälitti, tuliko sanottua turhan

> kahdessa, joskus Liisan luona, hotellissa tai Teron leasing BMW:ssä.


> Vaikka Tero ei koskaan luvannut Liisalle jättävänsä vaimoaan, johon
> Terolla oli sanojensa mukaan kulissiavioliitto, Liisa aina silloin
> tällöin kuvitteli kuinka hienoa yhteiselämä Teron kanssa olisi,
> matkoineen ja juhlineen pintaravintoloissa.

Ei ole tommosta näkynyt mutteihan ne naiset kerro. Perskeles, muistin
väärin, onhan sitä muuten nähty. Ihan lähipiirissä oli tuttava jolla
noita naisia oli. Vaimo ei ymmärrä jne. Mut kyl ne naiset ties mistä
kysymys on, sinänsä väärä kuva tuossa tulee.
Toi oli kyllä ihan oikeasta elämästä kun peräti mäkin olen nähnyt ;)

>
> Susanna
>

> suoraan, että hänellä on nyt vähän muita menoja ja se olisi hankalaa.
> Aijaa, no moi sitten Susanna lopetti puhelun. Sami laittoi Susanna
> puhelinumeron muistista älä vastaa -nimen alle ja meni nukkumaan,
> runkkaamatta.
>

Ei saatana mikä luuseri. Kyllä niitä läskejäkin panna voi, parempi se
on panna läskiä kuin ilman olla. Ihan selvä homo.

> loppu.

Ville

lukematon,
23.1.2004 klo 3.01.2123.1.2004
vastaanottaja
Mikko Moilanen wrote:

> Kiitokset erinomaisen realistisesta kirjoituksesta.
> --

Kiitos, kiitos. Toivottavasti onnistuin edes jotenkin tavoittamaan elämän
realiteetteihin kätkeytyvän mustan- ja joskus niin julmanhuumorin siemenen.

Johanna Närväinen

lukematon,
23.1.2004 klo 6.02.4123.1.2004
vastaanottaja

"Ville @hotmail.com>" <"pelimies74<poista> wrote in message
news:4010D514...@hotmail.com...

> Mikko Moilanen wrote:
>
> > Kiitokset erinomaisen realistisesta kirjoituksesta.
>
> Kiitos, kiitos. Toivottavasti onnistuin edes jotenkin tavoittamaan
elämän
> realiteetteihin kätkeytyvän mustan- ja joskus niin julmanhuumorin
siemenen.

Voittajia tuossa olivat lähinnä miehet (miten se noin?) ja häviäjiä
lihavat (mies ja nainen). Hyväksikäyttäjiä tai muuten inhoja oli
kolme, kaksi (tai kolme) miestä ja yksi nainen. Missä NNFP? Onko se,
kuka on mieleenjäävä uhri kiinni vain siitä, kehen kukin samastuu?
Mitä tavalliselle, kiltille ja ei-beibetyyppiselle naiselle olisi
tapahtunut?

J.

Ville

lukematon,
23.1.2004 klo 6.41.3623.1.2004
vastaanottaja
"Johanna Närväinen" wrote:

> Voittajia tuossa olivat lähinnä miehet (miten se noin?) ja häviäjiä
> lihavat (mies ja nainen). Hyväksikäyttäjiä tai muuten inhoja oli
> kolme, kaksi (tai kolme) miestä ja yksi nainen. Missä NNFP?

Mun mielestä tuossa ei ole yhtään voittajaa. Markkinointipäälikkö Tero
näennäisesti saa mitä haluaa = nuorta naista, mutta elää kuitenkin
suhteessa, joka ei tyydytä. Liisa saa periaatteessa mitä haluaa, mutta
vääristä syistä. Esim. suhde Teroon perustuu enemmin siihen mitä Tero
Liisalle edustaa, kuin seksiin. Liisa perustelee itselleen Teron
panopuuna olemisen Teron maailmanmiehen asemalla. Huom. vähempi ei
Liisalle kelpaa, sanoihan äitikin, että Liisan rakkauden saa vain hänen
arvoisensa mies = liian suuret luulot itsestä.

> Onko se,
> kuka on mieleenjäävä uhri kiinni vain siitä, kehen kukin samastuu?

Todennäköisesti, itse tunnen yhtäläisyyttä Samiin, vihaan Jaria ja
halveksun Liisaa. Ainostaan Markus säälittää itseäni, hän kun ei saa
minkäänlaista naista/suhdetta.

> Mitä tavalliselle, kiltille ja ei-beibetyyppiselle naiselle olisi
> tapahtunut?

Semmoinen itseasiassa voisi olla jo tarinassa, vaikka nimeä ei mainittu,
mutta markkinointipäälikkö Teron vaimon voisi tälläiseksi kuvitella.
Samikin varmaan tulevaisuudessa, kun saa paperit, työpaikan ja rahaa nai
tuollaisen naisen, jota sitten vuorostaan pettää enemmin tai myöhemmin.


Henry the

lukematon,
23.1.2004 klo 7.02.2823.1.2004
vastaanottaja
Hyvä tarina.

Tuo tarinahan esittelee parisuhdemarkkina-arvohierarkian laskevassa
järjestyksessä kaikessa raadollisuudessaan.

1. Häirikkökingi
2. Naiivi tyttö
3. Kohtuullinen perusmies
4. Paksu tyttö
5. Paksu poika.

Tarinan kaikilla toimijoilla on rima liian korkealla tasoonsa nähden.
Kannattaako mieluummin tyytyä oman tasoisiinsa vaiko yrittää riskillä
tasoaan ylempää?


--
http://ihmissuhteet.blogspot.com

Mikko Moilanen

lukematon,
23.1.2004 klo 9.03.3723.1.2004
vastaanottaja
Ville <"pelimies74<poista>"@hotmail.com> writes:

> Kiitos, kiitos. Toivottavasti onnistuin edes jotenkin tavoittamaan elämän
> realiteetteihin kätkeytyvän mustan- ja joskus niin julmanhuumorin siemenen.

Onnistuit erinomaisesti. Minä muutenkin arvostan realismin
korkealle. Sitten kun haluan fantasiaa, niin luen Tolkienia tai scifiä
(tai fysiikka-ryhmää ;).

Mikko Moilanen

lukematon,
23.1.2004 klo 9.07.0023.1.2004
vastaanottaja
Ville <"pelimies74<poista>"@hotmail.com> writes:

> Mun mielestä tuossa ei ole yhtään voittajaa. Markkinointipäälikkö Tero
> näennäisesti saa mitä haluaa = nuorta naista, mutta elää kuitenkin
> suhteessa, joka ei tyydytä. Liisa saa periaatteessa mitä haluaa, mutta

Hyvin sanottu. Tästä tulikin mieleen, että millainen "taivas" onkaan,
jos siellä odottaisi avioliiton nalkuttava ja pihtaava hirmu. Olisiko
se silloin helvetti?

George Saraiste Jr.

lukematon,
24.1.2004 klo 5.24.3524.1.2004
vastaanottaja
juha :
>
>...Vaatimuslistan ranskalaiset viivat kummasti karisevat
>vuosien kuluessa, useimmilla.

Jaa-a. Useimmilla? Taidan sitten kuulua niihin 'harvempiin', koskapa
viivat vain ovat lisääntyneet kokemuksen karttuessa.
:)

--gs--

Juhani Laulajainen

lukematon,
24.1.2004 klo 5.44.3024.1.2004
vastaanottaja
Jutun tylyhkö tyyli ja sen kieli siellä täällä vilahtavine
slangisanoineen ja "rumine" sanoineen sopii tarinaan kuin
nyrkki silmään. Nuoren tytön maailma on tavoitettu oikein
hyvin. Tiivis, kypsä juttu. Otsikkoa myöten, joka on sopivan
ironinen ja syventää juttua kuten pitääkin. Pitkästä
aikajaksosta huolimatta kaikki oleellinen kerrotaan.
Kirjoittaja osaa hahmottaa elämää ja kohtaloita. Lukemista
ei rasita turhiin yksityiskohtiin pysähtyminen (jollainen ei
tunnu kuuluvan tämän tarinan luonteeseen) tai tarinan
kannalta epäoleellisten asioiden kertominen. Tekstiä lukee
herpaantumatta. Siinä on sähköä. Juttu etenee kuin juna
vääjäämättä kohti lopputulosta, jota lukija ei saata arvata
mutta odottaa pahaa aavistellen, ja tuo tunne osaltaan
pakottaa lukemaan loppuun.

Tarinan rakenteesta olisi vähän sanottavaa. Susanna-osasta
lähtien (ja sitä lukija ei huomaa vasta kuin lopussa, kun
juttu jää jotenkin roikkumaan) - juttu alkaa ikään mennä
sivuraidetta (hyvällä tiiviillä tyylillä kylläkin, kuten
alkupuolen tekstikin) kohti rotkon reunaa, eikä enää palaa
pääraiteelle, vaan tipahtaa ikään kuin tyhjään. Jos
kirjoittajalla on joku tarkoitus miksi hän käyttää juuri
tällaista rakennetta, se kannattaisi kovemmilla iskuilla
takoa lukijan kalloon. Minusta jutun olisi hyvä loppua
Liisaan, josta alkoikin. Ja teemojen pitäisi jotenkin
täydentyä, pitäisi pyrkiä näyttämään jotakin, vaikkei
osoittelemaan. Kannattaisiko jutun loppu Terosta eteenpäin
karsia pois? Ja kuroa sitten Tero-osassa langat yhteen,
näyttää mikä Liisasta on tullut?

Joka tapauksessa nautittavaa tekstiä. Jutun muotoa kannattaa
sen takia pohtia, niin että tyyli, rakenne ja teemat
tukisivat toisiaan, tulisivat erottamattomiksi.

George Saraiste Jr.

lukematon,
24.1.2004 klo 6.48.2024.1.2004
vastaanottaja
Juhani Laulajainen :

>Jutun tylyhkö tyyli ja sen kieli siellä täällä vilahtavine
>slangisanoineen ja "rumine" sanoineen sopii tarinaan
>kuin nyrkki silmään....

Kas. Nyt vasta hoksasin, että 'ville' kirjoitti myös ryhmään
s.k.kirjoittaminen, jota en jostain syystä ole tullut seuranneeksi.
Pitääpä vilkaista tarkemmin.
+
Arvostelusi oli häkellyttävän osuva. Sinussahan on ilmiselvää
kriitikon ainesta, ellet nyt sitten jo olekin jollain tavoin alan
ammattilainen; muita kirjoituksiasi, tai mahdollisia painotuotteitasi,
kun en ole vielä ehtinyt eteeni saada.

--gs--

George Saraiste Jr.

lukematon,
24.1.2004 klo 6.51.5124.1.2004
vastaanottaja
George Saraiste :
>
>...s.k.kirjoittaminen...

No niin, typo. Piti tietysti olla s.h.kirjoittaminen.

--sama--

Nico Leiska

lukematon,
24.1.2004 klo 7.20.3124.1.2004
vastaanottaja
Mukavaa luettavaa. Ei isoja virheitä ja tekstin sanoma tuli esille ehkä
paremmin tyyliin sopivalla raadollisuudella.

Yhdyn kuitenkin Juhanin mielipiteisiin siitä, että tarinan palaset ikäänkuin
tipahtelivat rotkoon loppua kohden. Jotain jäi kaipaamaan. Liisasta ehkä
eniten, koska tarina rakentui alussa hänen ympärilleen.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin yksinkertainen, mutta piristävän erilainen tarina
tässä ryhmässä. Varmasti moni tunnisti oman nuoruutensa ja ravintolaillat
oltain osin vaikka kehenkään tarinan henkilöistä tuskin kukaan haluaisi
samaistua.


Tero Markus Ronkko

lukematon,
24.1.2004 klo 11.23.2124.1.2004
vastaanottaja
In article <i0sQb.164$am2...@read3.inet.fi>, Juhani Laulajainen wrote:

>Tarinan rakenteesta olisi vähän sanottavaa. Susanna-osasta
>lähtien (ja sitä lukija ei huomaa vasta kuin lopussa, kun
>juttu jää jotenkin roikkumaan) - juttu alkaa ikään mennä
>sivuraidetta (hyvällä tiiviillä tyylillä kylläkin, kuten
>alkupuolen tekstikin) kohti rotkon reunaa, eikä enää palaa
>pääraiteelle, vaan tipahtaa ikään kuin tyhjään. Jos
>kirjoittajalla on joku tarkoitus miksi hän käyttää juuri
>tällaista rakennetta, se kannattaisi kovemmilla iskuilla
>takoa lukijan kalloon. Minusta jutun olisi hyvä loppua
>Liisaan, josta alkoikin. Ja teemojen pitäisi jotenkin
>täydentyä, pitäisi pyrkiä näyttämään jotakin, vaikkei
>osoittelemaan. Kannattaisiko jutun loppu Terosta eteenpäin
>karsia pois? Ja kuroa sitten Tero-osassa langat yhteen,
>näyttää mikä Liisasta on tullut?

Samaa mieltä. Itseasiassa luulin aluksi että tuo oli joku
vanha monen kirjoittajan tekemä jatkotarina sillä
olin havaitsevinani juonessa kappaleen (no pätkän tmv)
mittaisia töksähdyksiä. Eihän sillä ollut
useita kirjoittajia? Vai oliko?


Lauri Raittila

lukematon,
24.1.2004 klo 14.12.0524.1.2004
vastaanottaja
In article Juhani Laulajainen wrote:
> Minusta jutun olisi hyvä loppua
> Liisaan, josta alkoikin. Ja teemojen pitäisi jotenkin
> täydentyä, pitäisi pyrkiä näyttämään jotakin, vaikkei
> osoittelemaan. Kannattaisiko jutun loppu Terosta eteenpäin
> karsia pois?

Tai sitten jatkaa tarinaa niin kauan että tulee taas takaisin Liisaan?

--
Lauri Raittila <http://www.iki.fi/lr> <http://www.iki.fi/zwak/fonts>
Saapi lähettää meiliä, jos aihe ei liity ryhmään, tai on yksityinen
tjsp., mutta älä lähetä samaa viestiä meilitse ja ryhmään.

Panu H?glund

lukematon,
24.1.2004 klo 16.01.5724.1.2004
vastaanottaja
"George Saraiste Jr." <georges...@despammed.com> wrote in message news:<butm1o$pm$1...@phys-news1.kolumbus.fi>...

> Arvostelusi oli häkellyttävän osuva. Sinussahan on ilmiselvää
> kriitikon ainesta, ellet nyt sitten jo olekin jollain tavoin alan
> ammattilainen; muita kirjoituksiasi, tai mahdollisia painotuotteitasi,
> kun en ole vielä ehtinyt eteeni saada.

Minusta tuntuu, että hra Laulajainen on alan ammattilainen mitä
suurimmassa määrin. Vilkaisepa kirjaston kortistoa (tai tietokantaa)
kun sinne seuraavan kerran eksyt.

Alfred Poet

lukematon,
24.1.2004 klo 20.07.4124.1.2004
vastaanottaja

> Minusta tuntuu, että hra Laulajainen on alan ammattilainen mitä
> suurimmassa määrin. Vilkaisepa kirjaston kortistoa (tai tietokantaa)
> kun sinne seuraavan kerran eksyt.
>

Ainakin kirjoitusryhmässä herra Laulajainen on osallistunut mielestäni
erinomaisen kattavasti. Hänen ammattimaisuudestaan en osaa sanoa,
koskaan en ole törmännyt häneen nyyssiryhmien ulkopuolella. Hänen omat
kirjoituksensa ryhmään ovat olleet aina (=minun aikanani) mainioita,
eikä niihin ole juuri huomautettavaa koskaan jäänyt missään mielessä.
Laadukasta, lähes tulkoon yllätyksettömän hyvää kerrontaa. Palautteen
antajana hän on myöskin vailla vertaa, vaikka arvosteltavana olisi
minkälainen kirjoitus hyvänsä, voi aina luottaa herra Laulajaisen
sanovan siitä ainakin jotain.

Juhani Laulajainen

lukematon,
25.1.2004 klo 6.02.0625.1.2004
vastaanottaja
> 2. Kun tarpeeksi monta kertaa polttaa näppinsä yritettyään
liian
> korkeatasoisia, niin rima alkaa laskea. Varsinkin kun ikää
alkaa tulla
> lisää. Vaatimuslistan ranskalaiset viivat kummasti
karisevat vuosien
> kuluessa, useimmilla.

Tämä ei ole enää kirjoittamisesta, mutta tuli tarve sanoa:
juu useimmilla. Itsellä on käynyt päinvastoin. Nuorena ja
viriilinä tyytyi eteensattuviin. Nyt kelpaa vain paras (joka
käsite merkitsee minulle tietysti eri asiaa kuin jollekin
toiselle) jonka voi saada, tai sitten sitä on mieluummin
yksin. On "varaa" olla yksinkin.


Alfred Poet

lukematon,
25.1.2004 klo 10.56.3225.1.2004
vastaanottaja

>
> Tämä ei ole enää kirjoittamisesta, mutta tuli tarve sanoa:
> juu useimmilla. Itsellä on käynyt päinvastoin. Nuorena ja
> viriilinä tyytyi eteensattuviin. Nyt kelpaa vain paras (joka
> käsite merkitsee minulle tietysti eri asiaa kuin jollekin
> toiselle) jonka voi saada, tai sitten sitä on mieluummin
> yksin. On "varaa" olla yksinkin.
>


Minä taas olen sinuun verrattuna vain poikanen (30v), mutta olen jo
kallistunut samaan suuntaan... eli lakannut yrittämästä lähes kokonaan,
kun kaikki tähän mennessä joiden suhteen olisi ollut "mahdollisuuksia"
ovat olleet tavalla tai toisella "kummajaisia" tai muuten vain
mahdollisimman epäyhteensopivia kanssani. Ne taas, jotka tuntuisivat
sopivilta (enkä nyt tarkoita mitään maailmanluokan missi/mallityyppejä,
vaan "tavallisia" mukavia naisia) eivät minusta kiinnostu. Siispä on
helpompi ja mukavampi olla yksin. Eipä tartte riidellä kenenkään kanssa,
eikä pyydellä lupia vaikkapa kavereiden kanssa kaljalle lähtiessä,
sisustaessa tai esim. kolmen viikon automatkalle ympäri Euroopan.
Lisäksi välttää kokonaan ne hermostuttavat, nolot ja muutenkin ikävät
iskuyritys/torjunta -kohtaukset. Noh, joskus yksinäisyys voi tuntua
hiukan raskaaltakin, mutta sellaiset tuntemukset menevät aina ohi. Ja
kun käy kylässä perheellisten kavereiden luona, saa yleensä jo
muutamassa tunnissa perhe-elämän metelistä tarpeekseen ja alkaa jo
kaipaamaan oman kodin rauhaan. Sitä paitsi, eikös sinkkuelämä ole jopa
ihan muotia? Ainakin siltä näyttää jos seuraa TV:n amerikkalaiskeskeistä
ohjelmatarjontaa... mielestäni aivan liian monta tusinasarjaa, joissa
kananaivoiset tyhjäntoimittajat elävät pinnallista elämäänsä, missä
kaikki pyörii seksin ja juhlien ympärillä, ja partnerit vaihtuvat
päivittäin - ja missä viikon mittainen selibaatti on täysin mahdoton
ajatus. Arvomaailmaa meidänkin nuorisolle...

Ville

lukematon,
26.1.2004 klo 1.50.3426.1.2004
vastaanottaja
Tero Markus Ronkko wrote:

> Samaa mieltä. Itseasiassa luulin aluksi että tuo oli joku
> vanha monen kirjoittajan tekemä jatkotarina sillä
> olin havaitsevinani juonessa kappaleen (no pätkän tmv)
> mittaisia töksähdyksiä. Eihän sillä ollut
> useita kirjoittajia? Vai oliko?

Kyllä ihan omasta päästäni tämän väsäsin, mutta tietysti
s.k.ihmissuhteissa kirjoitetut jutut voivat olla alitajunnassa ja näin
vaikuttaa lopputulokseen.

Ville

lukematon,
26.1.2004 klo 2.17.4726.1.2004
vastaanottaja

Juhani Laulajainen wrote:

> Tarinan rakenteesta olisi vähän sanottavaa. Susanna-osasta
> lähtien (ja sitä lukija ei huomaa vasta kuin lopussa, kun
> juttu jää jotenkin roikkumaan) - juttu alkaa ikään mennä
> sivuraidetta (hyvällä tiiviillä tyylillä kylläkin, kuten
> alkupuolen tekstikin) kohti rotkon reunaa, eikä enää palaa
> pääraiteelle, vaan tipahtaa ikään kuin tyhjään. Jos
> kirjoittajalla on joku tarkoitus miksi hän käyttää juuri
> tällaista rakennetta, se kannattaisi kovemmilla iskuilla
> takoa lukijan kalloon.

Yritin jotenkin tavoittaa tarinassa sitä samaa tunnetta, kuin siinä
esitetyissä ihmissuhteissa, eli se lopullinen tyydytys jää saamatta. Jos
tarinan olisi kietonut takaisin Susannaan olisi tälläinen antiklimaksi
siinä ollut. Nyt se jäi ikäänkuin roikkumaan, mutta sellaistahan
ihmiselämä yleensä on?

> Minusta jutun olisi hyvä loppua
> Liisaan, josta alkoikin. Ja teemojen pitäisi jotenkin
> täydentyä, pitäisi pyrkiä näyttämään jotakin, vaikkei
> osoittelemaan. Kannattaisiko jutun loppu Terosta eteenpäin
> karsia pois? Ja kuroa sitten Tero-osassa langat yhteen,
> näyttää mikä Liisasta on tullut?

Yes, mietin tuota samaa. Jos olisin lopettanut jutun taas Liisaan olisi
tarinassa ollut ns. perinteinen malli. Päätin käyttää tuollaista
viestikapula rakennetta, jossa aina seuraava tarinan henkilö vie sitä
eteenpäin, vähän niin kuin virus, joka harvemmin enää palaa alkuruutuun.
Tässä tämä 'virus' on ihmissuhteissa koetut vääryydet, tai liian suuret
odotukset, jotka kostetaan, tai kostautuvat aina jollekin seuraavalle
ihmiselle.

Ennen kirjoittamisen aloittamista mielessäni oli vielä jatkaa tarinaa
yhdellä kappaleella, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin sen kirjoittamatta.
Siinä Markus (se lihava poika) lähtee humalassa ravintolasta. Vanha
homoseksuualimies vaanii autostaan yössä liikkujia ja poimii Markuksen
kyytiin, käyttäen hänen humalantilaansa hyväksi. Tietyssä mielessä voisi
ajatella, että tämä olisi ollut jo liian paljon, mutta ikäväkyllä
tämäkin tapahtuma on täysin tosielämästä tapahtunut (kaverilleni, joka
liki sammui kadulle. Vanha mies lupasi viedä hänet autolla kotiin ja
kaverini lähti kyytiin. Kaverini havahtui nukahdettuaan autossa siihen,
kun äijä hieroo hänen haarojaan toisella kädellä ja runkkaa itseään
toisella, jutellen tyypillisiä "kaunis poika..." -juttuja.)

> Joka tapauksessa nautittavaa tekstiä. Jutun muotoa kannattaa
> sen takia pohtia, niin että tyyli, rakenne ja teemat
> tukisivat toisiaan, tulisivat erottamattomiksi.

Suuret kiitokset erittäin rakentavasta kritiikistä!

Ville

lukematon,
26.1.2004 klo 3.24.1926.1.2004
vastaanottaja
Ville wrote:

> Yritin jotenkin tavoittaa tarinassa sitä samaa tunnetta, kuin siinä
> esitetyissä ihmissuhteissa, eli se lopullinen tyydytys jää saamatta. Jos
> tarinan olisi kietonut takaisin Susannaan olisi tälläinen antiklimaksi
> siinä ollut.

Siis, tietenkin takaisin Liisaan...


Juhani Laulajainen

lukematon,
26.1.2004 klo 5.09.3426.1.2004
vastaanottaja

"Lauri Raittila" <la...@raittila.cjb.net> kirjoitti
viestissä news:MPG.1a7ceffd8...@news.cis.dfn.de...

> In article Juhani Laulajainen wrote:
> > Minusta jutun olisi hyvä loppua
> > Liisaan, josta alkoikin. Ja teemojen pitäisi jotenkin
> > täydentyä, pitäisi pyrkiä näyttämään jotakin, vaikkei
> > osoittelemaan. Kannattaisiko jutun loppu Terosta
eteenpäin
> > karsia pois?
>
> Tai sitten jatkaa tarinaa niin kauan että tulee taas
takaisin Liisaan?

Niin, niinkin. Ja sitten karsia löysät pois.


Juhani Laulajainen

lukematon,
26.1.2004 klo 5.09.3326.1.2004
vastaanottaja

"Panu H?glund" <phog...@abo.fi> kirjoitti viestissä
news:397828d4.04012...@posting.google.com...

Kaikkea vielä. Pelkkä harrastelija. Mutta vastikään saamani
haukut toisten tekstien lyttäämisestä pani minut ylittämään
itseni tässä kritiikissä, samoin kuin tietysti se että
kyseessä oli tekstistä päätellen hyvin lahjakas kirjoittaja.
Vaikuttaisivatpa minun antamani haukut samalla tavalla
kohteisiinsa...


Juhani Laulajainen

lukematon,
26.1.2004 klo 10.27.4426.1.2004
vastaanottaja

"Ville @hotmail.com>" <"pelimies74<poista> kirjoitti
viestissä news:4014BEFD...@hotmail.com...

>
> Juhani Laulajainen wrote:
>
> > Tarinan rakenteesta olisi vähän sanottavaa.
Susanna-osasta
> > lähtien (ja sitä lukija ei huomaa vasta kuin lopussa,
kun
> > juttu jää jotenkin roikkumaan) - juttu alkaa ikään
mennä
> > sivuraidetta (hyvällä tiiviillä tyylillä kylläkin, kuten
> > alkupuolen tekstikin) kohti rotkon reunaa, eikä enää
palaa
> > pääraiteelle, vaan tipahtaa ikään kuin tyhjään. Jos
> > kirjoittajalla on joku tarkoitus miksi hän käyttää juuri
> > tällaista rakennetta, se kannattaisi kovemmilla iskuilla
> > takoa lukijan kalloon.
>
> Yritin jotenkin tavoittaa tarinassa sitä samaa tunnetta,
kuin siinä
> esitetyissä ihmissuhteissa, eli se lopullinen tyydytys jää
saamatta. Jos
> tarinan olisi kietonut takaisin Susannaan olisi tälläinen
antiklimaksi
> siinä ollut. Nyt se jäi ikäänkuin roikkumaan, mutta
sellaistahan
> ihmiselämä yleensä on?

Totta. Ja fiksu ajatus panna tarinan rakennekin tukemaan
teemaa. Minulle se ei kumminkaan välittynyt, tai ehkä
välittyi mutta samalla rakenneratkaisu häiritsi jotenkin
taide-elämyksen kannalta. Minulla taitaa olla aika
kaavamainen käsitys novellista... Tai veistotaiteesta (johon
novellia tai romaania, niiden muotoa, voi tietyllä tavalla
verrata, ja on verrattukin) - minusta on nautittavampaa jos
veistos on ehyt kokonaisuus.

> > Minusta jutun olisi hyvä loppua
> > Liisaan, josta alkoikin. Ja teemojen pitäisi jotenkin
> > täydentyä, pitäisi pyrkiä näyttämään jotakin, vaikkei
> > osoittelemaan. Kannattaisiko jutun loppu Terosta
eteenpäin
> > karsia pois? Ja kuroa sitten Tero-osassa langat yhteen,
> > näyttää mikä Liisasta on tullut?
>
> Yes, mietin tuota samaa. Jos olisin lopettanut jutun taas
Liisaan olisi
> tarinassa ollut ns. perinteinen malli. Päätin käyttää
tuollaista
> viestikapula rakennetta, jossa aina seuraava tarinan
henkilö vie sitä
> eteenpäin, vähän niin kuin virus, joka harvemmin enää
palaa alkuruutuun.
> Tässä tämä 'virus' on ihmissuhteissa koetut vääryydet, tai
liian suuret
> odotukset, jotka kostetaan, tai kostautuvat aina jollekin
seuraavalle
> ihmiselle.

Edelleen: totta. Mutta jos tuo ideasi ei täysin välittynyt
minulle tekstistä, kannattaisiko siitä vetää se johtopäätös,
ettei se ehkä välity monelle muullekaan? Ja mikä on
ratkaisu? 1) Jos uskot lujasti ideaasi, silloin kannattaa
tehdä lujasti töitä, että se välittyy tällaisille
kovapäillekin kuin minä. 2) Yritys ja erehdys - jotain
toista tietä etsimään.

> Ennen kirjoittamisen aloittamista mielessäni oli vielä
jatkaa tarinaa
> yhdellä kappaleella, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin sen
kirjoittamatta.
> Siinä Markus (se lihava poika) lähtee humalassa
ravintolasta. Vanha
> homoseksuualimies vaanii autostaan yössä liikkujia ja
poimii Markuksen
> kyytiin, käyttäen hänen humalantilaansa hyväksi. Tietyssä
mielessä voisi
> ajatella, että tämä olisi ollut jo liian paljon, mutta
ikäväkyllä
> tämäkin tapahtuma on täysin tosielämästä tapahtunut
(kaverilleni, joka
> liki sammui kadulle. Vanha mies lupasi viedä hänet autolla
kotiin ja
> kaverini lähti kyytiin. Kaverini havahtui nukahdettuaan
autossa siihen,
> kun äijä hieroo hänen haarojaan toisella kädellä ja
runkkaa itseään
> toisella, jutellen tyypillisiä "kaunis
poika..." -juttuja.)

Minusta tuo ei olisi liian paljon. Oikeastaan tuntuu
äkikseltään sopivan raadolliselta päätökseltä tuohon
suhteiden, odotusten ja pettymysten, kavalkadiin.


Ring Ring

lukematon,
26.1.2004 klo 14.39.5726.1.2004
vastaanottaja
"Juhani Laulajainen" <juhani.la...@pp.inet.fi> wrote in message news:<QlaRb.502$ZM2...@read3.inet.fi>...

> "Ville @hotmail.com>" <"pelimies74<poista> kirjoitti
> viestissä news:4014BEFD...@hotmail.com...
> >
> > Juhani Laulajainen wrote:
> > > pääraiteelle, vaan tipahtaa ikään kuin tyhjään. Jos
> > > kirjoittajalla on joku tarkoitus miksi hän käyttää juuri
> > > tällaista rakennetta, se kannattaisi kovemmilla iskuilla
> > > takoa lukijan kalloon.
> >
> > Yritin jotenkin tavoittaa tarinassa sitä samaa tunnetta,
> kuin siinä
> > esitetyissä ihmissuhteissa, eli se lopullinen tyydytys jää
> saamatta. Jos

Kyllä toi mulle asti perille tuli ihan ok.

> > tarinan olisi kietonut takaisin Susannaan olisi tälläinen
> antiklimaksi
> > siinä ollut. Nyt se jäi ikäänkuin roikkumaan, mutta
> sellaistahan
> > ihmiselämä yleensä on?
>
> Totta. Ja fiksu ajatus panna tarinan rakennekin tukemaan
> teemaa. Minulle se ei kumminkaan välittynyt, tai ehkä
>

> > > Minusta jutun olisi hyvä loppua
> > > Liisaan, josta alkoikin. Ja teemojen pitäisi jotenkin
> > > täydentyä, pitäisi pyrkiä näyttämään jotakin, vaikkei
> > > osoittelemaan. Kannattaisiko jutun loppu Terosta
> eteenpäin
> > > karsia pois? Ja kuroa sitten Tero-osassa langat yhteen,
> > > näyttää mikä Liisasta on tullut?
> >
> > Yes, mietin tuota samaa. Jos olisin lopettanut jutun taas
> Liisaan olisi
> > tarinassa ollut ns. perinteinen malli. Päätin käyttää
> tuollaista
> > viestikapula rakennetta, jossa aina seuraava tarinan
> henkilö vie sitä
> > eteenpäin, vähän niin kuin virus, joka harvemmin enää
> palaa alkuruutuun.
> > Tässä tämä 'virus' on ihmissuhteissa koetut vääryydet, tai
> liian suuret
> > odotukset, jotka kostetaan, tai kostautuvat aina jollekin
> seuraavalle
> > ihmiselle.
>
> Edelleen: totta. Mutta jos tuo ideasi ei täysin välittynyt
> minulle tekstistä, kannattaisiko siitä vetää se johtopäätös,
> ettei se ehkä välity monelle muullekaan? Ja mikä on

Mulle meni perille asti. Ehkä muutkin viitsivät kertoa menikö heille
jos kerran jollekin ei mennyt ?

Hehe. Joka poikahan sitä homon luo joskus on sammunut (en mä, mulla on
hyvä viinapää, mutta on sitä hinttarinkin viinaa joskus juotu (kaverit
onkin sammuneet mutta ei tässä siitä enempää, kyllä ne tiesi minne
menivät))


>
> Minusta tuo ei olisi liian paljon. Oikeastaan tuntuu
> äkikseltään sopivan raadolliselta päätökseltä tuohon
> suhteiden, odotusten ja pettymysten, kavalkadiin.

Ehkä se sopisi sellaseen pitempään tarinaan. Kirjaan vaikka.

Kai sitä kaikki on jonkin kapakissa tavatun pariskunnankin luo menneet
viinaa juomaan ? Ja sitten tulee ehdotus että petiin mukaan ? (Siinä
vaiheessa lähdin karkuun) Tai tappelu alkaa ja joko vieras tai oma
painaa (riippuen siitä kuka lähti mukaan, ei tosin ole itselle noita
tappeluja kohdalle sattunut kun päissäkin tunnen ihmisiä joteskuten,
varon tommosta aggressiivisuutta, tottakai sitä joskus
kapakissa/nuorena bileissä on kimppuun käyty mutta siellä siihen ei
voi itse vaikuttaa, kun se on aikalailla sattumanvaraista)

Ring Ring

lukematon,
26.1.2004 klo 14.43.1926.1.2004
vastaanottaja
"Juhani Laulajainen" <juhani.la...@pp.inet.fi> wrote in message news:<xH5Rb.85$ZM2...@read3.inet.fi>...

Josko se oli vaan elettyä elämää ;) Eijuu, selkeästi ja hyvin
kirjoitti munkin mielestä vaikken minkäänlainen asiantuntija olekaan.

Rasimus

lukematon,
27.1.2004 klo 10.45.0227.1.2004
vastaanottaja
"Juhani Laulajainen" <juhani.la...@pp.inet.fi> wrote in message
news:xH5Rb.85$ZM2...@read3.inet.fi...
> Mutta vastikään saamani haukut toisten
> tekstien lyttäämisestä pani minut ylittämään

???

Kyllähän sinä aina löydät jotain valitettavaa, mutta niin pitääkin. Sehän on
pelin henki! Mikään ei ole niin täydellistä, ettei siinä olevista vioista
tarvitsisi huomauttaa. On kirjailijan oma asia, miten merkittävinä jonkun
tarkkasilmäisen löytämiä vikoja pitää. Viime kädessä kyse on makuasioista ja
kriitikot tuovat esiin aina oman makunsa. Mutta täydellisyyteen pyrittäessä
tärkeätä on saada tietää pikku pikku vioistakin.

Toisaalta... Jos kriitikosta tuntuu, että teksti on aivan loistava, niin se
pitää tuoda paljon paremmin esiin kuin tekstistä löytyvät viat. Suomalainen
kun on taipuvaisempi uskomaan olevansa ennemmin surkea paska kuin lahjakas
taiteilija ja tarvitsee paljon enemmän vakuuttelua uskoakseen päinvastaista.


Vastaa kaikille
Vastaa kirjoittajalle
Lähetä edelleen
0 uutta viestiä