Jäämerellä kalastus
Juha Virta
Koska kalastus jäämerellä tuntuu kiinnostavan ajattelin pistää muutaman
rivin. Vaikka olen vasta 23 vuotias uskon tietäväni asiasta jonkin verran
koska olen käynyt Norjassa kesäisin viikon reissulla noin 5 vuotiaasta
lähtien. Kalastusta olen päässyt harrastamaan vain rannalta käsin (ikävä
kyllä). Täytyy varmaan vuokrata vene joskus. Paras paikka saada kalaa on
ehdottomasti tähän mennessä ollut Saltstraumen. Muuten hyvä paikka mutta
kalamiehiä on ruuhkaksi asti. Saltstraumenilla kalan paljous perustuu siihen
että se yhdistää kaksi isoa vuonoa. Tästä seuraa se että paikalla on
maailman voimakkain vuorovesivirta, joka kuljettaa kaloille ruokaa.
Norjassa rannalta saatavat saaliskalat ovat yleensä seiti ja turska.
Kumpikin mielestäni hyviä ruokakaloja. Muitakin kaloja olen saanut kuten
kissakala, molva ,kolja ,punaahven (loistava maunantaja kalakeitossa),
jotain simppuja ja lyyraturska. Jos haluaa kalastaa isoa turskaa pitä olla
aika rajut kalavehkeetkin koska turska ui pohjan tuntumassa ja tartuttuaan
tuppaa uimaan levien sekaan. Seiti sen sijaan ui pinnemmassa eikä pyri
uimaan levien sekaan niin pahasti. 0.60mm siima on suositeltavaa samoin
painava uistin (80g-200g).
Lisää Saltstraumenista: koska paikalla on niin voimakas virtaus niin
kalastusta joutuu ajoittamaan. Siellä on melko turhaa yrittää kalastaa
virtauksen ollessa voimakkaimmillaan koska 200g uistin ei uppoa kunnolla ja
tulee hetkessa rannan suunnasta (toki voi mennä isompiin vuonoihin joiden
välissä Saltstraumen on joissa virtaus rauhallista). Virtauksen kääntyessä
on paras aika heitellä koska virtaus on silloin hiljaisempaa.
Vähän poukkoilevan jutun loppuun vielä kalasaaliista. Hirvittävin tilanne
sattui kun joskus 12 vuotiaana olin Saltstraumenilla toisella isoista
vuonoista ja uistimeen tarttui joku 0.5-1 kg turska ja kun kelailin
pikkuista sisäänpäin siihen iski 12 kg turska kun siimaa oli ulkona enää
noin 5 metriä. Räikkä oli tietysti säädetty niin jäykälle kun ikinä oli
saatu (vedetty varmaankin pohjasta uistin irti) ja siimaa ei tullut yhtään
ulos. Vahva siima ei katkennut ja vähän aikaa oli todella lähellä että kala
olisi vienyt miehen. Onneksi kun jouduin helpottamaan ja laskin vavanpäätä
alaspäin kala pyöri sen verran että siima kiertyi sen ympärille ja sen
uiminen vaikeutui. Siitä sitten vaan nostokoukku kylkeen ja kala rannalle.
Niin ylpeä en ole saaliista varmaan koskaan ollut. Kalan painosta ei ole
ihan tarkkaa varmuutta koska vaakassa suurin lukema oli 12 kg ja se meni
tappiin, mutta aika lähellä totuutta se on kuitenkin.
Ja vähän tuoreempi kokemus vielä: Toissavuona eli kesänä -96 kun viimeksi
olin Saltstraumenilla niin ekana iltana olin serkun kanssa heittelemässä kun
paikalle osui turskaparvi. Saimme noin 8 yli 10 kg turskaa joista minun
suurimpani oli 12 kg ja serkun 19 kg. Kateellinen kalamies sain taas olla.
Kukaan muu paikalla ollut ei isoja turskia saanut koska heillä ei ollut
sellaisia vehkeitä jolla uistin olisi saatu kauas ja pohjan tuntumaan.
Samalla reissulla viimeisenä yönä (paikallista aikaa 03:00) sain
voimakkaassa virtauksessa kalan kiinni joka tuntui lähinnä sukellusveneeltä.
Siimaa ei tullut yhtään sisään ja välillä kala teki syöksyjä ja vei siimaa.
Sanoinkin jo serkulleni että tätä kalaa ei ikinä tulla ylös saamaan. Onneksi
koukut olivat hyvin kiinni ja kala väsyi ennen miestä. Kun kala saatiin
pintaan niin en ollut silmiäni uskoa. Kala oli seiti joka punnittiin
virallisesti ja painoa sillä oli 16 kg. Kalan koosta voi kertoa jotain se
että meidän porukan (6 henkeä) vanha seitennätys oli 7kg ja maailmanennätys
vapakalastusvehkeillä on muistaakseni 22 kg. Jottei paikasta saa sitä kuvaa
että sieltä sita kalaa saa senkun ottaa niin muina 5 päivänä reissulla ei
tullut yhtään yli 5kg kalaa.
Loppuun vielä meidän porukan kalaennätyksiä: Seiti on minulla 16 kg, Turska
isäni on saanut yhden 19 kg ja serkkuni kaksi19 kg minulla vain 12 kg, Molva
minulla 6 kg, Punaahven minulla 2 kg.
Jos vene olisi käytettävissä kalaa luultavasti saisi paremmin koska Norjassa
suurimpana ongelmana on se että varsinkin isot turskat vievät uistimen
levien sekaan ja niitä ei sieltä enää pois saa.
Toivoisin muittenkin kertovan omista kokemuksistaan ja kalapaikoistaan ja
minullekin saa postia lähettää ja kysyä asioista tarkemmin jos kiinnostaa.
Hannu Kauppila
Juha Virta wrote:
>
> Koska kalastus jäämerellä tuntuu kiinnostavan ajattelin pistää muutaman
Thanks! =8)
> Jos vene olisi käytettävissä kalaa luultavasti saisi paremmin
--------
Olin alle kymmenen, kun meidän perhe oli Hammerfestissa käymässä. Isä
tutustui siellä muihin Suomalaisiin turisteihin ja vuokrasimme porukalla
pienen kalastuveneen kippareineen.
Kippari suuntasi merellä kirkuvaa lokkiparvea kohti ja siellähän oli ajo
käynnissä. Lokit ylhäältä päin ja isommat kalat alhaalta päin olivat
pikkukalaparven kimpussa. Siihen pysähdyttiin ja kalamiehet aloittivat
innokkaan virvelöinnin. Seitä ja turskaa tuli hyvin - paremmin kuin
kukaan oli rannalta saanut - mutta eivät ne mitään kauhean isoja olleet.
Yhdeltä mieheltä meni virveli rikki ja jouduin lainaamaan omaani
hänelle. Isäukko antoi minulle "pilkin", jonka hän oli paikkakunnalta
ostanut. Painoa pilkillä oli varmaan kilon verran ja koukut miehen
etusormen kokoiset. Kyllähän silläkin tuli kalaa, joskus pari kolmekin
yhdellä kertaa. Mutta sitten se jäi pohjaan - ainakin niin ensin
luultiin. Äijät koettivat sitä saada väkisin irti pohjasta, ja
lähtihän se jonkin ajan kuluttua. Kun pilkki saatiin veneeseen siinä
oli kiinni puolikiloinen turska, jonka niskassa oli hirmuiset
hampaanjäljet. Kippari totesi että se oli varmaankin ollut n. 50
kiloinen ruijan pallas.
Semmonen juttu ja ihan tosi.
- Hannu
Jukka-Pekka Jauhiainen
From: Jukka-Pekka Jauhiainen <e75...@uwasa.fi>
Reply-To: Jukka-Pekka Jauhiainen <e75...@uwasa.fi>
: yhdellä kertaa. Mutta sitten se jäi pohjaan - ainakin niin ensin
: luultiin. Äijät koettivat sitä saada väkisin irti pohjasta, ja
: lähtihän se jonkin ajan kuluttua. Kun pilkki saatiin veneeseen siinä
: oli kiinni puolikiloinen turska, jonka niskassa oli hirmuiset
: hampaanjäljet. Kippari totesi että se oli varmaankin ollut n. 50
: kiloinen ruijan pallas.
Itsellani on samansuuntaisia kokemuksia viimekesalta, kun veimme veljeni
kanssa veneen mukanamme norjaan. Kalastuspaikka oli n. 60 km Nordkapista
etelaan. Kalastusvalineeina toimi jaykahko vapa, ja n. 200g painoinen
pilkki. Pohjasta tarttui kiinni n. 4-5 kiloinen turska (selvisi myohemmin).
Kala tuli aluksi suhteellisen kevyesti ylos, kunnes kalan ollessa n. 25m:n
syvyydessa vapa taittui melkein kaksinkerroin, eika kala noussut enaa sent-
tiakaan ylos. Taman jalkeen alkoin kitkajaru huutaa ja siimaa meni suurehko
maara yhedessa hujauksessa. Aikani taisteltuani sain "kalan" rauhoittumaan
ja nostettua viimein veneeseen. Veneeseen paljastui, etta turskan vatsassa
oli hirvittavat hampaanjaljet. Emme saaneet varmuutta, oliko Ruijan
Pallaksella vai hailla ollut erimielisyyksia siita, kenen suuhun ko. turska
kuluu.
Samalla reisulla saimme myos n. 100cm:n pituisen kissakala, koljan,
puna-ahvenia ja sievoisen maaran turskaa ja seitia.
JUKI
TODELLISET UUDISTUKSET PAASEVAT KAYNTIIN VASTA
HOMMAN RIISTAYDYTTYA KASISTA!