vaarallisuus
Perkele
Itse edustin aikoinaan raskasta sarjaa ja olin kehässä usein yli sata
kiloisten miesten kanssa. sain usein itse osumia päähäni ja joskus( harvoin
(: ) osuin vastustajaankin.
Itseäni kunnon osuma päähän ei yleensä paljon heilauttanut, lyhyt tumma
kohta ja sitten välähdys ja siinä se. Vaikuttaakohan hammassuojat ja hanskat
sitten niin paljon, mutta minulla on ainakin se kuva, että se ei ole kovin
vaarallista vaikka täyttä lättääkin. Tosin hampaathan ( ja leuka) siinä
voivat murtua ilman hammassuojia. Mutta yleisesti ottaen ihmispää on aika
kestävä. Kumma tunne muuten joutua "tyrmätyksi", minua se ei ainakaan ikinä
sattunut lähinnä se oli vaan tunne " hei mitä nyt tapahtui".
Jos täällä on joku nyrkkeilijä olisi mukava kuulla kommentteja tyrmäyksestä.
Jouni Mankonen
> sitten niin paljon, mutta minulla on ainakin se kuva, että se ei ole kovin
> vaarallista vaikka täyttä lättääkin. Tosin hampaathan ( ja leuka) siinä
> voivat murtua ilman hammassuojia. Mutta yleisesti ottaen ihmispää on aika
> kestävä. Kumma tunne muuten joutua "tyrmätyksi", minua se ei ainakaan ikinä
> sattunut lähinnä se oli vaan tunne " hei mitä nyt tapahtui".
> Jos täällä on joku nyrkkeilijä olisi mukava kuulla kommentteja tyrmäyksestä.
Se "Kumma tunne" tulee siita etta aivoissa ei ole kipureseptoreita.
Aivot ovat vahan kuin paksua jugurttia: Tarahdyksessa ne holskahtaa. Tama
ei satu mutta pidemman paalle aiheuttaa korkeampien aivotoimintojen
hairioita kuten. puhemotoriikan hairioita, muistihairioita jne.
Paa ei ole alasin ! Tyrmayksia voi verrata vaikka dokaamiseen, tuhoa syntyy,
kaikki tietysti riippuu siita paljonko niita tyrmayksia tulee. Itse olen
joskus saanut kovia iskuja paahan ja ma olen aina kuvannut tunnetta samaksi
kuin joisi lasin vodkaa alta sekunnin: Mihinkaan ei satu mutta hetkesi
tulee hieman kevyt olo.
Teemu
tyrmäyksestä.
Miksei muiden lajien tyrmäykset kelpaa?
Itseltäni on edelleen n 15min katkos muistinauhassa, kun sain kantapään
ohimooni TKD treeneissä joskus -94. Se ei todellakaan sattunut, mutta vartti
meni förbi...
-Teme
Teletap A. Puolakka
&
& Itseltäni on edelleen n 15min katkos muistinauhassa, kun sain kantapään
& ohimooni TKD treeneissä joskus -94. Se ei todellakaan sattunut, mutta vartti
& meni förbi...
Kantapää ohimoon? Kuulostaa hieman takakiertopotkulta
tai joltain vastaavalta. Pointti on se, että tällainen
isku tulee jostain näkymättömistä ja siksi tyrmää
helpommin kuin ehkä jopa voimallisempikin isku, joka
havaitaan edes jossain määrin. Aivot käsittelevät
shokin paremmin, kun on edes jokin aavistus miksi
päässä hölskähtää.
Tästä ei sitten ole paljoa tutkimuksia mihin viitata.
On vähän hankala aihe tutkia :-)
--
www.iki.fi/tap
kello on
kello off
Karsisto Konsta
> Kantapää ohimoon? ... Pointti on se, että tällainen
> isku tulee jostain näkymättömistä ja siksi tyrmää
Tässä on myös sellainen pointti, että tuossa ohimonseudussa
on kohta, joka perimätiedon mukaan on erityisen hyvä
nukuttamiseen. Hyvä isku siihen kohtaan, ja on hyvä
mahdollisuus, että taju lähtee. Lisätietoja voi kysellä
esimerkiksi hermopisteasiantuntijoilta. (Minä en ole
sellainen.)
--
________________________________
Konsta Karsisto, k...@cs.tut.fi
Kalle Korhonen
> Teemu <temeE...@writeme.com> wrote:
> & Itseltäni on edelleen n 15min katkos muistinauhassa, kun sain kantapään
> & ohimooni TKD treeneissä joskus -94. Se ei todellakaan sattunut, mutta vartti
> & meni förbi...
>
> Kantapää ohimoon? Kuulostaa hieman takakiertopotkulta
> isku tulee jostain näkymättömistä ja siksi tyrmää
> helpommin kuin ehkä jopa voimallisempikin isku, joka
> shokin paremmin, kun on edes jokin aavistus miksi
> päässä hölskähtää.
>
> Tästä ei sitten ole paljoa tutkimuksia mihin viitata.
Olisikohan asia aivan noin? En jaksa uskoa, että aivot "käsittelevät"
shokin paremmin, jos ne tietävät mistä se johtuu. Yllättävä osuma päähän
kyllä aiheuttaa helpommin tajuttomuuden, mutta se johtuu ainakin minun
tietämykseni mukaan siitä, että hyökkäystä vastaan ei oltu varauduttu
jännittämällä niskalihaksia. Jos pää on rentona (pystyasennossa
niskalihakset eivät koskaan ole aivan rentona, mutta kuitenkin), niin
aivot heilahtaa pahemmin, josta taas seuraa hetkellinen tajuttomuus.
Osittain samaan sarjaan kuuluu myöskin se, että katutappelun päävammat
aiheutuvat useimmiten siitä kun tyrmätyn pää osuu katuun, vastustajan
iskusta aiheutuu suoranaisesti vain sekunnin murto-osien tajuttomuus.
Kalle
Teletap A. Puolakka
&
& En jaksa uskoa, että aivot "käsittelevät"
& shokin paremmin, jos ne tietävät mistä se johtuu.
Ai jaa. No minäpä uskon. Hermojärjestelmä ehtii
tehdä paljon asioita ennen kuin ihminen käsittää
tietoisella tasolla mitä on tapahtumassa.
--
www.iki.fi/tap
tryptamiini
perusdiini
Elias Luttinen
> shokin paremmin, jos ne tietävät mistä se johtuu. Yllättävä osuma päähän
> kyllä aiheuttaa helpommin tajuttomuuden, mutta se johtuu ainakin minun
> tietämykseni mukaan siitä, että hyökkäystä vastaan ei oltu varauduttu
> jännittämällä niskalihaksia. Jos pää on rentona (pystyasennossa
> niskalihakset eivät koskaan ole aivan rentona, mutta kuitenkin), niin
> aivot heilahtaa pahemmin, josta taas seuraa hetkellinen tajuttomuus.
>
Ruotsissa on tehty tutkimus, jossa haastateltiin tyrmättyjä
nyrkkeilijöitä. Siinä selvisi, että 90 % tyrmätyksi tulleista ei ollut
ehtinyt jännittää niskalihaksiaan ennen kohtalokasta iskua. Suurin osa ei
ollut myöskään ehtinyt nähdä tyrmäävää iskua.
Minäkään en oikein jaksa uskoa että aivoja voisi jotenkin "valmistaa"
kovaan iskuun. Mutta päätä voi yrittää pitää paikallaan, mikä vähentää
aivojen heilahduksia. Esim. otsaan kohdistuva isku on helpompi ottaa
vastaa kuin yhtä kova leukaan suunnattu isku, sillä leuan kautta syntyy
vipuvartta, joka saa pään helpommin heilahdusliikkeeseen.
Yksi hyvä esimerkki niskalihasten tehokkaasta käytöstä on
häränniskainen Tyson, joka tuli läpi pitkien suorien ja runnoin
vastustajansa kovilla koukuillaan.
T: Elias
Teletap A. Puolakka
&
& Minäkään en oikein jaksa uskoa että aivoja voisi jotenkin "valmistaa"
& kovaan iskuun. Mutta päätä voi yrittää pitää paikallaan,
Aha. Aivot eivät ehdi tehdä mitään, mutta niskalihakset
ehtii jännittää ilman että aivoissa on mitään kummempaa
ehtinyt tapahtua? Aina minä opin uutta.
--
www.iki.fi/tap
fatboy slim is
in heaven
Malkus Lindroos
> Minäkään en oikein jaksa uskoa että aivoja voisi jotenkin "valmistaa"
> kovaan iskuun. Mutta päätä voi yrittää pitää paikallaan, mikä vähentää
> aivojen heilahduksia. Esim. otsaan kohdistuva isku on helpompi ottaa
> vastaa kuin yhtä kova leukaan suunnattu isku, sillä leuan kautta syntyy
> vipuvartta, joka saa pään helpommin heilahdusliikkeeseen.
Hmm, en olisi kyllä aivan samaa mieltä. Leuassa on tietääkseni kyse
hermopisteisiin osuvasta iskusta, ei niinkään aivojen heilauttamisesta.
Vipuvarsi on itseasiassa otsasta parhaimmillan, ja leuka painetaankin usein
rintaan kiinni juuri tämän vipuvarren vähentämiseksi.
> Yksi hyvä esimerkki niskalihasten tehokkaasta käytöstä on
> häränniskainen Tyson, joka tuli läpi pitkien suorien ja runnoin
> vastustajansa kovilla koukuillaan.
Samainen Tyson lienee myös hyvä esimerkki näinkin vastaanotettujen iskujen
vaarallisuudesta, degeneraatio on ollut melkoista :-) Totta puhuen tuo pitää
paikkansa, eli hyvä suojaaminen (kädet suojaavat naaman otsaa
lukuunottamatta) auttaa pääsemään vastustajan lähituntumaan. Yleensä tähän
tosin yhdistetään ainakin jonkinasteinen väistöliike, esim. alaspäin, pois
suoralta linjalta, jne. Tietty nyrkkeilyhanskat pehmustavat myös jonkinverran
verrattuna esim. budolle ominaisempaan paljaalla kädellä iskettyyn
kämmenpohjalyöntiin, johon ainakin itse uskon saavani niin paljon voimaa että
saa melkoinen pakkaus olla joka läpi tulee vain niskalihakset jännittämällä
:-)
--
Malkus Lindroos
Kalle Korhonen
> Elias Luttinen wrote:
> > Minäkään en oikein jaksa uskoa että aivoja voisi jotenkin "valmistaa"
> > kovaan iskuun. Mutta päätä voi yrittää pitää paikallaan, mikä vähentää
> > aivojen heilahduksia. Esim. otsaan kohdistuva isku on helpompi ottaa
> > vastaa kuin yhtä kova leukaan suunnattu isku, sillä leuan kautta syntyy
> > vipuvartta, joka saa pään helpommin heilahdusliikkeeseen.
> Hmm, en olisi kyllä aivan samaa mieltä. Leuassa on tietääkseni kyse
> hermopisteisiin osuvasta iskusta, ei niinkään aivojen heilauttamisesta.
> Vipuvarsi on itseasiassa otsasta parhaimmillan, ja leuka painetaankin usein
> rintaan kiinni juuri tämän vipuvarren vähentämiseksi.
Olen Eliaksen kanssa täysin samaa mieltä aivojen heilahtamisen
vähentymisestä päätä pidettäessä paikallaan. Varsinaisessa leukaluussa
taas ei mitään isompia hermopisteitä ole, paitsi ihon tuntohermot. Siksi
tyrmäysvaikutus perustuukin mielestäni juuri pään heilahtamiseen, ei
niinkään "hermopistevaikutukseen", vaikka myös omassa lajissani (Shorinji
Kempo) käytetään voimakkaasti kehon heikkoja pisteitä. Puhuisinkin
ennemmin kipupisteistä kuin hermopisteistä, koska ainakin lajissani
opetetut pisteet ovat hyvinkin erityyppisiä, esim. lihaksien
hermopisteitä, lihasten ja luiden yhtymäkohtia sekä muita hyökkäyksen
kohdistamispisteitä. Tässä yhteydessä siis kyseinen piste, eli leuan kärki
on piste, johon hyökkäys kannattaa kohdistaa, jotta saadaan mahdollisimman
tehokas tyrmäysvaikutus aikaiseksi.
Vipuvarresta en ole täysin samaa mieltä kummankaan kirjoittajan kanssa.
Vipuvaikutuksesta on kyllä hyötyä, ja sitä voisi havainnollistaa
esimerkiksi pitelemällä kädessään punnusta käsi koukussa tai käsi
vaakasuoraan, jolloin sama punnus tuntuu raskaammalta. Tässä tapauksessa
otsaan lyöminen samasta kulmasta olisi siis tehokkaampaa tyrmäyksen
aikaansaamiseksi. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon lyönnin, eli voiman
suunta. Jos leuan kärkeen lyötäisiin alakautta (eli alakoukku, jota
nyrkkeilyssä yleisesti pidetään tehokkaimpana lyöntinä), niin voimalle
saataisiin paras mahdollinen suunta pään heilauttamiseen, kun niskaa
ajatellaan jäykkänä saranana. Otsaan lyötäessä taas osa voimasta
suuntautuu ylöspäin eli hukkaan (mikäli vastustajat ovat samankokoisia),
koska hartian taso on alempana kuin otsa. Leuan alaspainamisella ei siis
vain vähennetä otsan vipuvartta, vaan sillä on muutenkin merkittäviä
etuja: siten voidaan myös suojata alhaalta päin leukaan tulevia
iskuja ja vähentää sivuilta tulevien iskujen tehoa.
> > Yksi hyvä esimerkki niskalihasten tehokkaasta käytöstä on
> > häränniskainen Tyson, joka tuli läpi pitkien suorien ja runnoin
> > vastustajansa kovilla koukuillaan.
> Samainen Tyson lienee myös hyvä esimerkki näinkin vastaanotettujen iskujen
> vaarallisuudesta, degeneraatio on ollut melkoista :-) Totta puhuen tuo pitää
> paikkansa, eli hyvä suojaaminen (kädet suojaavat naaman otsaa
> lukuunottamatta) auttaa pääsemään vastustajan lähituntumaan. Yleensä tähän
> tosin yhdistetään ainakin jonkinasteinen väistöliike, esim. alaspäin, pois
> suoralta linjalta, jne. Tietty nyrkkeilyhanskat pehmustavat myös jonkinverran
Nyrkkeilyssähän, kuten milloin tahansa matsatessa, ei useinkaan, jos
koskaan, voi lyödä aivan täydellä voimalla, koska tällöin itse on liian
avoin vastaiskuille. Siksi lyönnit ovat nopeita, vain hieman sisälle
meneviä, ja palautukset ovat mahdollisimman nopeita. En usko, että kukaan,
oli nyrkkeilijä tai ei, pystyy ottamaan vastaan täydellä voimakkuudella
tehtyjä iskuja pelkästään niskalihaksiaan jännittämällä.
> verrattuna esim. budolle ominaisempaan paljaalla kädellä iskettyyn
> kämmenpohjalyöntiin, johon ainakin itse uskon saavani niin paljon voimaa että
> saa melkoinen pakkaus olla joka läpi tulee vain niskalihakset jännittämällä
Jaa-a. Ainakaan omassa lajissani kämmenpohjalyönti ei todellakaan ole
tyypillisempi - siis käytetympi - kuin normaali nyrkillä tehty isku. Itse
en myöskään saa ladattua yhtään sen enempää voimaa kämmenpohjalyöntiin
kuin nyrkillä tehtyynkään. Täsmälleen samat lihakset tekevät varsinaisen
työn. Ja koska nyrkillä tehdyssä lyönnissä voiman välittävä kohta, eli
rystyset, ovat kovempaa kuin kämmenpohja ja välittävät voiman pienemmälle
osumapinta-alalle, niin samalla voimakkuudella tehty nyrkkilyönti on
tehokkaampi kuin kämmenpohjalyönti. Kämmenlyönnin etu on mielestäni
ainoastaan siinä, että sitä voidaan käyttää hieman lähempänä, koska
etäisyyttä saadaan ylimääräiset viisi senttiä lisää nyrkkiin verrattuna.
Kalle
Jarkka
"valmistaa"
:& kovaan iskuun. Mutta päätä voi yrittää pitää paikallaan,
:
: Aha. Aivot eivät ehdi tehdä mitään, mutta niskalihakset
: ehtii jännittää ilman että aivoissa on mitään kummempaa
: ehtinyt tapahtua? Aina minä opin uutta.
Mitäs siellä aivoissa sitten voisi tapahtua? Kasvattaa yhtäkkiä jonkun
ylimääräisen suojakerroksen? Tyhjästä? Kyllä luulen että se
niskalihasten jännittäminen on nopein vaihtoehto. Ja aivothan senkin
tekevät.
Elias epäili ettei aivoille voisi tehdä mitään - ei sitä etteikö
siellä ehtisi tapahtumaan mitään.
Jarkka
:
:--
Jarkka
:taas ei mitään isompia hermopisteitä ole, paitsi ihon tuntohermot.
Kokeilepa löytää leukaluusi reunasta semmoinen piskuinen kuoppa.
Kaikilla sitä ei löydy ihan helpolla. Se on suurinpiirtein leuankärjen
ja korvanjuuren puolessa välissä. Se ei välttämättä ole enempää
hermopiste kuin kipupistekään, mutta sinne on neuvottu tyrkkimään
kovalla iskupinnalla.
:Itse en myöskään saa ladattua yhtään sen enempää voimaa
:kämmenpohjalyöntiin kuin nyrkillä tehtyynkään. Täsmälleen
:samat lihakset tekevät varsinaisen työn. -- Kämmenlyönnin etu
:on mielestäni ainoastaan siinä, että sitä voidaan käyttää hieman
:lähempänä, koska etäisyyttä saadaan ylimääräiset viisi senttiä lisää
:nyrkkiin verrattuna.
Etäisyys ei mielestäni käy kyllä kummallekaan lyöntitavalle eduksi.
Kyllä nyrkillä survaisee lähes irroittamatta sitä omasta kehostaan.
Mutta väitän kuitenkin että avokämmenpohjalyönti on helpompi oppia ja
aloittelija saa siihen enemmän voimaa.
Kunnon lyöntihän lähtee jaloista. Optimipisteessä kaikki jalan
tuottama voima on käytössä ja sillä liikutetaan lantiota jne.
Lukuisten ja monien optimipisteissä tapahtuneiden
kerrannaisvaikutusten jälkeen tullaan vasta itse käteen ja osuvaan
pintaan. Nyrkillä lyötäessä nyrkki puristetaan tiukaksi juuri
iskuhetkellä ja tästä syystä usein kaikki lihakset kyynärpäästä asti
jäävät käyttämättä. Nyrkki on kuin pallo romuluisen ja raskaan kepin
päässä.
Lisäksi nyrkin puristaminen juuri oikeanlaiseksi vaatii paljon
harjoittelua. Että peukalo on oikeassa paikassa ja että muut sormet
puristuvat tiukkaan pakettiin. Lisäksi vielä ranne voi olla väärässä
asennossa jolloin osa iskuvoimasta menee auttamattomasti omien
niveliensä satuttamiseen.
Kun käytetään avokämmentä saadaan kaikki lihakset sormepäitä myöden
käyttöön. Tai ainakin ranne joka tekee varsin sähäkän ja
ruoskanomaisen vipuliikkeen iskun lopussa. Rennoiksi jätetyt sormet
vetäytyvät kiihtyvyydestä taakse ja tekee lisävoimaa rannevipuun. Ja
kaikkien ihmisten kämmenpohjat ovat tottuneet jonkinlaiseen kontaktiin
joten niiden *kouluttamiseen* ei mene niin paljoa aikaa.
Tätä kannattaa ihan kokeilla isoon potku/lyöntityynyyn (mitsi tai
vast.) jota kaveri pitää vatsansa tuntumassa. Lyöpä siihen muutaman
kerran nyrkillä ja huomaa kuinka tyynyn pinta voi olla hyvinkin eri
suuntainen kuin varsinainen iskupinta tyynyn takana. Tästä saat
huonolla tuurilla venähtäneen ranteen, tai ainakin palaneet rystyset.
Kokeilepa sitten avokämmeiskuja, joilla ei oikeastaan ole mitään
väliä, minkä suuntainen iskupinta *verhoilun* takana on.
Tietysti tämäkin vaatii hiukan harjoittelua, ja varsinkin niille jotka
käyttävät lähes ainoastaan nyrkkejään tai jopa taistelevat kädet koko
ajan nyrkissä, voi nyrkittely olla helpompaa. Tämäkin oli vain minun
mielipiteeni, ja minä pidän avokämmentä helpompana.
Jarkka
Teletap A. Puolakka
&
& Mitäs siellä aivoissa sitten voisi tapahtua? Kasvattaa yhtäkkiä jonkun
& ylimääräisen suojakerroksen? Tyhjästä? Kyllä luulen että se
& niskalihasten jännittäminen on nopein vaihtoehto. Ja aivothan senkin
& tekevät.
Kysymys: pelästytkö kovaa ääntä? Kovasti, jos et odota
sitä. Et juurikaan tai ollenkaan, jos osaat odottaa sitä.
Jep, suojakerros tulee tyhjästä eli siis ei ole mitään
fyysistä.
Useimmat haastatelluista tyrmätyistä kertoivat etteivät
nähneet mistä isku tuli eli mitään reitiltä silmä-
aivot-niskalihakset ei ehditty hyödyntää. Minun väitteeni
on, että jo silmä-aivot reitin läpikulkenut reaktio laskee
iskun tyrmäyskykyä. En tunne neuropsykologiaa enkä
kognitiotiedettä tarpeeksi, en edes sen vertaa että
tietäisin löytyykö sieltä mitään valistunutta
arvausta parempaa.
Leuan taika tyrmäyksessä on paljon todennäköisemmin
vipuvarsi kuin hermopiste, vaikka en missään nimessä
väitä sitä olemattomaksi, ainoastaan häviävän pieneksi
verrattuna voimakkaampaan aivojen heilahdukseen kallon
sisällä.
Malkus Lindroos
> Etäisyys ei mielestäni käy kyllä kummallekaan lyöntitavalle eduksi.
> Kyllä nyrkillä survaisee lähes irroittamatta sitä omasta kehostaan.
> Mutta väitän kuitenkin että avokämmenpohjalyönti on helpompi oppia ja
> aloittelija saa siihen enemmän voimaa.
Jep, näin ainakin minulla, vaikka viime aikoina nyrkkiinkin on tullut
kiitettävästi lisää voimaa. Alussa ongelmana tahtoi olla, että joko en
saanut rannetta riittävän jäykäksi ettei siihen olisi sattunut, tai
sitten löin jännittäen koko kroppani, jolloin vauhti jäi puuttumaan.
Harjoittelinkin kämmenpohjalla ensin, jolloin saatoin keskittyä voiman
saamiseen jaloista ja vartalosta. Yhä yllättävässä ja nopeassa
tilanteessa saan tehokkaammin voiman kämmenpohjalyöntiin. Ehkä
kokeneemmalla budokalla nyrkkiin saa enemmän voimaa, tiedä häntä.
> Lisäksi nyrkin puristaminen juuri oikeanlaiseksi vaatii paljon
> harjoittelua. Että peukalo on oikeassa paikassa ja että muut sormet
> puristuvat tiukkaan pakettiin. Lisäksi vielä ranne voi olla väärässä
> asennossa jolloin osa iskuvoimasta menee auttamattomasti omien
> niveliensä satuttamiseen.
Jep...olen kokeillut käytännössä tota nivelten satuttamista.
> Tätä kannattaa ihan kokeilla isoon potku/lyöntityynyyn (mitsi tai
> vast.) jota kaveri pitää vatsansa tuntumassa. Lyöpä siihen muutaman
> kerran nyrkillä ja huomaa kuinka tyynyn pinta voi olla hyvinkin eri
> suuntainen kuin varsinainen iskupinta tyynyn takana. Tästä saat
> huonolla tuurilla venähtäneen ranteen, tai ainakin palaneet rystyset.
> Kokeilepa sitten avokämmeiskuja, joilla ei oikeastaan ole mitään
> väliä, minkä suuntainen iskupinta *verhoilun* takana on.
Totta. Suosittelen harjoittelua raskaaseen säkkiin, jolloin huomaa eri
lyöntityyppien eroja. Kuten sanoin, kämmenpohjalyönnillä on paljon
helpompi saada säkki heilumaan kuin nyrkillä.
Mitä taas suurempaan osumapinta-alaan tulee, niin esim. päähän
lyötäessähän ei tarkoitus ole rikkoa kalloa vaan saada pää heilahtamaan.
Tai jos isku osuukiin esim. naamaan, rikkoo nyrkinisku helposti luita
tullessaan pienelle alueelle.
Vartaloon lyötäessä nyrkit ovat vahvoilla, koska tällöin iskun paineen
pitää olla suurempi kuin päähän osuttaessa.
--
Malkus Lindroos
Johanna Penttilä
Malkus Lindroos (mal...@cc.tut.fi) wrote:
: Mitä taas suurempaan osumapinta-alaan tulee, niin esim. päähän
: lyötäessähän ei tarkoitus ole rikkoa kalloa vaan saada pää heilahtamaan.
: Tai jos isku osuukiin esim. naamaan, rikkoo nyrkinisku helposti luita
: tullessaan pienelle alueelle.
Ihan hyvä kunhan muistaa olla lyömättä nenärustoon...On nääs aika ikävä vaikutus kun lyhkäsempänä lyö alhaaltapäin nenään ;(
--
Duchess
Roope J Lehto
: Ihan hyvä kunhan muistaa olla lyömättä nenärustoon...On nääs aika ikävä vaikutus kun lyhkäsempänä lyö alhaaltapäin nenään ;(
Onko lyonneilla sitten muka muita kuin ikavia vaikutuksia?
--
Roope J. Lehto
rjl...@REMOVE.kruuna.helsinki.fi
Yleinen hälytysnumero Poliisin hälytysnumero
112 10022
Teletap A. Puolakka
&
& Onko lyonneilla sitten muka muita kuin ikavia vaikutuksia?
Jos lyöjän ominaisuudessa lyönnin ansiosta vältän
provosoimattoman pahoinpitelyn tai saan suojeltua
jotakuta toista oikeuttomalta väkivallalta tai
muulta vääryydeltä, on lyönnillä hyviä vaikutuksia.
Roope, sinä jaksat jeesustella.
Mitä itse tekisit lyönnin asemesta? Soittaisit
poliisit eli tilaisit paikalla virallistetut,
aseistetut väkivallantekijät?
--
www.iki.fi/tap
whatever
however
forever
Karsisto Konsta
> provosoimattoman pahoinpitelyn tai saan suojeltua
> jotakuta toista oikeuttomalta väkivallalta tai
> muulta vääryydeltä, on lyönnillä hyviä vaikutuksia.
Siltä näyttää...
> Roope, sinä jaksat jeesustella.
Joo, jeesustelu on kyl sit niin kauheeta.
Lyönti on toki keino viestiä hyökkääjälle, että hyökkäys ei
kannata. Ok, viesti menee perille, hyökkäys pysähtyy. Mitä
hyvää tapahtui? Siis _tapahtui_? Mä en näe, että lyönnistä
todella _seurasi_ jotain hyvää. En lue sen suuren pahan
tapahtumatta jäämistä lyönnin hyväksi vaikutukseksi. Lyönnin
vaikutukseksi, fysiologisen vaikutuksen lisäksi, katson
hyökkäyksen pysähtymisen - toistaiseksi. Katson, että
lyönnin vaikutus jatkossa on parhaimmillaakin kauhun
tasapainon ylläpitäminen. Siksi sanoisin itsekin, että
lyönnillä on vain ikäviä vaikutuksia.
Kokonaan toinen juttu on, että itsepuolustuksessa on
(paljon) tilanteita, joissa mielestäni ei käytännössä voi
enää valita ikävien ja ei-ikävien keinojen välillä (jos ei
ole valmis uhraamaan itseään).
> Mitä itse tekisit lyönnin asemesta?
Tilanteesta riippuen: jotain vähemmän ikävää, sen lyönnin
tai jotain ikävämpää.
Roope J Lehto
: Roope, sinä jaksat jeesustella.
Juu, on se kamalaa kun joku on sinun kanssasi eri mielta.
: Mitä itse tekisit lyönnin asemesta? Soittaisit
: poliisit eli tilaisit paikalla virallistetut,
: aseistetut väkivallantekijät?
Toki (valitettavasti) on tilanteita, joissa kahdesta pahasta on
valittava pienempi. En ole koskaan muuta vaittanytkaan.
Se ei tarkoita, etta siina pienemmassa pahassa olisi kuitenkaan mitaan
hyvaa.
Onko tama liian vaikea ymmartaa?
Teletap A. Puolakka
& hyvaa.
&
& Onko tama liian vaikea ymmartaa?
Itse asiassa minun on hyvin vaikea ymmärtää tuota,
loogisesti tuo on ihan metsässä ja inhimillisemmälläkin
otteella kelattuna en oikein ymmärrä juuri lainattua
kohtaa.
Pienessä pahassa on hyvänä erotus, joka jää pienen
pahan ja pienen pahan ansiosta vältetyn suuremman pahan
välille.
Voimankäytön pitäminen absoluuttisena pahana on minusta
naivia ja saatan sanoa sitä vastedeskin jeesusteluksi.