Onko kellään omakohtaisia kokemuksia lentäjien pituusvaatimuksista?
Yleensä minimimitta on 165 cm, mutta entä käytännön maksimipituus?
Liekö pienkoneissa tilaa 1,94 m korstolle? Entä mahdollisesti isompien
koneiden ohjaamot, mikä on maksimipituus jolla kannattaa esim.
lentäjän ammattia edes harkita?
-Iikka
jostain luin että usassa olis 170, suomessa vissiin oli että kunhan yltää
kaikkiin kontrolleihin
--- Cut ---
Fysiologiset mitat:
Pituus 165-190 cm
Paino 54-97 kg
Näkö molemmissa silmissä Landoltin C-taululla parempi kuin 1.25 ja tasanäkö
BMI (Painoindeksi) (18-) 19-25 (-27)
Esim. 180 cm pitkän ja 75 kg painavan henkilön painoindeksi lasketaan 75
kg/
(1,80 m x 1,80 m) = 23,15
Selän istumapituus 81 -100 cm (SP)
Reiden pituus 55-67 cm (RP)
Edellytämme virheetöntä värinäköä Ishiharan tauluilla päivänvalolampun
valaistuksessa katsottuna.
Silmä- ja piilolasit sekä leikkauksilla korjattu näkö eivät ole sallittuja.
--- Cut ---
Lisää aiheesta. http://ilmavoimat.fi/ilmask/ilmask.pl?s=hakuohje.htm
Mutta nuohan ovat vain ilmavoimien vaatimukset, jotka ovat paljon
tiukemmat kuin lentäjien fyysiset vaatimukset yleensä. Jo se, että
hävittäjäkoneesta voidaan joutua poistumaan heittoistuimella, lisää
fyysisiä vaatimuksia. Mm. minkäänlainen skolioosi ei käy, koska
heittoistuinlaukaisussa siitä saattaisi seurata halvaantuminen.
Reiden pituudella on yläraja, koska pienimmästä kabiinista
heittoistuimella poistuttaessa jää polvesta pituudeltaan ylimenevä osa
koneeseen.
//Rinne
Liikennelentokoneissa on yleensä sitä isompi ohjaamo, mitä isompi kone.
Isojen koneiden ohjaamoihin mahtuu melko mukavasti isompikin ihminen.
Lentäjän uralle mahtuu kuitenkin lentämistä pienemmilläkin koneilla ja
niissä istutaan vähän ahtaammin. 190-senttinen mahtuu yleensä ohjaamoon kuin
ohjaamoon, mutta kun istuu vyötettynä penkkiin kiinni pitkiä päiviä,
kaipaisi joskus vähän lisätilaa ympärilleen, jotta voisi pikkuisen ojennella
jäseniään. Kaksimetrisiä lentäjiä en muista nähneeni liikennekoneissa ja
epäilen, että tukalaa olisi kaksimetrisen istua kymmentuntisia päiviä
ohjaajan istuimella. Valintakriteereistä en tiedä, mutta nämä olivat
kokemuksia käytännön elämästä. Pitää olla luja perse ja vähän flegmaattinen
luonne, että kestää kovaa paikallaan istumista, eivätkä kunnossa olevat
vatsa- ja selkälihaksetkaan olisi ollenkaan pahitteeksi etenkään
pitkänhuiskealle lentopojalle, kauniiden naisten intohimojen kohteelle.
t. kartsa
Juu-u. Tämän halusin tietää, kiitos rohkaisusta (ei sittenkään ole vielä
kaikki toiveet menneet).
Vielä samasta asiasta, onko koneiden istuimissa minkään sortin säätöjä?
Eteen-taakse? Korkeus?
> Kaksimetrisiä lentäjiä en muista nähneeni liikennekoneissa ja
> epäilen, että tukalaa olisi kaksimetrisen istua kymmentuntisia päiviä
> ohjaajan istuimella. Valintakriteereistä en tiedä, mutta nämä olivat
> kokemuksia käytännön elämästä. Pitää olla luja perse ja vähän
flegmaattinen
> luonne, että kestää kovaa paikallaan istumista, eivätkä kunnossa olevat
> vatsa- ja selkälihaksetkaan olisi ollenkaan pahitteeksi etenkään
> pitkänhuiskealle lentopojalle, kauniiden naisten intohimojen kohteelle.
Semmoiseksi minusta tuskin on. :-) En usko tästä kasvavani mutta jos näin
syystä tai toisesta käy, olen lirissä tuon alan suhteen. Mutta tuskinpa
siihen silti maailma kaatuu...
Ilmavoimien vaatimukset kuulostavat huomattavasti tiukemmilta - toisaalta
aivan ymmärrettävää, enpä ole ihan joka päivä nähnyt heittoistuimia A3x0-
tai Boeing 7x7-koneissa.
-Iikka
Säädöt pitää välttämättä olla (ja on) pituussuunnassa, korkeussuunnassa,
selkänojan kallistuksessa ja polkimien etäisyydessä. Ne ovat välttämättömiä
edellytyksiä, koska ohjaajan silmien on sijaittava oikein mittaritauluun ja
kojelaudan yläosaan nähden, jotta hän näkee kaiken tarvittavan myös
miniminäkyvyyden operaatioissa ja luonnollisesti hänen on pystyttävä
käyttämään kaikkia ohjaimia niiden ääriasentoihin saakka.
Lisäksi selkänojaa voi useimmiten säätää myös parilla muulla
namiskuukkelilla epämukavuuden minimoimiseksi.
> > pitkänhuiskealle lentopojalle, kauniiden naisten intohimojen kohteelle.
>
> Semmoiseksi minusta tuskin on. :-)
Kannattaa olla varuillaan, jonakin päivänä saatat huomata ajautuneesi
sellaiseen tilanteeseen, että iso osa kapasiteetistasi kuluu rumimpien
prinsessojen pois hätistelyyn.
> Ilmavoimien vaatimukset kuulostavat huomattavasti tiukemmilta
Ilmavoimissa pitää mahtua myös ampaisemaan ehjänä ulos ohjaamosta
laskuvarjon varaan roikkumaan takamuksen alle asetetun ruutipanoksen/raketin
lennättämänä. Lisäksi optimaalisen hävittäjä/taitolentäjän ominaisuuksiin
kuuluu mm. mahdollisimman lyhyt etäisyys sydämestä aivoihin, jotta aivot
saavat happipitoista verta myös geetä vedettäessä, pitkillä urhoilla kasvaa
helposti myös tämä etäisyys. Sitä ei kuitenkaan mitata pääsykokeissa, vaan
kokovaatimukset perustuvat ohjaamoon ja sieltä pois mahtumiseen sekä
riittävän alhaiseen läskikonsentraatioon, jotta on edellytykset kestää kovaa
kyytiä toimintakykyisenä.
Tietokoneen lentosimulaattorin pelaaminen pitsan ja kokiksen voimin ei
tarjoa kovin hääppöisiä valmiuksia lentäjäksi, oli sitten tähtäimessä
hävittäjät tai liikennekoneet, parempi tapa prepata itseään lentäjäksi on
koulun ja liikuntaharrastusten parissa. Samalla harjoitusmetodilla voi
muuten kätevästi varmistaa myös selustansa myös sille varalle, ettei pääse
lentäjäksi, hyväkuntoisella, sosiaalisella ja koulussa pärjäävällä ihmisellä
on hyvät lähtökohdat myös moniin muihin hommiin. Lentäjän ammatissa on
paljon hyviä ja huonoja puolia, mutta hyvien ja huonojen puolien suhde on
kuitenkin sellainen, että huonompiakin ammatinvalintoja on olemassa, onnea
matkaan!
t. kartsa
Hups, olikos alkuperäinen kysymys yleisesti lentäjien
vaatimuksista...??
No, tulipahan noikin nyt tuohon ;D
-JukSii-
Heh, tästä pituusasiasta anekdoottina mainittakoon, että kuuluisa
kirjailija Roald Dahl oli nuoruudessaan mm. RAF:n hävittäjälentäjä ja
lensi Egyptissä, Kreikassa ja Palestiinassa toisen maailmansodan
alkupuolella, pääasiassa Hurricanella.
Eipä tuossa mitään, mutta hra Dahlilla oli pituutta 6 jalkaa 6 tuumaa,
eli 198 cm ja rapiat. Muistelmissaan (suomennettu, kustantaja haussa)
hän kertoo, että lennettyään Hurricanen siirtolentona Egyptistä
Kreikkaan Ateenan lähelle (neljän ja puolen tunnin keikka
siipitankeilla) hänet piti nostaa ulos ohjaamosta, kun oli niin
täydelleen krampissa. Enpä ihmettele...
S.
-ana-
"Iikka_M" <iikka.me...@pato.vaala.fi> kirjoitti
viestissä:d26547c7.02120...@posting.google.com...
Kokonaispituudelle ei ainakaan vielä 10 vuotta sitten ollut rajaa.
Toki tätä rajoitti se, että selän pituudella mitattuna takapuolen alta
päälakeen oli yläraja ja reiden pituudella mitattuna selän takaa
polveen oli yläraja. Sopusuhtainen kaveri saattoi siis mahtua
kriteereihin vaikka olisikin ollut yli 190cm pitkä. En muista noita
tarkkoja senttejä, mutta olisiko ollut selän pituudelle noin 100cm ja
reiden pituudelle 67cm.
Nykyään pituusraja on 190cm, joten se siitä.
Terv,
//Rinne
Iikka_M <iikka.me...@pato.vaala.fi> kirjoitti
viestissä:d26547c7.02120...@posting.google.com...
Itse kun aikanaan hain ilmavoimiin ohjaajakurssille näin vierestä kun tyyppi
hylättiin sen takia, että hänen selkänsä oli yhden millimetrin (!!!) liian
pitkä. Sehän menee ihan suoraan mittausvirheen sisään, mutta kun kerran on
varaa valita, niin meno on raakaa.
Sitä en valitettavasti tiedä, mikä tuo maaginen pituusraja oli enkä sitä,
ovatko säännöt löystyneet nykyisin. Itse hain muistaakseni 1988 ja silloin
mitattiin selän pituus siis persiistä päälkeen ja toinen pituus selkänojasta
polven kärkeen. Kuulemma heittoistuinta käyttäessä on jalkojen
paikallaanpysymisen kannalta hyvä, että ne eivät mennessä ota kiinni
mittaritauluun.
Kyllä harmitti kovasti kun en lopulta päässyt läpi. Fyysiset kokeet pääsin
läpi, ja istuin kaksi päivää psykossa, mutta sitten tuli tieto etten ollut
jatkoon valittujen joukossa. Jälkikäteen olisi pitänyt soittaa ja kysyä
mistä homma jäi kiikastamaan, mutta silloin homma syletti liikaa.
TVirta
No varmaan... mulla jäi vuonna 1984 heti ekana pääsykoepäivänä kiinni
siitä, että toinen silmä oli täydellinen ja toisessa oli -0.25
diopterin verran täydellisyydestä poikkeavaa likinäköä. Oli eka kerta
kun sain kuulla näössä olevan jotain puutetta... ja sekin harmitti
niin vietävästi.
Vaan aikansa kutakin. Saahan sitä onneksi sentään lennellä
siviilipuolellakin vaikka rillit päässä. Tapasin muutama vuosi sitten
Duxfordin museoilmailunäytöksessä Julius "Jule" Meimbergin, joka on
sodanaikaisen Luftwaffen moninkertainen ässä, lentänyt Mersulla ja
vaikka millä ärjyllä vehkeellä. Hänpä nimesi kaikista lentämistään
konetyypeistä kaikkein hauskimmaksi vempeleeksi Fieseler Storchin :)
S.