Antonovillakin pääsee lentämään Malmilta
Lare
Keräilin tänään alaleukaani pitkin rinnuksiani kun näin AN-2:n Malmilla
hallin edessä pestävänä.
Oli hiton siisti ainakin kahdesta paikkaa: sisältä ja päältä.
Miehet ovat perustaneet kerhon "AN-2 lennuklubi Helsinki" ja vuokranneet
AN-2:n Eestistä.
Kone tuli sunnuntai-iltana Malmille. Kerho aikoo lennättää jäseniään, siis
vähän DC-3 ry:n tapaan, pitkin lentonäytöksiä ja lentokokoontumisia Suomessa
ja lähimaissa. Reissu Puolan AN-2 kokoontumiseenkin on suunnitelmissa.
Kerhon webbisivut ovat kuulemma tekeillä, mutta nopeiden kannattaa mennä
Malmille kyselemään.
nimim. "asiahan ei minulle kuulu, mutta tällaista kuulin"
/Lare
Hannu Tiitu
Olen aina ihmetellyt itämailla vieraillessani, että kun siellä on
AN-kakkosia joka kentällä, niin miksei niitä ole tuotu yhtään(?)
Suomeen?
On meinaan niin rouheen näköinen peli, että sellainen pitäisi laittaa
lakisääteiseksi joka kentälle! Eikös ne ole aika käteviä koneita:
lentää mihin ja mistä vain ja kuljetuskapasiteettiakin ilmeisesti
löytyy. Oiva vehje esim. laskuvarjokerhoille? Luulisi myös, että
koneita saisi ostettua "halvalla"...tosin huoltokustannukset taitaa
vastaavasti olla isoja.
H.
Janne Tuukkanen
> Olen aina ihmetellyt itämailla vieraillessani, että kun siellä on
> AN-kakkosia joka kentällä, niin miksei niitä ole tuotu yhtään(?)
> Suomeen?
Sitä ei ole länsimaissa tyyppihyväksytty, eikä kukaan ole kai
yrittänytkään. Moinen puuha on aika kallista, eivätkä vuoden 1946
suunnittelukriteerit varmaan anna paljon toivoa. Toinen idän ihme,
(nykyisen EU:n tosin) Vilga on saanut FAR-23:n. Toisaalta esimerkiksi
Sundsvallin laskuvarjokerho on jo vuosia toiminut Liettuaan rekisteröidyllä
Antonovilla:
<URL: http://www.frifall.com/index.php?id=flygplan&sub=klubben >
Miten sitten entisten neuvostoblokin maiden EU-jäsenyys vaikuttaa. Sehän
'länsimaisti' kerralla melkoisen määrän itämaista kalustoa. Todennäköisesti
Suomen Ilmailulaitos kuitenkin suhtautuisi karsaasti tahoon, joka lentelisi
virolaisella koneella pelkästään Suomessa ja käväisisi vain silloin tällöin
lahden eteläpuolella hoitamassa huolto- ja paperihommia.
Jossain olen ollut näkevinäni kuvan Britannian G-rekisterissä olleesta AN-
2:sta, mutta kyseessä saattaa olla unenomainen harha.
> On meinaan niin rouheen näköinen peli, että sellainen pitäisi laittaa
> lakisääteiseksi joka kentälle! Eikös ne ole aika käteviä koneita:
> lentää mihin ja mistä vain ja kuljetuskapasiteettiakin ilmeisesti
> löytyy. Oiva vehje esim. laskuvarjokerhoille? Luulisi myös, että
> koneita saisi ostettua "halvalla"...tosin huoltokustannukset taitaa
> vastaavasti olla isoja.
Ei tuollaista Jämin pohjavesialueella voi käyttää. Käynnistettäessä se
puskee mahansa alle niin paljon palamatonta öljyä, että liito-oravat
kuolevat Hämeenkyrössä asti. Ja pelkästään sylintereihin taitaa mahtua yhtä
paljon bensaa kuin Corollan tankkiin.
Hyppykäytössä kone hyytyy parin kilometrin kohdalla. Täyttä pokaa ei
kannata raahata kolmeen tonniin, saati ylemmäs. Jos joku tuohon kehittelisi
tuhatheppaisen turbo-dieselin, niin sitten. Siinäpä experimental-
projektia...
JanneT
Janne Tuukkanen
vehkeen vievän 16 hyppääjä 3500 metriin puolessa tunnissa. Tuntuu vähän
epäilyttävältä, mutta joku asiaa paremmin tunteva kommentoikoon. Minun
muistoni kyseisestä vehkeestä ovat ajalta, jolloin Neuvostoliitto oli vielä
pystyssä.
JanneT
Markku Koivurova
ilmailijaa osti AN-2:n Murmanskista kauppahintaan 16 kpl käytettyjä
Lada-henkilöautoja. Koneessa oli tehtaan peruskorjaama moottori ja uusi
potkuri. Se oli, tai niin nämä kaverukset luulivat, Venäjän rekisterissä.
Koneella lennettiin parina kesänä ympäri Pohjoissuomea ja sitä lensivät
Venäläiset ohjaajat ja mekaanikkokin oli sieltä. Pojat kävivät kyllä
itsekkin tyyppikurssin mutta homma loppui ennen kuin he kerkesivät täällä
lentää. Jaa mihinkö loppui. Loppui siihen kun Ilmailulaitos haastoi heidät
oikeuteen laittomasta ansiolentämisestä. Pojat kun rahoittivat toimintaa
myymällä AN-2 klubin jäsenyyksiä johon sisältyi t-paita (rinnassa komea AN-2
kuva) ja 15 min. lennätys. Rovaniemen käräjäoikeus oli poikien puolella
mutta Rovaniemen hovioikeus Ilmailulaitoksen. Nyt kone mätänee Rovaniemen
kentän laidalla eikä kyllä ihan hevillä takaisin taivaalle enää nouse.
Markku Koivurova
"Hannu Tiitu" <ti...@kosh.hut.fi> kirjoitti viestissä
news:ndohduw...@kosh.hut.fi...
Miika Oja
Olisko polttoaineen laadulla vaikutusta korkeuteen?
Janne Tuukkanen
> Olisko polttoaineen laadulla vaikutusta korkeuteen?
Se Antonovi, jota muistelen, oli Porissa kesällä -90. Ja vaikka
poliittinen upseeri tarkkailikin tapahtumia silmä kovana, niin luultavasti
he kuitenkin tankkasivat läntistä bensaa ;)
JanneT
Juha
wrote:
>Sitä ei ole länsimaissa tyyppihyväksytty, eikä kukaan ole kai
>yrittänytkään.
Pienellä haulla airliners.netistä löytyi rekisterissä olevia koneita
ainakin USAsta (N2AN), Saksasta (D-FWJC,D-FJKA, D-FAIR,D-FKMA)
Ruotsista(SE-KYU), Turkista (TC-ZKY).
Janne Tuukkanen
> Pienellä haulla airliners.netistä löytyi rekisterissä olevia koneita
> ainakin USAsta (N2AN), Saksasta (D-FWJC,D-FJKA, D-FAIR,D-FKMA)
> Ruotsista(SE-KYU), Turkista (TC-ZKY).
USA:sta, Antonovista ja ansiolennosta kertoo AN-2 FAQ seuraavaa:
<URL: http://www.dragonaviation.com/An-2faq.html >
"The An-2 can only be certified as an Experimental-Exhibition,
Experimental-Research, or (possibly, but not accomplished yet) as a
Restricted-Agricultural (crop duster) aircraft. Current FAA policy
(apparantly at the direction of the state department) is that this fine
aircraft will never be allowed to be certified in any way in which it can
be used for commercial purposes in the USA involving passengers, cargo, or
parachute jumping."
Ruotsista löysin hyvän AN-2 sivun:
<URL: http://hem.passagen.se/sfff/an-2artikel.htm >
"Hittills har bara två exemplar kommit in på det svenska civilregistret.
Bröderna Gert och Tore Martinsson inköpte i Estland 1994 ES-CAI och –CAL
som blev SE-KYU respektive –KYV. Då An-2 inte är tillverkade efter några
direkta certifierings-regler (av västerländska mått mätt) så har
Luftfartsverket (Lfv) satt ett tak på max 5 personer ombord när typen flygs
svensk-registrerad. Vidare godkände Lfv inte att An-2 skulle användas för
fallskärmshoppning eller segelflygbogsering. Därför är An-2:or i Sverige i
allmänhet ”bekvämlighetsflaggade” (m a o registrerade) i Baltikum eller
Ryssland. Därmed absolut inte sagt att An-2 är för den skull ett osäkert
flygplan."
Liittotasavaltaan 'ilmestyi' varmastikin mielenkiintoisia lentolaitteita
kun Saksa yhdistyi. Miten he hoitivat asian, en tiedä. Saksaa en osaa,
joten en rupea kaivelemaankaan ;)
Joo, enkä osaa Turkkiakaan.
Mutta jos joku tuollaisen Suomeen saa, niin hommatkoon tällaiset:
<URL: http://www.4-air.wist.com.pl/an-2m.htm >
Beaverikin jää toiseksi.
JanneT
Jussi Tikkanen
> Suomeen?
Kalajoen lentokentällä seisoo yksi lentokunnoton AN-2, tuotu joskus
Venäjältä rekalla. En muista historiaa sen tarkemmin enkä
nykykunnostakaan, on sillä joskus "tyyppejä lennetty". :)
Pihtiputaallahan joskus kävi joku virolainen(?) kone pudottamassa
talvella hyppyporukkaa, taisi olla 90-luvun loppua kun loppui
ko. touhu. Johonkin ILL:n ärinään se tais loppua, muistaako joku
tarkemmin? Tapahtuman nimi tais olla Antonov Boogie.
-Juska
Rauno Viljanen
viestissä:ndohduw...@kosh.hut.fi...
Antonoveja on hyväksytty kaikkiin naapurimaihimme mutta jostakin syystä
Mämmilä on turhan yksioikoinen tässä asiassa. Taas heti kesäkuun
ensimmäinen viikonloppu tulee menemään Tukholman Barkarbyn Fly-inneissä.
Paitsi kotitekoisia pienkoneita, tullaan siellä taas näkemään useampikin
Antonov II-kone. Niillä myös lennätellään kiinnostuneita.
Antonov on hyvä kone, jonka pahin puute on helvetinmoisen juoppo moottori.
Koneen ohjaus on pomminvarma mekaaninen, paitsi sähköinen trimmi.
Kaksitasona se on mekaanisesti hyvin lujarakenteinen kone. Sitä käytetään
laskuvarjoilijoiden kuljetuskoneena, ja sodan aikana se tarkoitettiin
desanttien viljelemiseen.
Kallis kone se on käyttää, mutta ihmettelen kyllä sen hyväksymättömyyttä
Suomessa. Lentokerhonhan asia tuollaisen koneen käyttö on.
Hyvä kone.. tähtimoottorin käynnistäminen on taidetta sinänsä kun
käynnistettäessä alapannut uivat ja yläpannut ovat kuivia kuin beduiinien
saappaat.. Jos akku on loppu, niin ei hätää. Veivi vaan esiin, ja kaksi
miestä veivaamaan inertiapyörästöön vauhtia kunnes kontaktori kiinni ja
magneetot käynnistävät moottorin.
Kone hukkuu savupilveen motin yskähdellessä rumanlaisesti.... lentäjä joutuu
taiteilemaan kaasua juuri sopivasti jotta kuivat yläpannutkin saisivat
poltsikkaa. Ja alapannut uivat, joten tuhannen hevosvoiman tähtimoottori on
käynnistettäessä todellinen nähtävyys niin koneen ulkopuolelta kuten myös
sisäpuolelta ohjaamossa... kun kojelaudan väleistä tuprahtelee mukavia
savutuprahduksia.
Mutta puolen minuutin sisällä polttoaine tasaantuu kaikille sylintereille,
ja sitten voitkin ottaa kellon ranteestasi ja synkronoida se Antonovin
moottorin tahtiin. Poissa on äskeinen sylkeminen kun ohjaamokin alkaa
puhdistua savusta.
Siinä on jotakin lopullisuuden tuntua kun Antonov rullaa hitaasti ja
arvokkaasti katsojan ohi. Tosin katsoja ei pääse herkuttelemaan
sivutuulirullaamisesta tuulen painaessa tehokkaasti suurta sivuperäsintä
koska se on lentäjän hiki. Koneen ohjausta sivutuulessa nimittäin joudutaan
tehostamaan jarruilla ja jarruista kuuluva äänekäs kitinä antaa
lisäarvokkuutta koneen arvokkaaseen menoon.
Kun Antonov saa lentoonlähtöluvan, niin kone lähtee raskaanomaisesti
liikkeelle, mutta samassa voidaan työntää perä ylös, ja ei montaakymmentä
metriä kun tehokkaat siivet vetävät koneen ilmaan kuin ultrakeveän ikään.
Eikä nopeuttakaan ole paljoa.
Jos sinulla on lupakirja, ja haluat mennä tyyppilennolle, niin joudut
todennäköisesti viemään samalla laskuvarjohyppääjiä taivaalle.
Venäläislentäjä osaa senverran englantia että kommunikointi onnistuu ainakin
välttävästi. Jos tähän asti uskaltauduit, niin muista herran tähden,
....että....turvavyöt.... ovat.... varmasti.... kiinni!
Kun viimeinen hyppääjä kahahtaa ovesta pellolle, huomaat, kuinka horisontti
onkin yläsalaisin. Nopein tapa laskeutua hakemaan uutta pokaa kentältä on
kääntää kone selälleen, ja sitten jämäkkä veto jossa silmukan puolikas vetää
poskesi polviin. Heti koneen päästyä vaakalentoon, iso ratti taas laitaan
ja sama juttu. Hyvähän tuollaista on lentopoikien leikkiä kun alla on
väkiluja kone.
Äläkä sitten tee sitä virhettä, että suostut yrittämään itse laskua.....
Nimittäin jos se onnistuu vaikka moottorilaskuna (konehan on korkea), niin
sitten saat kuljeksia yksinäsi koneen luona opettajiasi odotellen.... Vaan
lentäjän sijasta tuleekin uusi laskuvarjopoka. Kysyt missä lentäjä. "Sinä
olet lentäjä."
Et tietenkään suomalaisena halua uskoa, ja onnistut puristamaan hyppääjältä
lentäjän katoamisosoitetta. Lähestyessäsi parakkia, kuulet kitaran
rämpytystä ja variksen raakatusta.... niin luulit, mutta sisällä huomaat
variksen olevan pämppäävän venäläislentäjän räkäisen laulun... jaaha... ei
siis lennetä enää tänä iltana.
-VÄÄRIN. Sitten lennetään niin että napa rutisee. Nimittäin sinähän olit
tehnyt jo yhden onnistuneen laskun Antonovilla ja siitä siis jatkat. "E
e-e-e
entä j-jos ast-tun l-l-askutelineet ka-saan?" -Kuule, tuolla kentän
laidalla näet 21 samanlaista. Ja ensi kuussa niitä tulee toiset sama määrä
vielä lisää. Ota niistä joku ja mene uudelleen.... onhan tossa noita, mutta
meillä kun on sellainen ongelma, ettei täällä ole paljoa lentäjiä...
Äläkä sitten ainakaan möläytä että ei lentäjiä olekaan kun pämpätään niin
perkeleesti. Minä olin möläyttää niin jo. Varo siis, ainakin Lisij Nos:in
lentokentällä on sellainen komento.
Ei sitten muuta kuin "nouskaa perkele koneeseen, nyt lähdetään!"
Kone on jäykkä ohjata sen suuren koon takia. Mutta trimmin saatua
kohdalleen ohjaaminen on mukavaa. Kun istut yksinäsi lentäjän pukilla,
sinun ei ole pakko väännellä koneella ylimääräisiä. Ja lasku sitten
arvokkaasti moottorilla, äläkä unohda silmäillä vasemmasta ikkunasta näkyvän
pyörän etäisyyttä maasta. Korkealla koneella on äärettömän helppo kahauttaa
reunaesteeseen.
Tällaiselta shokkihoidolta voit välttyä vain kieltäytymällä absoluuttisesti
laskun yrittämisestä. Jos osaat yhden kerran Venäjällä niin olet silloin
valmis koneen lentäjäksi. Niin kiire siellä on päästä juopottelemaan.
Ja sitten.... siellä tarjotaan tilaisuutta myös kokeilla miltä tuntuu
lennellä Iljushinia tai Tupolevia, oikeaa isoa konetta. Varaudu kuitenkin
siihen, ettei mitään lentoa lennetä turhaan. Se tarkoittaa sitä, että
"valitse mikä tahansa reitti, ja me hommaamme sinulle tyyppilennon."
Eli nouset lentäjän kanssa ohjaamoon, katsot mittarit ja avioniikan, kunnes
huomaat porukkaa lapanneen sisään penkkien täydeltä ja nostelevan
kantamuksiaan ylähyllyille. Venäläisillä matkustajilla on kumma tapa viedä
kaikki mahdollinen mukanaan matkustamoon. Ja kun kone on saatu ylös, niin
jatka lentoa.... Oli täällä Suomessa yksi TV-ohjelma nimeltään "Vaaralliset
Siivet". Sillä tarkoitettin juuri tätä. Koneessa on kyllä kapteeni, mutta
yks-kaks perämies saattaa vaihtua joksikin aivan muuksi. En tiedä, onko tuo
vielä mahdollista mutta ennen ainakin oli.
Terv.RV
Rauno Viljanen
viestissä:c77r5d$del$1...@plaza.suomi.net...
> On sitä yritetty, joskus 90-luvun puolivälissä Rovaniemellä. Kaksi
> ilmailijaa osti AN-2:n Murmanskista kauppahintaan 16 kpl käytettyjä
> Lada-henkilöautoja. Koneessa oli tehtaan peruskorjaama moottori ja uusi
> potkuri. Se oli, tai niin nämä kaverukset luulivat, Venäjän rekisterissä.
> Koneella lennettiin parina kesänä ympäri Pohjoissuomea ja sitä lensivät
> Venäläiset ohjaajat ja mekaanikkokin oli sieltä. Pojat kävivät kyllä
> itsekkin tyyppikurssin mutta homma loppui ennen kuin he kerkesivät täällä
> lentää. Jaa mihinkö loppui. Loppui siihen kun Ilmailulaitos haastoi heidät
> oikeuteen laittomasta ansiolentämisestä. Pojat kun rahoittivat toimintaa
> myymällä AN-2 klubin jäsenyyksiä johon sisältyi t-paita (rinnassa komea
AN-2
> kuva) ja 15 min. lennätys. Rovaniemen käräjäoikeus oli poikien puolella
> mutta Rovaniemen hovioikeus Ilmailulaitoksen. Nyt kone mätänee Rovaniemen
> kentän laidalla eikä kyllä ihan hevillä takaisin taivaalle enää nouse.
> Markku Koivurova
>
koneen hyväksymisestä niin olisi saattanut onnistuakin. En tiedä miten Air
Veteranit ovat järjestäneet DC-3 lennätykset koska hekin ottavat maksua
lennoista voidakseen jatkaa toimintaansa.
Antonov II on myös museokone, joten olisihan sellaisellakin tilaa lennellä
täällä... ja mikä parasta, Antonov toimii todella vaatimattomilta
lentopaikoilta.
Terv.RV
Raine Haikarainen
> Hyvä RV lisää samanlaisia kirjoituksia !
Joo.. Kun Rauski saa lopullisesti valmiiksi flygarinsa, niin voisi kyllä
ryhtyä ilmailuesseistiksi.
> Täytyykin tulla seuraamaan malmille moottorin käynnistelyä ja koneen
> lentelyä nyt kesällä.
Näky-, kuulo- ja tuoksuelämys on kyllä vahva.
Antonov herätti ansaittua hilpeyttä, kun lähti äitienpäivänä lentoon
Malmin 09-kiitotieltä. Itätuulta oli kymmenisen solmua ja taisi painokin
olla melko kevyt.
Kaikesta huolimatta oli vaikea uskoa silmiään, kun lotjake oli ilmassa
jo puolessa välissä ennen kiitoteiden risteystä. Mahtoiko lähtökiito
olla kovinkaan paljoa yli sadan metrin..?
rh
Rauno Viljanen
viestissä:c7v1c3$ine$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Vaikka kuormittaisitkin koneen laskuvarjohyppääjillä, Antonovin nousukyky on
silloinkin uskomaton.
Ei jää suuria ultraa häpeämään. Perän saa nostettua kohta lähtökiidon
alettua.... ja sitten kone vaan on siivillään. Ei tarvitse kuin pitää vähän
vedettynä.
Mutta ilmaiseksi Antonov ei tuota temppua tee.... 200 litraa kovan rahan
bensiiniä tunnissa, ja lentoonlähdössä täysi höpinä motissa tarkoittaa vielä
suurempaa kulutusta. Jos Suomessa olisi sitä aitoa bensiiniä tyypiltään
A-76, kelpaisi sekin maailman suurimmalle yksimoottoriselle, varallisuus
lentämiseen nousisi huomattavasti.
Tuli muuten käytyä kahvilla Hopealinnussa Malmilla, ja huomasin kentällä
seisovalle Antonoville käyneen juuri se mitä minä Lisij-Nos:issa pelkäsin.
Malmilla oleva kone on astuttu selvästi laskutelineistään linttaan. Sillä
konetyypillä kannattaa aina tehdä moottorilasku...
...mutta sehän on vain lentokone. Ei sillä ammuta. "Antaa mennä vaan,
tuolla kentän laidalla noita on lisää parikymmentä kipaletta ja ensi
viikolla niitä tulee vielä lisää. Onhan noita koneita, mutta meillä onkin
ongelma siinä ettei ole lentäjiä...."
Antaa kaverin sitten rämpyttää kitaraansa pullon ääressä, mene koneelle, ja
pyydä pokan pakkaamaan itsensä pataan.... Ja muista se pyörä. Siinä on
sinun henkivakuutuksesi. Se näkyy hyvin, ja maan läheisyys näkyy vain, ja
ainoastaan pyörän alta. Muussa tapauksessa takapuolesi saattaa kulahtaa
asfaltilla penkin kuluttua jo loppuun. On aivan eri asia laskeutua
totuttuun tyyliin tekemällä loppuveto metrin korkeudessa kuin useamman
metrin korkeudessa.
Ja sitten kun illalla lopetat viheltelyn. Muistathan panna sen tyhjän
astian avoimena roikkumaan pakoputken pään alle? Ethän halua ryvettää
koneen ympäristöä jäteöljyyn? Malmilla tuollaista ongelmaa ei ole...
ehkä... mutta suurten toleranssien Venäjällä se on. Niin tärkeää on siellä
päästä pämppäämään.
Eikä sitten muuta kuin nahkainen huuva päähän ja menoksi!
Terv.RV