ammattilentäjäksi
jani
ilmailuopistoon jokin alaikäraja. Esim Finnairin sivuilla ei ole
mainittu mitään ja kyselin sitä Finnairilta, ja sieltä vastattiin,
että kaikki vastaukset löytyvät Suomen ilmailuopiston sivuilta, mutta
ei löytynyt. Eli kun hakisin sinne ja jos pääsisin olisin noin 20.5
-vuotias. Eli onko sillä iällä väliä, sillä ainakin esim. Pilot
Factorylle ja Salpauslennolle on 18-vuoden ikäraja ammattilentäjän
koulutukseen.
Ja jos voisitte kertoa vielä, että millanen lukion päättötodistus
tulisi olla, että olisi paremmat mahdollisuudet. Minulle on kerrottu,
että numeroilla ei ole hirveän suurta merkitystä, vaan testit
ratkaisee. Onko näin?
Eli hakupapereissa kysytään kaikkien aineiden keskiarvoa, sekä
englannin, äidinkielen sekä matematiikan numeroita. Oma keskiarvoni
tulee täysin varmasti olemaan vähintään 8.4, englannin numero 8 tai 9,
matematiikka pitkä 8 sekä äidinkieli 9.
Kiitos...
Sami Puro
> Täältä luultavasti löytyy joku, joka osais kertoo, että onko Suomen
> ilmailuopistoon jokin alaikäraja. Esim Finnairin sivuilla ei ole
> mainittu mitään ja kyselin sitä Finnairilta, ja sieltä vastattiin,
18-wee kyllä luulisi sielläkin olevan, tai ainakin aiemmin ollut.
> englannin, äidinkielen sekä matematiikan numeroita. Oma keskiarvoni
> tulee täysin varmasti olemaan vähintään 8.4, englannin numero 8 tai 9,
Varmasti riittää tuo >8.. Painota englantia, matikkaa yms.
-SP
Pekka Lehtinen
Ilmailuopistolla oli vaatimuksena pitkästä lukiomatikasta 7 ja lyhyestä 8.
Kaipa niillä nykyäänkin on samat ohjearvot ja luulisi vastaavanlaiset olevan
myös muista kysytyistä aineista.
Yksi minkä kuulin taannoin Finnairin lentäjältä on se, että armeija tulee
olla käytynä mahdollisimman hyvin. "Vähintään AUK", sanoi hän. Pitääköhän
tämä miten hyvin paikkansa Finnairin nykyisessä lentäjäkunnassa? Onkohan
siellä kaikki vähintään aukin käyneitä?
Pekka
jani
matematiikka, pitkä 6
englanti, laaja 7
keskiarvo oli jotain 7.8
Eli vaikuttais silt, että mitään huippuarvosanoja ei tarvita...
jani
ainakaan Suomen ilmailuopiston sivuilla oo mainittu muuta ku, että
asevelvollisuus tulee olla suoritettuna. Kait siit mainittais siin jos
tarttis olla jotaa erikoisempaa...?
Mikko Hyvärinen
> Yksi minkä kuulin taannoin Finnairin lentäjältä on se, että armeija tulee
> olla käytynä mahdollisimman hyvin. "Vähintään AUK", sanoi hän. Pitääköhän
> tämä miten hyvin paikkansa Finnairin nykyisessä lentäjäkunnassa? Onkohan
> siellä kaikki vähintään aukin käyneitä?
Tämä piti ennen paikkansa miesten osalta. Nykyisin riittää, että "miehillä,
joilla on Suomen kansalaisuus, asevelvollisuuslain edellyttämä palvelus
suoritettuna ennen koulutuksen alkua". Eli periaatteessa riittää 6 kk palvelus
tai vaikka siviilipalvelus. Periaatteessa. Viimeistään haastattelutilanteessa
saattaa joutua vähän selvittämään, jos palveluksen laadussa on ollut toivo-
misen varaa. Voi myös olla, että siviilipalvelusmies saattaa joutua hieman
selvittelemään valintaansa.
Pekka Lehtinen
news:9c9606b.03062...@posting.google.com...
Eipä se varmaan nykyisin mikään virallinen vaatimus olekaan, mutta oletan,
että kyllä se vieläkin vaikuttaa positiivisesti jos on palvellut hyvin. Jos
heillä on samoilla pisteillä sivari ja rukin käynyt, niin oletan ja toivon
syvästi, että valinta kohdistuu rukkilaiseen.
Miksi uuten hakulomakkeessa kysyttäisiin pisteet ja kurssin keskiarvo yms?
Pekka
Sami Laine
tunnepitoisia oletuksia. Asepalveluksen tai siviilipalveluksen käyminen ei
kerro koko totuutta henkilön johtamistaidoista, asenteista tai psyykkisestä
suorituskyvystä. Molemmista henkilöryhmistä löytyy jonkinlainen läpileikkaus
suomalaisista henkilöistä. Esimerkiksi aliupseerikoulun tai
reserviupseerikoulun käyminen antaa vain perusteet henkilön
johtamistaidoille. Mm. johtamistaitojen saloihin pääsee tutustumaan
esimerkiksi korkeatasoisissa yliopistoissamme.
Armeijan antama sinänsä korkeatasoinen johtajakoulutus tähtää pääosin hyviin
johtajasuorituksiin taistelukentän olosuhteissa. Näitä taitoja ei voi
suoraan soveltaa siviilielämään eikä varsinkaan lentokoneen ohjaamoon.
Siinä olen samaa mieltä, että hyvin suoritettu asepalvelus (tai
siviilipalvelus) kertoo henkilöstä positiivisemman kuvan kuin huonosti
suoritettu palvelus.
Yhteenvetona voisin todeta, että hyvän lentäjän ominaisuuksiin vaikuttaa
oikeanlaiset asenteet ja psyykkinen suorituskyky. Niitä ei voi luotettavasti
arvioida ainoastaan sen perusteella onko henkilö suorittanut ase- vai
siviilipalveluksen.
Sami Laine (res. alik / mvja)
"Pekka Lehtinen" <ple...@netti.fi> kirjoitti viestissä
news:YtHKa.203$v13...@reader1.news.jippii.net...
Anders_J
> Siviilipalvelukseen ja asepalvelukseen liittyy vielä tänä päivänäkin paljon
> tunnepitoisia oletuksia. Asepalveluksen tai siviilipalveluksen käyminen ei
> kerro koko totuutta henkilön johtamistaidoista, asenteista tai psyykkisestä
> suorituskyvystä. Molemmista henkilöryhmistä löytyy jonkinlainen läpileikkaus
> suomalaisista henkilöistä. Esimerkiksi aliupseerikoulun tai
> reserviupseerikoulun käyminen antaa vain perusteet henkilön
> johtamistaidoille. Mm. johtamistaitojen saloihin pääsee tutustumaan
> esimerkiksi korkeatasoisissa yliopistoissamme.
>
> Armeijan antama sinänsä korkeatasoinen johtajakoulutus tähtää pääosin hyviin
> johtajasuorituksiin taistelukentän olosuhteissa. Näitä taitoja ei voi
> suoraan soveltaa siviilielämään eikä varsinkaan lentokoneen ohjaamoon.
>
> Siinä olen samaa mieltä, että hyvin suoritettu asepalvelus (tai
> siviilipalvelus) kertoo henkilöstä positiivisemman kuvan kuin huonosti
> suoritettu palvelus.
>
> Yhteenvetona voisin todeta, että hyvän lentäjän ominaisuuksiin vaikuttaa
> oikeanlaiset asenteet ja psyykkinen suorituskyky. Niitä ei voi luotettavasti
> arvioida ainoastaan sen perusteella onko henkilö suorittanut ase- vai
> siviilipalveluksen.
>
> Sami Laine (res. alik / mvja)
>
Onhan tämän ylläolevan kirjottanut itse siviiliAMMATTIlentäjä eikä
pelkkä harrastelija?
-AJ
Timo Hartikainen
jani kirjoitti viestissä
<9c9606b.03062...@posting.google.com>...
No olettaisin, että ne arvosanat eivät voi olla kaikkein merkittävin
valintakriteeri.
Pitäähän myös kropan olla kunnossa ja muutenkin reipas mieli :)
-T
HS
> Siinä olen samaa mieltä, että hyvin suoritettu asepalvelus (tai
> siviilipalvelus) kertoo henkilöstä positiivisemman kuvan kuin huonosti
> suoritettu palvelus.
Itse ainakin arvostan työhönotto (ei ilmailu puolen) tilanteessa
korpraalin ja kersantin arvoa enemmän kuin onko auk:n käynyt. Silloin
valtio on jo arvosteluissa todennut, että omistautuminen annettuihin
tehtäviin on riittävä.
> Yhteenvetona voisin todeta, että hyvän lentäjän ominaisuuksiin vaikuttaa
> oikeanlaiset asenteet ja psyykkinen suorituskyky. Niitä ei voi
> luotettavasti arvioida ainoastaan sen perusteella onko henkilö
> suorittanut ase- vai siviilipalveluksen.
>
>
Kyllä tuo aseellinen palvelu ainakin jonkin verran koeistaa noita
asenteita (yhteistyö kykyä) ja psyykkistä suorituskykyä, mitä ei siviili
palvelus välttämättä tee. Kyllä siviilipalvelusmiehestä pitää selvästi
näkyä vakaamus aseettomaan elämään, että työhaastattelija hänet vakavasti
ottaisi.
-Harri
Timo Hartikainen
HS kirjoitti viestissä <3efc9071$1...@news.dnainternet.net>...
>Itse ainakin arvostan työhönotto (ei ilmailu puolen) tilanteessa
>korpraalin ja kersantin arvoa enemmän kuin onko auk:n käynyt. Silloin
Mutta onko kersantti parempi kuin korpraali..?
Ei kait automaattisesti sentään?
th
Jutu
> korpraalin ja kersantin arvoa enemmän kuin onko auk:n käynyt. Silloin
> valtio on jo arvosteluissa todennut, että omistautuminen annettuihin
> tehtäviin on riittävä.
Mites vänrikki sitten? Onko parempi kuin kersantti vai pitääkö olla jo
luutnantti?
-Jutu
HS
> Mites vänrikki sitten? Onko parempi kuin kersantti vai pitääkö olla jo
> luutnantti?
Saman arvostukseen saadakseen rukin käyneen pitää tietysti olla luti.
Kunnianhimon kasvaessa panokset kovenevat:)
Tarkoitin tuolla edellisellä sitä, että nuo armejassa saadut ylennykset
vaan osoittavat henkilön motivoituneisuuden. Itse en pidä pv:n antamaa
johtajakoulutusta kovinkaan erikoisena, mutta lentäjäkoulutus varmastikin
arvostaa armejan opettamaa kurinalaisuutta melko paljon.
-Harri
Saul Lehtonen
> Itse ainakin arvostan työhönotto (ei ilmailu puolen) tilanteessa
> korpraalin ja kersantin arvoa enemmän kuin onko auk:n käynyt. Silloin
> valtio on jo arvosteluissa todennut, että omistautuminen annettuihin
> tehtäviin on riittävä.
> Kyllä tuo aseellinen palvelu ainakin jonkin verran koeistaa noita
> asenteita (yhteistyö kykyä) ja psyykkistä suorituskykyä, mitä ei siviili
> palvelus välttämättä tee. Kyllä siviilipalvelusmiehestä pitää selvästi
> näkyä vakaamus aseettomaan elämään, että työhaastattelija hänet vakavasti
> ottaisi.
Itse olen valitettavasti armejan käynyt, 240 aamua takana eli ei
kunniakasta johtajakoulutusta. Kuka sitä missään töihinottotilanteessa
kysyy muuta, kuin että onko se palvelus suoritettu, ettei tarvitse kesken
töiden lähteä (oletetaan, että on "nuori" töihin otettava) sitä
suorittamaan.
Mielestäni se, että koko armeijan käyntiä tai siellä
suoriutumista pidetään jonain yhteiskuntakelpoisuuden, yhteisyikyvyn tai
psyykkisen suorituskyvyn mittarina on aina absurdi ajatus. Onko esim.
alikersantti, jonka motiiveina lähteä AUK:iin on ollut se, että saa
vittuilla muille ja isä ostaa kossupullon, suorittanut palveluksensa
paremmin kuin minimiajan matalalla profiililla suorittanut, jota armeijan
todella kaukana todellisuudesta oleva paskanjauhanta ei vain
yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa? Eikä korpin tai kessun jämät välttämättä
mistään omistautumisesta kerro. Saattavat olla merkki kapiaisten perseen
nuolennasta tai vain hyvästä tuurista tai jostain muusta mielivaltaisesta,
mitä tornin touhut yleensä ovatkin.
Ei armeija anna mitään johtajan valmiuksia. Ei ihmisiä oikeasti
normaalitilanteissa huutamalla ja käskyttämällä johdeta. Ainakin oman
kokemukseni perusteella (ilmavoimissa lentäjäkoulutuksessa asia on
tietysti erikseen) johtajaksi ei todellakaan niitä valita, jotka
osoittaisivat erityistä psyykkistä vahvuutta, vaan ne, joita homma jostain
syystä kiinnostaa (kuten edellä) tai ketkä siihen suostuvat, kiinnosti tai
ei.
Siviilipalvelus taas on paikka, missä tehdään oikeasti yhteiskunnalle
hyödyllisiä asioita. Armeijassa sentään tetsataan ja ammutaan, mutta
siviilipalvelusmiehet ne vain lusmuaa ja hoitavat vanhuksia ja tekevät
muuta joutavaa. Miten siviilipalveluksen suorittaneesta henkilöstä sitten
näkee, että hänellä on oikeasti "vakaumus aseettomaan elämään"? Aseeton
palvelushan on erikseen. Ei siviilipalvelus välttämättä aseisiin liity.
Ei palveluksen suorittaminen oli se sitten aseellinen tai siviili, kerro
välttämättä yhtään mitään henkilän motivaatiosta, suorituskyvystä tai
asenteesta siihen tehtävää/työhön mihin häntä ollaan siviilissä
valitsemassa. Varsinkaan sillä hetkellä kun tämä valinta tapahtuu. Onhan
"huonosti palveluksen suorittanut" henkilö vaikka saattanut suorittaa esim.
korkeakoulututkinto tms. vaikka kymmenen vuoden päästä palveluksesta, jonka
ajan armejassa "menestyneet" varusmiesjohtajat ovat vetäneet kaljaa
lähiöpubissa tai harrastaneet jotain muuta kehittävää itsensä psyykkisten,
fyysisten ja johtamisvalmiuksien kehittämiseksi.
--
Saul
T. Lajunen
> HS <john...@spamcatchers.net> wrote:
>
> > Itse ainakin arvostan työhönotto (ei ilmailu puolen) tilanteessa
> > korpraalin ja kersantin arvoa enemmän kuin onko auk:n käynyt. Silloin
> > valtio on jo arvosteluissa todennut, että omistautuminen annettuihin
> > tehtäviin on riittävä.
>
> > Kyllä tuo aseellinen palvelu ainakin jonkin verran koeistaa noita
> > asenteita (yhteistyö kykyä) ja psyykkistä suorituskykyä, mitä ei siviili
> > palvelus välttämättä tee. Kyllä siviilipalvelusmiehestä pitää selvästi
> > näkyä vakaamus aseettomaan elämään, että työhaastattelija hänet vakavasti
> > ottaisi.
>
> Itse olen valitettavasti armejan käynyt, 240 aamua takana eli ei
> kunniakasta johtajakoulutusta. Kuka sitä missään töihinottotilanteessa
> kysyy muuta, kuin että onko se palvelus suoritettu, ettei tarvitse kesken
> töiden lähteä (oletetaan, että on "nuori" töihin otettava) sitä
> suorittamaan.
Ymmärtääkseni työhaastattelussa ei tarvitse kertoa, onko armeija käyty
vai ei. Luonnollisesti sitten kaikki jotka sen on käynyt, sen kertovat.
> Mielestäni se, että koko armeijan käyntiä tai siellä
> suoriutumista pidetään jonain yhteiskuntakelpoisuuden, yhteisyikyvyn tai
> psyykkisen suorituskyvyn mittarina on aina absurdi ajatus.
On siinä paljon perusteita sille. Missään muualla ei moderni pullamössö
joudu vastaavan henkisen paineen alle. Joku opiskeluelämän tenttistressi
on täysin erilaista. Yhteistyökykykin kehittyy, riippuen tosin paljon
porukasta.
> Onko esim.
> alikersantti, jonka motiiveina lähteä AUK:iin on ollut se, että saa
> vittuilla muille ja isä ostaa kossupullon, suorittanut palveluksensa
> paremmin kuin minimiajan matalalla profiililla suorittanut, jota armeijan
> todella kaukana todellisuudesta oleva paskanjauhanta ei vain
> yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa?
Mistä todellisuudesta? Ei armeijan olekaan tarkoitus kouluttaa ihmisiä
perhe-elämään tai mummojenhoitoon. Siellä parannetaan
puolustusvalmiutta. Miksi sen pitäisi muuta tehdäkään? Ja jos
sotilaskoulutus tuntuu paskanjauhannalta, vika harvemmin on
sotilaskoulutuksessa, vaan koulutettavan asenteessa.
> Eikä korpin tai kessun jämät välttämättä
> mistään omistautumisesta kerro. Saattavat olla merkki kapiaisten perseen
> nuolennasta tai vain hyvästä tuurista tai jostain muusta mielivaltaisesta,
> mitä tornin touhut yleensä ovatkin.
Ilmankos et ole saanut jämiä, vai oletko?
> Ei armeija anna mitään johtajan valmiuksia. Ei ihmisiä oikeasti
> normaalitilanteissa huutamalla ja käskyttämällä johdeta.
Käskyttämällä kylläkin, ihan normaalissa työelämässä: esimies käskee
alaistaan tekemään jonkin homman. Huutaminen taas on perusteltua
armeijaolosuhteissa (ja luonnollisesti kriisitilanteissa). Ei ole
tarkoituksenmukaista, että käsky pitää toistaa moneen kertaan, kun
kaikki eivät sattuneet sitä ensimmäisellä kerralla kuulemaan.
> Ainakin oman
> kokemukseni perusteella (ilmavoimissa lentäjäkoulutuksessa asia on
> tietysti erikseen) johtajaksi ei todellakaan niitä valita, jotka
> osoittaisivat erityistä psyykkistä vahvuutta, vaan ne, joita homma jostain
> syystä kiinnostaa (kuten edellä) tai ketkä siihen suostuvat, kiinnosti tai
> ei.
Osittain juu. Pitää kuitenkin muistaa, että osaa niistä joita johtaminen
hyvässä mielessä kiinnostaa, ovat psyykkisesti vahvoja, ja esim
kaveriporukoissa niitä jotka keräävät ympärilleen ihmisiä, ei niitä
jotka kerääntyvät henkisesti vahvempien seuraan.
> Ei palveluksen suorittaminen oli se sitten aseellinen tai siviili, kerro
> välttämättä yhtään mitään henkilän motivaatiosta, suorituskyvystä tai
> asenteesta siihen tehtävää/työhön mihin häntä ollaan siviilissä
> valitsemassa. Varsinkaan sillä hetkellä kun tämä valinta tapahtuu. Onhan
> "huonosti palveluksen suorittanut" henkilö vaikka saattanut suorittaa esim.
> korkeakoulututkinto tms. vaikka kymmenen vuoden päästä palveluksesta, jonka
> ajan armejassa "menestyneet" varusmiesjohtajat ovat vetäneet kaljaa
> lähiöpubissa tai harrastaneet jotain muuta kehittävää itsensä psyykkisten,
> fyysisten ja johtamisvalmiuksien kehittämiseksi.
Pubissakin ne luontaiset johtajat löytyy, he päättävät koska vaihdetaan
seuraavaan pubiin. Tärkeä taito. :)
Riippuen alasta, motivaatiosta ja asenteesta voi saada paljonkin irti
kysymällä palveluksen suorittamisesta. Se on ihan haastattelijasta
kiinni, mitä haluataan painottaa.
Ja kaljan (tai muun alkoholin) nauttiminen liittyy suuresti johtajien
päätöksentekoprosessiin, etenkin firmojen ja muiden organisaatioiden
välillä. Niiden avulla (ja saunassa) kehittyvät _lennokkaat_ (sainpas
väkisin tätän väännettyä ilmailuasiaa, että pysytään perustellusti
ryhmän aihepiirissä :)) ideat, joita sitten selvinpäin kehitetään.
-tl
HS
> Itse olen valitettavasti armejan käynyt, 240 aamua takana eli ei
> kunniakasta johtajakoulutusta. Kuka sitä missään töihinottotilanteessa
> kysyy muuta, kuin että onko se palvelus suoritettu, ettei tarvitse
> kesken töiden lähteä (oletetaan, että on "nuori" töihin otettava) sitä
> suorittamaan.
>
Ehkäpä näin, kun valitaan Lännen tehtaille sokerijuurikkaiden
lajittelijaa, mutta kun kysymyksessä on ammattilentäjä,jonka vastuulla on
satoja ihmisiä, niin hakijan taustat selvitetään varmana melko
yksityiskohtaisesti.
> jaksa kiinnostaa? Eikä korpin tai kessun jämät välttämättä mistään
> omistautumisesta kerro. Saattavat olla merkki kapiaisten perseen
> nuolennasta tai vain hyvästä tuurista tai jostain muusta
> mielivaltaisesta, mitä tornin touhut yleensä ovatkin.
>
Lähestulkoon kaikki korpraalit joita olen haastatellut, ovat olleet
todella asialleen omistautuneita. Kessuissa on sitten ollut hieman
hajontaa. Ja mitä tulee tuohon mielivaltaan, on sen tehtävä kouluttaa
tottelemaan annettuja komentoja, vaikka ne olisivat miten erikoisia
tahansa. Koska poikkeusoloissa ei ole yksinkertaisesti aikaa jäädä
selittämään jokaisen komennon mielekkyyttä.
> Ei armeija anna mitään johtajan valmiuksia. Ei ihmisiä oikeasti
> normaalitilanteissa huutamalla ja käskyttämällä johdeta. Ainakin oman
>
Armeija opettaa kyllä johtajakoulutuksessa erinomaisesti muotoilemaan
käskyt ja komennot niin, että niiden suorittamisessa ei ilmene
epäselvyyksiä.
> Siviilipalvelus taas on paikka, missä tehdään oikeasti yhteiskunnalle
> hyödyllisiä asioita. Armeijassa sentään tetsataan ja ammutaan, mutta
> siviilipalvelusmiehet ne vain lusmuaa ja hoitavat vanhuksia ja tekevät
> muuta joutavaa. Miten siviilipalveluksen suorittaneesta henkilöstä
> sitten näkee, että hänellä on oikeasti "vakaumus aseettomaan elämään"?
> Aseeton palvelushan on erikseen. Ei siviilipalvelus välttämättä aseisiin
> liity.
>
IMO: siviilipalveluksessa käytetään varusmiehiä, tekemään yhteiskunnan
töitä, jotka silloin ovat poissa työväestöltä ja näin edesautetaan
työttömyyden syntyä.
Kyllähän siviilipalvelus liittyy juurikin aseisiin ja tappamiseen, sillä
jos asepalveluksesta kieltäytymisen syy on joku muu, tulkitaan se
maanpetturuudeksi.
> Ei palveluksen suorittaminen oli se sitten aseellinen tai siviili, kerro
> välttämättä yhtään mitään henkilän motivaatiosta, suorituskyvystä tai
> asenteesta siihen tehtävää/työhön mihin häntä ollaan siviilissä
> valitsemassa. Varsinkaan sillä hetkellä kun tämä valinta tapahtuu. Onhan
>
Ehkäpä ei, mutta jos henkilö on siellä palveluksessa suorittanut
tunnollisesti edellä mainitut mielivaltaiset tehtävät, voidaan olettaa,
että hän siviiliammatissakin tulee tekemään työnsä huolella.
> "huonosti palveluksen suorittanut" henkilö vaikka saattanut suorittaa
> esim. korkeakoulututkinto tms. vaikka kymmenen vuoden päästä
>
Varmasti, eihän armeija olekaan mikään älyn mittari, vaan työhönotto
tilanteessa sillä mitataan henkilön käskyjen vastaanotto kykyä.
-Harri
ps. alkaa mennä aika vahvasti ryhmäkuvauksen ulkopuolelle.
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
Sorry, menee off-topic, mihin kokoukseen siirrytään?
T. Lajunen <tlaj...@kolumbus.fi> wrote:
: Saul Lehtonen kirjoitti:
:> Mielestäni se, että koko armeijan käyntiä tai siellä
:> suoriutumista pidetään jonain yhteiskuntakelpoisuuden, yhteisyikyvyn tai
:> psyykkisen suorituskyvyn mittarina on aina absurdi ajatus.
: On siinä paljon perusteita sille. Missään muualla ei moderni pullamössö
: joudu vastaavan henkisen paineen alle. Joku opiskeluelämän tenttistressi
: on täysin erilaista. Yhteistyökykykin kehittyy, riippuen tosin paljon
: porukasta.
Meikäläinen pullamössö kun kävi sivarin, niin en tiedä mistä puhut.
Millaisen henkisen paineen alle intissä siis joutuu? Kuulemani perusteella
olen ymmärtänyt, että tuota painetta on se, kun sataa, on märkä ja kylmä,
esimies vittuilee aiheettomasti, ja silti pitää ymmärtää olla ampumatta
siltä maksaa pihalle. Millä tapaa moisesta paineensietokyvystä on hyötyä
sitten työelämässä (sillä työhaastatteluistahan tämä kaikki alkoi)?
Opiskelustressi lienee pahimmillaan sitä, kun pitää selvitä neljästä
tentistä parin viikon sisään kunnialla, eikä meinaa aika riittää. Kuulostaa
melkolailla _samanlaiselta_ stressiltä, johon työelämässä törmää, useimmissa
tehtävissä. Lentäjät ehkä erikseen.
: Mistä todellisuudesta? Ei armeijan olekaan tarkoitus kouluttaa ihmisiä
: perhe-elämään tai mummojenhoitoon. Siellä parannetaan
: puolustusvalmiutta. Miksi sen pitäisi muuta tehdäkään?
Olen samaa mieltä tästä armeijan tehtävästä. Siksi en oikein ymmärrä, mitä
tekemistä _puolustusvalmiudella_ ja _työelämällä_ on toistensa kanssa.
:> Ei armeija anna mitään johtajan valmiuksia. Ei ihmisiä oikeasti
:> normaalitilanteissa huutamalla ja käskyttämällä johdeta.
: Käskyttämällä kylläkin, ihan normaalissa työelämässä: esimies käskee
: alaistaan tekemään jonkin homman. Huutaminen taas on perusteltua
: armeijaolosuhteissa (ja luonnollisesti kriisitilanteissa). Ei ole
: tarkoituksenmukaista, että käsky pitää toistaa moneen kertaan, kun
: kaikki eivät sattuneet sitä ensimmäisellä kerralla kuulemaan.
Armeijan käskyjärjestelmä toimii käsittääkseni niin, että esimies käskee, ja
alainen tekee. Työelämä toimi varmaan vielä 1800 -luvulla samaan tapaan,
nykyään moinen tapa johtaa työelämässä olisi melkoinen katastrofi. Hyvään
siviilijohtamiseen kuuluu myös kyky motivoida alaista tekemään tehtävänsä,
ei ainoastaan vedota auktoriteettiin. Samoin toimivassa työyhteisössä
alaisella on mahdollisuus, jopa velvollisuus, esittää omat näkemyksensä
töistä ja niiden tehokkaimmasta toteutuksesta.
-Tapio-
Antti Asikainen
> vai ei. Luonnollisesti sitten kaikki jotka sen on käynyt, sen kertovat.
Miksi? Olen käynyt armeijan erittäin vähän kunniakkaasti -
kunniakkaassa paikassa tosin - enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi
mainita siitä työhaastatteluissa. En oppinut armeijassa mitään, minkä
olisin kokenut jälkeenpäin hyödylliseksi, ja kaiken lisäksi nyt
kymmenen vuotta myöhemmin pidän armeijan käymistä moraalisesti
arveluttavana. Näin ollen en myöskään haluaisi sellaisen työnantajan
palvelukseen, joka arvostaa armeijan käyneitä. Minulle itselleni tai
työnantajalle ei ole eduksi, jos työyhteisön arvot tai arvovivahteet
ja oman kokemusmaailmani oikea ja väärä eivät täsmää.
> On siinä paljon perusteita sille. Missään muualla ei moderni pullamössö
> joudu vastaavan henkisen paineen alle.
Minä en haluaisi työskennellä ihmisten kanssa, jotka sietävät hyvin
armeijan henkistä painetta. En yksinkertaisesti viihdy sellaisten
ihmisten seurassa. Tämä ei kai kuitenkaan tee minusta laiskaa tai
huonoa työntekijää. Vai tekeekö?
Mitä muuten on se moderni pullamössöys? Elämä on kaiketi ollut aina
elämää, mutta enpä usko, että se nykyään on sen helpompaa kuin
vaikkapa 50 vuotta sitten. Jos pullamössöyden vastakohta taas on
fyysinen maskuliininen suorittaminen tai esimerkiksi alkeellisten
elinolosuhteiden sietäminen, niin siinä tapauksessa en ole pullamössö,
vaikka armeijamössöksi tunnustaudunkin.
> Joku opiskeluelämän tenttistressi on täysin erilaista.
Millä lailla? Miten vaikkapa gradustressi ja työn projektistressi
eroavat toisistaan? Kasvattaako vittuilun sietäminen armeijassa
hyväksi projektityöntekijäksi?
> Yhteistyökykykin kehittyy, riippuen tosin paljon porukasta.
Saattaahan se kehittyä, mutta ei armeija kuitenkaan ole mikään
yleissivistävä kaikkeen valmistava laitos, vaikka monet tuntuvat sen
sellaiseksi mieltävänkin.
> Mistä todellisuudesta? Ei armeijan olekaan tarkoitus kouluttaa ihmisiä
> perhe-elämään tai mummojenhoitoon. Siellä parannetaan
> puolustusvalmiutta.
Olen vilpittömästi samaa mieltä. Ja koska näin on, lienee typerää
olettaa, että armeijamenestys ennustaisi työelämämenestystä. Hyvä
tappaja tai maanpuolustaja ei välttämättä ole sovelias sairaanhoitaja
tai erityisopettaja.
> Ja jos sotilaskoulutus tuntuu paskanjauhannalta, vika harvemmin on
> sotilaskoulutuksessa, vaan koulutettavan asenteessa.
Ja jos uskonnon tai ruotsin opiskelu tuntuu koulussa turhalta, vika
harvemmin on opetuksessa, vaan oppilaiden asenteessa. Eikö niin? Jos
pomosi mielestä sinun tulee tehdä 18 tunnin päiviä 8 tunnin palkalla,
vika harvemmin on firman johdossa, vaan sinun asenteessasi.
> Käskyttämällä kylläkin, ihan normaalissa työelämässä: esimies käskee
> alaistaan tekemään jonkin homman.
Tervemenoa takaisin sinne 50-luvulle! Kuten joku professori jossain
lehdessä totesi, yliopistot eivät opeta varmaa tietoa vaan
systemaattista epäilyä. Ja kun yhä suurempi osa ihmisistä on korkeasti
koulutettuja, ei myöskään työpaikoilla käskyttävä malli toimi.
Esimiehellä voi olla määräysvaltaa, mutta auktoriteetti täytyy
saavuttaa alaisten silmissä - ainakin silloin, jos halutaan, että
työntekijät toimivat motivoituneesti.
> Osittain juu. Pitää kuitenkin muistaa, että osaa niistä joita johtaminen
> hyvässä mielessä kiinnostaa, ovat psyykkisesti vahvoja,
Valitettavan usein taitaa kuitenkin olla niin, että johtajiksi
hakeutuu ihmisiä, jotka eivät johtajiksi sovellu. Hyvät johtajatyypit
eivät välttämättä johtajiksi halua.
> ja esim kaveriporukoissa niitä jotka keräävät ympärilleen ihmisiä, ei niitä
> jotka kerääntyvät henkisesti vahvempien seuraan.
Mitä on henkinen vahvuus? Sosiaalista riippuvuutta ja tietynlaisen
normimaailman jatkuvaa toistoa? Teinibileissäkin suosiota saavat ne,
jotka ovat tarpeeksi tavallisia, eivätkä puhu mitään kummia.
> Riippuen alasta, motivaatiosta ja asenteesta voi saada paljonkin irti
> kysymällä palveluksen suorittamisesta. Se on ihan haastattelijasta
> kiinni, mitä haluataan painottaa.
Tottahan tämä. Sen sijaan en ymmärrä, miksi armeijavastainen ihminen
ei soveltuisi liikennelentäjäksi. Ihmisen ajattelu ja käytös ei
suinkaan aina ole yleistävää. Jos jonkun ei tee mieli ottaa vastaan
käskyjä intissä, niin ei kai se tarkoita, että hänen ei tee mieli
totella lennonjohtoa liikennelentokoneessa. Ihminen ei ole koira.
Antti
tuo...@otitsun.oulu.fi.mil
> Tottahan tämä. Sen sijaan en ymmärrä, miksi armeijavastainen ihminen
> ei soveltuisi liikennelentäjäksi.
Lienee firmojen itsensä päätettävissä minkälaisia ihmisiä
haluavat lentäjikseen.
Jos nyt kuitenkin jätettäisiin tämä ryhmä vapaaksi spekulatiivisesta
piukutuksesta siitä, mitä ominaisuuksia ihmisellä on jos tämä on
käynyt tai jättänyt käymättä jonkin kurssin.
Ja jos haluatte välttämättä jatkaa, jatkakaa mieluummin vaikka
siitä, kumpi on dynaamisempi persoona, cessna- vaiko piper-kuski.
-Tuoppi-
--
Vastatessasi viestiini, ole hyvä ja:
- lainaa vain oleelliset rivit, poista ylimääräiset
- kirjoita vastauksesi kommentoimasi kohdan jälkeen
Esa Nahka
"Saul Lehtonen" <sa...@poistatama.cc.jyu.fi.invalid> kirjoitti viestissä
news:bdjnfp$2ce$1...@mordred.cc.jyu.fi...
> Ei armeija anna mitään johtajan valmiuksia. Ei ihmisiä oikeasti
> normaalitilanteissa huutamalla ja käskyttämällä johdeta. Ainakin oman
> kokemukseni perusteella (ilmavoimissa lentäjäkoulutuksessa asia on
Niin no. Kannattaisi varmaankin kaikkien puolustuvoimien johtajakoulutusta
isoon ääneen arvostelevien lukaista artikkeli puolustusvoimien nykyisen
johtajakoulutuksen rakenteesta.
http://www.mil.fi/reservilainen/palvelustodistus/selvitys.html
Uusi koulutusmalli on kyllä radikaalisti erilainen verrattuna
varusmiesaikaiseeni (II/91) koulutustapaan.
-Esa
Kartsa
<tapio.l...@helsinki.fi.invalid>
>
> Meikäläinen pullamössö kun kävi sivarin, niin en tiedä mistä puhut.
> Millaisen henkisen paineen alle intissä siis joutuu? Kuulemani perusteella
> olen ymmärtänyt, että tuota painetta on se, kun sataa, on märkä ja kylmä,
> esimies vittuilee aiheettomasti, ja silti pitää ymmärtää olla ampumatta
> siltä maksaa pihalle. Millä tapaa moisesta paineensietokyvystä on hyötyä
> sitten työelämässä (sillä työhaastatteluistahan tämä kaikki alkoi)?
Ei siviiliin lentäjäksi hakeutuvalta nykyään vaadita Suomessa sotaväen
suorittamista, asevelvollisuus pitää kuitenkin olla miehillä suoritettuna.
Jos haluaa päästä kilpaillulle lentokurssipaikalle, pitää
valintahaastatteluissa pystyä kertomaan, mitä on tehnyt ja miksi ja mitä
elämältään haluaa. Siviilipalvelusmies saa varmasti selittää valintaansa
paremmin kuin sotaväen käynyt ja hänen pitää pystyä vakuuttamaan, ettei ole
velvollisuuksiaan välttelevä lusmu.
Jos sotaväen on käynyt lentorukilla, voidaan hyväksytysti kurssin
suorittaneesta ajatella, että jonkinlaisia edellytyksiä lentäjäksi on
olemassa. Siitä ei ole haittaa valintakokeissa. Mitä paineensietokyvyn
mittaamiseen tulee, ei paineiden laatu mitenkään radikaalisti poikkea siitä,
millaisia paineita ihmisille sotaväen ulkopuolisessa elämässä asetetaan.
Siitä minulla ei ole kokemuksia, millaisia paineita maavoimien
asevelvollisille asetetaan, mutta niiden täytynee sitten olla jotain aivan
ihmeellistä, jos ovat tosiaan niin paljon erilaista sorttia kuin
siviilielämässä kohdattavat paineet. Ilmeisesti siviilimaailmassa pystyy
luikertelemaan joutumatta kantamaan vastuuta tekemisistään, mutta jos
siviilimaailmassa haluaa jotain saavuttaa, joutuu niiden samojen paineiden
kanssa tekemisiin, joihin törmäsi sotaväessäkin. Kyllä vastuutapakoilevan
luikertelijan erottaa lentäjäaineksesta työhaastattelussa muusta kuin
sotaväen käymisestä tai käymättömyydestä.
Linkosalon mainitsemaa "pitää ymmärtää olla ampumatta, vaikka esimies
vittuilee aiheetta" en ole joutunut pohtimaan sotaväessä enkä siviilissä.
Siviilissä aiheesta ja aiheetta vittuilevia suomalaisia ammutaan, ei
sotaväessä. Suomen sotaväessä ei opeteta vihamielistä suhtautumista
kanssaihmisiin, sen sijaan siellä opetetaan turvallista aseenkäyttöä.
Sotaväen varusmiehille antama johtamiskoulutus on ylimainostettu juttu.
Hyväksi johtajaksi tullaan koulutuksen ja kokemuksen avulla, jos ainesta on.
Sotaväki antaa reservin upseereiksi koulutettaville vähän johtamiskoulutusta
ja vähän johtajakokemusta, joten onhan se parempi kuin ei mitään, mutta ei
missään nimessä valmista johtajaksi siviilielämän haasteisiin saati ole
edellytys hyväksi johtajaksi tulemiselle.
t. kartsa
Jukka Juvankoski
"Esa Nahka" <e...@nahka.com.invalid> kirjoitti
viestissä:3effef7a$1...@news.dnainternet.net...
Jep, olet asian ytimessä! Toista se oli oman 1987 varusmiespalvelu.
Kessunjämät lähti ainoastaan sillä että olit tarpeeks vittumainen ja osasit
hyvin johtaa rättirumpaa.... 2 alokaserää ja 2 aukkia kouluttaneena voin
sanoa, että toiminta oli täysin "hanurista", onneksi tähänkin on tullut
muutos. Ennen simputtaminen oli osa koulutusta... nykyään se on rikollista
ja hyvä niin.... taa-kse STU...
--
- Jukka Juvankoski -
www.juvankoski.com
---------------------------------------------------------
VALOKUVIANI: http://www.juvankoski.com/valokuvat/
---------------------------------------------------------
Aurinko paistaa aina, vaikka sitä ei pilvien alta näkisikään.
---------------------------------------------------------
Rauno Viljanen
viestissä:c6222ef.03062...@posting.google.com...
> > Ymmärtääkseni työhaastattelussa ei tarvitse kertoa, onko armeija käyty
> > vai ei. Luonnollisesti sitten kaikki jotka sen on käynyt, sen kertovat.
>
> Miksi? Olen käynyt armeijan erittäin vähän kunniakkaasti -
> kunniakkaassa paikassa tosin - enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi
> mainita siitä työhaastatteluissa. En oppinut armeijassa mitään, minkä
> olisin kokenut jälkeenpäin hyödylliseksi, ja kaiken lisäksi nyt
> kymmenen vuotta myöhemmin pidän armeijan käymistä moraalisesti
> arveluttavana.
Armeijan käyminen on paljolti asennekysymys. Näinollen asepalveluksen
suorittaminn tai siitä kieltäytyminen kertoo jo aika paljon henkilöstä
itsestään. Siellä opetetaan kyllä paljon sellaista mistä ei käytännön
elämässä siviilissä ole juurikaan hyötyä, mutta armejassa menestyminen
kertoo arvaamattoman paljon henkilöstä ja hänen luontaisista
ominaisuuksistaan joka ei voi olla vaikuttamatta tiettyihin ammatteihin
pääsemiseksi.
Näin ollen en myöskään haluaisi sellaisen työnantajan
> palvelukseen, joka arvostaa armeijan käyneitä. Minulle itselleni tai
> työnantajalle ei ole eduksi, jos työyhteisön arvot tai arvovivahteet
> ja oman kokemusmaailmani oikea ja väärä eivät täsmää.
>
On olemassa ainakin muutamia ammatteja joissa työnantajaa luulisi
kiinnostavan hakijan sotilastausta. Yksi sellainen on erikoisesti ilmailu.
Jos minun eteeni tulisi joukko lentäjiksi tai mekaanikoiksi hakeutuvia,
olisin varsin kiinnostunut hakijoiden sotilastaustasta, eikä minulle
riittäisi vain pelkkä sotaväen suorittaminen, vaan haluaisin tietää senkin,
kuinka hyvin sotaväki oli mennyt.
> > On siinä paljon perusteita sille. Missään muualla ei moderni pullamössö
> > joudu vastaavan henkisen paineen alle.
>
> Minä en haluaisi työskennellä ihmisten kanssa, jotka sietävät hyvin
> armeijan henkistä painetta. En yksinkertaisesti viihdy sellaisten
> ihmisten seurassa. Tämä ei kai kuitenkaan tee minusta laiskaa tai
> huonoa työntekijää. Vai tekeekö?
>
Kerrottakoon, että ilmaileminen työnä on jatkuvaa määräysten ehdotonta
noudattamista. Jos edessäni on sivareita ja armeijan käyneitä, hylkäisin
sivarit heti, koska ajattelen heillä olevan joitakin luontaisia syitä
siihen, miksi armeijasta on kieltäydytty. Moni on kieltäytynyt armeijasta
välttääkseen sen kuntokoulun johon siellä voisi joutua.... tai ei haluta
kuunnella jatkuvia käskyjä eikä haluta näin nöyrtyä erilaisten käskijöiden
edessä....
Lentäjiltä edellytetään kuitenkin varsin hyvää kuntoa. Ainakin minulle
armeija oli hemmetin hyvä kuntokoulu.
Toinen, vielä tärkeämpi seikka on hakijan asenne totella. Totella jopa
äkkiä ajatellen varsin typeriäkin määräyksijä. Tässä ei enää kiinnosta itse
se, mitä kaikkea sotaväessä on opittu, van se, ettei henkilöllä olisi
ainakaan asennevammaa. Armeijassa hyvin menestynyt kertoo jo
automaattisesti sen, että hänessä voi olla hyvää ainesta myös
siviilielämässä määräysvoittoisessa ammatissa.
Jos sinua ei kiinnosta toimia armeijaa arvostavien henkilöiden seurassa,
voin kertoa, että ilmailijat kautta linjan arvostavat hyvin menestyneitä
sotilaslentäjiä. Sotilasilmailu ylensäkin kiinnostaa hyvin monia
harrasteilmailijoitakin. Et siis voi viihtyä erilaisten ilmailijoiden
keskuudessa kovinkaan hyvin.
> Mitä muuten on se moderni pullamössöys? Elämä on kaiketi ollut aina
> elämää, mutta enpä usko, että se nykyään on sen helpompaa kuin
> vaikkapa 50 vuotta sitten. Jos pullamössöyden vastakohta taas on
> fyysinen maskuliininen suorittaminen tai esimerkiksi alkeellisten
> elinolosuhteiden sietäminen, niin siinä tapauksessa en ole pullamössö,
> vaikka armeijamössöksi tunnustaudunkin.
>
Täytyy kyllä tunnustaa, ettei nykyajan sotaväkikään enää tee rautaisia
miehiä, vaan sotilaskoti munkkirinkilöineen ilmstyy kovin usein metsäleirin
keskellekin. Jos joku haluaa päästä vieläkin helpommalla, on ilmailu
hänelle aivan liian vaikea laji.
> > Joku opiskeluelämän tenttistressi on täysin erilaista.
>
> Millä lailla? Miten vaikkapa gradustressi ja työn projektistressi
> eroavat toisistaan? Kasvattaako vittuilun sietäminen armeijassa
> hyväksi projektityöntekijäksi?
>
Edellinen esimerkkisi oli ainakin minulle selvä varoitusmerkki. En
uskaltaisi ottaa sinua ohjaamohenkilökuntaan varsinkaan, koska hakijoissa on
runsaasti sotilastaustaisia henkilöitä joista valita. Piittaamattomuutta
esiintyy joskus ilmailussakin, ja niistä esimerkeistä saadaan valitettavan
usein lukea mm sanomalehtien etusivuilta. Myös ilmailussa on paljon
sellaisia ehdottomia määräyksiä jotka eivät heti tunnu kovinkaan
mielekkäiltä.
Jokainen onnettomuus tutkitaan, ja niiden syistä halutaan oppia. Usein
lento-onnettomuudet poikivat uusia määräyksiäkin joita tulee jokaisen
totella. Periaate on, että tee virheitä vaikka kuinka paljon, kunhan et tee
samaa virhettä enää useampaan kertaan....
Jos siis et halua täyttää jotakin määräystä, saatat silloin sulkea silmäsi
muiden tekemistä erehdyksistä. Ja silloin teet sellaisia virheitä joita
toiset ovat jo tehneet.
Määräyksiä on aika helppo noudattaa, koska ne on annettu valmiiksi
pureskeltuina sinulle. Vastaan saattaa pistää vain lentäjän asenne.
Tätä näkökulmaa voidaan johtaa suoraan myös sotaväkeen. Sielläkin on monia
sellaisiakin määräyksiä jotka eivät tunnu mielekkäiltä. Mutta nekin on
harkinnan pohjalta laadittu, aivan samalla tavalla kuten ilmailussa.
> > Yhteistyökykykin kehittyy, riippuen tosin paljon porukasta.
>
> Saattaahan se kehittyä, mutta ei armeija kuitenkaan ole mikään
> yleissivistävä kaikkeen valmistava laitos, vaikka monet tuntuvat sen
> sellaiseksi mieltävänkin.
>
Vaikka armeja ei välttämättä olisikaan yleissivistävä instituutio,
armeijaympäristössä viihtyminen ja sen sietäminen paljastaa kuitenkin itse
henkilön luontaisista ominaisuuksista yllättävän paljon.
Kuten esimerkiksi sen, pystyykö hän toimimaan yhteistyössä mm armeijaa
suuresti arvostavien keskuudessa.
> > Mistä todellisuudesta? Ei armeijan olekaan tarkoitus kouluttaa ihmisiä
> > perhe-elämään tai mummojenhoitoon. Siellä parannetaan
> > puolustusvalmiutta.
>
> Olen vilpittömästi samaa mieltä. Ja koska näin on, lienee typerää
> olettaa, että armeijamenestys ennustaisi työelämämenestystä. Hyvä
> tappaja tai maanpuolustaja ei välttämättä ole sovelias sairaanhoitaja
> tai erityisopettaja.
>
Esimerkiksi Suomen sotaväessä ei kouluteta tappajia, vaan maanpuolustajia.
Suomen armeija ei ole oikeastaan armeija lainkaan, vaan puolustuslaitos.
Esimerkiksi minä olen saanut sotaväessä varsin hyvän ensiapukoulutuksen, ja
sen lisäksi minulle on opetettu selviytymistä vaikeissa olosuhteissa, ja
hyvin paljon sellaisia tietoja sekä taitoja, joita voidaan soveltaa hyvinkin
moniin siviiliasioihin.
> > Ja jos sotilaskoulutus tuntuu paskanjauhannalta, vika harvemmin on
> > sotilaskoulutuksessa, vaan koulutettavan asenteessa.
>
> Ja jos uskonnon tai ruotsin opiskelu tuntuu koulussa turhalta, vika
> harvemmin on opetuksessa, vaan oppilaiden asenteessa. Eikö niin? Jos
> pomosi mielestä sinun tulee tehdä 18 tunnin päiviä 8 tunnin palkalla,
> vika harvemmin on firman johdossa, vaan sinun asenteessasi.
>
Periaatteessa. Vakaumuksellisen uskonnon opettaminen olikin jäänne
vanhoilta ajoilta jota on korjattu laillisin keinoin. Samoin pakkoruotsista
olisi korkea aika päästä, koska sekin on jäänne vanhoista Ruotsinvallan
ajoilta, ja ruotsinkielisyyden elätteleminen maksaa valtiollisella tavalla
arvaamattoman paljon. Sekin tullaan korjaamaan, pian siihen tulee jopa
pakko.
Asennekysymys on toki tämäkin, mutta edellisten esimerkkien taakse löytyy
vahvoja perusteitakin.
Edelliset esimerkkisi eivät oikein hyvin edes sovi puheena olevaan
aiheeseen.
> > Käskyttämällä kylläkin, ihan normaalissa työelämässä: esimies käskee
> > alaistaan tekemään jonkin homman.
>
> Tervemenoa takaisin sinne 50-luvulle! Kuten joku professori jossain
> lehdessä totesi, yliopistot eivät opeta varmaa tietoa vaan
> systemaattista epäilyä. Ja kun yhä suurempi osa ihmisistä on korkeasti
> koulutettuja, ei myöskään työpaikoilla käskyttävä malli toimi.
> Esimiehellä voi olla määräysvaltaa, mutta auktoriteetti täytyy
> saavuttaa alaisten silmissä - ainakin silloin, jos halutaan, että
> työntekijät toimivat motivoituneesti.
>
Myös sotaväessä pyritään valitsemaan aliupseeri- ja reservinupseeriaines
riviporukasta. Kuten työnhakutilanteissakin.... Ei sotaväessä tarvitse
mennä RUK:iin tai AUK:hon jollet välttämättä niin halua. Ei pidä silloin
olla alokasaikana liian fiksu. Riittää kunhan tottelet, ja ainakin yrität
tehdä sen mitä käsketään. Armeija on oikeastaan erinomaisen upea ja
ikimuistoinen elämysmatka maailmaan jota et saa kokea missään muualla. Ja
sen saat kokea ilmaiseksi "sotavaltion" laskuun. Miksi kieltäytyä
maanmainioista makeaherkuista joita sotaväessä saa? Niin herkullista
vääpelinräkää mitä sotaruokalassa tarjotaan et saa mistään muualta.-
Ei luulisi olevan valittamista.... asennekysymys...
> > Osittain juu. Pitää kuitenkin muistaa, että osaa niistä joita johtaminen
> > hyvässä mielessä kiinnostaa, ovat psyykkisesti vahvoja,
>
> Valitettavan usein taitaa kuitenkin olla niin, että johtajiksi
> hakeutuu ihmisiä, jotka eivät johtajiksi sovellu. Hyvät johtajatyypit
> eivät välttämättä johtajiksi halua.
>
En uskoisi heidän pärjäävän siellä. Armeijassa jos missä, tulisi pystyä
käsittelemään vaikka minkälaisia ihmisiä.
> > ja esim kaveriporukoissa niitä jotka keräävät ympärilleen ihmisiä, ei
niitä
> > jotka kerääntyvät henkisesti vahvempien seuraan.
>
> Mitä on henkinen vahvuus? Sosiaalista riippuvuutta ja tietynlaisen
> normimaailman jatkuvaa toistoa?
>
Henkinen vahvuus voisi tarkoittaa vaikka sitä, että pystytään toimimaan
oikein erikoisissakin, jopa järjettömissä tilanteissa. Sota on täysin
järjetön, yleinen raivohulluusepidemia. Sodassa ei toimi enää järjelliset
lait vaan hulluuteen voidaan vaikuttaa vain toisella hulluudella... silloin
kun järjelliset neuvottelut eivät ole toimineet.
Juuri tästäkin syystä rauhanajan sotaväki voi olla upea kokemus. Se on
elämysmatka joka voidaan ottaa rauhan aikana jopa huumorina. Mutta
kuitenkin sieltä saa mukaansa siviiliin sellaistakin henkistä pääomaa jota
voi tarvita ties missä rauhankin aikana.
> > Riippuen alasta, motivaatiosta ja asenteesta voi saada paljonkin irti
> > kysymällä palveluksen suorittamisesta. Se on ihan haastattelijasta
> > kiinni, mitä haluataan painottaa.
>
> Tottahan tämä. Sen sijaan en ymmärrä, miksi armeijavastainen ihminen
> ei soveltuisi liikennelentäjäksi.
Armeijavastainen ei voi soveltua liikennelentäjäksi, koska sellainen henkilö
todennäköisesti saattaa olla myös sääntö- ja määräysvastainen. Lentäminen
on äärettömän kurinalaista toimintaa. Lentäjä joutuu toimimaan jatkuvassa
määräysviidakossa jolla on kova vastuu matkustajista. Jos henkilö osoittaa
vaikka piittaamattomuutta armeijan määräyksiin, yhtälailla sama henkilö
saattaa osoittaa samaa luonnettaan myös ilmailuammatissa.
Ihmisen ajattelu ja käytös ei
> suinkaan aina ole yleistävää. Jos jonkun ei tee mieli ottaa vastaan
> käskyjä intissä, niin ei kai se tarkoita, että hänen ei tee mieli
> totella lennonjohtoa liikennelentokoneessa. Ihminen ei ole koira.
> Antti
Lennonjohto ei näyttele juuri mitään osaa lentäjän käskyttämisessä. Siitä
pitävät kyllä huolen paksut asetus- ja määräyskokoelmat joita päivitetään
jatkuvasti. Liikennelentäjä ei saa selitellä koskaan ettei tiennyt, vaan
hänen ON aina tiedettävä. Tämä merkitsee jatkuvia käskyjen opettelua ja
muistamista.
Muuten monien ilmailukerhojenkin jäsenanomuskaavakkeissa on kysymys
sotilasarvosta.....
Voisin ajatella, että vastaamalla pystyy kerhon hallitus päättelemään
vaikkapa hakijan soveltuvuutta lentäväksi jäseneksi. Lentäminen on
nimittäin yllättävän sotilaallista toimintaa.
Maailma on täynnä sellaisia maita, joissa koko ilmailu on sotilaallisen
järjestön alaista toimintaa. Esimerkiksi Neuvostoliiton (Venäjän)
siviili-ilmailu on Dosaafin (Siviilipuolustusliiton) toimintaa kuten jopa
lennokkiurheilukin. Venäjällä purjelentäjiltä vaaditaan taistelulentäjien
lääketieteellinen kelpoisuus joka on siis hyvin rankka vaatimus. Syynä on
mm se, että tarvittaessa lentäjiä olisi otettavissa nopeastikin suoraan
sotakoulutukseen taistelulentäjiksi. Samanlaisia käytäntöjä on monissa
muissakin valtioissa.
Suomen Ilmailuliiton entinen nimi oli Suomen Ilmapuolustusliitto. Kun sen
yhdistää Ilmailulaitoksen kanssa, saadaan siitä nykyäänkin varsin
sotilaallinen asetelma. Liekö maailmassa montaakaan sellaista maata, missä
ilmaileminen ei jollakin tavoin muistuttaisi sotilaselämää, tai jopa ole
suoraan sitä?
Jos Suomi joutuisi sotaan jonkun toisen maan kanssa, niin arvaapa keistä
olisi otettavissa uutta verta vaikkapa taistelulentäjäkoulutukseen
Kauhavalle? Ettei vaan liikennelentäjistä, koska he ovat jo siviilissä
käyttäneet suihkukoneita ennestään....
Tietääkseni Suomessa voi kyllä kieltäytyä rauhanajan sotaväestä, mutta
sotatilanteessa jokaiselle MÄÄRÄTÄÄN tehtävä josta ei voi kieltäytyä ilman
tosi painavaa syytä. Liikennelentäjä voi siis olla reservin sotilaslentäjä?
Joten valitse ammattisi ja ole kaukaa viisas.
Terv.RV
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
<Pitkä ja asenteellinen vuodatus poistettu aiheeseen kuulumattomana>
: Armeijavastainen ei voi soveltua liikennelentäjäksi, koska sellainen henkilö
: todennäköisesti saattaa olla myös sääntö- ja määräysvastainen.
Bullshit. Armeijavastainen henkilö voi myös olla pasifisti (uskonnollisista
tai omantunnonsyistä), eikä tuolla ole mitään tekoa määräysvastaisuuden
kanssa. Ihmetyttää, että vielä tällä vuosituhannella joku viitsii
kategorioida ihmisiä tällä tavalla: "olet sivari, siis myös kurivammainen,
ja mitä todennäköisimmin homo".
-Tapio-
Antti Laukkanen
>"Mikko Hyvärinen" <mh...@hotmail.com> wrote in message
news:O3EKa.121$v13...@reader1.news.jippii.net...
Maamme lipunkantajiakin ovat ohjanneet armeijaakäymättömät henkilöt jo
80-luvulla, ja yhä pienemmät näyttävät vaatimukset olevan asian suhteen
nykypäivänä. Asevelvollisuus tosiaan voi tarkoittaa myös siviilipalvelusta.
Pääsykokeet ja haastattelut karsivat kyllä jyvät akanoista - eivät suinkaan
Puolustusvoimien kouluttajat, joista valitettavan monella pääseminen
tehtäväänsä on vaatinut vain ja ainoastaan kyllin suuren annoksen kusta
pääkoppaan.
-A, reservin huurnetmekaanikko soittajapoikataustalla ja
ilmatorjuntatykkiryhmän johtajakoulutuksella, myös pesunkestävä ilmailualan
ammattilainen ;-)-
Kari Asikainen
Ei ehkä pitäisi tarttua tähän, mutta koetan olla lyhyt ja ytimekäs.
Itsehän olen sivari, ja siviili-ilmailun harrastaja, tällähetkellä
päälajinani on laskuvarjohyppy jossa toimin paitsi aktiivisena
hyppääjänä myös hyppymestarina eli kouluttajana, ja vaikka minua suoraan
koskettava määräysviidakko ei olekaan niin suuri kuin (liike)lentäjällä,
niin uskoisin tietäväni mistä kirjoittaja puhuu viitatessaan määräyksiin
ja niiden tottelemiseen, onhan vastuullani lähes päivittäin oppilaita,
joiden turvallisuudesta vastaan (tietysti muun koulutusorganisaation ja
esimerkiksi lentäjän ohella).
> Armeijan käyminen on paljolti asennekysymys. Näinollen asepalveluksen
> suorittaminn tai siitä kieltäytyminen kertoo jo aika paljon henkilöstä
> itsestään. Siellä opetetaan kyllä paljon sellaista mistä ei käytännön
> elämässä siviilissä ole juurikaan hyötyä, mutta armejassa menestyminen
> kertoo arvaamattoman paljon henkilöstä ja hänen luontaisista
> ominaisuuksistaan joka ei voi olla vaikuttamatta tiettyihin ammatteihin
> pääsemiseksi.
Mitähän nämä ominaisuudet tarkkaanottaen ovat? Mitä minun sivariuteni
kertoo minusta - minusta se kertoo vain sen, että syytä tai toisesta
(Suomen laki tuntee tällähetkellä "vakavat omantunnon syyt" ja
"uskonnolliset syyt") en ole halunnut suorittaa asellista tai aseetonta
palvelusta puolustusvoimissa. Sivareissa on ihmisiä alkaen vakavasti
päideongelmaisista anarkisteista (joiden pitäisi oikeastaan saada
vapautus, armeijasta olisivat saaneet ainakin lykkäystä)
aivokirurgeihin. Ihan niinkuin armeijassa on niitä, jotka menevät siitä
mistä aita on matalin ja luistavat velvollisuuksistaan, ja niitä, jotka
ovat hyvin vastuuntuntoisia ihmisiä.
> On olemassa ainakin muutamia ammatteja joissa työnantajaa luulisi
> kiinnostavan hakijan sotilastausta. Yksi sellainen on erikoisesti ilmailu.
Mielestäni puolustusvoimilla on täysi oikeus olla kiinnostunut hakijan
varusmiestaustasta, koska upseerin ammatissa varmasti
varusmiespalveluksen suorittamisen laadulla on merkitystä. Toinen
tällainen ammatti EHKÄ voisi olla poliisi. Sekä lentäjiksi, poliiseiksi
että palomiehiksi (Poliisi ja palomies taitavat olla edelleen ne ainoat
ammatit upseerin lisäksi joihin ehdottomasti vaaditaan miehiltä
nimenomaan puolustusvoimissa suoritettu varusmiespalvelus osana
pääsyvaatimuksia) hyväksytään nykyään naisia. Ovatko he jotenkin
automaattisesti huonompia poliiseja tai palomiehiä (tai lentäjiä) jos
heillä ei ole sotilastaustaa? Jos vastaat ei, niin miksi sitten oletat
että sivari on automaattisesti huonompi kanditaatti kuin armeijan käynyt?
> Kerrottakoon, että ilmaileminen työnä on jatkuvaa määräysten ehdotonta
> noudattamista. Jos edessäni on sivareita ja armeijan käyneitä, hylkäisin
> sivarit heti, koska ajattelen heillä olevan joitakin luontaisia syitä
> siihen, miksi armeijasta on kieltäydytty. Moni on kieltäytynyt armeijasta
Jos luontainen syy on se, että haluaa niin pitkälle kuin mahdollista
välttää elämässään väkivaltaa, miten se tekee hakijasta automaattisesti
huonomman mekaanikon?
> välttääkseen sen kuntokoulun johon siellä voisi joutua.... tai ei haluta
> kuunnella jatkuvia käskyjä eikä haluta näin nöyrtyä erilaisten käskijöiden
> edessä....
Syitä on niin monia kuin ihmisiäkin, kuten on armeijan käymiseenkin.
Monelle AUK:n käyminen on juuri jonkun kirjoittajan mainitsema "kun isä
ostaa kossupullon ja sukulaiset tykkää" -tasolla mietitty asia. Onko
tällainen ihminen automaattisesti tunnollisempi ja vastuuntuntoisempi
kuin sivari, joka on mahdollisesti punninnut ratkaisuaa kauan, kovassa
ulkoisessa paineessa (ne samat sukulaiset), ja toiminut omantuntonsa
mukaan? Jos halutaan paras mahdollinen työntekijä, ei tällaisiin
asioihin pidä kiinnittää huomiota, vaan keskittyä siihen mikä on
oleellista. Hyvä työhönottohaastattelija näin tekeekin, eikä tee
ennakko-oletuksia minkään asian perusteella, vaan kysyy ja keskustelee
asioista ja muodostaa näin mielipiteensä.
> Lentäjiltä edellytetään kuitenkin varsin hyvää kuntoa. Ainakin minulle
> armeija oli hemmetin hyvä kuntokoulu.
Ja Suomi on täynnä lenkkipolkuja ja kuntoilumahdollisuuksia. En kiellä
etteikö armeijan ainakin joissakin joukko-osastoissa ja tehtävissä
automaattisesti antama kunnon kohotus ja totuttautuminen pitämään
itsestään huolta olisi huono asia. Se on huono asia jos henkilö
tarvitsee armeijaa tajutakseen fyysisen kunnon, hyvän levon ja ravinnon
merkityksen suorituskykyynsä.
> Toinen, vielä tärkeämpi seikka on hakijan asenne totella. Totella jopa
> äkkiä ajatellen varsin typeriäkin määräyksijä. Tässä ei enää kiinnosta itse
> se, mitä kaikkea sotaväessä on opittu, van se, ettei henkilöllä olisi
> ainakaan asennevammaa. Armeijassa hyvin menestynyt kertoo jo
> automaattisesti sen, että hänessä voi olla hyvää ainesta myös
> siviilielämässä määräysvoittoisessa ammatissa.
"Voi olla". Miksi käytät tässä konditionaalia, kun taas asetat sivarit
automaattisesti huonommiksi. Eikö armeija sitten annakaan
automaattisesti niitä valmiuksia? Pitääkö armeijan käynyt sittenkin
haastatella ja ottaa selville nämä asiat muilla keinoin?
Tekstistäsi paistaa aika raju asenteellisuus, enkä oikein keksi miten se
voisi olla hyvä asia.
Ei vaadita aivan kamalia älynlahjoja sen asian tajuamiseen, että
ilmailussa määräykset on tehty pitkän kokemuksen, tutkimuksen ja
harkinnan perusteella turvallisuuden perustaksi ja siksi niitä pitää
noudattaa, vaikka se joissain tilanteissa tuntuisikin turhalta. Ei
minulla ole mitään vaikeuksia sivarinakaan tätä ymmärtää, ja toimia näin.
> Täytyy kyllä tunnustaa, ettei nykyajan sotaväkikään enää tee rautaisia
> miehiä, vaan sotilaskoti munkkirinkilöineen ilmstyy kovin usein metsäleirin
> keskellekin. Jos joku haluaa päästä vieläkin helpommalla, on ilmailu
> hänelle aivan liian vaikea laji.
Mikä tekee rautaisen miehen? Että hammasta purren ja perkelettä
kiroillen kestää kylmää ja märkää ilman munkkeja metsässä?
Rankaiseeko hyvä ilmailija itseään säännöllisesti alkeellisilla
olosuhteilla että hän olisi "rautainen mies" ja siten parempi ilmailija?
Tunnen useita erittäin kokeneita ilmailijoita jotka pitävät munkkien
syomisestä kerhon kanttiinissa, ovatko he huonompia lentäjiä tai
vaikkapa laskuvarjohyppääjiä kuin minä, joka en erityisemmin pidä makeasta?
> Määräyksiä on aika helppo noudattaa, koska ne on annettu valmiiksi
> pureskeltuina sinulle. Vastaan saattaa pistää vain lentäjän asenne.
> Tätä näkökulmaa voidaan johtaa suoraan myös sotaväkeen. Sielläkin on monia
> sellaisiakin määräyksiä jotka eivät tunnu mielekkäiltä. Mutta nekin on
> harkinnan pohjalta laadittu, aivan samalla tavalla kuten ilmailussa.
Jos armeija ei minua moraalisista ja omantunnon syistä kiinnosta
instituutiota, niin voidaanko suoraan olettaa, että en voi toimia
järjestelmässä, jonka yksi osa-alue on samanlainen kuin armeijassa?
Se, että en halua tappaa (vaikkapa sitten "kollektiivisen
itsepuolustuksen" nimissä) käskystä, ei minun mielestäni tarkoita sitä,
ettenkö olisi kykeneväinen jäsentämään komentosuhteita, noudattamaan
käskyjä, sekä toimimaan annettujen määräysten mukaan. Tällä ei ole
mielekkyyden kanssa mitään tekemistä.
> Kuten esimerkiksi sen, pystyykö hän toimimaan yhteistyössä mm armeijaa
> suuresti arvostavien keskuudessa.
Minä mielestäni pystyn, olen päivittäin tällaisten henkilöiden kanssa
tekemisissä, ja he minun, esim. omassa ilmailukerhon
koulutusorganisaatiossa tällaisia henkilöitä on "esimiehinäni" sekä
omina "alaisinani". Arvostusta ei ole koskaan puuttunut puolin ja toisin
ja yhteistyö toimii. He muuten kaikki tietävät sivaritaustastani, ja
heille se on yhdentekevää, he ovat muodostaneet kuvansa minusta muilla
perusteilla.
> Armeijavastainen ei voi soveltua liikennelentäjäksi, koska sellainen henkilö
> todennäköisesti saattaa olla myös sääntö- ja määräysvastainen. Lentäminen
"Todennäköisesti saattaa olla?" Ei hemmetti...
Ja 6kk armeijassa lusmunnut "kun niin pääsee lyhimmällä ajalla" sitten
on automaattisesti hyvää ainesta?
> Muuten monien ilmailukerhojenkin jäsenanomuskaavakkeissa on kysymys
> sotilasarvosta.....
> Voisin ajatella, että vastaamalla pystyy kerhon hallitus päättelemään
> vaikkapa hakijan soveltuvuutta lentäväksi jäseneksi. Lentäminen on
> nimittäin yllättävän sotilaallista toimintaa.
Ahaa, eli nyt ei enää puhutakaan liikelentäjistä, vaan jopa siitä voiko
sivari lentää lentokerhossa! Olen itse harkinnut mopukurssin käymistä,
sekä mahdollisesti tulevaisuudessa moottorilentoakin, olisiko esittää
varottavia esimerkkejä kerhoista joissa toimitaan näin, että osaan
välttää niitä jo valmiiksi.
-Kari
T. Lajunen
> Ei ehkä pitäisi tarttua tähän, mutta koetan olla lyhyt ja ytimekäs.
Pyrin myös siihen. Tekstini venyy joka tapauksessa, joten anteeksi
etukäteen :)
(niille jotka eivät jaksa lukea, Ctrl-End tai skrollaus viestin loppuun,
siellä on asian ydin.)
> Itsehän olen sivari, ja siviili-ilmailun harrastaja, tällähetkellä
> päälajinani on laskuvarjohyppy jossa toimin paitsi aktiivisena
> hyppääjänä myös hyppymestarina eli kouluttajana, ja vaikka minua suoraan
> koskettava määräysviidakko ei olekaan niin suuri kuin (liike)lentäjällä,
> niin uskoisin tietäväni mistä kirjoittaja puhuu viitatessaan määräyksiin
> ja niiden tottelemiseen, onhan vastuullani lähes päivittäin oppilaita,
> joiden turvallisuudesta vastaan (tietysti muun koulutusorganisaation ja
> esimerkiksi lentäjän ohella).
Tottakai määräyksiä voi osata totella ilman armeijan käymistä (tämä oli
kai pointtisi tässä?). Kyse onkin tässä threadissa ollut siitä, miten
työhönottajat asennoituvat armeijaa käyneisiin/käymättömiin. Sinä olet
yksittäistapaus. Työhönottajat eivät ole kiinnostuneita
yksittäistapauksista, vaan joutuvat yleistämään asioita, jotta voivat
hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti. Tämä oli realismia, ei vielä ottanut
kantaa itse asiaan.
> > Armeijan käyminen on paljolti asennekysymys. Näinollen asepalveluksen
> > suorittaminn tai siitä kieltäytyminen kertoo jo aika paljon henkilöstä
> > itsestään. Siellä opetetaan kyllä paljon sellaista mistä ei käytännön
> > elämässä siviilissä ole juurikaan hyötyä, mutta armejassa menestyminen
> > kertoo arvaamattoman paljon henkilöstä ja hänen luontaisista
> > ominaisuuksistaan joka ei voi olla vaikuttamatta tiettyihin ammatteihin
> > pääsemiseksi.
>
> Mitähän nämä ominaisuudet tarkkaanottaen ovat? Mitä minun sivariuteni
> kertoo minusta - minusta se kertoo vain sen, että syytä tai toisesta
> (Suomen laki tuntee tällähetkellä "vakavat omantunnon syyt" ja
> "uskonnolliset syyt") en ole halunnut suorittaa asellista tai aseetonta
> palvelusta puolustusvoimissa.
Laki tuntee nuo syyt, ja noiden määreiden alle mahtuu paljon syitä ja
elämänarvoja. Mutta edelleen työhönottajana valitsisin armeijan käyneen.
Sellainen kun niin paljon todennäköisemmin on asenteiltaan hommaan
sopiva. Itsekin tiedän poikkeuksia edelliseen, mutta asetan itseni nyt
työhönottajan asemaan.
> Ihan niinkuin armeijassa on niitä, jotka menevät siitä
> mistä aita on matalin ja luistavat velvollisuuksistaan, ja niitä, jotka
> ovat hyvin vastuuntuntoisia ihmisiä.
Armeijassa on loppupeleissä aika hankala luistaa velvollisuuksista
(kuten uuden oppimisesta). Kaikkien pitää osallistua koulutukseen, ja
kaikilta testataan, miten hyvin ovat asiat oppineet. Armeijassa se
matalin aitakin on aika korkea. Onko siviilipalveluksessa samoin?
> > On olemassa ainakin muutamia ammatteja joissa työnantajaa luulisi
> > kiinnostavan hakijan sotilastausta. Yksi sellainen on erikoisesti ilmailu.
>
> Mielestäni puolustusvoimilla on täysi oikeus olla kiinnostunut hakijan
> varusmiestaustasta, koska upseerin ammatissa varmasti
> varusmiespalveluksen suorittamisen laadulla on merkitystä. Toinen
> tällainen ammatti EHKÄ voisi olla poliisi. Sekä lentäjiksi, poliiseiksi
> että palomiehiksi (Poliisi ja palomies taitavat olla edelleen ne ainoat
> ammatit upseerin lisäksi joihin ehdottomasti vaaditaan miehiltä
> nimenomaan puolustusvoimissa suoritettu varusmiespalvelus osana
> pääsyvaatimuksia) hyväksytään nykyään naisia. Ovatko he jotenkin
> automaattisesti huonompia poliiseja tai palomiehiä (tai lentäjiä) jos
> heillä ei ole sotilastaustaa?
Kuinka monta uutta (=aika, jolloin naiset ovat voineet käydä
vapaaehtoisesti armeijan) poliisia tiedät, jotka eivät ole armeijaa
käyneet? Luettelemiesi alojen lisäksi esim vartiointialalla on
_käytännössä_ vaatimus, että vastuullisempiin hommiin pääsee vain
armeijan käyneet (koskee naisia, sekä miehiä. Siviilipalveluksen
käyneitä miehiä, eikä armeijaa käymättömiä naisia ole näkynyt).
(Disclaimer: en tunne vartiointialaa riitävästi, että voisin edellisen
kappaleen väittää kuvaavan koko alaa.)
> Jos vastaat ei, niin miksi sitten oletat
> että sivari on automaattisesti huonompi kanditaatti kuin armeijan käynyt?
Mieti miten vähän työhönottajalla on aikaa tehdä päätös kandi_d_aatin
palkkaamisesta. Ottaako tyypin, joka on osoittanut halua toimia pienellä
palkalla yhteiskunnan hyväksi (vrt. halua toimia pienellä palkalla
firman hyväksi; ainahan palkka on aluksi pieni, ainakin työntekijän
mielestä), vai sellaisen, joka mielummin menee suhteiden avulla
näppäilemään tietokonetta.
> > Kerrottakoon, että ilmaileminen työnä on jatkuvaa määräysten ehdotonta
> > noudattamista. Jos edessäni on sivareita ja armeijan käyneitä, hylkäisin
> > sivarit heti, koska ajattelen heillä olevan joitakin luontaisia syitä
> > siihen, miksi armeijasta on kieltäydytty. Moni on kieltäytynyt armeijasta
>
> Jos luontainen syy on se, että haluaa niin pitkälle kuin mahdollista
> välttää elämässään väkivaltaa, miten se tekee hakijasta automaattisesti
> huonomman mekaanikon?
Tuossa on koko jutun pointti. Maailma on valitettavasti sellainen, että
väkivaltaa (tässä: sotaa) voi vastustaa parhaiten vain olemalla
uhkaajalle kannattamaton kohde. Se kannattamattomuus tehdään sillä, että
suuri osa oman valtion kansalaisista osaa ampua. Toivon, että sinun
mielestä jakoavaimia heittelevä mekaanikko ei ole parempi
koskemattomuuden turvaaja.
Aseta jälleen itsesti työnantajaksi. Otatko sellaisen, joka kantaa
vastuun yhteiskunnasta (työntantaja ajattelee, että yhtiöstä), vai
sellaisen, joka ei koe tarvetta kantaa korttansa kekoon ("joo mä
kattelen kun muut tekee hommat, itse sitten nautin työsuhde-eduista").
Kärjistetty esimerkki, mutta kertoo asenteista.
> > välttääkseen sen kuntokoulun johon siellä voisi joutua.... tai ei haluta
> > kuunnella jatkuvia käskyjä eikä haluta näin nöyrtyä erilaisten käskijöiden
> > edessä....
>
> Syitä on niin monia kuin ihmisiäkin, kuten on armeijan käymiseenkin.
> Monelle AUK:n käyminen on juuri jonkun kirjoittajan mainitsema "kun isä
> ostaa kossupullon ja sukulaiset tykkää" -tasolla mietitty asia.
Aika harvalle. Kuinka monta sellaista tunnet?
> Onko
> tällainen ihminen automaattisesti tunnollisempi ja vastuuntuntoisempi
> kuin sivari, joka on mahdollisesti punninnut ratkaisuaa kauan, kovassa
> ulkoisessa paineessa (ne samat sukulaiset), ja toiminut omantuntonsa
> mukaan? Jos halutaan paras mahdollinen työntekijä, ei tällaisiin
> asioihin pidä kiinnittää huomiota, vaan keskittyä siihen mikä on
> oleellista. Hyvä työhönottohaastattelija näin tekeekin, eikä tee
> ennakko-oletuksia minkään asian perusteella, vaan kysyy ja keskustelee
> asioista ja muodostaa näin mielipiteensä.
Hyvä työhönottohaastattelija ei välitä omatunnon asioista, vaan
asioista, mitkä ovat hyödyksi firmalle. Haastatteluun on rajallisesti
aikaa, jolloin joutuu tekemään yleistyksiä.
> > Toinen, vielä tärkeämpi seikka on hakijan asenne totella. Totella jopa
> > äkkiä ajatellen varsin typeriäkin määräyksijä. Tässä ei enää kiinnosta itse
> > se, mitä kaikkea sotaväessä on opittu, van se, ettei henkilöllä olisi
> > ainakaan asennevammaa. Armeijassa hyvin menestynyt kertoo jo
> > automaattisesti sen, että hänessä voi olla hyvää ainesta myös
> > siviilielämässä määräysvoittoisessa ammatissa.
>
> "Voi olla". Miksi käytät tässä konditionaalia,
"Voi olla" ei ole konditionaali. "Voisi olla" on. Ei liity asiaan.
> kun taas asetat sivarit
> automaattisesti huonommiksi. Eikö armeija sitten annakaan
> automaattisesti niitä valmiuksia? Pitääkö armeijan käynyt sittenkin
> haastatella ja ottaa selville nämä asiat muilla keinoin?
> Tekstistäsi paistaa aika raju asenteellisuus, enkä oikein keksi miten se
> voisi olla hyvä asia.
Olet varmaan itsetietoisesti sitä mieltä, että itse tulkitset asioita
objektiivisesti. Oletko kuitenkaan koskaan kiinnittänyt huomiota
todellisuuteen, siihen miten asiat tässä maailmassa oikeasti ovat?
Olen varmasti sinun kanssa samaa mieltä, että kaikille ei sovi armeija.
Kaikista ei vain ole hyötyä Suomen itsemääräämisoikeudelle. Mieti, missä
olisimme, jos kaikki kävisivät aseettoman palveluksen _Suomessa_. Hieno
ajatus, mutta muualla kaikki eivät kävisi. Sinun tekstistä paistaa
asenteellisuus. Asenteellisuus on sitä, että ei näe asioiden todellista
tilaa. Värittää niitä jollain. Katso, mitä maailmassa tapahtuu.
> Ei vaadita aivan kamalia älynlahjoja sen asian tajuamiseen, että
> ilmailussa määräykset on tehty pitkän kokemuksen, tutkimuksen ja
> harkinnan perusteella turvallisuuden perustaksi ja siksi niitä pitää
> noudattaa, vaikka se joissain tilanteissa tuntuisikin turhalta. Ei
> minulla ole mitään vaikeuksia sivarinakaan tätä ymmärtää, ja toimia näin.
Armeijassakin määräykset on tehty, lainaan suoraan sinua: "pitkän
kokemuksen, tutkimuksen ja harkinnan perusteella turvallisuuden
perustaksi, ja siksi niitä pitää noudattaa, vaikka se joissain
tilanteissa tuntisikin turhalta." Outoa, että vaikka ajattelet asiasta
aivan samoin, niin heti, kun asiaan liittyy "pyssy", niin asiaa pitää
vastustaa.
> > Täytyy kyllä tunnustaa, ettei nykyajan sotaväkikään enää tee rautaisia
> > miehiä, vaan sotilaskoti munkkirinkilöineen ilmstyy kovin usein metsäleirin
> > keskellekin. Jos joku haluaa päästä vieläkin helpommalla, on ilmailu
> > hänelle aivan liian vaikea laji.
>
> Mikä tekee rautaisen miehen? Että hammasta purren ja perkelettä
> kiroillen kestää kylmää ja märkää ilman munkkeja metsässä?
Hyvä esimerkki.
> Rankaiseeko hyvä ilmailija itseään säännöllisesti alkeellisilla
> olosuhteilla että hän olisi "rautainen mies" ja siten parempi ilmailija?
Ilmailija lentelee usein ahtaasti. Lentokoneet on ahtaita. Minun äidin
Mazda on tilavampi kuin Cessna. Ei ilmailijan tarvitse itseään
rankaista, olosuhteet tekevät sen hänen puolestaan :)
> Tunnen useita erittäin kokeneita ilmailijoita jotka pitävät munkkien
> syomisestä kerhon kanttiinissa, ovatko he huonompia lentäjiä tai
> vaikkapa laskuvarjohyppääjiä kuin minä, joka en erityisemmin pidä makeasta?
Miten tämä liittyy mihinkään? Yrität sanoa, että makeaan lankeaa, kun
itsehillintä pettää? Sinun mielestä tupakoijat eivät kestä kärsimyksiä
yhtä hyvin kuin savuttomat? Aika kaukana toisistaan on maku(hermo)asiat,
ja yhteiskunnalliset aatteet.
> > Määräyksiä on aika helppo noudattaa, koska ne on annettu valmiiksi
> > pureskeltuina sinulle. Vastaan saattaa pistää vain lentäjän asenne.
> > Tätä näkökulmaa voidaan johtaa suoraan myös sotaväkeen. Sielläkin on monia
> > sellaisiakin määräyksiä jotka eivät tunnu mielekkäiltä. Mutta nekin on
> > harkinnan pohjalta laadittu, aivan samalla tavalla kuten ilmailussa.
>
> Jos armeija ei minua moraalisista ja omantunnon syistä kiinnosta
> instituutiota, niin voidaanko suoraan olettaa, että en voi toimia
> järjestelmässä, jonka yksi osa-alue on samanlainen kuin armeijassa?
Voidaan olettaa, että henkilö, joka ei ole perillä tai pidä arvossa
instituutiota A, ei myöskään ole kiinnostunut noudattamaan instituution
B käytäntöjä, jos sen käytännöistä osa on samanlaisia, kuin
instituutiossa A. Vastaus kysymykseesi: helposti voidaan.
> Se, että en halua tappaa (vaikkapa sitten "kollektiivisen
> itsepuolustuksen" nimissä) käskystä,
_käskystä_. Kertoo jotain asenteestasi. Jos sinun, tai lähimmäistesi
henkeä uhataan, tarvitsetko jotakuta käskemään sen puolustamiseksi?
Sinulla on aivan selvästi väärä kuva koko armeijasta. Johtaminen ja
käskeminen ei ole sitä, että kerrotaan mitä pitää tehdä, vaan kerrotaan
miten se asia pitää tehdä.
> ei minun mielestäni tarkoita sitä,
> ettenkö olisi kykeneväinen jäsentämään komentosuhteita, noudattamaan
> käskyjä, sekä toimimaan annettujen määräysten mukaan. Tällä ei ole
> mielekkyyden kanssa mitään tekemistä.
Aivan. Sillä on tekemistä sen kanssa, että käskijällä on laajempi
näkemys asioiden kokonaisuudesta (ilmailussa ilmailusääntöjen
laatijoilla, ja vaikka lennonjohtajilla), kuin yksittäisellä sotilaalla
(ilmailussa pilotilla). Jos tähän käskysuhteeseen en ole valmis, niin
ottaisitko sinä minut töihin? Tässä asiassa näytät olevan samaa mieltä
kanssani, ja samalla sahaat oksaa altasi (kumoat omat argumenttisi).
> > Kuten esimerkiksi sen, pystyykö hän toimimaan yhteistyössä mm armeijaa
> > suuresti arvostavien keskuudessa.
>
> Minä mielestäni pystyn, olen päivittäin tällaisten henkilöiden kanssa
> tekemisissä, ja he minun, esim. omassa ilmailukerhon
> koulutusorganisaatiossa tällaisia henkilöitä on "esimiehinäni" sekä
> omina "alaisinani". Arvostusta ei ole koskaan puuttunut puolin ja toisin
> ja yhteistyö toimii. He muuten kaikki tietävät sivaritaustastani, ja
> heille se on yhdentekevää, he ovat muodostaneet kuvansa minusta muilla
> perusteilla.
Jos olet yhteisöösi päässyt sisään avuillasi, onneksi olkoon. Olet
sitten varmasti mukava ja joviaali ja arvostettava tyyppi. Mieti
kuitenkin, olisiko sivaritaustasi heille yhdentekevää, jos eivät
tietäisi sinusta mitään muuta?
> Ja 6kk armeijassa lusmunnut "kun niin pääsee lyhimmällä ajalla" sitten
> on automaattisesti hyvää ainesta?
Ei automaattisesti, mutta kertoo henkilön asenteesta yhteiskuntaa
kohtaan. Ja tunnetko ketään, joka on armeijassa lusmunnut 6kk? Kyllä
jokainen joutuu siellä hommia tekemään. Suojatyöpaikat on sitten asia
erikseen (työelämässä, ja siviilipalveluksessa).
> -Kari
Ja tulihan tästä sitten viestinlainaamisen riemuvoitto, ja muutoinkin
tarpeettoman itseääntoistava viesti. Tällä kertaa onnistuin jopa
sivuamaan ilmailua. Niille, jotka eivät jaksaneet lukea läpi, mutta
joistain syystä skrollasivat viestin loppuun, kirjoitukseni "bottom
line", eli persviiva:
Armeijan käyminen osoittaa henkilön kykyä toimia yhteisönsä hyväksi,
samaa kykyä toivotaan ilmailjoilta, jotta voivat yhteisönä ja yksilöinä
viedä aatettaan eteenpäin. Armeija on nykymaailmassa välttämättömyys.
Ilmailu myös. Käydään se armeija, ja pelastetaan se Malmi.
-tl
Antti Asikainen
> yksittäistapauksista, vaan joutuvat yleistämään asioita, jotta voivat
> hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti. Tämä oli realismia, ei vielä ottanut
> kantaa itse asiaan.
Kaikesta huolimatta kuvittelen, että kun lentoyhtiö valitsee hakijoita
kalliiseen koulutukseen, se todellakin on kiinnostunut jokaisesta
hakijasta ja jokaisen hakijan persoonallisuusprofiilista eikä tee
päätöksiä pelkkiin mielikuviin perustuen. Eiköhän yhtiö halua
mahdollisimman tarkasti tietää mihin se rahansa sijoittaa.
> Laki tuntee nuo syyt, ja noiden määreiden alle mahtuu paljon syitä ja
> elämänarvoja. Mutta edelleen työhönottajana valitsisin armeijan käyneen.
Miksi? Alan ymmärtää näkökantaasi vasta sitten, kun pystyt
tutkimuksiin viitaten osoittamaan, että ajattelullasi on muukin kuin
asenteellinen perusta.
> Sellainen kun niin paljon todennäköisemmin on asenteiltaan hommaan
> sopiva.
Miksi? Mitä ylipäätään tiedät liikennelentäjille asetetuista
vaatimuksista? Minä en tiedä juuri mitään. Oletan, että lentäjän
ammatti on työ, jossa täytyy sietää yksitoikkoisuutta, pysyä
jatkuvasti vireänä ja tarvittaessa pystyä toimimaan ripeästi ja
jäsennellysti. Jos näin on, niin armeijan käyminen ei ainakaan kerro
yhtään mitään soveltuvuudesta liikennelentäjäksi.
> Armeijassa on loppupeleissä aika hankala luistaa velvollisuuksista
> (kuten uuden oppimisesta).
LJK:ssa onnistui erinomaisesti.
> kaikilta testataan, miten hyvin ovat asiat oppineet. Armeijassa se
> matalin aitakin on aika korkea. Onko siviilipalveluksessa samoin?
Millaiseksi käsität korkean aidan?
> Mieti miten vähän työhönottajalla on aikaa tehdä päätös kandi_d_aatin
> palkkaamisesta. Ottaako tyypin, joka on osoittanut halua toimia pienellä
> palkalla yhteiskunnan hyväksi (vrt. halua toimia pienellä palkalla
> firman hyväksi; ainahan palkka on aluksi pieni, ainakin työntekijän
> mielestä),
Siis oletatko, että 18-kesäiset poijjaat menevät armeijaan motiivinaan
toimia yhteiskunnan hyväksi? Ja oletatko, että sivariin menijöillä ei
ole minkäänlaisia yhteiskunnallisia perusteita toiminnalleen? Itse
ymmärrän juuri päinvastoin. Tottahan sivareissa niin kuin armeijan
käyneissäkin on jos jonkinlaista kukkaispoikaa, mutta jos itse olisin
työhönottaja ja haastatteluun saapuisi tervejärkiseltä vaikuttava
sivari, niin mitä todennäköisimmin suhtautuisin häneen
poikkeuksellisen positiivisesti. Näin siksi, että kokemukseni mukaan
valintoja tekevät ihmiset ovat itsenäisiä ja oma-aloitteisia.
Ajelehtijat, jotka kulkevat tukevasti ja turvallisesti toisten selkien
takana piilossa ovat asia erikseen.
> vai sellaisen, joka mielummin menee suhteiden avulla näppäilemään
> tietokonetta.
Insinöörit eivät ole tosimiehiä! ;)
> Tuossa on koko jutun pointti. Maailma on valitettavasti sellainen, että
> väkivaltaa (tässä: sotaa) voi vastustaa parhaiten vain olemalla
> uhkaajalle kannattamaton kohde.
Pystytkö näkemään asian vähän syvemmälti ja ymmärtämään, että
joillekin kuoleminen väkivallan edessä voi olla moraalinen valinta.
Ydinkysymys on se, että pyhittääkö tarkoitus keinot.
> Se kannattamattomuus tehdään sillä, että suuri osa oman valtion kansalaisista > osaa ampua.
Politiikalla ja tasa-arvoisella yhteiskunnalla ei liene mitään
merkitystä. Maailma on hyvä paikka, kun kaikki osaavat ampua...
> Aseta jälleen itsesti työnantajaksi. Otatko sellaisen, joka kantaa
> vastuun yhteiskunnasta (työntantaja ajattelee, että yhtiöstä), vai
> sellaisen, joka ei koe tarvetta kantaa korttansa kekoon ("joo mä
> kattelen kun muut tekee hommat, itse sitten nautin työsuhde-eduista").
"Syllogismissa on kaksi premissiä, joissa esitetään kaksi
tosiasiaväitettä tai propositiota, ja johtopäätös, jonka ilmaisema
propositio ei suoraan sisälly premisseihin mutta joka seuraa
loogisesti premisseistä (niin että se joka myöntää premissien olevan
tosia joutuu väistämättäkin myöntämään myös johtopäätöksen pitävän
paikkansa)." Siis: Sivarit eivät kanna vastuuta yhteiskunnasta. X on
sivari. X ei kanna vastuuta yhteiskunnasta. Tähän tyyliinkö ajattelet?
Kannattaako?
> Hyvä työhönottohaastattelija ei välitä omatunnon asioista, vaan
> asioista, mitkä ovat hyödyksi firmalle. Haastatteluun on rajallisesti
> aikaa, jolloin joutuu tekemään yleistyksiä.
Minä en halua liikennelentäjän kyytiin, jonka valinta on perustunut
yleistyksiin. Minä haluan liikennelentäjän kyytiin, joka vie minut
turvallisesti perille. Minulle on melkoisen yhdentekevää, kannattaako
hän kokoomusta vai demareita ja onko hän sivari vai reservin
luutnantti. Minä en halua istuna koneessa, jonka lentäjä osaa lentää
jollain todennäköisyydellä sillä perusteella, että hän kuuluu tiettyyn
ryhmään. Minä haluan lentäjän kyytiin, joka on testattu niin hyvin,
että hänet on ihan oikeasti todettu päteväksi lentämään.
> Olet varmaan itsetietoisesti sitä mieltä, että itse tulkitset asioita
> objektiivisesti. Oletko kuitenkaan koskaan kiinnittänyt huomiota
> todellisuuteen, siihen miten asiat tässä maailmassa oikeasti ovat?
Miten ne ovat? Ameriiikassa todellisuudessa omistetaan paljon aseita.
Ameriiikassa todellisuudessa tehdään paljon murhia. Aseellinen
puolustautuminen ehkäisee väkivaltaa...
> Voidaan olettaa, että henkilö, joka ei ole perillä tai pidä arvossa
> instituutiota A, ei myöskään ole kiinnostunut noudattamaan instituution
> B käytäntöjä,
Näin ei todellakaan voida olettaa. Olet hassahtanut! Voidaanko
olettaa, että karkkivaras tappaa? Että ylinopeutta ajava varastaa
työpaikallaan? Että TV-luvan maksamatta jättänyt kiertää veroja?
> _käskystä_. Kertoo jotain asenteestasi. Jos sinun, tai lähimmäistesi
> henkeä uhataan, tarvitsetko jotakuta käskemään sen puolustamiseksi?
Onko sinun lähimmäisesi henki arvokkaampi kuin jonkun toisen
lähimmäisen henki? Onko vihollisen sotilaan vaimon tunteet
vähempiarvoisia kuin sinun vaimosi tunteet? Jos näin on, niin miksi?
Pelkän itsekkyydenkö ja oman mielihyvän vuoksi? Saako pahalla
oikeuttaa pahaa?
Antti
Harri Heikkilä
> Armeijan käyminen osoittaa henkilön kykyä toimia yhteisönsä hyväksi,
> samaa kykyä toivotaan ilmailjoilta, jotta voivat yhteisönä ja yksilöinä
> viedä aatettaan eteenpäin. Armeija on nykymaailmassa välttämättömyys.
> Ilmailu myös. Käydään se armeija, ja pelastetaan se Malmi.
>
> -tl
Oikein hyvää aamupäivää. Mielenkiintoista keskustelua seuranneena
haluaisin osoittaa T. Lajuselle kysymyksen. Minkälaiset ovat siteesi
ilmailuun? Harrastaja? Ammattilainen?
Tämä ihan vain siksi, että muut keskusteluun osallistuneet ovat
kertoneet taustansa mitä tulee ilmailemiseen tai sitten tiedän ne muuta
kautta.
Minua nimittäin hieman arveluttaa tämä rinnastus hyvästä ilmailijasta,
ja ainakin harrastusilmailijasta, sekä siitä millä tavalla
asevelvollisuuslain mukaisen palveluksensa on suorittanut. Ainakin
pikainen "perstuntumatilasto" ei oikein löydä mitään korrelaatiota.
//Harri
Kari Asikainen
> Kari Asikainen kirjoitti:
No jatketaan vielä hetki, siirrytään sivariryhmään kohta jos tämä menee
liian vähän ilmailua sivuavaksi. Harmillista että tämä keskustelu luisuu
intti-sivari -väittelyksi joka ei ole hirveän ilmailu-spesifistä.
> yksittäistapauksista, vaan joutuvat yleistämään asioita, jotta voivat
> hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti. Tämä oli realismia, ei vielä ottanut
> kantaa itse asiaan.
Ok. Tämä asia tuli esille vielä pari kertää myöhemminkin viestissäsi,
kommentoin siihen tässä vain kerran. Kyllä, olen tietoinen
realiteeteista, ja siitä, että joskus vain on tehtävä niitä yleistyksiä
toimiakseen tehokkaasti jos hakijoita on esim. tuhansia ja paikkoja
vaikkapa 10. Näin ei kuitenkaan _välttämättä_ saada sitä parasta
henkilöä valittua. Jos keskustellaan työhönotosta - kyllä, ymmärrän että
realiteetit ovat mitä ovat, ja vanhat asenteet ovat tiukassa - tämän
tiesin jo sivaria valitessani enkä siitä purnaa. Mistä purnaan on se,
että näitä asioita koetetaan perustella väärin perustein, eikä myönnetä
että kyse on joko a) ajan puutteesta ja yleistyksestä tai b) pelkästä
yleistämisestä (ainakin osittain täysin väärin perustein).
> Armeijassa on loppupeleissä aika hankala luistaa velvollisuuksista
> (kuten uuden oppimisesta). Kaikkien pitää osallistua koulutukseen, ja
> kaikilta testataan, miten hyvin ovat asiat oppineet. Armeijassa se
> matalin aitakin on aika korkea. Onko siviilipalveluksessa samoin?
En ota kantaa armeijan aitojen korkeuteen sillä matalimmalla tasolla
koska minulla ei ole kokemusta asiasta, vaan uskon sinua.
Siviilipalvelusmiehen on tottakai tehtävä annetut työtehtävät
työpalvelupaikassaan (ja koulutusjaksolla oltava paikalla oppitunneilla
ja tehtävä työt) esimiehen ohjeiden mukaan, ihan kuin normaalin
työntekijänkin. Siviilipalvelusmiesten työtehtävät sitten vaihtelevat
todella paljon keskenään, jopa enemmän kuin armeijassa.
>>Jos vastaat ei, niin miksi sitten oletat
>>että sivari on automaattisesti huonompi kanditaatti kuin armeijan käynyt?
>
>
> Mieti miten vähän työhönottajalla on aikaa tehdä päätös kandi_d_aatin
> palkkaamisesta. Ottaako tyypin, joka on osoittanut halua toimia pienellä
> palkalla yhteiskunnan hyväksi (vrt. halua toimia pienellä palkalla
> firman hyväksi; ainahan palkka on aluksi pieni, ainakin työntekijän
> mielestä), vai sellaisen, joka mielummin menee suhteiden avulla
> näppäilemään tietokonetta.
Työhönottotilannetta jo kommentoinkin. Sivari tekee työtään täysin
samalla päivärahalla kuin armeijassakin palveleva varusmies.
Siviilipalvelusmiesten sosiaaliturva on myös monin paikoin armeijassa
olevan sosiaaliturvaa heikompi esimerkiksi asunnon osalta. Sivari ei
siis "näppäile tietokonetta suhteilla". ATK-alan sivaripaikat ovat
muuten erittäin tiukassa, ja niihin päästäkseen on oltava oikeasti
kokemusta alalta. Suurin osa paikoistahan on kuntien ja sairaanhoidon
kuntayhtymien & kuntien palveluksessa lähinnä akselilla ojankaivuu -
sosiaalityö lapsista vanhuksiin. Toimistotyötä tekeviä sivareita on ehkä
10-15% kaikista sivareista.
> Tuossa on koko jutun pointti. Maailma on valitettavasti sellainen, että
> väkivaltaa (tässä: sotaa) voi vastustaa parhaiten vain olemalla
> uhkaajalle kannattamaton kohde. Se kannattamattomuus tehdään sillä, että
> suuri osa oman valtion kansalaisista osaa ampua. Toivon, että sinun
> mielestä jakoavaimia heittelevä mekaanikko ei ole parempi
> koskemattomuuden turvaaja.
Jos jonkun mielestä maailmankuvani on väärä, tai olen vakaumukseni takia
uhka Suomen nykyiselle puolustuspolitiikalle, niin fine, se on hänen
mielipiteensä ihan niinkuin minulla on omani, en ala tästä väittelemään
koska se ei asiaan liity, emmekä asiasta pääse yhteisymmärrykseen. Tässä
ei ollut tarkoitus kiistellä maailmankuvani tai puolustuspolitiikan
oikeellisuudesta, vaan siitä, voiko sivari olla pätevä (liike)ilmailija.
> Aseta jälleen itsesti työnantajaksi. Otatko sellaisen, joka kantaa
> vastuun yhteiskunnasta (työntantaja ajattelee, että yhtiöstä), vai
> sellaisen, joka ei koe tarvetta kantaa korttansa kekoon ("joo mä
> kattelen kun muut tekee hommat, itse sitten nautin työsuhde-eduista").
> Kärjistetty esimerkki, mutta kertoo asenteista.
Todella kärjistetty esimerkki. Jos työnantaja ajattelee, että
maanpuolustus on "sellainen homma" jonka tekemiseen kaikkien tulee
ehdottomasti osallistua, niin minkäs minä sille voin. Minusta hoidin
varsin kiitettävästi (ja sivaripaikkani esimiehenkin mielestä)
yhteiskunnan asioita sivariaikanani. Kyse oli taas siitä, onko tällä
mitään väliä vaikkapa liikelentäjän ammatissa?
>>Syitä on niin monia kuin ihmisiäkin, kuten on armeijan käymiseenkin.
>>Monelle AUK:n käyminen on juuri jonkun kirjoittajan mainitsema "kun isä
>>ostaa kossupullon ja sukulaiset tykkää" -tasolla mietitty asia.
>
>
> Aika harvalle. Kuinka monta sellaista tunnet?
Kaveripiirissäni suurin osa meni AUK:n "koska sinne pistettiin kaikki
jotka oli lukion käyneet eivätkä hirveästi tyrineet alokasaikana ja
kouluunkaan ei kuitenkaan olisi joulukuussa päässyt niin sama vaikka oli
vuoden". Näistä noin kymmenestä henkilöstä yksi tai kaksi pyrki
AUK/RUK:n siksi, että halusi korkeampaa sotilaskoulutusta kuin
rivivarusmies, tai koki asian tärkeäksi.
> Olen varmasti sinun kanssa samaa mieltä, että kaikille ei sovi armeija.
> Kaikista ei vain ole hyötyä Suomen itsemääräämisoikeudelle. Mieti, missä
> olisimme, jos kaikki kävisivät aseettoman palveluksen _Suomessa_. Hieno
> ajatus, mutta muualla kaikki eivät kävisi. Sinun tekstistä paistaa
> asenteellisuus. Asenteellisuus on sitä, että ei näe asioiden todellista
> tilaa. Värittää niitä jollain. Katso, mitä maailmassa tapahtuu.
En vähättele puolustuslaitoksen historiaa, enkä edes tarpeellisuutta.
"Asioiden todellisesta tilasta" on korkeampienkin asiantuntijoiden
keskuudessa hyvinkin poikkeavia näkemyksiä, eikä se ole mitenkään
yksiselitteinen. En halveksi puolustusvoimia, annan rahaa
sotaveteraanien keräykseen, olen kiinnostunut sotilasilmailusta ja
seuraan suurella mielenkiinnolla puolustuspolitiikkaa. Haluan vaan
välttää mahdollisimman pitkälle tilannetta, jossa joudun ase kädessä
jonkun käskustä tappamaan, koska mielestäni ihmisen tappaminen ei
koskaan ole oikein. Samalla ratkaisullani haluan viestittää että on
sotaa tai sillä uhkaamista hyväksy poliittisten kiistojen
ratkaisuvälineenä, ja toivon että joku muukin asiaa ajattelisi.
> Armeijassakin määräykset on tehty, lainaan suoraan sinua: "pitkän
> kokemuksen, tutkimuksen ja harkinnan perusteella turvallisuuden
> perustaksi, ja siksi niitä pitää noudattaa, vaikka se joissain
> tilanteissa tuntisikin turhalta." Outoa, että vaikka ajattelet asiasta
> aivan samoin, niin heti, kun asiaan liittyy "pyssy", niin asiaa pitää
> vastustaa.
Onko siinä muka jotain outoa? Ilmailun turvallisuusajattelu on
luonteeltaan sellaista, että kaikki kyetään pitämään hengissä
mahdollisimman tehokkaasti, sodan "turvallisuusjattelussa" tapetaan
toinen jotta ei itse kuoltaisi tai ei jouduttaisi antamaan periksi
jossakin poliittisessa kysymyksessä. Aika iso ero.
> Ilmailija lentelee usein ahtaasti. Lentokoneet on ahtaita. Minun äidin
> Mazda on tilavampi kuin Cessna. Ei ilmailijan tarvitse itseään
> rankaista, olosuhteet tekevät sen hänen puolestaan :)
Juu, ja meitä istuu joka päivä Cessna 182 -koneessa pilotin lisäksi 4
tai 5 hyppääjää erittäin ahtaasti. Ja eilenkin oli pirun kuuma. Eikä
siellä ollu edes tarjoilua, ihan sai hammasta purren hikoilla. Olenko
nyt rautainen mies?
>>Tunnen useita erittäin kokeneita ilmailijoita jotka pitävät munkkien
>>syomisestä kerhon kanttiinissa, ovatko he huonompia lentäjiä tai
>>vaikkapa laskuvarjohyppääjiä kuin minä, joka en erityisemmin pidä makeasta?
>
>
> Miten tämä liittyy mihinkään? Yrität sanoa, että makeaan lankeaa, kun
> itsehillintä pettää? Sinun mielestä tupakoijat eivät kestä kärsimyksiä
> yhtä hyvin kuin savuttomat? Aika kaukana toisistaan on maku(hermo)asiat,
> ja yhteiskunnalliset aatteet.
Sarkasmia. Edellinen kirjoittaja kritisoi armeijaa koska se ei enää tee
rautaisia miehiä kun metsässäkin saa pullaa.
> Voidaan olettaa, että henkilö, joka ei ole perillä tai pidä arvossa
> instituutiota A, ei myöskään ole kiinnostunut noudattamaan instituution
> B käytäntöjä, jos sen käytännöistä osa on samanlaisia, kuin
> instituutiossa A. Vastaus kysymykseesi: helposti voidaan.
Oletus on virheellinen. Pieleen mennään niin että rytisee. Asiat eivät
välttämättä ole ollenkaan vertailukelpoisia, vaikka samoja elementtejä
sisältäisivätkin.
> _käskystä_. Kertoo jotain asenteestasi. Jos sinun, tai lähimmäistesi
> henkeä uhataan, tarvitsetko jotakuta käskemään sen puolustamiseksi?
> Sinulla on aivan selvästi väärä kuva koko armeijasta. Johtaminen ja
> käskeminen ei ole sitä, että kerrotaan mitä pitää tehdä, vaan kerrotaan
> miten se asia pitää tehdä.
Käsky "tuhota vihollinen hyökkäämällä paikkaan x tavalla y" on
mielestäni käsky tappaa. Ainoa asenne minkä tästä voi päätellä, on se,
että en halua tappaa käskystä. Nimenomaan en tarvitse käskyä puolustaa
itseäni tai lähimmäistäni, teen sen mieluiten parhaaksi katsomallani
tavalla ilman että minulle kerrotaan miten se pitää tehdä, erityisesti
jos tähän "miten" -osioon liittyy rynnäkkökivääri ja käskranaatti.
Ilmeilumääräyksissä ei puhuta kenenkään tappamisesta, joten en näe että
minulla olisi koskaan mitään ongelmaa noudattaa järjettömiltäkin
tuntuvia käskyjä koska tiedän että niiden antaja on asioista paremmin
perillä kuin minä.
> Aivan. Sillä on tekemistä sen kanssa, että käskijällä on laajempi
> näkemys asioiden kokonaisuudesta (ilmailussa ilmailusääntöjen
> laatijoilla, ja vaikka lennonjohtajilla), kuin yksittäisellä sotilaalla
> (ilmailussa pilotilla). Jos tähän käskysuhteeseen en ole valmis, niin
> ottaisitko sinä minut töihin? Tässä asiassa näytät olevan samaa mieltä
> kanssani, ja samalla sahaat oksaa altasi (kumoat omat argumenttisi).
Vääristät asioita. Olen valmis ko. käskysuhteeseen, kun tämä käskijä ei
hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa käske minun painavan liipasinta
ja tappavan ihmistä.
> Ei automaattisesti, mutta kertoo henkilön asenteesta yhteiskuntaa
> kohtaan. Ja tunnetko ketään, joka on armeijassa lusmunnut 6kk? Kyllä
Moni "valitsee" kuuden kuukauden palveluksen ihan vain sen lyhyyden
perusteella "äkkiä kivuttomasti pois alta". Mielestäni sivari, joka
tekee 12kk työtä valtion / kunnan laitoksessa (plus kuukauden
peruskoulutusjakso) ei välttämättä valitse sitä helpointa tapaa tehdä
asioita, joten asiaa on joutunut miettimään oikeasti eikä "ole menty
sieltä mistä aita on matalin ja annettu muiden tehdä hommat". Yli
kaksinketainen palvelus kuitenkin on yli kaksinkertainen aika pois
työstä / opiskelusta, vaikka asiaa miten päin tahansa vääntelisi.
-ka
T. Lajunen
> T. Lajunen wrote:
>
> > Armeijan käyminen osoittaa henkilön kykyä toimia yhteisönsä hyväksi,
> > samaa kykyä toivotaan ilmailjoilta, jotta voivat yhteisönä ja yksilöinä
> > viedä aatettaan eteenpäin. Armeija on nykymaailmassa välttämättömyys.
> > Ilmailu myös. Käydään se armeija, ja pelastetaan se Malmi.
> >
> > -tl
>
> Oikein hyvää aamupäivää. Mielenkiintoista keskustelua seuranneena
> haluaisin osoittaa T. Lajuselle kysymyksen. Minkälaiset ovat siteesi
> ilmailuun? Harrastaja? Ammattilainen?
Lapsenomainen kiinnostus ilmailuun, sekä töissä Helsinki-Vantaan
lentoasemalla, lentoliikennettä välillisesti tukevassa toimessa. En
omista lentolupakirjaa.
-tl
Rauno Viljanen
viestissä:bdujq2$3dn$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Rauno Viljanen <rauno.v...@kolumbus.fi> wrote:
>
> <Pitkä ja asenteellinen vuodatus poistettu aiheeseen kuulumattomana>
>
käymättömän suhteesta ilmailuun, nimenomaan ansiolentäjänä. Et ehkä tiedä,
miten määräysvaltainen laji ilmailu on. Tunnen muutamia nuoria jotka ovat
välttänet armeijan kieltäytymällä tietyistä syistä. Jos joku asennoituu
armeijaan kuten täällä sähköpostiviestistä sai lukea, kyllä hänellä tulee
varmasti seinä eteen myös lentoammatissa. Tavalla tai toisella.
Lähes jokainen lentoharrastaja arvostaa suuresti sotilaslentäjiä. Varmasti
riittää tilanteita joissa kaverit puhuvat armeijasta tai taistelulentäjistä,
heidän työstään jne. Ei tarvita muuta kuin pieni vähättelyn sana puhumatta
armeijan aliarvostamisesta kun työkaveruus voi saada kolhuja.
Liikennelentäjiksi hakijoita riittää. Kilpailu on kovaa. Todennäköisesti
kursseille hakijoiden joukossa riittää lennoston käyneitäkin joilla on
suihkulentokokemustakin vaativammilla koneilla. Jo on kumma jos sellainen
kaveri ei kävelisi kokemattoman keltanokan yli kurssille....
> : Armeijavastainen ei voi soveltua liikennelentäjäksi, koska sellainen
henkilö
> : todennäköisesti saattaa olla myös sääntö- ja määräysvastainen.
>
> Bullshit. Armeijavastainen henkilö voi myös olla pasifisti
(uskonnollisista
> tai omantunnonsyistä), eikä tuolla ole mitään tekoa määräysvastaisuuden
> kanssa. Ihmetyttää, että vielä tällä vuosituhannella joku viitsii
> kategorioida ihmisiä tällä tavalla: "olet sivari, siis myös kurivammainen,
> ja mitä todennäköisimmin homo".
> -Tapio-
Voidaan ajatella niinkin, että suihkuliikennelentäjä on reservin
taistelulentäjä. Rauhan lait ovat kuten nyt on... mutta sotalait ovat jo
aivan muuta. Sodassa ei kieltäydytä. Pasifistejakin saatetaan määrätä
sotatehtäviin, ja kieltäytyminen voi pahassa tapauksessa merkitä jopa
kuolemanrangaistusta. Enemmistö ei halua joutua tekemään kieltäytyjien
töitä omiensa lisäksi mahdollisen sodan aikana.. Varsinkin kun oman maan ja
elämän tulevaisuus on vaakalaudalla.
Hyvin moni tavallinen ihminen myös halveksii sivareita vaikka siihen ei
välttämättä olisi syytä. Puolustushaluton voidaan helposti ymmärtää
pinnariksi (joita heissä usein onkin). Muistettakoon tässä samalla, että
Suomessa on yksi totaalikieltäytyjä ampunut ihmisen... kiväärillä.....
Miksi? Ilmeisesti ase ei heille kelpaa kun se pistää juoksemaan. Mutta
asekin kelpaa aivan hyvin oman tahdon jatkeeksi....
Minäkin arvostan rauhaa. Sotaväessä arvostan suuresti kurinsietoa.
Velmuilijoistakin on kokemuksia. Ennenpitkää omat kaverit panevat heidän
ruotuun paljutuksin, ja muutamille järjestettiin kunniakujakin. Ja se tiesi
aina sairaalareissua.
Sotaväen metsäreissut, hiihtojotokset, vartiotehtävät yms suoritettiin
kivääri olalla "aseettomana". Sotaväkeä tarvitaan rauhankin aikana mm
kadonneiden etsinnässä kuten rikollisten kiinniotossa... ja tietenkin
erilaisissa pelastustehtävissä... aseella ja ilman Ja tuostako
kieltäytyisin?
Ennen ei kieltäydytty armeijasta, ja se näkyi erilaisina pinnareina
palveluksessa. Ja heidän takiaan kaverit saivat kärsiä. Sakinhivutus oli
silloin jopa suotavaa.
Valitettavasti maailma on niin raadollinen ettei maata voi jättää
puolustamattomaksi. Jos joku ei halua pitää maastaan kiinni, ympäriltä
löytyy varmasti ottajia. Jos lentäjä vastustaa sellaisia määräyksiä joita
hän ei ymmärrä (niitä voi olla paljonkin), se näkyy piittaamattomuutena. Ei
haluta totella valmiita käskyjä (ohjeita), koska niitä ei ole itse keksinyt.
Yhtäläisyys kieltäytyjiin on aika selvä.
Sotia voi tehokkaimmin välttää yli rajojen ja kulttuurien tapahtuvalla
jatkuvalla harrastus- ja yhteistyöllä ja aatteettomuudella. Valitettavasti
liian monet pasifistitkin ovat aatteellisia. He ovat milloin kommunisteja,
milloin jonkin sortin uskovaisia. Niissä se rajapinta tulee muun
kulttuuristen kanssa. Ja se lyö tulta.
Kaverit eivät halua tapella kaverin kanssa. Ase ei sotia aiheuta vaan
tietämättömyys, joka tuottaa aiheetonta pelkoa.... sitten tarvitaan vain
yksi valhe, ja silloin lähdetään "vainolaista" vastaan. Ei
"vainolainenkaan" lähde taitamattoman johtajansa käskystä jos he tietäisivät
rajan takaa löytyvän vain pelkkiä ystäviä joiden kanssa voidaan vapaasti
tehdä kuin rajoja ei olisikaan..
Todellinen pasifisti ja rauhantekijä ei kieltäydy aseesta joka on vain
työkalu. Oikea pasifisti hankkii kavereita kaikkialta ollen ystävä
erilaistenkin kanssa.
Terv.RV
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
: Hyvin moni tavallinen ihminen myös halveksii sivareita vaikka siihen ei
: välttämättä olisi syytä.
Oivallisesti kiteytetty.
-Tapio-
Antti Asikainen
> kyllä hänellä tulee varmasti seinä eteen myös lentoammatissa.
Edelleenkin kaipaan perusteluja. Haluaisin nähdä tutkimuksen tai
tutkimuksia, joissa on osoitettu yhteys hyvin suoritetun
varusmiespalveluksen ja liikennelentäjäksi soveltuvuuden välillä. En
väitä, etteikö yhteyttä voisi olla, mutta pelkkään asenteelliseen
vuodatukseen en usko. Ja vaikka tällainen yhteys olisikin, niin se ei
sinänsä tee ketään _yksittäistä_ sivaria soveltumattomaksi
liikennelentäjän ammattiin.
> Tavalla tai toisella. Lähes jokainen lentoharrastaja arvostaa suuresti
> sotilaslentäjiä.
Useimmiten fiksut ihmiset osaavat antaa arvon muiden ammattitaidolle -
olipa kyse sitten mistä ammatista tahansa. Ja ilmailijathan ovat
fiksuja... ;)
> Ei tarvita muuta kuin pieni vähättelyn sana puhumatta armeijan
> aliarvostamisesta kun työkaveruus voi saada kolhuja.
Kirjoitatko liikennelentäjistä? Itse kuvittelen, että
liikennelentokoneiden ohjaamoissa ei istu kovin tulisieluisia tai
putkinäköisiä ihmisiä. Joustavuus lienee valttia.
> Liikennelentäjiksi hakijoita riittää. Kilpailu on kovaa. Todennäköisesti
> kursseille hakijoiden joukossa riittää lennoston käyneitäkin joilla on
> suihkulentokokemustakin vaativammilla koneilla. Jo on kumma jos sellainen
> kaveri ei kävelisi kokemattoman keltanokan yli kurssille....
En enää pysy oikein kärryillä. Mistä oikeastaan keskustelemme? Sen
joka tapauksessa tiedän, ettei intin lentokoulutus takaa paikkaa
liikennelentäjäkoulutukseen, vaikka saattaa auttaakin. Hyvä
sotilaslentäjä ei välttämättä sovellu siviililentäjäksi.
> Armeijavastainen ei voi soveltua liikennelentäjäksi, koska sellainen
> henkilö todennäköisesti saattaa olla myös sääntö- ja määräysvastainen.
Ylinopeussakot saanut ei voi soveltua liikennelentäjäksi, koska
sellainen henkilö todennäköisesti saattaa olla myös sääntö- ja
määräysvastainen.
> Voidaan ajatella niinkin, että suihkuliikennelentäjä on reservin
> taistelulentäjä. Rauhan lait ovat kuten nyt on... mutta sotalait ovat jo
> aivan muuta. Sodassa ei kieltäydytä.
Miksi ei? Eihän sotaoikeuskaan pysty sen pahempaa kuin kuolemaa
tarjoamaan.
> Puolustushaluton voidaan helposti ymmärtää pinnariksi (joita heissä usein
> onkin).
Näitä pinnareita riittää yhtä lailla intissäkin.
> Muistettakoon tässä samalla, että Suomessa on yksi totaalikieltäytyjä ampunut > ihmisen... kiväärillä..... Miksi?
Muistettakoon, että Suomessa on useampi intin käynyt raiskannut /
murhannut / tullut pedofiiliksi jne. Miksi?
> Minäkin arvostan rauhaa. Sotaväessä arvostan suuresti kurinsietoa.
Minä arvostan toisten kunnioittamista ja yhteistyökykyä.
> Velmuilijoistakin on kokemuksia. Ennenpitkää omat kaverit panevat heidän
> ruotuun paljutuksin, ja muutamille järjestettiin kunniakujakin. Ja se tiesi
> aina sairaalareissua.
Hienoa! Tosi miehekästä!
> Jos lentäjä vastustaa sellaisia määräyksiä joita hän ei ymmärrä (niitä voi
> olla paljonkin), se näkyy piittaamattomuutena. Ei haluta totella valmiita
> käskyjä (ohjeita), koska niitä ei ole itse keksinyt.
Ajatko autoa _aina_ sääntöjen mukaan? Jos et, niin miksi et? En
ymmärrä lainkaan, miten voit olettaa, että sivari ei pystyisi
noudattamaan sääntöjä. Väitätkö kirkkain silmin, että keskiverto
sivari noudattaa huonommin yhteiskunnan eri osa-alueiden pelisääntöjä
kuin keskiverto varusmies?
> Sotia voi tehokkaimmin välttää yli rajojen ja kulttuurien tapahtuvalla
> jatkuvalla harrastus- ja yhteistyöllä ja aatteettomuudella.
Aatteettomuutta ei ole olemassakaan. Niin sanottu moniarvoisuus tai
aatteettomuus se vasta aatteellisuutta onkin.
> Todellinen pasifisti ja rauhantekijä ei kieltäydy aseesta joka on vain
> työkalu. Oikea pasifisti hankkii kavereita kaikkialta ollen ystävä
> erilaistenkin kanssa.
Tämä toteamuksesi tuntuu kovin kovin kummalliselta sen jälkeen mitä
olet kirjoittanut.
Antti
Pekka Pilotti
Vai, että oikein lentoliikennettä välillisesti tukevassa toimessa!!!
Kylläpä taas huomenna kun nousen ilmaan Vantaan kentältä tunnen oloni
turvalliseksi, kun tavallinen rivivartija asennevammoineen on
tukemassa välillisesti lentoliikennettä...
Pekka The Pilot
reservin luutnantti
liikennelentäjä
P.S Voin jo kuulla kovat uhot miksi et kirjoita omalla nimelläsi jne,
mutta vastaus on yksinkertainen... Minun ei tarvitse!
T. Lajunen
> "T. Lajunen" <tlaj...@kolumbus.fi> wrote in message
> news:<be3gat$2r7$1...@phys-news1.kolumbus.fi>...
> > Harri Heikkilä kirjoitti:
> >
> > > Oikein hyvää aamupäivää. Mielenkiintoista keskustelua seuranneena
> > > haluaisin osoittaa T. Lajuselle kysymyksen. Minkälaiset ovat siteesi
> > > ilmailuun? Harrastaja? Ammattilainen?
> >
> > Lapsenomainen kiinnostus ilmailuun, sekä töissä Helsinki-Vantaan
> > lentoasemalla, lentoliikennettä välillisesti tukevassa toimessa. En
> > omista lentolupakirjaa.
> >
> > -tl
>
> Vai, että oikein lentoliikennettä välillisesti tukevassa toimessa!!!
Kyllä. Lentoliikennettä välillisesti tukevassa toimessa. Aika montaa
asiaa tarvitaan, jotta sinä voit lentää liikennekoneita, ja nauttia
työstä saamastasi palkasta. Minun tehtäväni on yksi niistä asioista,
joskin pieni.
> Kylläpä taas huomenna kun nousen ilmaan Vantaan kentältä tunnen oloni
> turvalliseksi, kun tavallinen rivivartija asennevammoineen on
> tukemassa välillisesti lentoliikennettä...
Toivottavasti koneesi matkustajat tuntevat olonsa turvalliseksi, kun
muutaman nyyssikirjoituksen perusteella asennevammaiseksi rivivartijaksi
toista nimittävä, itsetietoisen ylpeä ammatistaan oleva liikennelentäjä
nousee Vantaan kentältä. :)
> Pekka The Pilot
> reservin luutnantti
> liikennelentäjä
T. Lajunen
reservin vänrikki
vanhempi vartija ;)
> P.S Voin jo kuulla kovat uhot miksi et kirjoita omalla nimelläsi jne,
> mutta vastaus on yksinkertainen... Minun ei tarvitse!
Ei minun tarvitse uhota (kuten ei sinunkaan liikennelentäjänä; sinun
ammattikuntahan nauttii ansaittua arvostusta, ja aivan aiheesta.
Oikeasti.), se on jokaisen nyyssilukijan homma vetää johtopäätökset
nimimerkkikirjoittelusta. Ei omalla nimellään tietenkään tarvitse
kirjoittaa.
Rauno Viljanen
viestissä:bebkbi$1gqc$1...@bowmore.utu.fi...
> In article <be9gcl$40a$1...@phys-news1.kolumbus.fi>, Rauno Viljanen wrote:
> > Minäkin arvostan rauhaa. Sotaväessä arvostan suuresti kurinsietoa.
> > Velmuilijoistakin on kokemuksia. Ennenpitkää omat kaverit panevat
> > heidän ruotuun paljutuksin, ja muutamille järjestettiin kunniakujakin.
> > Ja se tiesi aina sairaalareissua.
> >
> > palveluksessa. Ja heidän takiaan kaverit saivat kärsiä. Sakinhivutus
> > oli silloin jopa suotavaa.
>
> auktoriteettien ja määräysten tottelemista, mitä olet täällä
> meille mainostanut? Näytä minulle ne määräykset, missä sallitaan
> kaverin pahoinpiteleminen sairaalakuntoon.
>
Sakinhivutukset olivat porukan omaa keksintöä velmuilijoita kohtaan. Jos
yksi velmu tahallaan polttaa patterin lomaviikonlopun muuttaen sen vaikka
sulkeiskoulutukseksi tyyliin: "Tykkimies Sählänterin pyynnöstä kaikkien
lomat on ensi viikonlopulta peruttu sulkeiskoulutuksen takia..."
Kun porukka sitten hyppii kasarmilla kivääri poikittain niskan takana
portaita ylös, niin varmasti joku ylhäällä hyppää viimeisillä askelmilla
vajaaksi jonka jälkeen myttyjä pyörii kiviportaita alas...
Ei ole vaikea avata, mitä illalla kasarmilla tapahtuu tuolle velmulle. Ei
sotaväessä pärjäämätöntä rangaista, kunhan on edes yrittänyt. Velmuilu taas
on selvää ilkeyttä kun joku yrittää olla esimiestäänkin kovempi.
Jos ei oma porukka saa velmua kuosiin, sen jälkeen pannan velmu kahden
viikon arestiin ja vastaava määrä YP:tä. Seuraavalla kerralla taas lisää
jne kunnes mielisairaalassa tavataan.... jos ei sekään auta, velmun loppu
voi kulminoitua myöhemmin siviilin vankisellissä, jossa hän antaa itselleen
ankarimman tuomion hirttäytymällä yöllä selliinsä..
Noin kävi yhdelle sotakaverilleni jota myöhemmin yritin päästä tapaamaan.
Kaverit kertoivat tuollaisen uutisen. Kertoivat senkin, että tuo kaveri oli
tosi velmu siviilissäkin.
> Jos joku samassa ilmatilassa sinun kanssasi oleva rikkoo jotain
> ilmailumääräystä (vahingossa tai tahallaan), hoiteletko hänet
> heti maahan tulonsa jälkeen sairaalakuntoon?
>
Sotaväki on paikka joka kannattaa ottaa ikäänkuin huumorina. Ei saa ottaa
erilaisia asioita liian raskaasti. Jos ei sotaväkeä kestä, sama kaveri
tuskin voi kestää siviilielämääkään. Tai työympäristöään. Todennäköisesti
velmu on velmu kaikkialla. Se on asennekysymys...
Sotaväen suorittaminen kertoo aika selvästi henkilön henkistä sietokykyä.
Ja siinä yksi johtavan tärkeä yksityiskohta mm siviiliin.
> Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ihminen joka ei tottele
> määräyksiä ei myöskään sovellu lentäjäksi. Ei ammatti- eikä
> yksityispuolelle.
> Simo Aro <simo...@tukkk.eiroskapostia.fi>
Terv.RV
Rauno Viljanen
viestissä:RGUMa.301$r76...@reader1.news.jippii.net...
> Rauno Viljanen wrote:
>
> Ei ehkä pitäisi tarttua tähän, mutta koetan olla lyhyt ja ytimekäs.
>
> Itsehän olen sivari, ja siviili-ilmailun harrastaja, tällähetkellä
> päälajinani on laskuvarjohyppy jossa toimin paitsi aktiivisena
> hyppääjänä myös hyppymestarina eli kouluttajana, ja vaikka minua suoraan
> koskettava määräysviidakko ei olekaan niin suuri kuin (liike)lentäjällä,
> niin uskoisin tietäväni mistä kirjoittaja puhuu viitatessaan määräyksiin
> ja niiden tottelemiseen,
>
> > suorittaminn tai siitä kieltäytyminen kertoo jo aika paljon henkilöstä
> > itsestään. Siellä opetetaan kyllä paljon sellaista mistä ei käytännön
> > elämässä siviilissä ole juurikaan hyötyä, mutta armejassa menestyminen
> > kertoo arvaamattoman paljon henkilöstä ja hänen luontaisista
> > ominaisuuksistaan joka ei voi olla vaikuttamatta tiettyihin ammatteihin
> > pääsemiseksi.
>
> Mitähän nämä ominaisuudet tarkkaanottaen ovat? Mitä minun sivariuteni
> kertoo minusta - minusta se kertoo vain sen, että syytä tai toisesta
> (Suomen laki tuntee tällähetkellä "vakavat omantunnon syyt" ja
> "uskonnolliset syyt") en ole halunnut suorittaa asellista tai aseetonta
> palvelusta puolustusvoimissa.
Jos minä saisin määrätä, niin tekisin aseelliselle palvelukselle
vaihtoehdon: Siviilipalvelumiehet saavat valita aseettoman palveluksen joko
tavallisessa sotaväessä niissä tehtävissä joissa asetta ei tarvita.
Alokasajan he osallistuisivat tavalliseen koulutukseen kaikilta niiltä osin
joissa porukka ei käytä asetta. Komennuskautena heille voidaan järjestää
kasarmilta erilaisia huoltotehtäviä...... saattavat päästä ajoneuvon
kuljettajaksi jne... tai lääkintämieheksi.
Antaisin tuolle vielä vaihtoehdon siviilissäkin kuten pelastus- ja
palokuntaan palonsammutustehtäviin kouluttautumaan. Juoksuja riittää, mutta
niistä ei ole perustetta kieltäytyä. Heitä voitaisiin komentaa myös
etsintätehtäviin.
Tuossa vaihtoehtoja joista ei voi kieltäytyä mm vakaumuksellisista syistä.
Jos kaveri suorittaa tuon vaihtoehtona asepalvelukselle, niin silloin
minäkin arvostaisin aseettoman tai siviilipalveluksen armeijaa
arvokkaammaksi kaikin tavoin.
Sivareissa on ihmisiä alkaen vakavasti
> päideongelmaisista anarkisteista (joiden pitäisi oikeastaan saada
> vapautus, armeijasta olisivat saaneet ainakin lykkäystä)
> aivokirurgeihin. Ihan niinkuin armeijassa on niitä, jotka menevät siitä
> mistä aita on matalin ja luistavat velvollisuuksistaan, ja niitä, jotka
> ovat hyvin vastuuntuntoisia ihmisiä.
>
Minä tunnen varsin monia siviilipalvelumniehiä. Heistä en kuitenkaan tunne
yhtään sellaista, jota ei voisi katsoa pinnariksi. He ovat halunneet
väistää sen kuntoa kohottavan juoksun mihin sotaväessä joutuu. Minä
tarjoaisin heille kuitenkin kunnollisen aseettoman vaihtoehdon josta olisi
suurta hyötyä siviilissä... ja kuntokin nousee.
Olen aika varma, ettei monillekaan kieltäytyjille kelpaisi minun
tarjoukseni..... vaikka perustetta kieltäytymiseen ei olisi.
Jos he valitsisivat tavallisen väen sijasta antamani vaihtoehdon, niin
silloin nostaisin heidät ilman muuta muiden yläpuolelle.
> > On olemassa ainakin muutamia ammatteja joissa työnantajaa luulisi
> > kiinnostavan hakijan sotilastausta. Yksi sellainen on erikoisesti
ilmailu.
>
> Mielestäni puolustusvoimilla on täysi oikeus olla kiinnostunut hakijan
> varusmiestaustasta, koska upseerin ammatissa varmasti
> varusmiespalveluksen suorittamisen laadulla on merkitystä. Toinen
> tällainen ammatti EHKÄ voisi olla poliisi. Sekä lentäjiksi, poliiseiksi
> että palomiehiksi (Poliisi ja palomies taitavat olla edelleen ne ainoat
> ammatit upseerin lisäksi joihin ehdottomasti vaaditaan miehiltä
> nimenomaan puolustusvoimissa suoritettu varusmiespalvelus osana
> pääsyvaatimuksia) hyväksytään nykyään naisia. Ovatko he jotenkin
> automaattisesti huonompia poliiseja tai palomiehiä (tai lentäjiä) jos
> heillä ei ole sotilastaustaa? Jos vastaat ei, niin miksi sitten oletat
> että sivari on automaattisesti huonompi kanditaatti kuin armeijan käynyt?
>
Omien havaintojeni perusteella kuten edellä. Yhteiskunnassa olisi suuri
joukko erilaisia tehtäviä joissa joutuu juoksemaan kuten sotaväessäkin,
mutta ketään ei sodankaan aikana tarvitse ampua, vaan pelastaa. Minkään
vakaumuksen nojalla ei vaihtoehdoistani voi kieltäytyä. Esimerkiksi
pelastuspalvelu ja sairaankuljetuskoulutus olisi hyvin arvokas ominaisuus
kaikessa. Ja miksei siitä voisi tarjota halukkaille ammattiakin....
> > Kerrottakoon, että ilmaileminen työnä on jatkuvaa määräysten ehdotonta
> > noudattamista. Jos edessäni on sivareita ja armeijan käyneitä,
hylkäisin
> > sivarit heti, koska ajattelen heillä olevan joitakin luontaisia syitä
> > siihen, miksi armeijasta on kieltäydytty. Moni on kieltäytynyt
armeijasta
>
> Jos luontainen syy on se, että haluaa niin pitkälle kuin mahdollista
> välttää elämässään väkivaltaa, miten se tekee hakijasta automaattisesti
> huonomman mekaanikon?
>
Minä en näe rauhanajan sotaväessä mitään väkivaltaa, koska Suomen sotaväki
ei ole hyökkäysinstituutio. Se puolustautuu, jos joku toinen on jo
aloittanut metelin. Mutta silti tarjoaisin vaihtoehtoa myös kasarmialueen
ulkopuolelta.
Toisaalta totaalikieltäytymistä en sallisi ollenkaan. Totaalikieltäytyjät
panisin pakkotyöhön., en vankilaan lepäämään.
> > välttääkseen sen kuntokoulun johon siellä voisi joutua.... tai ei haluta
> > kuunnella jatkuvia käskyjä eikä haluta näin nöyrtyä erilaisten
käskijöiden
> > edessä....
>
> Syitä on niin monia kuin ihmisiäkin, kuten on armeijan käymiseenkin.
> Monelle AUK:n käyminen on juuri jonkun kirjoittajan mainitsema "kun isä
> ostaa kossupullon ja sukulaiset tykkää" -tasolla mietitty asia. Onko
> tällainen ihminen automaattisesti tunnollisempi ja vastuuntuntoisempi
> kuin sivari, joka on mahdollisesti punninnut ratkaisuaa kauan, kovassa
> ulkoisessa paineessa (ne samat sukulaiset), ja toiminut omantuntonsa
> mukaan?
En tunne sellaista, joka ei olisi kieltäytynyt nimenomaan niistä juoksuista.
Yksikin kävi siviilipalveluksen sairaalassa siivoojana, ja harrastaa
metsästystä!
Toinen tuntemani hyvä esimerkki harrastaa Tao-Kwondoa... siis
kamppailulajia, joka tarkoittaa suoraa väkivaltaa siviilissä! On tainnut
olla karatekakin vielä.
Todellinen vakaumuksestaan kieltäytyvä kieltäytyisi ennenkaikkea myös
väkivaltaisista siviililajeista.
Jos halutaan paras mahdollinen työntekijä, ei tällaisiin
> asioihin pidä kiinnittää huomiota, vaan keskittyä siihen mikä on
> oleellista. Hyvä työhönottohaastattelija näin tekeekin, eikä tee
> ennakko-oletuksia minkään asian perusteella, vaan kysyy ja keskustelee
> asioista ja muodostaa näin mielipiteensä.
>
Jos eteeni tulisi kaveri joka ilmoittaa sotilasajan koulutuksekseen
"sairaankuljetusapulainen" tai "palomies" jne... niin arvostaisin hänet
oitis varusmiehen yläpuolelle myös silloin, jos minulla olisi lentoyhtiö, ja
hän pyrkisi sinne lentäjäksi. Voitaisiin ajatella, että eri puolille Suomea
perustettaisiin eräänlaisia vapaaehtoispaloasemia joista saataisiin
sammutuslaitteita ja -henkilökuntaa ammattipalokuntien avuksi kuten esim VPK
toimii.
> > Lentäjiltä edellytetään kuitenkin varsin hyvää kuntoa. Ainakin minulle
> > armeija oli hemmetin hyvä kuntokoulu.
>
> Ja Suomi on täynnä lenkkipolkuja ja kuntoilumahdollisuuksia. En kiellä
> etteikö armeijan ainakin joissakin joukko-osastoissa ja tehtävissä
> automaattisesti antama kunnon kohotus ja totuttautuminen pitämään
> itsestään huolta olisi huono asia. Se on huono asia jos henkilö
> tarvitsee armeijaa tajutakseen fyysisen kunnon, hyvän levon ja ravinnon
> merkityksen suorituskykyynsä.
>
Ja tuollaisia huonon kunnon esimerkkejä kyllä riittää. Heitä on hyvin
paljon. Onpa yksi kieltäytyjä mm kehonrakentaja, joka jopa hormoniravinnon
avulla pitää kehoaan vakuuttavan näköisenä. Miksi? Kehonrakentamisella
tähdätään aina erilaisiin väkivaltatilanteisiin....
Suomessa on lenkkipolkuja joita yksikään tuntemani sivari ei ole käyttänyt.
Yhdestä ei ollut lähtemään polkupyöräretkelle Keski-Suomeen.
> > Toinen, vielä tärkeämpi seikka on hakijan asenne totella. Totella jopa
> > äkkiä ajatellen varsin typeriäkin määräyksiä. Tässä ei enää kiinnosta
itse
> > se, mitä kaikkea sotaväessä on opittu, van se, ettei henkilöllä olisi
> > ainakaan asennevammaa. Armeijassa hyvin menestynyt kertoo jo
> > automaattisesti sen, että hänessä voi olla hyvää ainesta myös
> > siviilielämässä määräysvoittoisessa ammatissa.
>
> "Voi olla". Miksi käytät tässä konditionaalia, kun taas asetat sivarit
> automaattisesti huonommiksi. Eikö armeija sitten annakaan
> automaattisesti niitä valmiuksia? Pitääkö armeijan käynyt sittenkin
> haastatella ja ottaa selville nämä asiat muilla keinoin?
>
Ei tietenkään anna. Armeijasta on vaan suurtakin hyötyä tiettyihin
ammatteihin pyrkiville.
Satun tuntemaan _pelkästään_ sellaisia "sivareita" jotka ovat halunneet
väistää sotaväen juoksut. Minä antaisin heille aseettoman ja täysin
väkivallattoman vaihtoehdon josta olisi suurta hyötyä yhteiskunnalle.
Valitettavasti ainakin nämä tuntemani sivarimiehet kieltäytyisivät
niistäkin. Ja he automaattisesti häviäisivät muille.
> Tekstistäsi paistaa aika raju asenteellisuus, enkä oikein keksi miten se
> voisi olla hyvä asia.
>
Ilman muuta tekstini on asenteellinen. Kuten jokaisen muunkin henkilön
teksti. Minä haluaisin avokätisesti tarjota sivareille hyviä vaihtoehtoja
aseellisen palveluksen sijaan. Haluaisin tästä järjestelmästä sellaisen,
jossa aseetonkin vaihtoehto olisi juoksemista.
> Ei vaadita aivan kamalia älynlahjoja sen asian tajuamiseen, että
> ilmailussa määräykset on tehty pitkän kokemuksen, tutkimuksen ja
> harkinnan perusteella turvallisuuden perustaksi ja siksi niitä pitää
> noudattaa, vaikka se joissain tilanteissa tuntuisikin turhalta. Ei
> minulla ole mitään vaikeuksia sivarinakaan tätä ymmärtää, ja toimia näin.
>
Muistan henkilökohtaisesti ultrakevytlentäjän joka sanoi minulle kerran,
että "kyllä ultrakevyttä voidaan käyttää myös joissakin
taitolentoliikkeissä"... Tarjosin hänelle esimerkkinä jyrkkää kaartoa jonka
hän korjasi silmukaksi.... Hän varmasti tiesi määräyksistä, "jotka ovat
kokemuksen kautta päivitettyjä."
Luulin hänen puhuneen leikkiä... kunnes luin lehdestä: Kaveri yritti
lentokentän pinnasta vauhtia ottamalla tehdä pystykäännöksen..... Sellaisen
ajatteleminenkin on ilmailurikos. Saalis: katkenneet jalat, ja kaunis kone
paskaksi. Hän sai siitä tuomionkin. Suoritettuaan hän palasi ilmailuun.
Uusi lupakirjan, mutta ei päässyt mihinkään koneeseen enää kiinni. Kaveri
katosi Eestiin. MIssä hän kuulemma teki venäläisestä ultrakevytavokoneesta
pölytyskoneen (kielletyä)... ja rupesi Baltian alueella lentämään
myrkytyslentoja.... Siis totaalisesti kiellettyä joka piti jostain syystä
kiertää .
Toinen tapaus ultrakevyt, jota kiellettiin lähtemästä huonon sään takia
matkalennolle. Ei totellut... ajoi räntäsateessa, siiven kangaspäällyste
keräsi jäätyvää räntää, ja kaasutin jäätyi. Pakkolasku onnistui, koneen
tankkaus bensiiniaseman vieressä ja taas.... kunnes jäätynyt siipi ja
peräsin pudottivat koneen paistikkaa tantereeseen....
Tämän tyyppisiä esimerkkejä on myös ilmailu täynnä. Asennevammaisille ei
paraskaan viranomainen mahda mitään. Kunnes tällaiset kaverit sitten
lopulta teloittavat itse itsensä kuin pitkän, kerjäyksen kautta.....
> > Täytyy kyllä tunnustaa, ettei nykyajan sotaväkikään enää tee rautaisia
> > miehiä, vaan sotilaskoti munkkirinkilöineen ilmstyy kovin usein
metsäleirin
> > keskellekin. Jos joku haluaa päästä vieläkin helpommalla, on ilmailu
> > hänelle aivan liian vaikea laji.
>
> Mikä tekee rautaisen miehen? Että hammasta purren ja perkelettä
> kiroillen kestää kylmää ja märkää ilman munkkeja metsässä?
>
Miksei? Kyllä kunnon jotos aina lököilyn voittaa.
> Rankaiseeko hyvä ilmailija itseään säännöllisesti alkeellisilla
> olosuhteilla että hän olisi "rautainen mies" ja siten parempi ilmailija?
>
> Tunnen useita erittäin kokeneita ilmailijoita jotka pitävät munkkien
> syomisestä kerhon kanttiinissa, ovatko he huonompia lentäjiä tai
> vaikkapa laskuvarjohyppääjiä kuin minä, joka en erityisemmin pidä
makeasta?
>
Mene jo reippaasti asian sivuun. Nimittäin jos sotilaskoti menee aina
jotoksillekin asti, kuinka helpoksi sotaväki on muuten tehtykään? Ja se
rupeaa jo vaikuttamaan.
> > Määräyksiä on aika helppo noudattaa, koska ne on annettu valmiiksi
> > pureskeltuina sinulle. Vastaan saattaa pistää vain lentäjän asenne.
> > Tätä näkökulmaa voidaan johtaa suoraan myös sotaväkeen. Sielläkin on
monia
> > sellaisiakin määräyksiä jotka eivät tunnu mielekkäiltä. Mutta nekin on
> > harkinnan pohjalta laadittu, aivan samalla tavalla kuten ilmailussa.
>
> Jos armeija ei minua moraalisista ja omantunnon syistä kiinnosta
> instituutiota, niin voidaanko suoraan olettaa, että en voi toimia
> järjestelmässä, jonka yksi osa-alue on samanlainen kuin armeijassa?
>
Oikeastaan sinähän olet jo desantti. Mutta kysymys ei ollutkaan
laskuvarjohyppäämisestä tai muusta siviili-ilmailusta niin kuin
liikenneilmailusta josta koko juttu taas kerran lähti liikkeelle.
> Se, että en halua tappaa (vaikkapa sitten "kollektiivisen
> itsepuolustuksen" nimissä) käskystä, ei minun mielestäni tarkoita sitä,
> ettenkö olisi kykeneväinen jäsentämään komentosuhteita, noudattamaan
> käskyjä, sekä toimimaan annettujen määräysten mukaan. Tällä ei ole
> mielekkyyden kanssa mitään tekemistä.
>
Taidat olla varsinaisen harvinainen poikkeus, joka ei ole käynyt aseellista
väkeä, mutta silti toimii lajissa joka perustuu varsin tiukkoihinkin
määräyksiin.
Kaikki minun tuntemani siviilipalvelumiehet ovat kiertäneet ilmailun kaukaa.
> > Kuten esimerkiksi sen, pystyykö hän toimimaan yhteistyössä mm armeijaa
> > suuresti arvostavien keskuudessa.
>
> Minä mielestäni pystyn, olen päivittäin tällaisten henkilöiden kanssa
> tekemisissä, ja he minun, esim. omassa ilmailukerhon
> koulutusorganisaatiossa tällaisia henkilöitä on "esimiehinäni" sekä
> omina "alaisinani". Arvostusta ei ole koskaan puuttunut puolin ja toisin
> ja yhteistyö toimii. He muuten kaikki tietävät sivaritaustastani, ja
> heille se on yhdentekevää, he ovat muodostaneet kuvansa minusta muilla
> perusteilla.
>
> > Armeijavastainen ei voi soveltua liikennelentäjäksi, koska sellainen
henkilö
> > todennäköisesti saattaa olla myös sääntö- ja määräysvastainen.
Lentäminen
>
> "Todennäköisesti saattaa olla?" Ei hemmetti...
>
> Ja 6kk armeijassa lusmunnut "kun niin pääsee lyhimmällä ajalla" sitten
> on automaattisesti hyvää ainesta?
>
Voisihan tuo sotaväki olla kaksivuotinenkin... Ja sen lisäksi voitaisi myös
kouluissa opettaa sotilasoppia, "jotta nuoret näin saisivat helpotusta
tulevaa, varsin lyhyttä täysiveristä sotilaskoulutusta varten."...... (joku
on luullut minua tietynlaiseksi militaristiksi aivan aiheetta)
> > Muuten monien ilmailukerhojenkin jäsenanomuskaavakkeissa on kysymys
> > sotilasarvosta.....
> > Voisin ajatella, että vastaamalla pystyy kerhon hallitus päättelemään
> > vaikkapa hakijan soveltuvuutta lentäväksi jäseneksi. Lentäminen on
> > nimittäin yllättävän sotilaallista toimintaa.
>
> Ahaa, eli nyt ei enää puhutakaan liikelentäjistä, vaan jopa siitä voiko
> sivari lentää lentokerhossa! Olen itse harkinnut mopukurssin käymistä,
> sekä mahdollisesti tulevaisuudessa moottorilentoakin, olisiko esittää
> varottavia esimerkkejä kerhoista joissa toimitaan näin, että osaan
> välttää niitä jo valmiiksi.
> -Kari
>
Jos olisit jo valmis Vinka-lentäjä, tarvitsisit vain vaatimatoman
tyyppikoulutuksen Mo-Puun. Helposti pääsisit kiinni myös Cessna- ja
Piper-koneisin.
Täällä Ilmailu-ryhmässä on varsin usein esiintynyt sellaisia nuoria
kavereita jotka katsovat oikeudeksekseen määritellä minimirajat sille, keita
esim. Fnnairin tulisi hyväksyä palkkalistoilleen.
Kuitenkin Finnirille riittää pyrkijää.. Sekaan mahtuu useita pitkän linjan
harrastajia joilla saattaa olla pitkää lentäjän kokemusta ja jopa
monimoottorikokemustakin. Kuten lähes aina sotilaslentäjiäkin.
Onhan aivan luonnollista, että mitä ylemmän asteen lupakirja hakijalla on,
sen pitempi on hänen plussakin.... varsinkin, ettei lentoyhtiän tarvitsisi
kouluttaa uutta työläistään ihan ruohonjuuritasolta joka on
kustannuskysymys.
Terv.RV
Rauno Viljanen
viestissä:c6222ef.0307...@posting.google.com...
> > Jos joku asennoituu armeijaan kuten täällä sähköpostiviestistä sai
lukea,
> > kyllä hänellä tulee varmasti seinä eteen myös lentoammatissa.
>
> Edelleenkin kaipaan perusteluja. Haluaisin nähdä tutkimuksen tai
> tutkimuksia, joissa on osoitettu yhteys hyvin suoritetun
> varusmiespalveluksen ja liikennelentäjäksi soveltuvuuden välillä. En
> väitä, etteikö yhteyttä voisi olla, mutta pelkkään asenteelliseen
> vuodatukseen en usko. Ja vaikka tällainen yhteys olisikin, niin se ei
> sinänsä tee ketään _yksittäistä_ sivaria soveltumattomaksi
> liikennelentäjän ammattiin.
>
jotka ovat tehneet nykynuosista ns. "pullamössösukupolven". Toki nuorten
enemmistö on edelleen kunnollista väkeä, mutta luvattoman paljon nuorista on
jo mm sotaväkeen kelpaamattomia joita sanottiin aikoinaan
"kruununraakeiksi". Tällaiset kaverit olivat (kuten nykyäänkin) myös moniin
muihinkin tehtäviin kelpaamattomia....
Syy on löydettävissä kasvatuksessa. Lapset ovat saaneet liian usein
tahtonsa läpi, eikä heidän ole tarvinnut juuri muuta kuin marista... ja niin
valmista tulee. Sellaisista nuorista on turha odottaa yrittämiskelpoista
väkeä. Ja nykyään tällaista porukkaa on kovin paljon. Sotaväen on sanottu
olevan viimeisiä paikkoja missä vielä voidaan sanoa "EI".
Jo vähäisinkin järjen käyttö voi paljastaa mihin lössönuoret voivat pystyä.
Ainakaan minä en ota sellaista hakijaa työhön jos parempaakin ainesta on
saatavilla. Etenkään lentoammatteihin.
Tiedän, että erikoisesti nettiin saattaa kokoontua paljon näitä siotaväkeen
joko kelpaamattomia tai sitten sotaväessä pärjäämättömiä aineksia, koska he
olettavat netin olevan mm yksi tie saada itselleen pedattua helppo tie
ammattiin jossa palkka on hyvä. Varsinkin kun kitisemällä ovat ennenkin
saaneet toiveensa läpi.
> > Tavalla tai toisella. Lähes jokainen lentoharrastaja arvostaa suuresti
> > sotilaslentäjiä.
>
> Useimmiten fiksut ihmiset osaavat antaa arvon muiden ammattitaidolle -
> olipa kyse sitten mistä ammatista tahansa. Ja ilmailijathan ovat
> fiksuja... ;)
>
Ja ammattitaitoon kuuluu myös hyvä sietokyky vastoinkäymisten varalta.
Armeija tekee monilla tavoilla pojista miehiä. Näin on sanottu ennen, ja
siinä on melkoinen viisaus edelleenkin.
> > Ei tarvita muuta kuin pieni vähättelyn sana puhumatta armeijan
> > aliarvostamisesta kun työkaveruus voi saada kolhuja.
>
> Kirjoitatko liikennelentäjistä? Itse kuvittelen, että
> liikennelentokoneiden ohjaamoissa ei istu kovin tulisieluisia tai
> putkinäköisiä ihmisiä. Joustavuus lienee valttia.
>
Puhunpa hyvinkin.
> > Liikennelentäjiksi hakijoita riittää. Kilpailu on kovaa.
Todennäköisesti
> > kursseille hakijoiden joukossa riittää lennoston käyneitäkin joilla on
> > suihkulentokokemustakin vaativammilla koneilla. Jo on kumma jos
sellainen
> > kaveri ei kävelisi kokemattoman keltanokan yli kurssille....
>
> En enää pysy oikein kärryillä. Mistä oikeastaan keskustelemme? Sen
> joka tapauksessa tiedän, ettei intin lentokoulutus takaa paikkaa
> liikennelentäjäkoulutukseen, vaikka saattaa auttaakin. Hyvä
> sotilaslentäjä ei välttämättä sovellu siviililentäjäksi.
>
Keskustelemme tässä kohdassa mm peruskokemuksesta jota liikennelentäjiksi
hakeutuvilla voi olla. Jo taskussa oleva monimoottorikelpuutus ja
suihkulentokokemus katsotaan tietenkin hakijalle eduksi. Tulee muistaa,
että myös armeijan lennostoon lentäjille asetetaan melkoisia
lääketieteellisiä kuten tietopuolisiakin vaatimuksia. Paras aines tietenkin
voittaa.
> > Voidaan ajatella niinkin, että suihkuliikennelentäjä on reservin
> > taistelulentäjä. Rauhan lait ovat kuten nyt on... mutta sotalait ovat
jo
> > aivan muuta. Sodassa ei kieltäydytä.
>
> Miksi ei? Eihän sotaoikeuskaan pysty sen pahempaa kuin kuolemaa
> tarjoamaan.
>
Sen luulisi jo riittävän.
> > Puolustushaluton voidaan helposti ymmärtää pinnariksi (joita heissä
usein
> > onkin).
>
> Näitä pinnareita riittää yhtä lailla intissäkin.
>
Sotaväessä pinnareilla ei ole helppoa. Ja se on aivan oikein, että on vielä
paikka missä testataan henkilön kyky monin tavoin, joka vaikuttaa
siviilielämäänkin.
> > Muistettakoon tässä samalla, että Suomessa on yksi totaalikieltäytyjä
ampunut > ihmisen... kiväärillä..... Miksi?
>
> Muistettakoon, että Suomessa on useampi intin käynyt raiskannut /
> murhannut / tullut pedofiiliksi jne. Miksi?
>
Kitinää....
> > Minäkin arvostan rauhaa. Sotaväessä arvostan suuresti kurinsietoa.
>
> Minä arvostan toisten kunnioittamista ja yhteistyökykyä.
>
Jälleen....
> > Velmuilijoistakin on kokemuksia. Ennenpitkää omat kaverit panevat
heidän
> > ruotuun paljutuksin, ja muutamille järjestettiin kunniakujakin. Ja se
tiesi
> > aina sairaalareissua.
>
> Hienoa! Tosi miehekästä!
>
Jos tietäisit itse juoksevasi jonkun ns "töpön" takia, luulisi sinunkin
pinnan karkaistuvan. Varsinkin jos joku on töppö ihan tarkoituksellisesti.
> > Jos lentäjä vastustaa sellaisia määräyksiä joita hän ei ymmärrä (niitä
voi
> > olla paljonkin), se näkyy piittaamattomuutena. Ei haluta totella
valmiita
> > käskyjä (ohjeita), koska niitä ei ole itse keksinyt.
>
> Ajatko autoa _aina_ sääntöjen mukaan? Jos et, niin miksi et? En
> ymmärrä lainkaan, miten voit olettaa, että sivari ei pystyisi
> noudattamaan sääntöjä. Väitätkö kirkkain silmin, että keskiverto
> sivari noudattaa huonommin yhteiskunnan eri osa-alueiden pelisääntöjä
> kuin keskiverto varusmies?
>
Tunnen kyllä monia ns sivareita. Itse varoisin heidän päästämistä ainakaan
minun alaisuuteeni. Jos palkka on varsin kova, se tarkoittaa luonnollisesti
myös kovempia vaatimuksia. Sotaväen menestyksellisesti käynyt kertoo omalla
tavallaan myös monista henkilökohtaisista ominaisuuksista.
> > Sotia voi tehokkaimmin välttää yli rajojen ja kulttuurien tapahtuvalla
> > jatkuvalla harrastus- ja yhteistyöllä ja aatteettomuudella.
>
> Aatteettomuutta ei ole olemassakaan. Niin sanottu moniarvoisuus tai
> aatteettomuus se vasta aatteellisuutta onkin.
>
Aatteettomuutta on olemassa. Kuten uskonnottomuus ja politiikattomuus.
Moniarvoisuus taas näkyy luonnon todellisuudessa. Sensijaan tasa-arvoisuus
on jo aate. Se on ihmisen keksimä aate joka ei toteudu luonnossa.
> > Todellinen pasifisti ja rauhantekijä ei kieltäydy aseesta joka on vain
> > työkalu. Oikea pasifisti hankkii kavereita kaikkialta ollen ystävä
> > erilaistenkin kanssa.
>
> Tämä toteamuksesi tuntuu kovin kovin kummalliselta sen jälkeen mitä
> olet kirjoittanut.
> Antti
Olen aina ennenkin peräänkuuluttanut sitä, etei ase ole koskaan syypää mm
sotiin, vaan joku viheliäinen aate. Uskonnon ja politikoinnin takia on
sodat tavallisesti käyty. Se toimii siten, että mm erilaiset uskonnot ovat
muokanneet kansojen kulttuurit erilaisiksi, ja usein erilaisten
kulttuureiden rajapinnoista tulee varsin tulenarkoja paikkoja.
Monoteistiset uskonnot ovat vaarallisimpia kuten kristinusko ja islam.
Esimerkiksi muslimien on hyvin vaikea sietää mm amerikkalaisia... vaikka
amerikkalainenkin voi olla hyvä ystävä.
Pannaan lopuksi ääneen vasta pääesikunnan koulutusosastolla aloittanut
eversti Erkki Nordberg. Aikaisemmin hän toimi Karjalan prikaatin
komentajana.
"Yhä suurempi osa alokkaista käyttäytyy kuin he olisivat koko siihenastisen
elämänsä ajan saaneet tahtonsa läpi, kunhan ovat aikansa jankuttaneet.
Jos me armeijassa sanomme kyllä, se myös tarkoittaa silloin nsitä. Ja kun
me sanomme ei, se silloin myös tarkoittaa ei. Yhä useampi alokas käy siinä
vielä inttämään ja väittelemään."
"Sen lisäksi ei on kovin monille täysin outo sana. Samoilla alokkailla on
jopa ylivoimaisia vaikeuksia kestää vastoinkäymisiä. Vuosi vuodelta on
enemmän sellaisia alokkaita joiden ei ole aikaisemmin tarvinnut tehdä
mitään. Sotaväessä heitä vaivaa ns. "laiskamato". Ei siis viitsitä
fyysisiin ponnistuksiin.
Erikoisesti henkisten vastoinkäymisten kestäminen on yhä useammalle
alokkaalle vaikeaa, jopa mahdotonta. Monet nykyajan alokkaista ovat jopa
kieltoja kuullessaan alkaneet haastaa riitaa, ja joku on käynyt
esimieheenkin käsiksi."
"Myös itsekkyys on viime aikoina yleistynyt. Se näkyy mm
yhteistyökyvyttömyytenä. Sotaväki jos mikä tarvitsee yhteishenkeä ja samaan
hiileen puhaltamista. Sotaväen ihanne on -Kaveria ei jätetä missään
olosuhteessa...."
"Asevelvollisuutensa keskeytti viime saapumniserässä 18,6% Karjalan
prikaatissa.... kun keskeyttäjien määrä oli kaksikymmentä vuotta sitten vain
1-1,5 %! Osa ei kestä sotaväen fyysistä rasitusta, moni on jouduttu
hylkäämään huumeiden takia, ja masennusta sairastavien määrä on jatkuvasti
kohonnut. Eikä tässä ole mukana aseista kieltäytyjät. Heitäkin on moneen
junaan. Aseista kieltäytyjissä on huomattava määrä sellaisia, jotka
pelkäävät jo etukäteen sitä rääkkiä mihin sotaväessä voi joutua. Vähintään
he eivät ole ajatelleet asiaa loppuun. Puolustuksellinen armeija ei lietso
sotaa, eikä ase aiheuta mitään. Sotaväestä ei näin olisi edes perusteltua
syytä kieltäytyä."
"Suomalainen yhteiskunta näyttää olevan vakavasti polarisoitumassa.
Toisessa päässä ovat se, jotka hoitavat asiansa ja pärjäävät. Toisessa
päässä taas ei edes haluta pärjätä vaan yritetään päästä helpommalla. Ja
aikuisena on vaikea tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.
Kasvatusmetodit tulisi muuttaa. Vanhemmuuteen kuuluu, että uskalletaan
sanoa ei, ja että siitä myös pidetään kiinni. Inttämiselle ei pidä antaa
periksi vaan sille pitää panna ehdoton stoppi.
Ja lapsilta tulisi myös vaatia. Heidän tulisi tehdä osansa kotitöistä, sitä
enemmän mitä vanhemmiksi he varttuvat. Osallistuminen tulee aloittaa jo
pienestä pitäen, jotta siitä tulisi itsestään elvä osa yhteiselämää."
Edellisessä oli kokemuspohjaista tietoa, ja ajatuksella lukeva voi helposti
huomata, kuinka sotaväen käymättömyys voi olla valintariski sellaisiin
tehtäviin joissa tarvitaan yhteistyökykyä ja ehdotonta luotettavuutta.
Sotaväen kunnialla käynyt voi ymmärtää miten tärkeää on täyttää käsky. Kun
käsky annetaan, tarkoituksena on myös voida luottaa siihen että se tulee
täytetyksi. Koska taktiikka on suunniteltu siten, että jokaiselle annetaan
oma tehtävä, siihen on muiden pakko voida luottaa. Jos käsky jää
täyttämättä, se voi merkitä muulle joukkueelle katastrofia sodassa. Moni
voi joutua heittämään henkensä yhden takia.
Liikennelentäjällä on suuri vastuu. Muiden on pakko voida luottaa
saumattomasti siihen, että jokainen ohjaamomiehistöön kuuluva hoitaa
tehtävänsä täysin. Katson sotaväen kunnialla suorittamisen varsin hyväksi
näytöksi sille, että hakija uskalletaan päästää yrittämään yhteistyötä myös
ilmailun vaativalla alalla.
Aiheetta enempään RV
Antti Asikainen
> > tarjoamaan.
> Sen luulisi jo riittävän.
Mitä kauheaa siinä kuolemassa on? Minä oletan kaikille ihmisille saman
arvon ja silloin on yhdentekevää, kuolenko sodassa minä itse vai
tapanko muita. Vihollisen sotilas on minulle aivan yhtä ihminen kuin
oman maan sotilaskin. Ja muistettakoon nyt, että tämän tajusin hyvin
elävästi siellä laskuvarjojääkärikoulussa, missä palvelin. Intissä
oppii...
> > > Muistettakoon tässä samalla, että Suomessa on yksi totaalikieltäytyjä
> ampunut > ihmisen... kiväärillä..... Miksi?
> >
> > Muistettakoon, että Suomessa on useampi intin käynyt raiskannut /
> > murhannut / tullut pedofiiliksi jne. Miksi?
> >
> Kitinää....
Miksi tämä on kitinää?
> > > Minäkin arvostan rauhaa. Sotaväessä arvostan suuresti kurinsietoa.
> >
> > Minä arvostan toisten kunnioittamista ja yhteistyökykyä.
> >
> Jälleen....
Mitä jälleen?
> Jos tietäisit itse juoksevasi jonkun ns "töpön" takia, luulisi sinunkin
> pinnan karkaistuvan.
Miksi minun pinnani pitäisi karkaistua? Mikä siinä on vialla?
> Sotaväen menestyksellisesti käynyt kertoo omalla
> tavallaan myös monista henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Tämä on se aihe, josta pitäisi keskustella. Onko sinulla tarjota
viitteitä tutkimuksiin, jotka osoittavat, että menestyksekäs intin
suorittaminen ennustaa menestystä esimerkiksi lentäjän ammatissa?
> Aatteettomuutta on olemassa. Kuten uskonnottomuus ja
> politiikattomuus.
Etkö äänestä? Etkö ota kantaa Jumalan olemassaoloon?
Antti
HS
>> > Miksi ei? Eihän sotaoikeuskaan pysty sen pahempaa kuin kuolemaa
>> > tarjoamaan.
>
>> Sen luulisi jo riittävän.
>
> Mitä kauheaa siinä kuolemassa on? Minä oletan kaikille ihmisille saman
> arvon ja silloin on yhdentekevää, kuolenko sodassa minä itse vai tapanko
> muita. Vihollisen sotilas on minulle aivan yhtä ihminen kuin oman maan
> sotilaskin. Ja muistettakoon nyt, että tämän tajusin hyvin elävästi
> siellä laskuvarjojääkärikoulussa, missä palvelin. Intissä oppii...
>
Itse kävin jokunen vuosi sitten pienellä työ excursiolla tuolla kaakon
suunnassa ja tapasin siellä erään paikallisen lääkärin, jolla oli aikanaan
ollut saman kaltainen vakaamus, mutta kun saman maan toisin uskovat
kävivät raiskaamassa ja tappamassa hänen perheensä, polttivat talon ja
ohikulkiessaan myös naapurikylän, niin nyt mies on kyllä jo vallan valmis
tappamaan toisia ihmisiä.
Joten älkäämme olko niin varmoja mielipiteistämme, sillä ihminenhän on
perusluonteeltaan peto.
>> Sotaväen menestyksellisesti käynyt kertoo omalla
>> tavallaan myös monista henkilökohtaisista ominaisuuksista.
>
> Tämä on se aihe, josta pitäisi keskustella. Onko sinulla tarjota
> viitteitä tutkimuksiin, jotka osoittavat, että menestyksekäs intin
> suorittaminen ennustaa menestystä esimerkiksi lentäjän ammatissa?
>
Törmäsin joskus tälläiseen kirjoitelmaan, joka otti kantaa, ei niinkään
lentämiseen, vaan armeijan/sodan käymiseen.
http://medserv.no/modules.php?name=News&file=article&sid=1047
-Harri
Antti Asikainen
> suunnassa ja tapasin siellä erään paikallisen lääkärin, jolla oli
> aikanaan ollut saman kaltainen vakaamus, mutta kun saman maan
> toisin uskovat kävivät raiskaamassa ja tappamassa hänen perheensä,
> polttivat talon ja ohikulkiessaan myös naapurikylän, niin nyt mies on
> kyllä jo vallan valmis tappamaan toisia ihmisiä.
> Joten älkäämme olko niin varmoja mielipiteistämme, sillä ihminenhän
> on perusluonteeltaan peto.
Samalla tavalla minäkin luultavasti olisin kyseisessä tilanteessa
toiminut. Eiköhän psyyken lainalaisuuksiin kuulu puolustautua
äärimmäisillä tunteilla - esimerkiksi vihalla - tilanteissa, joissa
henkinen tuska käy sietämättömäksi. Siksi ratkaisut täytyy tehdä
tietoisesti ennen tilanteita. Jos haluaa välttää sodassa ilmenevän
vihan, täytyy tappaa itsensä ennen kuin lähtee sotimaan. En tiedä,
miten käytännössä toimisin, mutta tällä hetkellä tuntuu tältä.
Vannomaan en mene.
Antti
Rauno Viljanen
viestissä:c6222ef.03072...@posting.google.com...
> > Aatteettomuutta on olemassa. Kuten uskonnottomuus ja
> > politiikattomuus.
>
> Etkö äänestä? Etkö ota kantaa Jumalan olemassaoloon?
> Antti
Äänestän vain niitä henkilöitä joita tunnen, ja tiedän minkälaisia asioita
he haluavat.. puolueista riippumatta. Julkkiksia en äänestä koskaan. Enkä
monen raudan takojaa jotka kuitenkin loistaisivat poissaolollaan. Tämä
tarkoittaa istuntojen puheiden seuraamista, ja monena vuonna olen joutunut
jättämään äänestämättäkin. Itseasiassa Suomen olisi aika siirtyä
edustuksellisesta eduskunnasta suoraan demokratiaan. Nykyinen järjestelmä
ei toimi.
Jumala on taas sellainen aihe josta kukaan ei _tiedä_ yhtään mitään.
Jokainen uskovainen on siinä oikeassa, että "kaikki muut jumalat ovat
epäjumalia." Huomaa... _jokainen_. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki
sellaiset jumalat joista on koskaan kirjoitettu, ovat _varmasti_ kaikki
epäjumalia, koska tarinat ovat systemaattisesti kaikki ihmisten kertomia.
Ne ovat myös selvästi ristiriitaisia. Uskonnot siis ovat vain aatteita,
pelkkiä aatteita.
Periaatteessa jumala _voi olla mahdollinen_.... mutta mikään luonnossa ei
viittaa sellaiseen. Ja jos olisikin joku jumala, hän ei olisi ainakaan niin
pikkumainen mistä tähänastisissa uskonnoissa on kerrottu. Se mahdollinen
jumala siis täytyy olla vielä tuntematon.... mutta mitä todennäköisimmin
mitään jumalaa ei ole. Luonto toimii lakiensa mukaan, joten sen vuoksi on
parasta odottaa parempaa tietoa ennenkuin uskoo mihinkään.
Ihmettelen vain sitä, miksi otit jumalan yleensä tähän mukaan ryhmässä johon
se ei kuulu. Muinaisajan dogmatiikkaan uskominen on typeryyttä.
Edellisiä voidaan verrata myös ilmailuun: Ilmailussa sanotaan, että
"pioneeriaika on ohi". Sillä tarkoitetaan sitä, että nyt on olemassa jo
varsin kattavia kokemusperäisiä tietoja lentokoneenrakenteista, moottoreista
jne... Onnettomuuksista pidetään kirjaa, ja periaate on, ettei _samoja_
virheitä tehtäisi montaa kertaa. Firmassamme sanotaan, että "Tee vaikka
kuinka paljon virheitä, mutta älä tee samaa virhettä toiseen kertaan..."
Meillähän on mm. Ilmailuhallitus ja -laitos koonnut suuren tietopankin
onnettomuuksien syistä. Niiden perusteella on tehty ohjeita ja määräyksiä.
Miksi et hyödyntäisi jo olevaa kokemusperäistä tietoa, jotta voisit sitten
kokeilla mieluummin sellaista, josta muilla ei ole olemassa huonoja
kokemuksia?
_Älä siis usko mihinkään perusteettomaan,_ vaan hanki ensin objektiivista
tietoa ennenkun teet päätöksiä. Uutta kannattaa aina kehittää, mutta
sitäkään ei pidä tehdä uskon varassa vaan testien ja kokeiden pohjalta....
ja ennenkaikkea hyödyntämällä testattua kokemuspohjaista sivutietoa joka
antaa aiheen kokeiden, testien ja prototyyppien rakentamiseen.
Pyydettynä tässä minun kantani uskomiseen. Perusteltu uskominen on hyvää
uskomista, ja uskominen ilman perusteita on pahaa ja turmiollista uskomista.
Terv.RV