Suomalaislentäjät Saksassa WW2
Jukka O. Kauppinen
Eräs asia mikä minua on kauan mietyttyttänyt on ollut suomalaisten
lentäjien oleminen ja toiminta Saksassa toisen maailmansodan aikana.
Olen tietoinen tapauksesta jossa Bf 109 G-6 -koneita noutamassa ollut
joukko melkein joutui alkeiskoulutukseen, ja lopulta kentän komentaja
antoi luvan "lentäkää, ja tulkaa takaisin kun tarpeeksi monta teistä on
kuollut" tyyliin. Ja kaikkien suomalaislentäjien lennettyä totesi "minä
en voi opettaa teille enää mitään, tehkää mitä haluatte". Ei
sanatarkasti, vain äkilisen muistelun mukaan miettyjä.
Tai pommituslentäjät nouitvat Puolasta sotasaaliina ostettuja
pommikoneita, joita ei oltu sen enempää koelennetty kuin kuljetettukaan
ties mistä pelloilta ja suolta lentokentille....
Kaksi suomalaista pilottia tai miehistöä kaiketi kuoli
yöhävittäjäkoulutuksen yhteydessä RAFin "intruder" yöhävittäjien
hyökättyä heidän kimppuunsa Saksassa.
Muut tarinat Suomalaisista Saksassa ovat olleet aivan erityisen
kiinnostava kohde josta olen kaivanut tietoja ja lukenut kun vain
mahdollista.
Näin teoreettisesti aivan upein visio on siitä tapauksesta kun kaksi
suomalaista lentäjää istui valmiudessa Bf 109G -koneittensa ääressä
odottaen ja toivoen amerikkalaisten raskaiden päiväpommittajien
hyökkäystä. "Valitettavasti" jenkkipommittajat eivät kuitenkaan heidän
läsnäollessaan hyökänneet kantosäteen alueella. Olen sanoisinko
innokkaasti koettanut visioida mitä tästä tapahtumasta olisi
seurannut.... Olisivatko suomalaispilotimme saaneet pudotustilastoonsa
poikkeuksellisia nelimoottoripudotuksia, miten ne olisi merkitty, tai
mitä oliskaan tapahtunut jos pilotit olisivat iskeneet P-51
saattomuodostelmaan... ?? Kaksi vastaan 24 (tms) ei olisi ollut sen
huonompi suhde kuin muutoinkaan NL:n vastaisella rintamalla...
Olisivatko taidoiltaan ylivertaiset suomalaispilotit antaneet P-51
poppoolle turpiin, vai mitä olisikaan tapahtunut?
Onkohan menetettyjen yöhävittäjä-lentäjiemme viimeisistä tapahtumista
tarkempaa tietoa? Entä yleensäkin lentäjimemme vaiheista Saksanmaalla?
jok
--
Jukka O. Kauppinen jukka.k...@mikrobitti.fi ICQ: 1848 793
Journalist Mail: MikroBitti, Jukka O. Kauppinen,
MikroBitti Kornetintie 8, 00380 HELSINKI, FINLAND
Tel/fax +358-17-824 225 or fax +358-9-120 5747
GSM +358-40-730 0036
http://mikrobitti.fi/~jukkak
The best-selling computer magazine in Scandinavia
http://www.mikrobitti.fi/info (english information)
http://www.mikrobitti.fi/
Jari Himanen
> Olisivatko taidoiltaan ylivertaiset suomalaispilotit antaneet P-51
> poppoolle turpiin, vai mitä olisikaan tapahtunut?
Enpä menisi vähättelemään P-51 poppoota... P51 on jo koneena sen verran
parempi kuin 109 että tiukkaa vääntöä se olisi ollut. Ja amerikkalaisten
pilottien koulutus oli aivan toista luokkaa kuin punapilottien, joihin
nähden suomalaiset kyllä olivat 'ylivertaisia'. Pahasti pelkään, että
turpiin olisivat saaneet suomalaiset pilotit. Kieltämättä suomalaiset
olisivat olleet jenkeille kovempi vastus kuin saksalaiset, joiden taso
oli tuohon aikaan päässyt jo pahasti romahtamaan (lukuunottamatta
harvoja tekijämiehiä).
-Jari-
boss
>
> Jukka O. Kauppinen wrote:
>
> > Olisivatko taidoiltaan ylivertaiset suomalaispilotit antaneet P-51
> > poppoolle turpiin, vai mitä olisikaan tapahtunut?
>
> Enpä menisi vähättelemään P-51 poppoota... P51 on jo koneena sen verran
> parempi kuin 109 että tiukkaa vääntöä se olisi ollut. Ja amerikkalaisten
Kyllahan suomen rintamalla vastustajalla oli myos P51 ja spitfireja...
joten kylla testaamaan paastiin taallakin...
ja olihan 109 viimeset versiot varsin kilpailukykyisia...
tekijamiehen kasissa todella pelottava ase...
Kalle Rantanen
>Kyllahan suomen rintamalla vastustajalla oli myos P51 ja spitfireja...
>joten kylla testaamaan paastiin taallakin...
Lentäjät olivat sitten vähän mitä sattuu.
--
Kalle Rantanen
email: tomc...@sci.fi
"Kauhistus! Mikä tursasten tursas!" (Aku Ankka: Koralliluolan kummitus)
root
>Jukka O. Kauppinen wrote:
>
>> Olisivatko taidoiltaan ylivertaiset suomalaispilotit antaneet P-51
>> poppoolle turpiin, vai mitä olisikaan tapahtunut?
>
>Enpä menisi vähättelemään P-51 poppoota... P51 on jo koneena sen verran
>parempi kuin 109 että tiukkaa vääntöä se olisi ollut.
Perusteluja, perusteluja. Mitenkäs paljon huonompi esim. bf-109G-10 on
verrattuna P-51D:hen? Mun mielestä ei yhtään, päinvastoin.
>Ja amerikkalaisten
>pilottien koulutus oli aivan toista luokkaa kuin punapilottien, joihin
>nähden suomalaiset kyllä olivat 'ylivertaisia'. Pahasti pelkään, että
>turpiin olisivat saaneet suomalaiset pilotit. Kieltämättä suomalaiset
>olisivat olleet jenkeille kovempi vastus kuin saksalaiset, joiden taso
>oli tuohon aikaan päässyt jo pahasti romahtamaan (lukuunottamatta
>harvoja tekijämiehiä).
Pienten ilmavoimien lentäjien keskimääräinen taso tuntuu olevan korkeampi
kuin isoilla ilmavoimilla.
--
jannek
JaKKi
>Jari Himanen <jari.h...@nospamforme.tieto.com> wrote:
>>Jukka O. Kauppinen wrote:
>>
>>> Olisivatko taidoiltaan ylivertaiset suomalaispilotit antaneet P-51
>>> poppoolle turpiin, vai mitä olisikaan tapahtunut?
>>
>>Enpä menisi vähättelemään P-51 poppoota... P51 on jo koneena sen
>>verran parempi kuin 109 että tiukkaa vääntöä se olisi ollut.
>
>Perusteluja, perusteluja. Mitenkäs paljon huonompi esim. bf-109G-10 on
>verrattuna P-51D:hen? Mun mielestä ei yhtään, päinvastoin.
Hmm... montakos noita Bf-109 G-10 on suomalaisilla ollut?
Selataanpa...
G-10: ei mainintaa
G-8: 2 kpl
G-6: 106 kpl
G-2: 48 kpl
Mutta ilman G-10 (ja parempia) pärjää: 663 ilmavoittoa saavutettu kaikilla
Suomessa olleilla 162:lla Bf-109 koneella, sotien jälkeen oli vielä 102
ehyttä konetta jäljellä. HLeLv 34:n lentomestari Ilmari Juutilainen ampui
tuolla konetyypillä 58 konetta alas... Että ihan hyviä nuo ovat olleet, sekä
koneet että lentäjät :-)
[Lähde: Heinonen, T.: Thulinista Hornetiin (75 vuotta Suomen
ilmavoimien lentokoneita) / Gummerus Kirjapaino Oy 1992]
Jees, sitten jos suomalaislentäjät olisivat olleet Saksassa, niin
varmaan olisivat saaneet lentää paremmilla malleilla, kuten
esim. G-10, G-14 ja K-14. En tiedä sitten taisteluominaisuuksiltaan,
mutta yleensä parempaan suuntaan aina mennään. Uskoisinpa
että kuumat paikat olisi tullut P-51 -piloteille suomalaisten kanssa.
-JaCQ tHE bEAr- [http://www.ratol.fi/~jahola]
"I don't blow, I suck!"
Petri J Nummijoki
: Jari Himanen wrote:
: > Enpä menisi vähättelemään P-51 poppoota... P51 on jo koneena sen verran
: > parempi kuin 109 että tiukkaa vääntöä se olisi ollut. Ja amerikkalaisten
: Kyllahan suomen rintamalla vastustajalla oli myos P51 ja spitfireja...
: joten kylla testaamaan paastiin taallakin...
: ja olihan 109 viimeset versiot varsin kilpailukykyisia...
: tekijamiehen kasissa todella pelottava ase...
109 oli lähinnä ylivoimainen. Jo Brewsterillä pärjättiin Spitfireja vastaan.
Janne Kylliö
>>>Enpä menisi vähättelemään P-51 poppoota... P51 on jo koneena sen
>>>verran parempi kuin 109 että tiukkaa vääntöä se olisi ollut.
>>
>>verrattuna P-51D:hen? Mun mielestä ei yhtään, päinvastoin.
>
>Hmm... montakos noita Bf-109 G-10 on suomalaisilla ollut?
>Selataanpa...
>
> G-10: ei mainintaa
> G-8: 2 kpl
> G-6: 106 kpl
> G-2: 48 kpl
Juuei yhtään. Kommentoin vain tuota P-51 on parempi kuin bf-109 mantraa,
jota varsinkin jenkit hokevat ylkomaan uutisryhmissä.
Totta kai P-51D on parempi kun joku bf-109E-1 tai G6. Tai P-38:n viimeisin
versio verrattuna Fw-190A-1:een. Mutta jos verrataan Saksan uusimpiin
hävittäjämalleihin, amerikkalaiset eivät saisi omia koneitaan voittajiksi
näissä vertailuissa ;-).
>Jees, sitten jos suomalaislentäjät olisivat olleet Saksassa, niin
>varmaan olisivat saaneet lentää paremmilla malleilla, kuten
>esim. G-10, G-14 ja K-14. En tiedä sitten taisteluominaisuuksiltaan,
>mutta yleensä parempaan suuntaan aina mennään. Uskoisinpa
>että kuumat paikat olisi tullut P-51 -piloteille suomalaisten kanssa.
Agreed.
Janne Saarijärvi
JaKKi wrote in message <79qhkp$2nt$1...@news.kolumbus.fi>...
> G-10: ei mainintaa
Pakko mainostaa:
Keskisuomen Ilmailumuseon sivuilla ( http://www.jiop.fi/ksimuseo/ ) löytyy
FAQqi ( http://www.jiop.fi/ksimuseo/answers.html ) josta löytyy Valtosen
Hannun vastaus tuohon maailmaa kiertäneeseen huhuun suomalaisista
G-10stä ( http://www.jiop.fi/ksimuseo/fibf109g10.html )....
(Eipä sen puoleen ostin juuri (Schifferin?) Me109 kirjan jonne
oli päässyt suomalainen G-1(!), G-5(!) ja Top scoring finnish
ace Eino Lunkkanen. Valitettavasti ihan tarkkaa kirjan nimeä en voi
tarkistaa kun kirja on kaverin kuolattavana. Taisi olla Heinz
Novarran kirjoittama.)
>Jees, sitten jos suomalaislentäjät olisivat olleet Saksassa, niin
>varmaan olisivat saaneet lentää paremmilla malleilla, kuten
>esim. G-10, G-14 ja K-14. En tiedä sitten taisteluominaisuuksiltaan,
>mutta yleensä parempaan suuntaan aina mennään. Uskoisinpa
>että kuumat paikat olisi tullut P-51 -piloteille suomalaisten kanssa.
Luotettavuus ainakin kulki kyllä ajan edistyessä alaspäin kuin lehmän
häntä strategisten materiaalien puutteen vuoksi.
Janne
Kalle Rantanen
>Perusteluja, perusteluja. Mitenkäs paljon huonompi esim. bf-109G-10 on
>verrattuna P-51D:hen? Mun mielestä ei yhtään, päinvastoin.
Kerrotko vielä, että missä vaiheessa G-10-koneita oli Suomessa?
Yama
>
> root wrote in message ...
> >
> >Perusteluja, perusteluja. Mitenkäs paljon huonompi esim. bf-109G-10 on
> >verrattuna P-51D:hen? Mun mielestä ei yhtään, päinvastoin.
>
> Selataanpa...
>
> G-10: ei mainintaa
Suomalaisilla 0 kpl. Tuskinpa G-10/14 olivat tulleet laivuekäyttöön
edes Saksassa kesällä 1944. Ja varmasti ne pistettiin heti Saksan
puolustukseen, ei niitä olisi jaettu ihan heti johonkin itärintaman
sivunäyttämölle. G-kutosia suomalaisille kyllä liikeni ja olisi
liiennyt varmasti niin paljon kuin vain kehtasi pyytää.
> G-8: 2 kpl
Lähes sama kuin G-6.
> G-6: 106 kpl
> G-2: 48 kpl
>
Puuttuukos sinulta muutama G-6? Yhteensä Mersuja saapui 159 kpl, ja
tuossa on vain 156. Lisäksi 3 konetta (1 G-8 ja 2 G-6)
menetettiin/vaurioitui siirtolentojen yhteydessä, joten ostettujen
koneiden kokonaismäärä oli 162.
Yama
>
> Kyllahan suomen rintamalla vastustajalla oli myos P51 ja spitfireja...
> joten kylla testaamaan paastiin taallakin...
P-51 oli jokseenkin harvinainen näky Suomen rintamalla, ja olisi
yllätys jos suomalaiset ovat ampuneet yhtään alas. Venäläisille
toimitettiin vain muutama entinen RAF:in kone, ja ne olivat
vanhempaa P-51A -versiota jossa oli Allison-moottori.
Todennäköisesti suurin osa alas ammutuista 'Mustangeista' oli
Warhawkeja.
JaKKi
>Puuttuukos sinulta muutama G-6? Yhteensä Mersuja saapui 159 kpl, ja
>tuossa on vain 156. Lisäksi 3 konetta (1 G-8 ja 2 G-6)
>menetettiin/vaurioitui siirtolentojen yhteydessä, joten ostettujen
>koneiden kokonaismäärä oli 162.
Voi olla. Jostakin puuttui jokunen kappale (joko G-2 tai G-6), kun laskin
nuo arvot koneiden numeroista pikaisesti.
Tuomo Lukkari
>
>
> P-51 oli jokseenkin harvinainen näky Suomen rintamalla, ja olisi
> yllätys jos suomalaiset ovat ampuneet yhtään alas. Venäläisille
> toimitettiin vain muutama entinen RAF:in kone, ja ne olivat
> vanhempaa P-51A -versiota jossa oli Allison-moottori.
> Todennäköisesti suurin osa alas ammutuista 'Mustangeista' oli
> Warhawkeja.
Hmmm... Eikös joku Jak-3/7/9 olisi vähän todennäköisempi kandidaatti
"Mustangiksi"? P-40 koneen nokan alapuolella oleva jäähdytin on aika
varma tuntomerkki... Olikohan noita P-51:siä tosiaan laivuekäytössä
Venäläisillä? Minä en ole nähnyt missään asiasta mainintaa. Red
Starsissakin on kuva vain yhdestä yksilöstä joka on testataavana, ei
rintamakentällä. Voisiko olla mahdollita että Suomalaiset vain luulivat
niitä nähneensä.
-Tuomo
Janne Saarijärvi
Yama wrote in message <36C29951...@paju.oulu.fi>...
>P-51 oli jokseenkin harvinainen näky Suomen rintamalla, ja olisi
>yllätys jos suomalaiset ovat ampuneet yhtään alas. Venäläisille
>toimitettiin vain muutama entinen RAF:in kone, ja ne olivat
>vanhempaa P-51A -versiota jossa oli Allison-moottori.
>Todennäköisesti suurin osa alas ammutuista 'Mustangeista' oli
>Warhawkeja.
Mun tilastossa:
-Myllymäki Jouko Jalo (katosi 25.6.44) ampui MT-246lla Kannaksella 18.6.44
-Juutilainen Eino Ilmari 26.6.44 MT-422lla Kannaksella...
-Juutilainen Eino Ilmari 28.6.44 MT-459lla Kannaksella...
-Leino Hemmo Kullervo 18.6.44 MT-424llä Kannaksella...
-Katajainen Nils Edward 28.6.44 MT-436lla Kannaksella...
-Laitinen Tauno Ilmari 28.6.44 (Vangiksi seuraavana päivänä) MT-441llä 2kpl
-Keskinummi Kosti Rauni 26.6.44 MT-443lla Kannaksella
-Karhila Kyösti Keijo Ensio 4.7.44 MT-460llä Suomenlahdella
-Karhila Kyösti Keijo Ensio 7.7.44 MT-461llä Suomenlahdella
Valitettavasti tilastostani puuttuu alle 5kpl pudottaneiden
lentäjien+pommittajien
ampujien tiedot. Vaikea uskoa että noin monta väärää tunnistusta...
Janne
Tuomo Lukkari
Moi,
> Mun tilastossa:
Siis Keskinen et al., hävittäjä assät?
<snip>
> Valitettavasti tilastostani puuttuu alle 5kpl pudottaneiden
> lentäjien+pommittajien
> ampujien tiedot. Vaikea uskoa että noin monta väärää tunnistusta...
Minä kuitenkin haluasin ensin nähdä jossain referenssin siitä että
venäläiset ovat tosiaan käyttäneet Mustangeja laivuekäytössä. Tähän
päivään mennessä en ole sellaista viitettä vielä nähnyt, ainoa vihje on
kuva yhdestä ex-RAF Mustangista testattavana jossain Venäjällä (Keskine
et al, red Stars). Tietääkö kukaan asiasta enempää?
-Tuomo
Yama
>
> Yama wrote in message <36C29951...@paju.oulu.fi>...
> >P-51 oli jokseenkin harvinainen näky Suomen rintamalla, ja olisi
> >yllätys jos suomalaiset ovat ampuneet yhtään alas. Venäläisille
> >toimitettiin vain muutama entinen RAF:in kone, ja ne olivat
> >vanhempaa P-51A -versiota jossa oli Allison-moottori.
> >Todennäköisesti suurin osa alas ammutuista 'Mustangeista' oli
>
> >Warhawkeja.
>
> Mun tilastossa:
>
> Valitettavasti tilastostani puuttuu alle 5kpl pudottaneiden
> lentäjien+pommittajien
> ampujien tiedot. Vaikea uskoa että noin monta väärää tunnistusta...
Tunnistus ei ole helppoa. Kiinassa lentävät amerikkalaiset ampuivat
alas paljon Zeroja ilman että alueella oli ollut yhtään Mitsubishin
valmistamaa konetta. Selitys: japanilaiset koneet olivat olleet
Ki43:ia. RAF-pilotit ampuivat alas melkoisen joukon He-112 ja He-113
-hävittäjiä, vaikka Luftwaffe ei käyttänyt kumpaakaan taistelussa
(jälkimmäistä ei edes ollut olemassa tuolla merkinnällä).
Warhawk olisi todennäköisin selitys 'Mustangille', kuomujärjestely
oli samanlainen, ilmanotto moottorin alla ja aseet siivissä.
Lassi Sutela
Jukka O. Kauppinen kirjoitti:
>"en voi opettaa teille enää mitään, tehkää mitä haluatte". Ei
>sanatarkasti, vain äkilisen muistelun mukaan miettyjä.
Tarkistin Eino Ilmari Juutilaisen kirjoittamasta kirjasta Punalentäjien
kiusana (Kustannusliike Pohjola ja kumpp. 1956) miten hän muistaa ko.
tapauksen kulun. Hänen kuvaa Messerschmittien koelentojen jälkimainingeista
seuraavasti: "Lensimme jokainen vuorollamme, teimme taitolentoa ja laskimme
suhteellisen pienelle alalle kiitoradalla. Mitään vaurioita ei tullut. Tämän
jälkeen koulun johtaja ilmoitti:
-Herrat ovat hyvät ja lentävät millä tyypillä haluavat, meillä ei ole mitään
opettamista."
Kyseinen lupaus antoi suomalaisille piloteille käsitykseni mukaan lentää
kaikkia saksalaisia hävittäjiä kuten FW-190.
Mahtoikohan kukaan suomalainen, joka myöhemmin kävi hakemassa hävittäjiä
Saksasta saada mahdollisuutta lentää Messerschmitt ME-262:lla, vai
valmistuiko ME-262 ennen kuin Suomen ja Saksan välit tulehtuivat.
Lassi
Kalle Rantanen
>Warhawk olisi todennäköisin selitys 'Mustangille', kuomujärjestely
>oli samanlainen, ilmanotto moottorin alla ja aseet siivissä.
Ilmanotoissa oli huomattavia eroja.
Henri Ylinen
>
> Ilmanotoissa oli huomattavia eroja.
>
Väittäisinpä, että kesken ilmataistelun on jotain muutakin tekemistä, kuin
katsella ilmanottojen eroja.
Henri Ylinen
Kalle Rantanen
>Väittäisinpä, että kesken ilmataistelun on jotain muutakin tekemistä, kuin
>katsella ilmanottojen eroja.
Varmasti, mutta tuntemattoman koneen nähdessään tunnistaa ensin sen
kansallisuuden ja sitten tyypin, samalla hakien hyvää paikkaa hyökkäykseen.
Koneen tyyppi on jossain vaiheessa syytä tunnistaa, koska taistelutaktiikka
on osittain riippuvainen siitä. Warhawkin ja Mustangin ero pitäisi minusta
selvitä jo taistelun aikana.
lehool-1
hän ja joku muu suomalais pilotti istu koneessa ja odotti
käskyä hyökät amerikkalaisten kimpuu.
Ei pojille tullut mieleen että suomi ja USA ei ollu sodassa keskenään.
No käskyjä on noudatettava.
Mitä pilottejen kykyihin tulee oli jenkeillä pari etua,
suurempi määrä ja erittäin tiukka siipimies ja parvi
taktiikka, periaatteessa yksi hyökkäsi ja ampui vihollisen
alas ja 3 muuta suojas . Tietenkin vielä korkeus etu.
Muuten suomalais lentäjien sekkailuista saksassa ja
saksan valtaamilla alueilla ei ole pajon juttua.
Sodan jälkee kun ei paljon puheltu saksan kanssa tapahtuneesta
yhteistyöstä, hakulentoja tehneet lentäjätkin taisivat olla vanhempaa
ikäluokkaa, ei enään elossa.
Sääli jutut olisivat varmaan olleet hyviä!
Mitä suomalaisten P51 voittoihin tulee, oma arvio on JaK 3
saman näkönen peli. On muistettava että p51 tuli
8:lle ilmaarmeejalle kunnolla vasta vuoden -44 alusta,
ei niitä heti NL:lle riittänyt
Janne Saarijärvi
lehool-1 wrote in message ...
>Muuten suomalais lentäjien sekkailuista saksassa ja
>saksan valtaamilla alueilla ei ole pajon juttua.
Lainasin jokin aika sitten kirjan kirjastosta (en muista kirjoittajaa,
enkä kirjankaan nimeä, Yöhävittäjätoiminnasta tai jotain sinnepäin
voin tarkistaa kirjastossa käydessäni). Kirja kertoi yöhävittäjätoimin-
nasta niin ekassa kuin tokassakin maailmansodassa. Se vaikutti
aluksi asultaan erittäin puisevalta mutta ei onneksi ollut sitä.
Kirjan lopussa oli myös juttu suomalaispilottien yöhävittäjäkou-
lutusreissusta. Luonnollisesti kirja keskittyi yöhävittäjätoimintaan
kanaalin reunoilla. Ja siinä tuli jälleen kerran esiin Luftwaffen sisältä
mädännyttänyt korruptio, oman edun tavoittelu ja Göringin uppi-
niskaiset ekan maailman sodan aikaiset opit. (Kehityspanokset
esim Me 110 ja He 219(? se Uhu). Ensimmäinen oli fiasko mutta
silti siihen satsattiin vuodesta toiseen, jälkimmäinen oli menestys
mutta väärän yhtiön tekemä joten sen tuotanto ajettiin alas.
Seuraavaksi sitten luettavaksi tuleekin juuri Amazonilta tullut
Mike Spick: Luftwaffe Fighter Aces The jagdflieger and their
combat tactics and teqniques. Jenkit ovat ainakin kovasti tuota
kehuneet..
janne
Tuure Laurinolli
Kirja oli ilmeisesti "Yöhävittäjätoiminnasta 1917-1944 tai 45"
Kalle Kulkevainen
>Varmasti, mutta tuntemattoman koneen nähdessään tunnistaa ensin sen
>kansallisuuden ja sitten tyypin, samalla hakien hyvää paikkaa hyökkäykseen.
>Koneen tyyppi on jossain vaiheessa syytä tunnistaa, koska taistelutaktiikka
>on osittain riippuvainen siitä. Warhawkin ja Mustangin ero pitäisi minusta
>selvitä jo taistelun aikana.
>
kun arvioidaan montako sekuntia pilotilla on aikaa tunnistaa vastustajan
kone ilmataistelun aikana, niin helppoa se ei ole. YK-aplveluksessa
jouduttiin tunnistaman lekoja ja koptereita muutaman sekunnin näkemisen
perusteella, ja usein pieleen meni, viisi kaveria tunnisti 5 erilaista
vekotinta.
Ja toisaalta, eihan saksalaiset pilotit aina tunnistanut minkä maalainen
kone oli kyseessä, ampuivat kiestingin suunnalla alas Aeron siviilikoneen
venäläisenä pommittajana, joten erehtyminen on inhimillistä
Kalle
J Pekka Makela
> Varmasti, mutta tuntemattoman koneen nähdessään tunnistaa ensin sen
> kansallisuuden ja sitten tyypin, samalla hakien hyvää paikkaa hyökkäykseen.
Kansallisuuden tapahtuminen tapahtuu todennäköisemmin tyypin
kautta - ei pilotilla ole aikaa odotella että toinen kone tulee
niin lähelle että kokardit erottuvat.
Tyypillinen esimerkki lienevät ne useat englantilaisten itsensä
pudottamat Typhoonit siinä vaiheessa kun tyyppi oli uusi: niille
kylmä rinki peffansa ympärille Spit- ja Hurricane-piloteille jotka
eivät olleet tyyppiä ennen tavanneet se oli jotakin joka ei näyttänyt
Spitiltä tai Hurricanelta ja oli selvästi hävittäjä -> siis vaarallinen.
Monet pitivät sitä kuulemma Fw 190:n näköisenä (osittain kai siksi,
että molemmat näyttivät lentävän vähän keula roikkuen).
Brittien oli pakko sitten maalata Typhoonien siipiin mustavalkoiset
tunnistusraidat vuotta aikaisemmin kuin niitä ryhdyttiin käyttämään
liittoutuneiden muissakin konetyypeissä Normandian maihinnousun
aikoihin.
> --
> Kalle Rantanen
> email: tomc...@sci.fi
> "Kauhistus! Mikä tursasten tursas!" (Aku Ankka: Koralliluolan kummitus)
--
--j Pekka Mäkelä--Pekka.Makela@Helsinki.Fi--http://www.Helsinki.Fi/~jpmakela/-
--Hattelmalantie 13------00710 Helsinki, Finland--------tel. +358-9-374 1970--
------------------------------------------------------------------------------
--40-luku: Kaveria ei jätetä--------------------90-luku: Kaverille ei jätetä--
jx
Tuure Laurinolli kirjoitti viestissä <36C86D66...@kolumbus.fi>...
>"Janne Saarijärvi" wrote:
>
>> lehool-1 wrote in message ...
>> >Muuten suomalais lentäjien sekkailuista saksassa ja
>> >saksan valtaamilla alueilla ei ole pajon juttua.
>>
>> Lainasin jokin aika sitten kirjan kirjastosta (en muista kirjoittajaa,
>> enkä kirjankaan nimeä, Yöhävittäjätoiminnasta tai jotain sinnepäin
>> voin tarkistaa kirjastossa käydessäni). Kirja kertoi yöhävittäjätoimin-
>> nasta niin ekassa kuin tokassakin maailmansodassa. Se vaikutti
>> aluksi asultaan erittäin puisevalta mutta ei onneksi ollut sitä.
>
>Kirja oli ilmeisesti "Yöhävittäjätoiminnasta 1917-1944 tai 45"
----------------
> Jup kirjan on kirjoittanut Jaakko Hyvönen
Kirjan nimi on Yöhävittäjä toiminnasta 1915-1945
Ja ensi vaikutelma oli tosiaan hieman "puiseva" mutta kuitenkin
lopulta aika
" valaiseva"
T:S
------------------------
Kalle Rantanen
>Niin pitäisi, ja minulla pitäisi olla useita kivitaloja Helsingissä, mutta
>kun arvioidaan montako sekuntia pilotilla on aikaa tunnistaa vastustajan
>kone ilmataistelun aikana, niin helppoa se ei ole. YK-aplveluksessa
>jouduttiin tunnistaman lekoja ja koptereita muutaman sekunnin näkemisen
>perusteella, ja usein pieleen meni, viisi kaveria tunnisti 5 erilaista
>vekotinta.
Ilmataistelussa tulee väkisinkin katselleeksi maalina olevaa konetta vähän
tarkemmin.
Kalle Rantanen
> Kansallisuuden tapahtuminen tapahtuu todennäköisemmin tyypin
> kautta
Yksi syy tyypin tunnistamiseen.
>ei pilotilla ole aikaa odotella että toinen kone tulee
> niin lähelle että kokardit erottuvat.
Vanhat hakaristitunnukset näkyivät niin kauaksi, että siinä ei välttämättä
tullut ongelmia.
> Brittien oli pakko sitten maalata Typhoonien siipiin mustavalkoiset
> tunnistusraidat vuotta aikaisemmin kuin niitä ryhdyttiin käyttämään
> liittoutuneiden muissakin konetyypeissä Normandian maihinnousun
> aikoihin.
Jotka maalattiin ainoastaan siiven alapinnalle toisin kuin Normandia-raidat.
Yama
Kalle Rantanen wrote:
> Kalle Kulkevainen kirjoitti viestissä <7abdj7$ocf$1...@news.kolumbus.fi>...
> >Niin pitäisi, ja minulla pitäisi olla useita kivitaloja Helsingissä, mutta
> >kun arvioidaan montako sekuntia pilotilla on aikaa tunnistaa vastustajan
> >kone ilmataistelun aikana, niin helppoa se ei ole. YK-aplveluksessa
> >jouduttiin tunnistaman lekoja ja koptereita muutaman sekunnin näkemisen
> >perusteella, ja usein pieleen meni, viisi kaveria tunnisti 5 erilaista
> >vekotinta.
>
> Ilmataistelussa tulee väkisinkin katselleeksi maalina olevaa konetta vähän
> tarkemmin.
Käytännössä tunnistusvirheet näyttävät kuitenkin olleen varsin yleisiä.
"Jatkosota Ilmassa" -kirjassa on kuvattu tapaus jossa vastakkain oli pommareita
saattamassa olleet 6 CU, 4 MS ja 2 MT kohtasivat 6 Jakia. Suomalaisten mielestä
venäläiskoneet olivat 4 LaGG ja 2 Airacobra, venäläisten mielestä suomalaisilla
oli 14 CU:ta (kumikaan osapuoli ei kärsinyt menetyksiä). Koska Airacobrassa oli
kuplakuomu ja LaGGissa ei, niin kyseessä on kohtuukarkea tunnistusvirhe (ellei
sitten venäläisosastossa ollut useampia Jak-malleja sekaisin). Edelleen missään
Jak-mallissa ei ollut aseita siivissä mutta Airacobrassa oli. Eikä AC:ssa ole
minkään sortin ilmanottoaukkoja nokan alla toisin kuin Jakeissa (paitsi
Jak-3/Jak9U joita Suomen rintamalla tuskin oli ainakaan montaa).
Esimerkkinä vielä Tyynenmeren rintamalle sijoittuva tarina: P-40 osasto lähti
suojaamaan kotikentälle palaavia B-25 -pommareita. Sovittuna aikana
tapaamispaikassa olikin osasto tuttuja kaksoispyrstöisiä koneita. P-40:t
kiipesivät lakisuojaksi. Kotikentän lähestyessä P-40 pilotit hämmästyivät
hiukan kun kentän puolustuksessa toimineet Airacobrat hyökkäsivät pommikoneiden
kimppuun. Vasta sitten kun kentällä alkovat pommit räjähdellä P-40 -piloteilla
sytytti että he olivat urheasti saattaneet japanilaisia G3M 'Nell' pommikoneita
oman kenttänsä kimppuun.
Pieni varaus sikäli että kuulin tarinan CDB:ltä, joten en ihan päätäni pantiksi
laita sen puolesta.
Jok. tap. epäilen että suomalaisten P-51-kohtaamisissa on suureksi osaksi
kysymys 'He-113 -ilmiöstä'. Eli kun vastapuolella 'tiedetään' olevan tiettyjä
koneita niin niitä sitten myös nähdään. Toinen vaihtoehto on 'Spitfire-ilmiö'
eli yllättävän monet saksalaispilotit ampuivat alas Spitfirejä tai joutuivat
näiden alasampumaksi vaikka Hurricane oli paljon yleisempi.
Yama
> Ja toisaalta, eihan saksalaiset pilotit aina tunnistanut minkä
> maalainen
> kone oli kyseessä, ampuivat kiestingin suunnalla alas Aeron
> siviilikoneen
> venäläisenä pommittajana, joten erehtyminen on inhimillistä
>
Viittaatko tapaukseen jossa saksalainen pilotti ampui alas
Rapide-sairaankuljetuskoneen pitäen sitä venäläisenä SB:nä? Koska
Rapide on kaksitasoinen (!) niin saksalaisetkin pitivät sitä sen
verran massiivisena tunnistusvirheenä että kaveri koettiin
hasardiksi ja taisi päästä pois lentohommista. Ko. pilotin sukunimi
taisi muuten olla Schumacher. No ei nimi miestä pahenna...
Mikko Suokas
On Thu, 18 Feb 1999, Yama wrote:
> Viittaatko tapaukseen jossa saksalainen pilotti ampui alas
> Rapide-sairaankuljetuskoneen pitäen sitä venäläisenä SB:nä? Koska
> Rapide on kaksitasoinen (!) niin saksalaisetkin pitivät sitä sen
> verran massiivisena tunnistusvirheenä että kaveri koettiin
> hasardiksi ja taisi päästä pois lentohommista. Ko. pilotin sukunimi
> taisi muuten olla Schumacher. No ei nimi miestä pahenna...
Eikös tätä Dragon Rapiden kipparia koetettu hyvitellä jälkeenpäin
antamalla hänelle muistolahjaksi kotkaa esittävä pienoispatsas, jonka ao.
kippari sitten lahjoitti Aeron ja sittemmin Finnairin ilmailuopiston
ohjaajalinjan priimuspalkinnoksi? Vieläkö "Wollen kotka" kiertää?
-Mikko-
Kalle Rantanen
>Toinen vaihtoehto on 'Spitfire-ilmiö'
>eli yllättävän monet saksalaispilotit ampuivat alas Spitfirejä tai
joutuivat
>näiden alasampumaksi vaikka Hurricane oli paljon yleisempi.
En löytänyt mitään tietoja aiheesta, mutta jotenkin minulla on muistikuva,
että Spitfireja olisi ollut Hurricaneja enemmän sodan alussa.
--
Kalle Rantanen <tomc...@sci.fi>
"We have always known that heedless self-interest was bad morals; we now
know that it is bad economics."
-- Franklin D. Roosevelt
Harri Pihl
Yama <tj...@paju.oulu.fi> kirjoitti artikkelissa
<36CC0184...@paju.oulu.fi>...
snip
Jep, koneiden tunnistaminen oli tehtävän kannalta aika epäoleellista;
pääasia lienee ollut pommarien suojaus. Itse olen suhtautunut aina
hyvin varauksellisesti kaikkien sodan osapuolien ilmoituksiin
vastapuolen konetyypeistä ja ennen kaikkea vastapuolen tappioista;
ilmavoittojen hyväksyminen ja tilastointi on lähinnä propagandaa.
--
Harri Pihl
Remove pois.
Poista pois.
hao...@pois.jyu.fi
Tuure Laurinolli
No mitä pienistä Ihan hyvä se minustakin oli. Varsinkin oli mukavaa lukea mitä
kaikkea saksalaiset kokeili.
Kalle Rantanen
>Itse olen suhtautunut aina
>hyvin varauksellisesti kaikkien sodan osapuolien ilmoituksiin
>vastapuolen konetyypeistä ja ennen kaikkea vastapuolen tappioista;
>ilmavoittojen hyväksyminen ja tilastointi on lähinnä propagandaa.
Suomessa, kuten muutamissa muissakin maissa ilmavoittojen kirjaaminen
tehtiin hiukan tarkemmin kuin muualla.
Kalle Rantanen
> Tarkalleen päinvastoin, Spit oli vasta tulossa laajemmin käyttöön. Battle
of
> Britainin aikaan (mutu) n. 60% brittien lentokalustosta oli Hurricaneja.
Täytyy tarkistaa, muuten en usko. :-)
Jussi Saari
> > lentokalustosta oli Hurricaneja.
>
> Täytyy tarkistaa, muuten en usko. :-)
Kylla se niin vain oli, vuoden -40 heinakuun alussa Fighter
Commandilla oli tasan 347 Hurricanea, 199 Spitfirea ja 95 muun tyyppista
havittajaa...
Jussi
Juha Veijalainen
> of
> > Britainin aikaan (mutu) n. 60% brittien lentokalustosta oli Hurricaneja.
> Täytyy tarkistaa, muuten en usko. :-)
Tarkkoja konemääriä en löytänyt, mutta alla on lentolaivueiden määrät:
8.8.1940
55,5 laivuetta (28 Hurricane, 19 Spitfire, 6 Blenheim (yöhävittäjä), 2
Defiant, 0,5 Gladiator)
7.9.1940
59,5 laivuetta (31 Hurricane, 20 Spitfire, 6 Blenheim (yö), 2 Defiant,
0,5 Gladiator).
--
Juha Veijalainen, Helsinki, Finland, http://www.iki.fi/juhave/
Some random words: bomb,steganography,cryptography,reindeer
** Mielipiteet omiani ** Opinions personal, facts suspect **
Jarmo Lindberg
"Messerschmitt Me-109s to Finland": http://www.sci.fi/~fta/me-fin-1.htm
--
Jarmo Lindberg
Fighter Squadron 21: http://www.mil.fi/ftrsqn21/
Fighter Tactics Academy: http://www.sci.fi/~fta/welcome.htm
Jukka Raustia
> Suomessa, kuten muutamissa muissakin maissa ilmavoittojen kirjaaminen
> tehtiin hiukan tarkemmin kuin muualla.
Osaan vuoden -44 kesän ilmavoittoihin voi suhtautua varauksella,
samoin kuin Lapin sodan ilmavoittoihin joita ei oikeasti olekaan.
Kokonaisuutena ilmavoittojen rekisteröinti etenkin talvisodassa toimi
erinomaisesti, samanlaista 1:3 suhdetta ilmavoittojen ja todellisten
pudotusten välillä ei ole kuten useimmissa maissa, mutta kyllä
Suomessakin virheellisiä ilmavoittoja on tullut, etenkin
Suomenlahden yllä sekä kesällä -44.
--
"You can have Peace, or you can have Liberty, and with some effort you can
have both."
Harri Pihl
Kalle Rantanen <tomc...@sci.fi> kirjoitti artikkelissa
<7amkur$mrn$8...@tron.sci.fi>...
> Harri Pihl kirjoitti viestissä <01be5bb6$59401520$247dea82@default>...
> >Itse olen suhtautunut aina
> >hyvin varauksellisesti kaikkien sodan osapuolien ilmoituksiin
> >vastapuolen konetyypeistä ja ennen kaikkea vastapuolen tappioista;
> >ilmavoittojen hyväksyminen ja tilastointi on lähinnä propagandaa.
>
>
> Suomessa, kuten muutamissa muissakin maissa ilmavoittojen kirjaaminen
> tehtiin hiukan tarkemmin kuin muualla.
Olen itsekkin sitä mieltä, että suomalaisten tilastointi
on yleensä ottaen luotettavampaa kuin useimpien muiden.
Mutta se ei muuta perusasetelmaa mihinkään; ilmavoittoja
on mukava kirjata ja niitä on aina käytetty propagandassa.
Imavoimien tehtävien kannalta ilmavoittojen määrä on
sivuseikka; paljon tärkeämpää on se, onnistutaanko
annetussa tehtävässä (kohteen suojaus ym.). Esim. -44
pommikoneiden suojauksessa onnistuttiin hyvin vaikka
pudotuksia ei samalla paljoa tullutkaan, eikä vastustajia
aina tunnistettu oikein
Olen seuraillut eri uutisryhmissä näitä aika ajoin
käytäviä keskusteluja eri maiden lentäjien paremmuudesta
ja pidän niitä lähinnä surkuhupaisina. Kaikissa maissa
on aina ollut hyviä ja huonoja lentäjiä. Ja suomalaisten
tasosta olen jokseenkin samaa mieltä kuin Pajarikin
(kirjat "talvisota ilmassa" ja "jatkosota ilmassa") eli
taso oli kirjava. Hlv 34 on aivan oma lukunsa, koska
siihen kerättiin tarkoituksellisesti kokeneita lentäjiä.
Janarmon mukaan nousu- ja laskuvaurioita tuli meillä
kutakuinkin samaan tapaan kuin muuallakin mersuilla
lennettäessä. Renkaiden kulutus oli meillä
poikkeuksellisen suurta, mikä viittaa siihen, että meillä
lentäjien koulutusessa oli puutteita.
Suomalaisten suurin etu sota-aikana oli ehkä se, että
Suomessa oli omaksuttu ajanmukainen hävittäjätaktiikka
jo ennen sotia (parit, harva nelisormi muoto, ampumataidon
korostaminen). Ja resurssien vähäisyyden vuoksi pyrittiin
keskittymään olennaiseen, mikä varsinkin talvisodassa ja
-44 tarkoitti sitä, että hävittäjätaisteluja pyrittiin
välttämään (koneiden ja lentäjien tuhlausta).
Kalle Rantanen
>> Täytyy tarkistaa, muuten en usko. :-)
>Kylla se niin vain oli, vuoden -40 heinakuun alussa Fighter
>Commandilla oli tasan 347 Hurricanea, 199 Spitfirea ja 95 muun tyyppista
>havittajaa...
On inhottavaa olla väärässä.
Kalle Rantanen
>Esim. -44
>pommikoneiden suojauksessa onnistuttiin hyvin
Muistaakseni jossain sanottiin, että ainuttakaan Mersujen suojaamaa
pommittajaa ei pudotettu.
>Renkaiden kulutus oli meillä
>poikkeuksellisen suurta, mikä viittaa siihen, että meillä
>lentäjien koulutusessa oli puutteita.
Voisiko kiitoratojen materiaaleilla selittää jotain?
Kalle Rantanen
> Osaan vuoden -44 kesän ilmavoittoihin voi suhtautua varauksella,
>samoin kuin Lapin sodan ilmavoittoihin joita ei oikeasti olekaan.
Oletettavasti voittojen kirjaaminen heikentyi sodan myöhemmissä vaiheissa
tilanteen kiristyessä.
Jusupow
Kalle Rantanen <tomc...@sci.fi> wrote in article
<7a1qlj$of3$5...@tron.sci.fi>...
> Yama kirjoitti viestissä <36C3FAB4...@paju.oulu.fi>...
> >Warhawk olisi todennäköisin selitys 'Mustangille', kuomujärjestely
> >oli samanlainen, ilmanotto moottorin alla ja aseet siivissä.
>
> Ilmanotoissa oli huomattavia eroja.
>
> --
> Kalle Rantanen
> email: tomc...@sci.fi
> "Kauhistus! Mikä tursasten tursas!" (Aku Ankka: Koralliluolan kummitus)
>
>
>
>
spinnerin alla.
Mustangissa koneen pohjan alla.
Mikä tekee koneista hyvinkin erinäköiset, varsinkin
sivuprofiililtaan.
--
Jusupow
'''''''''''''''''''''
Jukka O. Kauppinen
> >samoin kuin Lapin sodan ilmavoittoihin joita ei oikeasti olekaan.
>
> Oletettavasti voittojen kirjaaminen heikentyi sodan myöhemmissä vaiheissa
> tilanteen kiristyessä.
Duoda, onhan se aika eri asia taistella oman kotialueen yläpuolella
(talvisodassa) ja hyökkäysvaiheessa vihollisalueella joka joutui
pian omien joukkojen haltuun jolloin pudotukset voitiin varmistaa
maassa olevista koneenraadoista (jatkosota, hyökkäysvaihe) joita
löytyi enemmän kuin ilmoitettuja pudotuksia olikaan, kuin
mättää puolustustaistelua vihollislinjojen takana/päällä
jolloin pudotukset jäävät vihollisen puolelle (44 puolustustaistelu).
Eli varmistaminen on tällöin aika lailla vaikeampaa.
42-44 välilläkin pudotustilastot ovat ilmeisesti varsin
hyvin paikkansapitäviä venäläisarkistojen perusteella, olihan
mättö silloin suhteessa rauhallisempaa.
jok
--
Jukka O. Kauppinen jukka.k...@mikrobitti.fi ICQ: 1848 793
Journalist Mail: MikroBitti, Jukka O. Kauppinen,
MikroBitti Kornetintie 8, 00380 HELSINKI, FINLAND
Tel/fax +358-17-824 225 or fax +358-9-120 5747
GSM +358-40-730 0036
http://mikrobitti.fi/~jukkak
The best-selling computer magazine in Scandinavia
http://www.mikrobitti.fi/info (english information)
http://www.mikrobitti.fi/
Yama
>
> Olen seuraillut eri uutisryhmissä näitä aika ajoin
> käytäviä keskusteluja eri maiden lentäjien paremmuudesta
> ja pidän niitä lähinnä surkuhupaisina. Kaikissa maissa
> on aina ollut hyviä ja huonoja lentäjiä. Ja suomalaisten
> tasosta olen jokseenkin samaa mieltä kuin Pajarikin
> (kirjat "talvisota ilmassa" ja "jatkosota ilmassa") eli
> taso oli kirjava.
Muistelisin että Pajarin mukaan jatkosodan alussa LeR 2:n laivueet
olivat hyvin koulutettuja ja LeR 3:n keskinkertaisesti. Kuitenkin
ainakin LeLv 32 oli varsin menestyksekäs joten arvelisin että
kokemustaso nousi. Tappiothan eivät olleet kovin suuria
asemasotavaiheessa. Tietenkin 34:n kokoaminen hiukan rokotti muita
laivueita. Pommarilaivueita vaivasi sodan alussa kalustopula ja
sitten kun sitä saatiin niin käyttö olikin aluksi vähän mitä sattuu.
Jossain määrinhän meillä harrastettiin 'elitismiä' eli parhaat
lentäjät ja koneet tuppasivat kerääntymään kahteen laivueeseen,
24:ään ja 34:ään. Tietysti tämä oli järkevää siinä mielessä että
parhaita koneita oli rajallinen määrä ja niistä piti saada kaikki
irti.
> Janarmon mukaan nousu- ja laskuvaurioita tuli meillä
> kutakuinkin samaan tapaan kuin muuallakin mersuilla
> lennettäessä. Renkaiden kulutus oli meillä
> poikkeuksellisen suurta, mikä viittaa siihen, että meillä
> lentäjien koulutusessa oli puutteita.
Aluksihan Mersukokemukset olivat meillä hyviä mutta sehän kyllä
selittyy sillä että 34:ään kerättiin lähes pelkästään kokeneita
ässiä. Myöhemmin 'päästiin' meilläkin vähän tavallisimpiin lukuihin.
Renkaiden kulumisesta en tiedä, onko sitä verrattu ohjekirjaan vai
saksalaisiin kokemuksiin? Sodan lopulla renkaiden laatu ei varmasti
ollut enää niitä parhaita, suomalaisten kenttien kunnosta
puhumattakaan.
Janne Saarijärvi
>
>Aluksihan Mersukokemukset olivat meillä hyviä mutta sehän kyllä
>selittyy sillä että 34:ään kerättiin lähes pelkästään kokeneita
>ässiä. Myöhemmin 'päästiin' meilläkin vähän tavallisimpiin lukuihin.
>Renkaiden kulumisesta en tiedä, onko sitä verrattu ohjekirjaan vai
>saksalaisiin kokemuksiin? Sodan lopulla renkaiden laatu ei varmasti
>ollut enää niitä parhaita, suomalaisten kenttien kunnosta
>puhumattakaan.
En muista henkilön nimeä mutta jokuhan mersutyypityksessä oleva
tuhosi (saman päivän aikana?) kahdesta mersusta laskutelineet ja
tietysti siinä samassa vähän muutakin. Siirrettiin muihin tyyppeihin..
Mersun laskutelinehän on oikea suunnittelun kukkanen, se tuli jo ilmi
proton esittelyssä RLMlle. Sen sijaan että Willy olisi korjannut (=
suunnitellut uudelleen) telineet, päätti hän antaa koelentäjälle kenkää.
Järjen ääntä kuuntelemalla olisi monta ihmishenkeä ja konetta
säästynyt.
Janne
al...@notme.com
Yama <tj...@paju.oulu.fi> wrote:
> Viittaatko tapaukseen jossa saksalainen pilotti ampui alas
> Rapide-sairaankuljetuskoneen pitäen sitä venäläisenä SB:nä? Koska
> Rapide on kaksitasoinen (!) niin saksalaisetkin pitivät sitä sen
> verran massiivisena tunnistusvirheenä että kaveri koettiin
> hasardiksi ja taisi päästä pois lentohommista. Ko. pilotin sukunimi
> taisi muuten olla Schumacher. No ei nimi miestä pahenna...
Tyypistä piti tulla pohjoisen Luftwaffen komentaja muttei sitten
tullutkaan suurelta osin kiitos em tapauksen... Ampuivathan neukutkin
Kalevan alas rauhan aikana ja taatusti ihan tietoisesti. Tapahtuman
todellinen syy (kuriiripostin tieto esim?) ei kai ole selvinnyt kai vieläkään.
Janne
-----------== Posted via Deja News, The Discussion Network ==----------
http://www.dejanews.com/ Search, Read, Discuss, or Start Your Own
Harri Pihl
Yama <tj...@paju.oulu.fi> kirjoitti artikkelissa
<36D3CCC7...@paju.oulu.fi>...
snip
> Renkaiden kulumisesta en tiedä, onko sitä verrattu ohjekirjaan vai
> saksalaisiin kokemuksiin? Sodan lopulla renkaiden laatu ei varmasti
> ollut enää niitä parhaita, suomalaisten kenttien kunnosta
> puhumattakaan.
Tieto on Janarmolta (Ilmavoimien konetyypit Ilmailussa aikoinaan),
joka oli -43-44 vastuussa ilmavoimien teknillisestä puolesta. En
tiedä mihin hän on sitä verrannut, mutta olettaisin, että johonkin
pätevään arvoon. Janarmo toteaa myös renkaiden olleen kaikilla
käyttäjillä samanlaisia, ja syiksi suhteettomaan kulutukseen hän
arvioi huonot kentät ja virheet startissa.
Yama
>
> Mersun laskutelinehän on oikea suunnittelun kukkanen, se tuli jo ilmi
> proton esittelyssä RLMlle. Sen sijaan että Willy olisi korjannut (=
> suunnitellut uudelleen) telineet, päätti hän antaa koelentäjälle kenkää.
> Järjen ääntä kuuntelemalla olisi monta ihmishenkeä ja konetta
> säästynyt.
Oli tuosta konfiguraatiosta etuakin, rakenne oli kevyt ja yksinkertainen
ja helpompi huoltaa. Spitfiressähän oli jokseenkin samanlainen
laskutelinejärjestely, mutta jostain syystä se ei saa huonoa pressiä.
Oliko jotain olennaista syytä miksi Spitin laskuteline oli parempi, vai
onko kyseessä ns. voittajan historia?
Harri Pihl
Yama <tj...@paju.oulu.fi> kirjoitti artikkelissa
<36D69994...@paju.oulu.fi>...
Ei sillä nyt sinänsä ole suurta väliä kääntyykö laskuteline
sisään tai ulospäin tai sitten johonkin muuhun suuntaan.
Olennainen asia on raideväli ja telineen tukevuus, mersussa
raideväli on selvästi pienempi kuin spitfiressä ja tukevuuskin
on mitä ilmeisimmin huonompi. Lisäksi mersu on selvästi
pienempi kone kuin spit (eli moottorin vääntö vaikuttaa
enemmän), ja moottori tilavuudeltaan suurempi (liikkuvat osat
massaltaan suurempia), potkurin painosta en ole varma, mutta
luulisin senkin olleen suurempi.
Lisäksi Spitfiren laskunopeus on paljon pienempi kuin mersun,
eli vähemmän rasituksia.
Kalle Rantanen
>Oliko jotain olennaista syytä miksi Spitin laskuteline oli parempi, vai
>onko kyseessä ns. voittajan historia?
Olennainen syy oli, että se oli leveämpi, mikä teki rullauksesta ja
laskeutumisesta helpompaa ja erityisesti parempi kestävyys. Mersun
laskutelineen kiinnityksessä oli nimittäin suunnitteluvirhe, jonka takia
telineen kiinnityskorvake murtui helposti ja koko teline taittui koneen
alle. Laskutelineen heikkous yhdistettynä voimakkaaseen kiertoon oikealla
rullauksessa ja lentoonlähdössä aiheutti lukuisia onnettomuuksia.
--
Kalle Rantanen <tomc...@sci.fi>
"The goal of all life is death."
-- Sigmund Freud
Kalle Rantanen
> En spekuloi tuosta :) mutta samat ongelmat oli Spitilläkin - varsin
> kapea teline ja reilusti moottoria, kapistus oli kuulemma melkoinen
> käsiteltävä ruohokentillä joilta britit paljon operoivat.
Varmasti oli, kapea teline yhdistettynä tehokkaaseen moottoriin pienessä
koneessa aiheuttaa varmasti ongelmia. Hurricanen luulisi olevan parempi sen
suhteen, telineillä oli enemmän etäisyyttä.
> Käsittääkseni sekä 109 ja Spit olivat _tässä_ suhteessa käytännössä
> yhtä huonoja.
Spitissä ei tietääkseni ollut suunnitteluvirhettä laskutelineessä.
Aarne Rantala
> Janne Saarijärvi wrote:
> >
> > Mersun laskutelinehän on oikea suunnittelun kukkanen, se tuli jo ilmi
> > proton esittelyssä RLMlle. Sen sijaan että Willy olisi korjannut (=
> > suunnitellut uudelleen) telineet, päätti hän antaa koelentäjälle kenkää.
> > Järjen ääntä kuuntelemalla olisi monta ihmishenkeä ja konetta
> > säästynyt.
>
> Oli tuosta konfiguraatiosta etuakin, rakenne oli kevyt ja yksinkertainen
> ja helpompi huoltaa. Spitfiressähän oli jokseenkin samanlainen
> laskutelinejärjestely, mutta jostain syystä se ei saa huonoa pressiä.
> Oliko jotain olennaista syytä miksi Spitin laskuteline oli parempi, vai
> onko kyseessä ns. voittajan historia?
1. ms:n jalkeen voittajat asettivat Saksan ilmailulle kaikenlaisia
hassuja rajoituksia, mista seurasi, etta joks. kaikilla 2. ms:n
aikaisilla saksalaisilla lentokonesuunnittelijoilla (ja lentajilla)
oli liitokonetausta. Tama nakyi erityisesti laskutelineissa, jotka
olivat usein turhan hentoja (Bf-109), tai korvattiin villeilla
nousukarry/laskeutumisjalas-viritelmilla (Me-163, Ar-234).
--Aarne Rantala
Yama
Harri Pihl wrote:
> Ei sillä nyt sinänsä ole suurta väliä kääntyykö laskuteline
> sisään tai ulospäin tai sitten johonkin muuhun suuntaan.
> Olennainen asia on raideväli ja telineen tukevuus, mersussa
> raideväli on selvästi pienempi kuin spitfiressä
Aikoinani kauan sitten mallin molemmista rakentaneena muistelin ettei
raidevälissä ollut eroa mutta se lienee sitten optinen harha, Spitfirehän on
jossain määrin isompi kone.