Sähköavusteiset / Tunturi Park Cafe koeajettu
Asko Ikävalko
http://www.tunturi-bicycles.com/fi/tuotteet/sahkopyorat/parkcafeforte2010-m/
Moottori (250 W) tuntui ainakin hitaassa kaupunkiajossa riittävän
tehokkaalta. Se jaksoi ilman poljinvoimaakin aika ripeästi kiihdyttää
tehtaalla asetettuun 15 km/h nopeuteen. Painamalla erillistä "turbonappia"
moottori jatkoi avustamista 25 km/h nopeuteen asti, mutta ihan tuohon
huippunopeuteen en narikkatorilla mahtunut kiihdyttämään. Tuo 15 km/h
tavoitenopeus oli siis aina automaattisesti päällä, kunhan pääkytkin oli
ON-asennossa. Kun lopetin polkemisen, moottori pysähtyi ehkä parin sekunnin
viiveellä, joka voi äkkijarrutustilanteessa olla kiusallisen pitkä viive.
Kyllähän se varmaan jarruilla pysähtyy, mutta rasittaa turhaan moottoria ja
kuluttaa sähköä.
Fillarissa oli seitsemän napavaihdetta ja moottori oli integroitu etukapan
sisälle. Ketjusuojan alla oli ilmeisesti anturi nuuskimassa sitä, että ketju
pyörii, mutta poljinvoimaa ei tarvinnut käyttää ollenkaan, eli pelkällä
sähkölläkin pystyi tuota ajamaan. Pidemmässä matka-ajossa, jos toivoo 25
km/h nopeutta, täytyisi kokoajan pitää turbonappia pohjassa, joka voi olla
hieman rasittavaa.
Fillari ei mielestäni tuntunut mitenkään ihan älyttömän painavalta, vaikka
21 kg kuulemma painaakin. Sekin oli positiivinen yllätys, että sähkökäytön
OFF-asennossa eturenkaassa ei ollut lainkaan ylimääräistä vierintävastusta,
vaan se pyöri täysin vapaasti.
Muuten ihan hyväntuntuinen fillari, mutta edessä saisi olla vanhanaikaista
V-jarrua tehokkaampi pysäytysvaruste ja LED-ajovalon soisi ottavan virtansa
ajoakusta, ettei sille tarvitsisi erillisiä paristoja syöttää.
Koeajon jälkeen innostuin muutenkin googlailemaan näitä sähköavusteisia ja
huomasin, että monissa muissa fillareissa moottori pyörittää eturenkaan
sijasta ketjuja. Mitenkäs tuollainen ratkaisu toimii vaihteiden kanssa, kun
vaihtaessahan vetoa pitäisi vähän keventää?
Entä, onkohan sellaisia fillareita vielä olemassa, jotka osaisivat alamäessä
ja/tai jarruttaessa ottaa energian talteen?
Hinnathan näillä on samaa luokkaa kuin moposkoottereilla, mutta sähköpyörän
selkeitä etuja on mielestäni, että sillä saa kaupungissakin ajella
pyöräteitä pitkin ja voi ihan oman fiiliksensä mukaan joko kuntoilla tai
olla kuntoilematta siirtyessään paikasta toiseen. Itse olen harkinnut, että
ajelisin 15 km yhdensuuntaisen työmatkani (polvia säästääkseni) vuoropäivinä
tavallisella fillarilla ja vuoropäivinä moposkootterilla, mutta sähköpyörä
olisi näiden kahden kompromissi, jolloin en tarvisi kahta eri kulkinetta.
-Asko
M. Tavasti
> Koeajon j�lkeen innostuin muutenkin googlailemaan n�it�
> s�hk�avusteisia ja huomasin, ett� monissa muissa fillareissa moottori
> py�ritt�� eturenkaan sijasta ketjuja. Mitenk�s tuollainen ratkaisu
> toimii vaihteiden kanssa, kun vaihtaessahan vetoa pit�isi v�h�n
> kevent��?
Ketjusta vet�v�n kanssa t�ytyy veto k�yt�nn�ss� veto saada pois
kokonaan vaihtamisen ajaksi. Itse en ole valmiilla s�hk�py�r�ll�
ajanut, vaan nojapy�r�ll� jossa on j�lkiasennussarja. Siin� on
kaasukahva josta sai itse s��detty� avustuksen m��r��, ja ainakin
siin� systeemi toimii moitteetta. Toki omat kokemukseni ovat aika
v�h�isi�, olen ehk� 100-150 km s�hk�avun kanssa ajellut.
Ketjusta vet�v�n ehdoton etu on riitt�v� v��nt�. Tehoa irtoaa hyvin
jyrk�ss� yl�m�ess� mutta tarvittaessa my�s tuolla 20 km/h yl�puolellakin.
> Ent�, onkohan sellaisia fillareita viel� olemassa, jotka osaisivat
> alam�ess� ja/tai jarruttaessa ottaa energian talteen?
Ainakin j�lkiasennussarjoja on, Bionx (kallis) ja kiinalainen
goldenmotor.com
Asia erikseen miten energian talteenotto toimii. Napamoottorin
generaattorina k�ytt�minen ei ole niin yksinkertaista, koska
tyypillisesti akkujen lataamiseen tarvittavan j�nnitteen saamiseksi
pit�isi ajonopeus olla suurempi kuin moottorin tarjoama huippunopeus
(25 km/h). En tied� onko noissa ongelma jotenkin ratkottu, vai onko
kyseess� vain n�enn�inen markkinointiominaisuus.
> Hinnathan n�ill� on samaa luokkaa kuin moposkoottereilla, mutta
> s�hk�py�r�n selkeit� etuja on mielest�ni, ett� sill� saa
> kaupungissakin ajella py�r�teit� pitkin ja voi ihan oman fiiliksens�
> mukaan joko kuntoilla tai olla kuntoilematta siirtyess��n paikasta
> toiseen.
Kyll� niill� polkimilla useimpien tulee poljettua edes v�h�n, joten on
se saatava liikunta tyhj�� parempi.
Itse n�kisin s�hk�avun suurimpana etuna taatun kohtuullisen
matka-ajan. M�et, loska ja vastatuuli eiv�t hidasta niin pahasti.
Tietysti t��lt� l�ytyy niit� jotka ilmoittavat ajavansa 5 cm
paksuisessa loskassa yl�m�keen enemm�n kuin 25 km/h.
--
M. Tavasti / tava...@iki.fi / +358-40-5078254
Poista s�hk�postiosoitteesta molemmat x-kirjaimet
Remove x-letters from my e-mail address
Pasi Pikkupeura
> Itse näkisin sähköavun suurimpana etuna taatun kohtuullisen
> matka-ajan. Mäet, loska ja vastatuuli eivät hidasta niin pahasti.
> Tietysti täältä löytyy niitä jotka ilmoittavat ajavansa 5 cm
> paksuisessa loskassa ylämäkeen enemmän kuin 25 km/h.
Itse taas en näe sääoloista tekosyytä sähköpyörän ostamiseen.
Loskakelit kestää keväisin n. 2 viikkoa, jonka jälkeen tiet ovat
jo sulia (eivät puhtaita mutta sulia). Sen ajan itse kuljen
suosiolla autolla - tai jos ei olisi autoa niin jalkaisin taikka
julkisilla.
Varsinaista kaupunkiajonopeuksiin vaikuttavaa vastatuultakaan
ei Suomessa esiinny kuin kerran pari syksyisin.
Sähköavusteisessa polkupyörässä ei ole myöskään nörttiarvoa kuten
vaikkapa Segwayssa. Sähköavusteinen polkupyörä ei ole cool.
Mutta ovat varmasti aivan loistavia apuvälineitä niille, joiden
liikkuminen on rajoitetumpaa, mutta jotka haluavat silti säilyttää
omatoimisen liikkumisen ja liikunnan vapauden.
Eikä välttämättä pelkästään vanhuksille, vammaisille tai muille
liikuntarajoitteisille, vaan saattaahan ihan terve liikuntaa
harrastavakin loukata raajansa. Kevyt polkeminen on ihan hyvää
kuntoutusta, joten miksipä vesijuoksuvyön ja kuntopyörän sijaan/
lisäksi fysiolta ei saisi lainaan sähköavusteista polkupyörää?
Ja tietenkin puistotyöntekijät, postinajakajat ja monet muutkin
tekevät täysiä työpäivä jalkaisin tai polkupyörän päällä, joten
heillekin sähköpolkupyörä voisi olla jäseniä säästävä ratkaisu.
M. Tavasti
> Itse taas en näe sääoloista tekosyytä sähköpyörän ostamiseen.
Jotkut ovat vähän kovempia jätkiä ja mahdollisesti asuvat tasamaalla.
> Loskakelit kestää keväisin n. 2 viikkoa, jonka jälkeen tiet ovat
> jo sulia (eivät puhtaita mutta sulia). Sen ajan itse kuljen
> suosiolla autolla - tai jos ei olisi autoa niin jalkaisin taikka
> julkisilla.
En ainakaan itse saanut edes nuorempana ylläpidettyä 25 km/h nopeutta
talvikelissä nastarenkailla Hervantaan mennessä. Eikä sinne näyttänyt
aamuisin pyöräilevän muitakaan jotka suhahtamalla menevät
ohi. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että edes kesällä en
saanut pidettyä ylämäessä 25 km/h nopeutta, ja nykyään vielä
vähemmän.
Aina sähköpolkupyöristä puhuttaessa tulee sama juttu: löytyy porukkaa
joiden mielestä se on ihan turhake, koska polkemalla pääsee. Pääsee,
mutta matka-aika tuplaantuu kesäkeliin nähden. Ja koska sähköfillari
ei ole seksikäs, mennään autolla tai bussilla. Ja samoin, koska
Hervantaan on liian iso ylämäki, monet eivät pyöräile kesäkelissäkään.
Kesällä Pohjammaalla ja muulla vastaavalla pieni/vähänmäkisellä
seudulla ajelemiseen kohtukuntoinen ei moottoria tarvitse, koska se 25
km/h kulkee itse polkemalla.
Sähköfillari on kompromissi fillarin ja mopon välimaastosta.
Mielestäni erittäin onnistunut, kohtuullinen vauhti jokseenkin
kaikissa olosuhteissa, ja itse saa liikuntaa. Jos sähköavun ansiosta
pyörällä lähdetään useammin kuin ilman apua on se oikein onnistunut
hankinta.
Markkinoiden halvin jälkiasennussetti taitaa löytyä täältä:
http://www.das-elektrorad.de/Motoren.htm
--
M. Tavasti / tava...@iki.fi / +358-40-5078254
Poista sähköpostiosoitteesta molemmat x-kirjaimet
Pasi Pikkupeura
> Jotkut ovat vähän kovempia jätkiä ja mahdollisesti asuvat
> tasamaalla.
Jätkä on kyllä kova, mutta tasamaata tällä ei ole. Kovuus voi
johtua siitä.
> En ainakaan itse saanut edes nuorempana ylläpidettyä 25 km/h
> nopeutta talvikelissä nastarenkailla Hervantaan mennessä.
Kaupungissa normaalin kevyen liikenteen väylällä muiden
pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden seassa ei ole tarveskaan
pitää 25 km/h matkavauhtia. Talvella ainakaan.
Kyse on enemmän turvallisuudesta kuin siitä etteikö kovempaakin
pääsisi.
> Aina sähköpolkupyöristä puhuttaessa tulee sama juttu:
> löytyy porukkaa joiden mielestä se on ihan turhake, koska
> polkemalla pääsee.
Minun mielestäni sähköpolkupyörä ei ole turhake. Edellisessäkin
viestissä löysin sille useita käyttökohteita.
Mutta selitykset ylämäistä, loskasta tai vastatuulista
sähköavusteisen pyörän hankkimiseksi ovat... sori vain mutta
keksittyjä. Se että sää on pari viikkoa vuodessa epäsuosiollinen
pyöräilyyn ei ole se syy parin tonnin investoinnille.
> Pääsee, mutta matka-aika tuplaantuu kesäkeliin nähden. Ja
> koska sähköfillari ei ole seksikäs, mennään autolla tai bussilla.
Jos mietin omaa pyöräilyä, niin niillä keleillä, joilla jätän oman
kammettavan pyörän kotiin (lähinnä pahin kelirikko), aivan
taatusti jättäisin myös sähköavusteisen pyörän - ehkä jopa herkemmin
kuin sähköttömän.
Esimerkiksi alkutalven nollan molemmin puolin vaihteleva sää,
joka jäädyttää normaalinkin pyörän rattaat ja vaijerit, keskitalven
pakkaset, jolloin ainoa tapa pitää itsensä sulana on polkeminen,
tai kevään parin viikon rapakelit, jolloin loskapaska menisi joka
rakoon jos pyörällä ajaisi, eivät ole sellaisia kelejä, joilla
lähtisin sähkököyttäisellä polkupyörällä liikenteeseen.
> Ja samoin, koska Hervantaan on liian iso ylämäki, monet eivät
> pyöräile kesäkelissäkään.
Jos ihminen laiskistuu parinkymmenen metrin korkeuseron edessä,
niin perusongelma ei poistu laittamalla moottori takapuolen alle.
Se että mennään auton sijaan sähköpyörällä töihin ja hissillä
alakerrasta toimistoon ei ole juurikaan tyhjää parempi.
Mikko Jarvinen
> Kaupungissa normaalin kevyen liikenteen väylällä muiden
> pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden seassa ei ole tarveskaan
> pitää 25 km/h matkavauhtia. Talvella ainakaan.
Tampereella "kaupungissa" viittaa noin yhteen kadunpätkään (jolla
kaiken lisäksi pitäisi ajaa ajoradalla huolimatta siitä, että se on
edelleen kivillä ulkoilmamuseoitu).
> Mutta selitykset ylämäistä, loskasta tai vastatuulista
> sähköavusteisen pyörän hankkimiseksi ovat... sori vain mutta
> keksittyjä. Se että sää on pari viikkoa vuodessa epäsuosiollinen
> pyöräilyyn ei ole se syy parin tonnin investoinnille.
Jos olisi liikaa rahaa, talvipyörään voisi moottoria kieltämättä
harkitakin. Auraamattomassa hangessa etenemiseen meni sen verran
energiaa, että 25 km/h:kin alkoi kuulostaa utopistiselta. Toisaalta
paha sanoa, toimisiko se akku sillä kelillä...
M. Tavasti
> Jos olisi liikaa rahaa, talvipyörään voisi moottoria kieltämättä
> harkitakin. Auraamattomassa hangessa etenemiseen meni sen verran
> energiaa, että 25 km/h:kin alkoi kuulostaa utopistiselta. Toisaalta
> paha sanoa, toimisiko se akku sillä kelillä...
250W on suunnilleen se teho mitä melko hyväkuntoinen pyöräilijä
polkee. Eli hitaissa nopeuksissa suunnilleen nopeuden tuplaus.
Akut luultavasti riittävät jos niitä käytetään polkemisen apuna.
Jos koitetaan pelkällä moottorilla 'mukapolkemalla' mennä 10 km
hangessa, saattaa virta loppua kesken. Tulos tietysti riippuu akkujen
koosta.
M.E.
> Mutta selitykset ylämäistä, loskasta tai vastatuulista
> sähköavusteisen pyörän hankkimiseksi ovat... sori vain mutta
> keksittyjä. Se että sää on pari viikkoa vuodessa epäsuosiollinen
> pyöräilyyn ei ole se syy parin tonnin investoinnille.
>
> Jos ihminen laiskistuu parinkymmenen metrin korkeuseron edessä,
> niin perusongelma ei poistu laittamalla moottori takapuolen alle.
Tämä on pitkälti sitä tyypillistä suomalaista omaan napaan
tuijottamista; "jos mä en semmosta tarte, niin ei tarte kukaan muukaan". ;)
Sähköavusteinen pyörä voi hyvinkin tulla tarpeeseen ylämäessä, tms jos
pyöräilijällä alkaa ikää kertymään tai kunto putoamaan (kaikilla ei
esim. polvet, tms kestä mäkirasitusta vaikka tasaisella hyvin meneekin,
varsinkin jos elopainoa on reilusti yli 100kg).
Jos joku pappa pystyy jatkamaan pyöräilyä 5 vuotta pidempään sähkön
avulla niin tonni voi olla ihan hyvä sijoitus jos takapuolen alle saa
sen sähkömoottorin...
Ihan hyvä että noita tulee nyt; ehkä sitten parinkymmenen vuoden
kuluttua kun tuommoista voin tarvita niin tekniikka on hyvin
kehittynyttä ja hinnat alhaalla... ;)
--
Bibamus, moriendum est...
*VW-2.8-V6-30V-4WD (lyhenteet kunniaan) & Kartanotraktori 2.5TA*
M. Tavasti
>> En ainakaan itse saanut edes nuorempana ylläpidettyä 25 km/h
>> nopeutta talvikelissä nastarenkailla Hervantaan mennessä.
>
> Kaupungissa normaalin kevyen liikenteen väylällä muiden
> pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden seassa ei ole tarveskaan
> pitää 25 km/h matkavauhtia. Talvella ainakaan.
Silloin kun itsellä oli pyörältävän mittainen työmatka (10 km), ei
sillä reitillä ruuhka vaivannut, etenkään talvella. Itse kuljin
kaikissa keleissä pyörällä, lumipyryn takia jäi muutama kerta talvessa
väliin.
> Mutta selitykset ylämäistä, loskasta tai vastatuulista
> sähköavusteisen pyörän hankkimiseksi ovat... sori vain mutta
> keksittyjä. Se että sää on pari viikkoa vuodessa epäsuosiollinen
> pyöräilyyn ei ole se syy parin tonnin investoinnille.
Kohtu kovakuntoiselle jolla on aikaa ja intoa, samaa mieltä.
Sähköfillari onkin etenkin niille, jotka eivät nykyään pyörällä
kulje koska se on liian hidasta tai raskasta.
> Jos ihminen laiskistuu parinkymmenen metrin korkeuseron edessä,
> niin perusongelma ei poistu laittamalla moottori takapuolen alle.
Eroa on reilu 50 metriä, ja juuri niiden laiskojen liikkeelle saamisen
sähköfillari on hyvä.
> Se että mennään auton sijaan sähköpyörällä töihin ja hissillä
> alakerrasta toimistoon ei ole juurikaan tyhjää parempi.
En ole vielä nähnyt hissiä joka menee nopeammin kun kammesta veivaa
sille sähköä itse. Ei sähköfillarilla kovin pitkästi ajele jollei itse
polje.
Pasi Pikkupeura
> Tämä on pitkälti sitä tyypillistä suomalaista omaan napaan tuijottamista; "jos mä en
> semmosta tarte, niin ei tarte
> kukaan muukaan". ;)
Ja myöskin tyypillistä suomalaista (netti)keskustelua, jossa
toisten sanoma väännetään omien ennakkoasenteiden mukaiseksi.
En ole sähköavusteisia polkupyöriä vastaan per se, enkä myöskään
niin kirjoittanut. Minusta niille voi olla käyttöä, mutta olen
joidenkin kirjoittajien kanssa eri mieltä siitä, missä niistä
oikeasti hyötyä olisi.
> Sähköavusteinen pyörä voi hyvinkin tulla tarpeeseen ylämäessä,
> tms jos pyöräilijällä alkaa ikää kertymään tai kunto putoamaan
Näinhän minä kirjoitin. Otin esimerkiksi myös mm. ihan perusterveet
ihmiset, jotka ovat esim. voineet loukata raajansa ja tarvitsisivat
jotain kevyttä lihastyötä kuntoutukseen.
Mutta vastaukseni kohdistui kirjoitukseen, jossa sähköavusteista
pyörää perusteltiin ei fyysisen kunnon tai liikuntarajoitteiden
perusteella vaan vastatuulella ja loskakeileillä. Ne eivät
minusta ole kovin kummoisia perusteita sähköavusteiseen pyörään
investoimiselle. Lähinnä tekosyitä.
Edes kunnon ylämäkiä ei Suomessa juuri ole. Ja niillä keleillä,
joilla ei perinteisellä mankelilla liikkelle lähtisi, niin enpä
usko että lähtisi sähköavusteisellakaan pyörällä.
Pasi Pikkupeura
> Eroa on reilu 50 metri�, ja juuri niiden laiskojen
> liikkeelle saamisen s�hk�fillari on hyv�.
Juu, ei t�ss� niin isoa n�kemyseroa ole.
Itse olen vain hiukan pessimistisempi ihmisten suhteen. Jos loska
ja Hervannan yl�m�et laiskistuttavat ihmisen, niin siihen ei en��
s�hk�py�r�k��n auta.
Mutta taas jos v�h�inen liikkuminen ei johdu suoraan laiskuudesta
tai motivaation puutteesta, niin s�hk�py�r� voi olla hyv� apuv�line
liikkeelle p��semiseen ja Hervannan m�kien nousemiseen.
M. Tavasti
> Itse olen vain hiukan pessimistisempi ihmisten suhteen. Jos loska
> ja Hervannan ylämäet laiskistuttavat ihmisen, niin siihen ei enää
> sähköpyöräkään auta.
No itse idealistina kuvittelen, että ihmisten laiskuutta on joku
liukuva määrä, ja niiden ei-patalaiskojen liikkeelle saamiseen
sähköfillari voisi auttaa.
Esim itselläni (kaikkea muuta kuin laiska), jos olisi ~20 km työmatka,
kulkisin mieluusti fillarilla, mutta talvella siihen ei mitenkään
riittäisi aika, paitsi sähköavulla. Tulosta ei toki voi yleistää,
koska itse en edusta kovinkaan keskiverto kansalaista.
M.E.
> Ja myöskin tyypillistä suomalaista (netti)keskustelua, jossa
> toisten sanoma väännetään omien ennakkoasenteiden mukaiseksi.
Juu, se hymiö oli tosiaan siinä ihan tarkoituksella.
> Mutta vastaukseni kohdistui kirjoitukseen, jossa sähköavusteista
> pyörää perusteltiin ei fyysisen kunnon tai liikuntarajoitteiden
> perusteella vaan vastatuulella ja loskakeileillä. Ne eivät
> minusta ole kovin kummoisia perusteita sähköavusteiseen pyörään
> investoimiselle. Lähinnä tekosyitä.
Yleensä tässä vaiheessa pitäisi vetää johtopäätös kirjoittajan
fyysisen kunnon ja noiden vastatuulien, loskakelien ja ylämäkien
korrelaatiosta? ;)
l
"Pasi Pikkupeura" <pa...@pikkupeura.moc.invalid> wrote:
> Mutta vastaukseni kohdistui kirjoitukseen, jossa sähköavusteista
> pyörää perusteltiin ei fyysisen kunnon tai liikuntarajoitteiden
> perusteella vaan vastatuulella ja loskakeileillä. Ne eivät
> minusta ole kovin kummoisia perusteita sähköavusteiseen pyörään
> investoimiselle. Lähinnä tekosyitä.
>
> Edes kunnon ylämäkiä ei Suomessa juuri ole. Ja niillä keleillä,
> joilla ei perinteisellä mankelilla liikkelle lähtisi, niin enpä
> usko että lähtisi sähköavusteisellakaan pyörällä.
MInä ostaisin tai rakentaisin sähköavusteisen heti jos vain saisin
perusteltua itselleni laittaa siihen niin paljon rahaa. Pihi kun olen...
Tällä hetkellä tilanne on se, että ajan kelissä kuin kelissä
mahdollisuuksien mukaan kaikki arkimatkat, niin kodin ja työpaikan kuin
työpaikan ja asiakkaiden väliset. Kuljetettavana on yleensä kaksi
sivulaukullista tavaraa, parikymmentäkin kiloa, ja aikaa varattu yhteen
siirtymään puoli tuntia. Kymmenen kilometriä alkaa olla se raja että
pyörällä ei vain onnistu. Hikisenä kun ei voi paikalle mennä, joten
joudun välillä kulkemaan autolla vaikka tavarat sinänsä kulkisivatkin
pyörän kyydissä. Sähköfillarilla ehtisin hikoilematta perille käyttäen
kuitenkin sitä ajoneuvoa jota itse mieluiten käytän.
Minulle polkupyörä ei ole kuntoilu- tai harrastusväline, vaan ajoneuvo
ja tapa välttää polttomoottorikäyttöisen ajoneuvon käyttöä kaupungissa.
Huvilenkkejä ei pahemmin ehdi ajella kun on perhettä ja vapaa-aika
kortilla, vaan valtaosa on hyötyajoa. Sähköavusteisena pyörällä tulisi
ajettua vielä enemmän, kun voisi ajaa osan niistäkin ajoista jotka nyt
tulee tehtyä autolla. Se, olisiko sähköfillarointi jonkun mielestä
sitten laiskaa, on minulle yhdentekevää. Mitenkään se ei ainakaan voi
olla yhtä vastenmielistä ja turhaa kuin toinen vaihtoehto, eli autolla
ajo vain aikataulun kireyden vuoksi.
Kunhan sähköautot ovat niin valtavirtaa että meillekin sellainen
ilmaantuu, en varmaan enää inhoa kaupunkiautoilua yhtä paljon kun turha
ilmanpilaaminen ja melu karsiutuvat pois. Ostakaa hyvät ihmiset paljon
niitä sähköurheiluautoja että saavat kehityskustannukset kuoletettua ja
perusperhefarkut sähkökäyttöisinä ja ennen kaikkea viisi vuotta ja
kalliit kilometrit pois ajettuina meikäläisen ulottuville ;)
Pasi Pikkupeura
> MInä ostaisin tai rakentaisin sähköavusteisen heti jos vain saisin
> perusteltua itselleni laittaa siihen niin paljon rahaa. Pihi kun olen...
Kerroit yhden esimerkin, jossa sähköavusteiselle on varmasti käyttöä.
En tarkkaan ottaen tiedä mitä teet työksesi, mutta kuormien kanssa
liikkuminen ei varmaan kovin paljon eroa postinkantajan työstä, jonka
aiemmin mainitsin esimerkkinä.
> Se, olisiko sähköfillarointi jonkun mielestä
> sitten laiskaa, on minulle yhdentekevää. Mitenkään se ei ainakaan voi
> olla yhtä vastenmielistä ja turhaa kuin toinen vaihtoehto, eli autolla
> ajo vain aikataulun kireyden vuoksi.
Jos asia todella mieltä ja omaa tuntoa vaivaa, niin esim. ketjussa
mainitun Parkcafen hinnalla (n. 1500 e) ei kovin montaa kuukautta
yksityisautoilla. Kertomallasi käytöllä pihin olisi vaikea perustella,
miksi sähköavusteista _ei_ hankkisi.
Asko Ikävalko
> Ketjusta vet�v�n ehdoton etu on riitt�v� v��nt�. Tehoa irtoaa hyvin
> jyrk�ss� yl�m�ess� mutta tarvittaessa my�s tuolla 20 km/h yl�puolellakin.
Olen ymm�rt�nyt, ett� s�hk�moottoreissa v��nt�� riitt�isi pienill�kin
kierroksilla ja n�in ollen vaihteistosta ei paljonkaan ole hy�ty�.
Yhdell� kaverillani taitaa olla Toyota Prius hybiridiauto, t�ytyykin
kys�ist� ett� miten se l�htee liikennevaloista 3. tai 4. vaihteella
liikkeelle.
-Asko
Asko Ikävalko
> S�hk�avusteisessa polkupy�r�ss� ei ole my�sk��n n�rttiarvoa kuten
> vaikkapa Segwayssa. S�hk�avusteinen polkupy�r� ei ole cool.
Kyll� se mun mielest� olis aika coolia ajella farkut jalassa, pystyasennossa
lauleskellen, yl�m�ess� trikoohousu-kippurasarvisten ohitse. :-)
-Asko
Asko Ikävalko
> Toisaalta
> paha sanoa, toimisiko se akku sillä kelillä...
Fillareiden esittelysivustoilla sanotaan, että ajaa voi -10 C pakkasessakin,
koska akku lämpenee purkautessaan. Mutta parkkiin ei saisi jättää
pikkupakkasellakaan, vaan akku pitää ottaa lämpimään.
-Asko
Mikko Jarvinen
> Olen ymm�rt�nyt, ett� s�hk�moottoreissa v��nt�� riitt�isi pienill�kin
> kierroksilla ja n�in ollen vaihteistosta ei paljonkaan ole hy�ty�.
Internetist� l�ytyi s�hk�konvertoitu DeLorean, josta oli poistettu
kytkin ja tungettu s�hk�moottori alkuper�isen vaihdelaatikon eteen.
Ilmeisesti sen voisi arkiajoa ajatellen j�tt�� pysyv�sti kolmoselle.
Asko Ikävalko
> S�hk�avusteinen py�r� voi hyvinkin tulla tarpeeseen yl�m�ess�, tms jos
> py�r�ilij�ll� alkaa ik�� kertym��n tai kunto putoamaan (kaikilla ei esim.
> polvet, tms kest� m�kirasitusta vaikka tasaisella hyvin meneekin,
>
> avulla niin tonni voi olla ihan hyv� sijoitus jos takapuolen alle saa sen
> s�hk�moottorin...
Minulla on elopainoa 80 kg ja ik�� 29 vuotta. Ty�matkani (2 x 15 km) olen
nyt fillaroinut 3 vuoden ajan melko tunnollisesti, pit�en talvisin 2 - 3
kuukauden paussin. Varsinkin loppuviikosta yleens� huomaan, ett� py�r�ily
tuntuu polvissa, eik� aina ehdi viikonlopun aikanakaan kunnolla palautua.
Ehk� minulla olisi py�r�ilytekniikassakin hiomista, kun nyt jo pelottaa
polvileikkaukset ja "urheilijan raihnaiset vanhuusvuodet" :-D
-Asko
Pasi Pikkupeura
> Ehk� minulla olisi py�r�ilytekniikassakin hiomista, kun nyt jo pelottaa
> polvileikkaukset ja "urheilijan raihnaiset vanhuusvuodet" :-D
Min� olen k�ytt�nyt py�r�ily� ja kunt�py�r�ily� pidempin� lenkkein�
juurikin kuntoutumisen aikana korvaavana liikuntamuotoa silloin kun
jaloissa oli ongelmia. En laske itse�ni edes aktiivipy�r�ilij�ksi,
mutta jotain on tullut omista virheist� opittua.
Oletan, ett� olet saanut ajoasennon, satulan korkeuden yms. kuntoon,
ja olet muutenkin perusterve liikkunnallinen ja liikkumaan totunut
nuori mies, joten pari asiaa tulee mieleen, joihin toisinaan tulee
toisten ty�matkapy�r�ilij�iden ajossa kiinnitetty� huomiota.
Jalkojen asento ja v�litykset: jalkater� ja polvet sojottaa rungosta
ulosp�in ja kammetaan aivan liian pitkill� v�lityksill�.
Klossien kanssa jalan asento suhteessa runkoon pysyy paremmin kunnossa,
mutta ilmankin voi pit�� huolen siit�, ett� jalkater�t ei sojota ulos
eik� sis��n.
Kadenssina joku 90 rpm on ihan hyv�. Suurempikin voi olla, jos tekniikka
kest��, mutta matalampi alkaa ottamaan pidemmill� matkoilla lihaskunnon
p��lle, ja jos jalat viel� sojottaa mihin sattuu, niin varmasti tuntuu
niin polvissa kuin takareisiss�.
Asko Ikävalko
> Oletan, että olet saanut ajoasennon, satulan korkeuden yms. kuntoon
Polkimen etuasennossa polvi ja nilkka ovat ylhäältä katsottuna
"päällekkäin", eli silloin satulan etäisyys ohjaustangosta käsittääkseni on
sopiva. Satulan korkeutta olen välillä miettinyt, että jääköhän minulla
jalka liian koukkuun, mutta eihän se ihan suoraksikaan kyllä saisi mennä.
> jalkaterä ja polvet sojottaa rungosta
> ulospäin
Välillä kun polvia jomottaa, yritän oikein erityisesti keskittyä oikean
asennon ylläpitämiseen. Mutta, tuollainen ylimääräinen jännittäminen,
asennon korjailu ja varominen vaan kipeyttää polvia entisestään. Vaikka
kävelenkin leveällä V-tyylillä, niin pyöräillessäni en sitä mielestäni tee.
> ja kammetaan aivan liian pitkillä välityksillä.
Tämä minulla oli varmasti alussa vikana, mutta nyttemmin olen pyrkinyt
käyttämään niin pieniä vaihteita, ettei tarvi persettä nostaa penkistä
ylämäissäkään. Eli, edestä pienin ratas ja takaalta 1-3 vaihteet jyrkissä
mäissä. Normaalissa 20 km/h matka-ajossa edestä keskiratas ja takaalta 4-5
vaihde. Edestä tulee yläratas käyttöön vasta 25 km/h alamäkinopeudessa
(takana vaihteet 5-8).
> Klossien kanssa jalan asento suhteessa runkoon pysyy paremmin kunnossa,
Totta. Mutta niiden kanssa tulee välillä riuhdottua poljinta ylöspäin ehkä
turhankin napakasti.
> Kadenssina joku 90 rpm on ihan hyvä. Suurempikin voi olla, jos tekniikka
> kestää
Tuon suosituksen olen ennenkin kuullut. Kierroslukumittaria ei ole, mutta
päässä laskien olen tuota joskus tunnustellut ja jotenkin minusta tuntuu,
että normaali kierrosluku olisi minulla ehkä 60 rpm tai jopa alle. Täytyykin
ehkä koittaa laskea tämä vielä tarkemmin sekuntikellon kanssa. Tuntuu kyllä,
että tekniikka pettää ja lukkopolkimilla ei tule enää tehtyä "tasaisesti
pyörittävää liikettä" jos pitäisi nykyistä nopeammin sytkyttää.
-Asko
Pasi Pikkupeura
> Tuon suosituksen olen ennenkin kuullut. Kierroslukumittaria ei ole,
> tuntuu, ett� normaali kierrosluku olisi minulla ehk� 60 rpm tai jopa
> alle. T�ytyykin ehk� koittaa laskea t�m� viel� tarkemmin sekuntikellon
> kanssa.
Tuo kuulostaa todella alhaiselta, enk� itse varmaan edes pystyisi
polkemaan pidemp�� matkaa noin alhaisella temmolla. Korkeintaan
kevyell� vaihteella kes�illassa terassille ja takaisin. Muutoin
tuntuisi, ett� menisi lihakset jumiin melko nopeasti.
Itse totuin oikeampaan rytmiin tyls�sti kuntopy�r�n p��ll�, joten jos
mahdollisuus esim. salille on, niin... (Tyls�sti siin� mieless�, ett�
pidemp�n� treenin� kuntopy�r�ily on tyls�� tulisi telkkarista mit�
tahansa.)
Kadenssin laskiessa polkeminen muuttuu enemm�n voimapohjaiseksi kun
taas kadenssin noustessa polkeminen alkaa vaatimaan enemm�n aerobisia
elik�s kest�vyysominaisuuksia.
M. Tavasti
> MInä ostaisin tai rakentaisin sähköavusteisen heti jos vain saisin
> perusteltua itselleni laittaa siihen niin paljon rahaa. Pihi kun olen...
Tarinasi perusteella kyllä sinulla käyttöä olisi. En tiedä
minkälaisiin summiin investoimattomuuspäätöksesi tähän asti on
perustunut, joten tässä täsmällisempää tietoa.
Halvimmillaan jälkiasennussarjat akkuineen ja latureineen ovat vähän
alle 400€ (keskieuroopasta tai kiinasta tilaamalla, asiointi englanniksi)
tai noin 550€ suomesta ostaen.
Ainakin täällä on keskustelua asiasta enemmänkin:
http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=3&t=1274
Ostopaikkoja Suomessa:
http://www.kuetron.fi/seppa.htm
http://www.salamapyorat.fi
Keskieuroopassa, Kaksi eri paikkaa ja eri tuotteet vaikka nimi sama!
http://akkubike.com/de_home.htm
http://akku-bike.de/Produkte1.html
Kiinassa, hintaan lisäksi tullit ja ALV
http://www.das-elektrorad.de/Motoren.htm
http://goldenmotor.com/
Toki paikkoja & tuotteita muitakin löytyy.
Joakim Majander
<ikavalko.a...@poista.pp.inet.fi.invalid> wrote:
> Tämä minulla oli varmasti alussa vikana, mutta nyttemmin olen pyrkinyt
> käyttämään niin pieniä vaihteita, ettei tarvi persettä nostaa penkistä
> ylämäissäkään. Eli, edestä pienin ratas ja takaalta 1-3 vaihteet jyrkissä
> mäissä. Normaalissa 20 km/h matka-ajossa edestä keskiratas ja takaalta 4-5
> vaihde. Edestä tulee yläratas käyttöön vasta 25 km/h alamäkinopeudessa
> (takana vaihteet 5-8).
Kerro rattaiden koot, niin noista on helppo laskea kampikierrokset.
Ilmeisesti vaihteistosi on mallia "maastopyörä", kun eturattaita on 3.
Itse käytän isointa eturatasta vasta jossain 30 km/h tienoilla ja
silloinkaan en (käytännössä) koskaan käytä pienintä takaratasta, joka
vieläpä on mulla 13, tavallisemman 11 tai 12 sijaan.
20 km/h vauhdissa 90 rpm vastaa suunnilleen välitystä 32/18, jos
rengas on 26" maasto tai 27-28" maantie. 32 taitaa olla tavallisin
keskiratas ja 18 tyypillisisesti pakan keskivaiheilla.
> Tuon suosituksen olen ennenkin kuullut. Kierroslukumittaria ei ole, mutta
> päässä laskien olen tuota joskus tunnustellut ja jotenkin minusta tuntuu,
> että normaali kierrosluku olisi minulla ehkä 60 rpm tai jopa alle.
60 on ehdottomasti liian vähän enemmän polkevalle. Alle 80 rpm ei
saisi päästää kuin pahimmissa ylämäissä, 100 rpm pitäisi sujua
helposti ja ainakin 120 rpm yrittäen.
Joakim
Joakim Majander
<ikavalko.a...@poista.pp.inet.fi.invalid> wrote:
> Kyll se mun mielest olis aika coolia ajella farkut jalassa, pystyasennossa
> lauleskellen, yl m ess trikoohousu-kippurasarvisten ohitse. :-)
Ei taida 250 W moottori riittää tuohon temppuun, kun vielä huomiodaan
lisääntynyt paino. 250 W syntyy helpohkosti ylämäissä useimmilta
trikoohousu-kippurasarvisteilta omista reisistä. Hyväkuntoinen
kuntopyöräilijä pystyy ~200 W jatkuvaan (>tunti)) hyötytehoon ja
ammattilaiset 400-500 W. Ylämäissä selvästi yli keskimääräisen.
Joakim
M. Tavasti
>> Kyll se mun mielest olis aika coolia ajella farkut jalassa, pystyasennossa
>> lauleskellen, yl m ess trikoohousu-kippurasarvisten ohitse. �:-)
>
> Ei taida 250 W moottori riitt�� tuohon temppuun, kun viel� huomiodaan
> lis��ntynyt paino. 250 W syntyy helpohkosti yl�m�iss� useimmilta
> trikoohousu-kippurasarvisteilta omista reisist�. Hyv�kuntoinen
> kuntopy�r�ilij� pystyy ~200 W jatkuvaan (>tunti)) hy�tytehoon ja
> ammattilaiset 400-500 W. Yl�m�iss� selv�sti yli keskim��r�isen.
Suurinpiirtein noin. Nuo ammattilaisten tehot ehk� arvioit hiukan
yl�kanttiin, noita tehoja eiv�t taida maailman huiputkaan pit��
puoltakaan tuntia? Joka tapauksessa lauleskellen ei kovakuntoisia
ohiteta s�hk�fillarillakaan.
Tehoista:
http://www.adventuresofgreg.com/HPB/2008/06/honest-look-at-my-chances.html
Henrik Herranen
> Jos ihminen laiskistuu parinkymmenen metrin korkeuseron edessￜ,
> niin perusongelma ei poistu laittamalla moottori takapuolen alle.
Aika kapea katsantokanta.
Ystï¿œvï¿œni, joka on voimakkaasti ylipainoinen, on jo vuosia
harkinnut sï¿œhkï¿œavusteisen pyï¿œrï¿œn hankkimista voidakseen
kesￜisin polkea 10 kilometrin tyￜmatkaansa. Esteenￜ tyￜmatkan
taittamiseen pyￜrￜllￜ ovat olleet ylipaino, heikko kunto ja se
kuuluisa ylï¿œmï¿œki Hervantaan. Matka on suurimmaksi osaksi suoraa
pyￜrￜtietￜ, jossa ei paljoa risteyksiￜ ole, ja jossa yli 20
kilometrin tuntivauhti on turvallinen.
Esitin aikanaan epï¿œilykseni, auttaisiko sï¿œhkï¿œpyï¿œrï¿œn hankkiminen
mitￜￜn, mutta sen hankkimisen jￜlkeen hￜn on saapunut kaksi
kesￜkautta sￜￜnnￜllisesti hikeￜ valuen tￜihin - ja kohta alkaa
kolmas kausi. Henkilï¿œlle, joka ei normaalisti liiku lainkaan,
tￜmￜ on satojen prosenttien lisￜys kuntoliikuntaan.
> Se ettￜ mennￜￜn auton sijaan sￜhkￜpyￜrￜllￜ tￜihin ja hissillￜ
> alakerrasta toimistoon ei ole juurikaan tyhjￜￜ parempi.
ￜlￜ viitsi.
- Henrik
--
Good signatures never die, they just fade away
Timo Salmi
> Joakim Majander <joakim....@luukku.com> writes:
>> trikoohousu-kippurasarvisteilta omista reisistä. Hyväkuntoinen
>> kuntopyöräilijä pystyy ~200 W jatkuvaan (>tunti)) hyötytehoon ja
>> ammattilaiset 400-500 W. Ylämäissä selvästi yli keskimääräisen.
> Suurinpiirtein noin. Nuo ammattilaisten tehot ehkä arvioit hiukan
> yläkanttiin, noita tehoja eivät taida maailman huiputkaan pitää
> puoltakaan tuntia?
Tunnin ajon maailmanennätyksessään aikoinaan Tony Romingerin tehontuoton
arvioidaan olleen 460W. Tämä lienee tunnin tilaston korkein lukema.
Loppukirissä lukemat ovat tietysti vielä eri luokkaa, mutta esimerkiksi
Alessandro Petacchin huippulukemasta taitaa olla liikkeellä erilaisia
versioita. Väitteet hetkellisestä kiritehosta ovat lähellä jopa kahta
tuhatta. Tiedä sitten niistä.
All the best, Timo
--
Prof. Timo Salmi mailto:t...@uwasa.fi ftp & http://garbo.uwasa.fi/
Home page: http://www.uwasa.fi/laskentatoimi/henkilokunta/salmitimo/
Department of Accounting and Finance, University of Vaasa, Finland
Timo's Finnish bike page: http://lipas.uwasa.fi/~ts/info/timobike.html
Pasi Pikkupeura
>> Jos ihminen laiskistuu parinkymmenen metrin korkeuseron edessä,
>> niin perusongelma ei poistu laittamalla moottori takapuolen alle.
> Aika kapea katsantokanta.
Luetaan niitä viestejä...
En mielestäni missään kohtaa ole arvostellut jollain tapaa
liikuntarajoitteisten tai työkseen liikkuvien tarvetta
sähköavusteiselle polkupyörälle.
Päin vastoin olen puolustanut sähköavusteisen pyörän hankkimista
niille, joille liikunnan puute ei johdu motivaation puutteesta,
kuten se valtaosalla ihmisiä johtuu. Ystävälläsi ei johtunut.
>> Se että mennään auton sijaan sähköpyörällä töihin ja hissillä
>> alakerrasta toimistoon ei ole juurikaan tyhjää parempi.
> Älä viitsi.
Näin se vain on. On sitten poikkeusryhmiä kuten sairaalloisen
ylipainoiset, joiden on aloitettava pienestä, mutta muuten
jotakuinkin normaalin liikuntakyvyn omaaville siitä ei ole
juuri mitään käytännön hyötyä jos kevyesti hipsutellen mennään
muutaman kilometrin matka töihin ja takaisin.
Ei ole pakko joka kerta hengästyä tai edes hikoilla, mutta jotta
liikunnasta olisi edes terveydellistä hyötyä, tulee sen olla
jonkin verran kuormittavaa.
Asko Ikävalko
> Kerro rattaiden koot, niin noista on helppo laskea kampikierrokset.
Fillarini on Nishiki 601 hybridi, vm. 2007. Edessä kolme ratasta, takana
kahdeksan. Hampaiden lukumäärää en googlesta äkkiseltään itse löytänyt.
> 20 km/h vauhdissa 90 rpm vastaa suunnilleen välitystä 32/18, jos
> rengas on 26" maasto tai 27-28" maantie. 32 taitaa olla tavallisin
> keskiratas ja 18 tyypillisisesti pakan keskivaiheilla.
Minulla on nykyisin muistaakseni 32-622 renkaat alla. Minä käytän 20 km/h
nopeudessa edestä keskiratasta ja takaalta 4-5 vaihdetta, eli melkein pakan
keskeltä.
> 60 on ehdottomasti liian vähän enemmän polkevalle. Alle 80 rpm ei
> saisi päästää kuin pahimmissa ylämäissä, 100 rpm pitäisi sujua
> helposti ja ainakin 120 rpm yrittäen.
Täytynee joskus vähän koittaa sekuntikellon kanssa laskeskella.
-Asko
Asko Ikävalko
> Väitteet hetkellisestä kiritehosta ovat lähellä jopa kahta
> tuhatta. Tiedä sitten niistä.
Tuohan olisi 2,7 hevosvoimaa, eli taitaa kyllä ihmiseltä jäädä todellakin
hyvin hetkelliseksi noin voimakas repäisy.
Yksi hevosvoima on lähteestä riippuen 730 - 750 W. Jossain muistan kuulleeni
määritelmän, että yksi hevosvoima on sellainen teho, joka voidaan ottaa irti
työhevosesta, ilman että hevonen loukkaantuu tai ylirasittuu. Wikipedian
mukaan yksittäinen hevonen voi hetkellisesti antaa jopa 3 hv tehon.
-Asko
vmo
olla kokonaan ajamatta. Saahan siinä spyörässäkin olla ulkona raittissa
ilmassa, saa vähän erilaista näkökulmaa
liikkumiseen/työmatkaliikkumiseen/kaupassa käyntiin kuin olla kokonaan
auton/linja-auton/metron/mitä niitä onkaan -varassa.
Komentti kuormittavuudesta - siinä olet ihan oikeassa että paremmin saa
kuntoa kohentumaan tavallisella fillarilla mutta ei tämä mielestäni
sulkisi spyörääkään kokonaan pois. Voisihan tuon rahan pistää
huononpaankin tarkoitukseen, eikös vain?
""" ...sähköpyörällä töihin ja hissillä alakerrasta toimistoon""" no on
se sähköpyörä niin painava portaissa kantaa, että hissin minäkin
ottaisin (- vitsi, vitsi ja vaikka huonokin sellainen)
terv vmollilainen
Pasi Pikkupeura
> Mutta eikös joka tapauksessa ole parempi ajaa edes sähköpyörällä kuin
> olla kokonaan ajamatta. Saahan siinä spyörässäkin olla ulkona raittissa
> ilmassa, saa vähän erilaista näkökulmaa
> liikkumiseen/työmatkaliikkumiseen/kaupassa käyntiin kuin olla kokonaan
> auton/linja-auton/metron/mitä niitä onkaan -varassa.
Kun edelleen jätetään pois laskuista henkilöt, jotka haluaisivat liikkua
mutta tarvitsevat siihen apuvälineen, niin en tiedä.
En tiedä olisiko kiinalaisvalmisteisen turhakkeen hankkiminen lainkaan
kannattavampaa tai kestävämpää kuin käyttää samalla rahalla julkisia.
Koska pahoin pelkään, että turhakkeeksi sähköpyörä jäisi, jos sen
hankintaa perusteltaisiin itselle sillä, että nyt syysviimassa ja
loskakeleissäkin voisi liikkua.
Ihmisen peruslaiskuuden tietäen tuskinpa liikkuisi. Surkealla kelillä
satulan päällä istuminen on yhtä surkeaa polki tai ei, ja pidentyneen
työmatka-ajan sijaan ainoastaan löytyisi muita syitä olla luopumatta
autokyydistä. Esim. vaatiihan auto kuraleillä vähemmän huoltoakin eikä
kalvopuku ole pakollinen ajovaruste.
Mutta yksilötasolla olisi varmasti ihan kivaa rauhakseen sipsutella
kauniissa kesäsäässä biitsille tai terassille ja takaisin (ja ilmeisesti
kovin haastavissa keleissä tai edes kuivalla pakkassäällä ei
sähköavusteisella kuljettaisikaan).
> Voisihan tuon rahan pistää
> huononpaankin tarkoitukseen, eikös vain?
Niin no, ei minulla ole siihen mitään sanottavaa, mihin ihmiset rahojaan
käyttävät. Jos kovasti haluaa sähköavusteisen ja sellaisen hankkii,
niin onhan se ihan ok. Kyllä työtä tekevä ihminen saa palkita itseään.
Mutta jos kuulen sähköavusteisen pyörän harkinnan perusteiksi
inhimillisen turhamaisuuden sijaan jotain itsepetokselta vaikuttavaa
kuten yleviä ekologisia arvoja tai liikunnan määrän lisäämistä, niin
siihen minulla on sanottavaa... :)
Timo Salmi
> "Timo Salmi" <t...@uwasa.fi> wrote
>> Väitteet hetkellisestä kiritehosta ovat lähellä jopa kahta
>> tuhatta. Tiedä sitten niistä.
>
> Tuohan olisi 2,7 hevosvoimaa, eli taitaa kyllä ihmiseltä jäädä
> todellakin hyvin hetkelliseksi noin voimakas repäisy.
Kuten tiedämme, ammattilaisten massakirin ratkaisuvaihe on yleensä
viimeiset kymmenet metrit.
Mika Selänne
"M. Tavasti" <tava...@iki.fi.invalid> wrote in message
news:87r5mjn...@taw.elisa-laajakaista.fi...
>l <l...@nomail.com.invalid> writes:
>
>> MInä ostaisin tai rakentaisin sähköavusteisen heti jos vain saisin
>> perusteltua itselleni laittaa siihen niin paljon rahaa. Pihi kun olen...
>
> Tarinasi perusteella kyllä sinulla käyttöä olisi. En tiedä
> minkälaisiin summiin investoimattomuuspäätöksesi tähän asti on
> perustunut, joten tässä täsmällisempää tietoa.
>
> Halvimmillaan jälkiasennussarjat akkuineen ja latureineen ovat vähän
> alle 400¤ (keskieuroopasta tai kiinasta tilaamalla, asiointi englanniksi)
> tai noin 550¤ suomesta ostaen.
>
> Ainakin täällä on keskustelua asiasta enemmänkin:
> http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=3&t=1274
>
> Ostopaikkoja Suomessa:
> http://www.kuetron.fi/seppa.htm
Kiitos linkeistä!!!
Sinänsä hauskaa, että tuo Keskiuudenmaan Elektroniikka on kaverini firma,
enkä tiennyt tuosta E-Spin tuotteesta mitään.
Haenpa yhden setin tuolta ja muutan "kauppakassini" sähköavusteiseksi.
Ja rakentelijalle tuo E-Spin on kyllä oikeastaan edulisempi, kuin
kiinalainen tai euroopalainen verme. Kun valmis vanne napamoottoreineen
maksaa suomessa vaan 180 euroa.
-Mika-
Pasi Ojala
> Ihmisen peruslaiskuuden tietäen tuskinpa liikkuisi. Surkealla kelillä
> satulan päällä istuminen on yhtä surkeaa polki tai ei
Sähköavusteisella pyörällä pitää polkea jotta moottori auttaisi
liikkumaan, mikä näyttää osalta keskustelijoista unohtunut.
Siksi se juuri auttaa niissä paskimmissa ylämäissä, joiden takia
ei muuten sitä työmatkaa pyörällä tekisi.
> Mutta jos kuulen sähköavusteisen pyörän harkinnan perusteiksi
> inhimillisen turhamaisuuden sijaan jotain itsepetokselta vaikuttavaa
> kuten yleviä ekologisia arvoja tai liikunnan määrän lisäämistä, niin
> siihen minulla on sanottavaa... :)
Aina voit jatkaa elämistä mielikuvitusmaailmassa, jossa sähköavusteisen
pyörän ostaneet ajavat siitä huolimatta autolla.
-Pasi
--
/And yet I could feel the cool strength emanating from him as I always
had, the strength of the thoughtful one who does nothing on impulse,
the one who sees from all angles, who chooses his words with care./
-- Lestat in "The Tale of the Body Thief"
M. Tavasti
> Ja rakentelijalle tuo E-Spin on kyllä oikeastaan edulisempi, kuin
> kiinalainen tai euroopalainen verme. Kun valmis vanne napamoottoreineen
> maksaa suomessa vaan 180 euroa.
Pelkkä moottori ei vielä auta. Akut ja laturin tarvitset, sekä jonkin
ohjauksen miten kytket moottorin päälle/pois. Ja ellei systeemissä ole
polkimien pyörimistä tunnistavaa anturia se on laiton. Nopeuden
mittausta ja sillä rajoitusta ei luultavasti tarvita, koska
tyypillisesti moottorit ovat maksimi kierrosluvultaan sellaisia
etteivät ne avusta yli 25 km/h nopeuksissa.
Saksassa näyttäisi vanne+moottori näyttää maksavan 160€, eli tuo 180€
on toki varsin kilpailukykyinen hinta.
Pasi Pikkupeura
> Sähköavusteisella pyörällä pitää polkea jotta moottori auttaisi
> liikkumaan, mikä näyttää osalta keskustelijoista unohtunut.
> Siksi se juuri auttaa niissä paskimmissa ylämäissä, joiden takia
> ei muuten sitä työmatkaa pyörällä tekisi.
Leikkasin lauseesi kesken, mutta mielestäni fantasiamaailman
tarinoita on se, että ihmiset alkaisivat pyöräilemään muutenkin
kuin satunnaisesti, jos vain saisivät sähköavusteisen pyörän.
Jos ylämäki on ylitsepääsemättömän paskamainen, niin jopa minun
edesmennyt mummoni osasi hypätä satulan päältä ja työntää.
Ja jos katsot siellä teilläkin kadulle, niin ei ole ainoa mummo,
joka sen on oppinut tekemään.
Pyöräily on ikävää kun pyörää pitäisi huoltaa. Ketjut pitäisi
putsata ja rasvata sekä pumpata ilmaa renkaisiin. Pinnat
pitäisi rihtata ja satulakin on miten sattuu. Lahkeet menee
likaiseksi ja tuulee.
Ylämäki on hyvä tekosyy ihmisen peruslaisuukteen olle menemättä
polkupyörällä, mutta eihän se se todellinen syy ole. Vaivatonta
liikuntamuotoa etsivät eivät jaksa pitää edes tavallisesta
mummonpyörästään huolta, niin miten kävisi sähköavusteisen
pyörän kanssa?
Sähköavusteisesta ei ole koko kansan liikuttajaksi. Se on hyvä
apuväline niille, jotka tarvitsevat apuvälinettä, ja hauska
ajantappoväline muille.
M. Tavasti
> Jos ylämäki on ylitsepääsemättömän paskamainen, niin jopa minun
> edesmennyt mummoni osasi hypätä satulan päältä ja työntää.
Oletkos joskus käynyt fillarilla siellä mainitussa Hervannassa?
Tasaisen tappavaa ylämäkeä on aikas pitkästi, ja jos sen taluttaa niin
siinähän se menikin jotenkin kelvollinen aikataulu.
Mika Selänne
"M. Tavasti" <tava...@iki.fi.invalid> wrote in message
> "Mika Selänne" <som...@microsoft.com> writes:
>
>> Ja rakentelijalle tuo E-Spin on kyllä oikeastaan edulisempi, kuin
>> kiinalainen tai euroopalainen verme. Kun valmis vanne napamoottoreineen
>> maksaa suomessa vaan 180 euroa.
>
> Pelkkä moottori ei vielä auta. Akut ja laturin tarvitset, sekä jonkin
> ohjauksen miten kytket moottorin päälle/pois. Ja ellei systeemissä ole
> polkimien pyörimistä tunnistavaa anturia se on laiton. Nopeuden
> mittausta ja sillä rajoitusta ei luultavasti tarvita, koska
> tyypillisesti moottorit ovat maksimi kierrosluvultaan sellaisia
> etteivät ne avusta yli 25 km/h nopeuksissa.
>
> Saksassa näyttäisi vanne+moottori näyttää maksavan 160¤, eli tuo 180¤
> on toki varsin kilpailukykyinen hinta.
>
> --
Jaa, minä kun katsoin, että samankokoinen (ja samalla tekniikalla
oleva)moottori oli saksalaistoimittajalla 170 euroa ?
Kaikki kertomasi on tiedossa. Ja tuo moottori on sellainen, että 25 km/h
jälkeen se muuttuu laturiksi... ;-)
Akkuja on omasta takaa kasapäin, siis tuohon käyttöön soveltuvia. Ja
tietysti niihin latureita, pika- sellaisia ja hitaita. PWM-säädin mulla on
valmiina, ja teen polkimien pyörintää mittavan "anturin" hieman eri
tekniikalla, kuin muut. Ainoa, joka minulta on toistaiseksi puuttunut, on
tuo moottorilla varustettu vanne. Senkin tekeminen onnistuisi tietysti itse,
mutta se ei enää ole järkevää.
Mites muuten, saako tandemissa olla sitten 500W moottori? ;-)
-Mika-
Pasi Pikkupeura
> Oletkos joskus käynyt fillarilla siellä mainitussa Hervannassa?
Ounasvaara, Korkalovaara, Syväsenvaara, Mäntyvaara, Nivavaara,
Pöyliövaara... Kyllä täällä mäkiä riittää vähintäänkin sen mitä
Hervannassa, eikä edes mummot kitise liikkumattomuuttaan maan
kohoumilla.
Pyöräteiden kunnosta usein joo.
> Tasaisen tappavaa ylämäkeä on aikas pitkästi,
Eikä ole, pitkää ehkä mutta ei tappavaa. Netistähän tuon pystyy
tarkastamaan, että edes Hervannan rinteissä ei korkausero ole
kuin vaivaiset 59 metriä.
http://www.tampereenrinteet.fi/rinteet
l
"Mika Selänne" <som...@microsoft.com> wrote:
> Mites muuten, saako tandemissa olla sitten 500W moottori? ;-)
Tuossa kohden on lainsäätäjä kieltämättä vähän oikonut. Autoillahan
tehorajat ovat käsittääkseni ajoneuvon massaan sidottuja.
Ihan hyvin oltaisiin voitu määrittää aputehon ylärajaksi vaikka
0,025KW/Kg polkupyörille. Moottoreineen ja akkuineen kymmenkiloinen
pyörä, jollaisen toteuttaminen olisi kai juuri ja juuri mahdollista,
olisi tuon 250W avustustehon kanssa laillinen, ja joku järkälemäinen
kolmipyöräinen tavarapyörä saisi olla vaikka yhden kilowatin avustimella.
Näillähän ei mitään rekisteröintiä eikä katsastuspakkoa ole, että sikäli
tilanne on sama kuin moottoripyörillä; laittaa tehoja niin paljon kuin
pystyy ja ajaa huoletta, kunhan ei joudu onnettomuuteen.
M. Tavasti
> Akkuja on omasta takaa kasapäin, siis tuohon käyttöön soveltuvia. Ja
> tietysti niihin latureita, pika- sellaisia ja hitaita. PWM-säädin mulla on
> valmiina, ja teen polkimien pyörintää mittavan "anturin" hieman eri
> tekniikalla, kuin muut.
Ok, selvästi sinulla on homma hanskassa. Ajattelin vain varoittaa,
ettei tule yllätyksenä.
> Mites muuten, saako tandemissa olla sitten 500W moottori? ;-)
Veikkaan, että ei saa. Mutta yhdistämällä kaksi erillistä pyörää
tandemiksi saanee molemmissa olla moottori? Tosin tuo temppu ei onnistu
ihan millä vaan pyörällä, mutta näillä onnistuisi:
http://hasebikes.com/29-1-recumbent-trike-kettwiesel-allround.html
http://www.youtube.com/watch?v=Q3w6aerpgUQ
M. Tavasti
> Ounasvaara, Korkalovaara, Syväsenvaara, Mäntyvaara, Nivavaara,
> Pöyliövaara... Kyllä täällä mäkiä riittää vähintäänkin sen mitä
> Hervannassa, eikä edes mummot kitise liikkumattomuuttaan maan
> kohoumilla.
No siellä onkin parempi meninki kuin kaupungissa. Mummoilla ei
tietenkään ole kiire töihin.
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
> Pelkkä moottori ei vielä auta. Akut ja laturin tarvitset, sekä jonkin
> ohjauksen miten kytket moottorin päälle/pois. Ja ellei systeemissä ole
> polkimien pyörimistä tunnistavaa anturia se on laiton. Nopeuden
> mittausta ja sillä rajoitusta ei luultavasti tarvita, koska
> tyypillisesti moottorit ovat maksimi kierrosluvultaan sellaisia
> etteivät ne avusta yli 25 km/h nopeuksissa.
Kävin tuolla E-spinin sivulla, jossa kovin kehuttiin heidän yksinkertaista
(mutta salaista) ohjaussysteemiään. Ja rupesin vallan miettimään, kun
yksinkertaisemmassa systeemissähän on vaan yksinkertaisesti painonappi,
jolla annetaan moottorille tehoja.
Tasavirtasähkömoottorihan pyrkii pyörimään vakiojännitteellä tietyllä
(vakioisella) kierrosluvulla, joten olisiko tuo e-spinin ohjaus
yksinkertaisesti toteutettu niin, että moottori on mitoitettu pyörimään
suunnilleen 25km/h vastaavalla kierrosluvulla? Silloin tuo maksiminopeus ja
tehon alentaminen maksiminopeutta lähestyttäessä tulisi tavallaan
automaattisesti, mitä enemmän polkija antaa tehoa, sen pienemmän osuuden
moottori tarjoaa 25km/h -nopeuden saavuttamiseksi. Silloin itse asiassa
lain pykälien täyttämiseksi tarvittaisiin vain yksinkertainen polkimien
pyörimisen havaitseva anturi, jos polkimet eivät pyöri ei moottoria kytketä,
mutta jos pyörivät, niin painonapista tulee suoraan täysi akun jännite
tasavirtamoottorille. Voisiko olla noin yksinkertainen systeemi?
-Tapio-
Pasi Pikkupeura
> No siellä onkin parempi meninki kuin kaupungissa.
> Mummoilla ei tietenkään ole kiire töihin.
Yleinen meininki on parempi, mutta samalla tavalla myöhästelystä
tulee sanomista niin Rovaniemellä kuin Tampereellakin. Ei ero
pienen ja pienehkön kaupungin välillä niin merkittävä ole.
M. Tavasti
> Silloin itse asiassa lain pykälien täyttämiseksi tarvittaisiin vain
> yksinkertainen polkimien pyörimisen havaitseva anturi, jos polkimet
> eivät pyöri ei moottoria kytketä, mutta jos pyörivät, niin
> painonapista tulee suoraan täysi akun jännite
> tasavirtamoottorille. Voisiko olla noin yksinkertainen systeemi?
Juuri noin ne yksinkertaisimmat toimivat. Joku ylikuumenemissuoja
voisi olla paikallaan ettei moottoria polteta ylikuormituksella.
Osassa/paremmissa on kaasukahva, jolla saa säädettyä avustuksen
määrää. Eli yksinkertainen PWM säädin.
Mika Selänne
<tapio.l...@helsinki.fi.invalid> wrote in message
news:hq6nrh$qfb$1...@oravannahka.helsinki.fi...>
> Kävin tuolla E-spinin sivulla, jossa kovin kehuttiin heidän yksinkertaista
> (mutta salaista) ohjaussysteemiään. Ja rupesin vallan miettimään, kun
> yksinkertaisemmassa systeemissähän on vaan yksinkertaisesti painonappi,
> jolla annetaan moottorille tehoja.
>
> Tasavirtasähkömoottorihan pyrkii pyörimään vakiojännitteellä tietyllä
> (vakioisella) kierrosluvulla, joten olisiko tuo e-spinin ohjaus
> yksinkertaisesti toteutettu niin, että moottori on mitoitettu pyörimään
> suunnilleen 25km/h vastaavalla kierrosluvulla? Silloin tuo maksiminopeus
> ja
> tehon alentaminen maksiminopeutta lähestyttäessä tulisi tavallaan
> automaattisesti, mitä enemmän polkija antaa tehoa, sen pienemmän osuuden
> moottori tarjoaa 25km/h -nopeuden saavuttamiseksi. Silloin itse asiassa
> lain pykälien täyttämiseksi tarvittaisiin vain yksinkertainen polkimien
> pyörimisen havaitseva anturi, jos polkimet eivät pyöri ei moottoria
> kytketä,
> mutta jos pyörivät, niin painonapista tulee suoraan täysi akun jännite
> tasavirtamoottorille. Voisiko olla noin yksinkertainen systeemi?
>
>
> -Tapio-
Ei voi. Yksinkertaisesti siksi, että nopeuden ollessa 0 km/h on se moottori
täysi oikosulku ja paikat palaa.... Se on (käsittääkseni) toteutettu ihan
järkevästi niin, että säädin alkaa antamaan moottorille tehoa vasta kun
"turvallinen" alkunopeus on saavutettu ym.
-Mika-
Asko Ikävalko
> yhdist�m�ll� kaksi erillist� py�r��
> tandemiksi saanee molemmissa olla moottori? Tosin tuo temppu ei onnistu
Miten niin ei onnistu? Kyll� kaikki itse��n kunnioittavat fillaristit ovat
10-vuotiaina rakentanut t�ll�isen:
http://dy.fi/lvu
V�h�n huteran tuntuinenhan tuo oli, mutta kyll� sill� kylill� p�it�
k��nnettiin. :-)
Sanottakoon viel�, ett� itse olen tuollaisen rakennellut joskus 1990-luvun
alkupuolella "vanhoista mummopy�rist�", eli ihan mustavalkokuvien aikana en
ole omaa nuoruuttani el�nyt. Mummopy�ri� ei tarvinnut mitenk��n modata,
korkeintaan v�h�n k�sivoimin venytt�� etuhaarukkaa leve�mm�ksi, jotta se
saatiin toisen fillarin takahaarukkaan yhteisten pulttien alle kiinni.
�itinikin on kuulemma nuoruudessaan rakentanut ihan samanlaisen viritelm�n.
-Asko
Mika Selänne
"Pasi Pikkupeura" <pa...@pikkupeura.moc.invalid> kirjoitti
viestissä:Zq5xn.410$e8....@uutiset.elisa.fi...
>
> Mutta jos kuulen sähköavusteisen pyörän harkinnan perusteiksi
> inhimillisen turhamaisuuden sijaan jotain itsepetokselta vaikuttavaa
> kuten yleviä ekologisia arvoja tai liikunnan määrän lisäämistä, niin
> siihen minulla on sanottavaa... :)
>
Nyt on ihan pakko sanoa...
Että ei se mene noin, miten ajattelet.
Otan esimerkiksi itseni, se on helpointa. Hauaisin kulkea pyörällä tietyn päivittäisen matkan.
Mutta matka on liian pitkä ja vaivalloinen kuntooni nähden. Olen koittanut sen toisinaan ajaa,
mutta aikaa menee liikaa kun väsähdän jo puolessamatkassa. Kunto ei vaan riitä noin pitkän ja
hankalan matkan ajamiseen. Kyllä mummoilla on aikaa työnnellä fillareitaan ylämäissä
kauppamatkoillaan, mutta mulla ei ole, jos aion päivittäin tehdä matkan aikataulussa ja
suunnitelman mukaan.
Motivaatiota kuntoiluun on, mutta en halua "vaan lähteä ajelemaan", jolloin voisin valita matkan
pituuden kuntoani vastaavaksi. Haluan ajaa tuon paivittäisen matkan, joka on nyt vaan liian pitkä
ja hankala nykyiselle kunnolleni. Olen tavallinen melkein viiskymppinen mies, ja kunto on sen
mukainen. Ehkä jopa tavallista urheilullisempi. Ei liikuntarajoitteita tai sairautta, ei mitään
sellaista. Suunniteltu "hyötyliikunta" matka on vaan enemmän kuin kunto kestää. Sitä ei siksi
vaan voi tehdä joka päivä, ei edes kerran viikossa.
Aion tehdä oman sähköavusteisen pyörän ja alkaa sillä ajamaan tuota päivittäistä matkaa.
Toivottavasti kunto kasvaa siinä ajaessa niin, että ehkä jo vuoden päästä voin ajaa sen saman
matkan ihan tavallisella fillarilla. Saa nähdä. Voi se viedä parikin vuotta. Mutta vaikka en
koskaan siihen tavalliseen fillariin vaihtaisikaan, niin silti tuon sähköavusteisen kanssa
kuntoilen enemmän kuin ilman sitä.
-Mika-
Markus Strand
> Pelkkä moottori ei vielä auta. Akut ja laturin tarvitset, sekä jonkin
> ohjauksen miten kytket moottorin päälle/pois. Ja ellei systeemissä ole
> polkimien pyörimistä tunnistavaa anturia se on laiton.
Ei se laiton ole, se vain ei ole sähköavusteinen polkupyörä vaan mopo ja
silloin koko ajoneuvon pitää täyttää mopon vaatimukset.
++MStr
Pasi Pikkupeura
> Olen tavallinen melkein viiskymppinen mies, ja
> "hyￜtyliikunta" matka on vaan enemmￜn kuin kunto kestￜￜ.
Ihan hyvￜ ettￜ tunnistat kuntosi, mutta kirjoitusestasi on silti
luettavissa tyypillisen repsahtaneen viisikymppisen miehen asenne
kuntoiluun: on aloitettava kovempaa kuin mihin kunto kestￜￜ.
Sitten revitetￜￜn ￜkikseltￜￜn itsensￜ liki vuodepotilaaksi ja koko
homma tyssￜￜ siihen. (Tai sinun tapauksessa ei aloiteta ollenkaan)
Pyￜrￜily ei ole raskasta, jos sitￜ ei sellaiseksi halua.
Jos todella olet terve ja jopa tavallista urheilullisempi, jota tosin
muun kertomuksen perusteella epￜilen, niin hyvin lyhyellￜ totuttelulla
sinulla pitￜisi riittￜￜ kunto ajaa vaikka Suomi pￜￜstￜ pￜￜhￜn.
Ja siinￜkin totuttelussa suurin tyￜ on se, ettￜ perse tottuu satulan
pￜￜllￜ istumiseen.
M. Tavasti
> Ei se laiton ole, se vain ei ole sähköavusteinen polkupyörä vaan mopo
> ja silloin koko ajoneuvon pitää täyttää mopon vaatimukset.
Ja olla tyyppikatsastettu.
Mika Selänne
"Pasi Pikkupeura" <pa...@pikkupeura.moc.invalid> kirjoitti
viestissä:TiIxn.1105$e8....@uutiset.elisa.fi...
> 15.4.2010 20:04, Mika Selänne kirjoitti:
>> Olen tavallinen melkein viiskymppinen mies, ja
>> kunto on sen mukainen. [clip] Suunniteltu
>
> luettavissa tyypillisen repsahtaneen viisikymppisen miehen asenne
>
> Sitten revitetään äkikseltään itsensä liki vuodepotilaaksi ja koko
> homma tyssää siihen. (Tai sinun tapauksessa ei aloiteta ollenkaan)
>
> Pyöräily ei ole raskasta, jos sitä ei sellaiseksi halua.
>
> Jos todella olet terve ja jopa tavallista urheilullisempi, jota tosin
> sinulla pitäisi riittää kunto ajaa vaikka Suomi päästä päähän.
>
> Ja siinäkin totuttelussa suurin työ on se, että perse tottuu satulan
> päällä istumiseen.
>
Ajoin työmatkat pyörällä 90 luvulla. Matka oli 14 kilsaa suuntaansa. Samassa ajassa se meni myös
autolla, ruuhkien takia.
Huvikseen en nykyään lähde ajamaan pyörällä, ihan vaan kuntoa ylläpitääkseni. Haluan ajaa
hyötymatkaa, ja sen tulen tekemään kun saan tuon ekan sähköavusteisen tehtyä.
En täysin ymmärtänyt tuota kirjoitustasi "on aloitettava kovempaa kuin kunto kestää". Minä
aloitan mieluummin sellaisella matkalla/tavalla, jonka kunto just kestää. Jälleen esimerkki:
Aloitin uimisen talven aikana. Olen surkea uimari, tekniikka ihan pihalla. Mutta tavoitteena on
joka kerta uida 100 metriä enemmän, kuin edelleisellä kerralla. Aloitin puolesta kilsasta.Eilen
meni puolitoista kilsaa. Tavoitteeni on realistinen ja toteutettavissa, siksi se ei jää vaan
aikomukseksi. Varmaan kahden kilsan kohdalla on pakko todeta, että ei enää ainakaan sataa metriä
lisää kerrallaan, koska kolmekymppisenä ja hyväkuntoisena uin sen kaksikilsaa 3 kertaa viikossa.
Sama fillaroinnin kanssa. Kun saan avustetulla ajolla hoidettua välttämättömän matkan, saan sen
ehkä jossain vaiheessa (ei tavoitetta toistaiseksi) tehtyä ihan tuolla perushybridilläkin...
Mutta ilman säköavusteista ajaisin sen saman matkan aina vaan autolla tai mopolla... kun ei vaan
lähtötilanteen kunto riitä koko matkaan. Lyhyempään riitäisi, mutta silloin ei pääsisi
kohteeseen... tässä koko homman clue on.
Olet ilmeisesti itse n.s. himokuntoilija, jolloin luokittelet muut ihmiset vaan kahteen
kategorian: samanlaiset tai luuserit sohvaperunat. On kuitenkin myös meitäkin, jotka on jotain
siltä väliltä...
-Mika-
-Mika-
Pasi Pikkupeura
> Ajoin työmatkat pyörällä 90 luvulla. Matka oli 14 kilsaa suuntaansa.
> Samassa ajassa se meni myös autolla, ruuhkien takia.
En tiedä mikä on nykyinen työmatkasi, mutta jos se edelleen on 14 kilsaa
ja kunto loppuu puolessa välissä, niin joko:
a) Kuvittelet todella suuria nykykunnostasi (tavallista urheilullisempi)
tai
b) Teet jotain väärin pyöräillessäsi. Katso aiemmat viestit kadenssista.
> En täysin ymmärtänyt tuota kirjoitustasi "on aloitettava kovempaa kuin
> kunto kestää". Minä aloitan mieluummin sellaisella matkalla/tavalla,
> jonka kunto just kestää. Jälleen esimerkki: Aloitin uimisen talven
> aikana. Olen surkea uimari, tekniikka ihan pihalla. Mutta tavoitteena on
> joka kerta uida 100 metriä enemmän, kuin edelleisellä kerralla. Aloitin
> puolesta kilsasta.
Eli en tainnut olla täysin väärässä. Sinulla on tyypillisen keski-
ikäisen miehen käsitys siitä, miten kuntoa lähdetään kohottamaan
nollasta - eli tärkeintä on saada "äijämäisesti" matkaa ja kestoa, ja
edetään nopeammalla tahdilla kuin mitä todellinen kehitys antaisi
myöden.
Olisi kuntoilu sitten uintia, pyöräilyä, uintia tai sauvakävelyä niin
aluksi tärkeintä olisi lisätä toistokertoja.
Eli ei siten, että tällä viikolla uit 100 metriä, seuraavalla viikolla
200 metriä, sitä seuraavalla 300 metriä (tai mikä tahtisi onkaan),
vaan siten, että tällä viikolla uit kerran 100 metriä, kolmannella
viikolla kaksi kertaa satama metriä, ehkä viidennellä viikolla kolme
kertaa sata metriä jne.
Kun on pari-kolme kuukautta takana ja treenikertoja ehkä se viisi
viikkoon, niin vasta sitten voidaan alkaa _turvallisesti_ ja
pikkuhiljaa kasvattamaan treenien kestoja.
Edes hyväkuntoisilla maratoonareilla nousujohteisen harjoituskauden
aikana ei harjoitusmäärien ja pitkien harjoitusten kesto kasva kuin
ehkä 10% viikossa. Sinä aloitit heti 100 prosentista.
Eli ensin toistot, vasta sitten kesto. Varsinkin jos kunto on sitä
tasoa, että se ei kestä edes kaupunkipyöräilyä, kuulostaa valitsemasi
tapa epäterveeltä.
> Olet ilmeisesti itse n.s. himokuntoilija, jolloin luokittelet muut
> ihmiset vaan kahteen kategorian: samanlaiset tai luuserit sohvaperunat.
> On kuitenkin myös meitäkin, jotka on jotain siltä väliltä...
Niin, on myös niitä, jotka elävät aktiivista elämää ilman että
varsinaisesti urheilevat. Tekevät pihatöitä, tanssivat, ulkoiluttavat
koiraa, käyvät patikoimassa ja marjassa jne.
Ja on myös niitä, jotka pitkän passiivisen jakson jälkeen luulevat
vanhojen pohjien auttavan siihen, että yhdessä talvessa hujautetaan
samaan kuin missä olivat 20 vuotta sitten.
Pasi Pikkupeura
> Eli ei siten, että tällä viikolla uit 100 metriä, seuraavalla viikolla
> 200 metriä, sitä seuraavalla 300 metriä (tai mikä tahtisi onkaan),
> vaan siten, että tällä viikolla uit kerran 100 metriä, kolmannella
> viikolla kaksi kertaa satama metriä, ehkä viidennellä viikolla kolme
> kertaa sata metriä jne.
Olisi pitänyt jo alun perin kirjoittaessani huomata, mutta luin viestisi
väärin, joten joudun nyt korjailemaan. Sanoit tietenkin
aloittaneesi 500 metristä, josta lähdit kasvattamaan satasen
pätkissä. Eli prosentiaalisesti ihan niin radikaalista kertanostosta
ei alussa ollut kyse.
Mutta perusajatus säilyy silti, että ensin toistot ja vasta sen
jälkeen yksittäisen treenin kesto. Toistoilla saavutetaan suurempi
hyöty, vältytään paremmin ylirasitukselta ja luodaan hyvää pohjaa
jatkoa varten.
Kun on pohjia, voidaan treeniviikkoon turvallisemmin ottaa yksi
pidempi treeni, jonka pituutta aletaan maltillisesti kasvattamaan
esim. kahden viikon välein.
Mutta varsin useilla esim. lenkkeilyn aloittavilla (keski-ikäisillä
miehillä) tuntuu päällimmäisin tavoite olevan kerralla juostavan
matkan kasvattaminen. Jotenkin kuvitellaan, että on miehekkäämpää
vetää itsensä täysin puhki 20 km lenkillä kuin tehdä viikon mittaan
maltilliset 4 x 5 km.
M. Tavasti
> 15.4.2010 20:04, Mika Selänne kirjoitti:
>> Suunniteltu "hyötyliikunta" matka on vaan enemmän kuin kunto kestää.
>
> Ihan hyvä että tunnistat kuntosi, mutta kirjoitusestasi on silti
> luettavissa tyypillisen repsahtaneen viisikymppisen miehen asenne
> kuntoiluun: on aloitettava kovempaa kuin mihin kunto kestää.
Sinulla Pasi on asenneongelma, Mikalla ei. Mika haluaa hyötyliikkua,
mutta matka on liian pitkä ettei aika riitä.
> Ja siinäkin totuttelussa suurin työ on se, että perse tottuu satulan
> päällä istumiseen.
Ei ole pakko totutella, nojapyörä on keksitty.
M. Tavasti
> Mutta perusajatus sￜilyy silti, ettￜ ensin toistot ja vasta sen
> jï¿œlkeen yksittï¿œisen treenin kesto. Toistoilla saavutetaan suurempi
> hyￜty, vￜltytￜￜn paremmin ylirasitukselta ja luodaan hyvￜￜ pohjaa
> jatkoa varten.
Erinomainen tapa tￜhￜn on esimerkiksi pyￜrￜillￜ tￜihin joka pￜivￜ. Jos
matka on pitkￜ, siinￜ on mￜkiￜ tai talvikeli tekevￜt matkasta liian
raskaan suhteessa omaan kuntoon/kￜytettￜvissￜ olevaan aikaan auttaa
sￜhkￜapu siihen ettￜ matkan jaksaa ja ehtii polkea joka pￜivￜ.
--
M. Tavasti / tava...@iki.fi / +358-40-5078254
Poista sï¿œhkï¿œpostiosoitteesta molemmat x-kirjaimet
Pasi Pikkupeura
> Erinomainen tapa tähän on esimerkiksi pyöräillä töihin joka päivä. Jos
> matka on pitkä, siinä on mäkiä tai talvikeli tekevät matkasta liian
> raskaan suhteessa omaan kuntoon/käytettävissä olevaan aikaan auttaa
> sähköapu siihen että matkan jaksaa ja ehtii polkea joka päivä.
Kuten Asko taisi sanoa, ei sähköavusteinen oikein toimi talvikeleillä.
Muuten jos kunto on sitä luokkaa, että pyöräily ei onnistu, niin totta
kait sähköavusteinen on hyvä apu alkuun pääsemiseen. Sitä olen koko
ajan sanonut.
Mutta itsekin pyöräilleenä kuinka huono kunto saa olla, että se ei kestä
edes tavallista hyötyliikuntaa? Todella huono. Ja se ei käy yksiin
sen kanssa, mitä Mika kertoi omasta kunnostaan, että on tavallista
viisikymppistä urheilullisempi ja ui puolitoista kilometriä päivässä.
Tavallista urheilullisemman viisikymppisen kunto riittää pyöräilyyn.
Joko Mikan uskomus omasta kunnosta on liian kova, pyöräilytekniikassa on
jotain hyvin pahasti vialla taikka halu sähköavusteiseen on jossain ihan
muualla, mutta itselle yritetään uskotella jotain hyötysyytä. Eikä siinä
mitään. Ihminen _saa_ hankkia kivoja vimpaimia.
Pasi Pikkupeura
> Sinulla Pasi on asenneongelma, Mikalla ei. Mika haluaa hyï¿œtyliikkua,
> mutta matka on liian pitkￜ ettei aika riitￜ.
Uskotko ajanpuutteeseen selitykseksi? Sï¿œhkï¿œavusteinen auttaa 25 km/h
saakka, ja tavallista urheilullisemman viisikymppisen pitￜisi pￜￜstￜ
ihan hipsutellen 20 km/h, matkavauhtina ilman kuormaa 25 km/h ei ole
lainkaan paha.
Jossain on joku ylￜmￜki juu, mutta ylￜmￜen jￜlkeen seuraa keskimￜￜrin
alamￜki. Harvan tyￜmatka pelkkￜￜ ylￜmￜkeￜ on.
> Ei ole pakko totutella, nojapyￜrￜ on keksitty.
Varteenotettava vaihtoehto. Ehkￜ sￜhkￜavusteinen nojapyￜrￜ on
viisikymppisten seuraava villitys.
Mika Selänne
"Pasi Pikkupeura" <pa...@pikkupeura.moc.invalid> wrote in message
news:NrTxn.1278$e8....@uutiset.elisa.fi...
Saattaa hyvinkin olla, että mulla on sekä tekniikka pielessä, että usko
omaan peruskuntoon ylioptimistinen. Toi mun uintijuttu on oikeastaan juuri
sitä toistojen lisäämistä. En ui koko matkaa tauotta yhteen menoon, vaan
lähinnä 200 metrin pätkissä ja välissä palautuminen. Eli lisään toistoja
tasaisesti. Kaksi kertaa viikossa käyn hallilla.
Alussa on helppo lisätä toistojen määrää, koska tekniikka kehittyy nopeasti
ja sen vuoksi jaksan lähes joka kerran hieman useamman pätkän uida. Jossain
vaiheessa kehitys hidastuu ja olen saavuttanut oikean, mulle sopivan matkan.
Kun kävin salilla, oli ohjelma suunnilleen tällainen: vartti alussa ja
lopussa kuntöpyörää, ihan vaan lämmittelynä/jäähdyttelynä. Niiden välissä
5-6 eri liikesarjaa, kaikissa 4 * 10 toistoa. Painot valittu niin, että
viimeiset toistot juuri ja juuri meni läpi.
Peruskunnosta: Asun omakotitalossa haja-asutusalueella. Teen ison pihan
lumityöt käsin ja kaadoin 12 runkoa viime talvena. Ja raahasin ne 3 metrin
pätkinä käsin tien viereen. Jatkuvasti on myös kaikkea remontointia ja
rakentelua. Aattelin parikymmentä tuoijaa istuttaa kohta ym. Kesäkaudet
purjehdin kilpaa kahdessa eri veneessä ja talvisin yleensä kerran atlantin
yli tai parituhatta mailia välimerellä tms.
Sen lisäksi kelkkailua (sekin on yllättävän raskasta, kun ajetaan kovaa)
Koitappa joskus ajaa 12 tunnissa 500 kilsaa endurokelklla metsäreittejä.
Olen sen tehnyt, mutta en kävellyt sen jälkeen kahteen päivään. Kesäisin
lisäksi surffausta ja vesihiihtoa aina kun vaan voin. Ja hiihdän yleensä
yhdellä suksella, se on raskasta mutta kivaa. Finnjollalla en oikein
kisoissa pärjää, kun olen liian kevyt. Vain satakiloiset pärjää siinä
lajissa. Köliveneellä sensijaan on noita pyttyjä tullut.
Jos lähtisin pyöräilemään vain kunnon vuoksi, voisin valita matkan pituuden
oikein, eli kuntoa ja taitotasoa vastaavaksi. Mutta kun haluan hyötyliikkua,
enkä voi siinä valita sitä matkan pituutta, joka on nyt liikaa mulle...
Toki olen kokeillut tuo pyöräillä muutamankin kerran, aikaa vaan menee
liikaa tai sitten joudun ajamaan itseni ihan piippuun ja juuri sitä en
halua/aio tehdä, olisi se sitten jonkun mielestä kuinka äijämäistä
tahansa...
-Mika-
vmo
> Varteenotettava vaihtoehto. Ehkä sähköavusteinen nojapyörä on
> viisikymppisten seuraava villitys.
moi
"seuraava villitys" - älä nyt syyllistä viisikymppisiä vaan ole iloinen
siitä että he edes miettivät pyöräilyä - sähkölla taikka ilman.
Vai oletko sitä mieltä että on parempi olla kokonaan pyöräilemättä kuin
avittaa sitä sähköllä?
Sähköfillareita havitteleville sanoisin, että hankkikaa se s-fillari ja
ulkoilkaa se kanssa. On niitä nyt turhempiakin rahareikiä. Sanoo mies,
joka ei ole koskaan edes kokeillut sfillaria mutta luulee ikääntymisen
myötä sen vielä joskus hankkivansa.
/vmollilainen
M. Tavasti
> Jossain on joku ylämäki juu, mutta ylämäen jälkeen seuraa keskimäärin
> alamäki. Harvan työmatka pelkkää ylämäkeä on.
Alamäki ei auta paikkaamaan. Otetaan esimerkiksi yksi mäki joka osuu
omalle pyöräilyreitilleni. Ylämäkeen mennään 10 km/h, alamäkeen noin
50 km/h (autotien varressa, 60/80 nopeusrajoitus). Keskinopeudeksi
tulee 16.6 km/h, vaikka ajan tasaisella noin 28 km/h.
Lisäksi olet itse pitänyt jo 25 km/h nopeutta vaarallisena asiana,
joten miten sitten voit kannattaa alamäen laskettelua jopa kovempaakin?
Tämän lisäksi, jos satut olemaan siellä Hervannassa töissä, se alamäki
tulee vasta illalla kotiin mennessä.
Mika Selänne writes:
> Olet ilmeisesti itse n.s. himokuntoilija, jolloin luokittelet muut
> ihmiset vaan kahteen kategorian: samanlaiset tai luuserit
> sohvaperunat. On kuitenkin myös meitäkin, jotka on jotain siltä
> väliltä...
Ja itse kuulun joukkoon joka olisi himo-kuntoilija jos olisi
aikaa. Luultavasti olisin joskus nuorena kollina ollut saman tyyppistä
mieltä kuin Pasikin, mutta elämä opettanut, edes vähän.
Pasi Pikkupeura
> Saattaa hyvinkin olla, että mulla on sekä tekniikka pielessä,
> että usko omaan peruskuntoon ylioptimistinen.
Kertomuksesi mukaan minusta tuntuu, että sinulla on pielessä
se minkä monella näkee - ja erityisesti itseäni vanhemmilla:
Ei käytetä vaihteita.
Papat (sori) kampeaa menemään Koskikatua vaaralle päin, niin
kadenssi, polkemistiheys, on luokkaa 30 rpm kun sen pitäisi
olla alken 90 rpm ja siitä yli. Tuo 90 rpm on tottumattomalle
aluksi melkoista sotkemista, mutta joku 80 rpm pitäisi mennä
silti vähän hitaammillakin jaloilla.
Töihin polkiessa halutessani minäkin saisin itseni hapoille
jo ensimmäisessä mäessä, mutta en halua. Se voi tosin olla
yksi oheisharjoitus, että kammetaan ylämäkeä isolla vaihteella,
mutta silloin siinä haetaankin jerkkua reisiin ja pakaroihin.
Ei tarinassasi mikään siitä kerro, etteikö kunto pyöräilyyn
riittäisi. Paskakuntoisemmatkin tekee kohtalaisia matkoja.
Katso nyt vaikka jotain Osmo Soininvaaraa.
Mutta se on täysin eri asia, jos _haluaa_ sähköavusteisen... :)
Pasi Pikkupeura
> Vai oletko sitä mieltä että on parempi olla kokonaan
> pyöräilemättä kuin avittaa sitä sähköllä?
Riippuu tapauksesta.
Jos tarvitsee apuvälinettä, niin sähköavitteinen on hyvä apu.
Jos taas käytännössä ei tarvitse apuvälinettä, niin mielestäni
väärä reitti on se, että pyritään tekemään liikkumisesta
mahdollisimman vähän kuormittavaa.
Pasi Pikkupeura
> Alamäki ei auta paikkaamaan. Otetaan esimerkiksi yksi mäki joka osuu
> omalle pyöräilyreitilleni. Ylämäkeen mennään 10 km/h, alamäkeen noin
> 50 km/h (autotien varressa, 60/80 nopeusrajoitus). Keskinopeudeksi
> tulee 16.6 km/h, vaikka ajan tasaisella noin 28 km/h.
Ilmeisesti tuo on reitilläsi poikkeuksellisen kookas mäki, koska
otit sen oikein malliesimerkiksi.
Eli kyseessä on melko tarkkaan 500 metrin mäki suuntaansa. Ylös
mennessä sinulla kuluu aikaa kolme minuuttia ja alaspäin 36 sekuntia.
Kokonaisaika on 3 min 36 sekuntia.
Jos ajaisit tuon koko ylämäen sähköavitteisen maksimilla 25 km/h,
ja jostain syystä pääsisit sähköavitteisella alamäkeen samaa nopeutta
kuin tavallisella, niin ajansäästösi on 1 minuutti 48 sekuntia.
Kohtalaisen tiukka päivärytmi, jos tuo ajansäästö tuntuu jossain.
Tästä jätin huomioimatta sen, että 20-kiloisella sähköavitteisella
tuskin pääsisit tasaisella samaan 28 km/h keskinopeuteen, mutta
kilometrin matkalla 28 km/h vs 25 km/h tekee 14 sekuntia
sähköavittamattoman polkupyörän eduksi.
> Lisäksi olet itse pitänyt jo 25 km/h nopeutta vaarallisena asiana
Kyllä se kaupunkiliikenteessä tai kevyen liikenteen väylällä sitä
on. Eri asia tietenki, jos mennää jotain kantatien reunaa tai
muualla ei varsinaisesti taajama-alueella kevyen liikenteen
seassa.
Mutta jos tilanteisiin nähden 25 km/h voi olla jo liikaa, niin se
vain entisestään heikentään sähköavitteisesta saatua hyötyä.
Mika Selänne
"Pasi Pikkupeura" <pa...@pikkupeura.moc.invalid> wrote in message
Varmasti polkemistiheys on se pahinten pielessä oleva asia. Se on mulla
ollut luokkaa 50-60 rpm. Harmittaa myös, että hävitin pari vuotta sitten mun
vanhan Peugeotin maatiepyörän, kun olin aika varma etten enää tule sitä
tarvitsemaan... Nyt sille olisi käyttöä.
Noo, koitan keväämmällä ajella tuolla hybridillä (sähkön avustamana
taisitten ei) kajakkireppu selässä muutamalle vaikeampipääsyiselle joelle
melomaan. Mutta se on sitten taas eri juttu.
-Mika-
M. Tavasti
> Ilmeisesti tuo on reitilläsi poikkeuksellisen kookas mäki, koska
> otit sen oikein malliesimerkiksi.
No pisin (noin 800m/reuna) jota ajan säännöllisesti, siksi siinä on tullut
katsottua.
Sinne mainittuun Hervantaan sitä jatkuvaa ylämäkeää on ainakin pari
kilometria, mutta ei aivan noin jyrkkää. Toki siinä kesken nousun on
pari alamäen pätkääkin kevyenliikenteen tunneleiden kohdalla, ja
niissä pitää jarruttaa, ja sitten onkin vielä jyrkempi nousu hetken.
Ihan sama pätee myös lyhyempiin mäkiin, ja kun niitä on jatkuvasti,
laskee keskinopeus väistämättä. Ylämäki hidastaa vauhtia, ja alamäessä
suurempi ilmanvastus sekä mahdollinen tarve jarruttaa
turvallisuussyistä estävät saamasta vahinkoa takaisin.
Seuraavaksi varmaan aiot sanoa, että vähän skarppaamalla ei pienessä
ylämäessä vauhti tipahda, joka ei tietenkään ole ristiriidassa sen
kanssa mitä olet sanonut sopivasti kuormittavasta liikunnasta.
> Tästä jätin huomioimatta sen, että 20-kiloisella sähköavitteisella
> tuskin pääsisit tasaisella samaan 28 km/h keskinopeuteen, mutta
> kilometrin matkalla 28 km/h vs 25 km/h tekee 14 sekuntia
> sähköavittamattoman polkupyörän eduksi.
Onko fysiikan opinnot jääneet suorittamatta? Tasaisella ajaessa ei
painolla ole merkitystä kuin kiihdytyksessä, ja jos lisävoimaa on
käytettävissä kiihdytykseen 25 km/h asti, keskinopeus kasvaa.
> Mutta jos tilanteisiin nähden 25 km/h voi olla jo liikaa, niin se
> vain entisestään heikentään sähköavitteisesta saatua hyötyä.
Sähköavusteisella voi ajaa turvallisesti ja kelvollisella
keskinopeudella. Kun kiihdytyksiin saa helposti lisävoimaa malttaa
paremmin jarruttaa niin tarvittaessa.
Oletko muuten koskaan kokeillut sähköavusteista pyörää?
Esko Meriluoto
> Jossain on joku ylämäki juu, mutta ylämäen jälkeen seuraa keskimäärin
> alamäki. Harvan työmatka pelkkää ylämäkeä on.
Kun Helsingin keskustasta lähtee esim. Helsinki-Vantaan letoasemalle,
korkeusero on lähes 60 m. Takaisin tullessa on sitten mukavampaa, kun
on enemmän alamäkeä (vaikka ei sitä käytännössä huomaa).
Jos on töissä Helsingin niemellä, ihanteellinen asuinpaikka on jossain
pohjoisessa, esim. Vantaalla tai Tuusulassa. Aamulla, kun tuuli on
kesäisin vielä heikkoa, pääsee polkemaan alamäkeen ja heikkoon,
suunnaltaan vaihtelevaan tuuleen. Iltapäivän lopulla taas Helsingissä
tuulee useimmiten vireästi etelän tai lounaan suunnalta, jolloin tuuli
kotiin ajaessa hieman avittaa ylämäkeen.
Raskain vaihtoehto on asua keskustassa ja mennä päivätöihin
lentoasemalle tai muualle pohjoiseen. Aina joko vastamäki tai
vastatuuli. Sähköapu olisi poikaa!
>> Ei ole pakko totutella, nojapyörä on keksitty.
> Varteenotettava vaihtoehto. Ehkä sähköavusteinen nojapyörä on
> viisikymppisten seuraava villitys.
Ja sitä aivan asiallisesti. Kun ikä lisääntyy, kroppa kangistuu
vähitellen, vaikka mitä tekisi.
Olen 14 vuotta sahannut kolmipyöräisellä nojapyörällä Helsingin
niemellä ja lähiseuduilla. Keskiajonopeus on pysynyt lähes samana koko
ajan, nyt ensimmäisen huilatun talven (4 kk) jälkeen on havaittavissa
pientä ajonopeuden laskua. Sekä nopeus että ajettu matka eivät
muutenkaan ole urheilijaluokkaa (kesällä sopiva lenkki 56...57 km ja
keskiajonopeus 15...16 km/h), mutta liikuntaa on tullut 5400...7500
km/v. Ajelu muodostuu asiointi-, ostos- ja hupimatkoista.
On aivan selvää, että jossain vaiheessa tarvitsen nojapyörääni
sähköapumoottorin mäkien nousua helpottamaan. Tasaisellahan ei
apumoottoria tarvitakaan. Apumoottori on hieno keksintö kaikille,
joilla lihas- ja muu kunto ei (enää) riitä mäkisien matkojen
polkemiseen. Joka tapaksessa suurin osa ajoajasta tapahtuu ilman
sähköavustusta; apumoottoria tarvitaan jonkin tilaston mukaan vain 5 %
matkan pituudesta. Akkujen lataus ei käytännössä kestä kovin monen
kilometrin jurnuttammista. Jos käyttää akut tyhjäksi kesken matkan, on
monta kiloa (jopa 10 kg) ylimääräistä raahattavaa loppumatkalla.
Sähköpyörien suurin ongelma näyttää olevan moottorin
säätöelektroniikan pettäminen. Aivan tunnetuimmatkaan tuotteet eivät
ole aivan varmoja (Heinzmann, BionX), joskus savu nousee tai
sähköjarru jää päälle. Toinen ongelma on, että myyjät suhtautuvat
välinpitämättömästi lainsäädäntöön ja myyvät sähköpyöriä, jotka
kuuluisivat mopoluokkaan. Joka vuosi Fillarimessuilla on koeajettavana
ainakin yksi laiton sähköpyörä, joka kulkee ärhäkkäästi polkematta.
Sähköapumoottori on yleistymässä, jolloin saadaan osa autolla
liikkuvista tai liikutettavista herroista ja rouvista polkupyörän
päälle. Saahan sähköpyörälläkin liikuntaa, ainakin paremmin kuin auton
polkimia painelemalla.
Esko (66 v.)
Kim Enkovaara
> Ja siinäkin totuttelussa suurin työ on se, että perse tottuu satulan
> päällä istumiseen.
Ja tuohonkin onneksi löytyy apua, eli kunnon fillarointihousut ja
sopiva satula.
--Kim
Pasi Pikkupeura
> Seuraavaksi varmaan aiot sanoa, että vähän skarppaamalla ei pienessä
> ylämäessä vauhti tipahda, joka ei tietenkään ole ristiriidassa sen
> kanssa mitä olet sanonut sopivasti kuormittavasta liikunnasta.
En vaan sanon sen, että et onnistunut osoittamaan, että
sähköavusteisesta olisi merkittäväksi ajan säästäjäksi. Antamassasi
ääriesimerkissäkin säästöksi tuli 1 min 48 sekuntia rajatulla
kilometrin matkalla, joka etu tasaantuu sitä mukaan kuin ajo lähestyy
normaalia matka-ajoa.
> Onko fysiikan opinnot jääneet suorittamatta? Tasaisella ajaessa ei
> painolla ole merkitystä kuin kiihdytyksessä, ja jos lisävoimaa on
> käytettävissä kiihdytykseen 25 km/h asti, keskinopeus kasvaa.
Niin nykivää ei matka-ajo ole, että lisäapu kiihdytyksissä 25 km/h
nopeuteen saakka merkittävästi nostaisi keskinopeutta.
Täyspysähdyksestä tuohon nopeuteen päästään lihasvoimin muutamalla
polkaisulla, joka tapauksessa muutamissa sekunneissa, jonka jälkeen
lisävoimaa tarvitaan kasvavan ilmanvastuksen voittamiseen, joka
urheilullisempaa tavallista pyörää käytettäessä on pienempi (niin,
ja nojapyörällä).
Mutta tietenkin lisävoimasta on apua kiihdytyksissä ja ylämäissä,
sitä enemmän mitä painavampi pyörä on alla.
Kaupungissa ajo voi olla katkeilevaa, mutta on aivan sama
millainen Ducati sinulla on alla, niin lisäteho kiihdytyksissä ei
lyhennä käytettyä aikaa lainkaan. Polkupyörällä pääsee kaupungissa
helpostikin Ducatin ohi, mutta se johtuu siitä, että polkupyörällä
ei tarvitse jatkuvasti pysähdellä ja siten kiihdytellä.
Eli puhut asioista, jotka ovat toki mitattavissa ja todennettavissa,
mutta jotka jäävät vaikutukseltaan merkityksettömiksi. Noissa sinun
esimerkeissäsi liikuntaan ajan säästössä tasolla, joka vastaa
aamuista hampaiden pesua.
M. Tavasti
> En vaan sanon sen, että et onnistunut osoittamaan, että
> sähköavusteisesta olisi merkittäväksi ajan säästäjäksi. Antamassasi
> ääriesimerkissäkin säästöksi tuli 1 min 48 sekuntia rajatulla
> kilometrin matkalla,
Jos kyseinen mäki on taajama-alueella, ei se suurempi nopeus ole kuin
25 tai korkeintaan 30.
> joka etu tasaantuu sitä mukaan kuin ajo lähestyy normaalia
> matka-ajoa.
Mäkisessä maastossa ei se tasaannu, kun seuraava mäki on jo
edessä. Ja seuraava mäki hidastaa taas.
>> Onko fysiikan opinnot jääneet suorittamatta? Tasaisella ajaessa ei
>> painolla ole merkitystä kuin kiihdytyksessä, ja jos lisävoimaa on
>> käytettävissä kiihdytykseen 25 km/h asti, keskinopeus kasvaa.
>
> Niin nykivää ei matka-ajo ole, että lisäapu kiihdytyksissä 25 km/h
> nopeuteen saakka merkittävästi nostaisi keskinopeutta.
Juuri sitä yritin sanoa, ettei painolla ole merkitystä tasaisella.
Painolla on merkitystä vain kiihdytyksessä, ja siihen on aputehoa
saatavilla enemmän kuin lisäpainoa.
> Täyspysähdyksestä tuohon nopeuteen päästään lihasvoimin muutamalla
> polkaisulla, joka tapauksessa muutamissa sekunneissa
Ne jotka pääsevät muutamalla polkaisulla 25 km/h nopeuteen eivät
olekkaan kohderyhmä. Toki jos asiaa tarkastelet vain tuollaisten
pyöräilijöiden näkökulmasta oletkin ihan oikeassa. Tietysti sinun
mielestäsi kaikki jotka eivät pääse tuohon ovat vammaisia.
Lopetan tästä asiasta kanssasi keskustelun, sinä elät toisessa
rinnakkaistodellisuudessa kuin minä.
M.E.
> Ja tuohonkin onneksi löytyy apua, eli kunnon fillarointihousut ja
> sopiva satula.
... ja sitten kun jostain saisi moisia pellehousuja XXL-koossa, vielä
sellaisina ettei työkaverit naura pihalle kun tulee töihin...
;D ;D ;D ;D
--
Bibamus, moriendum est...
*VW-2.8-V6-30V-4WD (lyhenteet kunniaan) & Kartanotraktori 2.5TA*
Esko Meriluoto
Tai nojapyörä.
Esko
Pasi Pikkupeura
> Jos kyseinen mäki on taajama-alueella, ei se suurempi nopeus
> ole kuin 25 tai korkeintaan 30.
Joka on sama oli alla sähköavusteinen tai ei, eli ajan säästöön
ei ole vaikutusta ajetaanko ylämäki taajama-alueella vai
jossain muualla.
Noh, ehkä sen verran on, että ajettuun matkaan suhteutettuna
taajama-alueella sähköpyörän laskennallinen hyöty on
prosentuaalisesti pienempi alhaisempien nopeuksien vuoksi.
> Mäkisessä maastossa ei se tasaannu, kun seuraava mäki on jo
> edessä. Ja seuraava mäki hidastaa taas.
Edettiin antamiesi esimerkkien mukaan, ja antamasi omakohtainen
esimerkki oli tasaisella ajettaessa 28 km/h.
> Ne jotka pääsevät muuamalla polkaisulla 25 km/h nopeuteen eivät
> olekkaan kohderyhmä. Toki jos asiaa tarkastelet vain tuollaisten
> pyöräilijöiden näkökulmasta oletkin ihan oikeassa.
En ole polkaisujen määrää koskaan laskenut, mutta kovin pitkästä
ajasta ei kuitenkaan puhuta. Ajankäytöllisesti en ole koskaan
kokenut takaisin matkavauhtiin kiihdyttämistä ongelmaksi, vaan
enemmänkin matkavauhdin ylläpidon.
Ja kuten ketjussa toisaalla on tuotu esille, ei sähköavusteinen
sovellu jatkuvaan tehontuotantoon, joten matkavauhin ylläpitoon
siitä ei kaiketi olisi kuin hetkellinen ilo.
Joakim Majander
> Onko fysiikan opinnot jääneet suorittamatta? Tasaisella ajaessa ei
> painolla ole merkitystä kuin kiihdytyksessä, ja jos lisävoimaa on
> käytettävissä kiihdytykseen 25 km/h asti, keskinopeus kasvaa.
Kyllä painolla on merkitystä, erityisesti renkaiden ollessa
epäoptimaaliset. Vierintävastus on suoraan verrannollinen painoon.
Yhden laskurin (varsin tarkka) mukaan vaaditaan 150 W teho 70 kg
kuljettajan ja 9 kg fillarin viemiseen 28,44 km/h. Jos fillarin
vaihtaa 25 kg painoiseksi, keskinopeus samalla teholla on enää 27,96
km/h. Edellisessä renkaina oli kilpapyörän avorenkaat ja ajoasento ei
kovin aerodynaaminen. Ääriesimerkkillä hyvin aerodynaaminen ajoasento
+ nappularenkaat 9 kg fillarilla 150 W = 28,64 km/h ja 25 kg
fillarilla 27,13 km/h. Eroa siis on 0,5-1,5 km/h tuossa vauhdissa.
Useimmat sähköpyörät eivät taida olla kovin sporttisia eli
pahimmillaan niissä yhdistyy epäaerodynaaminen ajoasento, suuri paino
ja huonosti rullaavat renkaat. Tällöin voi 150 W vauhti tippua aina 24
km/h asti, kun taas kilpapyörällä voi päästä jopa selkeästi yli 30 km/
h tuolla teholla. Silloin alkaa jo eroa syntyä!
Pyörän (vaikkapa 100 kg kuskin kanssa) kiihdytys 0->25 km/h vaatii
energiaa 2400 J eli 150 W teholla kiihdytys kestää ~20 s, jos huomio
myös hiukan vastusta. Ihan parista polkaisusta ei siis ole kyse ellei
sitten käytä todella kovia tehoja kiihdytyksessä.
Joakim
Henrik Herranen
> Leikkasin lauseesi kesken, mutta mielestäni fantasiamaailman
> tarinoita on se, että ihmiset alkaisivat pyöräilemään muutenkin
> kuin satunnaisesti, jos vain saisivät sähköavusteisen pyörän.
Sitten minulla on fantasiatyökaveri. Hassu juttu, kuinka
hän on nyt kaksi kesää jo tuolla vehkeellään töihin pyöräillyt,
ja ennen tätä hän oli kokeillut matkaa pari kertaa ja sen
mahdottoman ikäväksi todennut.
> Jos ylämäki on ylitsepääsemättömän paskamainen, niin jopa minun
> edesmennyt mummoni osasi hypätä satulan päältä ja työntää.
> Ja jos katsot siellä teilläkin kadulle, niin ei ole ainoa mummo,
> joka sen on oppinut tekemään.
Mummollasi on varmaan rajattomasti aikaa eikä kiirettä mihinkään.
Kaikilla ei ole. Yksi ystäväni perustelu sähköavusteisen hankinnalle
oli se, että työmatka-aika on järkevämpi ja helpommin hallittavissa.
Minä pyöräilen helposti jonkinlaisia matkoja yli 20 km/h
keskivauhdilla. Hän ei.
> Sähköavusteisesta ei ole koko kansan liikuttajaksi.
Kukaan ei kai ole niin väittänytkään. Suomen sää on nimittäin
sellainen, että mistään katottomasta kulkuvälineestä ei ole
koko kansan liikuttajaksi. Joten siirrytään vaan kaikki
autoilemaan kaikki matkat, kun ei kaksipyöräisistä kuitenkaan
ole mihinkään.
Täältä tähän,
- Henrik, Hong Kong
--
Good signatures never die, they just fade away
Henrik Herranen
> Eikä ole, pitkää ehkä mutta ei tappavaa. Netistähän tuon pystyy
> tarkastamaan, että edes Hervannan rinteissä ei korkausero ole
> kuin vaivaiset 59 metriä.
Se, että sinä ja mummosi syötte aamupalaksi rautaa ja paskannatte
illalla kettinkiä ei tarkoita sitä, että kaikki muut olisivat
samanlaisia. Miten voi olla, ettei ihminen ymmärrä tätä yhtään?
Vihjeeksi: aika monelle ihmiselle 59 metrin korkeusero on ihan
oikea mäki.
Ok, lopetan tähän, kun ei tästä kuitenkaan mitään tule. Elä sinä
rauhassa omassa maailmassasi.
- Henrik
Henrik Herranen
> Otan esimerkiksi itseni, se on helpointa. Hauaisin kulkea pyörällä
> tietyn päivittäisen matkan. Mutta matka on liian pitkä ja vaivalloinen
> kuntooni nähden. Olen koittanut sen toisinaan ajaa, mutta aikaa menee
> liikaa kun väsähdän jo puolessamatkassa. Kunto ei vaan riitä noin
> pitkän ja hankalan matkan ajamiseen. Kyllä mummoilla on aikaa
> työnnellä fillareitaan ylämäissä kauppamatkoillaan, mutta mulla ei
> ole, jos aion päivittäin tehdä matkan aikataulussa ja suunnitelman
> mukaan.
>
> Motivaatiota kuntoiluun on, mutta en halua "vaan lähteä ajelemaan",
> jolloin voisin valita matkan pituuden kuntoani vastaavaksi. Haluan
> ajaa tuon paivittäisen matkan, joka on nyt vaan liian pitkä ja hankala
> nykyiselle kunnolleni.
Anteeksi pitkä lainaus, mutta halusin vain sanoa, että tämä on
lähes sanasta sanaan sama motivaatio kuin työkaverillani. Hänen
oma rakennusprojektinsa meni vähän pieleen - laite toimi kovin
lyhyen aikaa. Mutta siten hän osti valmiin toosan Saksasta, ja
sen jälkeen homma on kesäkaudella toiminut. Ihminen, joka ei
turhaan lähtisi ikinä liikkumaan, saa työpyöräilystä edes vähän
kuntoa. (Hänen pohjakuntonsa on tod.näk. sinua huonompi, mutta
se ei vaikuta periaatteeseen.)
Pasi Pikkupeura
> Sitten minulla on fantasiatyökaveri. Hassu juttu, kuinka
> hän on nyt kaksi kesää jo tuolla vehkeellään töihin pyöräillyt,
> ja ennen tätä hän oli kokeillut matkaa pari kertaa ja sen
> mahdottoman ikäväksi todennut.
Tai sitten sinulla on lukihäiriö, ongelmia lähimuistissa tai vain
käsittämätön hinku yrittää vääristää sanojani. Jos kyse on viimeisestä,
niin en sitä hirveästi arvosta.
Tämä keskustelu lähti liikkelle aivan muusta kuin siitä ovatko
liikkumaan auttavat apuvälineet tarpeellisia voimakkaan ylipainoisille
tai muuten liikuntarajoitteisille. Tietenkin ovat. Eihän siitä ole
kahta sanaa.
Vedit ylipainoisen työkaverisi puolesta herneen nenään jo aiemmin, ja
mainitsin tuon kantani jo silloin. Mutta mainitaan vielä:
Jos ylipainoinen työkaverisi on päässyt liikkeelle sähköavusteisen
kanssa niin hyvä juttu. Sehän on aivan erinomaista! Työkaverisi tilanne
ei osaltani liittynyt lainkaan tämän ketjun keskusteluun. Hänen
liikkumattomuus ei tainnut riippua motivaation puutteesta, loskasta tai
vastatuulesta?
Mikko Jarvinen
> Vihjeeksi: aika monelle ihmiselle 59 metrin korkeusero on ihan
> oikea mäki.
Onhan se. Minä ainakin Hervantaan mennessä ajan 600m ylimääräistä vain
sen takia, että saisin kerätä sen nousun inhimillisemmissä erissä. Jos
nousee Lukonmäkeä, tulee vähintäänkin hiki (mikä nyt ei urheillessa
ole paha asia, työmatkaliikenteessä voi ollakin). Se on sentään mäki,
jossa tyhjällä dieselpakulla sai ihan oikeasti vaihtaa pienemmälle
vain päästäkseen ylöspäin.
M. Tavasti
> Ostopaikkoja Suomessa:
> http://www.kuetron.fi/seppa.htm
> http://www.salamapyorat.fi
>
> Kiinassa, hintaan lisäksi tullit ja ALV
> http://goldenmotor.com/
Viimeksi mainitun tuotteita suomessa näyttää myyvän:
http://www.motionme.fi/index.html
nospam
wrote:
>
> Ei taida 250 W moottori riittää tuohon temppuun, kun vielä huomiodaan
> lisääntynyt paino. 250 W syntyy helpohkosti ylämäissä useimmilta
> trikoohousu-kippurasarvisteilta omista reisistä. Hyväkuntoinen
> kuntopyöräilijä pystyy ~200 W jatkuvaan (>tunti)) hyötytehoon ja
> ammattilaiset 400-500 W. Ylämäissä selvästi yli keskimääräisen.
>
No, kun ottaa omista reisistä toisen 250W, alkaa trikoohuosulle tulle
hiki pysyä perässä loivassa ylämäessä tai kovassa vastatuulessa.
Alamäessä ja tasaisella sitten se trikoohousu karkaa, kun
sähköavusteinen lopettaa avustamisen 25kmh nopeudessa.
Itse harkitsen tuollaista siksi, että pääsisi työmatkan fillarilla
noin 25km keskinopeudella, kun nyt käytännössä autolla pääsee noin
30-60 km/h, vähän pidempää ja tasaisempaa reittiä.
Eli fillarilla pääsee oikaisemaan, mutta aika mäkistä ja tuulista
reittiä. Jos saa ylämäessä ja vastatuulessa aputehoa, matka taittuu
paljon nopeammin, jolloin aikaa ei tarvitse varata enempää kuin
autolla ajamiseen.
Autolla pitää varata ruuhkavaraa 30 min 15 km ajoon, että suhteellisen
varmasti ehtii. Avustetulla fillarilla 12 km reitti menee samassa 30
min ajassa vastatuuleenkin. Ilman avustusta ei taatusti mene minun
kunnolla, vaan pitää varata kelivaraa enemmän kuin autolla. Jos
vastatuulella pääsee omin voimin esim 15 km/h, avustuksen kanssa
pääsee varmasti 25km/h. Samoin ylämäessä 250W tehoa lisää reisien
avuksi riittä pitämään kunnon vauhtia yllä, varskinkin, kun omia
reisiä voi lepuuttaa tasaisella tai loivassa mäessä ja kerätä voimia
laskematta nopeutta alle 25km/h.
Pauli Perälä
> Avustetulla fillarilla 12 km reitti menee samassa 30 min ajassa
> vastatuuleenkin. Ilman avustusta ei taatusti mene minun kunnolla,
Muistelisin ajaneeni - joskus kun tuli fillaroitua usein samaa reitti -
noin 10 km keskinopeudella 24 km/h. Silloin oli aivan kauhea tuuli, mutta
sattui olemaan juuri oikeasta suunnasta (menomatkan suhteen). Polkeminen
tuntui kuin olisi saanut jostain supervoimat. Jos avusteisen fillarin kanssa
voi polkea samalla lailla vastatuuleen niin se on varmasti kertaluokkaa
hienompi efekti.
Keskinopeushan on muuten sitten aika petollinen suure, se laskee _todella_
nopeasti jos joutuu jarruttelemaan vauhtia suojateiden, vilkkaan liikenteen
ym. takia. Puhumattakaan jos joutuisi odottelemaan valojen vaihtumista.
Oma duunimatka oli 4 km, ja taisin ajaa sen parhaimmillaan 11 minuuttiin,
vaikka oli suotuisa tuuli ja maali oli 20m starttia alempana. Matkan
varrelle vain kaupunkiolosuhteissa mahtuu niin paljon hankalia paikkoja,
ettei joka paikassa voinut ajaa edes 20 km/h.
- Pauli
nospam
>
> Keskinopeushan on muuten sitten aika petollinen suure, se laskee _todella_
> nopeasti jos joutuu jarruttelemaan vauhtia suojateiden, vilkkaan liikenteen
> ym. takia.
Juuri tuon takia se fillari voisi olla hyvä. Autolla kun enimmäkseen
moottoritietä ajaen tulee usein keskinopeudeksi 30km/h 15 km pätkälle.
Eli silloin istutaan 20 min paikallaan ruuhkassa. Autolla kiertoreitit
ei paljoa säästä aikaa. Fillarilla tuskin joutuu seisomaan montaa
minuuttia valoissa, jos valkkaa reitin sopivasti.
Joakim Majander
> No, kun ottaa omista reisistä toisen 250W, alkaa trikoohuosulle tulle
> hiki pysyä perässä loivassa ylämäessä tai kovassa vastatuulessa.
Jos pystyt ottamaan sen 250 W pidempään (edes sen koko ylämäen) ja
vielä hikoilematta, 25 km/h keskinopeus syntyy leikitellen mäkisellä
reitillä ja kohtuulliseen vastatuuleenkin.
> Alamäessä ja tasaisella sitten se trikoohousu karkaa, kun
> sähköavusteinen lopettaa avustamisen 25kmh nopeudessa.
Luultavastasti sähköavusteisuus vähenee asteittain, joten 250 W tehoa
ei saa 24 km/h vauhdissa.
>
> Itse harkitsen tuollaista siksi, että pääsisi työmatkan fillarilla
> noin 25km keskinopeudella.
Hyvällä fillarilla 25 km/h keskinopeus ei ole ihmeellinen. Itse poljen
kauden ensimmäiset työmatkat (19 km suuntaansa) ~24 km/h
keskinopeudella ja sysksyllä menee sitten jo 27-32 km/h.
Keskinopeudessa on mukana kaikki pysähdykset, joista aiheutuu tuo
suuri vaihtelu syksyn arvoon.
Jos nyt vaikka sitten polkisit vain 20 km/h, menisi siihen 12 km
matkaan 36 minuuttia. Onko elämäsi todella niin tiukkaan
aikataulutettu, että 6 minuuttia on liikaa? Kuinkas monta minuuttia
menee sähköpyörän akun lataamisen hoitamiseen?
Joakim
Mikko Jarvinen
> Luultavastasti s�hk�avusteisuus v�henee asteittain, joten 250 W tehoa
> ei saa 24 km/h vauhdissa.
Ei tuolle mit��n lakis��teist� pakkoa ole, vaikka jonkun mielest� se
voikin olla mukavampi k�yt�ss�. Kyll� se laite saa tuupata t�ysill�
"loppuun asti" ja jotkut niin tekev�t.
Joakim Majander
> Joakim Majander <joakim.majan...@luukku.com> wrote:
> > Luultavastasti sähköavusteisuus vähenee asteittain, joten 250 W tehoa
> > ei saa 24 km/h vauhdissa.
>
> voikin olla mukavampi käytössä. Kyllä se laite saa tuupata täysillä
> "loppuun asti" ja jotkut niin tekevät.
Ei ole kiellettyä antaa täyttä 250 W tehoa, mutta useinmiten moottorit
toimivat luonnostaan niin, että niiden teho vähenee kierrosten
noustessa. Riippuu tietysti moottorin tyypistä ja
ohjauselektroniikasta.
En tiedä miten lainsäädännössä tuo 250 W on määritelty. Yleensähän
sähkömoottorilla ei ole hyvin määriteltyä tehoa, ainoastaan
nimellisteho, jonka voi tarvittaessa ylittää moninkertaisestikin.
Yksi tapa testata tuota on mitata huippunopeus ilman reisien apua. 250
W teholla pitäisi 25 km/h nopeuteen päästä lievään ylämäkeenkin. Jos
ei pääse, tehoa on paljon vähemmän ko. vauhdeissa.
Joakim
Markus Strand
> Yksi tapa testata tuota on mitata huippunopeus ilman reisien apua. 250
> W teholla pit�isi 25 km/h nopeuteen p��st� liev��n yl�m�keenkin. Jos
> ei p��se, tehoa on paljon v�hemm�n ko. vauhdeissa.
Jos kyseess� on laillinen s�hk�avusteinen polkupy�r�, eik� s�hk�mopo,
niin huippunupeus polkematta on 0 km/h. Avustus saa toimia vain apuna,
ei ainoana voimanl�hteen�.
++MStr
M. Tavasti
> Jos kyseess� on laillinen s�hk�avusteinen polkupy�r�, eik� s�hk�mopo,
> niin huippunupeus polkematta on 0 km/h. Avustus saa toimia vain apuna,
> ei ainoana voimanl�hteen�.
Useimmissa voi muka-polkea, k�ytt�m�tt� lainkaan voimaa. Eih�n se
varsinaisesti lain kirjainta t�yt�, mutta polkemisvoiman mittaaminen
on vaikeampaa kuin pelkan kampien py�rimisen havainnointi.
--
M. Tavasti / tava...@iki.fi / +358-40-5078254
Poista s�hk�postiosoitteesta molemmat x-kirjaimet
Asko Ikävalko
> Useimmissa voi muka-polkea, k�ytt�m�tt� lainkaan voimaa.
Juuri n�in. Ketjun aloitusviestiss�kin lukee:
"Ketjusuojan alla oli ilmeisesti anturi nuuskimassa sit�, ett� ketju
py�rii, mutta poljinvoimaa ei tarvinnut k�ytt�� ollenkaan, eli pelk�ll�
s�hk�ll�kin pystyi tuota ajamaan"
-Asko
Mika Selänne
"Asko Ikävalko" <ikaval...@poista.pp.inet.fi.invalid> wrote in message
news:hpt079$ubo$1...@news.eternal-september.org...
> Koeajoin lauantaina Kampin narinkkatorilla Tunturi Park Cafe
> sähköfillarin:
> http://www.tunturi-bicycles.com/fi/tuotteet/sahkopyorat/parkcafeforte2010-m/
>
> Moottori (250 W) tuntui ainakin hitaassa kaupunkiajossa riittävän
> tehokkaalta. Se jaksoi ilman poljinvoimaakin aika ripeästi kiihdyttää
> tehtaalla asetettuun 15 km/h nopeuteen. Painamalla erillistä "turbonappia"
> moottori jatkoi avustamista 25 km/h nopeuteen asti, mutta ihan tuohon
> huippunopeuteen en narikkatorilla mahtunut kiihdyttämään. Tuo 15 km/h
> tavoitenopeus oli siis aina automaattisesti päällä, kunhan pääkytkin oli
> ON-asennossa. Kun lopetin polkemisen, moottori pysähtyi ehkä parin
> sekunnin viiveellä, joka voi äkkijarrutustilanteessa olla kiusallisen
> pitkä viive. Kyllähän se varmaan jarruilla pysähtyy, mutta rasittaa
> turhaan moottoria ja kuluttaa sähköä.
>
No niin, ekat tyypit omavalmisteisella sähkäavusteisella on otettu. Pystyn
sillä helposti pitämään noin 30 kmh nopeutta tuon tarvitsemani 10 kilsan
matkan. Yllättävää. Moottori avustaa kuitenkin vaan noin 20 kmh asti.
Toimintasäteestä ei ole vielä hajuakaan, koska olen ladannut tuon 10 kilsan
edestakaisen ajon jälkeen aina akut seuraavaa päivää varten.
Ostin takapyörän, koska tuntui jotenkin loogisemmalta laittaa se lisäpaino
sinne takapyörään. Normi rataspakka vaan paikalleen ja koko komeus meni
heittämällä tuohon vanhaan Konan runkoon. Akkkuina 7 Ah akut parcosta alle
viiden kympin. Moottori maksoi 180 euroa Keskiuudenmaan Elektroniikassa.
Säädin tuli kyhättyä miljuunalaatikon rojuista tunnissa.
Viive tässäkin on polkemisen lopettamisesta pari sekuntia, ennen kuin
moottori lakkaa avustamasta. Varsinaista "säädintä" ei ole, vain on/off rele
jota ohjaa yksinkertainen R/C-piiri joka saa pulssitiedon kammelta sekä
painonappi stongassa oikean käden peukalon lähellä.
Mukava peli, nyt tulee oikeasti poljettua hyötymatkapyöräilyä....
-Mika-
Mika Selänne
"Pasi Pikkupeura" <pa...@pikkupeura.moc.invalid> wrote in message
news:4bc81487$0$11807$9b53...@news.fv.fi...
>
> Ei tarinassasi mikään siitä kerro, etteikö kunto pyöräilyyn
> riittäisi. Paskakuntoisemmatkin tekee kohtalaisia matkoja.
> Katso nyt vaikka jotain Osmo Soininvaaraa.
>
> Mutta se on täysin eri asia, jos _haluaa_ sähköavusteisen... :)
>
>
Palaan pitkän tauon jälkeen aiheeseen.
Tein tuon sähköpyörän suunnitelmani mukaisesti ja se täytti tehtävänsä
erinomaisesti. Nyt se on tarpeettomana menossa myyntiin. Käytin sitä sähköä
lähinnä ylämäkiavustimena, siksi jaksoin polkea sitten hämmästyttävän pitkiä
matkoja.
Jatkan pyöräilyä kohtuullisen hyvällä perushybridillä ihan ilman
sähköavustusta. Nyt kunto riittää siihen hyvin.
Käyn toisinaan ihan huvin vuoksi ajamassa reilusti pidempiä matkoja, kuin
mitä oli alussa tuo tavoitteena ollut hyötymatka. Ja se menee kevyesti ja
pienellä pintahiellä. Usein tulee otettua fillari töihinkin mukaan, ja
lounastauolla käyn ajelemassa pitkin helsinkiä.
-Mika-
p.s. sähköfillari on myynnissä, moottorin ja akkujen hinnalla ;-)