Pyöräilyn hinta ?
Sami H.
pyöräilyn kustannuksia. Vaikkei tietysti saisi, sen verran hyvää
mieltä se tuottaa. Aikaisempi talvipyöräksi ajattelemani kulkine
joutui korjauskierteeseen: jouduin uusimaan etuhaarukan kun edelliseen
tuli murtuma (onneksi huomasin ajoissa), ostamaan Nexus-navan
hajonneen tilalle (>150 €, hajosi vain 4500 km jälkeen). Navan
hajottua päätin luovuttaa vaikka talvipyöräilyssä toi napavaihde olisi
nasta ja edellinen kesti varmaan yli 10000 km. Senkin olin tosin
joutunut ostamaan uutena: aloin käytettynä ostetun fillarin vaihteet
hajosivat muutaman kilsan ajon jälkeen.
Nyt 27-v hybridimallilla on takana reilut 5000 km ja mietin
kustannuksia joita pyörästä koituu / km. Tällä hetkellä luulisin
hinnan asettuvan n. 0.20 € / km luokkaan kun ajattelee pyörän
hankintahintaa (~800€), lukkoja, renkaita, uusia ketjuja, jarrupaloja
jne. Uskoisin että seuraavat 5000 km laskee kustannuksen / km lähelle
10 senttiä, mutta sitten tullee taas isompia hankintoja: renkaat,
vanteet, rattaat jne (mulla hajoaa jopa lukot !), jotka pitävät
kustannuksen about tuossa hinnassa vaikka kovasti polkisi. Ja mikähän
mahtaisi olla yleensä tuollaisen pyörän järkevä oletettava
käyttömäärä, kun ajoa pk-seudulla ympäri vuoden - ehkä jotain
15000-25000 km - ennen kuin pyöräkuume nostaa päätään ?
Mitenkäs teillä muilla, onko tullut tehtyä samankaltaisia laskelmia ?
Sami H.
Jyrki Juntumaa
> hinnan asettuvan n. 0.20 € / km luokkaan
Voipi olla totta tuo. Itse pohdin samoja kysymyksiä takavuosina, kun
kilometrejä kertyi nykyistä enemmän. Tapasin käyttää fillaria huollossa
1000...2000 kilometrin välein. Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että
toinen huolto oli yksinkertaisempi, ja toinen taas mtkikkaampi jossa
vaihdettiin osia ja voideltiin napoja, tms. Ammattilaisella teetettynä
sai helposti uppoamaan esim. 300 €/vuosi, jolloin kilometrikustannus
saattoi olla suuruusluokaltaan n. 10 senttiä/km. Toisaalta, muistelen
joskus miettineeni, että verohallituksen hyväksymä fillarin km-korvaus
(olikohan tuo 9 senttiä?) riittää hädin tuskin huoltoon, ei muuhun.
Muistelen myös laskeskelleeni joskus, että uuden fillarin huolto
ensimmäisten 20000 kilometrin matkalla maksaa selvästi enemmän kuin
uuden auton huolto vastaavalla matkalla.
Terv JJ
l
Sami H. <sh...@mbnet.fi> wrote:
> käyttömäärä, kun ajoa pk-seudulla ympäri vuoden - ehkä jotain
> 15000-25000 km - ennen kuin pyöräkuume nostaa päätään ?
>
> Mitenkäs teillä muilla, onko tullut tehtyä samankaltaisia laskelmia ?
On tullut ja on tullut todettua ettei harrastukseen käytettyä rahaa
kannata niin tosissaan laskea. Laittaa sen mikä liikenee. Sama homma se
on kaikissa lajeissa joissa välineitä voi käyttää. Aina on parempia
välineitä jotka houkuttavat vaikka sitten siksi että niillä homma
sujuisi muka paremmin. Itse ostin ennen suunnilleen yhden 700 - 900
euron pyörän vuodessa. Varkaat hoitivat päivitystarpeen ennenkuin
tekniikka ehti pahemmin levitä. Nyt mennään jo toista vuotta
viidenkympin huutonettiostoksella johon olen uusinut vain vaijerit
kuorineen. Toki ajaminenkin on vähentynyt kun ei työmatkojen lisäksi
enää muuta ehdi.
Asko Ikävalko
news:tfpue4p7o092449uh...@4ax.com...
> Mitenkäs teillä muilla, onko tullut tehtyä samankaltaisia laskelmia ?
Itse kuljen Vantaalta Helsinkiin töihin fillarilla 15 km suuntaansa.
Vuodesta olen noin kuukauden lomalla, joten 11 kk seutulippu maksaisi 836,-
eur.
Omistan myös bensiiniauton, joka hörppää melko raskaalla kaasujalallani noin
8 ltr satasella. Jos kulkisin sillä töihin, niin pelkät bensat maksaisivat
noin 740,- eur vuodessa.
Näillä esitiedoilla olen tullut siihen johtopäätökseen, että saan ihan
hyvällä omallatunnolla tuhlata 800,- eur vuodessa polkupyöräilyyn.
Jos ostan vaikkapa kolmen vuoden välein 800,- euron hintaisen uuden
fillarin, huollan sitä kolmen vuoden aikana 500,- eurolla ja ostan vaatteita
samassa ajassa noin 300,- eurolla, niin vielä jää 800,- euroa "palkkaa"
pyöräilystä. Tuo 800,- eur kolmessa vuodessa tekee noin 24 eur/kk, joten
täytyy todeta, että pyöräilyä ei kannata ajatella säästämismuotona, vaan
enemmänkin kuntoiluna. Jos fillaroisin jossain muualla kuin Helsingin
ydinkeskustassa, niin voisin nähdä fillaroinnin myös "rentoutushetkenä",
mutta täällä kaupungin vilskeessä pyöräily kyllä kysyy pitkää pinnaa ja
kaltoinkohtelun nöyrää nielemistä.
-Asko
Joakim Majander
> Voipi olla totta tuo. Itse pohdin samoja kysymyksiä takavuosina, kun
> kilometrejä kertyi nykyistä enemmän. Tapasin käyttää fillaria huollossa
> 1000...2000 kilometrin välein. Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että
> toinen huolto oli yksinkertaisempi, ja toinen taas mtkikkaampi jossa
> vaihdettiin osia ja voideltiin napoja, tms. Ammattilaisella teetettynä
> sai helposti uppoamaan esim. 300 €/vuosi, jolloin kilometrikustannus
> saattoi olla suuruusluokaltaan n. 10 senttiä/km.
"Kalliiksihan" pyöräily tulee, jos käyttää sitä noin usein huollossa
ja vielä sattuu vaihtamaankin fillaria usein. Itselleni ei tulisi
mieleenkään maksaa 300 euroa vuodessa niin simppelistä asiasta kuin
pyörän huolto. Enkä myöskään ymmärrä miksi pyörä pitäisi vaihtaa
useammin kuin kerran 10-20 vuodessa.
Mulla on kilpapyörä, jolla olen ajanut vuodesta 1990 asti n. 30 000
km. Kaikki huollot ja korjaukset yhtä vakuutuksen piikkiin mennyttä
takakiekkoa lukuunottamatta olen tehnyt itse. Keskiötä ei ole koskaan
avattu, ohjauslaakeri kerran, etunapaa ei koskaan (urakuulalaakerit),
takanapa pari kertaa ja niitä on ollut 2 kpl, joista molemmat
ajokunnossa. Huolto koostuu ketjun ja rattaiden pesu+öljyäminen 500 km
välein, muu huolto tarpeen mukaan.
Kustannuksia on tullut seuraavasti:
1. Ostohinta 900 e (hiukan käytettynä).
2. Eturenkaita ~5 kpl nykyään 30 e/kpl eli 150 e
3. Takarenkaita ~15 kpl nykyään 30 e/kpl eli 450 e
4. Ketjuja ~7 kpl nykyään 15 e/kpl eli 105 e
5. 1 takarataspakka vaihtohetkellä 25 e
6. 1 eturatas vaihtohetkellä 20 e
7. 1 etujarrupalat 15 e
8. 1 mittari 30 e
9. 1 takavanne + pinnat 50 e (itse koottuna)
10. Lukkopolkimet varvaskoukkujen tilalle 30 e
11. Huoltotarvikkeita yhteensä alle 100 e
Jotain varmaan unohtui, joten sanotaan 2000 euroa oli n. 7 senttä/km.
Edelleen ostohinta on puolet kuluista! Pitäisi tietysti laskea
ostohinnalle korkokulujakin, jolloin sen merkitys olisi vielä
suurempi.
Joakim
Timo Salmi
> kustannuksia joita pyörästä koituu / km. Tällä hetkellä luulisin
> hinnan asettuvan n. 0.20 € / km luokkaan kun ajattelee pyörän
> Mitenkäs teillä muilla, onko tullut tehtyä samankaltaisia laskelmia ?
2007: 1687 euroa
9127 km
0,18 euroa/km (eli aika samaa luokkaa)
Vaatetus ja vastaavat liitännäiset pehmokulut ovat kaikki myös mukana.
Toisaalta bensakulut pyörän muutamasta kuljetuksesta puuttuvat.
Enpä ollut koskaan tullut ennen miettineeksi ja tuskin enää tämän
jälkeenkään. Jälkikäteinen laskelma oli kuitenkin tehtävissä, kun on
omakin kirjanpito ammattitautina. Mutta mitäpä tällä on oikeasti
itselleen väliä. Sitä vartenhan töissä käydään, että voi laittaa
harrastukseensa ihan mitä haluaa. Kun ei tämä niin kovin kallista
kuitenkaan ole. Hyvä kysymys silti.
All the best, Timo
--
Prof. Timo Salmi mailto:t...@uwasa.fi ftp & http://garbo.uwasa.fi/
Home page: http://www.uwasa.fi/laskentatoimi/henkilokunta/salmitimo/
Department of Accounting and Finance, University of Vaasa, Finland
Timo's Finnish bike page: http://www.uwasa.fi/~ts/info/timobike.html
JiiHoo
Timo Salmi <t...@uwasa.fi> kirjoitti...
> Sitä vartenhan töissä käydään, että voi laittaa
> harrastukseensa ihan mitä haluaa. Kun ei tämä niin kovin kallista
> kuitenkaan ole. Hyvä kysymys silti.
Mutta jos pyöräily ei ole harrastus, vaan välttämätön tapa liikkua, niin
kyllähän sitä pääsee niin pirun halvalla jos haluaa.
Tuollainen yksivaihteinen pyörä ilman mitään turhia likkuvia osia ei
todellakaan tule kalliiksi.
Jos on pakko olla vaihteet, niin käy vaikka poliisien huutokaupassa aina
hakemassa uutta peliä kun vanha hajoaa.
--
#######################################
Kääk! Oletko nähnyt kamalampaa sigua?
#######################################
optimistx
...
> Tuollainen yksivaihteinen pyörä ilman mitään turhia likkuvia osia ei
> todellakaan tule kalliiksi.
>
> Jos on pakko olla vaihteet, niin käy vaikka poliisien huutokaupassa
> aina hakemassa uutta peliä kun vanha hajoaa.
Noin 10 vuoden aikana on tullut leikittyä n. 15 polkupyörän kanssa,
purettu, koottu, kunnosteltu, korjailtu, muunneltu; rakenneltu niistä
nojapyöriäkin. Poikani innoissaan ajeli kesät talvet milloin milläkin,
lukemattomia vimpaimia sisältävistä riisuttuun peruspyörään. Päivittäin
käyttää.
Aluksi hänellä oli suurin kiinnostus mahdollisimman monimutkaisiin
pyöriin. Kun hänen sitten piti vähitellen yhä enempi alkaa huolehtia itse
ylläpidosta, niin suosituimmaksi tuli vaihteeton jalkajarrullinen jopo-
tyyppinen käytetty pyörä, joka lienee ostettu noin 20 eurolla joskus.
Sillä on ajanut karkean arvion mukaan 3000 km/ vuosi, ja kuluja
on ollut 1 päällyskumi ja sisäkumi, crc-spraytä ja öljyä hieman,
pari paikkausrasiaa, pari vaijerilukkoa, lamppu ladattavine pattereineen
n. 3 vuoden aikana.
Hän käyttää pyörää liikkumiseen bussin korvikkeena, ei harrastukseen.
Tähän tarkoitukseen aika halpoja ja huolettomia kilometreja, alle 1 c/km(?).
Jyrki Juntumaa
> ja vielä sattuu vaihtamaankin fillaria usein. Itselleni ei tulisi
> Jotain varmaan unohtui, joten sanotaan 2000 euroa oli n. 7 senttä/km.
Työssä toki säästää selvää rahaa, kun tekee itse. Itse en kuitenkaan
viitsi, enkä myöskään halua uhrata kerrostalon rajsllisista
varastotiloista työakaluille, öljypurkeille, yms.
Itse ajoin 500 euroa maksaneella trekking-pyörällä 20000 km, joten jos
ostokustannus lisätään, nousee oma arvioni 2,5 senttiä/km. Toisaalta,
kyseinen fillari on edelleen käytössä, vaikkakin kilometrejä siihen
tulee nykyään vähänlaisesti.
Varsinaisten huoltojen lisäksi omastani jouduttiin tavanomaisten
kulutusosien (jarrupalat, ketjut, renkaat, ym.) lisäksi uusimaan
matkalla ainakin peili, takavalon polttimo, matkamittarin paristoja,
yksi vaijeri, etuvaihtaja, polkimet (hajosi kun liukastelin ja poljin
otti kiinni asfalttiin), vanteet (kuluivat puhki) ja jokin laakeri.
Terv JJ
Esko Meriluoto
> ... Tällä hetkellä luulisin
> hinnan asettuvan n. 0.20 € / km luokkaan
Samaan olen päässyt laskelmissani:
Hipparion Ykkösen (kolmipyöräinen nojapyörä, omaa tekoa) kustannukset
valmistumishetkellä olivat kaikkineen n. 35.000 mummonmarkkaa (n. 6000
e); kustannuksiin kuului testiproto (Proto Nolla, ajettu 4450 km),
balsarimat (pienoismallit), puutavara (puumallit), kaikki osat
vähittäismyyntihinnoin, teetetyt työt (hitsaus, sorvaus) sekä muutamia
työkaluja. Näiden päälle tulivat 8 vuoden aikana polkupyöräosien
vaihto 1...n kertaa (takapyörät, etupyörä+vaihde, renkaat, ketjut,
takarattaat, istuinverkko, valaisimet, peilit, kellot...). Ajoin
Ykkösellä 43.300 km, kunnes varas vei kaksi vuotta sitten.
Varkaushetkellä siinä oli uudehkot renkaat ja ketju, joilla olisi
ajellut vielä ainakin 6000 km.
Hipparion Kakkosella olen ajanut nyt vajaat 15.000 km ja
kilometrikustannus näyttää olevan sama 0,20 e/km, kuin Ykköselläkin
hankintahinta ja uusio-osat (renkaat, ketju, takaratas yms.) mukaan
luettuna.
Kustannuksiin en ole laskenut kellarivaraston vuokraa. Hipparionit
ovat olleet 7...8 vuotta erillisessä varastossa. Jos eivät olisi
olleet, olisi pyörä varastettu tai osittain rikottu suomalaiseen
tapaan. Varastokustannukset nostaisivat kilometrikustannusta
huomattavasti, mutta onhan siellä varastossa muutakin roinaa ja toimii
samalla huoltotilana. (Hipparion Ykkönen varastettiin avoimen taivaan
alta.) ja tarvitseehan autokin tallin, jonka kuluja ei lasketa
sjokustannuksiin.
Pystypyöräilystä on muistikuva, että pyörään kului vuodessa 200...300
euroa vastaava summa, kun joutui ostamaan uusia osia kuluneiden,
rikkoutuneiden ja varastettujen tilalle.
Esko
hebe
> Sami H. wrote:
>> ... Tällä hetkellä luulisin
>> hinnan asettuvan n. 0.20 € / km luokkaan
>
> Samaan olen päässyt laskelmissani:
>
> Hipparion Ykkösen (kolmipyöräinen nojapyörä, omaa tekoa) kustannukset
> kunnes varas vei kaksi vuotta sitten. Varkaushetkellä siinä oli uudehkot
> renkaat ja ketju, joilla olisi ajellut vielä ainakin 6000 km.
>
> Pystypyöräilystä on muistikuva, että pyörään kului vuodessa 200...300
> euroa vastaava summa, kun joutui ostamaan uusia osia kuluneiden,
> rikkoutuneiden ja varastettujen tilalle.
>
>
> Esko
Nojapyörässäkö ei osat kulu, eikä renkaat puhkea? Ja niitä/niistä ei
varasteta? Mitä siis tapahtu hipparion I:lle?
Omat pystypyöräni saan helposti taloyhtiön pyörävarastoon eikä niistä
ole mitään varastettu, vaikka ovat olleet myös työpaikan pihalla, kaupan
ja muiden käyntipaikkojen edessä parkissa. Ja mikä parasta, yhtä
pystypyörää ei varastettu vaikka jätin sen tarkoituksella auki
Jakomäessä :) Sitä kyllä rusikoitiin Kontulan pyörävarastossa, mutta
tekijät 2 kpl n.10v pojankloppia jäivät kiinni ja korvasivat.
-H
Joose
> Mitenkäs teillä muilla, onko tullut tehtyä samankaltaisia laskelmia ?
- Mummis roskiksesta 0 euroa
- Sisärenkaat n. 10 euroa
- öljyjä ym. parilla eurolla
- runko poikki(!) hitsaus 30 euroa
- talvirenkaat käytettynä 10 euroa
- uudet ketjut alle 10 euroa
Eli yhteensä koko historian aikana (n. 2 vuotta) 60 euroa.
Oliskohan tuolla poljettu parin vuoden aikana joku 6000 km. Eipä tule
kilometrille hintaa...
t: Joose
Jukka Forsgren
> Mitenkäs teillä muilla, onko tullut tehtyä samankaltaisia laskelmia ?
Keskimäärin menee ehkä muutama tuhat euroa vuodessa pyöräilyyn. Sellaisina
vuosina enemmän, joille osuu isompia kalustohankintoja ja muina taas
vähemmän. Lisäksi rahaa menee kaikenlaiseen pyöräilyyn liittyvään
toimintaan kuten matkoihin, hissilippuihin, jne. Hinta per kilometri on
itselleni aika kummallinen käsite, koska kilometrien laskeminen ei juurikaan
ole relevanttia harrastamissani pyöräilylajeissa, ja toisaalta en edes pyri
minimoimaan kustannuksia.
Esko Meriluoto
> Nojapyörässäkö ei osat kulu, eikä renkaat puhkea? Ja niitä/niistä ei
> varasteta? Mitä siis tapahtu hipparion I:lle?
Luepa tekstini uudestaan!
Esko
Asmi
> kustannuksia joita pyörästä koituu / km. Tällä hetkellä luulisin
> hinnan asettuvan n. 0.20 € / km luokkaan kun ajattelee pyörän
Vrt:
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/omatveroasiat/kilometrikorvaukset/
9snt/km korvausta! Törkeää, eikä näissä laskelmissa ole otettu huomioon
edes lisääntynyttä polttoaineen (=pulla) kulutusta!
No joo, tuskimpa kukaan tekee matkalaskuja kilometrikorvauksineen
polkupyörämatkoista, mutta on tuo aika pahasti alakanttiin viritelty
korvaustaso..
Asmi
optimistx
...
> 9snt/km korvausta! Törkeää, eikä näissä laskelmissa ole otettu
> huomioon edes lisääntynyttä polttoaineen (=pulla) kulutusta!
Eikö?
www.tohtori.fi:n mukaan tunnin rauhallinen pyöräily kuluttaa
250 kcal - 300 kcal (ilmeisesti sisältäen liikkumattoman kehon
peruskulutuksen).
Hiilihydraatti antaa keholle n. 400 kcal / 100g energiaa, ja
hienosokerin kilohinta on noin 1 euro /kg, ja siis tunnin
rauhalliseen ajoon kuluu noin 7 senttiä.
Jos rauhallisen ajon nopeudeksi
arvioidaan 14 km/h, niin kilometrin energian hinnaksi
sokeria tankkaamalla tulee 0.5 senttiä / km. Tämä olis
noin 5 % kilometrikorvauksen 9 snt määrästä.
Liekö tämä sitten sisällytetty kilometrikorvaukseen vai ei?
M. Tavasti
> "Kalliiksihan" pyöräily tulee, jos käyttää sitä noin usein huollossa
> ja vielä sattuu vaihtamaankin fillaria usein. Itselleni ei tulisi
> mieleenkään maksaa 300 euroa vuodessa niin simppelistä asiasta kuin
> pyörän huolto.
Kaikilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta huoltaa pyöräänsä itse. Kyllä
autojenkin kilometrikustannuksiin lasketaan huollot mukaan, vaikka ne
ainakin osittain voi tehdä myös itse.
Omassa käytössäni ainakin 90-luvun lopulla ketjut piti vaihtaa reilun
1000 km välein, 3000 km samoilla ketjuilla vei myös etuhammasrattaat
vaihtoon. Tuon jälkeen olen ajanut valitettavan vähän, ettei
kunnollista mittausdataa ole kertynyt.
Jos vaihtotyön teettää pyöräkorjaamolla, onko halvempaa vaihtaa kaikki
kerralla harvemmin kuin vaihtaa ketjut usein? Paljonko maksaa
ketju+vaihtaminen, paljonko takapakka+vaihto, paljonko eteen kampien
vaihto? 1000 km välein ketjut vaihtamalla takapakka menee vaihtoon
ehkä joka toinen-joka kolmas kerta, etu rattaat ehkä joka toinen kerta
kun takapakka vaihtuu? Napavaihteiset ovat ehkä jatkuvilta
kustannuksiltaan halvempia & vaivattomampia?
Jotkut puhuvat jopojen ja muiden vaihteettomien autuudesta. Sopivat
varmasti loistavasti pienille matkoille, etenkin tasamaalla. Jostain
syystä mäkisissä maastoissa, etenkään talvella ei pahemmin jopon
taluttajia ylämäissä näe, ovat tainneet mennä bussilla? Ei auta että
kilometrit ovat halpoja, kun niitä ei tule.
Verottajan hyväksymä polkupyörän kilometrikorvaus on ihan taatusti
alakantissa. Verottaja suosii fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
> Enkä myöskään ymmärrä miksi pyörä pitäisi vaihtaa
> useammin kuin kerran 10-20 vuodessa.
Tästä olen samaa mieltä. Toki paljon ajavalla voi tuossa ajassa mennä
kaikki osat vaihtoon, ja voi olla edullisempaa ostaa uusi pyörä kuin
alkaa uusia kaikki osat, etenkin jos vaihtotyön maksaa.
--
M. Tavasti / tava...@iki.fi / +358-40-5078254
Poista sähköpostiosoitteesta molemmat x-kirjaimet
Remove x-letters from my e-mail address
M. Tavasti
> www.tohtori.fi:n mukaan tunnin rauhallinen pyöräily kuluttaa
> 250 kcal - 300 kcal (ilmeisesti sisältäen liikkumattoman kehon
> peruskulutuksen).
> Hiilihydraatti antaa keholle n. 400 kcal / 100g energiaa, ja
> hienosokerin kilohinta on noin 1 euro /kg, ja siis tunnin
> rauhalliseen ajoon kuluu noin 7 senttiä.
> Jos rauhallisen ajon nopeudeksi
> arvioidaan 14 km/h, niin kilometrin energian hinnaksi
> sokeria tankkaamalla tulee 0.5 senttiä / km. Tämä olis
> noin 5 % kilometrikorvauksen 9 snt määrästä.
Sokeri on epäterveellistä ja käyttökelvotonta ravintoa. Vaihdetaan
oliiviöljyyn, hinnaksi 10€/kg (taitaa olla kyllä 10€/l). 9000 kcal/kg,
saadaan 2.3 senttiä/km.
optimistx
...
> Sokeri on epäterveellistä ja käyttökelvotonta ravintoa. Vaihdetaan
> oliiviöljyyn, hinnaksi 10¤/kg (taitaa olla kyllä 10¤/l). 9000 kcal/kg,
> saadaan 2.3 senttiä/km.
Onkohan meillä tässä jonkinlainen väärinkäsitys?
Sokeri on puhdasta 100 % hiilihydraattia pussin kyljessä
olevan tuoteselosteen mukaan.
Ihminen tarvitsee välttämättä hiilihydraatteja noin runsaan puolikkaan
kaikesta ravintoenergiasta.
Hiilihydraateista kokonaan kieltäytyminen vienee ihmisen muutamissa
viikoissa sairaalakuntoon.
Hiilihydraattien lisaksi tarvitaan rasvaa noin 25 %. Suomessa rasva
on edullista esim. rypsiöljyssä, samaa luokkaa hinnaltaan
kuin hiilihydraatti energiayksikköä kohden: n. 2 e / kg eli
noin 2 e / 9000 kcal (vrt. hiilihydraatti = 1 e / 4200 kcal sokerin
muodossa).
Proteiineista saa energiaa suurin piirtein samaan hintaan, kananmunista
luullakseni edullisimmin, vaikka tosin mukana tulee silloin proteiineja ja
hiilihydraatteja.
On hieman kiihkomielistä mutta muodikasta julistaa milloin
mikäkin ravinnon osa käyttökelvottomaksi ja epäterveelliseksi,
vaikka ihmiskunta on käyttänyt niitä vuosimiljoonia elääkseen.
Tosin ovathan kaikki käyttäjät kuolleet tai kuolemassa, joten
syyllinen on varmaan jokin ravinnon osa ... ;)
M. Tavasti
> Ihminen tarvitsee välttämättä hiilihydraatteja noin runsaan puolikkaan
> kaikesta ravintoenergiasta.
>
> Hiilihydraateista kokonaan kieltäytyminen vienee ihmisen muutamissa
> viikoissa sairaalakuntoon.
Tässä kohtaa on väärinkäsitys. Ei tarvitse. Ei toki enää liity
pyörälyyn. Tai no liittyy vähän: syömällä aamiaiseksi puuroa ja
marjoja (runsaasti hiilihydraatteja) on nälkä aika pian, ja jo 30 km
ajamisen jälkeen on nälkä. Syömällä pekoni-juusto munakkaan jaksaa
kevyesti 70 km. Kokeiltu useamman kerran.
Kokeile syödä puoli kiloa sokeria, ja kokeile millainen olo tulee, ja
pitkäänkö jaksat pyöräillä. Naparetkeilijöilläkin on ruokana lähinnä
voita ja öljyä, ei sokeria.
optimistx
> "optimistx" <optimis...@poistahotmail.com> writes:
>
>> Ihminen tarvitsee välttämättä hiilihydraatteja noin runsaan
>> puolikkaan kaikesta ravintoenergiasta.
>>
>> Hiilihydraateista kokonaan kieltäytyminen vienee ihmisen muutamissa
>> viikoissa sairaalakuntoon.
>
> Tässä kohtaa on väärinkäsitys. Ei tarvitse. Ei toki enää liity
> pyörälyyn. Tai no liittyy vähän: syömällä aamiaiseksi puuroa ja
> marjoja (runsaasti hiilihydraatteja) on nälkä aika pian, ja jo 30 km
> ajamisen jälkeen on nälkä. Syömällä pekoni-juusto munakkaan jaksaa
> kevyesti 70 km. Kokeiltu useamman kerran.
>
> Kokeile syödä puoli kiloa sokeria, ja kokeile millainen olo tulee, ja
> pitkäänkö jaksat pyöräillä. Naparetkeilijöilläkin on ruokana lähinnä
> voita ja öljyä, ei sokeria.
Nyt näköjään on riski ajautua uskomuskinasteluihin. Ei tässä ole olennaista,
tuleeko halvin energia hiilihydraateista vai rasvoista vai valkuaisaineista
vai osin
kaikista. Jos haluaa energiansa hanhenmaksasta ja kaviaarista, kyllä
energialle
silloin korkea hinta saadaan, mutta eihän semmoisen tule olla
kilometrikorvauksen
peruste.
Laskelmoin, että polkupyöräkilometrillä kuluu noin 0.5 sentin
arvosta perusravintoa, ottaen
konkreettiseksi esimerkiksi sokerin hinnan. Kyllä perusrasvan saa samaan
hintaan per kalori. Tosin tarkistaessani munien hintaa kaupasta juuri,
huomasin proteiinin niissä olevan hinnaltaan kaksinkertaista / kcal
verrattuna rypsiöljyn rasvaan tai hienosokerin hiilihydraattiin. Koska
kuitenkin proteiinin tarve on n. 15 % koko energiasta, niin sen hinta
ei nosta kilometrin kulua olennaisesti tuosta 0.5 sentistä.
Olen ollut siinä luulossa, että kalori on kalori kalori lihaksien käyttö-
energiana aivan riippumatta siitä, mistä se on tullut: 1 g hiilihydraattia
on 4 kcal, 1 g proteiinia on 4 kcal, ja 1 g rasvaa on 9 kcal. Jos
ei niin olekaan, niin tekisi mieli nähdä tieteelliset perustelut.
M. Tavasti
> Nyt näköjään on riski ajautua uskomuskinasteluihin.
Ehdottomasti!
> Ei tässä ole olennaista, tuleeko halvin energia hiilihydraateista
> vai rasvoista vai valkuaisaineista vai osin kaikista. Jos haluaa
> energiansa hanhenmaksasta ja kaviaarista, kyllä energialle silloin
> korkea hinta saadaan, mutta eihän semmoisen tule olla
> kilometrikorvauksen peruste.
Tottakai kansanterveydellisesti energian pitäisi tulla terveellisestiä
monipuolisesta ruuasta. Eli laskentaperusteeksi sopii joku
virallisesti terveelliseksi todettu ruoka-annos, ja siitä sitten
laskemaan. Ei kai julkishallinto voi rohkaista ihmisiä
epäterveelliseen elämään, ja käyttää vääränlaista ravintoa
laskentaperusteena?
Veikkaan, että tuo esimerkkinä antamasi sokeri on halvin mahdollinen
energian lähde, eli siitä saa alarajan.
Veikkaan kyllä ettei kukaan päätä pyöräilemisestään sen perusteella
paljonko siinä kuluva energia maksaa ruokana. :-)
optimistx
...
> Veikkaan, että tuo esimerkkinä antamasi sokeri on halvin mahdollinen
> energian lähde, eli siitä saa alarajan.
>
> Veikkaan kyllä ettei kukaan päätä pyöräilemisestään sen perusteella
> paljonko siinä kuluva energia maksaa ruokana. :-)
Yllättävää kyllä viljatuotteet ovat vähittäiskaupan hinnoin
jopa edullisempia kuin sokeri per kcal, esim. vehnäjäuhot. Viljassa
on lähes hyvässä suhteessa kaikkia kolmea energialähdettä (rasvaa
tosin niukasti, mutta sitähän voi lisätä rypsiöljystä).
Ihminen pystyy tarvittaessa elämään ravinnon puolesta selvästi
alle 1 euro/vrk Suomessa nykyään, jos valmistaa ruokansa itse, ja varmistaa
vitamiinit ja hivenaineet pillereistä. Jos tarvitsee 2000 kcal/vrk,
niin sen energian saa alle 0.5 eurolla, ja Multitabs-vitamiinipilleri on
noin 12 c/vrk.
Jos tunnin pyöräily lisää energiankulutusta 15 %, niin eipä silti
tarvinne vitamiineja lisätä(?), eikä kasviksien, kuitujen ja senkaltaisten
hörhäkkeiden käyttöä.
Näin ollen väittäisin yhä , ettei pyöräilyn kilometrikorvausta tarvitse
olennaisesti lisätä energiankulutuksen takia.
---
Tuli muuten hassusti mieleen, kuinka autojen tankkaus hoidettaisiin,
jos sen ympärille rakennettaisiin samanlaista uskomusten ja
seremonioiden verkkoa kuin ihmisten syönnille (!).
Bensa-asemalla kynttiläpöydissä bensaa valittaisiin hienosta menusta
arvokkaasti nyökkäilevien tarjoilijoiden kera,
ja huolehdittaisiin moottorille terveellisistä yhdistelmistä,
kirjoiteltaisiin
bensalaatujen huimista eroista ja kinasteltaisiin, voisiko ylipäänsä autoa
käyttää terveellisesti, ellei maksa sen ruoasta 30 euroa/ litra. 'Kaikkihan
sen maksavat tietysti, tai aivan rupusakki varmaan syötää autolleen jotain
yäk peruspensalitkua seisten jonkin hemmetin ruoka-automaatin vieressä.
Jo on aikoihin eletty, sivistymätöntä menoa!'.
Joakim Majander
> Tässä kohtaa on väärinkäsitys. Ei tarvitse. Ei toki enää liity
> pyörälyyn. Tai no liittyy vähän: syömällä aamiaiseksi puuroa ja
> marjoja (runsaasti hiilihydraatteja) on nälkä aika pian, ja jo 30 km
> ajamisen jälkeen on nälkä. Syömällä pekoni-juusto munakkaan jaksaa
> kevyesti 70 km. Kokeiltu useamman kerran.
Minä olen kyllä polkenut useamman kerran yli 100 km muroaamiasella +
matkanaikasella mehulla. Ei kai tuossa paljoa muuta ole kuin
hiilihydraatteja. Perillä tietysti on nälkä, mutta kyllä kai se nälkä
tulee joka tapauksessa 4 tunnin polkemisesta tai vaikka ei polkisikaan
tulisi nälkä ko. ajassa.
Joakim
Esko Meriluoto
> Veikkaan kyllä ettei kukaan päätä pyöräilemisestään sen perusteella
> paljonko siinä kuluva energia maksaa ruokana. :-)
Pyöräilyn ruoka ei maksa yhtään enempää kuin ei-pyöräilyn ruoka.
Suomalaiset syövät enimmäkseen liikaa. Pyöräily kuluttaa osan tästä
liiasta.
Kokemukseni mukaan (melko) runsas pyöräily jopa vähentää syömistä.
Samalla laihtuu pari kolme kiloa, mutta paino vakioituu ja
kengännauhatkin saa helposti kiinni - maha ei ota vastaan.
Pyöräily vähentää nälän tunnetta. Muutaman tunnin voi ajella vaikka
pelkillä munkkikahveilla ja vasta illan suussa syödä normaalisti. Jää
yksi ateria päivässä pois. Toimistotyössä tuppaa tulemaan kova nälkä
jo puolen päivän paikkeilla.
Esko
KK
"M. Tavasti" <tava...@iki.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:m2zll82...@aladobix.i.tavastisolutions.com...
> "optimistx" <optimis...@poistahotmail.com> writes:
>
>> Ihminen tarvitsee välttämättä hiilihydraatteja noin runsaan puolikkaan
>> kaikesta ravintoenergiasta.
>>
>> Hiilihydraateista kokonaan kieltäytyminen vienee ihmisen muutamissa
>> viikoissa sairaalakuntoon.
>
> Tässä kohtaa on väärinkäsitys. Ei tarvitse. Ei toki enää liity
> pyörälyyn. Tai no liittyy vähän: syömällä aamiaiseksi puuroa ja
> marjoja (runsaasti hiilihydraatteja) on nälkä aika pian, ja jo 30 km
> ajamisen jälkeen on nälkä. Syömällä pekoni-juusto munakkaan jaksaa
> kevyesti 70 km. Kokeiltu useamman kerran.
Mainittu 30 km ajamista lienee ajallisesti n. 1,5-2 tuntia rauhallista
tahtia polkien. Itse olen aikoinaan tavannut ennen aamiaista käydä
juoksulenkillä, 10-20 km juoksua, 1-2 tuntia, eikä nälkä vaivannut. Outoa,
jos puuro- ja marja-aamiaisen jälkeen tulee noin pian nälkä, eihän 30 km
ainakaan tavanomaista pyöräilyä ole fyysisenä suorituksena kovin energiaa
kuluttava. Voisikohan elimistössä olla jotain vialla, jos nälkä yllättää 30
km pyrähdyksellä? Kannattaisiko ehkä tarkistuttaa ainakin sokeritasapaino ja
kilpirauhasen toiminta? Eikös ammattiajajat aja pääasiassa hh-geelien ja
patukoiden turvin päivässä 200-400 km taipaleita?
- k
optimistx
...
> Mainittu 30 km ajamista lienee ajallisesti n. 1,5-2 tuntia rauhallista
> tahtia polkien. Itse olen aikoinaan tavannut ennen aamiaista käydä
> juoksulenkillä, 10-20 km juoksua, 1-2 tuntia, eikä nälkä vaivannut.
> Outoa, jos puuro- ja marja-aamiaisen jälkeen tulee noin pian nälkä,
> eihän 30 km ainakaan tavanomaista pyöräilyä ole fyysisenä
> suorituksena kovin energiaa kuluttava. Voisikohan elimistössä olla
> jotain vialla, jos nälkä yllättää 30 km pyrähdyksellä? Kannattaisiko
> ehkä tarkistuttaa ainakin sokeritasapaino ja kilpirauhasen toiminta?
> Eikös ammattiajajat aja pääasiassa hh-geelien ja patukoiden turvin
> päivässä 200-400 km taipaleita?
>
> - k
Olen havainnut ja kuullut, että jos ei-nälkäisenä syö vähän jotain
sokeripitoista,
niin vähän ajan kuluttua on nälkä. Tämä kuulemma johtuu siitä, että sokerin
sulattamista varten veren insuliinipitoisuus nousee, ja kun insuliinia on
paljon, niin syntyy näläntunnetta. Kun sitten on sulatettu pieni makean erä,
niin insuliinia on vielä kiljumassa 'Hei lisää hommia tänne, ettei tartte
tyhjän panttina olla!'.
Jos sen sijaan syö rasvaa tai valkuaisaineita, ei insuliinihyökyä synny.
Ahkeria ja tunnollisa jeppejä nuo kemikaalit. Vai onkohan tämä luuloja
vaan?
Joose
> Tuli muuten hassusti mieleen, kuinka autojen tankkaus hoidettaisiin,
> jos sen ympärille rakennettaisiin samanlaista uskomusten ja
> seremonioiden verkkoa kuin ihmisten syönnille (!).
Eikös V-power ole jo tähän tyyliin brändätty? =)
Tosin turbokoneella saa oikeasti lisää tehoja, mutta tavan
korollamiehelle eroa ei ole.
-Joose
KK
"optimistx" <optimis...@poistahotmail.com> kirjoitti
viestissä:48f47ad6$0$25386$f4da...@news.24online.fi...
> KK wrote:
> ...
>> Mainittu 30 km ajamista lienee ajallisesti n. 1,5-2 tuntia rauhallista
>> tahtia polkien. Itse olen aikoinaan tavannut ennen aamiaista käydä
>> juoksulenkillä, 10-20 km juoksua, 1-2 tuntia, eikä nälkä vaivannut.
>> Outoa, jos puuro- ja marja-aamiaisen jälkeen tulee noin pian nälkä,
>> eihän 30 km ainakaan tavanomaista pyöräilyä ole fyysisenä
>> suorituksena kovin energiaa kuluttava. Voisikohan elimistössä olla
>> jotain vialla, jos nälkä yllättää 30 km pyrähdyksellä? Kannattaisiko
>> ehkä tarkistuttaa ainakin sokeritasapaino ja kilpirauhasen toiminta?
>> Eikös ammattiajajat aja pääasiassa hh-geelien ja patukoiden turvin
>> päivässä 200-400 km taipaleita?
>>
>> - k
>
> Olen havainnut ja kuullut, että jos ei-nälkäisenä syö vähän jotain
> sokeripitoista,
> niin vähän ajan kuluttua on nälkä.
Jaa. Mun elimistö ei sitten varmaan vaan ole havainnut eikä kuullut sitä.
Olen tehnyt noita aamulenkkejä myös syötyäni (vaaleaa paahtoleipää ja hilloa
+ kahvia), eikä nälkä ole silloin sen kummemmaksi yltynyt.
- k
Heikki Kastemaa
>
> Verottajan hyväksymä polkupyörän kilometrikorvaus on ihan taatusti
> alakantissa. Verottaja suosii fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
>
verovähennyksiä saa jopa 50 prosentiin asti polkupyörästä, osista tai
vaatteista, jos työmatkapyöräilee? Sen kummemmin en tätä järjestelmää
tunne, mutta miksipä sitä ei voisi meilläkin ottaa käyttöön?
--
Heikki
Pulppilan Aistikko
>sokeripitoista,
>niin vähän ajan kuluttua on nälkä. Tämä kuulemma johtuu siitä, että
sokerin
>sulattamista varten veren insuliinipitoisuus nousee, ja kun insuliinia on
>paljon, niin syntyy näläntunnetta. Kun sitten on sulatettu pieni makean
erä
>,
>niin insuliinia on vielä kiljumassa 'Hei lisää hommia tänne, ettei tartte
>tyhjän panttina olla!'.
>Jos sen sijaan syö rasvaa tai valkuaisaineita, ei insuliinihyökyä synny.
>
Sokerin syöminen hyppäyttää verensokeria ylös, tämän seurauksena
rasvanpoltto loppuu ja hetken päästä on heikko olo kun verensokeri
painuukin tosi alas.
Veriarvoja ja hormoonitasoja varten pitäisi olla jonkinlainen
reaaliaikainen mittari. Joskus on tullut pohdittua näkyisikö nämä asiat
aivokuorelta...
PenttiL
> Polkiessa kun ehtii ajatella niin tänään mietiskelin joutessani
> pyöräilyn kustannuksia.
...snip...
>
> Mitenkäs teillä muilla, onko tullut tehtyä samankaltaisia laskelmia ?
>
> Sami H.
No kun kerran kysyit niit tässä:
Olin aikaa sitten auttamassa kaverin muuttokeikassa. Kaverilla oli
ylimääräisenä vanha Tunturin maastopyörä. Vaikka siinä on vähän kolhuja
ja renkaat pykineet ym. kyllä minä olen tuolla pyörällä ajanut jo monet
vuodet työ-, yms. matkat, kesät talvet. Rasvaa ketjuihin ym. Joskus
pessyt. Kunnolla jousitetun satulan ostin Bauhausin tarjouksesta sen
satulan tilalla aiemmin olleen kapean, jousittamattoman eräänlaisen tuen
tilalle
että pystyy ilman vaurioita ajelemaan pitkin kaupungin mukulakivikatuja.
Paksut renkaat ja pikku vaihteet ovat juuri omiaan kaupunkipyörään.
Hiajosi dynamo lopullisesti ja ostin siihen tilapäisratkaisuna kevyen
akkulampun kunnes jostain saan siihen taas vaihdetuksi kunnon dynamon.
Ainakin Hyvinkään suunnalla niitä kuulemma vielä myydään eräässä hyvin
varustetussa pyöräliikkeessä.
Hiljattain katkesi eturattaan vaihdevaijeri jonka hankin uuden. Pitää
vaihtaa kun ehtii. Nelisen euroa taisi maksaa nuo nikaleet.
Eli, satulan, dynamon ja vaijerin hinta yhteensä lienee noin 30 euroa...
-Pentti
PenttiL
Nopeat hiilihydraatit on todettu yleisesti ottaen hieman ohueksi
ravinnoksi juuri em. syistä johtuen. Menee kiertoon ja lopppuu liian
nopeasti joka saattaa aiheuttaa verensokerin heittelemistä. Vaikutukset
lienevät jossain määrin yksilöllisiä.
-P
Posti
> - Mummis roskiksesta 0 euroa
>...
> Oliskohan tuolla poljettu parin vuoden aikana joku 6000 km. Eipä tule
> kilometrille hintaa...
Että mummiksella 6000 km, nostan hattua! Jouduin itse yhtenä kesänä ajamaan
Eckerön Käringsundista vuokratulla avorunkoisella naisten Helkamalla
kahdesti Maarianhaminaan ja takaisin, kun piti käyttää veneen kärähtänyt
VHF-radio korjattavana ennen Ruotsin puolelle siirtymistä. Se teki vain
4x30 km suuntaansa, mutta sain kyllä tasan tarpeekseni siitä rungon
kiikkumisesta ja muovisatulan kitinästä.. ;)
Muuten mielenkiintonen kysymys tämä pyöräilyn hinta, pitääpä katsoa
saisinko jäljitettyä nykyisen "kolmospyöräni", Hellbergiltä -85 ostetun
Nishiki Trim Masterin kuluja..
T. Juha
--
þosti
optimistx
> Joose <osoi...@ei.ole>:
>
>> - Mummis roskiksesta 0 euroa
>> ...
>> Oliskohan tuolla poljettu parin vuoden aikana joku 6000 km. Eipä tule
>> kilometrille hintaa...
>
> Että mummiksella 6000 km, nostan hattua! Jouduin itse yhtenä kesänä
> ajamaan Eckerön Käringsundista vuokratulla avorunkoisella naisten
> Helkamalla kahdesti Maarianhaminaan ja takaisin, kun piti käyttää
> veneen kärähtänyt VHF-radio korjattavana ennen Ruotsin puolelle
> siirtymistä. Se teki vain 4x30 km suuntaansa, mutta sain kyllä tasan
> tarpeekseni siitä rungon kiikkumisesta ja muovisatulan kitinästä.. ;)
Äitimuorini ajeli töihinsä 2 * 7 km matkan joka työpäivä ainakin 10 vuoden
ajan, ja välillä 2*15 km, 'mummopyörällä', joka oli tehty tiettävästi
1920-luvulla.
Pyörää oli käytetty jatkuvasti vuosikymmenet.
Äskettäin hän valitteli, että ei enää oikein uskalla ajella sillä, kun
saattaa
kaatua huimauskohtauksen yllättäessä (87 v nyt). Tutkin pyöräänsä, pumppasin
takakumin täyteen ja ajelin lenkin. Jarrut toimi, ohjaustangosta voi kääntää
oikealle ja vasemmalle tai ajaa suoraan, polkimilla voi polkea ihan hyvin.
Satula ja kumit oli kyllä vaihdettu, ja ehkäpä muutakin, en tiedä.
Äitimuorini
saituuden tuntien en usko hänen koskaan vieneen pyöräänsä 'huoltoon'.
Ei ollut kiusana vaijereita, vipstaakkeja, vimpaimia, uusmuotisuuksia,
huolestuttavia särkyviä hankaluuksia.
Olen yrittänyt viime päivinä saattaa ajokuntoon vähän ajettua
täysjousitettua
muotipyörää. Epätoivo valtaa.
Tuotteesta tulee mieleen tarina Etelämeren
saaren asukkaista, jotka joutuivat sivistyksen piiriin toisen maailmansodan
aikana USA:n pudotellessa sotaväkeä ja tarvikkeita sinne. Taivaalta leijuva
muona ja muut tarvikkeet olivat lahja jumalilta, jotka matkustivat
lentävillä
koneilla. Kun sota loppui, niin eipä tullut enää jumalten lahjoja.
Asukkaat rakensivat silloin lentokoneen näköisiä hökötyksiä saarellensa.
Niissä piti jumalten asua ja tuoda lahjoja. Ehkä toivatkin. Uskohan on
vahva. Häkötys kuin hökötys, jolle on sopiva nimi taikka brandi, kelpaa
uusmuotisuuksiin uskovalle kansalle.
Mikko Järvinen
> kaatua huimauskohtauksen yllättäessä (87 v nyt). Tutkin pyöräänsä, pumppasin
> takakumin täyteen ja ajelin lenkin. Jarrut toimi, ohjaustangosta voi kääntää
> oikealle ja vasemmalle tai ajaa suoraan, polkimilla voi polkea ihan hyvin.
Onhan tässä minulle kuitenkin sellainen ymmärrys ja kokemus tullut,
että sellaisella vanhalla teräsrunkoisella mummopyörällä voi
nimenomaan ajaa suoraan. Saman valmistajan samoista putkista väännetty
miestenmalli (pappapyörä?) sen sijaan kulkee suoraan ilman mitään
varsinaista yrittämistä.
> saituuden tuntien en usko hänen koskaan vieneen pyöräänsä 'huoltoon'.
> Ei ollut kiusana vaijereita, vipstaakkeja, vimpaimia, uusmuotisuuksia,
> huolestuttavia särkyviä hankaluuksia.
Kaikenlaisilla vekottimilla sitä toki on ennen muinoin ajeltu, mutta
nyt on 2000-luku ja eri vaatimukset. Laajennan iänikuista väittelyä
jarruttomista fikseistä: yhtään millään kaksipyöräisellä, jossa ei ole
etupyörään vaikuttavaa jarrulaitetta, ei pitäisi olla asiaa yleiseen
liikenteeseen.
Tokihan sen etujarrun voi ilman vaijerikin järjestää.
--
Mikko Järvinen - http://www.iki.fi/ech/
JiiHoo
M. Tavasti <tava...@iki.fi.invalid> kirjoitti...
>
> Omassa käytössäni ainakin 90-luvun lopulla ketjut piti vaihtaa reilun
> 1000 km välein, 3000 km samoilla ketjuilla vei myös etuhammasrattaat
> vaihtoon. Tuon jälkeen olen ajanut valitettavan vähän, ettei
> kunnollista mittausdataa ole kertynyt.
Sulla on kyllä sitten ollut pirun huonot ketjut tai olet kyllä ajanut
jatkuvasti jossain extreme suolaloskassa.
> Jotkut puhuvat jopojen ja muiden vaihteettomien autuudesta. Sopivat
> varmasti loistavasti pienille matkoille, etenkin tasamaalla. Jostain
> syystä mäkisissä maastoissa, etenkään talvella ei pahemmin jopon
> taluttajia ylämäissä näe, ovat tainneet mennä bussilla? Ei auta että
> kilometrit ovat halpoja, kun niitä ei tule.
Ainoa syy miksen minä aja yksvaihteisellani huonossa kelissä on vain se,
että pyörää käy sääliksi. Jos minulla olisi joku 50 raato, niin ei olisi
sitä ongelmaa.
Jos armeija aikoinaan veteli satojen kilsojen polkupyörämarsseja tai
Tour de France ajettiin fikseillä, niin kyllä se pyörä nykyäänkin kulkee
jos on pakko. Mutta tokihan se matka menee taksilla, bussilla tai omalla
autolla mukavasti.
--
#######################################
Kääk! Oletko nähnyt kamalampaa sigua?
#######################################
Jukka Forsgren
> ?itimuorini ajeli t?ihins? 2 * 7 km matkan joka ty?p?iv? ainakin 10 vuoden
> ajan, ja v?lill? 2*15 km, 'mummopy?r?ll?', joka oli tehty tiett?v?sti
> 1920-luvulla.
> Py?r?? oli k?ytetty jatkuvasti vuosikymmenet.
> ?skett?in h?n valitteli, ett? ei en?? oikein uskalla ajella sill?, kun
> saattaa
> kaatua huimauskohtauksen yll?tt?ess? (87 v nyt). Tutkin py?r??ns?, pumppasin
> takakumin t?yteen ja ajelin lenkin. Jarrut toimi, ohjaustangosta voi k??nt??
> oikealle ja vasemmalle tai ajaa suoraan, polkimilla voi polkea ihan hyvin.
> Satula ja kumit oli kyll? vaihdettu, ja ehk?p? muutakin, en tied?.
> ?itimuorini
> saituuden tuntien en usko h?nen koskaan vieneen py?r??ns? 'huoltoon'.
> Ei ollut kiusana vaijereita, vipstaakkeja, vimpaimia, uusmuotisuuksia,
> huolestuttavia s?rkyvi? hankaluuksia.
Kyllähän sitä nykyäänkin saa kasattua itselleen minimaalisen pyörän,
vaikkapa sellaisen etujarrullisen fiksin. Pyörä on silloin jopa simppelimpi
ja pitkäikäisempi kuin se mummopyörä, koska fiksissä on kiinteä takanapa.
> Olen yritt?nyt viime p?ivin? saattaa ajokuntoon v?h?n ajettua
> t?ysjousitettua muotipy?r??. Ep?toivo valtaa.
Muotipyörä? Mitä ihmettä? Täysjoustohan on nykyään ihan peruskauraa monessa
maastopyöräilyn (ala)lajissa, eikä mikään ohimenevä muoti-ilmiö. Vaikka
tietysti jos on puristi, niin saatavilla on myös täysjäykkiä yksivaihteisia
pyöriä, joilla voi ajaa maastossa. Tällaiset ovat myöskin suhteessa
huomattavasti edullisempia. On ihan oma valinta, kummalla ajaa, mutta
useimmat tuntuvat kallistuvan täysjoustoon mukavuus-, nopeus-, jne. syistä,
vaikka tollanen minimalistinen pyörä olisikin jonkun verran
helppohoitoisempi.
Vai viittaatko tuossa nyt johonkin marketti-täysjoustoon? Nehän ovat täyttä
kuraa ja lähinnä saa vain syyttää itseään, jos on sellaisen mennyt ostamaan.
optimistx
> optimistx <optimis...@poistahotmail.com> wrote:
> Muotipyörä? Mitä ihmettä? Täysjoustohan on nykyään ihan peruskauraa
> monessa maastopyöräilyn (ala)lajissa, eikä mikään ohimenevä
> muoti-ilmiö. Vaikka tietysti jos on puristi, niin saatavilla on myös
> täysjäykkiä yksivaihteisia pyöriä, joilla voi ajaa maastossa.
> Tällaiset ovat myöskin suhteessa huomattavasti edullisempia. On ihan
> oma valinta, kummalla ajaa, mutta useimmat tuntuvat kallistuvan
> täysjoustoon mukavuus-, nopeus-, jne. syistä, vaikka tollanen
> minimalistinen pyörä olisikin jonkun verran helppohoitoisempi.
>
> Vai viittaatko tuossa nyt johonkin marketti-täysjoustoon? Nehän ovat
> täyttä kuraa ja lähinnä saa vain syyttää itseään, jos on sellaisen
> mennyt ostamaan.
Ajattelin 'pyöräilyn hinta' -keskustelussa olevan kiinnostavaa lähinnä
se, millä kustannuksella (senttiä/km) pääsee paikasta toiseen, esim.
työmatkansa tms toistettavan matkan. Sitten voisi verrata muihin
tapoihin taittaa ko. matka.
Ovatko nu 'fixit' sellaisia, että jalkoja täytyisi pyörittää alamäessäkin?
Jos niin on, niin mukavalta se ei tunnu.
Myöskin vaijereilla järjestettävät
jarrut tuntuvat vaativan aina huolenpitoa, hoitoa, säätämistä, tietämistä,
osien vaihtamista, ihmettelyä, ärräpäitä', rahaakin..
En tiedä, mitä ihmeellisiä laitteita vaihteettomassa jarrullisessa
taka-akselissa on, mutta jos ne ovat kestäneet vuosikymmeniä ja kymmeniä
tuhansia kilometrejä ilman korjauksia ja säätöjä, niin tuntuu ratkaisu
kyllä ylivoimaiselta meikäläisen tapaiselle peruskäyttäjälle, joka ei
ihastu ajatuksesta 'säädä ja korjaa taas jotain puoli tuntia niin sitten
pääset matkaan 10 minuutin ajoon'.
Harrastelut ovat sitten asia erikseen. Jossain pyöränhuolto-oppaassa jopa
kerrottiin pitkä jono asioita, joita tunnollinen harrastelija tekee
viikottain
pyörällensä. No jos tykkää semmoisesta, niin kaikin mokomin. Voihan
pyöränsä pyyhkiä, pestä, kuivata, rasvata, oikoa, säätää, tarkastaa vaikka
joka 10 min reissun jälkeen ja ihastella kiiltävää lopputulosta katse
säihkyen ;)
JiiHoo
optimistx <optimis...@poistahotmail.com> kirjoitti...
>
> Myöskin vaijereilla järjestettävät
> jarrut tuntuvat vaativan aina huolenpitoa, hoitoa, säätämistä, tietämistä,
> osien vaihtamista, ihmettelyä, ärräpäitä', rahaakin..
Mahtaiskohan noitakin olla erilaisia. Minä olen nyt pari tuhatta kilsaa
ajellut ihan vannejarruilla ja ainoastaan pari kertaa on joutunut
kiristämään vaijeria eikä se ole mikään kovin paha homma. Niistäkin
kiristyksissä olisi voinut säästellä, mutta kun tuntuu mukavammalta,
että jarrut ottavat juuri "oikeassa" kohtaa molemmilta puolilta kiinni,
niin on tullut säädeltyä.
Enemmän vaivaa on ollut ilman lisäämisessä renkaisiin.
Juhapekka Tolvanen
JiiHoo <jii...@kof.fi> writes:
> Enemmän vaivaa on ollut ilman lisäämisessä renkaisiin.
Jalkapumppua kun käyttää, niin se ei tunnu juuri missään. Kandee hankkia
sellainen pumppu, jossa on myös painemittari, niin saa mielenrauhan,
kun tartte pähkäillä, että onkohan sitä ilmaa sopivasti vai ei.
--
Juhapekka "naula" Tolvanen * http colon slash slash iki dot fi slash juhtolv
"ore wo mitsumeteiru anata sama wa ossharu bakari. kesshite dakiyosete wa
kurenai ooki na anata no te. ore no tanjoubi ni wa ai wo kai ataeru. kyou wa
kumori nochi ame." Dir en grey
JiiHoo
Juhapekka Tolvanen
<SNAFU.ju...@MIA.iki.RIP.fi.FUBAR.example.com.invalid>
kirjoitti...
>
>
> JiiHoo <jii...@kof.fi> writes:
>
> > Enemmän vaivaa on ollut ilman lisäämisessä renkaisiin.
>
> Jalkapumppua kun käyttää, niin se ei tunnu juuri missään. Kandee hankkia
> sellainen pumppu, jossa on myös painemittari, niin saa mielenrauhan,
> kun tartte pähkäillä, että onkohan sitä ilmaa sopivasti vai ei.
On jalkapumppu, ei paras mahdollinen, mutta mulle kelpaa. Tarkoitin
sitä, että parin viikon välein joutuu lisäämään ilmaa. Jarruvaijerit
ovat saaneet olla rauhassa jo ainakin pari kuukautta.
Juhapekka Tolvanen
JiiHoo <jii...@kof.fi> writes:
> Juhapekka Tolvanen
> <SNAFU.ju...@MIA.iki.RIP.fi.FUBAR.example.com.invalid>
> kirjoitti...
>> JiiHoo <jii...@kof.fi> writes:
>>
>> > Enemmän vaivaa on ollut ilman lisäämisessä renkaisiin.
>> Jalkapumppua kun käyttää, niin se ei tunnu juuri missään. Kandee hankkia
>> sellainen pumppu, jossa on myös painemittari, niin saa mielenrauhan,
>> kun tartte pähkäillä, että onkohan sitä ilmaa sopivasti vai ei.
> On jalkapumppu, ei paras mahdollinen, mutta mulle kelpaa. Tarkoitin
> sitä, että parin viikon välein joutuu lisäämään ilmaa. Jarruvaijerit
> ovat saaneet olla rauhassa jo ainakin pari kuukautta.
Kummallista. Onkohan venttiileissä jotain vikaa, kun tuolla lailla
vuotavat?
Joakim Majander
<SNAFU.juhtolv....@MIA.iki.RIP.fi.FUBAR.example.com.invalid> wrote:
> Kummallista. Onkohan venttiileissä jotain vikaa, kun tuolla lailla
> vuotavat?
Ihan normaali tilanne kapeissa (20-25 mm) renkaissa, joissa 7-10 bar
painetta. Paine tippuu 10->7 kahdessa viikossa ihan sisärenkaan läpi
vuotamalla. Kevyemmillä lateksisisärenkailla kuulemma vielä nopeammin.
Jarruvaijereita joutuu säätämään ehkä 5-10 tkm välein eli mulla
muutaman vuoden välein.
Joakim
Tapio Keihanen
> Ihan normaali tilanne kapeissa (20-25 mm) renkaissa, joissa 7-10 bar
> painetta. Paine tippuu 10->7 kahdessa viikossa ihan sisärenkaan läpi
> vuotamalla. Kevyemmillä lateksisisärenkailla kuulemma vielä nopeammin.
Täällä(kin) oli joskus taannoin keskustelua eri venttiilien eroista
tuossa vuotamisessa ja prestoja väitettiin tiiviimmiksi kuin
schradereita (=autoventtiileitä). Itselläni on nyt ollut saman
valmistajan prestarengas edessä ja schrader takana, eikä tuossa
paineen putoamisessa niiden välillä ole ollut mitään eroa. Kolmessa
viikossa tippuu 8 barista 5.5 bariin molemmissa renkaissa.
--
--- Tapio Keihanen --- d...@iki.fi --- http://www.iki.fi/dio/ ---
"Fiat 600 D:n suosio jatkuu. Eikä ainoastaan jatku. Sen suosio kasvaa.
Ilolla se tarjoutuu Teidän palvelukseenne. Taloudellinen ja luotettava
auto. Huviin ja hyötyyn. Perheelle ja yksinäiselle."
-- Fiat 600 D esite vuodelta 1964
Tuomas Yrjövuori
> Itselläni on nyt ollut saman
> valmistajan prestarengas edessä ja schrader takana, eikä tuossa
> paineen putoamisessa niiden välillä ole ollut mitään eroa. Kolmessa
> viikossa tippuu 8 barista 5.5 bariin molemmissa renkaissa.
Sisärenkaan läpi se vuotaa. Minulla on Bilteman "puhkeamattomat" renkaat
jonkinlaista litkua sisältävine sisäkumeineen. Niissä ei tapahdu
läheskään noin suurta painehävikkiä. Suositeltu käyttöpainekaan ei toki
ole noin kova. Se on 3,5 bar. Minä pidän noin 4 barissa.
--
Tuomas Yrjövuori
JiiHoo
Joakim Majander <joakim....@luukku.com> kirjoitti...
> Kevyemmillä lateksisisärenkailla kuulemma vielä nopeammin.
Kuulemma todella paljon nopeammin. Kilpailuissa taitaa hävitä vähintään
pari baaria etapille ja treenipyörässä joutuu pumppaamaan joka lenkille
uudestaan, vaikka ajaisi joka päivä lenkkiä.
Olishan tolla Panaracerilla Super Tube, joka on 50% normaalia sisäkumia
paksumpaa ja myös painevempaa, jossa ilmatkin pysyisi paremmin.
Sami H.
>Täällä(kin) oli joskus taannoin keskustelua eri venttiilien eroista
>tuossa vuotamisessa ja prestoja väitettiin tiiviimmiksi kuin
>schradereita (=autoventtiileitä). Itselläni on nyt ollut saman
>valmistajan prestarengas edessä ja schrader takana, eikä tuossa
>paineen putoamisessa niiden välillä ole ollut mitään eroa. Kolmessa
>viikossa tippuu 8 barista 5.5 bariin molemmissa renkaissa.
Mulle venttiilit on melkoinen ongelma: meillä kun tuppaa olemaan joka
laatua, itsellä prestat, puoliskolla schraderit, lapsilla ne mitkä
normiventtiilit nyt ovatkaan. Kotona on toki jalkapumppu
adaptereineen, mutta pidän aina mukana semmoista halvinta mahdollista
jonka voi jättää pyörälaukkuun ilman että varkaus kauheasti
harmittaisi.
Ensimmäinen ongelma siis syntyy siitä että adapteri pitäisi aina ottaa
mukaan - ei sitä aina muista. Toinen on kun huomasin, tietty
rengasrikon yhteydessä, että pyöräni vanteet eivät "tue" kuin ohuita
prestoja - kyllä kiukutti kun varakumi oli sillä normiventtiilillä...
Lähellä oli ettei tullut viilattua venttiilinreikää astetta isommaksi.
Ja sitten taas prestalle sopivan vanteen hehtaarireikä saattaa
puhkaista prestasisärenkaan jos kanta ei ole tarpeeksi suuri.
Lisäksi: Mä en ainakaan saa prestaan kunnolla ilmaa normipumpulla ja
se syö pumpun tiivisteen nopeasti. Schrader olisi ok jos sellaisille
saisi halpispumppuja tai kaikkien pumppujen mukana olisi adapteri.
Toisaalta sitten taas normiventtiilien irrottelu on hunsvottien
suosikkipiloja - muutaman kerran senkin kokeneena kun kehätien varteen
työpäiväksi pysäköin (tuolloin oli ekan kerran jälkeen onneksi
lompakossa kolikoiden joukossa venttiilit).
Vaadin standardia ! Kaikki paitsi yksi laatu kiellettäköön !
Sami H.
Sami H.
Näyttäisi että suunnilleen kolmenlaisia polkijoita tuli esiin:
budjettipyöräilijät joille mummis halvimmin keinoin alle ja kulunki <
0.1€/km, harrastajat joille kuluilla ei ole merkitystä tai sitten
kuluja ei ole järkevää laskea kilometreittäin ja kolmanneksi
työmatka/harrastuspolkijoita joilla kustannukset oli jotakuinkin samaa
luokkaa 0.1-0.2€/km.
Itse olen hieman yllättynyt sekä tasosta (mun alkuoletus oli että
pyöräilynhän pitäisi olla ilmaista... tai kulujen ainakin vähentyä
koko ajan !) sekä siitä että ainakin tuolle kolmosryhmälle kulut
saavuttavat tuon vakiotason (eivätkä siis näytä laskevan merkittävästi
siitä) aika nopeasti jos polkee useamman tuhannen km/vuosi.
Sami H.
Joose
> Joose <osoi...@ei.ole>:
>
>> - Mummis roskiksesta 0 euroa
>> ...
>> Oliskohan tuolla poljettu parin vuoden aikana joku 6000 km. Eipä tule
>> kilometrille hintaa...
>
> Että mummiksella 6000 km, nostan hattua! Jouduin itse yhtenä kesänä ajamaan
> Eckerön Käringsundista vuokratulla avorunkoisella naisten Helkamalla
> kahdesti Maarianhaminaan ja takaisin, kun piti käyttää veneen kärähtänyt
> VHF-radio korjattavana ennen Ruotsin puolelle siirtymistä. Se teki vain
> 4x30 km suuntaansa, mutta sain kyllä tasan tarpeekseni siitä rungon
> kiikkumisesta ja muovisatulan kitinästä.. ;)
Mummis on oikeasti mukava!
Nyt kun maalle muuttaessa polkaisin mummiksella siirtoajona 65 km niin
se meni itse asiaa oikein mukavasti - lyhyt välitys kun takaa sen ettei
itseään saa poljettua piippuun! Perillepäästyä oli oikein pirteä olo.
No tietysti se voi vaikuttaa, että hitsauksen jälkeen (lisätty rautaa)
runko ei ole notkunut niin pahasti ja satulakin on vaihdettu aikoinaan
uuteen (eli listasta puuttui vitosen satula).
No leikki leikkinä, enpä ole tuolla varta vasten lenkillä käynyt. =)
-Joose
val...@europe.com
vähän niin kuin autoilussakin. Jos ajaa paljon, ja vaatii, että
kaluston on oltava viimeistä huutoa, niin kyllähän siitä kustannuksia
kertyy.
Meikäläisen tulee ajettua pyörällä niin vähän, että en ole miettinyt
hintaa. Toistaiseksi vanha 5-vaihteinen Helkama on kelvannut, vaikka
isoin vaihde ei enää ole mennyt päälle (en ole jaksanut tutkia,
saisiko sen kuntoon). Erilaisia varapyöriä on paikat täynnä, joten
kyllä niistä aina jonkinlaisen korvaavan kulkuneuvon väsää. Helkamassa
on hieman huolestuttavaa se, että polkimien keskiölaakeri (en tunne
osien virallisia nimityksiä) tuntuu hieman väljältä. Se on aika tärkeä
osa pyörässä. En ole sitäkään jaksanut tutkia. Varastossa on onneksi
toinen samanlainen Helkaman runko - tai koko pyörä.
Aloin tässä jokin aika sitten aivan harrastusmielessä kunnostella
vanhaa polkupyörää, joka on peräisin 1950-luvulta tai 1960-luvun
alusta (jolloin merkin valmistaminen loppui). Ongelmana on ollut
alusta asti se, että en tarvitse pyörää, mikä vähentää motivaatiota
kunnostaa se. Motiiviksi ei oikein tahdo riittää pelkkä halu ottaa
selville, mitä vanhasta pyöränromusta saa aikaan - ja kuinka paljon se
maksaa. Kustannuksia on kertynyt jo nyt enemmän kuin oli tarkoitus,
varsinkin jos laskee mukaan kulut matkoista paikalle jossa puuhailen
pyörän kanssa. En viitsi edes kertoa kuinka monta ajokilometriä
autolla pyöräprojekti on vaatinut. Olen kasannut väliaikatietoa
blogiin:
http://ruostepois.blogspot.com/
Tällä hetkellä, kun talvi painaa päälle, into homman jatkamiseen on
lähes nollassa. Ehkä kuitenkin pakotan itseni vielä yrittämään.
Seuraavaksi aion hioa ja maalata ohjaustangon sekä eräitä muita pieniä
osia (joista osan mahdollisesti lakkaan). Tämän jälkeen maalaukset
onkin tehty, joten pitäisi alkaa kasata pyörää. En ole vielä tutkinut
ja puhdistanut yksittäisiä osia kovin tarkasti, mutta eiköhän niistä
jotain saa aikaan. Pitäisi hankkia uudet pinnat jostakin, mutta en
tiedä, mistä niitä saisi ostettua ja paljonko ne maksavat. Pieni
epäkohta on se, että takavanne ja etuvanne ovat eri paria (ei voi olla
muistelematta niitä kymmeniä käyttökelpoisia projektipyöriä, joita on
ollut roskiksissa ja joista olisi saanut hyviä osia).
Tässä pyöräprojektissani kallein hankinta ovat olleet maalit. Nyt
jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut käyttää oikeaa automaalia
ja maaliruiskua eikä pelleillä spraymaalien kanssa. Ajattelin
kuitenkin, että maalattavat pinnat ovat niin pieniä, että ehkä
spraymaalillakin pärjää. No, kyllähän sillä pärjää, mutta maaleihin
menee rahaa.
JiiHoo
<val...@europe.com> kirjoitti...
> Pitäisi hankkia uudet pinnat jostakin, mutta en
> tiedä, mistä niitä saisi ostettua ja paljonko ne maksavat.
Noissa osien hankkimisen ongelmissa auttaa toi Fillari-lehden nettisivu,
jonne on listattu aika monta valmistajaa, maahantuojaa, ulkomaisia
nettikauppoja jne.
M. Tavasti
>> Omassa käytössäni ainakin 90-luvun lopulla ketjut piti vaihtaa reilun
>> 1000 km välein, 3000 km samoilla ketjuilla vei myös etuhammasrattaat
>> vaihtoon.
> Sulla on kyllä sitten ollut pirun huonot ketjut tai olet kyllä ajanut
> jatkuvasti jossain extreme suolaloskassa.
Ketjut olivat ne mitä Tunturi-merkkisessä pyörässä tuli (ne joilla
3000 ajoilla meni rattaat). Maasto mäkistä, kuski painava joka ajoi
isoilla vaihteilla ruhjomalla, ajoa kaikissa keleissä.
> Jos armeija aikoinaan veteli satojen kilsojen polkupyörämarsseja tai
> Tour de France ajettiin fikseillä, niin kyllä se pyörä nykyäänkin kulkee
> jos on pakko. Mutta tokihan se matka menee taksilla, bussilla tai omalla
> autolla mukavasti.
Polkupyörämarssilla talutetaan ylämäissä.
--
M. Tavasti / tava...@iki.fi / +358-40-5078254
Poista sähköpostiosoitteesta molemmat x-kirjaimet
Remove x-letters from my e-mail address