Rataspakkaongelmia
jife
edellisessä on takaa pinnoja poikki ja jälk. ilm. pakan koneisto rikki-
räikkä ei pidä (toivoton tapaus?). On olemassa ns. ketjuruoska mutta
taitoa ja tietoa puuttuu. Kyseisellä vehkeellä ei kyllä saa kunnon
vääntöotetta miltään rattaalta - tarvitaanko vasaraa? Kuvitettua
opastusta saatavissa?
nikke
Toivoton tapaus, koska kyseisissä fillareissa käytetyt osat ovat nykyään
sukupuuttoon kuolleita. Tuurilla jostain wanhasta pyöräliikkeestä voisi
löytyä osia noihin.
Esimerkiksi laakerien ja haarukoiden mitat ovat muuttuneet, samoin
rataspakkojen kierteet. Oikein vanhoissa vaihdepyörissä ne ovat lisäksi
valmistajakohtaiset.
Kirjastosta voisi löytyä pyöränkorjaus-opasta vanhempaan kalustoon.
nikke
Tarkennus osien vanhentumiseen: vuodesta 1992 alkaen on Fauber-keskiö
alkanut harvinaistua. Jos takapyörän saisi vaihdettua uuteen rattaineen,
olisi kuluneen keskiörattaan vaihtaminen hankalaa, tai mahdotonta.
Toinen juttu on takahaarukoiden mitat. Ne levenivät 11.5cm lukemasta
12.5 cm lukemaan kaikissa fillarityypeissä 1990-luvulla.
Vielä vaikeampaa on, jos osasarja on vaikkapa Campagnolo tai muu
Eurooppalainen. Niillä ei samannimiset, mutta eri-ikäiset osat
välttämättä sovi yhteen.
Mikko Jarvinen
> Tarkennus osien vanhentumiseen: vuodesta 1992 alkaen on Fauber-keskiö
> alkanut harvinaistua. Jos takapyörän saisi vaihdettua uuteen rattaineen,
> olisi kuluneen keskiörattaan vaihtaminen hankalaa, tai mahdotonta.
Fauberiin löytynee kyllä aika hyvin varaosia sopivista liikkeistä.
Pyörätohtori (se espoolainen, mutta myy toki postitsekin) on
kehittänyt sitäpaitsi sovittimen, jolla mummofauberin tilalle saa
brittikeskiön:
http://www.pyoratohtori.fi/kuvat/2010_04_26/148_4819.JPG
Kierrelliseen fauberiin samasta puulaakista löytyy adapteri, joka
muuttaa sen italialaiseksi kierteeksi. Se ei välttämättä ole yhtä
fiksua...
> Toinen juttu on takahaarukoiden mitat. Ne levenivät 11.5cm lukemasta
> 12.5 cm lukemaan kaikissa fillarityypeissä 1990-luvulla.
On siinä välissä ollut ja on edelleenkin 120-millinenkin ja lisäksi
toki tunnetaan 130 ja 135:kin (yllättäen tarvitaan leveämpi napa kun
rattaita tulee lisää). Lisäksi pitää muistaa, että teräs ei ole
ronkeli millilleen. Kyllä se venyy. Viitospakan tilalle meni Shimano
Nexus ihan kivuttomasti, tosin en nyt muista kummankaan leveyttä.
Jos tuollaiselle vanhalle peruspyörälle ei muuta keksi, Bilteman
takapyörä jalkajarrulla voi tehdä siitä ihan käyttökelpoisen.
nikke
Minä änkesin kerran väkisin liian leveän takapyörän vanhaan helkamaan.
Ei pysynyt paikallaan, vaan vänkesi vinoon. Oikaisin, mutta ei estänyt
taka-akselin kieroutumista.
Toinen yritys toimi paremmin: toisesta liikkeestä ostetun takapyörän
kiinnityksen saattoi välirenkaan poistolla kaventaa sopivaksi. Samoin
löytyi varastosta vaihtokappale kuluneelle Fauber-keskiörattaalle.
jife
tällaisella vanhallakin suomalaisella pyörällä on mielenkiintonsa vaikka
kokeilujen perusteella nykytekniikka on huimasti kehittyneempää.
Vaihteet,keveys jne... Tuo Kulkuri tapasi olla kotimaisten
laadukkaammasta päästä aikanaan. Kuitenkin jos rataspakka sattuu olemaan
kierteellä ja räikkä hajoaa niin taitaa olla ilman ammattityökaluja
paras unohtaa asia. Luulen että nykyisin kannattaa katsella kokonaista
takapyörää kierrätysliikkeistä. 80-luvun ns. retkipyörä on varmaan
tällaisissa paikoissa löydettävissä... Ja monissa oli arviolta
samankokoinen vanne. Tunnetaanko Helsingistä hyvää käytettyjen vanhojen
osien lähdettä.
nikke
Laadusta vastasi 1980-luvulla parhaiten Shimano Positron-vaihteisto,
jossa vaijerin sijaan käytettiin rautalankaa työntämään ja vetämään
pykälä oikealle kohdalle. Ei tarvinnut hakea ja sovitella - toisaalta
Campagnolossa ei tarvinnut olla kokoajan miettimässä säätöruuveja, koska
"säätö" tapahtui vaihdevipua käyttämällä.
Rautalangan ansiosta Positronissa ei ollut mitään, mikä olisi voinut
rispaantua. Sama päti 3-vaihteiseen Shimano PPS-takanapaan.
Runkojen teknologiassa ei ole tapahtunut mitään merkillisempää 30
vuoteen. Ainoa uutuus on komposiitti-materiaalinen halventuminen, joiden
etuna on keveys - mutta ei paljon muuta.
----------------------------------------------------------------------------
Erikseen pitää huomauttaa PPS- ja Nexus-napojen rautalangan/vaijerin
kiinnityksestä napaan: se on 10mm pultti sormituntumalla - vähänkin
enempi voimaa voi katkaista sen.
Aimo-Yrjö Laatta
"nikke" <ni...@nikke.nikke> kirjoitti
viestissä:Srf0o.1127$136...@uutiset.elisa.fi...
> 13.7.2010 14:37, jife kirjoitti:
>> Kiitokset hyvistä vastauksista,
>> tällaisella vanhallakin suomalaisella pyörällä on mielenkiintonsa vaikka
>> kokeilujen perusteella nykytekniikka on huimasti kehittyneempää.
>> Vaihteet,keveys jne... Tuo Kulkuri tapasi olla kotimaisten
>> laadukkaammasta päästä aikanaan. Kuitenkin jos rataspakka sattuu olemaan
>> kierteellä ja räikkä hajoaa niin taitaa olla ilman ammattityökaluja
>> paras unohtaa asia. Luulen että nykyisin kannattaa katsella kokonaista
>> takapyörää kierrätysliikkeistä. 80-luvun ns. retkipyörä on varmaan
>> tällaisissa paikoissa löydettävissä... Ja monissa oli arviolta
>> samankokoinen vanne. Tunnetaanko Helsingistä hyvää käytettyjen vanhojen
>> osien lähdettä.
>
> Laadusta vastasi 1980-luvulla parhaiten Shimano Positron-vaihteisto, jossa
> vaijerin sijaan käytettiin rautalankaa työntämään ja vetämään pykälä
> oikealle kohdalle. Ei tarvinnut hakea ja sovitella - toisaalta
> Campagnolossa ei tarvinnut olla kokoajan miettimässä säätöruuveja, koska
> "säätö" tapahtui vaihdevipua käyttämällä.
positronissa yksi säätöruuvi
>
> Rautalangan ansiosta Positronissa ei ollut mitään, mikä olisi voinut
> rispaantua. Sama päti 3-vaihteiseen Shimano PPS-takanapaan.
paitsi se langan kuori...