Millä rahalla riittävän hyvä maantiepyörä?
Esa Tuulari
vuottahan tuota onkin tullut lenkkeiltyä retkipösöllä.
Mutta, mutta...
Minkähänlainen mahtaa olla maantiepyörien hinta-laatu-käyrä? Elikkä paljonko
pyörään kannattaa (pitää) panostaa, että saa käyttökelpoisen
pyörän, muttei maksa kuntopyöräilijälle tarpeettomasta "hyvyydestä"? Mikähän
on optimihinta?
Keskimmäisenä vaihtoehtona hinta-laatuhaarukassa pidän Rossanoa, hinta 3400
mk, osasarjana Shimanon RX100 (muistaakseni).
Yläpään vaihtoehtoa edustakoon vaikka Basso, hinta n. 8000 mk ja osat Campalta.
Alapään vaihtoehtona sitten vaikka Peugeot P1000, hinta n. 2000 mk ja osat
Sachsilta.
Kukkarosta katsottuna tuo 2000 markan ostos tuntuisi kaikkein
houkuttelevimmalta, mutta onko tällainen pyörä jo uutenakin vanha? Onko
mitään merkitystä sillä, että ei ole kahvavaihtajia ja on vain 7 lehteä
takapakassa?
Entäs Basso vs. Rossano? Onko Basson kaksinkertainen hinta perusteltu?
Erityisesti ei-kilpailevan pyöräilijän näkökulmasta katsottuna.
Onko keskitie tässäkin tapauksessa kultaisin?
-ET
Esa Tuulari
Mutta, mutta...
-ET
P.S. Sorry, jos tää postaus tuli kahteen kertaan. Pieniä näppihäiriöitä.
Juha Posti
Pohjustin itse aikanaan 70 -luvun lopulla pyöräilyharrastustani isoisän
miestenpyörällä 50 -luvulta, jota kohta virittelin kippuratangolla, Brooksin
satulalla ja 3 -vaihteisella takanavalla.
"Oikeaksi" maantiepyöräksi ostin sitten 80 -luvun alussa silloisten
harjoituskilpureitten TM -testivoittajan, Hellbergiltä Nishiki Trim Masterin.
Maksoi muistaakseni alta kahden tonnin sen aikaista rahaa, osat Shimano 600,
Araya avovanteet.
Koska nälkä kasvoi harrastuksen kestäessä ja reisien kovetessa, aloin pari
vuotta myöhemmin kasata tosi kilpuria. Ostin syystarjouksesta Suomen
Urheiluaitasta Somecin Columbus SL -rungon, ja siihen pitkin talvea
(talvi-alennushinnoin) osia eri paikoista, parasta mihin oli opiskelijalla
varaa. Cinellin tanko ja titaanisatula, Mavic MA 40 vanteet, Super Record
vaihteet, kammet, keskiöt, jarrut.
Heti verekseltään keväällä tuntui uusi peli tietysti kuin olisi siirtynyt
toyotasta ferrariin. Lahjomaton kello tosin näytti, että lenkeillä meni
suunnilleen samat ajat kuin Nishikilläkin. Hyvän pyörän nautinto maistui
kuitenkin joka kilometrillä, ja Nishiki jäi rospuuttokelin ajokiksi.
Se, mitä n. nelinkertaisella hinnalla sai puhtaan mielihyvän lisäksi, selvisi
kohta vuosien varrella. Nishikin kanssa totuin pitämään työkalupussia mukana:
Shimanon jarrujen ja vaihteiden säätöjä saa aina välillä petrata. Somecille
riittää kunnon huolto ja säädöt keväällä, Super Recordin osat pitää säädöt
koko kesän.
Molemmat pyörät on yhä käytössä ja niillä tulee ajettua vuosittain suunnilleen
yhtä paljon. Aikanaan yhteensä 5000 - 6000 km vuodessa, nyt paljon vähemmän.
Yleensä 20 - 40 km lenkkejä, yksin ja hyvällä asfaltilla.
Nishikissä on kolmannet kiekot alla, nyt Mavicit. Samoin alkuperäiset satulan
ja tangon olen uusinut, kuten lähes kaikki muutkin osat. Molemmissa pyörissä
on lähes millilleen sama ajoasento. Shimanon keskiö, etu- ja takarattaat on
vaihdettu pariin kertaan.
In article <etu.17....@vttoulu.tko.vtt.fi>, e...@vttoulu.tko.vtt.fi (Esa
jouko moisander
> Aion ostaa tänä kesänä oikean maantiepyörän. Lopultakin,
Onnittelut! Uuden pyörän saaminen on aina kivaa.
> Minkähänlainen mahtaa olla maantiepyörien hinta-laatu-käyrä?
Kuten kaikessa muussakin, mitä enemmän sijoittaa rahaa,
sen vähemmän sillä loppurahalla saa.
> Elikkä paljonko
> pyörään kannattaa (pitää) panostaa, että saa käyttökelpoisen
> pyörän, muttei maksa kuntopyöräilijälle tarpeettomasta "hyvyydestä"? Mikähän
> on optimihinta?
Ei sellaista olekaan. Etsi pyörä joka miellyttää sinua ja tuntuu sopivalta
kropallesi.
> Kukkarosta katsottuna tuo 2000 markan ostos tuntuisi kaikkein
> houkuttelevimmalta, mutta onko tällainen pyörä jo uutenakin vanha? Onko
> mitään merkitystä sillä, että ei ole kahvavaihtajia ja on vain 7 lehteä
> takapakassa?
Kahvavaihtajat ovat ylivoimaiset entisiin verrattuna, suorastaan osa
turvallisuutta. Shimanolla en ole ajanut, mutta Sachs/Campan
vipu/nappi on ainakin miellyttävä käyttää. Ajaessa painopiste pysyy
koko ajan paikoillaan ja kädet kiinni kepissä. Nojaltakin ajettaessa
käden liike vaihtajalle on pieni.
Seitsemälläkin lehdellä ehtii. Lisälehtiä tärkeämpi olisi kampikierrokset
näyttävä mittari. Seitsemän takalehden kaverina minulla on KOLME
edessä. Suosittelen.
> Entäs Basso vs. Rossano? Onko Basson kaksinkertainen hinta perusteltu?
Tuskin ainakaan ensimmäisessä pyörässä.
> Onko keskitie tässäkin tapauksessa kultaisin?
Todennäköisesti. Jos vielä saat/hankit renkaat joissa on kevlarvyö
pinnassa, 99% rengasrikoistakin jää menneisyyteen.
jouko
Juha Posti
Siis mitä kannattaa maksaa käyttökelpoisesta maantiepyörästä? Minulla oli
aikanaan onnea, tulin ostaneeksi riittävän hyvän harjoituskilpurin, jonka
kyydissä ehdin todeta harrastuksen kestävän, ja jota kannatti pitää kunnossa
ja parannella osia vaihtamalla.
Myöhemmin hankittu täysverinen kilpuri on myös osoittautunut
aikanaan raavitun selkänahan arvoiseksi. Kun mäen juurella vetää remmit
kireälle (siis lukkopolkimia..), vaihtaa takaa isommalle, tarraa tiukasti
lepuuttajista, nousee putkelle ja irvistää, niin tuntee kyllä kumman pyörän
kyydissä on. Kumpaakaan hankintaa en ole katunut, enkä aio kummastakaan
luopua.
Varmaan sama ohje pätee nyt kuin ennenkin: osta etsi pyörä, jossa on paras
runko, mihin sinulla ona varaa. Osia voi sitten vaihtaa parempiin sitä mukaa
kun ne kuluvat tai nälkä kasvaa.
In article <etu.16....@vttoulu.tko.vtt.fi>, e...@vttoulu.tko.vtt.fi (Esa
Tuulari) wrote:
>
>Minkähänlainen mahtaa olla maantiepyörien hinta-laatu-käyrä? Elikkä paljonko
Joakim Majander
luulisin 2.000 - 5.000 mk saavan erittäin hyvän täysverisen kilpapyörän.
Kilpapyörät eivät ole miksikään muuttuneet viimeisen 10 (30 ?) vuoden aikana ja
kuluvia osia on hyvin vähän. Vanhat huippuosat ovat varmasti parempia kuin uudet
halvat. Rungot eivät mene miksikään ellei sitten kolarissa. Läheskään kaikilla
kilpapyörillä ei ole edes ajettu paljoakaan.
Kunnon runko maksaa jo useita tonneja uutena, joten kovin kaksista pyörää ei
muutamalla tonnilla saa.
Mun mielestä vanhoilla vaihdesysteemeillä pärjää hyvin, tosin en ole kuin nopeasti
kokeillut kahvavaihteita. Mulla on 7 vaihdetta ilman indeksejä ja niillä aion
pärjätä vielä monta vuotta. Vaihteet toimii erittäin hyvin vielä 9 vuoden
ikäisinäkin (Campa Record) ja eivät vaadi juuri muuta kuin ketjuhuoltoa. Rattaat
ja ketjut menee vaihtoon n. 5 - 10 tkm välein.
7 lehden riittävyys riippuu myös paljon välityksistä. Harva kuntopyöräiliä pystyy
polkemaan "standardi" välityksillä oikeilla kierroksilla. Pistä eteen vaikkapa
48-piikkinen isompi ratas niin sitäkin voi järkevästi käyttää. 52/53 -piikkinen
on järkevä vasta n. 40 km/h vauhdeilla, johon todella harva pystyy. Mulla on
suurin välitys 48/13. Aika harvoin tulee alamäkeä, jossa välitykset loppuis kesken
(jonnekin asti 55 km/h pystyy polkemaan kunnolla). Tasaisella on sitten yhden
hampaan välein 13,14,15,16,17 ja 18, jotka ovat optimaaleja vauhdeille 27 - 46
km/h (48 edessä) tai 24 - 37 (42 edessä). Viimeisenä mulla on 21-piikkinen, jolla
pääsee Suomen mäet. Tuskin 9-lehtisestä mulle hyötyä olisi ja mainitsemillasi
sarjoilla joutuisit kai kuitenkin tyytymään enintään 8:aan.
Joakim
Janne
osaa tunnistaa n. 5 - 10 v vanhasta rungosta onko se hyvä. Itselleni ostin
ensimmäisen harj. kilpurin viime kesänä. Käytetty kun oli enkä asioista
juuri tiennyt, jouduin luottamaan sokeasti myyjän sanaan (vaarallista....)
ja pyörän siistiin ulkonäköön. Tosin en ainakaan vielä tunne tulleeni
petetyksi. Mutta mihin seikkoihin tulis ensimmäistä pyörää ostavan kiinittää
huomiota nimenomaan rungon suhteen? Seuraava fillari on jo varmasti
helpompi valita, kun kokemusta jo on. Itseäni olisi ainakin v****ut
suunnattomasti jos valtava innostukseni lajiin olisi tyssännyt jonkun
lipeväsuisen myyjän luimutukseen.
T: Janne
Harri Nieminen
<Joakim....@neste.com> wrote:
>
>7 lehden riittävyys riippuu myös paljon välityksistä. Harva kuntopyöräiliä pystyy
>polkemaan "standardi" välityksillä oikeilla kierroksilla. Pistä eteen vaikkapa
>48-piikkinen isompi ratas niin sitäkin voi järkevästi käyttää. 52/53 -piikkinen
>on järkevä vasta n. 40 km/h vauhdeilla, johon todella harva pystyy.
Totta puhut. Olen ihmetellyt miksi edulliset kilpapyörät
("harjoituspyörät") varustetaan 52/42 (tai 53/39) etulehdillä.
Näitä kuluttaa pääasiassa kuskit jotka eivät tarvitse tuota
isompaa lehteä juuri koskaan. Vaihdoin kesäkauden työmatkapyörääni
eteen 38/48 lehdet ja ne sopivat itselleni jo huomattavasti paremmin.
Ilolla olen pannut merkille kolmannen etulehden yleistymisen
kuntoilijoiden maantiepyörissä. Uuden pyörän ostajan kannaattaa
valita juuri tuollainen "triple"- malli ajokikseen.
Harri
Antti Rantalahti
: Aion ostaa tänä kesänä oikean maantiepyörän. Lopultakin, monta
: Alapään vaihtoehtona sitten vaikka Peugeot P1000, hinta n. 2000 mk ja osat
: Sachsilta.
: Kukkarosta katsottuna tuo 2000 markan ostos tuntuisi kaikkein
: houkuttelevimmalta, mutta onko tällainen pyörä jo uutenakin vanha? Onko
: mitään merkitystä sillä, että ei ole kahvavaihtajia ja on vain 7 lehteä
: takapakassa?
Ostin suunnilleen vuosi sitten Peugetin 1000-mallisen fillarin 1200
markalla. Vaihdoin remmit lukkoihin ja laitoin siihen nojatangon ja
olen ollut siihen tyytyväinen (kun en osaa parempaa kaivata) Osat
taisi olla Shimanon. Kun ne vaihdevivut on siinä rungossa, täytyy
mäkiin varautua vähän etukäteen, ettei tartte hamuta niitä vipuja
siinä punnertaessa, jolloin vauhti voi loppua kokonaan (Tampereen
Lukonmäki). Ei mulla ainakaan vielä suunnitelmissa sijoittaa
parempaan.
--
Antti
Petri Havanto
>
> On varmasti totta joka sana mitä sanot, mutta miten tällainen aloittelija
> osaa tunnistaa n. 5 - 10 v vanhasta rungosta onko se hyvä.
Hyvä konsti, ei tietenkään ilmainen, on ostaa runko liikkestä, jossa ei
ole
tapana ???ettaa asiakkaita. Ilmainen mainos menee nyt vaikka
VeloSportille
Stadiin ja Saariolle Turkuun.
Itse ostin aikoinaan, n 10 v sitten, käytetyn maantiepyörän (Pinarello)
aivan
ummikkona myyjan ohjeiden mukaan. Sittemmin komponetit ovat vaihtuneet
kannattimia
ja ohjaustankoa lukuunottamatta, mutta vanha teräsrunko potkii edelleen
ihan
mainiosti. Nykyisellään sen voisi ehkä maalauttaa, mutta se alkuperäinen
punainen
on aika hieno ;).
Kai sille pelille silloin aikoinaan tuli jokunen satanen enemmän hintaa
kuin olisi tullut suoraan ostamalla, mutta näin homma ainakin onnistui.
Petri
Juha Jokila
> Hyvä konsti, ei tietenkään ilmainen, on ostaa runko liikkestä, jossa ei
> ole
> tapana ???ettaa asiakkaita. Ilmainen mainos menee nyt vaikka
> VeloSportille
> Stadiin ja Saariolle Turkuun.
Vai Saariolla ei muka kuseteta?!!??!
Mulla on päinvastaisia kokemuksia ja samoin on siskollani, joka on siellä
itsenäisesti asioinut. Eikä vaimonikaan Saariolta saamassa palvelussa ollut
kehumista ja niinpä hän ostikin 7200 mk fillarinsa Helsinkiläisestä liikkeestä,
joka myi samaa pyörää.
Helsingissä minäkin jouduin 7 vuotta sitten fillarikaupat tekemään, kun Saario
ei kyennyt tarjoamaan edes kunnollista fillaria saati kohtuulliseen hintaan.
Saario taitaa olla Turun ainoa iso ns. täyden "palvelun" pyöräkauppa, jolloin
vakavilla harrastelijoilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa liikettä lähitienoilla
ja he palaavat aina uudestaan Saarion armoille. Tämä "laatukaupan" maine on
tainnut kihahtaa siellä vähän hattuun.
Minä en Saariolta osta enää kuin pakon sanelemana, jos tulee kova kiire saada
jokin varaosa, taikka kohdalle sattuu edullinen hinnoitteluvirhe. Meinaan vaan,
että oikeasti edullisia ostoja Saariolta on vaikea tehdä.
Juha Jokila
jouko moisander
> Totta puhut. Olen ihmetellyt miksi edulliset kilpapyörät
> ("harjoituspyörät") varustetaan 52/42 (tai 53/39) etulehdillä.
> Näitä kuluttaa pääasiassa kuskit jotka eivät tarvitse tuota
> isompaa lehteä juuri koskaan. Vaihdoin kesäkauden työmatkapyörääni
> eteen 38/48 lehdet ja ne sopivat itselleni jo huomattavasti paremmin.
> Ilolla olen pannut merkille kolmannen etulehden yleistymisen
> kuntoilijoiden maantiepyörissä. Uuden pyörän ostajan kannaattaa
> valita juuri tuollainen "triple"- malli ajokikseen.
Minulla on 52/42/32 yhdistelmä. Sillä saa mukavasti kevät/kesä/syksy
yhdistemliä ajamiseen. Rattaatkin kuluvat tasaisemmin.
jouko
Juha Posti
>osaa tunnistaa n. 5 - 10 v vanhasta rungosta onko se hyvä
Tunnettu valmistaja ja hyvä putkilaatu, käy ilmi tarroista; silmämääräisesti
asiallinen kunto. Itse kiinnostuin aikanaan riittävästi hankkiakseni aiheesta
luettavaa. Kirjastostakin löytyi Staffan Skottin Tidens Cykelbok -
suomennettuna sittemmin "Pyöräilijän Kirja": Hyvää tuoreempaakin perustietoa
on varmaan saatavilla rungoista, osista, säädöistä jne.