Ilmestyskirja.Nyt.
Kolme kuningasta
Kunnian polut
Parhaat vuodet
Veteen piirretty viiva
Vaikka Ilmestyskirja.Nyt. on erittäin ansiokas elokuva, olisi näistä
omassa listassani mukana vain Veteen piirretty viiva, joka kolahti
rajusti, erityisesti ensi katsomisella. Kolmea kuningasta ja Parhaita
vuosia en ole nähnyt, ovatko listalla aiheesta?!
Oma listani (ei järjestystä) on:
Veteen piirretty viiva
Rautaristi
Tuntematon sotilas
Full Metal Jacket
Das Boot (en ole nimestä varma, sukellusvene-leffa saksalaisten
kova-onnisesta aluksesta)
JOS olisi pakko laittaa järjestykseen kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä
saattaisivat vaihtaa paikkaa. Mutta kun ei ole niin olkoon näin. Oma
lukunsa on sitten se Chaplinin pätkä, jonka nimeä en nyt muista. Ehkä 10
leffan lista olisi helpompi tehdä?
JiiHoo
En mene sanomaan viittä, mutta luulisin, että paras olisi kuitenkin Full
Metal Jacket.
--
Mikko Karhulahti
"Many that live deserve death.
And some that dies deserve life."
- J.R.R. Tolkien
>> Oma listani (ei järjestystä) on:
>>
>> Veteen piirretty viiva
>> Rautaristi
>> Tuntematon sotilas
>> Full Metal Jacket
>> Das Boot (en ole nimestä varma, sukellusvene-leffa saksalaisten
>> kova-onnisesta aluksesta)
>En mene sanomaan viittä, mutta luulisin, että paras olisi kuitenkin Full
>Metal Jacket.
Full Metal Jacket lässähtää mielestäni loppua kohden liikaa ollakseen
aivan terävintä kärkeä. Mutta missä ovat esim. Stalingrad,
Patton tai vaikkapa vanhemmista ajoista kertova Glory?
-Jan
Thin Red Line EI ole sotaleffa. Se on lisäksi tekotaiteellinen paska.
"Jarno Hellström" <ja...@dlc.fi> kirjoitti viestissä
news:jarhe-29060...@dxcv.tdyn.saunalahti.fi...
Rautaristi
Full Metal Jacket
Sodan Peto
Stalingrad
Kellyn Sankarit (ihan tosi! :))
Lisäksi epäjärjestyksessa muita: SPR, Rambo 2 :), Hamburger Hill,
Rautakolmio, Das Boot, Stalingrad, jne.
Kaikissa arvosteluperusteina se, että näitä voi katsoa niin monta kertaa
kuin huvittaa. :)
Jos taas otetaan muita arvosteluelementtejä mukaan kuin pelkkä "sotaleffa",
niin lista hiukan vaihtuu, mutta silti sinne ei vielä tule "Veteen
piirrettyä viivaa", koska kuten joku sanoi - se on aika nössö leffa. :)
Sotaleffa se ei ainankaan ole :)
J
> Full Metal Jacket lässähtää mielestäni loppua kohden liikaa ollakseen
> aivan terävintä kärkeä. Mutta missä ovat esim. Stalingrad,
> Patton tai vaikkapa vanhemmista ajoista kertova Glory?
>
> -Jan
Stalingrad on sijoilla 6.-10. Kahta muuta en ole nähnyt, kuten on montaa
muutakaan varmasti loistavaa teosta. Oma lista on oma lista.
JiiHoo
-e-
> Thin Red Line EI ole sotaleffa. Se on lisäksi tekotaiteellinen paska.
Miksi se EI ole sotaleffa?
Määrittele 'tekotaiteellinen paska'.
JiiHoo
> Mutta missäs on Saving Private Ryan?
Ei MINUN kärkikymmenikössä, vaikka kovasti siitä pidinkin.
Jos listattaisiin sotaelokuviin sisältyviä yksittäisiä kohtauksia, niin
SPRssa olisi montakin ehdokasta.
JiiHoo
> Jos taas otetaan muita arvosteluelementtejä mukaan kuin pelkkä "sotaleffa",
> niin lista hiukan vaihtuu, mutta silti sinne ei vielä tule "Veteen
> piirrettyä viivaa", koska kuten joku sanoi - se on aika nössö leffa. :)
> Sotaleffa se ei ainankaan ole :)
>
> J
Jotta saadaan vertailupohjaa niin miksi VPV ei ole AINAKAAN sota-leffa? Ja
mikä se sitten on?
JiiHoo
Kolmen kuninkaan ottaminen listaan on IMO täysin käsittämätöntä. Elokuvana
välttänä, mutta minusta ei sotaelokuva laisinkaan.
--
Kalle Rantanen <kalle.r...@sci.fi>
http://www.sci.fi/~tomcat14/
"Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I'm
not sure about the former."
- Albert Einstein
>Thin Red Line EI ole sotaleffa. Se on lisäksi tekotaiteellinen paska.
TRL:ssä on paras komppanian hyökkäyskohtaus mitä olen nähnyt. Se on siis
sotaelokuva.
matti
--
"China is a big country, inhabited by many chinese." - Charles de Gaulle
Platoon
The Longest Day
Das Boot
Full Metal Jacket
The Great Escape
--
Pertti Kallioniemi
pe...@saunalahti.fi / http://www.saunalahti.fi/pezz/
Kun näkee tuollaisten polvenkorkuisten pojannulikoiden paperossit suussa
räyhäten ja viinapullot taskuissa laskettelevan ruokottomuuksia nurkissa ja
pimennoissa samanikäisten tyttöjen kanssa, ovat näkymät synkkiä.
-- Rovasti E. Kilpeläinen, Kotiliesi 21/ (1929)
Jarno Hellström <ja...@dlc.fi> kirjoitti
viestissä:jarhe-29060...@dxcv.tdyn.saunalahti.fi...
Kyseinen elokuva kertoo sodasta ja sotilaista, joten eiköhän se sotaleffaksi
luokitella, omasta mielestä liian paljon hiljaisia kohtauksia, mutta
visuaalisesti kaunis elokuva, jos nyt ei muuten kolahdakkaan.
Ja tässä oma lista:
1. The longest day
2. A bridge too far
3. Das Boot
4. Hamburger hill
5. Platoon
Fedaykin
"It is by will alone I set my mind in motion."-piter
Das Boot on just ykkönen, Full Metal Jacket vaikuttaa ihan liian lyhyeltä ja
loppuu kuin seinään ainakin minun mielestäni. Platoon on myös kiva :)
Mieleenpainuvia kohtauksia monista mainituista elokuvista ilman mintään
järjestystä:
-"sirkan" ääni olikin latausliike (The Longest Day)
-maihinnousu (Saving Private Ryan)
-puolalaiset lentäjät harjoituslennolla (Battle of Britain)
-nuorukaiset esittävät Panzerliedin (Battle of the Bulge)
-komppanian hyökkäys (Thin Red Line)
-"Steiner! Demarkaatio!" (Cross of Iron)
-helikopterihyökkäys (Full Metal Jacket)
-mies hakee täydennyspakkauksen pellolta (A Bridge Too Far)
Omasta mielestäni hyvän sotaelokuvan tunnistaa siitä että viholliset
molottavat omalla kielellään :)
-- Riku Mäenpää riq(a)cc.tut.fi
???
Ettei Ilmestyskirja Nyt ?
Länsirintamalta ei mitään uutta
Arabian Lawrence
Navaronen tykit
Tule ja katso
Maa ja vapaus
Sivumennen sanottuna harmittaa paljon, että en ole nähnyt yhtään Andrzej
Wajdan ohjaamista sotaelokuvista (Sukupolvi, Kanal, Lotna ym.)
--
Kimmo Ulvinen
>TRL:ssä on paras komppanian hyökkäyskohtaus mitä olen nähnyt. Se on siis
>sotaelokuva.
Silläkin uhalla, että vaikutan ymmärtämättömältä punaniskalta: mitään
muuta hyvää leffassa ei ollut. "Taiteellisuutta" ja ties mitä muuta
filosofista kökköä oli kyllä koko rahalla. Värien käyttö ym. detaljit
eivät pelasta kokonaisuutta uppoamasta syvälle p*****n, kun juoni on
olematon.
---
Paranoideillakin voi olla vihollisia.
No "sotaleffalla" tarkoitin sellaista "jätkäleffaa", jossa on meininkiä.
Sellaista kunnon räiskeleffaa, jota voi katsoa lenkkimakkara kädessä ja
oluttölkki toisessa. :) Vähän vaikea ehkä selittää, mutta luulenpa, että
monet tietävät (?) mitä tarkoitan.
VPV oli vain liian
a) hidastempoinen
b) vähäverinen
c) lässyttävä
...ollakseen varsinainen "sotaleffa" :)
Siis ei pidä ymmärtää väärin. Mun mielestäni VPV on ihan keskinkertaista
parempi elokuva, mutta jos monet menivät sitä katsomaan nimenomaan
_sotaleffana_ leffateatteriin, niin varmasti monet pettyivät.
J
Lisää...
> Mieleenpainuvia kohtauksia monista mainituista elokuvista ilman mintään
> järjestystä
Saksalainen tappaa jenkin pistimellä - Saving Private Ryan
Omat helikopterit hyökkäävät - Hamburger Hill
Tarkkampuja ampuu joukkoeenjohtajan - FMJ
Patton ampuu kohti hyökkäävää konetta - Patton
Viimeinen viesti päämajasta - Purppuravyöhyke
Yllätys bambusillalla - BAT21
Kersantti (Berenger) ampuu toisen kessun - Platoon
"Emme voi hyväksyä antautumistanne" - Yksi silta liikaa
Tappelu köysiratavaunun katolla - Where Eagles Dare (Burton/Eastwood)
Alkutaistelu - Sodan Peto
Kumiveneet myrskyssä - U571
Hanoin pääkatu - Flight of the Intruder
Bussin tarkastus - Iron Triangle
....
ja lista vaan jatkuu :)
Siinä tapauksessa suurin osa sotaelokuvista jotka tiedän, kuten ensimmäisenä
mieleentuleva Das Boot, eivät olisi sotaelokuvia. Loppujen lopuksi
elokuvassahan ei kovin paljoa tapahdu - kuten ei monissa muissakaan
huomattavan ansioituneissa sotaelokuvissa. Sotaelokuvan ei välttämättä
mielestäni edes tarvitse kertoa rintamasta - vaan sodasta. Sotaa ei voida
käsittää yksiselitteisesti kahden armeijan väliseksi veriseksi
"meiningiksi".
-JL
-Apocalypse Now
-Platoon
-When Trumpets Fade
-Gettysburg
Monessa sotaleffassa on muutama todella upea kohtaus, mutta kokonaisuus
jää vaisuksi. Paras esimerkki tällaisesta elokuvasta lienee Saving
Private Ryan, jonka maihinnousukohtauksen aikana haukoin kyllä henkeä
useammankin kerran.
Full Metal Jacketin koulutusosuus on mainio, mutta elokuvan loppupuoli
ei tunnu yhtä tiukan tiiviiltä ja vakuuttavalta. Erinomainen leffa
siltikin.
-tane
--
Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
Ei ole sotaelokuva? Nähtävästi siis elokuva, joka sisältää yksityiskohtaista
taistelukuvausta, tapahtuu sota-aikana ja kertoo tietystä historiallisesta
taistelusta ei siis ole sotaelokuva. Sotaelokuvia ei sitten varmaankaan ole
kovinkaan montaa. Jos tämä ei ole taidetta, mikä sitten on?
Minun näkemykseni mukaan kaikkien aikojen paras sotaelokuva, ja teknisesti
(visuaalisuus, musiikki, muu äänimaailma) täydellinen. Upea kerronta, hieno
esitys.
- Mika Rantanen
Minä ainakaan en pitänyt siitä yhtään. Väkisin mukaan ympättyjä
taistelukohtauksia jotta saadaan bulkkirahvaan mielenkiinto pysymään yllä,
naurettavan karrikoidut hahmot, kehnoa dialogia, epärealistista
taistelukuvausta (pelkkä veri kun ei aina riitä luomaan illuusiota
todenmukaisuudesta) ja Suuria Tunteita. Lisäksi en pitänyt "me
jenkit"-menttaliteetistä. Elokuvan hiljainen hyväksyntä, ja tapa jolla siitä
yritettiin tehdä koomista, antautuneiden saksalaisten sotavankien
mielivaltaiselle kohtelulle häiritsi minua suuresti. Lisäksi käsivarakuvaus
tärisevine kuvineen aiheutti minulle teatterissa kovan päänsäryn. Saattoi
myös johtua itse elokuvasta.
- Mika Rantanen
>Määrittele 'tekotaiteellinen paska'.
Elokuva joka on tekotaiteellinen, sekä käsittämättömän huono (ja tässä
tapauksessa yliarvostettu, onhan se niin Hienoa pitää tuollaisesta
mukamas taiteellisesta kyhäelmästä).
"Tero Uitus" <tui...@saunalahti.fi> writes:
> Onko tuolle listalle olemassa (hyvää) jatkoa...?
> - Top Gun
> - Flight of the Intruder
> - Memphis Belle
Fire Birds :-) Nicholas Cagen lentävät miehisen suorituskyvyn
symbolit kruisailevat ihan Sean Youngin vitunhuulilla ja
teinihormoneille haiseva musiikkiraita raikaa...
Ehkä jatkoa listaan tulee Ridley Scottin "Black Hawk Downista",
mutta ottaen huomioon elokuvan epäpyhän tuottajayhteyden (ystävämme
Bruckheimer), siitä tuskin tulee Black Rainin rutiiniohjauksen
kaltaista tuotetta kummoisempaa. Ehkä jotain sävyjä ja poliittista
kommentaaria taustalla, mutta päällimmäisenä pitänee olla
maksaviin jenkkipunaniskoihin uppoava sanoma: "Amerikka voitti taas,
hyvä Amerikka!"
> Eli nurmiporista löytyy kuvaa vaikka kuinka,
> mutta lentokoneista (tai hekoista) on vähänlaisesti.
Apocalypse Now:n lyhyt heko-osuus tyydytti parin leffan edestä.
--
tauotonta partnerin pärinää
> -When Trumpets Fade
Eikös tämä ole se tv-elokuva? Jos on se miksi luulen niin oli kyllä
yllättävän hyvä.
> Monessa sotaleffassa on muutama todella upea kohtaus, mutta kokonaisuus
> jää vaisuksi. Paras esimerkki tällaisesta elokuvasta lienee Saving
> Private Ryan, jonka maihinnousukohtauksen aikana haukoin kyllä henkeä
> useammankin kerran.
Onhan se lopummassakin oleva rauniotaistelu hieno, mutta ei siinä kyllä
mitään muita arvoja (ainakaan minusta) ole.
> Full Metal Jacketin koulutusosuus on mainio, mutta elokuvan loppupuoli
> ei tunnu yhtä tiukan tiiviiltä ja vakuuttavalta. Erinomainen leffa
> siltikin.
Hieno, että joku muukin tätä mieltä.
Listoilta on (kai) puuttunut ainakin yksi omista suosikeistani eli Sam
Peckinpahin (The) Cross of Iron. Mahdollisesti jopa paras sotaelokuva
minusta.
--
Tomi Lindberg
--
"...if after being fittingly tortured she refuses to confess the truth,
he should have other engines of torture brought before her, and tell
her that she will have to endure these if she does not confess."
-The Malleus Maleficarum of Heinrich Kramer & James Sprenger
Entä Kauriinmetsästäjät, mielestäni sekin käsittelee sotaa, mutta hauskin
sotaelokuva on tietenkin Troma's war ;)
Kiitos tämä selvensi suuresti. Luulin että sulla olisi ollut jotain
rakentavaa kritiikkiä ko. elokuvaa kohtaan, mutta kyse olikin jostain ihan
muusta. Se siitä.
JiiHoo
> Listoilta on (kai) puuttunut ainakin yksi omista suosikeistani eli Sam
> Peckinpahin (The) Cross of Iron. Mahdollisesti jopa paras sotaelokuva
> minusta.
>
> --
> Tomi Lindberg
Keskustelunavauksessa nimesin elokuvan Rautaristi ehkäpä kaikkein
parhaaksi sotaelokuvaksi. Puhummeko eri elokuvista?
JiiHoo
Fedaykin
--
>Lisäksi epäjärjestyksessa muita: SPR, Rambo 2 :), Hamburger Hill,
>Rautakolmio, Das Boot, Stalingrad, jne.
Mikäs tuo tuommoinen "Rautakolmio" on???
-Jan
JAK
Tarkennetaan taas vielä, kun kerran olen vähän paremmassa vireystilassa :)
Viihteelliset elokuvathan voi jakaa perusteiltaan vain kahteen genreen.
Komediaan ja draamaan. Näistä on sitten omia variaatioitaan, mutta
periaatteessa kaikista elokuvista löytyy jompikumpi elementti. Elokuva voi
olla draama, jonka tapahtumat sijoittuvat sotaan, mutta se ei tee siitä
sotaelokuvaa.
Jos sotaelokuvan tekee se, että sen tapahtumat sijoittuvat kokonaan sotaan,
niin sittenhän mm. star wars (okei - ehkä sotaleffan sota pitää olla
dokumentaarinen :)) tai hylätyt, autiot pihat (tms.), manillaköysi ovat
sellaisia? Paras esimerkki lienee Schindlerin lista, joka usein laitetaan
"sotaelokuva" genren alle. Kuitenkaan monelle se ei tule mieleen
sotaelokuvana, vaan nimenomaan draamana.
Eli päämääränä on se, että kumpi on hallitseva elementti yksittäisessä
elokuvassa. Eli onko elokuva draamallinen sotaelokuva vaiko draamaelokuva
joka sijoittuu sotaan. Jälkimmäiseen kuuluu mielestäni mm. VPV - ja miksei
myös Das Boot, joka on kieltämättä kyllästyttänyt useitakin ihmisiä, jotka
ovat sen katsoneet. (tosin ei minua, mutta minä en odottanutkaan siitä
"sotaleffaa")
Alkuperäisiä viestejä kun lukee, niin voi (kenties) huomata, että tarkoitin
"sotaelokuvalla" sellaista viihteellistä huttua, joita intissä katsottiin
porukalla. Elokuvia, joissa on meininkiä enemmän kuin sisältöä. Jokainen
tietysti itse määrittää omat arvosteluperusteensa, mutta minulle VPV ei
ikinä tule olemaan varsinainen sotaelokuva - vaikka sitä tosiaan
keskinkertaista parempana pidänkin - puhumattakaan siitä, etten voi kiistää
sen sijoittuvan sotaan :)
JAK :)
> Omasta mielestäni hyvän sotaelokuvan tunnistaa siitä että viholliset
> molottavat omalla kielellään :)
Muuttanet käsitystäsi kunhan olet nähnyt Pearl Harborin.
Tero P. Mustalahti
Onhan noita muitakin, uusimpana Pearl Harbor. Sitten on myös vanhemmat
brittituotokset, jotka edustavat ehkä alansa huippua, eli "Battle of
Britain" ja "One of Our Aircraft Is Missing", joista jälkimmäinen
edustaa harvalukuisia jo sodan aikana tehtyjä hyviä leffoja. Tosin
itse lentelyähän siinä on hyvin vähän. Lentäjäpojista kertovien
elokuvien joukossa ei taida kuitenkaan olla yhtäkään varsinaista
täysosumaa ja mukaan mahtuu varsinkin jenkkien puolelta todellisia
inhotuksia kuten "Top Gun", joka tosin on kulttuurihistoriallisessa
mielessä kiinnostava... Siis samaan tapaan kuin kuollut ruumis
kiinnostaa patologia.
Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvia leffojakin on, kuten Errol
Flynnin tähdittämä "The Dawn Patrol" (1938) ja uudempi brittituotos
"Aces High" (1976). Parhaat lentokohtaukset ja varsin aidonnäköiset
replikat lienevät kuitenkin Robert Redfordin tähdittämässä "The Great
Waldo Pepperissä", joka itse asiassa sijoittuu ensimmäisen
maailmansodan jälkeiseen aikaan. Elokuvana se on tosin aika
keskinkertainen.
Tero P. Mustalahti
Jokos mainio saksalainen "Die Brücke" (Silta) on mainittu? Turhaa
arkuutta on ollut myös siinä, ettei kukaan ole maininnut
"Talvisotaa". Suomalainen ei tietysti voi olla täysin objektiivinen
sen suhteen, mutta ulkomaalaisilta alan harrastajilta olen kuullut
siitä lähes pelkästään hyvää, mm. suhteessa SPR:ään ja muihin ison
rahan jenkkituotoksiin.
"Navaronen tykkien" viehetystä en kyllä ole koskaan täysin
ymmärtänyt. Minusta kyseessä on suurisuuntaisuudessaankin melko
keskinkertainen sotaseikkailuelokuva, vaikka sitä on yritettykin
ryydittää nimekkäillä näyttelijöillä ja dramaattisilla tilanteilla
(naispetturin teloitus ym.).
Tietysti sopii myös kysyä, ovatko sellaiset historialliset elokuvat
kuten "Spartacus", "Cleopatra", "Braveheart" ja "Gladiator"
sotaelokuvia, taisteluilla kun on niissä melko tärkeä osuus.
Tero P. Mustalahti
> > -When Trumpets Fade
>
> Eikös tämä ole se tv-elokuva? Jos on se miksi
> luulen niin oli kyllä yllättävän hyvä.
Jees. Suomennettu nimi taisi olla "Kun aseet vaikenevat" tjsp.
HBO-kanavalle suhteellisen pienellä rahalla tehty tuotos peittosi
mielestäni molemmat samana vuonna (-98) tehdyt suuren rahan sotaleffat.
Ohjaajana John "Hamburger Hill" Irvin.
Yksi mielenkiintoisimmista seikoistahan tuossa elokuvassa on, että
päähenkilö on pelkuri. Hänen ainoa päämääränsä on säilyttää henkensä ja
saada siirto pois rintamalta. Turha "America the
beautiful"-mentaliteetti on poissa.
Tämän leffan kun olisivat tehneet Saving Private Ryanin budjetilla...
Oma lista:
Tule ja katso (vanha neukkufilmi, teki aikoinaan aikamoisen vaikutuksen).
Veteen piirretty viiva
Ilmestyskirja. Nyt.
Pelastakaa sotamies Ryan
Rautaristi
esa
Kalusto todellakin oli kohdallaan. Niistä puhuttaessa kannattaa muuten
tsekata
http://www.eravaruste.net/artikkelit/leffat/
löytyy nimittäin muutamasta sotaleffastakin olevia aseita.
> Tule ja katso (vanha neukkufilmi, teki aikoinaan aikamoisen vaikutuksen).
Hmm... Mistähän tämä kertoi? Tuntuu nimittäin hiukan tutulta tuo nimi,
muttei ole mitään mielikuvaa siitä, että onko sen nähnyt vai ei.
Pitäisi muuten järjestää sotaleffa -festarit. ;)
J
> Keskustelunavauksessa nimesin elokuvan Rautaristi ehkäpä kaikkein
> parhaaksi sotaelokuvaksi. Puhummeko eri elokuvista?
Ohho! Tainnut jo päästä unohtumaan tuo keskustelunavaus =) Puhumme
varmaankin samasta elokuvasta.
Dawn Patrol oli minulle suuri positiivinen yllätys kun näin sen. Yleensähän
tuon ajan sotaelokuvilta (varsinkin jos pääosassa on Errol Flynn) odottaisi
sankarillista paatosta ja seikkailua, mutta se onkin varsin raadollinen ja
psykologinen - laivueenkomentaja johdattaa paskakoneilla lentävät
kokemattomat pilottinsa taisteluun ja porukkaa kaatuu kuin heinää, mutta
tehtävät on täytettävä...
Kumma että Hollywood ei nykyään enää osaa tehdä tuommoisia.
PH:ssa ärsytti kun japsit höpisivät sekaisin japania ja englantia. Olisivat
nyt osanneet päättää kumpaa puhuvat.
Militanttifeministinen fasismin ylistys. Sankarikolmikkoa
esittää Ilse Steppat, Lotte Lenya ja Barbra Streisand. Elokuvan
nimi ei kuitenkaan viittaa sankareiden määrään.
--
tauotonta partnerin pärinää
--
Ei minun vaan Askon Kotisivu: http://www.geocities.com/karppa70/
Susi: http://personal.inet.fi/koti/sherlock/Susi/
Linkit: http://personal.inet.fi/koti/sherlock/Linkit/
Ilves: http://personal.inet.fi/koti/sherlock/Ilves/
<ei-pasifistista jutustelua>
Tai penskasta asti lempskareita tutkiskellutta, joka kys. elokuvan
kohdalla yllättyi että Grumman 303 Tomcatilla pystyy itse asiassa
1960-luvun koneeksi varsin pätevään koiratappeluun eikä pelkästään
100 km:n päästä tapahtuvaan tutkaohjustappamiseen... Tuo havainto
jo itsessään oikeuttaa tuon "elokuvan" olemassaolon.
(Panisko hymiön... en.)
Kun elokuvasta suodattaa propagandailun, machoilun ja liioittelun,
niin voikin keskittyä itse kuitenkin varsin ansiokkaasti
toteutettuun ilmataistelurytinään (eli siihen peräänkuulutettuun
"meininkiin" ;^)) ja lentävän tenniskentän katseluun.
ED eli nimim. "tuli katsottua "TG" about viikko sitten pitkästä
aikaa LD:ltä ja nautittua atavistisesti TF30:en jyrinästä..." ;^)
</ei-pasifistista jutustelua>
--
Niilo Paasivirta E-mail: n...@co.jyu.fi URL: http://www.co.jyu.fi/%7Enp/
"Hänen autoonsa pistettiin 70 litraa polttoainetta! Koko operaatio
kesti 7 ja puoli litraa!" - Matti Kyllönen
Perustuu oikeastikin, eli kuolleen VC-sotilaan päiväkirjaan.
On jopa mahdollista, että käsikirjoitusta tehdessä ei ole
paljoa tarinaa oiottu (fat chance)... Tosiaankin harvinainen
katsantokanta Vietnamin sotaan ja siinä mielessä ansaitsee
paikkansa.
Muita ilmeisesti ei-mainittuja:
Gallipoli -- meikäläisen kakkonen heti "Bootin" jälkeen;
ei niinkään meininkielokuva, vaan mielestäni
hieno urheilu- ja periodielokuva ;^), jossa
rintamalle mennään vasta puoli tuntia ennen
elokuvan loppua; loppu yksinkertaisuudessaan ja
musiikkivalinnassaan yksi harvoista (ellei ainoa?)
todella sotaavastustava loppu (ja nyt alkaa threadi
joka kumoaa tuon väitteen ;^)); ekstraplussaa
lajivalinnasta vanhalta pikajuoksijalta...
The Big Red One -- mielestäni aliarvostettu; sama ryhmä, eri
skenaarioita pitkän sodan ajalta; hyvin
sodan absurdiuden monessa kohtauksessa ilmi
tuova raina
A Midnight Clear -- Ardenneille 1944 sijoittuva raina, jossa
ei paljoa rytinää (eikä musiikinpäristelyä)
vaan mielenkiintoisella tavalla poikkeava
ympäristö ja juoni
E "fast as a leopard" D
- - - - - - -
"My motto is: make war, not love." <_hymiö_>
Sledge Hammer
No, Jackson tuntien taistelut ovat splatteria ja inhoa...
Ei vaineskaan, ikärajarajoituksetkin tuon estänevät.
ED
>Oma
> lukunsa on sitten se Chaplinin pätkä, jonka nimeä en nyt muista.
Olisiko Shoulder Arms (1918)?
Siis se, jossa Chape kaasuttaa Krautteja Limburginjuustolla? Tarkka-ammunta
ja "kaatojen" kirjanpito liitutauluun jäi kanssa mieleen.
http://us.imdb.com/Title?0009611
Threadissa ei ole taidettu mainita 84 Charlie MOPIC (1989) -leffaa, joka
kannatta tsekata mielenkiintoisena Vietnam-halpiksena.
http://us.imdb.com/Title?0096744
Mielenkiintoinen sotaleffa olisi myös John Miliuksen ohjaama TV-sarja Rough
Riders (1997), jossa Tom Berenger esittää Teddy Rooseveltia. Onkohan tuota
videona saatavana?
http://us.imdb.com/Title?0118453
--
MK
"Parhaat vuodet" ainakin on, tosin se ei ole sotaelokuva vaan sodasta-
palaamiselokuva. 70-luvun lopussa isolta joukolta amerikkalaisia
huippujohtajia kysyttiin parasta elokuvaa, jonka he olivat eläissään
nähneet. "Parhaat vuodet" oli ylivoimaisesti useimmin mainittu, mistä
tutkimuksen tehnyt sosiologi totesi, että ilmeisesti monet vastaajat
olivat toisen maailmansodan veteraaneja. Billy Wilder kertoi Wyler-
dokumentissa, kuinka hän alkoi itkeä kohdassa, jossa X palaa kotiin,
ja jatkoi "..and I'm no pushover. I laugh at 'Hamlet'".
: saattaisivat vaihtaa paikkaa. Mutta kun ei ole niin olkoon näin. Oma
: lukunsa on sitten se Chaplinin pätkä, jonka nimeä en nyt muista. Ehkä 10
Shoulder Arms (Olalle vie). Mistähän muuten johtui, että Chaplinin
elokuvien nimet käännettiin lähes aina erinomaisesti ja oikein, toisin
kuin jokseenkin kaikkien muiden vanhojen koomikkojen elokuvien?
Hiski
: Kyseinen elokuva kertoo sodasta ja sotilaista, joten eiköhän se sotaleffaksi
: luokitella, omasta mielestä liian paljon hiljaisia kohtauksia,
En ole nähnyt, joten en kommentoi onko liikaa, mutta argumenttina
kyseenalainen: sota ei ole taukoamatonta räiskettä, vaan hiljaisuutta
ja odottelua on suhteessa paljon enemmän. Siis niitä pitäisi olla
realistisessa sotaelokuvassakin.
Onko Bernhard Wickin "Siltaa" vielä mainittu? Juonessa on
epäuskottavuuksia, mutta hyvin kouriintuntuva kuvaus sodan
saapumisesta kotinurkille.
Hiski
Brittielokuvissa tämä ei ole edes harvinaista. Saati tv-sarjoissa:
"Mustan kyyn" viimeisessä kokonaisuudessa oli mieleenjäävää, kun
antisankarit usean jakson jälkeen lopulta joutuivat tyypilliseen
1. maailmansodan mielettömään hyökkäykseen ja kuolivat hidastetussa
kuvassa - lopuksi näytettiin unikoita, kaatuneiden sotilaiden
symbolia.
Hiski
> "Navaronen tykkien" viehetystä en kyllä ole koskaan täysin
> ymmärtänyt. Minusta kyseessä on suurisuuntaisuudessaankin melko
> keskinkertainen sotaseikkailuelokuva, vaikka sitä on yritettykin
> ryydittää nimekkäillä näyttelijöillä ja dramaattisilla tilanteilla
> (naispetturin teloitus ym.).
"Navaronen tykit" poikkeaa siinä suhteessa monista aikansa
blockbustereista, että kaikki sen tähtinäyttelijät tekevät oikeat ja syvät
roolityöt, eivätkä vain käväise laiskasti valkokankaalla palkkashekin
innoittamana (tyyppiesimerkki "Atlantin valli murtuu"). J. Lee Thompsonin
ohjausta voi moittia yksiviivaisuudesta; mielestäni siinä on kuitenkin
saatu kaikki tarinan jännitteet kerrottua lähes maksimaalisella voimalla.
"Navaronen tykeistä" puuttuu myös kaikki siirappinen romantiikka. Tuo
teloituskohtaushan on muistettava erityisesti siksi, että petturi on nuori
kaunis nainen. Varmasti moni elokuvan katsoja yhtä aikaa mielessäämn
sekä tuntee myötätuntoa naista kohtaan että hyväksyy hänen teloituksensa.
Juuri tämänkaltaisista ristiriidoista sodat koostuvat, mutta harvoin
niitä on saatu elokuvissa kovin vahvasti kuvattua.
Yhtenä sotaelokuvien alalajina täytyy kyllä mainita vastarintaliike-
elokuvat, joihin "Navaronen tykitkin" voidaan lukea. Sodastahan toki
niissäkin on kysymys, vaikka ne eivät yleensä tule ensimmäiseksi mieleen
lajityypin parhaita lueteltaessa. Merkittäviä kuvauksia ovat esimerkiksi
"Rooma - avoin kaupunki" ja "Tuntemattomat sankarit". Ja sitten tietysti
"Kuolemaantuomittu on karannut", vaikka sen nimittäminen "sotaelokuvaksi"
saattaisi jonkun mielestä tehdä sille vääryyttä.
--
Kimmo Ulvinen
> Tuntematon sotilas
Mikko Niskasen Sissit on sitten toiseksi paras suomalainen sotaleffa.
Mutta Das Boot ei ole elokuva laisinkaan. Sehän on 6-osainen TV-sarja, joka
typistettiin keskittymisrajoitteisia varten reilun kolmen tuunin mittaiseksi
"elokuvaksi". Itse olen vakuuttunut TV-sarjan paremmuudesta, mutta ei se
leffanakaan huono ole.
Lazarus
- Das Boot (ainoa, joka on tietyllä sijaluvulla. Ehdoton ykkönen)
- Ilmestyskirja. Nyt.
- Starship Troopers (avaruussotakin ON sotaa, loistava parodia)
- Full Metal Jacket
- Spartacus (oho, kaksi Cubrickia)
- Tuntematon sotilas (se vanha, asenne kolahti)
- Länsirintamalta ei mitään uutta (muistan heikosti, en ole nähnyt
vuosiin)
- Eräs Neuvostoliittolainen 2. maailmansotaan sijoittuva elokuva, nimeä en
musita. Näin sen NL:ossa vuonna 1985. Tapahtumapaikkana muistaakseni
Ukrainan arot ja aiheena saksalaisten panssarihyökkäys. Hienoa
slaavilaista visualisuutta, ihmissuhdedraamaa ja sankaritekoja.
Eipäs tule heti muita mieleen. Napoleonista ja Rooman sodista on varmaan
ainakin tehty hyviä elokuvia, mutta en nyt muista. Niin, ja
intiaanisodista. Sotia on muitakin kuin 2. maailmansota ja Vietnam.
Mixu Lauronen
"To see a World in a Grain of Sand / And a Heaven in a Wild Flower,
Hold Infinity in the palm of your hand / And Eternity in an hour"
-- William Blake --
> Mutta missäs on Saving Private Ryan?
>
Ei ainakaan parhaiden sotaelokuvien listalla. Kohualkukin oli yllättävän
kesy, eikä ainakaan mitään uutta. Talvisota näytti enemmän verta ja
suolenpätkiä. Eurooppalaiset sotaelokuvat pärjäävät tuolle Spielbergin
tekeleelle mennen tullen.
Elokuva on liian pitkä - siinä on turhia kohtauksia (kuten se lapsen
pelastaminen, joka päättyy tarkaa-ampujan luotiin), amerikkalaista
patrioottista paatosta (joke ei ole yllätys, mutta vituttaa aina),
kliseitä ja hyvin amerikkalainen maailmankuva.
Yksi hyvä sotaelokuva omalle listalleni lisää:
- Okinawan tytöt (ja jotain sinnepäin). Japanilainen elokuva, joka tuli
televisiosta jokin aikaa sitten. Kertoi japanilaisista koulutytöistä
punaisen ristin tehtävissä Okinawalla USA:n hyökkäyksen aikoihin. Karmeaa
katsottavaa. Perustui kuulemma osittain
tositapahtumiin. Hollywood-elokuvissa amerikkalaislentäjät eivät ammu
rannassa sidetarpeita peseviä koulutyttöjä tai teurasta luolasta esiin
tulevia antautuvia siviilejä konekiväärillä.
Voisihan tähän listaan lisätä myös Kubrickin erinomaisen Kunnian Polut.
Harri
"Talvisota" ei kuitenkaan aikoinaan (1989?) ollut minusta
teatterissa _lähellekään_ yhtä iso hyppäys inhorealismiin ja
subjektiiviseen kokemiseen kuin "SPR".
Äänimaailma oli minusta aivan eri luokkaa luotien osumaäänineen
esim. mainnousualukseen ja ruumiisiin, samoin kameratyöskentely
"sotilaan näkökulma" -kohtauksissa oli aivan toista luokkaa
vaikuttavuudessaan, jostakin syystä.
>Eurooppalaiset sotaelokuvat pärjäävät tuolle Spielbergin
> tekeleelle mennen tullen.
"Talvisotaa" ja "Stalingradia" lukuunottamatta ei minusta
nykyaikaisista, lähinnä vastaavista elokuvista ole mitään
vastusta. Ja nämänkin IMO kyllä häviävät.
> Elokuva on liian pitkä - siinä on turhia kohtauksia (kuten se lapsen
> pelastaminen, joka päättyy tarkaa-ampujan luotiin)
No, menemättä taas TRL-SPR-väittelyyn, saman aihepiirin ja
tekoajan elokuvista liiasta pituudesta ja "turhista" kohtauksista
puhuttaessa voisin pikemminkin osoittaa vaikka "Thin Red Linea",
kerrontatyylin erilaisuudesta huolimatta.
> amerikkalaista
> patrioottista paatosta (joke ei ole yllätys, mutta vituttaa aina),
> kliseitä ja hyvin amerikkalainen maailmankuva.
Tuo paatosmaisuus lienee sitten enemmänkin katsojan silmissä
ja asenteissa Holly-tuotantoja kohtaan --
minusta paatosmaisuus oli yllättävänkin olematonta;
lopun kunnianteko haudalla (joka olisi voinut olla vaikka
suomalaisesta vetaraanirainasta, noin perspektiivin antamiseksi),
(haalea) liehuva lippu, pelkästään amerikkalaisiin keskittyvä
kertomus (aika ymmärrettävää, miksi olisi koti/sotarintamalta
pitänyt näyttää esim. brittejä tai kanadalaisia?) jne.
Anti-saksalaisuus ja lopun korkkaritaistelun rambomaisuus
olivat minusta ainoat selkeästi "America OK" -ajattelun
mukaiset tekijät jotka mieleen tulevat.
ED
Stanley Kubrickin "Barry Lyndon" ja "Spartacus"
--Londo
Elokuvan ja tv-sarjan tekeminen samaan aikaan on yleistä pohjoismaissa
Suomi mukaanluettuna (Turhapuro armeijassa, jotkin Körmyt, Akaton mies,
Talvisota). Elokuva toki julkaistiin ensin.
Hiski
Eikös Das Boot alunperin julkaistu reilu parituntisena elokuvana,
mutta jo kuvausvaiheessa oli tiedossa, että myös TV -sarja tullaan
tekemään. Sittemmin TV -sarjaa varten kuvattua lisämateriaalia
lisättiin alkuperäiseen elokuvaan, ääniraita tehtiin kokonaan uusiksi
ja saatiin aikaiseksi DVD:lläkin julkaistu reilu kolmetuntinen
director's cut.
Tuon TV -sarjan saisivat kyllä näyttää Suomessakin uusintana.
--
JT
> >
>
> Voisihan tähän listaan lisätä myös Kubrickin erinomaisen Kunnian Polut.
>
> Harri
Tarkkuutta. Kunnian polut oli juuri sillä listalla, josta tämä keskukstelu
alkoi. Muistaakseni ;)
JiiHoo
Ei noin.
Das Boot kuvattiin ensisijaisesti elokuvaksi, josta on myös
tehtävissä tv-sarja. TV-sarjassa raakakuvamateriaalia (alku-
ja loppumusiikit poistettuna siis) on lähes tarkalleen viisi
tuntia filmimittaa (eli 24 fps-nopeudella laskettuna). Elokuva
on siten kuvattu, että se on ollut helppo rajata 1.85:1
-kuvasuhteeseen. Tämä rajaus toimii hyvin lukuun ottamatta
kohtauksia, joissa naputellaan Enigmaa. 4:3-tv-sarjaversiossa
Enigma näkyy hyvin, elokuvaversiossa se tahtoo karata koko
ajan kuvan alareunan alle.
Das Bootia markkinoitiin alunperin tosiaan elokuvana, ja siitä
oli kaksi versiota: englanninkielinen noin 130 minuutin
mittainen versio, jossa pääosanäyttelijät dubbaavat itse
itsensä, ja saksankielinen reilu kahden ja puolen tunnin
versio. Elokuva tuli levitykseen 1981, ja tv-sarja muistaakseni
1984.
Nykyään elokuvasta on olemassa myös tuo kuuluisa Director's
Cut, jonka kesto on kolmen ja puolen tunnin hujakoilla, mutta
josta edelleenkin puuttuu monta tv-sarjan helmiä kohtauksia
tai kohtausten osia. Englanninkielistä versiota varten
kutsuttiin paikalle alkuperäiset ääninäyttelijät, ja he
dubbasivat tuon reilun tunnin pidennyksen englanninkieliseen
versioon itse.
On sääli, että Director's Cutin myötä toiveet saada koko
tv-sarja englanniksi tekstitetyllä DVD:llä ja muulla kuin
monoäänellä ovat turhan pienet. Joskus aikoinaan sarjaa sai
PAL-laserdiscillä, mutta sitä en ostanut, koska tekstityksiä
ei ollut - ei edes teksti-tv-informaationa, joka olisi LD:lle
hyvin mahtunut.
- Henrik
--
Pitäisi joskus kirjoittaa se Das Boot FAQ
Pyhä "Lyndon" kertoo itse asiassa seitsenvuotisen sodan
myllerryksistä parikymmentä vuotta ennen ennen Napen
astumista maailmanhistorian näyttämölle isona kihona.
Ainakin Abel Gancen "Napoleon" on yksi merkittävimmistä
aiheesta kertovista elokuvista.
ED
> Das Boot kuvattiin ensisijaisesti elokuvaksi, josta on myös
> tehtävissä tv-sarja.
Das Bootista on jäänyt mieleen eräs aidoimman tuntuisista
myrskykohtauksista kun jätkät paahtavat siellä Atlantilla.
Veneen käyttäytyminen aallokossa on todella loogisen
näköistä verrattuna useimpiin pienoismalliajeluihin,
tököistä tietokoneanimaatioista puhumattakaan :-)
Totta tuokin, mutta odottelu kohtaukset voi tehdä ilman filosoivaa
pohdiskelua, esim tyyliin "das boot" missä ei taistelukohtauksia ollut
muistini mukaan hirveän montaa.
fedaykin
--
"It is by will alone I set my mind in motion.-piter"
Kaikkea sitä saadaankiin taustaprojisiolla ja muutamalla saavillisella
vettä aikaiseksi, kun niitä vain osataan käyttää oikein.
- Henrik
--
Dimdamdam
>> amerikkalaista
>> patrioottista paatosta (joke ei ole yllätys, mutta vituttaa aina),
>> kliseitä ja hyvin amerikkalainen maailmankuva.
>
>Tuo paatosmaisuus lienee sitten enemmänkin katsojan silmissä
>ja asenteissa Holly-tuotantoja kohtaan --
>minusta paatosmaisuus oli yllättävänkin olematonta;
Typerintähän Ryanissa on kuitenkin loppujen lopuksi idioottimainen
pääjuoni; ryhmä heeboja laitetaan kävellen matkaan vihollisen linjoja
kohti etsimään yhtä kadonnutta sotilasta. Juonen kaikki muutkin osa-alueet
ovat kökköjä, dialogista puhumattakaan. Suorastaan hävetti kuunnella
loppupuolella Ryanin kertomusta lapsuudestaan.
Musiikinkin olisi voinut tehdä joku muu kuin John Williams, joka sai
aikaan vain joitakin vaisuja torven törähdyksiä aidosti uhkaavan musiikin sijaan.
Silti SPR sijoittuu omaan sotaleffat-top-10:een, alun ja lopun
rymistelyiden vuoksi, valitettavasti välissä on puolitoista tuntia
soopaa.
-Jan
Puhumattakaan siitä, että kys. saavi oli vähä h-tin iso!
ED
Niin, itse asiassa US Army kyllä oikeastikin jossakin vaiheessa
suunnitteli etsintäryhmän kokoamista jonkun sotilaan hakemiseksi
linjojen takaa -- koska kys. sotilaan tarkkaa olinpaikkaa ei
tiedetty, ei myöskään operaatiota käynnistetty.
Kaipa se sitten oli idioottimainen idea.
PS. Vietnamissa käynnistettiin taistelukoneen pudottua
vihollisalueelle (usein myös Pohj-Vietnamiin) yleensä suuri,
jopa kymmeniä koneita ja helikoptereita käsittävä operaatio,
joissa muutamissa tapauksissa kuoli tai joutui vangiksi
moninkertainen määrä lentäjiä (ja tuhoutui kalustoa)
pelastettaviin yhteen tai kahteen mieheen verrattuna...
How stupid.
>Juonen kaikki muutkin osa-alueet
> ovat kökköjä, dialogista puhumattakaan. Suorastaan hävetti kuunnella
> loppupuolella Ryanin kertomusta lapsuudestaan.
Se olikin itsessään turhaa sarjaa "pakko olla joku katsojia
lähentävä anekdootti menneisyydestä".
> Musiikinkin olisi voinut tehdä joku muu kuin John Williams, joka sai
> aikaan vain joitakin vaisuja torven törähdyksiä aidosti uhkaavan musiikin sijaan.
Henk.kohtaisesti vihaan alleviivaavaa ja ylidramaattista
päristelyä ja sitä oli tässäkin jo liikaa.
> Silti SPR sijoittuu omaan sotaleffat-top-10:een, alun ja lopun
> rymistelyiden vuoksi, valitettavasti välissä on puolitoista tuntia
> soopaa.
Hassua, minulla taas tuo ylipitkä loppu pudotti pojoja...
ED
>> Typerintähän Ryanissa on kuitenkin loppujen lopuksi idioottimainen
>> pääjuoni; ryhmä heeboja laitetaan kävellen matkaan vihollisen linjoja
>> kohti etsimään yhtä kadonnutta sotilasta.
>
>Niin, itse asiassa US Army kyllä oikeastikin jossakin vaiheessa
>suunnitteli etsintäryhmän kokoamista jonkun sotilaan hakemiseksi
Joo, no tuohan kertookin kaiken US Armysta :)
Typerää tehdä sotaleffa, jossa muka yhden ihmisellä olisi jokin
merkitys.
>>Juonen kaikki muutkin osa-alueet
>> ovat kökköjä, dialogista puhumattakaan. Suorastaan hävetti kuunnella
>> loppupuolella Ryanin kertomusta lapsuudestaan.
>
>Se olikin itsessään turhaa sarjaa "pakko olla joku katsojia
>lähentävä anekdootti menneisyydestä".
Mutta senkin olisi voinut tehdä aidosti kiinnostavaksi ja koskettavaksi.
Taisi vaan käsikirjoittajalta ja Senõr Spielbergolta loppua paukut kesken...
Loppujen lopuksi harvassa ovat sotaelokuvat, jossa olisi jokin
varsinainen juoni. Ehkäpä SPR kompastui "juonitteluunsa" :)
Stalingrad:
"Vituiks meni ja jätkät jäätyy"
Thin Red Line
"Sota ei ole kivaa. Katsellaan luonnon ihmeitä ja funtsitaan"
Platoon
"Pahis-upseeri ja hyvä."
Aika juonettomilta vaikuttavat :)
>> Musiikinkin olisi voinut tehdä joku muu kuin John Williams, joka sai
>> aikaan vain joitakin vaisuja torven törähdyksiä aidosti uhkaavan musiikin sijaan.
>
>Henk.kohtaisesti vihaan alleviivaavaa ja ylidramaattista
>päristelyä ja sitä oli tässäkin jo liikaa.
Esim. Thin Red Lineen oli Hans Zimmer onnistunut syntetisaattoreillaan
luomaan aika mainioita murinoita. Piditkö niitä "ylidramaattisena
päristelynä"?
>> Silti SPR sijoittuu omaan sotaleffat-top-10:een, alun ja lopun
>> rymistelyiden vuoksi, valitettavasti välissä on puolitoista tuntia
>> soopaa.
>
>Hassua, minulla taas tuo ylipitkä loppu pudotti pojoja...
Joo, liian pitkä se oli, mutta hienoa sota-toimintaa kuitenkin.
-Jan
Mutta eikö sodankäynti yllensäkin ole aika "clueless"?
Vähän niinkuin jotkut antiikin taistelut, joissa komentajan
vaikutus taistelun etenemiseen oli aika mitätön heti joukkojen
ryhdyttyä tappeluun (jotain lisäreservien lähettämistä
lukuunottamatta)...
ED
- - - - - -
"I consider this tribunal a false tribunal,
and these indictments false indictments."
Slobodan M.
> > Stalingrad:
> > "Vituiks meni ja jätkät jäätyy"
Elokuva antoi taistelusta aika oikean kuvan. Todellisuudessakin
Stalingradissa meni vituiksi ja jätkät jäätyivät. Ja ruumiita tuli,
taisipa suurin osa kuolla muuhun kuin sotavammaan. Saksalaisten suurimmat
ongelmat Venäjän rintamalla olivat kylmyys ja keltatauti.
> > Thin Red Line
> > "Sota ei ole kivaa. Katsellaan luonnon ihmeitä ja funtsitaan"
Tuohan on ihan järkevä periaate. Noin minäkin ajattelen.
> > Platoon
> > "Pahis-upseeri ja hyvä."
> >
Jaa-a, katsopas vaan vaikka Haagin sotatuomioistuimen toimintaa... aivan
samaa meininkiä.
> > Aika juonettomilta vaikuttavat :)
>
Niin, sodassa ei liiemmin juonta tai järkeä ole.
> Mutta eikö sodankäynti yllensäkin ole aika "clueless"?
> Vähän niinkuin jotkut antiikin taistelut, joissa komentajan
> vaikutus taistelun etenemiseen oli aika mitätön heti joukkojen
> ryhdyttyä tappeluun (jotain lisäreservien lähettämistä
> lukuunottamatta)...
>
Hyvän kuvan (ehkä kuitenkin jonkin verran romantisoidun) vanhan ajan
taisteluista saa esim. Braveheartista. Muskettiaikana sota oli aika rumaa,
vaikka The Patriot oli muuten täyttä soopaa, niin taistelut olivat paikka
paikoin kauheaa katsottavaa.
Taistelut eivät ole kivoja ja jännittäviä, ne ovat kaaosta ja kauhua. Näin
olen ainakin veteraaneilta kuullut. Tai sitten odottelua, kuten upea Das
Boot hyvin muistuttaa. Olisikin mielenkiintoista nähdä realistinen
kahdeksantuntinen elokuva pommituslennosta - mitään ei tapahdu...
Mixu Lauronen
Sotaelokuvia(kin) katsova pasifisti
(No, minä kirjoitin kyllä vain osan alkuperäisestä quottailusta,
vaikka periaatteessa quottausreffi onkin oikein kun laskee
kulmarautojen lukumäärän...)
> > > Stalingrad:
> > > "Vituiks meni ja jätkät jäätyy"
>
> Elokuva antoi taistelusta aika oikean kuvan. Todellisuudessakin
> Stalingradissa meni vituiksi ja jätkät jäätyivät. Ja ruumiita tuli,
> taisipa suurin osa kuolla muuhun kuin sotavammaan. Saksalaisten suurimmat
> ongelmat Venäjän rintamalla olivat kylmyys ja keltatauti.
+ etäisyydet yhdistettynä varsinkin kelirikkokaudella kehnoon
tiestöön -- rautatien päätepysäkille huolto kyllä pääsee,
mutta siitä eteenpäin... Sama koskien itse sotarautaa.
> > > Aika juonettomilta vaikuttavat :)
> >
> Niin, sodassa ei liiemmin juonta tai järkeä ole.
>
> > Mutta eikö sodankäynti yllensäkin ole aika "clueless"?
> > Vähän niinkuin jotkut antiikin taistelut, joissa komentajan
> > vaikutus taistelun etenemiseen oli aika mitätön heti joukkojen
> > ryhdyttyä tappeluun (jotain lisäreservien lähettämistä
> > lukuunottamatta)...
> >
> Hyvän kuvan (ehkä kuitenkin jonkin verran romantisoidun) vanhan ajan
> taisteluista saa esim. Braveheartista. Muskettiaikana sota oli aika rumaa,
> vaikka The Patriot oli muuten täyttä soopaa, niin taistelut olivat paikka
> paikoin kauheaa katsottavaa.
Yksi ääriesimerkki olikin varmaan jokin 1600-1800-luvun purjelaiva-
taistelu, jossa laivat ampuivat toisiaan linjassa lähietäisyydellä
-- vaikka kuulien läpäisy ei ollutkaan huippuluokkaa, niin tuhoa
ja kauhua ne saivat aikaan meluisilla, pimeillä ja ahtailla
kansilla missä ei edes tiennyt taistelun kulusta mitään; veren
takiahan laivojen tykkikannet oli myös maalattu punaisiksi...
Ja sitten olivat erilaiset ketju- ja kanisteriammukset, joiden
tehtävä oli yksinkertaisesti silpoa ja vammauttaa kannella olevia.
Esim. Abukirissa 1798 ranskalaisten komentajalta silvottiin jalat
alta ketjuammuksella ja hänet pantiin vielä tajuissaan istumaan
tynnyrille, josta hän yritti vielä johtaa taistelua...
Ei paljoa kiihota ajatella tuhansien esim. Royal Navyyn
pakko-otolla värvättyjen kohtaloa noissa olosuhteissa.
ED
esa
Williams jätti tarkoituksellisesti säveltämättä musiikkia Saving
private Ryan-elokuvan toimintakohtauksiin. Säveltäjä ei musiikillaan
halunnut etukäteen kertoa tulevista tapahtumista ja halusi välttää
myöskin ylidramatisointia. Musiikillisesti hän otti myös kantaa sodan
hyväksyttävyyteen. Mukana ei ole ainuttakaan sankaruudesta vihjaavaa
teemaa, joita säveltäjämestarilta (esim. Starwars, Indiana Jones,
Jurassic Park) olisi sopinut odottaa. Sodassa ei koskaan ole
voittajia! Mielestäni Williamsin musiikista on aistittava sodan sekava
ilmapiiri ja se on yksi mestariteos muiden joukossa.
- Timo Martikainen
Esim. Hans Zimmerin musiikki Thin Red Linessa toimii välillä hyvin,
yksittäisistä kohdista tulee mieleen pätkä, jossa sotilaat lähtevät
hyökkäämään heinikkoiselle kukkulalle.
>Williams jätti tarkoituksellisesti säveltämättä musiikkia Saving
>private Ryan-elokuvan toimintakohtauksiin.
Tuo oli ihan toimiva ratkaisu, toimintapätkät toimivat hyvin ilman
musiikkiakin. Kaikki elokuvan musiikki oli mielestäni tylsää. Vaan makujahan
on monia...:)
-Jan
jan.s...@multi.fi (Jan Sandvik) writes:
> Tuo oli ihan toimiva ratkaisu, toimintapätkät toimivat hyvin ilman
> musiikkiakin. Kaikki elokuvan musiikki oli mielestäni tylsää.
> Vaan makujahan on monia...:)
Aivan, hyviä ja huonoja.
--
tauotonta partnerin pärinää
SPR on hyvä elokuva. Ensimmäiset 20 minuuttia aivan loistavat!
Kalusto taasen... On se kohdallaan. Mutta Normandiassa ei ollut
Tiikeri-tankkeja maihinnousun aikaan, joten sellaiseen törmääminen olisi
ollut todella erikoislaatuista.
Muutama vika oli em. Tiikerissä. Sinne sisään ei niin vain ammuttu siitä
luukusta. Siinä oli mekanismi joka esti sen (en tiedä yksityiskohtia).
Ja toisekseen panssarivaunulla EI ajeta ensimmäisenä kaupunkiin jossa
oletetaan olevan vihollisia. Jalkaväki ensin, ja sitten panssarivaunut.
SPR:ssä oli juuri päinvastoin.
--
Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
Toisaalta elokuvassa Rangerit olivat jo muutaman päivän ajan
maihinnousukohtauksen jälkeen puhdistaneet aluetta saksalaisten
asemista (kuten ne "88:t", joista Hanksi puhuu), jossa ajassa
esim. 12. SS-panssari oli ehtinyt alueelle (7.-8. kesäkuuta).
Näihin Tigereihinhan täällä _brittien_ sektorilla liittyi
se tosi(?) anekdootti, jossa Tiger tuhosi yksin 12 brittivaunua.
Erikoislaatuista oli ehkä pikemminkin se, että kys. vaunuja
ja SS-joukkoja (ellei kyse sitten ollut 17. SS-panssarikrenatööristä)
kuvattiin Cotentinin niemimaalla, jossa oli lähinnä WH:n
jalkaväkeä...
ED
>Mieleenpainuvia kohtauksia monista mainituista elokuvista ilman mintään
>järjestystä:
>-"sirkan" ääni olikin latausliike (The Longest Day)
>-maihinnousu (Saving Private Ryan)
>-puolalaiset lentäjät harjoituslennolla (Battle of Britain)
>-nuorukaiset esittävät Panzerliedin (Battle of the Bulge)
>-komppanian hyökkäys (Thin Red Line)
>-"Steiner! Demarkaatio!" (Cross of Iron)
>-helikopterihyökkäys (Full Metal Jacket)
>-mies hakee täydennyspakkauksen pellolta (A Bridge Too Far)
Cliff Robertsonin ja Michael Cainen juoksu Too Late the Herossa!
Platoonissahan on se yksi kohtaus jossa kaverit pakenevat vietkongeja ja
yksi heistä jää sen verran jälkeen että alkaa saamaan luotia selkäänsä.
Muistaakseni tilanne näytettiin hidastettuna helikopterista samalla kuin
jonkinmoinen adagio soi taustalla. Olisikohan kyseessä ollut se symppis
kersantti joka kaatui kädet ilmaan kohotettuina?
- Jarno
Jep, Willem Dafoe/kersantti Elias, kuvia ja waveja+muuta sälää
kiroitusvirheiden häiritsemällä sivulla:
http://www.destgulch.com/movies/platoon/
Hassua, että näissä sotaleffa-threadeissa kehutuimmķssa Vietnam-leffoissa
näyttelevät isä ja poika Sheen.
Eräs mainitsematta jäänyt(?) sotaelokuva(??) olisi muuten Syntynyt 4.
heinäkuuta, jossa Tom Cruise taisi kyllä tehdä sen elämänsa roolin.
http://us.imdb.com/Title?0096969
Thomas Cruise Mapother IV on muuten syntynyt 3. heinäkuuta.
--
MK
Tämä puukon rintaan työntänyt saksalainen oli eri henkilö kuin
se tutka-asemalla vapaaksi päästetty. Sen sijaan se sotilas
jonka Upham elokuvan lopussa ampui oli juuri tämä samainen
vapaaksi päästetty saksalainen.
http://www.un-official.com/SPR/SPRAbout.html#faq
Piti ihan itsekin tarkistaa asia dvd:ltä.
--
V. Yliniemi
Tarina on tosi. Kyseisen Tiikerin komentajana oli Kapteeni Wittman, yksi
menestyneimmistä panssarikomentajista Saksan armeijassa. Brittien tankit
olivat muistaakseni Churchilleja ja Shermaneita (+ joukko
miehistönkuljetusvaunuja, jotka Wittman tuhosi siinä ohimennen).
Tässä taitaa olla tuon tapauksen selvitys:
At 0800 hrs 13th June 1944 the 4th County of London Yeomanry made their
way up a sunken road outside the village. In the woods like the predator
from which his Panzer got it's name Wittman waited . He struck just as
the British Cromwells reached a range of 100meters. Quickly he destroyed
the lead & tail vehicles before blowing up the rest of the once proud
column. Minutes later 25 cromwells & firefly tanks along with 28 other
vehicles lay as a burning pile of scrap. By now he had been joined by
two other Tigers & a single panzer IVH from Panzer Lehr & moved into the
village causing more carnage before his tank was disabled by an
anti-tank round which blew his right track.
Kuollessaan mies oli ehtinyt tuhoamaan 138 liittoutuneiden tankkia (en
tiedä lasketaanko tuohon venäläisetkin. Wittman oli myös itärintamalla)
ja 132 panssarintorjuntatykkiä.