Huvittavia mokia elektroniikkaan liittyen?
Kimmo
kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia. Esim. yksi tuttu kokeili itse
tekemäänsä ilmeisesti Bebekin (?) mono FM-lähetintä ja lähetteli sillä koko
illan kokeeksi Memories from Greece-kasetilta, sitten aamulla sattumalta
naapurin mummo tuli pihalla juttusille ja ihmetteli kun koko illan
television kuva oli häiriöinen ja Kauniiden ja rohkeiden taustalta kuului
kreikkalaista musiikkia.
Toni Kajala
"Kimmo" <ki...@poispakkoruotsi.com> kirjoitti
viestissä:brigt8$t2v$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
No jos lähdetään aloittelija mokista mitä muinoin on käynyt niin:
-Jouluvalon polttimolla ei tosiaankaan voi purkaa kameran täyteen
latautunutta salama konkkaa... Oli se muuten uskomattoman kirkas hetken :-))
-Yleismittarin 10A asento ei ole sitä varten että mitataan onko akku täynnä
vai ei. Johdot paloi poikki.
-Kovin yllättävää ettei se poliisi radio toiminut auton akusta jos
normaalisti käytettiin 4,5v (tämä ei käynyt itselleni.)
Sitten kerran asensin traktoriin sellaista "majakka" vilkku valoa. No
bilteemassa oli halpoja katkasijoita. Testivaiheessa sulake taisi olla
katkaisijan lähtöpuolella. No, kaikki oli paikassa ja aloin kokeilemaan,
hyvinhän se vilkkui.
Sitten aloin katsoa että mikä helkkari siellä aina välähtää kun laittaa
päälle tai pois. Katkaisijan kontaktit taipuivat aina kun asentoa vaihtoi,
no liittimet oli suojaamattomat jolloin ne ottivat toisiinsa kiinni.
Katkaisijassa oli merkkivalo jonka johdosta siihen tuli + ja -.
Tungin naaman lähemmäs ja koitin vielä katsoa kun en ollut tuota huomannut
vielä siinä vaiheessa, pimeä kun oli. Sitten se tapahtui, johdot ottivat
oikeen kunnolla kiinni ja 0,75mm² paksuutta oleva merkkivalon maadoitus
johto katosi hirveän sihauksen ja poksauksen saattelemana. Koko hytti täynnä
savua ja kauhealla huitomisella katsomaan ettei mikään pala...
Kannattaa se sulake pitää _aina_ mukana :-)
Matti
> kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia.
takavuosina ja kuinka ollakkaan sai sen sekaisin ettei mikään toiminut,pyysi
sitten että jos mä voisin tutkia,no mä lupasin ja sovittiin että hän tuo
koneen meille,n 100km matkaa.No tulivat ja isossa kassissa oli
15"monitori,mä kysyin että oliskos sitä konetta,"ei ,miten niin,tässähän ne
kaikki näkyy ruudulla mitä tehdään" Elikkä keskusyksikkö oli siellä
kotona,lienee sitä naisen logiikkaa.
Jari Haapala
jos kytket, älä ainakaan starttaa :) Kumma kyllä, kyseinen mittari toimi
kokeilun jälkeen ok, vaikka kipinät lentelikin startatessa.
Ari Laitinen
"Kimmo" <ki...@poispakkoruotsi.com> kirjoitti viestissä
news:brigt8$t2v$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
> illan kokeeksi Memories from Greece-kasetilta, sitten aamulla sattumalta
> naapurin mummo tuli pihalla juttusille ja ihmetteli kun koko illan
> television kuva oli häiriöinen ja Kauniiden ja rohkeiden taustalta kuului
> kreikkalaista musiikkia.
Kaverin kanssa kokeiltiin miten kauas FM lähetin kuuluu kun laitettiin
siihen lisää paristoja. Lähellä oli kirjasto, jonka keskusradiosta oli
tullut meidän ohjelmaa YLEN:n tilalla.
Antti Seppänen
> Auton virtamittaria ei todellakaan kytketä siihen paksuun akkukaapeliin. Tai
Eikä virta kannata mitata Flukella kytkemällä se rinnan tutkittavan
laitteen kanssa. En kokeile sitä toiste :)
--
/ Antti Seppänen
/ antti.s...@tut.fi.invald
/ OH3HMI
Kimmo
"Ari Laitinen" <nos...@arisoft.fi> kirjoitti
viestissä:Vu6Db.484$uL4...@reader1.news.jippii.net...
Heh heh tämä oli hyvä, mitä ohjelmaa lähetitte? :)
Tsau
seuratessa korjausta selkäni takana, höpisin siinä puoliääneen "Savun
hälvettyä korjaamme kytkennän". Nousin ylös ja laitoin pakastimen päälle ja
annoin käydä. Meni pieni hetki kun kodensaattori sanoi työsopimuksen irti
iloisesti paukahtaen. Voi kun olisin saanut asiakkaan ilmeen kuvattua :)
Toinen "hauska" juttu kävi kun olin eräässä maatalossa korjaamassa siellä
kylmäkonetta. Talon emäntä seisoi vieressäni kun nojailin siihen metalliseen
härveliin ja tiukkailin johtoja rasiassa. Ensin kontaktorin alapuolelta....
Sitten yläpuolelta... Taisi sormet osua siihen ruuvarin varteen ja kun niin
kivasti täristi. Ja emäntä aivan kauhuissaan, että kuoleeko kesäpoika siihen
paikkaan... No en kuollut mutta opin, että vaikka olisi miten nätti emäntä
vierellä niin kannattaa keskittyä siihen mitä on tekemässä.
Teme
on ff sulake hakusessa mittariin.
Ei kannata jättää viritetyn atx-powerin kantta vaan lojumaan "suojaksi"
ilman ruuveja. Kun laiton johtoa kiinni (aika jäykkä liitin/kaapeli)
heilahti kansi, tuli lyhyt valkeus ja pitkä pimeys. Vekottimen oma sulake
meni ja taulustakin meni. Laite toimii nyt.
Kananttaa katsoa mitä jatkojohtoa käyttää. Oli jollain näyttämöllä väsätty
todella vanhasta kaiutin kaapelisata jatkojohto ja valoja oli aikas
hulppeasti perässä. Johto oli niin kuuma ettei kärsinyt koskea.
Joku tavara nojasi 3 vaihe sähkökaappiin ja väänsi pääkytkimen puoleen
väliin. Vain 1 vaihe tuli ulos ja sitäkös sitten ihmeteltiin, kun
ihmeellisesti samasta laitteestakin vain 1/3 osa toimii...
Teme
Esko
Olin aikoinaan kunnalla töissä. Se oli semmoinen
elektroniikkapaja-hommeli. Korjailtiin kierrätyskeskuksen laitteita.
Pöydillä oli rojua aina enemmän ja vähemmän.
Olin itse tekemässä jatkojohtoa, kun kaveri testaili vieressä
mikroaaltouunia. Tottakai se otti siitä pöydältä sen jatkojohdon toisen
pään ja tökkäsi seinään. Siihen tippui meisseli ja johto.....
-Esko-
PS. Sen jälkeen tuli vikavirtasuojat joka paikkaan ja pöydille järjestys....
Arttu Heinälä
Tässä vähän aikaa sitten tuli tehtyä klassinen oskilloskooppi-maadoituskämmi
ensimmäistä kertaa. Korjailin ATX-poweria ja ajattelin tutkailla skoopilla
kytkinfetin ohjausta ja kaikkea muuta ensiöpuolelta. Tuikkasin skoopin
maadoitusklipsin verkkoelkon miinusnapaan kiinni ja mietin vielä kertaalleen,
että tulihan se nyt varmasti laitettua sähköverkon maapotentiaaliin kiinni.
Vaikutti edelleen hyvältä idealta ja ei muuta kuin virrat päälle. Seurauksena
melkoinen paukaus levyllä ja pimeys huoneessa. Seinästä laukesi automaattisulake
ja powerista kärähti tasuri. Lisäksi levyllä oli musta reikä foliossa
maadoitusklipsin kohdalla. Sitten piti miettiä oikein ajatuksen kanssa
tasasuuntaussillan toimintaa ja tasasuunnatun jännitteen miinuspotentiaalin
ja verkon nollan suhdetta. Kyllä nolotti.
--
Arttu Heinälä
Tero Ihalainen
>
> Kertokaapa tähän jatkoksi jälkeenpäin ajatellen huvittavia elektroniikan
> kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia.
Tuli mieleen eräs tapaus ammattikoulun ajoilta (ei tosin tapahtunut
itselleni). Piirtoheittimestä oli mennyt lamppu ja sähköosaston
opiskelija tietysti nakitettiin vaihtamaan sitä. Kärähtänyt lamppu oli
jostain syystä vähän paremmin kiinni kannassaan, joten sitä piti
tietysti ruuvimeisselillä vääntää irti... ja verkkojohto oli
luonnollisesti seinässä. Kaveri ilmeisesti tökkäsi ruuvarin väärään
paikkaan, tai sitten piirtoheittimen kannen suojakytkin oli rikki, koska
hetikohta asennuksen alettua ruuvari lensi kaaressa seinään. Sulake
taisi mennä, mutta muuten siitä selvittiin säikähdyksellä.
On sitä itsekin tullut korjailtua kaikenlaista. Kerran liian pitkää
valmista jatko-johtoa lyhentäessä jäi kiireessä huomaamatta, että
pistoke oli edelleen seinässä kiinni. Siitä seurasi pamaus, pimeys ja
harmittava lovi sivuleikkurin terään. Jotain siitäkin tuli kuitenkin
opittua.
- Tero -
Sami Jokela
"Kimmo" <ki...@poispakkoruotsi.com> wrote in message
news:brigt8$t2v$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
vahvistin. Sille sitten oli tehty reguloitu virtalähdekin (säädettävä),
josta vahvistimelle annettiin 35 volttia.
Noh, oli kai sitten kitaran kaikupedaalista loppunut patteri, ja olin
käyttänyt tuota virtalähdettä 9 volttiin säädettynä tuolle pedaalille.
Noh, kerran sitten kävi niin, että piti ohimennen jollekin kaverille
esitellä vahvistimen toimintaa, ja löin töpselit verkkoon. Jonkun sattumien
summan johdosta regulaattorissa oli 35V säädöt, mutta piuha meni edelleen
kitarapedaaliin.
Siinä kiireessä ei ehtinyt ihmetellä, miksei vahvistin toiminut, ja miksi
haisi outo käry. Se selvisi sitten myöhemmin, kun aloin ihmetellä
kitarapedaalin toimimattomuutta... Sisältä oli sulanut aivan kaikki
mahdollinen.
Toinen oli sitten klassinen kytkentämoka, jonka tekijä tosin ei ole
tiedossa. Ironista koko hommassa on, että tuo virheellinen kytkentä oli
öljytäytteisessä siirrettävässä lämpöpatterissa, ja patteri oli ollut
varmaan vuosikausia käytössä sillä kytkennällä.
Tässä oli se klassikko, että toinen piikki olikin kiinni laitteen
suojamaassa, ja niin edespäin. Patteri siis lämpeni ja toimi OK, jos
pistotulpan laittoi toisinpäin rasiaan, mutta toisinpäin vaihe tuli
runkoon...
Kerran sitten soittoreeneissä toinen käsi oli kitaran kielten päällä, ja
toisella kädellä kokeilin, että lämpeneekö se penteleen patteri, kun on koko
ajan vaan tosi kylmä... Seurasi hyppy korkealle ja karjaisu. Lopun päivää
oli aika levoton olo.
Tuomas Eerola
> Kertokaapa tähän jatkoksi jälkeenpäin ajatellen huvittavia elektroniikan
> kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia. Esim. yksi tuttu kokeili itse
Ei ollut omalla kohdalla vaan 'kaverilla', oli korjaamassa jotain
mankkaa iltamyöhäisellä eikä oikein löytänyt vikaa. Ajatteli sitten
lopulta testata että saako vehje edes virtaa, paristoistahan voi
kielenkärjellä varovasti maistaa. Vahinko vain että vehje olikin
verkkovirtakäyttöinen ja kyllä sitä virtaa kuulemma tuli.
Tuomas
Ari Laitinen
"Tero Ihalainen" <t...@iki.fi> kirjoitti viestissä
news:3FDD9A04...@iki.fi...
> luonnollisesti seinässä. Kaveri ilmeisesti tökkäsi ruuvarin väärään
> paikkaan, tai sitten piirtoheittimen kannen suojakytkin oli rikki, koska
> hetikohta asennuksen alettua ruuvari lensi kaaressa seinään. Sulake
> taisi mennä, mutta muuten siitä selvittiin säikähdyksellä.
Itse avasin DAT nauhuria kuumana. Se näytti ihan muovikuoriselta eikä
pitänyt olla mitään ongelmaa vetää kuori pois virtoja katkaisematta.
Vaan siinä oli pirulaisessa metallointi sisäpuolella pinnassa ja sehän
räpsähti powerin elkoihin ulos vedettäessä kiinni niin että kaikki laitteet
pimeni saman tien.
Tenho Hätönen
ei raaskinut ostaa. Ämmäsuon (muistaakseni) romiksesta löytyi tarvittavat
komponentit, suunilleen, ja ei kun kytkemään. Tosin suotokonkan max
käyttöjännite oli vain 6.8V, mutta kyllä se nyt vaivaiset 3 volttia
ylimääräistä kestää, ja kestikin melkein tunnin ja sitten jysähti. Laite oli
koteloitu muoviseen voipurkkiin, jonka kansi lensi auki ja laski konkan
mömmöt ulos ja komeasti ne levisikin, mm. vierereinen ikkunaverho sai aivan
uusia kellanruskeita vivahteita, joita opiskelukämpän varsinainen haltija ei
tahtonut millään sulattaa...
Toinen vähän vahvempi mälli sattui Lahden Rauma Repolan sahan kesäseisakin
aikoihin , 60 luvulla sekin. Sähköverstalla parin muun kesäharjoittelijan
kanssa päätimme kokeilla, kuinka komeasti tinapaperisuikale leimahtaa, kun
sen kytkee 380 volttiin, siis kahden vaiheen väliin. Koe oli helppo
järjestää, koska naparuuvit oli seinällä sopivasti isolla kytkimellä
erotettuna. Suikale pantiin siis kahden naparuuvin väliin ja eikun
kytkimellä virtaa.. Leimaus ja paumaus oli kunnioitettavan kova, mutta
kalpeni työnjohtajan aloittaessa palautteen annon kokeen suorituksesta:
olimme nimittäin onnistuneet polttamaan sahan voimalaitokselta sulakkeen..
Potkuja ei tullut, mutta likeltä piti, onneksi oli se kesäseisakki, eikä
tullut mainittavia tuotantotappioita.
Tenho Hätönen
Miika / oh3jop
> elektroniikan kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia.
Joskus pienenä 10v nassikkana tuli mieleen rakentaa sähkömoottorille
nopeudensäätöä 4,5v pariston ja vanhasta romuradiosta otetun potikan kanssa,
toimihan se, mutta potikka kävi ihmeellisen kuumana ja hetkenpäästä alkoi
savuamaan ja suli muodottomaksi..
Toinen samoina aikoina tapahtunut oli yritys saada auton 55W sumuvaloa
palamaan rc-autosta otetuilla akuilla, mitään ei arvatenkaan tapahtunut
mutta akut päästivät kunnon vihellykset ja se oli niitten elämän loppu..
Niiltä ajoilta on tullut opittuakin jotain eikä pahempia kommelluksia ole
itselle tapahtunut.
Amitsussa yksi keksi testata paljonko vanha --<==>-- mallin konkka kestää,
komeasti se paukahti, puolet lensi johonkin saaden mennessään testaajalta
sormet verille..
piiska
> takavuosina ja kuinka ollakkaan sai sen sekaisin ettei mikään
toiminut,pyysi
> sitten että jos mä voisin tutkia,no mä lupasin ja sovittiin että hän tuo
> koneen meille,n 100km matkaa.No tulivat ja isossa kassissa oli
> 15"monitori,mä kysyin että oliskos sitä konetta,"ei ,miten niin,tässähän
ne
> kaikki näkyy ruudulla mitä tehdään" Elikkä keskusyksikkö oli siellä
> kotona,lienee sitä naisen logiikkaa.
Kai sentään kopaisit sitä? Korjausmieshän ei ilmaiseksi neuvoja jakele, ei
varsinkaan aikuisille naisille.
piiska
> kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia. Esim. yksi tuttu kokeili
itse
En tiedä onko niin huvittavaa mutta kasailin jotain diskovalojen jytkytintä
ja muuntaja tuli laitettua piirilevylle väärin päin. No, eihän se toiminut
mutta kumma kyllä mitään ei myöskään kärähtänyt kun käytin verkkovirrassa.
Sitten huomasin, että muuntaja perr...väärinpäin. Eikun juottimella
irroittelemaan sitä. Siinä samalla sattui sormet koskeen toisiopuolen käämin
nastoja. Eikö sinne perhana ollut konkkiin tuurilla varautunut oikein kunnon
älli tälli. En nyt enää muista paljonko muuntaja pudotti jännitettä oikein
päin ollessaan, mutta kyllä se kelojen käämitysten suhden vähintään 1:5 oli
eli siellä toisiopuolella ootteli ihan mukavat voltit.
piiska
järjestys....
Mites se vikavirtasuoja tommoisessa tapauksessa mitään auttaa?
piiska
> toisella kädellä kokeilin, että lämpeneekö se penteleen patteri, kun on
koko
> ajan vaan tosi kylmä... Seurasi hyppy korkealle ja karjaisu. Lopun päivää
> oli aika levoton olo.
Toi sun tapaukses on vielä kevyttä kamaa mitä tuli "nuorempana kokeilijana
ja keksijänä" tehtyä. Aloittelin nimittäin Ilmarin Jäämaan jalanjäljissä 2
vuotiaana ja eka koe oli testata, mitä tapahtuu kun tökkää 2 kpl neljän
tuuman rautanauloja pistorasiaan. Luonnollisesti yksi naula kummassakin
kädessä, joten tohon kokeeseen jäi koukkuun aika kivasti. Onneksi isosisko
huomasi, että pikkuveljellä on menossa pikku experimentaali ja kävi
kertomassa äidille. Sen ainoan kerran olen ollut iloinen, että isosisko
juoruaa äidille :-)
Jouni Kaskiharju
> Toi sun tapaukses on vielä kevyttä kamaa mitä tuli "nuorempana kokeilijana
> ja keksijänä" tehtyä. Aloittelin nimittäin Ilmarin Jäämaan jalanjäljissä 2
> vuotiaana ja eka koe oli testata, mitä tapahtuu kun tökkää 2 kpl neljän
> tuuman rautanauloja pistorasiaan. Luonnollisesti yksi naula kummassakin
> kädessä, joten tohon kokeeseen jäi koukkuun aika kivasti. Onneksi isosisko
> huomasi, että pikkuveljellä on menossa pikku experimentaali ja kävi
> kertomassa äidille. Sen ainoan kerran olen ollut iloinen, että isosisko
> juoruaa äidille :-)
Mutsilla on vielä tallessa paistihaarukka jonka kärkiväli on just
passeli seinärasiaan. Sinnehän se oli pakko työntää.. joskus -65 ..
muistaakseni ;) Kärjet ovat vieläkin siniset ja kippurassa kuin Saddamin
sandaalit.
--
JK
Sisäänpäin lämpiäviin ryhmiin sekä yläreplyäjille ei postailla
Jouni Nordlund
<Vu6Db.484$uL4...@reader1.news.jippii.net> :
> Kaverin kanssa kokeiltiin miten kauas FM lähetin kuuluu kun laitettiin
> siihen lisää paristoja. Lähellä oli kirjasto, jonka keskusradiosta oli
> tullut meidän ohjelmaa YLEN:n tilalla.
Viritettiin langaton mikrofoni Radio Suomen taajuudelle ja pidettiin
kovaa älämölöä kun linja-auto meni ohi. Ei havaittua reaktiota :)
--
Jouni Nordlund
"Great googly moogly!" - Frank Zappa
Jouni Nordlund
> Ei ollut omalla kohdalla vaan 'kaverilla', oli korjaamassa jotain
> mankkaa iltamyöhäisellä eikä oikein löytänyt vikaa. Ajatteli sitten
> lopulta testata että saako vehje edes virtaa, paristoistahan voi
> kielenkärjellä varovasti maistaa. Vahinko vain että vehje olikin
> verkkovirtakäyttöinen ja kyllä sitä virtaa kuulemma tuli.
Hih, minä kokeilin joskus naapurin autoradasta miltä maistuu 12V kun 9V
paristo oli jo monesti kokeiltu. Ei maistunut hyvältä, rata sai virran
akkulaturista jota tositoimiinkin taidettiin käyttää välillä.
Antti Koskipää
Onhan näitä. Tästä aiheesta oli joskus -97 täällä pitkä threadi. Joku
oli arkistoinut sen nettiin. Ko. sivu on hävinnyt, mutta mulla on
kovalevyllä siitä kopio ja pistin sen tuonne:
http://netti.nic.fi/~mrc79/kammit.html
Tässä vähän aikaa sitten jouduin korjaamaan Sonyn 15" monitoria. Omaa
siis. Mitenkä se hajosi? No, mulla on kotiverkko siten että laajakaista
tulee seinästä linux-palomuuri/serverikoneeseen josta sitten on 100Mb
piuha pöytäkoneeseen (linux myös). Ihmettelin että miksi verkko toimii
vain kymppimegaisena, ja alkoi ideat loppua. Ajattelin että jos koneiden
välillä olisi potentiaalieroa joka aiheuttaa häiriötä. (Aika kaukaa
haettua, ethernet on muuntajilla erotettu molemmista päistä). Päätin
siis kokeilla tasata mahdollista jännite-eroa. Huoneessa ei ole
suojamaadoitettuja pistorasioita. Sonyn monitori oli serverikoneessa
kiinni. Otin tinalankarullan ja sidoin sen pään pöytäkoneen runkoon.
Kelasin langan serverin luokse, ja iskin rullan koneen kylkeen kiinni...
Poks! Kirkas välähdys ja posahdus stereona. Serverikoneen rungossa
olikin verkkojännite :-(. Tinalankarullasta suli 5 kierrosta lankaa
yhteen ja koneen nurkka mustana. Monitori meni myös pimeäksi (sieltä
kuului se toinen posahdus). Sulake ei palanut mistään ja koneet olivat
niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Syypää oli monitori, jonka sisältä
oli yksi kuvaputken ulkopinnan maadoituspiuha irronnut ja se roikkui
siellä hakkurikomponenttien seassa. Sähkö kulki monitori -> serveri ->
tinalanka -> pöytäkone -> tv-kortin antennipiuha -> antennipistoke -> maa.
Monitorin hakkurista hajosi kaikki puolijohteet ja vähän muutakin.
Miksikö piuha oli irti? Olin vähän aikaa sitten korjannut ko. monitorin
ja ilmeisesti laittanut ko. piuhan kiinni "ei niin napakasti"...
_Onneksi_ en nojannut siihen koneeseen se tinalankarulla kädessä ennen
oikosulkua...
Monitori toimii taas...
Ja toinen. Joskus hyvin kauan sitten olin tehnyt stereovahvarin
verolevylle kahdella TDA2003:lla. Omassa labrapowerissa on
lähtöliittiminä banaaninaaraat ja itseltä sattui olemaan
banaanikoskettimet loppu. No kappas vaan, niiden koskettimien väli
sattui olemaan juuri sama kuin tavallisessa verkkopistokkeessa. Laitoin
siihen sellaisen euromallisen ja piirsin töpseliin merkinnät "+" ja "-".
Juu, lopun arvaattekin, meni piuhat ristiin. Eräässä toisessa laitteessa
ihan samannäköinen töpseli... Sulake paloi. Piirit säilyivät ehjänä.
Kestävää tavaraa.
Vielä yksi. Rakensin piirilevyjyrsimen. 3 stepperiä, lineaarijohteita,
Dremel, stepperiohjain, jne... Olin testaamassa sitä ja hakemassa
sellaista nopeuden ja virran yhdistelmää, ettei mekaanisia resonansseja
syntyisi. Dremel oli telineessään ja siinä kiinni kartiomallinen hyvin
teräväkärkinen jyrsinterä. Softa siirteli terää ja pidin etusormea siinä
terän kärjessä kiinni sen alapuolella ja tunnustelin. Sitten softa
päättää iskeä terän alas jyrsinalustaa vasten! Auuh! Tuli kiire hapuilla
virtakytkintä... Terä oli säädetty pysähtymään piirilevyn paksuuden
verran alustan yläpuolelle, ja säätö piti paikkansa! Nyttemmin rakenne
on sellainen, että pystysuunnan moottori vain nostaa dremeliä, alas se
tulee omalla painollaan. Sormessa oli arpi varmaan puoli vuotta. Eikä
ihme, teräähän painoi alas dremelin oma paino+kelkan paino+1.3A/ph
stepperin voima (5 cm halkaisijaltaan).
En kehtaa edes aloittaa aiheesta "Iso sähkömoottori ja ambulanssikeikka"...
--
- Antti
JAS
Tämä sattui liki 30 vuotta sitten kun aloittelin elektroniikkaharrastustani.
Ensimmäinen laite, jonka rakensin oikein piirilevylle, oli elektroninen
noppa seitsemällä 3 mm ledillä. Piirsin levyn Dalo-kynällä ja syövytyksen
ja porauksen (taisi tosin olla se poraus ensimmäinen vaihe) jälkeen
kasasin kytkennän ja kokeilemaan.... vaan mitään ei tapahtunut...
paitsi että piirit (SN7490 + jokut muut) vain kuumenivat pahuksesti.
Hetken pähkäiltyäni totesin piirtäneeni levyn peilikuvana. Piirit
irti ja juotin ne foliopuolelle ja ihme ja kumma, piirit eivät olleet
ottaneet ollenkaan nokkiinsa väärinpäin syötetystä jännitteestä.
Tämäkin tapahtui liki 30 vuotta sitten kun korjasin vanhaa
putkiradiota. Diodiputkesta oli katkennut yksi pinni ja se
oli jäänyt putkenkantaan. Olin mielestäni painanut radion
nappulasta virrattomaksi, kaikki painikkeet olivat ylhäällä,
mutta olinkin painanut sitä sen verran vähän, että virta
ei ollutkaan katkennut vaikka painikkeet siis olivatkin
ylhäällä. Pinseteillä sitten lähdin ottamaan sitä katkennutta
pinniä sieltä kannasta ja ajattelin samalla, että tämähän käykin
kivasti, kun radion sisällä asteikkovalot valaisevat mukavasti...
onneksi se oli pinsettikäden pikkurilli, joka sattui osumaan
operaatiossa radion runkoon, säväytti todella ikimuistoisesti.
Seuraava tapahtui about 15 vuotta sitten, kun lähdin korjaamaan
erästä laitetta, jonka käyttöjännite oli 400 V AC. Sulaketaulusta
olin poistanut ko. laitteen sulakkeet. Tarkoituksenani oli juottaa
jokin liitos ja niinpä tinarulla vasemmassa kädessä (10 cm
tinaa suoraksi oiottuna) ja kolvi oikeassa kädessä aloin
lähestymään kohdetta. Laitteen päällä kulki avonaiset kiskot,
joissa käyttöjännite normaalisti majaili ja kohteeseen päästäkseni
oli tina ja kolvi vietävä niiden ohitse. Kukaan ei vaan tiennyt,
että sulaketauluun oli merkitty väärin nuo sulakkeet ja olinkin
siis poistanut toisen laitteen sulakkeet. Tietenkin tuon tinan
pää osui yhteen noista kiskoista ja tunsin vasemmassa kädessä
pienen nykäisyn ja siinä, missä tuo tinan pätkä oli ollut, oli
nyt vain hitaasti ilmassa hajoava savuvana.
Joo, nuoruudesta muistuu sellainenkin, kun olin juuri hankkinut
300 W aurinkolampun piirilevyjen valottamista varten. Olin
eräänä päivänä tekemässä piirilevyä ja olin virittänyt lampun
rivitalomme saunaan löylyhuoneeseen lauteiden yläpuolelle.
Laitoin valotuksen käyntiin ja sen kahden minuutin valotusaikana
isäni sattui ehdottamaan, että lähdettäisiin käymään kaupungilla.
Innostuin tietenkin ehdotuksesta ja unohdin tyystin koko
meneillään olleen valotushomman. Pahaksi onneksi olivat
lauteiden yllä olleet pyykkinarut pikkuhiljaa antaneet myöden
ja lamppu oli laskeutunut alemmas ja alemmas ollen lopulta
aivan kiinni levyssä. Äitini oli jossakin vaiheessa käynyt
pesuhuoneessa ja mitään tietämättömänä löylyhuoneen
puolella meneillään olleesta valotushommasta oli napannut
lampun töpselin irti pistorasiasta käyttääkseen kiharrintaan.
Kotiin tultuamme sitten muistin tuon valotushomman ja ryntäsin
saunaan... olivat lauteet hiillostuneet reilun 10 cm halkaisijalta
tuon lampun alta ja ellei äitini olisi sattumalta käyttänyt tuota
kiharrintaan juuri tuolloin, olisi koko kämppä palanut.
Noista vahingoista viisastuneenä ei sitten sen jälkeen ole
tullut pahemmin töpeksittyä, ellei sellaiseksi sitten lasketa
reilu 10 vuotta sitten tekemääni korjausta PC:n
hakkuripowerille. Oli molemmat päätekivet paukahtaneet ja
kun vastaavia japanilaisia tyyppejä ei mistään saanut,
katsoin datakirjasta vastaavat normaalit kivet tilalle. Hyvin
poweri toimikin kuukauden verran, kunnes se yhtenä
päivänä lakkasi toimimasta. Pikaisella tutkinnalla en
löytänyt muuta vikaa, kuin palaneen sulakkeen ja niinpä
vaihdoin sen, pahaksi onneksi vain liian järeään, kun
sopivaa ei ollut käsillä. Virrat päälle, pärähdys ja hetken
leimahdus ja sitten pimeys koko kämpässä. Meni sulake
päätaulusta saakka. Powerin purku osoitti kummankin
päätekiven paukahtaneen, toisen TO-220 -kotelo oli
haljennut, toinen oli näennäisesti ehjä, mutta jäähdytyslevystä
irroittaminen paljasti piisirun lähteneen matkalle kohden
jäähdytyslevyä, oli TO-220 -kotelon takapuolella keskellä
metaliosaa parin millin kokoinen reikä.
Joo, sellainen vielä muistuu mieleen, kun ekaluokkalaisena
tuli sitten tehtyä sellainenkin temppu, että pikkuvejen kanssa
leikimme kotitalomme pihapiirissä sijainneessa jo aikoja sitten
käytöstä poistetussa navetassa ja löysimme sieltä ison sulaketaulun,
joka oli täynnä sulakkeita. Tauluja taisi olla kaksi kappaletta
ja sulakkeita niissä oli yhteensä varmaan yli 100 kpl. Niitä sitten
rupesimme urakalla irroittelemaan ja ne posliiniset kierrettävät
kannet hajosivat kivasti palasiksi kun niitä paiski päin kalliota
samoin kuin itse sulakkeetkin. Oli pikkuveli jossakin vaiheessa
työntänyt sormensakin yhteen sulakkeenpohjaan ja saanut sieltä
vähän nipistystä näpeilleen, mutta emme olleet sitä sen kummemmin
jääneet miettimään. Kun olimme saaneet tarpeeksemme noiden
sulakkeiden paiskimisesta (eli kaikki oli paiskittu) ja iltakin oli
jo alkanut hämärtymään, niin päätimme mennä kotiin. Keittiössä
meitä odottikin sitten äitini ja isoäitini... kynttilänvalossa isoäitini
keinustuolistaan totesi, että jossain on varmaan ollut ukonilmaa,
kun sähköt ovat katkenneet. Isäni tuli sitten joskus puolen yön
jälkeen töistä kotiin ja sen yön pikkutunnit kuluivatkin sitten
taskulampun valossa pitkin kallioita mahdollisesti ehjiksi jääneitä
sulakkeita ja kansia etsiskelemässä... jokunen sen verran
ehjäksi jäänyt jopa löydettiinkin, että edes johonkin valoa saatiin...
JAS
Santtu Pennanen
> Kertokaapa tähän jatkoksi jälkeenpäin ajatellen huvittavia elektroniikan
Löytyi vanha threadi vielä googlella, tämä on tarjonnut monet röhönaurut :-)
http://www.google.fi/groups?hl=fi&th=27fc3cd8377bb189
-Santtu
Jukka Rajala
"piiska" <ko...@kuivana.kohisi> wrote in message
news:BMnDb.534$DR1...@read3.inet.fi...
Jukka Rajala
"JAS" <jari.syrja...@POISTAsurfeu.fi> wrote in message
news:3fde25cb$0$6046$39db...@news.song.fi...
Matti Kaki
>
>
>Kertokaapa tähän jatkoksi jälkeenpäin ajatellen huvittavia elektroniikan
Joskus 60-luvulla oli lähettimen kuori pois ja siinä sähkötystä takoessani
ajatuksissani kokeilin ihan huvikseni, että oliko pääteasteen kela lämmin.
Se oli tuollainen hieno Geloson keraaminen, jossa oli tinatusta (hopeoidusta?)
kuparilangasta käämi. Nyt lukija arvaa väärin. Ei se anodijännite siinä mitään
aiheuttanut. Aloin vaan ihmetellä, että mistähänköhän tuo palavan lihan haju
oikein tulee. Kuumasta kolvista muuten tulee samanlaiset jäljet. :-)
Seuraava tapaus olikin sitten työpaikalla 1975 kun kokeilin oliko monitorin
juovapäätetransistori kuuma. Olihan se. 1520 V 15625 Hz.
Matti Käki oh2bio
Ari Laitinen
"Antti Koskipää" <antti.k...@edu.stadia.fi> kirjoitti viestissä
news:K3pDb.609$DR1...@read3.inet.fi...
> Monitorin hakkurista hajosi kaikki puolijohteet ja vähän muutakin.
> Miksikö piuha oli irti? Olin vähän aikaa sitten korjannut ko. monitorin
> ja ilmeisesti laittanut ko. piuhan kiinni "ei niin napakasti"...
Itse purin pikkunassikkana sähkömoottorilla varustetun laskukoneen ja
kasasin sen sitten kun olin kaiken nähnyt sisältä.
Ihmettelin kun koneen pinnasta sai samanlaisia sähköiskuja kuin staattisesta
sähköstä.
Otin sitten hiljattain ostamani yleismittarin ja ajattelin mitata onko
kuoressa jännitettä. Laiton sen hienosti AC alueellekin mutta unohdin
laittaa mittapään kiinni jännitemittausreikään. Siitä tulikin vahingossa
virtamittaus. Toinen pää mittarista laskukoneen runkoon ja toinen lieden
runkoon. Kuului pam ja mittari tietysti hajosi. Sisältä löytyi tinaroiskeita
ja palaneita osia. Se siitä mittarista. Vika oli se, että moottorin
sähköjohdin oli jäänyt puristuksiin peltien väliin, jotka oli ruuvattu
kiinni. Kuoressa oli siis täysi verkkojännite kun johto sattui olemaan
sopivassa asennossa töpselissä kiinni. Onneksi huomasin tutkia asiaa
ennenkuin pahempaa tapahtui.
Jouko Holopainen
Itse aikoinani päätin ladata elohopeapariston (sellainen
kynnenkokoinen ja pari milliä paksu). En nimittäin uskonut valmistajan
varoituksia (mitä sitä turhaa).
Ei muuta kuin virtalähteestä tavaraa sisään. Sattuneesta syystä oli
helpointa pistää paristo kahden myleismittarin mittapään väliin ja
puristimeen kiinni. Eristys oli tietenkin kunnolla hoidettu.
Noin kymmenen tunnin (tjsp) latauksen jälkeen virta "laturista" pois
ja yleismittari näytti erittäin kivaa jännitettä. Olen siis
onnistunut!?
Siipä patteri pois puristimesta, ihmettelyä että miksi paristo
pullistelee ja tämä jäkeen välittömästi ihmettelyä että "mihin se
paristo katosi ja miksi sormet on turrat".
--
@jhol
It is more difficult to be nobody than somebody.
jouni
kusemalla ja toimihan se.. kontalleen pisti ja kummasti.. No onnex sen
aikaset akkukäyttöiset paimenet ei antanu ihan nii tujuja tärskyjä kun nää
nykyiset.. Viime kesänä tuli sitte testattua se että yleis mittari ei
tykänny tosta paimenen testauksesta kuului sievä poks ja välähdys...
Kyseessä oli näitä halpis mittareita..
Matti Kaki
says...
>
>
>
>"Antti Koskipää" <antti.k...@edu.stadia.fi> kirjoitti viestissä
>news:K3pDb.609$DR1...@read3.inet.fi...
>
>> Monitorin hakkurista hajosi kaikki puolijohteet ja vähän muutakin.
>> Miksikö piuha oli irti? Olin vähän aikaa sitten korjannut ko. monitorin
>> ja ilmeisesti laittanut ko. piuhan kiinni "ei niin napakasti"...
>
>Itse purin pikkunassikkana sähkömoottorilla varustetun laskukoneen ja
>kasasin sen sitten kun olin kaiken nähnyt sisältä.
>
>Ihmettelin kun koneen pinnasta sai samanlaisia sähköiskuja kuin staattisesta
>sähköstä.
>Vika oli se, että moottorin
>sähköjohdin oli jäänyt puristuksiin peltien väliin, jotka oli ruuvattu
>kiinni. Kuoressa oli siis täysi verkkojännite kun johto sattui olemaan
>sopivassa asennossa töpselissä kiinni.
Tuosta ei vaan tule samanlaisia sähköiskuja kuin staattisesta sähköstä.
Staattisen sähkön tällit ovat teräviä napsauksia ja voivat aiheuttaa
useiden senttienkin kipinöitä kun taas verkkojännitteen sähköisku on
enemmänkin täristävä ja "kaamea".
Matti Käki oh2bio
Antti Panula
> >kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia.
Pikkupoikana olin kova purkamaan kaikenlaisia rikkimenneitä kodin
pienlaitteita, mm. radioita. Juottelin isoveljen kolvilla komponentit irti
piirilevystä ja purin muutenkin atomitasolle.
Sattui sitten olemaan pienoisrautatie kasattuna ja siinä tehokas, ehkä 12V
muuntaja. Työnsin napojen väliin keskikokoisen elkon ja johan pössähti
silmille. Joka paikka oli täynnä töhnää ja ei nähnyt savulta nenäänsä.
Tapauksen jälkeen pidin vähän lomaa purkuhommeleista. Onni että silmät
säästyivät.
Antti
OH7GLS
JukkaS
"jouni" <poh...@kotinet.com> kirjoitti viestissä
news:brmm9c$r36$1...@plaza.suomi.net...
> joskus poikasena tuli "isojenpoikien" yllyttämänä testattua sähköpaimen
> kusemalla ja toimihan se.. kontalleen pisti ja kummasti.. No onnex sen
> aikaset akkukäyttöiset paimenet ei antanu ihan nii tujuja tärskyjä kun nää
> nykyiset.. Viime kesänä tuli sitte testattua se että yleis mittari ei
> tykänny tosta paimenen testauksesta kuului sievä poks ja välähdys...
> Kyseessä oli näitä halpis mittareita..
Ta-tarkoitatko että vehkeet eivät kestäneet nykyisiä paimenia, eikä viisari
siis enää värähdäkään? Kamalaa, otan osaa.
JukkaS
JukkaS
sähköteknisiä testejä ja toistaiseksi selvinnyt niistä hengissä.
Paristoilla tehtyjen kokeiden jälkeen tunsin kouluun mentyäni olevani valmis
uusiin haasteisiin verkkovirran saralla. Taskuradiosta sai vaikka Kiinan
kuulumaan kun tökkäsi antennin sähkörasiaan. Tulokset olivat kutkuttavia.
Varsinaiset kannukseni kuitenkin hankin kun tutkin ja "korjasin" vanhoja
putkiradioita kellarissa. Kerran sitten modifioin kytkentää niin että koko
kerrostalo meni pimeäksi. Saavuttuani ulkoilmaan olin kasvoiltani pääosin
musta mutta muutoin olemukseni oli kuin lumen peitossa. Jälkeenpäin selvisi,
että suuri määrä sen aikaista elektroniikkaa oli muuttanut olomuotoaan mm.
tasuri ja iso elko. Vielä kymmenen minuutin kuluttua palattuani
rikospaikalle talonmiehen kanssa satoi lumen tapaista ainetta...
Lapselle sattuu, mutta mennäänpä 30 vuotta ajassa eteenpäin: Lainasin
työpaikalta viikonlopuksi ensimmäisiä Nokian ns. citypuhelimia (mikäsenyt
olikaan 80-90 luvun vaihde). Hyvin pieni langaton puhelin sisälsi minulle
täysin uuden virranlähteen, Lion-akun. Kotona ensin latasin laitetta
telakassaan mutta aina kun yritin käyttää vehjettä se söi akun samantien
loppuun.
Ajattelin, että tämä tarvitsee kovempaa kuritusta ja aloin reippaalla
virralla latailla sitä labravirtalähteellä. Paristo kuumeni mukavasti mutta
annoin mennä reippaasti virtaa kun näpit vielä kestivät. Homma oli tympeää
eikä erikoisen kokoista sormipariston tyyppistä ladattavaa voinut laskea
kädestä hetkeksikään.
Katselin samanaikaisesti telkkaria ja latailin lisää, pötikkä alkoi olla
tosi lämmin... ja sitten kajahti oikein kunnolla! Samalla läpinäkymätön
harmaa savu täytti koko asunnon. Vaimo siihen keittiöstä, että mitä mitä,
sen vielä kuulin. Huusin vaimolle, että suunnistaisi parvekkeelle johon
minäkin haparoin. Naapurit olivatkin siellä jo vastassa ja tiedustelivat
onko haavoittuneita ja pitääkö palokunnan lisäksi paikalle tilata muitakin
viranomaisia.
Telkkarin katselu pelasti silmät. Toinen korva on tinnittänyt siitä lähtien.
Pieniä mustia partikkeleita oli kasvoissa ja ympäristössä joka paikassa.
Käsi oli mustana monta viikkoa mutta haavoja ei jurikaan tullut.
Tapauksen jälkeen huomasin, että naapureiden kasvoilla oli aivan uusi ilme
kun kohtasimme pihalla...
JukkaS
jouni
liianki kans.. (kuullut useaan otteeseen sanan duracell pupu)... ;c))
"JukkaS" <jsar...@welho.com> kirjoitti viestissä
news:bro535$h56$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
Jari Hiltunen
news:brigt8$t2v$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
> Kertokaapa tähän jatkoksi jälkeenpäin ajatellen huvittavia elektroniikan
itse
Opetus 1: älä koskaan ryhdy siivoojaksi!
- eräässä firmassa ajattelin puhdistaa tietsikan pölystä siinä samalla
kun tutkin lähiverkon ongelmia. Kytkin pölyimurin (kaksoissuojattu,
suojamaadoittamaton) tavalliseen sähköön ja tietsikka oli tietysti ns.
TE-sähkössä maadoitettuna. Jostakin kumman syystä imuri generoi aivan
tajuttoman staattisen sähkön, joka sitten purkautui minun läpi
tietokoneeseen. Sain hillittömän tärskyn ja kaiken lisäksi n. 30
tietokonetta oli kytketty yhden ainoan vikavirtasuojan perään
(sähkönsyöttösegmentti)! Tietokoneet hiljeni ...mutta ihmiset heräsivät! Oma
kiroilu ei erottunut konttoriväen kiroilusta ollenkaan ...
Opetus 2: vältä paikkoja, joissa on suojaerotusmuuntaja!
- hajotin (onneksi takuuaikana) 10k? arvoisen Fluken
lähiverkko-analysaattorin kun menin mittaamaan suojattua (mistä lienee
maadoitettua) parikaapeliverkkoa samalla kun Fluke oli latauksessa! Poks ja
hiljaisuus. Ei ollut sulakkeita Flukessa. Lähiverkon maan ja fluken laturin
virtalähteen välillä oli maagiset 120V! Sähkömiehet saivat kyytiä ja luennon
kevin viemisestä sähköpääkeskukseen saakka...
Pikkupenskana silloin joskus:
- kokeile laittaa Livalin PL-valaisimen loisteputki suoraan verkkovirtaan
(siihen aikaan 220) ilman kuristina ... mielenkiintoista kun 10A sulake
lentää taulusta ja loisteputken siruja on ympäri kämppää!
- samaa voi kokeilla laittamalla 24V lampun (tiedä saako niitä enää mistään)
220V ... sama kanta ja kaikki
- jos sinulla on lyijykynä ja virtalähde, niin sopivalla virralla
lyijykynällä voi hitsata, mutta liian suurella virralla lyijykynän grafiitti
sanoo POKS ja se häviää maagisesti "taivaan tuuliin".
- käytännön pila kondensaattorilla on ladata mahdollisimaan suuren F:n
konkkaan "sopivan" ilkeä jännite ja laittaa se jonkun taskuun...
- "idioottivarman" ja kalliin tarkkuusvirtalähteen saa hajoamaan laittamalla
kaksi samanlaista idioottivarmaa virtalähdettä rinnan...
Elektroniikan kytkentämokia ei jaksa edes listata ... ne eivät yleensä ole
hengenvaarallisia, mutta ottaa se päähän purkaa monta viikkoa kasauksessa
ollutta vekotinta jonkun pikkumokan takia jossakin kasauksen alkuvaihella...
Jari
Jari Hiltunen
tietokonetta ULKOPUOLELTA, en sisäpuolelta. Tämä on kohtuu turvallista kun
välttää liittimiä jne.
Muutama vuosi ennen tätä tapahtumaa olin antanut eräällä koululle ohjeeksi
puhdistuttaa tietokoneet n. kerran vuodessa pölystä. "Talonmies" oli ollut
vähän liiankin avulias ja imuroinut luokan kaikki tietokoneet tavallisella
pölkkärillä! Kuinka ollakaan, seuraavana aamuna lähes kaikki koneet olivat
aivan sekaisin.... eli kissasähkö poltti sen aikaiset IBM:n emot!
J.
"Jari Hiltunen" <some...@somewhere.nil> wrote in message
news:QGUDb.88$ya4...@read3.inet.fi...
JukkaS
> > Ta-tarkoitatko että vehkeet eivät kestäneet nykyisiä paimenia, eikä
> viisari
> > siis enää värähdäkään? Kamalaa, otan osaa.
> >
> > JukkaS
> >
news:brp2hk$kvj$1...@plaza.suomi.net...
> hehee.. ;c) päin vastoin oli sellanen tärsky et nyt tuntuu toimivan jo
> liianki kans.. (kuullut useaan otteeseen sanan duracell pupu)... ;c))
Ok, mistä löytyy lähin toimiva paimen, täytynee testata itsekin ;<)
JukkaS
Jukka Holopainen
Pikkuserkkuni opetti minulle aikoinaan hyvän pilan,
kun kumisaappaat jalassa otat toisellä kädellä kiinni
paimenen johdosta ei se sätkäytä ollenkaan ja sitten
sanot kaverille, että hei kätelläänkö. Jopa sätkäisee kaveri
kunnolla.
Toinen hyvä pila oli aikanaan kun oltiin vielä ammattikoulussa,
ekavuosikurssin aloittelijoilla meni aina jollakin läpi pila, jossa
käskettiin, että otas tosta tuo AVO-mitari ja aseta se 10 A.n asentoon
ja katso tuleeko sieltä töpselistä todellakin 10A, tehtävä oli
nimetty "Vastaavan sulakkeen ilmaisin" tehtäväksi.
-JukeH
Matti Kaki
>
>
>JukkaS wrote:
>
>> > >
>> > > Ta-tarkoitatko että vehkeet eivät kestäneet nykyisiä paimenia, eikä
>> > viisari
>> > > siis enää värähdäkään? Kamalaa, otan osaa.
>> > >
>> > > JukkaS
>> > >
>> "jouni" <poh...@kotinet.com> kirjoitti viestissä
>> news:brp2hk$kvj$1...@plaza.suomi.net...
>> > hehee.. ;c) päin vastoin oli sellanen tärsky et nyt tuntuu toimivan jo
>> > liianki kans.. (kuullut useaan otteeseen sanan duracell pupu)... ;c))
>>
>> Ok, mistä löytyy lähin toimiva paimen, täytynee testata itsekin ;<)
>>
>> JukkaS
>
>Pikkuserkkuni opetti minulle aikoinaan hyvän pilan,
>kun kumisaappaat jalassa otat toisellä kädellä kiinni
>paimenen johdosta ei se sätkäytä ollenkaan ja sitten
>sanot kaverille, että hei kätelläänkö. Jopa sätkäisee kaveri
>kunnolla.
Tai iso joukko ihmisiä ottaa kiinni toisiaan kädestä ja viimeinen
maadoittaa itsensä ja ensimmäinen ottaa kiini paimenlangasta. On
kuulemma jännä katsoa sähkön kulkua ihmisestä toiseen. Kannattanee
ottaa videolle.
Matti Käki oh2bio
jouni
sellasen tärskyn et meinaa kuset housuun tulla.. ;c)
"JukkaS" <jsar...@welho.com> kirjoitti viestissä
news:brpgvm$o7e$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
Ted Limi Sitruuna
"Jouko Holopainen" <jh...@iki.finland.invalid> wrote in message
news:m38yldt...@iki.finland.invalid...
>
> Noin kymmenen tunnin (tjsp) latauksen jälkeen virta "laturista" pois
> ja yleismittari näytti erittäin kivaa jännitettä. Olen siis
> onnistunut!?
>
> Siipä patteri pois puristimesta, ihmettelyä että miksi paristo
> pullistelee ja tämä jäkeen välittömästi ihmettelyä että "mihin se
> paristo katosi ja miksi sormet on turrat".
>
Hmm... saako elohopeaparistoon siis ladattua ylijännitettä?
Tony Lammi
mittailin datoja etsien mahdollista rikkinäistä logiikkaa emolevyltä.
Yleismittarilla totesin erään lisälaitteen piikin olevan "maissa".
Diodipiipillä vielä mittasin että on varmasti "maissa" (a.k.a. koneen
sisäinen maapotentiaali). Tarkoitus oli löytää maa skoopin mittapään
maakarvalle kun se oli lyhyt ja emo iso.
No, skoopin maa kiinni ja koneeseen virrat päälle. Kone ei käynnisty.
PRKL! Äsken vielä melkein toimi!
Virrat pois, skooppi pois ja tutkimaan. Ei vikaa. Virtalähde toimii,
kaikki jännitteet löytyy. Skooppi takaisin kiinni (samaan "maahan") ja
kone käyntiin.
Kone murisee? Ei käynnisty!
PUFF!!
Sulakkeen ja tasasuuntaajan vaihdon jälkeen totesin että skoopin "maa"
olikin -5V-linjassa maadoittaen tämän verkkojohdon suojamaan kautta...
Yleismittari lataili diodialueella -5V:n suotokonkkaa ja yleismittarin
piippi ei tätä heti tajunnut. Piippi olisi lakannut piippaamasta hetken
perästä kun konkka olisi latautunut...
Sittemmin kone melkein toimii. Varaosia kun ei tahdo saada mistään...
Niitä koneita: http://www.sunpoint.net/~tonyboy/cbm/
Tony
Otto J. Makela
> Pitää vielä tarkentaa (ennenkuin joku kommentoi), että olin
> imuroimassa tietokonetta ULKOPUOLELTA, en sisäpuolelta. Tämä on
> kohtuu turvallista kun välttää liittimiä jne.
>
> Muutama vuosi ennen tätä tapahtumaa olin antanut eräällä koululle
> ohjeeksi puhdistuttaa tietokoneet n. kerran vuodessa pölystä.
> "Talonmies" oli ollut vähän liiankin avulias ja imuroinut luokan
> kaikki tietokoneet tavallisella pölkkärillä! Kuinka ollakaan,
> seuraavana aamuna lähes kaikki koneet olivat aivan sekaisin.... eli
> kissasähkö poltti sen aikaiset IBM:n emot!
Suunnilleen kaikissa pölynimureissa tulee melkoiset staattiset
varaukset, käsittääkseni syypää on nopeiden ilmavirtojen "hankaus"
muovisissa putkissa.
--
/* * * Otto J. Makela <o...@iki.fi> * * * * * * * * * * * * * * * */
/* Phone: +358 40 765 5772, FAX: +358 42 7655772, ICBM: 60N 25E */
/* Mail: Mechelininkatu 26 B 27, FIN-00100 Helsinki, FINLAND */
/* * * Computers Rule 01001111 01001011 * * * * * * * * * * * * */
Tero Ihalainen
>
> Kimmo wrote:
> >
> > Kertokaapa tähän jatkoksi jälkeenpäin ajatellen huvittavia elektroniikan
> > kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia.
>
> itselleni). Piirtoheittimestä oli mennyt lamppu ja sähköosaston
> opiskelija tietysti nakitettiin vaihtamaan sitä. Kärähtänyt lamppu oli
> jostain syystä vähän paremmin kiinni kannassaan, joten sitä piti
> tietysti ruuvimeisselillä vääntää irti... ja verkkojohto oli
> luonnollisesti seinässä. Kaveri ilmeisesti tökkäsi ruuvarin väärään
> paikkaan, tai sitten piirtoheittimen kannen suojakytkin oli rikki, koska
> hetikohta asennuksen alettua ruuvari lensi kaaressa seinään. Sulake
> taisi mennä, mutta muuten siitä selvittiin säikähdyksellä.
>
Tulipa vielä yksi episodi mieleen noilta samaisilta ammattikoulun
ajoilta. Ja ellen nyt ihan väärin muista, niin taisi olla sama kaveri
asialla, kuin tuossa piirtoheittimen korjauksessakin.
Tuoretta sähkön opiskelijaa tietysti kiinnosti, että minkä näköistä
sähköä sieltä pistorasiasta tulee, kun sitä ei koskaan ollut oikeasti
nähnyt. Noh, tuumasta toimeen, olihan oskilloskoopin käyttöä juuri
opeteltu. Sillähän sen näkisi. Mittapää suoraan pistorasiaan ja tsäp,
skooppi pimeäksi hienon ääniefektin säestämänä. Skoopista kuului armoton
pauke. Kaveri kiskaisi naama punaisena skoopin töpselin irti seinästä ja
sitten porukalla vikaa etsimään. Kun skooppiin kytki sähköt uudestaan,
paukkuminen jatkui. Ja selvisihän se paukkeen lähdekin. Siellä hyppi
sininen sähkökipinä pitkin skoopin piirilevyä. Opettaja ei ollut kovin
tyytyväinen tämän kokeilun tuloksiin. Se mittalaite haudattiinkin sitten
hiljaisuudessa varaston kätköihin. En ole aivan varma, mutta tuohon
samaiseen kokeiluun saattoi liittyä myös testi, jolla katsottiin, onko
sillä mitään väliä, onko käyttöjännitteen valintakytkin asennossa 110V
vai 220V... On sillä, ei sitä kytkintä huvikseen niihin laiteta.
- Tero -
Name
opiskelin (sen aikainen nimi) niin me 3. luokkalaiset aina "nakitettiin" 1.
vuosikurssin opiskelijoita "sähkökaupassa käyntiin".
No se oli ihan niiden virallinen tehtävä työpäivänä.
Kyllä ko. liikkeessä on varmaan ollu pokerissa pitelemistä ku kaverit osteli
mm. alla
mainittuja tarpeita :
- 12V tasavirtateippiä
- vaihtovirtavaseliinia
- punaisia sähköpusseja
- ...
Raipe
Matti Kaki
says...
'Ampeerin ulosvetokoukku' jota ainakin minut pistettiin noutamaan
Posti- ja lennätinhallituksen radiolaboratoriossa harjoitellessani.
Matti Käki oh2bio
Mikko Lehtikanto
>No ei ny ihan mokia mutta kans amis aikoina ku Radio- ja TV-korjaajaksi
>opiskelin (sen aikainen nimi) niin me 3. luokkalaiset aina "nakitettiin" 1.
>vuosikurssin opiskelijoita "sähkökaupassa käyntiin".
>No se oli ihan niiden virallinen tehtävä työpäivänä.
>Kyllä ko. liikkeessä on varmaan ollu pokerissa pitelemistä ku kaverit osteli
>mm. alla
>mainittuja tarpeita :
>- punaisia sähköpusseja
Nykyisin kysymällä punaisia sähköpusseja voisi kaupasta ehkä marssia ulos
"pink-bag:ien" eli vaaleanpunertavien ESD-pussien kanssa.
Silloin kun noilla ostoksilla on käytä asia ei varmaan ole ollut näin.
Väärä termihän punaiset sähköpussit on, mutta kaupat saattaisívat silti syntyä.
--
Mikko Lehtikanto
Ari Laitinen
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti viestissä
news:brmo99$ai3$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Tuosta ei vaan tule samanlaisia sähköiskuja kuin staattisesta sähköstä.
> Staattisen sähkön tällit ovat teräviä napsauksia ja voivat aiheuttaa
> useiden senttienkin kipinöitä kun taas verkkojännitteen sähköisku on
> enemmänkin täristävä ja "kaamea".
Väität siis että valehtelen.
Se johtunee siitä, että kuulut siihen henkilöryhmän, joka ei pysty aistimaan
verkkosähköä sormenpäissään. Itse pystyn esim. PC:n kuoresta koskettamalla
sanomaan onko se maadoitettu vaiko ei. Monet pystyvät tähän mutta monet
eivät. Se miltä verkkojännitteen koskettelu tuntuu on tietenkin virran
suuruudesta ja kestoajasta kiinni. Eristetyllä lattialla ei paljoa täristä
vaikka pitäisi vaihejohtoa suussaan, mutta menepä kylpyyn sen kanssa.
Matti Kaki
>>>Ihmettelin kun koneen pinnasta sai samanlaisia sähköiskuja kuin staattisesta
>>>sähköstä.
>>Vika oli se, että moottorin
>>>sähköjohdin oli jäänyt puristuksiin peltien väliin, jotka oli ruuvattu
>>>kiinni. Kuoressa oli siis täysi verkkojännite kun johto sattui olemaan
>>>sopivassa asennossa töpselissä kiinni.
>"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti viestissä
Toki tunnen kyseisen väristelyn hyvin mutta se ei muistuta lainkaan
staattisen sähköiskun tyyppiä. Enkä tietenkään väitä, että valehtelet
vaan et erota näitä erityyppisiä iskuja toisistaan. Staattinen sähköisku
on _yksi_ ainoa ja terävä napsahdus koska staattinen sähkövaraus samalla
purkautuu ja jännitteen täytyy taas uudelleen varautua ennen seuraavaa iskua
kun taas verkkosähköstä saatava isku on aina _jatkuvaa_ hyrinää/ravistusta.
Matti Käki oh2bio
JukkaS
> 'Ampeerin ulosvetokoukku' jota ainakin minut pistettiin noutamaan
> Posti- ja lennätinhallituksen radiolaboratoriossa harjoitellessani.
>
> Matti Käki oh2bio
>
etten silloin, tosikkona, toteuttanut kavereille kimppakivaa vaan hannasin
vastaan.
JukkaS
JukkaS
Kun jutut alkavat loppua, kerrottakoon tähän yksi "toisen käden"
vahvavirtajuttu. Jos vaikka tekijä tulisi mukaan ja kertoisi loput.
Postitalon sähköporukan taukotilan seinällä näin, joskus 70-80-luvun
vaihteessa, kyhätyn eräänlainen alttarin. Se muodostui suurennetusta
valokuvasta ja otsikosta jossa luki: EI PITÄISI LUULLA. Kuvassa oli mustunut
kytkinkaappi jostain Postitalon sähkönousun alkulähteiltä. Sellaisia
ranteenpaksuisia kaapeleita...
Tarina kertoi, että vahva rytmiryhmä, kuten siihen aikaan oli tapana,
puuhasteli nousujen parissa yöhommissa. Ryhmän kesken oli kommunikaatio
pettänyt ja yksi kaveri oli tökännyt sellaisen ainakin kilon painoisen
lenkkiavaimen siihen liitäntään. Touvit olivatkin virrallisia, jolloin
cromvanadium oli vaihtanut olomuotoaan ja kaasuuntunut. Avaimesta ei koskaan
löydetty palaakaan. Erikoista sinänsä, koska avattaviksi tarkoitetut
mutterit olivat edelleen paikoillaan, tosin mustan noen peittäminä.
Toettuaan asentaja löysi itsensä teknisen tilan vastakkaiselta seinältä,
hengissä.
JukkaS
Hannu Laaksonen
<ki...@poispakkoruotsi.com> wrote:
>Kertokaapa tähän jatkoksi jälkeenpäin ajatellen huvittavia elektroniikan
>kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia.
Aikoinaan työpaikallani oli työpöytien sähkönsyötöt toteutettu niin,
että katossa olevasta pistorasiasta lähti jatkojohto alas työpöydän
jatkopistorasialle. Johto oli suojattu neliöprofiilisella
metalliputkella, jonka sisään johto juuri ja juuri mahtui. Putkeen oli
kiinnitetty peltilevy, johon oli ruuvattu joku kuusiosainen tms.
jatkopistorasia.
Pistorasioita aina tuntui olevan liian vähän kun oli kaiken maailman
mittaria, skooppia, kolvia, testeriä, yms. Niinpä sain tehtäväkseni
laittaa lisää pistorasioita.
Helppo ratkaisu oli laittaa peltilevyn yläpuolelle toinen samanlainen
peltilevy, ruuvata peltilevyyn kiinni toinen jatkopistorasia ja ottaa
sille sähköä pistotulpalla, jo olemassaolevasta jatkopistorasiasta.
Ajattelin, että eipä tarvitse kiivetä irrottamaan pistotulppaa
katosta, koska rasioita ei tarvite edes avata.
Ruuveilla vaan uusi pelti kiinni putkeen, vanhan pellin yläpuolelle.
Otin porakoneen ja olin tyytyväinen kun sähköäkin sai vanhasta
pistorasiasta, kun sitä kerran ei tarvinnut irrottaa sähköistä.
Yhtään sen enempää miettimättä porasin läpipulttia varten reijän
putkeen ja samalla tietysti myös putken sisällä olevaan johtoon, jota
pitkin porakoneelle tuli sähkö! Eipä siitä johdosta oikein voinut
ohikaan porata, kun johto oli suurin piirtein putken reijän täyttävä.
Valot vilahti ja porakone sammui. Ihan heti en edes tajunnut miksi!
Naksutin vaan porakoneen kytkintä: "No, mikä tähän nyt tuli?!" Hetken
kuluttua vasta huomasin: "Uups! Siellä oli toi johtokin sisällä!"
Porakoneessa oli suojaeristys, joten sähköiskua en saanut. Sulake vaan
paloi taulusta kun terä oikosulki johtimet.
--
Hannu Laaksonen
hannu.l...@mbnet.fi
"Tyhmä sähkäri ei elä vanhaksi!"
Matti Henriksson
"Hannu Laaksonen" <hannu.l...@mbnet.fi> wrote in message
news:an76uvsaeedkbr6t6...@4ax.com...
Juupa juu,
Onhan noita aika paljon itsekullakin.
Ja aina kun sattuu kaverille,niin on vieläkin hauskempaa.
Oltiin Purasen Pekan kanssa joskus 70-80-luvulla Olympiahotellia
rakentamassa - silloin suureen ja mahtavaan...
Siellä valvomossa johon mekin ilmastoinnin valvonta-apparaatteja
asentelimme rakenteli paikallinen nuori keksijä ylpeänä
sähkölukkosysteemiään.
Tukeva poika harmaassa villapuserossaan oli saanut valmiiksi tukevan powerin
nerokkaaseen lukkosysteemiinsä.Itse lukon analoginen lukon avaussolenoidin
tyristoriohjaus oli todellinen oivallus.Painikkeilla joko lisättiin tai
purettiin hilavarausta.Oikea sekvenssi antoi oikean
liipaisujännitteen.Hienoa!
Sitten äkkiä huoneen nurkassa räjähti!-Vähintäin haulikon
tuplalaukaus.Harmaata villapuseroa ei missään.Vain savua ja
kuin lumisadetta huoneen nurkassa.Sitten näin elämäni tähänastisen
suurimman "hämmästyksen" ilmeen.Ja Igor oli kuitenkin elossa.
Oli kuulemma se todella paksukuorinen elko "mennyt väärinpäin".
Onpa sitä Pekan kanssa naureskeltu muutaman kerran.
-Matti
Tuomo Auer
"Ari Laitinen" <nos...@arisoft.fi> wrote in message
news:UCADb.231$Ub7...@reader1.news.jippii.net...
> Otin sitten hiljattain ostamani yleismittarin ja ajattelin mitata onko
> kuoressa jännitettä. Laiton sen hienosti AC alueellekin mutta unohdin
> laittaa mittapään kiinni jännitemittausreikään. Siitä tulikin vahingossa
> virtamittaus.
Minä taasen halusin nimenomaan mitata virtaa upouudella ensimmäisellä
yleismittarillani heti ostopäivänä. Olinkohan jotain 9..11 välillä. Näin
jälkeen päin minulla ei ole muistikuvaa halusinko mitata koko asunnon,
talon, kaupungin vai koko Suomen virrankulutuksen. Joka tapauksella
törkkäsin mittarini probet virtamittausalueella suoraan pistorasiaan vaiheen
ja nollan välille. Mittauksen tuloksena savua ja paha mieli...
--
Tuomo Auer
email: tuomo...@poistatama.hut.fi
Matti Kaki
says...
Minä taas mittasin 1966 Elektrofotosta juuri ostamallani mittarilla
verkkojännitettä ja huomasin, että mittari olikin tasajänniteasennossa.
No siitä vaan sitten heittämällä vaihtojännitealueelle piuhat kiinni.
Ainoa mutka matkassa oli kun välissä olikin ohmialue. Komeat leiskahdukset
ja aika ihmeellisen mutkaiseksi se viisari pystyi menemäänkin. _Hieman_
kyllä harmitti.
Matti Käki oh2bio
Jari-Pekka Korhonen
syöttämään kameroita.
Ekalla yrityksellä automattisulake laukesi. No pitihän se varmuudeksi
kokeilla uudestaan, jos olin vain huolimattomasti kääntänyt päälle.
Lopputuloksena kameroiden sulakkeet paloivat ja virtalähteen
automaattisulake suli...
http://kotisivu.mtv3.fi/jarip.korhonen/kuvatmtv3/DSCN0023.jpg
T: Jari
Zz
:
: "Kimmo" <ki...@poispakkoruotsi.com> kirjoitti
: viestiss?:brigt8$t2v$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
:> Kertokaapa t?h?n jatkoksi j?lkeenp?in ajatellen huvittavia elektroniikan
:> kasauksessa ja korjauksessa sattuneita mokia.
: Er?s tuttava(aikuinen naishenkil?) innostui hankkimaan tietokoneen t?ss?
: takavuosina ja kuinka ollakkaan sai sen sekaisin ettei mik??n toiminut,pyysi
: sitten ett? jos m? voisin tutkia,no m? lupasin ja sovittiin ett? h?n tuo
: koneen meille,n 100km matkaa.No tulivat ja isossa kassissa oli
: 15"monitori,m? kysyin ett? oliskos sit? konetta,"ei ,miten niin,t?ss?h?n ne
: kaikki n?kyy ruudulla mit? tehd??n" Elikk? keskusyksikk? oli siell?
: kotona,lienee sit? naisen logiikkaa.
:
:
Samaan kastiin kuuluu, kun 90 luvun puolessav?liss? pyydettiin koulun rehtoria
tuomaan PC verstaalle modeemin asennusta varten. Saapui sitten n?pp?imist?
muovikassissa :)..
--
Matti Kaki
jari-pekka.korhonen@_roskatpois_welho.com says...
>
>
>Muutama vuosi sitten töissä kytkin 48VDC 10A virtalähteen väärinpäin
>syöttämään kameroita.
Tästä tulikin mieleeni kun kaveri kytki TV-studion kameran kaapeliin
mittausboksin ja unohti, että kaapeli oli toisesta päästään kiinni
kamerapäässä. Kun sitten kamerapää kytkettiin takaisin CCU:hun joka
on vahvistinhuoneessa sijaitseva kameran keskusyksikkö, alkoikin vähän
joka puolella nousta savua. Siinä sitten korjailin RCA:n kameran vikoja
seuraavat kaksi viikkoa ja muistaakseni 128 viallista komponenttia.
Harmitti tietysti kun jouduin korjaamaan toisen vikoja mutta toisaalta
tuli hyvät hälytystyö- ja ylityökorvaukset. :-) Siihen aikaan systeemi
oli siis sellainen, että varsinainen kameran elektroniikka oli aivan
muualla kuin studiossa ja studiossa oli "vain" kamerapää. Välissä oli
hyvin paksu kaapeli. Tuo kaapelinmittausboksi oli sellainen missä oli
toisessa päässä poweri joka syötti jännitteen jokaiseen piuhaan ja
toiseen päähän kytkettiin laatikko jossa oli jokaista piuhaa kohden
ledi. Oli verraton apuväline kaapelikatkoksia etsittäessä.
Matti Käki oh2bio
Arto Niskanen
että kuva häipyy välillä. Näin olikin, hitaasta fadesta havaitsin, että
hehkuhan siellä katkoo. Aloin sitten mitata, että onko katkos
kuvaputkessa, suurjännitemuuntajan juotoksissa vai missä. Vähän ihmettelin
yhdessä vaiheessa Fluke 73:lla mitatessani, että miksi mittapään kärjestä
tuntuu iskevän kuin staattisen sähkön kipinä hehkupiirin folioihin.
Seuraavaksi pistin Fluken mustan mittapään skoopin maahan ja mittasin
punaisella hehkupiiriä. Fluke ehti näyttää 1507 volttia ennenkuin teki
resetit. Jaa, oskilloskoopeissa ei hehku näemmä aina olekaan ihan
maapotentiaalissa. :) Mittari toimi self-resettinsä jälkeen OK, skooppikin
tuli kuntoon kun paikallistin vian suurjännitemuuntajan sisään ja vaihdoin
muuntajan.
-A
--
Mikä on elkovikaisten teholähteiden korjaajan lempikappale?
-Nik Kershaw: The Ripple.
Ari Laitinen
"Arto Niskanen" <ar...@rhea.oamk.fi> kirjoitti viestissä
news:bs6g35$8rm$2...@news.oamk.fi...
> yhdessä vaiheessa Fluke 73:lla mitatessani, että miksi mittapään kärjestä
> tuntuu iskevän kuin staattisen sähkön kipinä hehkupiirin folioihin.
> Seuraavaksi pistin Fluken mustan mittapään skoopin maahan ja mittasin
> punaisella hehkupiiriä. Fluke ehti näyttää 1507 volttia ennenkuin teki
> resetit. Jaa, oskilloskoopeissa ei hehku näemmä aina olekaan ihan
> maapotentiaalissa. :) Mittari toimi self-resettinsä jälkeen OK, skooppikin
> tuli kuntoon kun paikallistin vian suurjännitemuuntajan sisään ja vaihdoin
> muuntajan.
Sama ilmiö kun mittasin flukella muistaakseni öljypolttimon sytytysmuuntajaa
niin jossain vaiheessa se sammahti mutta ei hajonnut. Päättelin että
ylijännitteen tapauksessa se on suunniteltu sammumaan sen sijaan että se
näyttäisi jotain vaarallisen väärin.
Arto Niskanen
: "Arto Niskanen" <ar...@rhea.oamk.fi> kirjoitti viestissä
: news:bs6g35$8rm$2...@news.oamk.fi...
Työpaikalla elikkä koululla tuli vastaan rutiiniparistonvaihdossa yksi
Fluke 79-II, jolla oli mitattu jotain tuntematonta. Mittarin piirilevyllä
oli voltti- ja maaliittimien välillä piirilevyllä noin millimetrin
kipinäväli, jossa oli jossain vaiheessa ollut tapahtuma. Kipinävälin
foliot olivat höyrystyneet ja tilannetta oli jo joskus aikoinaan korjattu
siivoamalla jälkiä pois ja laittamalla foliopahvin pois palaneen
muovipinnan tilalle teipinpala. Mietintään jäi, mistä on saatu sellainen
määrä sähköä talossa, jossa käytössä on AC230, DC 30V/3A ja suuremmista
jännitteistä vain 400V/100mA. Veikkaan, että joku on vähän lainannut
mittaria ja mitannut sillä mikroaaltouunia tahi juuri öljypolttimen
sytytysmuuntajaa. En keksi, mistä muualtakaan olisi yli kV ja ampeeria
riittävästi löytynyt.