Alan opiskelu!
Ilkka
opetetaan elektroniikka puolta. Jos isona tahtoisin pystyä
korjaamaan/rakentamaan/ymmärtämään elektronisten laitteiden sielunelämää,
niin mihin oppilaitokseen silloin on syytä hakea. Tiedän että
ammattikoulussa on jotain linjoja, mutta sen koulutuksen riittävyys
arveluttaa itseäni. Opitaanko asiat pääasiassa käytännössä ja mikä on
riittävä teoria pohja? Kun elektroniikka koulutusta näyttäisi järjestävän
niin ammattikoulut, ammattikorkeat kuin yliopistot ja teknilliset
korkeakoulutkin, mutta jos tarkoituksena pystyä "korjaamaan" niin mikä
näistä on mielestänne sopivin? Konkretisoidaan vielä hiukan, mitä
kaupungeissa olevat eletroniikkakorjaamoiden henkilökunta on
koulutukseltaan? Itselläni taustalla on YO-lakki ja reilut 2v
matematiikan/fysiikan opiskeluja. Minne kouluun haen isona?
Ilkka.
Juhana Paavola
Ville Lehtinen
"Ilkka" <ili...@SPAMhotmail.com> kirjoitti
>Itselläni taustalla on YO-lakki ja reilut 2v
> matematiikan/fysiikan opiskeluja. Minne kouluun haen isona?
> Ilkka.
>
korkeakoulu ja elektroniikkaa siellä, erilaiseen elektroniikkaan suuntaavia
pää- ja sivuaineita on tukuttain. Et opi pelkästään ymmärtämään miten asiat
toimii vaan kaiken lisäksi miksi ne toimii niin. Toki huoltojannuksi riittää
amiskin, mieti itse miten syvän ymmärryksen asioihin haluat ja mitää haluat
mahdollisesti loppuelämäsi tehdä työksesi...
--
Ville
Tuomas Airaksinen
> AMK, tietotekniikka ja/tai elektroniikka.
Yliopistoissakin on elektroniikkaa, varmaan vähän syvällisemminkin...
Ainakin Jyväskylässä (fysiikan laitos/elektroniikka). Noita kursseja olisi
tarkoitus itsekin jossain vaiheessa opiskella.
Ei tuonne ainakaan vaikea ole sisään päästä, jos lakki on hallussa ja
matikka ja fysiikka sujuu ainakin jotenkin...:) Toinen asia on sitten,
miten hyvin siellä sitten pärjää...
--
Tuomas Airaksinen
http://tuma.stc.cx/
Alfred Poet
> korkeakoulutkin, mutta jos tarkoituksena pystyä "korjaamaan" niin mikä
>
Itselläni on amispohja riittänyt aika pitkälle, tosin ei siellä koulussa
juuri mitään oppinut, oma aktiivisuus ja harrastelu sekä käytännön kokemuksen
kertyminen ovat olleet paljolti kantavia voimia. Totta puhuen olisin
luultavasti oppinut kolmessa vuodessa enemmän elektroniikasta olemalla
kotona, mutta kun siihen ei saa opintotukia eikä siitä saa todistustakaan...
Silti jatko-opiskelu tai oikeammin sen puute vaivaa aina välillä, erityisesti
kun jossain työhön liittyvässä tilanteessa tai kursseilla tulee puheeksi
taustat, ja kaikki ympärillä tuntuu olevan vähintään insinöörejä...
Korostettakoon vielä tässä sellaista yksityiskohtaa, että amis on juuri se
paikka mistä on tarkoitus valmistua käytännön ammattilaisia, eli niitä
asentajia ja korjaajia. Yliopistoista ja teknillisestä korkeakoulusta
valmistuu teoreetikkoja, jotka kyllä osaavat selittää vaikka millaisia
hienoja kaavoja, mutta eivät välttämättä erota vastusta ja mikropiiriä
toisistaan sellaiset nähdessään. Ammattikorkean inssien pitäisi sitten
sijoittua jonnekin tuolle välille, elikkä vahvan teoriapuolen ja jonkinlaisen
käytännön taidon osaajiksi. Mutta totta kai kannattaa tähdätä mahdollisimman
pitkälle jos paukkuja löytyy. Sitä paitsi tuo meikäläisen yleistys oli aika
raju, saattaa jopa nostaa joitakin ihmisiä vastarintaan ;-)
Ai niin, ja jos joku tietää mitä ihmeen tyyppejä ovat työteknikot, niin
kertokaas minullekin?
--
-Alfred-
http://koti.mbnet.fi/alfland
Ville Voipio
minä
"Ilkka" <ili...@SPAMhotmail.com> kirjoitti
viestissä:arq1qa$gsl$1...@mordred.cc.jyu.fi...
teoriaa puolet käytännönopiskelua(siis ollaan tupakalla kokoajan...) mutta
tietenkin ammattikorkeakoulussa on jotain. Itselläni ei ole sieltä kokemusta
mutta minun tuttu joka on siellä niin sanoo että on ihan samanlaista kuin
amiskalla paitsi enemmän teoriaa.. siis sama asia eri koulussa...
Ilkka
> Ainakin Jyväskylässä (fysiikan laitos/elektroniikka). Noita kursseja olisi
> tarkoitus itsekin jossain vaiheessa opiskella.
Tuttu paikka, täällä Jyväskylässä itsekin opiskelen. Ja juuri tänään
katselin noita fysiikan suuntautumis vaihtoehtoja, kun luen sitä
sivuaineena. Fysiikan peruskurssi III käyn juuri parhaillaan menossa.
> Ei tuonne ainakaan vaikea ole sisään päästä, jos lakki on hallussa ja
> matikka ja fysiikka sujuu ainakin jotenkin...:) Toinen asia on sitten,
> miten hyvin siellä sitten pärjää...
> Tuomas Airaksinen
terve tuma. t.milet
Ville Voipio
> Korostettakoon vielä tässä sellaista yksityiskohtaa, että amis on juuri se
> paikka mistä on tarkoitus valmistua käytännön ammattilaisia, eli niitä
> asentajia ja korjaajia. Yliopistoista ja teknillisestä korkeakoulusta
> valmistuu teoreetikkoja, jotka kyllä osaavat selittää vaikka millaisia
> hienoja kaavoja, mutta eivät välttämättä erota vastusta ja mikropiiriä
> toisistaan sellaiset nähdessään. Ammattikorkean inssien pitäisi sitten
> sijoittua jonnekin tuolle välille, elikkä vahvan teoriapuolen ja jonkinlaisen
> käytännön taidon osaajiksi. Mutta totta kai kannattaa tähdätä mahdollisimman
> pitkälle jos paukkuja löytyy. Sitä paitsi tuo meikäläisen yleistys oli aika
> raju, saattaa jopa nostaa joitakin ihmisiä vastarintaan ;-)
Niin, siis vanha viisaushan sanoi, että:
teknikko ei tiedä mutta osaa
insinööri ei osaa mutta tietää
ja sitten on luomakunnan kruununa diploomi-inssinööri:
DI ei osaa eikä tiedä
Aika paljon totta tuossakin noin käytännön kannalta :)
Työelämässä kaiholla ihmetellään sitä, mihin ne teknikot hävisivät.
Joku opetusministeriön akka varmaankin keksi, että on hienompaa,
kun saadaan korkeakoulututkinnon suorittaneita hoitsuja, ja siinä
samassa hävisivät sitten teknikot. (Ainakin tuota Stadian toimintaa
katsoessa näyttää siltä, että tekniikan alaa viedään soster-alojen
toimesta kuin pässiä narussa.)
Vaativampaa käytännön elektroniikkaa ei opeteta missään oppilaitok-
sessa. TKK:t haluavat ylevää tiedettä tehdä, joten käytännön aineet
heitetään pois. AMK:t haluavat matkia TKK:ta, joten käytännön
aineet heitetään pois. Amiksissa taas väki on sen verran kirjavaa,
ettei teoriaa voi kovin paljon opettaa.
Valitettavasti näyttääpi olevan niin, että vanha opintojärjestelmä
(amis, opistosta teknikot, opistoinssit, DI:t) olisi tekniikan
alalla nykyistä (amis, AMK-inssi, DI) parempi.
- Ville
--
Ville Voipio, Dr.Tech., M.Sc. (EE)
Matti Kaki
>
>Työelämässä kaiholla ihmetellään sitä, mihin ne teknikot hävisivät.
>Joku opetusministeriön akka varmaankin keksi, että on hienompaa,
>kun saadaan korkeakoulututkinnon suorittaneita hoitsuja, ja siinä
>samassa hävisivät sitten teknikot.
Katos vaan. Nekin varmaan muuttuivat "insinööreiksi",
kun teknikko kuulostaa niin vanhanaikaiselta.
>Vaativampaa käytännön elektroniikkaa ei opeteta missään oppilaitok-
>sessa. TKK:t haluavat ylevää tiedettä tehdä, joten käytännön aineet
>heitetään pois. AMK:t haluavat matkia TKK:ta, joten käytännön
>aineet heitetään pois. Amiksissa taas väki on sen verran kirjavaa,
>ettei teoriaa voi kovin paljon opettaa.
>
>Valitettavasti näyttääpi olevan niin, että vanha opintojärjestelmä
>(amis, opistosta teknikot, opistoinssit, DI:t) olisi tekniikan
>alalla nykyistä (amis, AMK-inssi, DI) parempi.
>
>- Ville
Näin on. Jos haluaa elektroniikkaa oppia niin teoria
hankitaan koulun penkillä ja käytännön oppi joko harrasteen
tai työelämän parissa. Jos haluaa käytännön hommiin, elikkä
ihan korjaamaan laitteita, mitä korkeampi tutkinto on, sitä
epäilevämmin työnantajat suhtautuvat, koska jos on vaikka DI,
niin kukapa palkkaisi hänet asentajan vakanssille? Palkka on
huomattavasti pienempi eivätkä työt varmasti kiinnosta pitemmän
päälle. Tulee kuitenkin pohdittua "liian" syvällisesti jonkin
komponentin toimintaa. Mutta jos perustat oman yrityksen,
silloin voit tietysti suorittaa sellaisen tutkinnon, kuin
mitä haluat. Muistaa kannattaa myös se, että esim. TKK:lla
menee vuosia enemmän, kuin amiksessa ja siellä oppii kuitenkin
sellaisille tavoille, että muut korjaamon kaverit alkavat katsoa
pitkään moista "neroa", jonka puheista ei ymmärrä puoliakaan.
Sitten on "pitkä linja". Eli amis -> koulu -> opisto -> TKK
Siinä on se hyvä puoli, että voi jatkaa niin pitkälle, kuin
rahkeet riittävät. Aikaa kyllä menee rutkasti. Mutta voihan
ensin mennä amikseen kurkkaamaan ja sitten mennä eteenpäin.
Se työteknikko muuten on kirjeopistossa opiskellut henkilö.
Matti Käki oh2bio "oikea" teknikko :-D
Pekka Koski
<oh2bio...@sci.fi.invalid> wrote:
> Matti Käki oh2bio "oikea" teknikko :-D
Samoin :) oh8hts
Matti Junttila
> > Yliopistoissakin on elektroniikkaa, varmaan vähän syvällisemminkin...
> > Ainakin Jyväskylässä (fysiikan laitos/elektroniikka). Noita kursseja olisi
> > tarkoitus itsekin jossain vaiheessa opiskella.
>
> Tuttu paikka, täällä Jyväskylässä itsekin opiskelen. Ja juuri tänään
> katselin noita fysiikan suuntautumis vaihtoehtoja, kun luen sitä
> sivuaineena. Fysiikan peruskurssi III käyn juuri parhaillaan menossa.
>
Jos kerran jo yliopistolla opiskelet niin varmaan luontevinta olisi
vaihtaa tiedekuntaa(ja/tai yliopistoa), luultavasti osan matematiikan ja
fysiikan kursseista saisi luettua hyväksi. Tai sitten ottaa sivuaineeksi
niin paljon elektroniikkaa kuin ikuna mahdollista.
Vastavalmistunut keskiarvo-di tuskin osaa korjata(hyvä jos purkaa)
käytännössä mitään, suunnitteluhommista voi jotain hajuakin jo olla...
Sama pätenee amk-insinööreihin, ammattikoululaisten keskimääräisestä
osaamistasosta en uskalla mennä sanomaan mitään :)
--
mzzj
always wannabe-amis
PM
>
> Niin, siis vanha viisaushan sanoi, että:
>
> teknikko ei tiedä mutta osaa
> insinööri ei osaa mutta tietää
>
> ja sitten on luomakunnan kruununa diploomi-inssinööri:
>
> DI ei osaa eikä tiedä
>
> Aika paljon totta tuossakin noin käytännön kannalta :)
>
asentaja tietää sekä osaa
Joskus törmää tilanteeseen (muuallakin kuin elektroniikassa), että inssi
suunnittelee paperille hienon ja toimivan vekottimen, ja työntekijä
tulee sitten paperi kourassa kysymään, että "mites ajattelit tämän
valmistaa, kun ei ole meillä tarvittavaa konetta ja vaikka olisikin, ei
sillä tätä voisi oikeastaan edes tehdä"... =)
Alfred Poet
> Sama pätenee amk-insinööreihin, ammattikoululaisten keskimääräisestä
> osaamistasosta en uskalla mennä sanomaan mitään :)
Vaihtelu luonnollisesti on varsin suurta ;-)
Meidänkin amisluokka kyllä keskittyi enemmän ryyppäämiseen, autoihin ja naisiin
sekä erityisesti niistä kaikista kerskailuun. Itse valmistuin linjan parhaalla
keskiarvolla, joka ei kuitenkaan ollut lopulta niin hirmuisen korkea... Taso vain
ei todellakaan ollut häävi.
Amiksen miinuspuolina on ainakin vähemmän motivoitunut ilmapiiri, kehityksen
kelkasta ajat sitten pudonneet opettajat ja runsas yleisaineiden määrä. Ainakaan
aikuiselle en suosittelisi. Jos ikä vain riittää ja kiinnostus on aitoa, niin
kannattaa pyrkiä johonkin aikuiskoulutukseen. Mutta voi amiksessakin oppia, jos
itsellä vain riittää intoa käyttää koulun tarjoamat mahdollisuudet hyväkseen.
Ainakin meillä oli työtunnit järjestetty niin että suurimman osan aikaa sai
keskittyä vapaasti valittuihin aiheisiin. Paitsi ensimmäinen vuosi, silloin
tehtiin metallitöitä ja sähköasennusharjoituksia sekä viritettiin n.30-vuotiaita
pneumaattisia piirtureita... herrajjumala! Sitten luettiin äidinkieltä, taide- ja
ympäristöoppia, yhteiskuntaoppia, liikuntaa jne.
Ei sillä, hyvähän se on saada kaikenlaista tietoa.
--
-Alfred-
http://koti.mbnet.fi/alfland
Alfred Poet
"Alfred", mekaanikon koulutus, teknikon vakanssi, insinöörin työ,
ruhtinaallinen palkka ja kuninkaalliset menot ;-))))
Ilkka
> Joskus törmää tilanteeseen (muuallakin kuin elektroniikassa), että inssi
> suunnittelee paperille hienon ja toimivan vekottimen, ja työntekijä
> tulee sitten paperi kourassa kysymään, että "mites ajattelit tämän
> valmistaa, kun ei ole meillä tarvittavaa konetta ja vaikka olisikin, ei
> sillä tätä voisi oikeastaan edes tehdä"... =)
Juuri tässä onkin ongelmani ydin. Teoriaa näyttää voivan opiskella
amis-amk-teknillinenkork.koulu tasoilla, mutta missä oppii tarpeeksi myös
käytäntöä? DI ymmärtää osien sielunelämän, muttei tunnista niitä, amis
tuntee osat ulkonäöltä, muttei ymmärrä mitä niiden sisällä tapahtuu.
(ääriesimerkki) Olisikohan sitten parasta vetää välistä ja valita AMK. Mutta
jos valmistun AMK:sta osaanko vieläkään korjata sängynalla lojuvaa
rikkinäistä mikroaaltouunia?
Alfred Poet
> Juuri tässä onkin ongelmani ydin. Teoriaa näyttää voivan opiskella
> amis-amk-teknillinenkork.koulu tasoilla, mutta missä oppii tarpeeksi myös
> käytäntöä? DI ymmärtää osien sielunelämän, muttei tunnista niitä, amis
> tuntee osat ulkonäöltä, muttei ymmärrä mitä niiden sisällä tapahtuu.
> (ääriesimerkki) Olisikohan sitten parasta vetää välistä ja valita AMK. Mutta
> jos valmistun AMK:sta osaanko vieläkään korjata sängynalla lojuvaa
> rikkinäistä mikroaaltouunia?
No ehkä ei kannata valita opinahjoaan ihan noin lyhytkantoiselta pohjalta.
Hengaa täällä muutama kuukausi niin osaat korjata melkein mitä vain ;-) Älä
kuitenkaan aloita siitä mikroaaltouunista, sen kanssa on liian helppo tappaa
itsensä.
--
-Alfred-
http://koti.mbnet.fi/alfland
PM
>
> Juuri tässä onkin ongelmani ydin. Teoriaa näyttää voivan opiskella
> amis-amk-teknillinenkork.koulu tasoilla, mutta missä oppii tarpeeksi myös
> käytäntöä? DI ymmärtää osien sielunelämän, muttei tunnista niitä, amis
> tuntee osat ulkonäöltä, muttei ymmärrä mitä niiden sisällä tapahtuu.
> (ääriesimerkki) Olisikohan sitten parasta vetää välistä ja valita AMK. Mutta
> jos valmistun AMK:sta osaanko vieläkään korjata sängynalla lojuvaa
> rikkinäistä mikroaaltouunia?
Se, että osaatko korjata jonkun laitteen riippuu ehkä niin monesta eri
asiasta, ettei sitä pelkkä koulutustaso ratkaise. Opintomenestyksestä
alkaen siihen vaikuttaa niin oma kiinnostus kuin erilaisten asioiden
omaksuminenkin. Pelkistetysti voisi ehkä sanoa, että laitteen
korjaamiseen edes jotenkin riittävä perustieto elektroniikasta saadaan
varmaan kaikista edellämainituista oppilaitoksista. Tietysti tuo
korjaushomma voi olla pahimmillaan sen verran konstikasta, ettei siinä
edes ole merkitystä todistuksessa lukevalla tittelillä.
Itse olen hiukan sillä kannalla, että mitä 'korkeampi' koulutus, sitä
teoreettisempi se on. Ei varmastikaan ihan mitään huuhaata. Kokemuskin
on osoittanut tuon todeksi monessa tilanteessa; insinöörin ajattelutapa
on monesti aivan turhan monimutkainen. Kun joku ongelma esiintyy ei ole
mitään hyötyä jostain 'periaatteessa siinä voisi olla plääplääplää...',
vaan ongelma on yksinkertaisesti korjattava. Joskus 'pelkkä' mekaanikko
korjaa vian siinä ajassa, jossa inssi alkaa pikkuhiljaa päästä ongelmaan
johtaneen syyn jäljille. Tämä on nyt tietysti aika karkeaa yleistystä,
mutta ei varmasti myöskään täysin perätöntä.
Työelämässä olen tavannut useita hiljattain valmistuneita inssejä, ja
toisinaan on tullut sellainen tunne, että nytkö he vasta näkevät ensi
kertaa ihka oikean yleismittarin! =) Tuskin ihan niinkään, mutta
ainakaan TKK:ssa ei minun tietääkseni kovin paljoa mitään käytännön
töitä tehdä, joitakin mittausluontoisia labraharjoituksia ehkä.
Koulua miettiessäsi kannattaa selvittää itselleen myös se, että kuinka
todennäköisesti haluat sitä tehdä vielä myöhemminkin. Tietysti
tuollaista on kyllä aika vaikeaa tietää, mutta sanonta 'nälkä kasvaa
syödessä' voi näyttäytyä tässäkin asiassa. Mutta noilla vaatimuksilla
itse ainakin lähtisin amikseen. Sieltähän ne RTV-asentajatkin ainakin
yleensä tulevat. Mutta niinkin voi käydä, että koulun päätyttyä jää
tunne, että miksei siinä ja siinä menty sen pidemmälle.
PM
>
> Meidänkin amisluokka kyllä keskittyi enemmän ryyppäämiseen, autoihin ja naisiin
> sekä erityisesti niistä kaikista kerskailuun. Itse valmistuin linjan parhaalla
> keskiarvolla, joka ei kuitenkaan ollut lopulta niin hirmuisen korkea... Taso vain
> ei todellakaan ollut häävi.
>
> Amiksen miinuspuolina on ainakin vähemmän motivoitunut ilmapiiri, kehityksen
> kelkasta ajat sitten pudonneet opettajat ja runsas yleisaineiden määrä. Ainakaan
> aikuiselle en suosittelisi.
Itse en enää amikseen menisikään muuten kuin aikuislinjalle. Ainoa
'yleisaine' on englanti, mikä ei tällä alalla liene ihan turhaa.
Aikuisporukassa ei ilmene yhtään mainitsemistasi ongelmista,
päivälinjalla varmasti kaikki ja vähän enemmänkin. =)
Huonona puolena voisi ehkä mainita sen, että kun opiskeluun sisältyy
elektroniikkaa, sähkötekniikkaa, tietokone- sekä tietoliikennetekniikkaa
jne. tuppaa olemaan hiukan niin, että kaikkea raapaistaan hiukan
pinnalta ja siihen se myös jää.
Toki amiksessa on erinomainen tilaisuus saada tuntumaa eri asioihin, ja
kiinnostuksen mukaan lähteä niitä kehittämään lisää, vaikka sitten
omatoimisesti. Perusteet kyllä mielestäni saa aika moneen juttuun, ml.
HTML, C++, PIC-ohjelmointi, ihan puhdas elektroniikka, verkkotekniikka,
PC-tuntemus jne.
Sami Jokela
"Ville Voipio" <vvo...@kosh.hut.fi> wrote in message
news:i3kwun3...@kosh.hut.fi...
----------------------------------------------------------------------------
----
>
> Elektroniikan osaajia ei siis tule koulusta, vaan ala täytyy
> opetella itse.
Ikävä juttu, mutta totta.Ainakin korkeamman tason opinnoissa.
Ammattikoulutasolla vielä opetetaan jopa analogielektroniikkaa. Ei tosin
sielläkään kovin perusteellisesti. Itselleni on muodostunut sellainen kuva
asiasta, että esim. viihde-elektroniikan huoltofirmoissa tulevaisuuden
työntekijät tulevat muodostumaan henkilöistä, joilla on ollut niin paljon
kiinnostusta asiaan, että ovat omatoimisesti opiskelleet "katoavaa
kansanperinnettä". Sitten kun mennään johonkin niinkin eksoottiseen
aiheeseen, kuin radioputket, niin koulutusta ei löydy enää mistään. Itse
olen joutunut hataran putkitietämykseni hankkimaan, ja siinä toivottavasti
vielä kehityn.
Matti Junttila
On Sun, 24 Nov 2002, Ilkka wrote:
>
> Juuri tässä onkin ongelmani ydin. Teoriaa näyttää voivan opiskella
> amis-amk-teknillinenkork.koulu tasoilla, mutta missä oppii tarpeeksi myös
> käytäntöä? DI ymmärtää osien sielunelämän, muttei tunnista niitä, amis
> tuntee osat ulkonäöltä, muttei ymmärrä mitä niiden sisällä tapahtuu.
> (ääriesimerkki) Olisikohan sitten parasta vetää välistä ja valita AMK. Mutta
> jos valmistun AMK:sta osaanko vieläkään korjata sängynalla lojuvaa
> rikkinäistä mikroaaltouunia?
>
Pahoin pelkään että se käytäntö on opittava töissä/harrastuksena,
kouluissa annetaan vain tarpeellista(ja/tai tarpeetonta) pohjatietoa.
(örgh, tiistaina olisi ei-niin-kiinnostava puolijohdekomponenttien tentti)
Kesätöissä/osa-aikaisena heti kuin mahdollista jotenkin alaa sivuaviin
hommiin, kotia pussillinen trankkuja ja kolvi ja vielä vaikka johonkin
koulun elektroniikkakerhoon , sieltä se käytännön osaaminen kertyy.
Mikroaaltouunien rapaaminen kannattaa aloittaa vasta sitten kun kokemusta
on kertynyt vähemmän hengenvaarallisten kytkentöjen räjäyttämisestä. :D
(Ne on sitäpaitsi aika mielenkiinnottomia vekottimia, paljon peltiä ja
johtoa, eipä juuri muuta)
--
mzzj
Matti Junttila
Department of electrical engineering
University of Oulu
mz...@paju.oulu.fi
Sami Jokela
"Alfred Poet" <alf...@mbnet.fi> wrote in message
news:3DE0D14A...@mbnet.fi...
> >
> Amiksen miinuspuolina on ainakin vähemmän motivoitunut ilmapiiri,
kehityksen
> kelkasta ajat sitten pudonneet opettajat ja runsas yleisaineiden määrä.
Ainakaan
> aikuiselle en suosittelisi. Jos ikä vain riittää ja kiinnostus on aitoa,
niin
> kannattaa pyrkiä johonkin aikuiskoulutukseen. Mutta voi amiksessakin
oppia, jos
> itsellä vain riittää intoa käyttää koulun tarjoamat mahdollisuudet
hyväkseen.
> Ainakin meillä oli työtunnit järjestetty niin että suurimman osan aikaa
sai
> keskittyä vapaasti valittuihin aiheisiin. Paitsi ensimmäinen vuosi,
silloin
> tehtiin metallitöitä ja sähköasennusharjoituksia sekä viritettiin
n.30-vuotiaita
> pneumaattisia piirtureita... herrajjumala! Sitten luettiin äidinkieltä,
taide- ja
> ympäristöoppia, yhteiskuntaoppia, liikuntaa jne.
>
> Ei sillä, hyvähän se on saada kaikenlaista tietoa.
>
olennaiseen, ja kaikki muu jää pois, mikä on hyvä asia. Oli sielläkin kyllä
jotakin, joka tökki tosi pahasti, kuten mm. englannin opettaja, joka
ilmeisesti kuvitteli opettavansa 15 vuotiaita koltiaisia. Ensimmäisen tunnin
jälkeen en käynyt ainoallakaan englannintunnilla, ja kävin vain vetäsemässä
vitoset kokeista.
Tietokoneharrastus oli itselläni tuolloin hionut englanninkielen taidot
kouluenglantia korkeammalle tasolle.
Kristian Ukkonen
PM wrote:
> Ilkka wrote...
> > Juuri tässä onkin ongelmani ydin. Teoriaa näyttää voivan opiskella
> > amis-amk-teknillinenkork.koulu tasoilla, mutta missä oppii tarpeeksi myös
> > käytäntöä? DI ymmärtää osien sielunelämän, muttei tunnista niitä, amis
> > tuntee osat ulkonäöltä, muttei ymmärrä mitä niiden sisällä tapahtuu.
Se on itsestä kiinni, eikä opiskelupaikasta. Jokaisessa paikassa
voi lusmuilla niin ettei osaa mitään mistään vaikka valmistuisi
hyvillä arvosanoilla. Kaikissa se todellinen käytännön homma
opitaan vasta töissä.
> > (ääriesimerkki) Olisikohan sitten parasta vetää välistä ja valita AMK. Mutta
> > jos valmistun AMK:sta osaanko vieläkään korjata sängynalla lojuvaa
> > rikkinäistä mikroaaltouunia?
Veikkaan että ET. Amiksesta valmistuneena EHKÄ.
Mutta kaikista valmistumisen jälkeen sinun pitäisi pystyä
etsimään tieto miten korjaat sen, omaksua tieto, ja pystyä
se korjaamaan sitten.
> Se, että osaatko korjata jonkun laitteen riippuu ehkä niin monesta eri
> asiasta, ettei sitä pelkkä koulutustaso ratkaise. Opintomenestyksestä
> alkaen siihen vaikuttaa niin oma kiinnostus kuin erilaisten asioiden
> omaksuminenkin. Pelkistetysti voisi ehkä sanoa, että laitteen
> korjaamiseen edes jotenkin riittävä perustieto elektroniikasta saadaan
> varmaan kaikista edellämainituista oppilaitoksista. Tietysti tuo
> korjaushomma voi olla pahimmillaan sen verran konstikasta, ettei siinä
> edes ole merkitystä todistuksessa lukevalla tittelillä.
>
> Itse olen hiukan sillä kannalla, että mitä 'korkeampi' koulutus, sitä
> teoreettisempi se on. Ei varmastikaan ihan mitään huuhaata. Kokemuskin
> on osoittanut tuon todeksi monessa tilanteessa; insinöörin ajattelutapa
> on monesti aivan turhan monimutkainen. Kun joku ongelma esiintyy ei ole
> mitään hyötyä jostain 'periaatteessa siinä voisi olla plääplääplää...',
> vaan ongelma on yksinkertaisesti korjattava. Joskus 'pelkkä' mekaanikko
> korjaa vian siinä ajassa, jossa inssi alkaa pikkuhiljaa päästä ongelmaan
> johtaneen syyn jäljille. Tämä on nyt tietysti aika karkeaa yleistystä,
> mutta ei varmasti myöskään täysin perätöntä.
Tuo on huono esimerkki, sillä "korjaaminen" paikkaamalla vaan
oire pois näkyvistä yleensä aiheuttaa sen että laite hajoaa taas
hetken päästä.
Sinänsä opiskelut vain valmentavat siihen, että osaa
itse sitten tarpeen mukaan opetella lisää sitä
erikoisosaamista mitä sattuu milloinkin tarvitsemaan.
On kuitenkin aika >99% varmaa että kymmenen vuoden
päästä ei mikään opetettu nippelitieto vaikkapa jonkin
laitteen korjauksesta päde, kun laite on jo vanhentunut ja
pois yleisestä käytöstä. Sen sijaan ne perusjutut eivät
vanhene.
Mutta jos on itse kiinnostunut vain siitä käytännön
tekemisestä ja teoria (enempää kuin pakko) ei voisi vähempää
kiinnostaa, on varmasti jokin amis hyvä vaihtoehto, oli
ala sitten hitsaus, koneistus, elektroniikka whatever.
Tuohon vaan se ikävä pointti on että saman työn tekemisestä
voidaan maksaa paljon enemmän jos on esim. DIn paperit.
Tämä nyt ei päde aivan "perus"hommissa, mutta jos päätyy
jotain erikoisosaamista vaativaa hommaa tekemään niin palkka
menee kyllä koulutuksen mukaan monessa paikassa. Samoin
monessa hommassa voi olla vaatimus tietystä minimikoulutuksesta.
Siltä pohjalta ei se "liika" koulutus ole koskaan haitaksi - eikä
tietenkään muutenkaan jos itseä aihe aidosti kiinnostaa.
Riippumatta paikasta (amis/AMK/korkeakoulu) ei se asioiden
opettelu lopu kun on paperit kourassa. Silloin se vasta alkaa.
Kristian Ukkonen.
Jarmo
> Jos kerran jo yliopistolla opiskelet niin varmaan luontevinta olisi
> vaihtaa tiedekuntaa(ja/tai yliopistoa), luultavasti osan matematiikan ja
> fysiikan kursseista saisi luettua hyväksi. Tai sitten ottaa sivuaineeksi
> niin paljon elektroniikkaa kuin ikuna mahdollista.
Jos ei osaa jo, siella ei opi. Jos osaa ja on motivaaatiota ...
Mutta ei se ole saanto.
> Vastavalmistunut keskiarvo-di tuskin osaa korjata(hyvä jos purkaa)
> käytännössä mitään, suunnitteluhommista voi jotain hajuakin jo olla...
> Sama pätenee amk-insinööreihin, ammattikoululaisten keskimääräisestä
> osaamistasosta en uskalla mennä sanomaan mitään :)
Kun olin nuori , yksi kavereistani kavi vallilan ammiksen ja oli kova
peto alalla.
V 75 siina molemmat ihmettelimme jopa IT tekniikan ihmeita (BASIC)
Itse olen tyossani opettanut koulusta tulleita, ja taytyy sanoa:
Kaytanto opettaa , teoria on vain teoriaa ,jos sille ei ole pohjaa mihin
soveltaa.
Perusoipntojen arvon vain huomaa ikava kylla myohemmin.
Tulee vastaan oli mika oli :(-
Kiitos( Voipio, Porra,... )
Vaikka em. pistikin laskutikulla matriiseja kaantamaan.
Jarmo
PM
>
> Aikuisamiksen käyneenä voin kertoa, että siellä todellakin keskitytään
> olennaiseen, ja kaikki muu jää pois, mikä on hyvä asia.
Näin on.
> tökki tosi pahasti, kuten mm. englannin opettaja, joka
> ilmeisesti kuvitteli opettavansa 15 vuotiaita koltiaisia.
Tuli mieleeni, että kävitköhän mahdollisesti koulusi Tampereella? No
tietysti tuollaisia opettajia löytyy kyllä varmasti paljon, mutta tuli
vain mieleen... Samansuuntaisia kokemuksia... =)
Tauno Voipio
"Matti Junttila" <mz...@mail.student.oulu.fi> wrote in message
news:Pine.GSO.4.44.021124...@paju.oulu.fi...
>
> On Sun, 24 Nov 2002, Ilkka wrote:
>
> >
> > Juuri tässä onkin ongelmani ydin. Teoriaa näyttää voivan opiskella
> > amis-amk-teknillinenkork.koulu tasoilla, mutta missä oppii tarpeeksi
myös
> > käytäntöä? DI ymmärtää osien sielunelämän, muttei tunnista niitä, amis
> > tuntee osat ulkonäöltä, muttei ymmärrä mitä niiden sisällä tapahtuu.
> > (ääriesimerkki) Olisikohan sitten parasta vetää välistä ja valita AMK.
Mutta
> > jos valmistun AMK:sta osaanko vieläkään korjata sängynalla lojuvaa
> > rikkinäistä mikroaaltouunia?
> >
> Pahoin pelkään että se käytäntö on opittava töissä/harrastuksena,
> kouluissa annetaan vain tarpeellista(ja/tai tarpeetonta) pohjatietoa.
> (örgh, tiistaina olisi ei-niin-kiinnostava puolijohdekomponenttien tentti)
>
> Kesätöissä/osa-aikaisena heti kuin mahdollista jotenkin alaa sivuaviin
> hommiin, kotia pussillinen trankkuja ja kolvi ja vielä vaikka johonkin
> koulun elektroniikkakerhoon , sieltä se käytännön osaaminen kertyy.
Kannatetaan.
Kesätyöpalkoilla ostetuista puolijohteista karannut savu opettaa usein
paremmin kuin lukukausi tai pari (jotka nekin tarvitaan).
Molempia kokeilleena (kuka muistaa, mitä transistori maksoi 60-luvun
alussa?).
Tauno Voipio, OH2UG
tauno voipio @ iki fi
PM
>
> PM wrote:
> >
> > Itse olen hiukan sillä kannalla, että mitä 'korkeampi' koulutus, sitä
> > teoreettisempi se on. Ei varmastikaan ihan mitään huuhaata. Kokemuskin
> > on osoittanut tuon todeksi monessa tilanteessa; insinöörin ajattelutapa
> > on monesti aivan turhan monimutkainen. Kun joku ongelma esiintyy ei ole
> > mitään hyötyä jostain 'periaatteessa siinä voisi olla plääplääplää...',
> > vaan ongelma on yksinkertaisesti korjattava. Joskus 'pelkkä' mekaanikko
> > korjaa vian siinä ajassa, jossa inssi alkaa pikkuhiljaa päästä ongelmaan
> > johtaneen syyn jäljille. Tämä on nyt tietysti aika karkeaa yleistystä,
> > mutta ei varmasti myöskään täysin perätöntä.
>
> Tuo on huono esimerkki, sillä "korjaaminen" paikkaamalla vaan
> oire pois näkyvistä yleensä aiheuttaa sen että laite hajoaa taas
> hetken päästä.
Myönsin kyllä tuossa itsekin kommenttini eräänlaisen 'epäpätevyyden',
mutta esimerkki olikin lähinnä tilanteesta, jossa laite täytyy vain ja
ainoastaan _korjata_, ei analysoida kaikkea mahdollista asiaan
liittyvää.
Myöskin jotkut viat, jotka tulevat ajan kanssa enemmän tai vähemmän
varmasti (kuten irronnut juotos) yksinkertaisesti korjataan, eikä aleta
pohtia, että kuinka tuon estäisi tapahtumasta jälleen kymmenen vuoden
kuluttua uudelleen, mikäli laite on muuten kunnossa vielä silloin.
> Riippumatta paikasta (amis/AMK/korkeakoulu) ei se asioiden
> opettelu lopu kun on paperit kourassa. Silloin se vasta alkaa.
Ymmärsin pointtisi, mutta sanoisin itse mieluummin, että silloin se
opettelu jatkuu. Kyllä kai se kuitenkin alkaa jo koulussa.
Juhani Tolonen
> (kuka muistaa, mitä transistori maksoi 60-luvun
> alussa?).
Taskuradiot -kirja (Wiio-Somerikko, 1955) kertoo OC-71:n maksaneen 760mk
Elektrofotossa. Kirjan hinta on ollut "vain" 280mk.
Kim Fallström
>
> Joskus törmää tilanteeseen (muuallakin kuin elektroniikassa), että inssi
> suunnittelee paperille hienon ja toimivan vekottimen, ja työntekijä
> tulee sitten paperi kourassa kysymään, että "mites ajattelit tämän
> valmistaa, kun ei ole meillä tarvittavaa konetta ja vaikka olisikin, ei
> sillä tätä voisi oikeastaan edes tehdä"... =)
Nykyään on mahdollista valmistua diplomi-insinööriksi suorittamatta
edes koneenpiirrustuksen kurssia. Mitään perustietoja työstökoneiden
ominaisuuksista ei tarvittu ennenkään, mutta nykyään ei edes tarvitse
osata lukea piirrustuksia. Näin jäi enemmän aikaa Java - kursseille
ja syventävälle kvanttimekaniikalle...
Uusi DI on syytä laittaa tekemään työtä jonkun osaajan kanssa
siiheksi, että se oppii edes kysymään oikeita kysymyksiä. Proton
rakentaminen omien suunnitelmien pohjalta on kouluttava kokemus.
Kim
Ville Voipio
> Ikävä juttu, mutta totta.Ainakin korkeamman tason opinnoissa.
> Ammattikoulutasolla vielä opetetaan jopa analogielektroniikkaa.
Kyllähän sitä noin teoriassa opetetaan TKK:llakin. Sähkölle menevä
pääsee naatiskelemaan piirianalyysin kursseista (kulkivat aikanaan
teoreettisen sähkötekniikan nimellä) ja myöhemmin elektroniikan
kursseista. Jälkimmäisissä todennäköisesti transistorin ominais-
käyrästö tulee enemmän kuin tutuksi -- ainakin tentin ajaksi.
Ongelma on kuitenkin se, että linkki käytäntöön puuttuu ihan
totaalisesti. Opiskelija piirtää tyytyväisenä oparikytkentään
kahden ohmin vastuksen ja puolen faradin konkan. Toimiihan
se teoriassa.
Minusta aika hyvä lähestymistapa löytyy Horowitz-Hillistä
(The Art of Electronics). Valitettavasti kirjan käytännön tiedot
alkavat tässä vaiheessa olla vähän vanhan puolella, ainakin
itselläni kirjan käyttö on vähentynyt juuri tuosta syystä.
Käytännön tietojen yleisongelma on se, että ne vanhenevat.
Tähän usein vedotaan, kun ne jätetään opettamatta. Tottahan
se onkin, mutta jostain se on lähdettävä. On huomattavasti
helpompi sitten työelämässä päivittää hiukan vanhoja tietoja
kuin kerätä ihan alusta uudelleen.
Toki jokaisen on itse päästettävä ne ensimmäiset savut, jotta
oppisi. (Mitä kalliimpi ja aikaavievämpi virhe, sitä opetta-
vaisempi se on :) Aika monta ihan turhaa mokaa voisi kuitenkin
karsia opettamalla käytännön asioita.
---
IMHO, jokaisen elektroniikkainsinööriksi (AMK- tai D-) valmistuvan
tielle pitäisi osua harjoitustyö, jossa joutuu suunnittelemaan
ja toteuttamaan piirin, jossa on:
- analogiaelektroniikkaa
- A/D- ja/tai D/A-muunnos
- mikrokontrolleri
Suunnittelun jälkeen piirin layout pitää tehdä CAD-ohjelmalla.
Sen jälkeen piirin voi vapaavalintaisesti teettää tai syövyttää
itse. Sitten kasataan ja laitetaan vehje toimimaan.
Monikohan nykyään valmistuvasta eleinssistä pystyisi tuohon?
Pelkäänpä, että prosentti jäisi ikävän pieneksi.
Ari Kivinen
kotoisin, ainakin oman käsitykseni mukaan. Juuri kukaan ei lähde
"tuhlaamaan" korkeampaa koulutustaan tuolle alalle. Ainakin
tampereella pyynikin ammattikoulun pohjalta (tarkemmin tietotekniikan
perustutkinto) oli helppo siirtyä huoltoon hommiin. Ei mitään
erityisen vaativaa hommaa jos keskivertotapauksia ajattelee. Erikseen
on sitten vaativammat tapaukset joihin joutuu paneutumaan vakavammin
ja kaipaisi enemmän tietämystä asioista.
Terveisin ari
On Sun, 24 Nov 2002 10:14:09 +0200, "Ilkka" <ili...@SPAMhotmail.com>
wrote:
Mika Luukkanen
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä koulutus-/oppimiskeskustelua.
Moni keskustelija onkin jo tuonut esille totuuden teorian ja
käytännön välisestä erosta. Oma näkemykseni teoriasta:
teoriapohja on välttämätön paha, jotta käytännöntasollakin
syntyisi jotakin järkevää. Hyödyllistä teoriaosaamista on
vain se osa, jota yksilö pystyy käytännössä soveltamaan.
Itse olen huomannut kisälli-mestari -metodin kaikkein
tehoikkaimmaksi menetelmäksi saada maailmaan uusia,
todellisia osaajia - alasta riippumatta. Tänä päivänä
mestareilla on vaan liian kiire, jotta he ehtisivät vasta-
alkajan taapertamista ohjaamaan - tai vastaavasti juuri
valmistuneet ovat oman osaamisensa sokaisemina huonoja
kuuntelemaan kokeneemman viisauksia.
Nykyisin koulutuslaitoksilla on tuloksentekopaineita ja
koulutusputkista pyritään tekemään mahdollisimman lyhyitä
ajallisesti. Tämä johtaa väistämättäkin asioiden pintapuoliseen
käsittelyyn - samalla työskennellään opiskelijoiden
omaksumiskyvyn äärirajoilla. Tällainen pakkotahti ei jätä
aikaa juuri opitun pureskelulle, ja niin jää oivaltaminen
ja käytännön kokeilu taka-alalle. Teoriapainoitteisessa
korkeakoulussa pitäisi jokainen opiskelija laittaa parin
vuoden opintojen jälkeen pakolliseen, vuoden kestävään
harjoitteluun, jossa siihen mennessä opittua olisi pakko
soveltaa.
Ja koulutusajalle pitäisi määritellä minimiaika: korkeakoulussa
se voisi olla vaikka neljä vuotta. Superlahjakkaat teorian
oppijat asetettaisiin käytännön puntariin, ja jos he
siitä selviävät, annettakoon sitten paperit käteen säädettyä
aikaa nopeammin.
Mika Luukkanen alias Nukkis
Risto Jokinen
Mielenkiintoinen keskustelu. :)
Tiivistettynä osa omasta mielipiteestäni luku/kirjoitustaidosta:
Mielestäni tuo lukutaidon taso on pudonnut todella alas, samoin kyky
piirtää luettavia piirikaavioita. Elektroniikka on täynnä kytkentöjä
jotka muuttuvat munkkilatinaksi jos kytkennän piirtää väärin, vaikka se
'simuloituna' olisi loogisesti oikein.
-----
+ hieman perustelua:
Vedän esiin vielä erään näkökulman joka (ehkä) kuvaa ongelmaa lisää.
Aikaisemmin elektroniikkaa (ja mm. pneumaatiikkaa yms) opetettiin
varsin paljon laitteiden kytkentäkaavioita tutkimalla ja opettelemalla
lukemaan kytkentäkaaviota. Syitä tähän oli mm. se että tietokoneita ei
ollut ja tarkoituksena oli opettaa myös tunnistamaan hyvin piirretty
kytkentä jotta virheitä tulisi vähemmän sitten kun kytkentöjä aletaan
piirtää (käsin) itse. Hyvin piirrettyjä kytkentöjä piti käyttää
uudestaan ja huonosti piirretyt kannatti piirtää uudestaan.
Elektroniikan ymmärtämiseen vaaditaan nimenomaan tuota lukutaitoa. Kykyä
ymmärtää/löytää ne tutut komponentit/osakokonaisuudet jotka voi
'tarpeettomina' sivuuttaa ja sen jälkeen jää jäljelle ne muutama
kymmenen komponenttia jotka erottavat esimerkiksi erimerkkiset
tv-vastaanottimet toisistaan.
Yleistin edellä vähän tarkoituksella liikaa, idea selviää kuitenkin.
Tämä liittyy niihin 7:ään (tai siis 4..10) asiaan jotka kerralla pysyy
mielessä. 7 osiaa voi käsittää joko telkkarin tai tutkan tai sitten
vaan ne 7 ensimmäistä komponenttia powerista jos tunnistus
'tuttuihin' osiin ei onnistu. Kannattaa panostaa siis mahdollisimman
suurien kokonaisuuksien tunnistamiseen.
----
Lukutaitoa oppii vain lukemalla, kymmeniä, satoja, mielellään tuhansia
erilaisia piirikaavioita. On (mielestäni) melko sama asia että mitä
lukee, kunhan lukee (tässä on selvä analogia kirjallisuuteen), aina jää
jotain nahkakansiin ja oivallus, juu tämähän on tuttu kytkentä,,,,,!!!
tuntuu sitten kahta paremmalta. Esimerkkejä löytyy ihan yhtä lailla
vanhojen putkiradioiden sisältä kuin vaikka elektrorin 306 kytkentää
kirjasta.
[Mielestäni hyvin piirrettu skema ei tarvitse tuekseen
toimintaselostusta. Huonosti piirrettyä skemaa ei sitten
toimintaselostuskaan enää pelasta.]
Kun tämä 'tunnistuskynnys' on ylitetty, loppu onkin jo aika helppoa.
Niin ja lisäksi samalla kun nuo 'tutut' kytkennät on ohjelmoitu
näkömuistiin, ne myös palaavat sieltä saman näköisinä hyvinä
peruskytkentöinä uusiin vimpaimiin :)
(jos näkömuistia ei ole lainkaan niin elektroniikan kanssa puuhailusta
ei mielestäni tule mitään käytönnön tasolla, ongelma on yhtä suuri kuin
jos olisi täysin värisokea ja yrittäisi olla töissä maalikaupassa)
----
[sulku auki...
Sama ongelma on yllätys yllätys ohjelmistopuolella. Tuntuu siltä että
myöskään ohjelmiston lukemista ei opeteta enää suomessa.
Ohjelmistorakenteiden kirjoitus vastaa 'skeman piirtämistä' siinä
suhteessa että jotkut ohjelmistorakenteet vaan 'kirjoitetaan tietyllä
tavalla) ja tässä ei nyt ole kysymys sisennyksistä. Ohjelmistossa
tyylejä/kieliä on kuitenkin useita ja samat rakenteet pitää pystyä
tunnistamaan kielestä riippumatta.
... sulku kiinni]
-- Risto
Jouni
> tielle pitäisi osua harjoitustyö, jossa joutuu suunnittelemaan
> ja toteuttamaan piirin, jossa on:
>
> - analogiaelektroniikkaa
> - A/D- ja/tai D/A-muunnos
> - mikrokontrolleri
Minä pystyisin, mutta olenkin vain amiskan käynyt ja sittemmin
jatko-opiskellut teknikoksi. Tosin softan kanssa mieluusti konsultoisin
jonkun kokeneemman kanssa, niitä en ole vääntänyt.
Ja tuon mikrokontrollerin tarpeen kyseenalaistaisin ihan periaatteesta,
niitä tungetaan nykyään joka paikkaan missä pärjäisi vähemmänkin hienolla
tekniikalla. Suunnittelussa pitää muistaa että "keep it simply".
Mikropiirillä on hyvä korvata _useiden_komponenttien kokonaisuus. Mutta kun
sillä korvataan työ, jonka transistori voisi hoitaa... seurauksena
lisääntynyt materiaalikustannus, piirilevyn suunnittelutarve ja
vikataajuuden kasvu.
Esimerkkinä vaikka autojen valopesuri rele. Velopesurit olivat aikanaan
pakolliset, ja ne kannatti useimmiten asentaa vasta Suomessa niin ei
tarvinnut maksaa 144% autoveroa niistäkin osista. Rele antaa noin puolen
sekunnin pulssin, koska pesurin moottori on mitoitettu huomattavan paljon
alle 12 voltin käyttöjännittelle, tällä saadaan korkea kierrosnopeus ja
paine halvalla moottorilla. Rele merkistä riippumatta sisälsi varsinaisen
työreleen, piirilevyn ja 555 ajastinpiirin. Tämä rele poksahtaessaan maksoi
autoilijalle 500-700mk. Minultakin se pamahti Rellusta. Ensin tietenkin
ajattelin vaihtaa todennäköisimmät osat eli mikropiirin ja releen
ohjaustransistorin. Mutta sitten... laitoinkin samaan kantaan uuden,
tavallisen valoreleen. Katkaisin releen maapiuhan ja siihen 1000uF lyytti,
sen rinnalle 10k purkuvastus. Viive oli aika tarkkaan puoli sekuntia, ja
pysyi riittävän tarkkana keleistä riippumatta. Miksi siis ei ollut jo
tehtaalla tehty tätä... koska kukaan ei varmaan opettanut laitteen
sunnitelleelle insinöörille että viivettä voi tehdä elektroniikassa
muutenkin kuin mikropiirillä.
Aikoinaan olin eräässä huolto/asennusliikkeessä työnjohtajana, ja
pyrkijöille annoin tehtäväksi piirtää keskuslukituksen keskusyksikön kaavio,
miten he sen hoitaisivat. Lopulta piti ottaa töihin alaa harrastanut
ylioppilas joka pääsi edes lähelle, kukaan alan kouluja käynyt ei osannut
näinkään yksinkertaista suunnitteluhommaa :(
Ja huoltohommiin pyrkijöille tiedoksi, elektroniikka on menossa
kertakäyttöiseen suuntaan. Suurin huollon työllistäjä eli hupielektroniikka
on jo kokenut melkoisen mullistuksen, CD soittimia ei enää kannata huollossa
korjata, uuden saa halvemmalla kuin mitä liikkeen pitäisi veloittaa
voidakseen elää tässä "verottajan paratiisissa". Sama koskee videoita,
kannattaako laittaa 100e 10 vuotiaan videon tekohengitykseen kun uuden saa
muutaman kympin lisää satsaamalla? Televisio on ainoa laite, jota edelleen
kannattaa korjata, mutta sekin on mennyt aika digitaaliseksi eli
vanhanaikainen modulinvaihto on nykyään piirin nyppäämistä kannasta ja uuden
laitto tilalle. Elektoroniikan huoltomiehille on käymässä kuten entisaikojen
suutareille, sukupuutto uhkaa.
Sikäli kannattaa tosiaan ottaa se mahdollisimman korkea koulupohja, sillä
suunnittelua tarvitaan aina, vaikka vehkeistä tulisi miten kertakäyttöisiä.
Just keep it simply.
"Ville Voipio" <vvo...@kosh.hut.fi> kirjoitti
viestissä:i3kbs4e...@kosh.hut.fi...
Matti Junttila
On Mon, 25 Nov 2002, Jouni wrote:
> > IMHO, jokaisen elektroniikkainsinööriksi (AMK- tai D-) valmistuvan
> > tielle pitäisi osua harjoitustyö, jossa joutuu suunnittelemaan
> > ja toteuttamaan piirin, jossa on:
> >
> > - analogiaelektroniikkaa
> > - A/D- ja/tai D/A-muunnos
> > - mikrokontrolleri
>
>
> Minä pystyisin, mutta olenkin vain amiskan käynyt ja sittemmin
> jatko-opiskellut teknikoksi. Tosin softan kanssa mieluusti konsultoisin
> jonkun kokeneemman kanssa, niitä en ole vääntänyt.
>
Mää myäs, vaikken DI ihan kohta olekaan nykyvauhdilla. Tosin täytyy sanoa
että näiden ensimmäisten kolmen vuoden koulutuksen tiedoilla tuossa
hommassa ei tekisi juuri mitään.
(Vielä kun saisi revittyä jostakin motivaatiota n+1:den matematiikan
kurssin suorittamiseen+ pakkoruåttin niin tilanne näyttäisi perin
valoisalta)
--
mzzj
Juha Sievi-Korte
> Työelämässä olen tavannut useita hiljattain valmistuneita inssejä, ja
> toisinaan on tullut sellainen tunne, että nytkö he vasta näkevät ensi
> kertaa ihka oikean yleismittarin! =) Tuskin ihan niinkään, mutta
> ainakaan TKK:ssa ei minun tietääkseni kovin paljoa mitään käytännön
> töitä tehdä, joitakin mittausluontoisia labraharjoituksia ehkä.
Onko nämä niitä suorassa kouluputkessa olevia?) Eli lukio -> AMK/TKK ja
sitten töihin.. :) Itse olen tällä hetkellä AMK:ssa ja eipä sitä käytäntöä
varmaan täälläkään liiaksi ehdi tulla. Labratöitä on jos jonkinlaisia,
mutta ne ovat kait pääasiassa juuri mittauksia ja sitten
mikrotietokonetekniikan / sulautettujen labroissa jotain
mikrokontrolleriprojekteja.
Itellä kävi tuuri kun aikoinaan amiksessa sattu elektroniikan lehtori
olemaan entinen RTV-huoltomies. Herra osas hommansa ja ilmeisesti oli sen
verran jo ehtinyt opettaakin, että siitä sai itsekin jo jotain irti :)
--
_
| | "...Think about all the positive sides in life, they
_ | |_ _ _ _ ___ never last forever ... (c)Sentenced
| || | | | || |_| || O |+---+ AMD Duron 900MHz & ATI Radeon +--+
| | |_| || | | || | || http://students.oamk.fi/~sijuma00 |
========================| E-mail: siju...@students.oamk.fi |
Janne Strang
Harrastelu
Peruskoulu
Harrastelu
Ammattikoulu
Harrastelu
Työtä n.3v RTV-huollossa
Harrastelu
Teku -Tietokone Teknikko
Harrastelu
Työtä......
Harrastelu
Eli ei siellä koulun penkillä välttämättä opi mitään kehittävää. Pitää itse
keksiä "tekemistä" joka liittyy rakenteluun yms.
Amis antaa jotakin käytännön kokemusta kovin pitämisestä kädessä, mutta
valitettavasti maailma on menossa siihen suuntaan, että kaikki yritetään tehdä
tietokoneella sielläkin... ja kaikkea mielenkiintoista surffaamista löytyy
netistäkin. Eli oikeesti ei enään tehdä ja harrasteta elektroniikkaa yms.
rakentelua.
Tekussa sitten tuli jotain teorian tynkääkin, mutta täytyy sanoa että nykyään
AMK-inssit ovat aika taidottomia poikkeuksetta. Valitettavasti.
Mutta työ tekijäänsä opettaa. Siksi ei juuri kiinnosta jatkaa opiskeluja juuri
tällä hetkellä, koska en koe saavani mitään uutta sieltä koulun penkiltä.
Sitten kun työnteko alkaa kyllästyttää riittävästi, niin mikä ettei...
Nykyään painotus vaan on niin SW-keskeistä joka paikassa.
Radioamatööriharrastus antaa mahdollisuuksia kehittää itseään monella tavalla,
sekä HW että SW. Ja kaikkea muutakin, vaikka kielitaitoa ihan konkreettisesti.
--
Janne Strang
RF-designer
Botnia Hightech Oy
PL 29 Kaustinen
janne....@bothi.fi
Ham: OH6LSL (3.5MHz-438MHz)
http://personal.inet.fi/yhdistys/oh6ai/index.htm
Markus Vuori
>
> Itselläni on amispohja riittänyt aika pitkälle, tosin ei siellä koulussa
> juuri mitään oppinut, oma aktiivisuus ja harrastelu sekä käytännön kokemuksen
> kertyminen ovat olleet paljolti kantavia voimia. Totta puhuen olisin
> luultavasti oppinut kolmessa vuodessa enemmän elektroniikasta olemalla
> kotona, mutta kun siihen ei saa opintotukia eikä siitä saa todistustakaan...
Tuo täsmälleen sama epistola voisi ihan hyvin koskea myös
IT-alan opiskelua. Olen opiskellut alaa kahdessa eri asteen
koulussa useita vuosia (tosin tutkinto on edelleen saamatta),
ja voisi sanoa, että kaikista niistä asioista, mitä on työelämässä
tähän mennessä tarvinnut, olen oppinut harrastamisen kautta
n. 95% ja ehkä sitten loput siellä koulussa. Ja jos sen kaiken
koulussa kulutetun ajan olisi ollut työssä/kotona, olisi varmaan
ehtinyt oppia vielä enemmän.
En ymmärrä mitä järkeä tässä on. Koulua vain on pakko käydä, että
pääsee töihin. Tutkinnolla muka varmistetaan jokin tietty minimi-
osaaminen, mutta tuntuu, että sekin osaaminen on paljolti jotain
muuta kuin sitä, mitä töissä tarvitaan. Koulu- ja työelämä jotenkin
tukevat toisiaan?
Alfred Poet
> liittyy ja miksi. Missä niitä laaja-alaisia harjoittelupaikkoja on...
Elektroniikan sopimusvalmistajilla ja yleensäkin pienemmissä firmoissa. Tosin
sopimusvalmistajilla pääsee toteuttamaan itseään usein vain valmistusprosessien
kanssa, varsinainen tuotekehitys kun tehdään muualla.
--
-Alfred-
http://koti.mbnet.fi/alfland
G.W.P.
"Markus Vuori" <mar...@vuoret.net> wrote in message
news:slrnau45ar...@mountain.humppa.jyu.fi...
> En ymmärrä mitä järkeä tässä on.
Koulun tarkoitus on aikaansaada sinulle paperi.
>Koulua vain on pakko käydä, että
> pääsee töihin. Tutkinnolla muka varmistetaan jokin tietty minimi-
> osaaminen, mutta tuntuu, että sekin osaaminen on paljolti jotain
> muuta kuin sitä, mitä töissä tarvitaan. Koulu- ja työelämä jotenkin
> tukevat toisiaan?
Tutkinnoissa hyvin harvoin tutkitaan sitä että osaa jotain sellaista
_oikeasti_ tehdä mitä työssä tai harrastuksessa pitää osata.
Minusta esim lääkärien koulutuksesta voisi ottaa tekniikan alalle enemmänkin
mallia... tosin ei sekään taida kovin hyvä esimerkki olla mutta
mutta..minusta pohdinnan arvoinen juttu. Vai onkohan sekin menossa
hakoteille... no mutta kuitenkin.. sitten kun sieltä koulusta tulee se ins
tai di tai el.asent tms niin häneen pitäisi töissäkin suhtautua samoin kuin
esim vastavalmistuneeseen lekuriin. Lääkärit eivät muuten
"työharjoitteluaikana" ole esim sairaalan lähetteinä, keittiöapulaisina,
siistijoinä, vahtimestareina, kahvinkeittäjinä...varaston yleismiehenä...he
hoitavat lääkärin ammattia opiskeluaikanakin, ja aika alkuvaiheessakin ovat
suoraan kuitenkin mukana tositoimissa. mutta entäs tekniikan alan
opiskelijoiden työharjoitteluosuudet...joku pullakuskina, joku
varastosihteerin apulaisena.
Minulla ei ole mitään intressiä lääkärikuntaan päin.. mutta tekniikan
ihmisenä olen tuota rinnastusta monesti ihmetellyt.. Siinä on vain yksi
pulma, työnantajien tarpeet yhden ihmisen osalta kun ovat hyvin hyvin kapea
alaiset... ei sekään oikeen hyödytä jos joku harjoitteluaikana koodaa
assyllä jotain picciä josta hänelle annetaan joku pieni rutiini
koodattavaksi ja sitä sitten hieroo muutaman kuukauden tietämättä mihin se
Ville Voipio
> tähän mennessä tarvinnut, olen oppinut harrastamisen kautta
> n. 95% ja ehkä sitten loput siellä koulussa. Ja jos sen kaiken
> koulussa kulutetun ajan olisi ollut työssä/kotona, olisi varmaan
> ehtinyt oppia vielä enemmän.
On asioita, joita ei kuitenkaan ihan helposti opi vapaaehtoisesti
työssä/kotona. Sekä softa- että rautapuolella puhtaasti itseoppineista
usein huomaa, että sopiva lisäannos teoriapohjaa tekisi aika hyvää
työn laadulle. Tietty määrä teoriaa ja formalismia (sitä filosofointia)
on suunnitteluhommissa hyvä olla mukana.
Käytäntöä niillä ei korvata. Parhaiten todennäköisesti homma menisi,
jos ongelmiin törmäisi ensin käytännössä sen verran, että tulee
pää kipeäksi, ja sen jälkeen tulisi kurssi, jossa alan problematiikkaa
pohditaan. Silloin asia jää mieleen ja siitä on hyötyä.
Jos huippulaatuista hommaa haluaa tehdä, pitää teoria tuntea.
Opetetun teorian kanssa voi tosin joskus olla kovin eri mieltä,
ja jos mielipide on perusteltu, se oma mielipide voi olla
oikeampikin kuin opetettu totuus. Pitää kuitenkin tuntea säännöt
ennen kuin alkaa rikkoa niitä.
> En ymmärrä mitä järkeä tässä on. Koulua vain on pakko käydä, että
> pääsee töihin. Tutkinnolla muka varmistetaan jokin tietty minimi-
> osaaminen, mutta tuntuu, että sekin osaaminen on paljolti jotain
> muuta kuin sitä, mitä töissä tarvitaan. Koulu- ja työelämä jotenkin
> tukevat toisiaan?
Tutkinnolla ei välttämättä kovin paljon osaamista varmisteta, mutta
jotain kuitenkin:
- tutkinnon suorittanut on koulutuskelpoinen
- tutkinnon suorittanut saa projekteja joskus päätökseen
- tutkinnon arvosanoista voi päätellä ihmisen suuntautumista.
Suomeksi tulkittuna nämä tarkoittavat sitä, että tutkinnon suorittaminen
aiheuttaa ihmiselle tietyn määrän v***sta, ja jos on tutkinto kasassa,
ihminen on jossain määrin v-kestoinen. Lisäksi tietyntasoisen tutkinnon
suorittajasta on tietty minimitaso älynlahjoista arvattavissa.
Sisältökin voi joskus olla merkittävä, mutta yleisesti on tietysti
niin, että sama se on, minkä tutkinnon sitä työelämässä ollessaan
unohtaa :)
G.W.P.
> mar...@vuoret.net (Markus Vuori) writes:
>
> > tähän mennessä tarvinnut, olen oppinut harrastamisen kautta
> > n. 95% ja ehkä sitten loput siellä koulussa. Ja jos sen kaiken
> > koulussa kulutetun ajan olisi ollut työssä/kotona, olisi varmaan
> > ehtinyt oppia vielä enemmän.
>
> On asioita, joita ei kuitenkaan ihan helposti opi vapaaehtoisesti
> työssä/kotona. Sekä softa- että rautapuolella puhtaasti itseoppineista
> usein huomaa, että sopiva lisäannos teoriapohjaa tekisi aika hyvää
> työn laadulle. Tietty määrä teoriaa ja formalismia (sitä filosofointia)
> on suunnitteluhommissa hyvä olla mukana.
Sitä voi hankkia myös ilman istumista koulussa mikäli henkilöllä on siihen
sopiva luonne ja _motivaatio_ sekä senverran nöyryyttä ettei luule
tietävänsä vaan tietää kuinka vähän tietää ja sen seurauksena syntyy halu
kaivaa se tieto.
> jos ongelmiin törmäisi ensin käytännössä sen verran, että tulee
> pää kipeäksi, ja sen jälkeen tulisi kurssi, jossa alan problematiikkaa
> pohditaan. Silloin asia jää mieleen ja siitä on hyötyä.
Minusta tässä on järkeä, varsinkin jos se pääkipu on aikaansaanut
motivaation selvittää asia.
>
> Jos huippulaatuista hommaa haluaa tehdä, pitää teoria tuntea.
> Opetetun teorian kanssa voi tosin joskus olla kovin eri mieltä,
> ja jos mielipide on perusteltu, se oma mielipide voi olla
> oikeampikin kuin opetettu totuus. Pitää kuitenkin tuntea säännöt
> ennen kuin alkaa rikkoa niitä.
Hyvä.
> Suomeksi tulkittuna nämä tarkoittavat sitä, että tutkinnon suorittaminen
> aiheuttaa ihmiselle tietyn määrän v***sta, ja jos on tutkinto kasassa,
> ihminen on jossain määrin v-kestoinen. Lisäksi tietyntasoisen tutkinnon
> suorittajasta on tietty minimitaso älynlahjoista arvattavissa.
Mainio.. ;)))
G.W.P.
> sopimusvalmistajilla pääsee toteuttamaan itseään usein vain
valmistusprosessien
> kanssa, varsinainen tuotekehitys kun tehdään muualla.
Sekin on kovin ymmärrettävää...
Eräskin elektroniikainsinööri tuli työelämään opettelemaan... sai
tutkittavakseen herkkää mittausvahvistimen etupäätä... varovaisena miehenä
sääti signaaligeneraattorin lähdön ensin asentoon 0dBm. Kun hän tiesi että
se vaatii positiivisen signaalin hän alkoi sitten säätää sitä varovasti
samalla skooppia tuijottaen..ensin +0,1dBm ..ei mitään näkynyt..
ihmettelyä...senhän piti olla tosi herkkä...sitten siitä edelleen nosti
vähitellen +0,5 ... +1,0... alkoi ihmetellä miksi mitään ei näy.... nosti
+10dbm.
pitkien tutkimustensa jälkeen hän totesi etupään olevankin jotenkin
epäherkkä ja rikki... ei muuta kuin toinen kallis vahvistin hyllystä... taas
aloitti nollasta... siis 0dBm... viidennen vahvistimen jälkeen hän alkoi
ihmetellä.. kytki skooppiin sen tulosignaalin ja sääti taas geniksen 0dBm..
ohos miten sieltä noin iso signaali tulee ja käänteli skoopin nuppia
kiiruusti 1mV/div asennosta isommalle... taitaa olla signaaligenis
hajalla..oliskohan se polttanut vahvistimen..hitto, ilmoitti mestarille että
signaaligenis on rikki ja särki vahvistimet..
Hänelle muutaman päivän päästä ehdotettiin että voisi ottaakin hommakseen
tutkia verstaan akkulaturia...saisiko sen kuntoon.
Erkki Näsi
Juhani Tolonen kirjoitti viestissä <3DE0FEC3...@iki.fi>...
>Taskuradiot -kirja (Wiio-Somerikko, 1955) kertoo OC-71:n maksaneen 760mk
>Elektrofotossa. Kirjan hinta on ollut "vain" 280mk.
Taisi olla joku myöhäisempi painos? Ei kai vuonna 1955 ollut
ensimmäistäkään transistoria yleisessä myynnissä. OC-71 kait oli mustaksi
maalatussa lasiputkessa. Kun maalin raaputti pois ja näytti lampun valoa
syntyi kaikenlaisia mielenkiintoisia ilmiöitä.
--
Erkki Näsi
Alfred Poet
> vähitellen +0,5 ... +1,0... alkoi ihmetellä miksi mitään ei näy.... nosti
> +10dbm.
No joo. Ei olisi pahitteeksi ollenkaan opetella alan yksiköitä siellä
kouluissa...
Oikeesti: Tullessani nykyiseen työpaikkaani en tiennyt mikä on esim.
spektrianalysaattori, vaikka olin jo työskennellyt elektroniikan valmistuksessa
vuosia. Eikä nuo dB:t ja dBm:tkään ihan selviä ollut. Nyt on vähän pikku pakko
ymmärtää ainakin jotain. Mutta joka hommassa ei tarvita joka tietoa...
--
-Alfred-
http://koti.mbnet.fi/alfland
Mika Iisakkila
> Taisi olla joku myöhäisempi painos? Ei kai vuonna 1955 ollut
> ensimmäistäkään transistoria yleisessä myynnissä. OC-71 kait oli mustaksi
> maalatussa lasiputkessa.
Sellaisessa juu, muistan pentuna tehneeni ensimmäisiä trankkukytkentöjäni
mm. noilla, silloin niitä vielä oli purkuromuissa. Mielestäni tuo oli
ihan ensimmäisiä yleiseen myyntiin tulleita trankkuja, joten ei -55
välttämättä liian aikaista sille ole. Ainakin mulla on vm. -62 autoni
radiossa jo pääteasteena transistori (DS-501) ja tietääkseni sama
radio oli käytössä jo muutamaa vuotta aiemmin, eli ei siitä montaa
vuotta jäisi ensiesittelystä tehotrankkuihin...
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Tommi Lundell
"Ville Lehtinen" <etunimeni....@pp5.inet.fi> wrote in message
news:E61E9.41$Ar....@read2.inet.fi...
> >
> pää- ja sivuaineita on tukuttain. Et opi pelkästään ymmärtämään miten
asiat
> toimii vaan kaiken lisäksi miksi ne toimii niin. Toki huoltojannuksi
riittää
> --
> Ville
>
Tuossa Ville pääsi mielestäni asian ytimeen.
Itse työskentelen tietoliikennelaitteiden elektroniikkasuunnittelijana ja
teknologia mitä käytämme on käsittääkseni suht korkea (Ei tietenkään
verrattavissa tutkimus työhön). Sattumien oikusta olen päässyt tähän hommaan
(josta pidän paljon) lähes pelkästään amis pohjalta. (Luin kyllä
teknikoksikin jossakin vaiheessa, mutta siellä ei paljoa uutta oppinut).
Muutama vuosi sitten yritin lukea teknikosta insinööriksi, mutta mahdollinen
korvausten nousu jäi sittemmin haaveeksi. (Lähinnä luonteeni vuoksi, joka ei
suostu hyväksymään typeriä väitteitä ilman perusteluja, jotka ymmärrän)
Eli elektroniikkan suunnitelijaksi pääseminen vaatii yleensä paljon
koulupohjaa, mutta käytännön työssä siitä on hyvin vähän apua.
(Julkinen kiitos Teille monelle ihmiselle, jotka ovat jaksaneet vastailla
typeriin miksi kysymyksiin)
Tutkimustyöstä en osaa sanoa koska en sitä ole tehnyt.
Ja sitten kait viimeinkin poittiin....
Itselläni on sillointällöin julmettuja vaikeuksi ymmärtää asioita. Ei siis
sitä miten jokin toimii, vaan miksi se toimii. Tämän takia kyselen tässäkin
ryhmässä typerältä kuulostavia juttuja. Ja rehellisesti sanottunut tuo
harmittaa itseäni suunnattomasti, joten suosittelen käymään mahdollisimman
teoria painotteista tutkintoa...kyllä sen käytännön sitten joskus oppii ja
ainakin pääsee ihmettelemään miksi se ei pidä paikkansa teorian kanssa. :p
T:Tommi
Tommi Lundell
>
> teknikko ei tiedä mutta osaa
> insinööri ei osaa mutta tietää
> >
> DI ei osaa eikä tiedä
>
> --
> Ville Voipio, Dr.Tech., M.Sc. (EE)
Heh... Vanha mutta toimiva ;-)
Vaihdoin subjektin koska taidan pompata eri aiheeseen....
Asiallinen osuus:
Mitä itse toivoisin oppineeni koulussa (amis/teku) enemmän? (järjestyksessä)
- Kirjoittamaan Suomea.
- Syvempää fysiikkaa. Ei siis mitkä kaavat toimivat tässä vaan miksi juuri
ne kaavat toimivat.
- Puhumaan Suomea
- Ilmaisemaan itseäni Suomeksi
- Auttavan englannin.
- Elämään tuolloin käytettävissä olevilla varoilla. (Herra jestas kun
tilillä nykyään olisi rahaa :P)
Kaikkia edellisiä yritän harjoittaa nykyään (kylläkin eri järjestyksessä
;-))
Se keventävä osuus.
Vuosia sitten oli ryhmäämme saapunut uusi työntekijä, joka oli juuri
valmistunut Otaniemestä DI:ksi. Hän, minä sekä eräs kolmas tyyppi istuimme
tupakkakopissa ja jostain ihme syystä tarvitsin NAND:n totuus taulukkoa. No
en tietenkään muistanut sitä ennen kuin avasin suuni ja kysyin "Mikäs taas
olikaan NAND:n totuustaulu?" Noh vastaushan tuli samantien vieressäni
istuneelta kolmannelta tyypiltä (Joka muuten oli koulutukseltaan teknikko).
Olin tietenkin tyytyväinen koska olin jo muistanut itsekkin saman...Meni
noin minuutti kun vastapäätäni istunut DI sanoi arasti "Ei se taida nyt noin
mennä". Noh tästä 'suivaantuneena' piirtelin paperille kaikkien perussaarjan
komponenttien totuustaulut ja symboolit. Poistuessani olin tietenkin rinta
rottingilla ajatellen "Hah sainhan kerrankin oltua oikeassa työasioissa".
Suraavana päivänä tapasimme jälleen samassa paikassa samalla porukalla,
jolloin DI:mme rauhallisesti kertoi, että olimme olleet oikeassa ja kaivoi
A4:kokoisen paperilapun esille, johon hän oli piirtänyt NAND:n sisäisen
kytkennän feteillä. Nyökkäsin suu auki hämmästyksestä ja taisin murahtaa
jotakin "niin" kommenttia. Tuon alku hämmennyksen jälkeen tajusin muutaman
asian. Teknikko ajattelee erillailla sekä eri tasolla kuin DI. Toisena
ajatuksena minulla oli: Tuosta tyypistä minä pidän :-)
Ajan saatossa ole häneltä oppinut ison määrän tietoa, sekä siinä sivussa
löysin tyypin jota voin sanoa enemmäksi kuin työkaveriksi. (Sniff...nyt meni
hunajaiseksi :P)
T:Tommi
Juhani Tolonen
> Taisi olla joku myöhäisempi painos? Ei kai vuonna 1955 ollut
> ensimmäistäkään transistoria yleisessä myynnissä.
Toinen painos. 1955. Kyllä niitä silloin jo on ollut tarjolla.
Varsinaisena kummajaisena pidän silti ko. kirjassa mainittuja
"transistorikuulokkeita" joilla hintaa 2300mk. "Tavalliset" luurit olisi
saanut 700mk:lla.
PM
>
> joten suosittelen käymään mahdollisimman
> teoria painotteista tutkintoa...kyllä sen käytännön sitten joskus oppii ja
> ainakin pääsee ihmettelemään miksi se ei pidä paikkansa teorian kanssa. :p
Entä jos kyseessä on henkilö, joka haluaa nimenomaan osata _tehdä_
jotain konkreettista, haluamatta kuitenkaan puuttua asioihin kovin
syvällisesti. Tuskin asentajan työhön aikovan kannattaa korkeakoulua
käydä.
Sami Jokela
"PM" <pet...@jippii.fi> wrote in message
news:MPG.184b1fdb8...@news.koti.soon.fi...
>
> > tökki tosi pahasti, kuten mm. englannin opettaja, joka
> > ilmeisesti kuvitteli opettavansa 15 vuotiaita koltiaisia.
>
> Tuli mieleeni, että kävitköhän mahdollisesti koulusi Tampereella? No
> tietysti tuollaisia opettajia löytyy kyllä varmasti paljon, mutta tuli
> vain mieleen... Samansuuntaisia kokemuksia... =)
>
Kyllä vain :-)
Sami Jokela
>
> Entä jos kyseessä on henkilö, joka haluaa nimenomaan osata _tehdä_
> jotain konkreettista, haluamatta kuitenkaan puuttua asioihin kovin
> syvällisesti. Tuskin asentajan työhön aikovan kannattaa korkeakoulua
> käydä.
>
Tommi Lundell
Amishan se siten taitaa olla, joskin kokemuksesta voin sanoa ettei esim
töllöjä ole mukava korjata pitkiä aikoja ilman että tunte myös miten se
toimii ;-)
T:Tommi
Erkki Näsi
Juhani Tolonen kirjoitti viestissä <3DE25ED2...@iki.fi>...
>> Taisi olla joku myöhäisempi painos? Ei kai vuonna 1955 ollut
>> ensimmäistäkään transistoria yleisessä myynnissä.
>Toinen painos. 1955. Kyllä niitä silloin jo on ollut tarjolla.
Ensimmäinen transistoriradio tuli USA:ssa myyntiin samana vuonna. Ei
ainakaan valikoima ole ollut kovin monipuolinen.
--
Erkki Näsi
Pasi Palanto
> paikka mistä on tarkoitus valmistua käytännön ammattilaisia, eli niitä
> asentajia ja korjaajia. Yliopistoista ja teknillisestä korkeakoulusta
> valmistuu teoreetikkoja, jotka kyllä osaavat selittää vaikka millaisia
> hienoja kaavoja, mutta eivät välttämättä erota vastusta ja mikropiiriä
> toisistaan sellaiset nähdessään. Ammattikorkean inssien pitäisi sitten
LOL!!
Täällä TTKK:lla kyllä pidetään huoli siitä että vastus erotetaan
mikropiiristä. Ei kannata nyt ihan mitä tahansa kuvitella amispohjalta.
Kyllä se on niin, että DI on DI ja amis on amis.
Ville Voipio
> Täällä TTKK:lla kyllä pidetään huoli siitä että vastus erotetaan
> mikropiiristä. Ei kannata nyt ihan mitä tahansa kuvitella amispohjalta.
> Kyllä se on niin, että DI on DI ja amis on amis.
En ole kyllä ikinä amista käynyt, mutta kuvittelisin, että amiksen
käyneen ja DI:n ero on se, että amiksesta valmistuneella on sellai-
senaan jotain käyttöä. xTKK:lta (vai onko se TTKK jo TTY?)
valmistunut puolestaan on aihio, josta voi kouluttaa jotain
hyödyllistä.
Ammattikoulut ja korkeakoulut tähtäävät eri asioihin (ja ammatti-
korkeakoulut taas eivät oikein tiedä, mihin tähtäävät). TKK:lta
pitäisi tulla hyviä suunnittelijoita, jotka _ymmärtävät_
elektroniikkaa, ammattikoulusta taas porukkaa, jotka osaavat
sujuvasti tehdä käytännön korjaustöitä.
Omien käytännön kokemusteni pohjalta ja alalla rekrytointiakin
tehneenä väittäisin, että elektroniikka-DI, joka ei ole harrastanut
elektroniikkaa, ei käytännön asioista paljon tiedä. Ihan riippumatta
opiskelupaikasta.
(Juu, tämä ei ole vertailu Hervannan ja Otaniemen välillä. Ainakin
jokin aika sitten näytti siltä, että vaikka Otaniemessä opiskelija-
aines oli hiukan parempaa sähköllä, Tampereella opetus oli parempaa.
Voi siis tällä hetkellä olla, että Tampereen Teknillinen <täytä itse>
on parempi valinta elektroniikan ylimmästä opetuksesta kiinnostuneelle
kuin Teknillinen Korkeakoulu.)
- Ville
G.W.P.
> Täällä TTKK:lla kyllä pidetään huoli siitä että vastus erotetaan
> mikropiiristä
Tuolla tarkoitit tietenkin aktiivisia komponentteja sisältaviä
puolijohdemikropiireja ja esim pelkkiä vastusverkkoja sisältävää
mikropiiriä.
Sitten kun on itsenäisesti vuosien tai pidemmän ajan kuluessa
_itsenäisesti_ suunnitellut ja toteuttanut oikeita laitteita ja
järjestelmiä annettujen reunaehtojen mukaan alkaa hahmottua oman
tietämyksen suhde siihen laaja-alaiseen tarvittavaan tietoavaruuteen
joka _olisi_ tarpeellinen. Siinä vaiheessa alkaa tietynlainen "nöyryys"
astua kuvaan ja alkaa ehkä hymyilyttää se naivi usko omiin tietoihin ja
taitoihin joihin vielä koulunpenkillä ytai juuri sen jälkeen uskoi.
Mutta se kuuluu asiaan. Tietenkin jos urputki johtaa siihen että asema
muodostuu sellaiseksi että voi jatkaa illuusiota tiedosta ja taidosta on
tilanne toinen. Joskus voi pudota maanpinnalle tai sitten ei. Yleensä
kuitenkin ihminen jossain vaiheessa alkaa tajuta sen kuinka tiedon
lisääntyessä ja laaja-alaistuessa paradoksaalisesti alkaa yhä paremmin
ja paremmin tajuta tietojensa vähäisyyden. Kunnes alkaa tajuta
tietojensa vähentyvän suhteellisesti kiihtyvällä vauhdilla siihen nähden
mikä olisi tiedon tarve ja varsinkin tekniikan kehittymisen tuoma uuden
tiedon tarve. Tietenkin onnellinen voi olla se joka kykenee säilyttämään
oman illuusionsa omien tietojensa todellisuutta suuremmasta tasosta
vielä koulun jälkeenkin.
En ole koskaan tavannut vuosikymmenien työuran aikana kelvollista koulun
valmistamaa ammattihenkilöä, valitettavasti en yhtään. Kehityskelpoisia
kylläkin. Toinen toistaan taitavampia kyllä. Parhaille on aina ollut
tyypillista alaa jotenkin tukeva harraste ym ylimääräinen jatkuva
tiedonjano ja tavaton motivaatio opiskella tavalla tai toisella lähes
joka päivä jotain syventävää ja tietopohjaa laajentavaa. Niissä
henkilöissä ei ole ollut yhtäkään sellaista joka on uskonut olevansa
koulun jälkeen tai jossain muussa vaiheessa "valmis" lyhytaikaisia
"hairahduksia" lukuunottamatta. ;))).
Ville Voipio
> tilanne toinen. Joskus voi pudota maanpinnalle tai sitten ei. Yleensä
> kuitenkin ihminen jossain vaiheessa alkaa tajuta sen kuinka tiedon
> lisääntyessä ja laaja-alaistuessa paradoksaalisesti alkaa yhä paremmin
> ja paremmin tajuta tietojensa vähäisyyden. Kunnes alkaa tajuta
> tietojensa vähentyvän suhteellisesti kiihtyvällä vauhdilla siihen nähden
> mikä olisi tiedon tarve ja varsinkin tekniikan kehittymisen tuoma uuden
> tiedon tarve.
Yliopistothan ovat tietovarastoja. Tämä tuntuu hassulta käytäntöä
vasten, mutta selväähän se on:
- ylioppilas tulee tietoa ja osaamista pursuen yliopistoon
- maisteri/DI/tohtori/mikälie lähtee yliopistolta ja huomaa
osaavansa ja tietävänsä kovin vähän
Eihän tästä voi mitään muuta johtopäätöstä vetää kuin sen, että
tieto on jätetty yliopistolle.
(Keskimäärin muuten DI:ltä menee kaksi vuotta oppia hommansa niin
hyvin, että voi opettaa sen muillekin. Tämä on kuitenkin vain keski-
arvo, vaativammissa suunnitteluhommissa menee paljon enemmän.)
G.W.P.
;)))
jospa se kuvitellun tiedon energia muuttuukin selittämättömällä tavalla
valoksi joka onkin se kummallinen valonkajo joka joskus yliopistojenkin
yllä sumuisina talvi iltoina häämöttää... menee "konsta pylkkäseksi" sen
selittäminen... joten parempi jättää taideaineiden rohvessööreille ja
vhilovhsoovffeille pohdittavaksi...
Matti Kaki
>
>Yliopistothan ovat tietovarastoja. Tämä tuntuu hassulta käytäntöä
>vasten, mutta selväähän se on:
>
>- ylioppilas tulee tietoa ja osaamista pursuen yliopistoon
>- maisteri/DI/tohtori/mikälie lähtee yliopistolta ja huomaa
> osaavansa ja tietävänsä kovin vähän
>
>Eihän tästä voi mitään muuta johtopäätöstä vetää kuin sen, että
>tieto on jätetty yliopistolle.
>
>(Keskimäärin muuten DI:ltä menee kaksi vuotta oppia hommansa niin
>hyvin, että voi opettaa sen muillekin. Tämä on kuitenkin vain keski-
>arvo, vaativammissa suunnitteluhommissa menee paljon enemmän.)
>
>- Ville
Eikös TKK:lla ole sanonta: "Monen lupaavasti alkanut opiskelu
on päättynyt liian nopeaan valmistumiseen"?
Tämän kertoi minulle "ikiteekkari", joka ei taida vieläkään
olla valmistunut. No, vastahan opiskelu alkoi joskus 1975. :-)
Matti Käki oh2bio
Timo Kajava
> Omien käytännön kokemusteni pohjalta ja alalla rekrytointiakin
> tehneenä väittäisin, että elektroniikka-DI, joka ei ole harrastanut
> elektroniikkaa, ei käytännön asioista paljon tiedä. Ihan riippumatta
> opiskelupaikasta.
Aikoinaan -80 luvulla tuotannossa töissä ollessani, tuli viittävaille DI
suunnittelupuolelta kyselemään että miten päin vastus pitää laittaa...
No, todettiin siihen että "laita jalat printtiin päin, niin pysyy paremmin
kiinni".
--
T.K.
Haec habui, quae dixi.
Pasi Palanto
>>tehneenä väittäisin, että elektroniikka-DI, joka ei ole harrastanut
>>elektroniikkaa, ei käytännön asioista paljon tiedä. Ihan riippumatta
>>opiskelupaikasta.
>
>
> Aikoinaan -80 luvulla tuotannossa töissä ollessani, tuli viittävaille DI
> suunnittelupuolelta kyselemään että miten päin vastus pitää laittaa...
> No, todettiin siihen että "laita jalat printtiin päin, niin pysyy paremmin
> kiinni".
En oikein usko että amislaiset eivät mokaile typerästi koskaan, joten
eiköhän kaivella niitäkin juttuja esiin vai mitä?
Alfred Poet
> eiköhän kaivella niitäkin juttuja esiin vai mitä?
Juuei. Ei liene koulutustaustasta kiinni tuo perusominaisuus. Jos oikein tuoreen
esimerkin haluat niin lue meikäläisen edellinen viesti jossa arvuuttelen
"omituista vempelettä" ja luultavasti aivan metsään meni...
--
-Alfred-
http://koti.mbnet.fi/alfland
Pasi Palanto
> käyneen ja DI:n ero on se, että amiksesta valmistuneella on sellai-
> senaan jotain käyttöä. xTKK:lta (vai onko se TTKK jo TTY?)
Raiskausta muuten tuo nimen vaihto...
> valmistunut puolestaan on aihio, josta voi kouluttaa jotain
> hyödyllistä.
>
> Ammattikoulut ja korkeakoulut tähtäävät eri asioihin (ja ammatti-
> korkeakoulut taas eivät oikein tiedä, mihin tähtäävät). TKK:lta
> pitäisi tulla hyviä suunnittelijoita, jotka _ymmärtävät_
> elektroniikkaa, ammattikoulusta taas porukkaa, jotka osaavat
> sujuvasti tehdä käytännön korjaustöitä.
Totta.
> Omien käytännön kokemusteni pohjalta ja alalla rekrytointiakin
> tehneenä väittäisin, että elektroniikka-DI, joka ei ole harrastanut
> elektroniikkaa, ei käytännön asioista paljon tiedä. Ihan riippumatta
> opiskelupaikasta.
Totta myöskin, joka alalla vaaditaan harrastuneisuutta. Pätee myös mm.
ohjelmistotekniikkaan. Vaikea kuvitella ohjelmistosuunnittelijaa jolla
ei ole kotona PC:tä...vaikka _teoriassahan_ sen ei pitäisi olla mikään
este...kuten jo sanoit, korkeakoulut ja ammattikoulut tähtäävät hieman
eri asioihin. Kodinkoneiden ym. korjaamisen opettelu transistorien
virtayhtälöiden johtamisen lisäksi (on muuten aika HC-hommaa..) veisi jo
aivan liikaa resursseja puolin ja toisin.
Muistaakseni TTKK:lta ei voi valmistua elektroniikan ammattiaineeseen
kuitenkaan käymättä työkursseja, taisi tuohon kuulua mm.
audiovahvistimen suunnittelu ja rakentaminen oskilloskooppisulkeisten
päätteeksi.
Yksi parhaista elektroniikan kursseista mitä olen käynyt, on eräs
mikrokontrollerikurssi, jossa suunniteltiin laite ja toteutettiin se
(lähinnä) erehdys ja yritys menetelmällä.
Lyötiin 0-kokemuksella lautaan kiinni kontrolleri, RTC, LCD, muistipiiri
+ sälää. Työlästä, mutta en kadu...=)
Matti Kaki
Ollessani harjoittelijana valtiolla tuli valmis DI kysymään, että
"Miten tämä diodi pitää laittaa"? No, kerroin, että viiva on katodi.
Hetken mietittyään, jatkoi sitten, että "En minä sitä halua tietää,
vaan kumpi pää on se piirrosmerkin viiva". Mutta tämähän olikin jo
valmis DI, että tietoa oli jo paljon enemmän. Todennäköisesti hän
kyllä tiesi, että vastus asennetaan tietysti niin päin, että renkaat
pystyy lukemaan vasemmalta oikealle. Toisin päinhän vastusarvosta
tulee ihan hassu, eikä vastus toimi oikein.
Matti Käki oh2bio
Timo Kajava
>> En oikein usko että amislaiset eivät mokaile typerästi koskaan, joten
>> eiköhän kaivella niitäkin juttuja esiin vai mitä?
>
> Juuei. Ei liene koulutustaustasta kiinni tuo perusominaisuus. Jos oikein
Ei nyt ihan mokailu, mutta aikoinaan neuvoin puhelimessa kuinka videoon
viritetään kanava kohdalleen + kello aikaan + ajastimen toiminta.
Langan toisessa päässä on ystävällinen herrasmies joka puhelun alussa
tunnusti ettei oikein osaa käyttää videontansa, reilun puolentunnin
kuluttua videossa oli kanavat kohdallaan, kello ajassa sekä illalla tuleva
ajankohtaisohjelman tiedot ajastimessa.
Puhelun loppupuolella ko. herra oli oiken tyytyväinen ja kiitteli hyvistä
ohjeistani, totesi vain käyttö-ohjeesta, että se on 'hieman' sekava kun
hänkään ei oikein ymmärtänyt siitä mitään ja hän on sentään tekniikan
Tohtori.
Jarmo Raiha
Matti Kaki wrote:
>
> Eikös TKK:lla ole sanonta: "Monen lupaavasti alkanut opiskelu
> on päättynyt liian nopeaan valmistumiseen"?
>
> Tämän kertoi minulle "ikiteekkari", joka ei taida vieläkään
> olla valmistunut. No, vastahan opiskelu alkoi joskus 1975. :-)
>
> Matti Käki oh2bio
75 minakin.
Eiko hanta yhtaan pelottanut ruotsin kielikokeen tulo pakolliseksi
joskus 80 luvulla.
Minuun se ainakin pisti vauhtia. Muuten olisi homma tyssannyt siihen.
Jarmo
Arttu Heinälä
> En oikein usko että amislaiset eivät mokaile typerästi koskaan, joten
> eiköhän kaivella niitäkin juttuja esiin vai mitä?
No jos kerran välttämättä haluat. Amiksessa sähköä opiskeleva kaverini
päätti kerran mitata yleismittarilla paljonko pistorasiassa on virtaa.
--
Arttu Heinälä
G.W.P.
"Timo Kajava" <timo....@ROSKAESTOnetsonic.fi> kirjoitti viestissä
news:LTwF9.2522
> Puhelun loppupuolella ko. herra oli oiken tyytyväinen ja kiitteli
hyvistä
> ohjeistani, totesi vain käyttö-ohjeesta, että se on 'hieman' sekava
kun
> hänkään ei oikein ymmärtänyt siitä mitään ja hän on sentään tekniikan
> Tohtori.
Mutta käyttöohjeiden kirjoittaja olikin.... m*******i joka oli kertonut
nauhoitettava ohjelman ajan siirtämisestä myöhemmin tapahtuvaksi
ajastimen aikamuistia asentamalla ennakkoon ja sen lopuksi painamalla
ok jonka jälkeen laite säädetään käynnistämisen odotusasentoon........
Matti Kaki
Jos hän luki käyttöohjeen suomennosta, ei todellakaan mikään
ihme, vaikka olikin sekava. Ne kun on yleensä kääntänyt sellainen,
joka ei ole sisäistänyt laitteen olemusta vaan on kääntänyt
suoraan tekstiä. Sen vuoksi itse käytänkin englannin kielistä.
Matti Käki oh2bio
Ville Voipio
Matti Junttila
On Fri, 29 Nov 2002, Arttu Heinälä wrote:
>
> No jos kerran välttämättä haluat. Amiksessa sähköä opiskeleva kaverini
> päätti kerran mitata yleismittarilla paljonko pistorasiassa on virtaa.
>
OT:
Tulipas mieleen yksi tuntemani sähköasentaja, mittasi yleismittarilla
"jännitettä" nosturin syöttökiskoista, johdot sattuivatkin olemaan 10A
alueella ja mittari räjähti kirjaimellisesti silmille. Olikohan vielä
mittari leuan ja rintakehän välissä kun kädet olivat loppuneet. Kyseessä
taisi olla vielä vanha halpis-fluke jossa ei ole ollenkaan sulakesuojausta 10A
alueella. Naama oli palanut aika ilkeän näköisti.
Itellä taitaa olla ennätys luokkaa kymmenen sulaketta yleismittarista
yhdessä yössä, kaverin kanssa debugattiin omatekoista audiopäätettä aamu
kuuteen asti. Sulakkeiden kulutus kasvoi kellonajan neliössä keskiyön
jälkeen... 4 yleismittaria ja 6 paria mittajohtoja + kaks tinaria samassa
pöydässä takasi tulta ja leimahduksia :D
--
mzzj
Jussi Tikkanen
>tietääkseni opeteta Suomessa misään. Sen sitten kyllä
>huomaa, on melkoisen vaikea löytää ihmisiä, jotka sekä
>osaisivat ajatella teknisesti että kirjoittaa hyvää
>suomea.
-99 oli vielä täällä Oulussa pakollisen kurssi "sähköteknillinen
dokumentointi", käsitteli myös koneenpiirustuksen perusteita ja
yleensäkin kaikenlaista dokumentointiin liittyvää. Nyt. ko kurssi
on poistunut opetusohjelmasta.
-Juska
Pasi Palanto
> Oliko opettaja lomautettu :-)
Ei, mutta antoi luennoilla välttävät pohjatiedot ja auttoi tietenkin
ongelmatilanteissa. Kurssin tarkoitus oli lähinnä learn-by-doing..=)
> Varmasti hyvin antoisaa ja opettavaista, missä kävit tämän kurssin? Olisi
TTKK.
Mikko Kankaanpää
> >Teknistä dokumentointia ja teknistä kielenkääntämistä ei
> >tietääkseni opeteta Suomessa misään. Sen sitten kyllä
> >huomaa, on melkoisen vaikea löytää ihmisiä, jotka sekä
> >osaisivat ajatella teknisesti että kirjoittaa hyvää
> >suomea.
Minulla on yksi kaveri Saksassa joka kääntää saksankielisiä käyttöoppaita
suomeksi. Hän on kääntänyt mm. muutaman traktorin manuaalin yms., satoja
sivuja, eikä hän ymmärrä koneista tai laitteista yhtään mitään...
Mikko Kankaanpää
Juhani Tolonen
> Minulla on yksi kaveri Saksassa joka kääntää saksankielisiä käyttöoppaita
> suomeksi. Hän on kääntänyt mm. muutaman traktorin manuaalin yms., satoja
> sivuja, eikä hän ymmärrä koneista tai laitteista yhtään mitään...
Parhain näkemäni käännöskukkanen on -60 luvun Massikan käyttöohjeessa:
"Lähesty traktoria rauhallisesti".
Arto Niskanen
: On Fri, 29 Nov 2002, Arttu Heinälä wrote:
: >
: > No jos kerran välttämättä haluat. Amiksessa sähköä opiskeleva kaverini
: > päätti kerran mitata yleismittarilla paljonko pistorasiassa on virtaa.
: >
: OT:
: Tulipas mieleen yksi tuntemani sähköasentaja, mittasi yleismittarilla
: "jännitettä" nosturin syöttökiskoista, johdot sattuivatkin olemaan 10A
: alueella ja mittari räjähti kirjaimellisesti silmille. Olikohan vielä
: mittari leuan ja rintakehän välissä kun kädet olivat loppuneet. Kyseessä
: taisi olla vielä vanha halpis-fluke jossa ei ole ollenkaan sulakesuojausta 10A
: alueella. Naama oli palanut aika ilkeän näköisti.
Väärä mittari käytössä. Kyseisen mittarin pohjassa mahtaa lukea
että mittaria ei saa käyttää ympäristöissä, joissa saavutettava virta
ylittää 20 ampeeria tai teho 4000 volttiampeeria. "10A range unfused. To
avoid damage or injury, use in only protected circuits which can not
exceed either 20 amps or 4000 volt-amps." -Fluke 77
-A
--
Se nyt vaan on tyhmää maksaa.
-myymälävaras
Matti Kaki
"Halpis-Fluke" kuulostaa vähän hauskalta. Vai halpis... :-)
Matti Käki oh2bio