Tasavirtalähteen hurinan poisto
Ismo T
(Testattu toisella virtalähteellä). Virtalähteessä on muuntaja, 4 diodia,
keraaminen konkka, iso konkka 2200 mfd, eli normaali tasasuuntaus ilman
mitään extraa.
Onko hyviä vinkkiejä hurinan poistamiseen?
Kuvia finet.binaries.keskustelu -ryhmässä
Tonttu
>
> Kuvia finet.binaries.keskustelu -ryhmässä
Ja message-id oli....?
--
T.T.J
PenttiL
kompnentti. Joku muu saa piirtää kuvan.
-Pena
Antti Alhonen
> Labtecin kaiuttimien virtälähde aihettaa jatkuvaa hurinaa vahvistimessa.
> (Testattu toisella virtalähteellä). Virtalähteessä on muuntaja, 4 diodia,
> keraaminen konkka, iso konkka 2200 mfd, eli normaali tasasuuntaus ilman
> mitään extraa.
>
> Onko hyviä vinkkiejä hurinan poistamiseen?
Kokeile nyt ihan ensimmäisenä kapasitanssin lisäämistä, 2200 uF ei ole
kovinkaan paljon. Pistä sen rinnalle vaikka 4700 uF lisää. Jos sittenkiä
vielä hurisee, voi olla tarvetta johonkin regulointikytkentään, mutta ei
audiovahvistimet yleensä sellaista tarvitse kun kapasitanssia on
vaan riittävästi.
(Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että yksi diodi on palanut ja
virtalähde toimiikin puoliaaltotasasuuntaajana. Vaikka se onkin hyvin
epätodennäköistä, kannattaa ehkä silti mitata diodit.)
--
Antti Alhonen.
eeroj...@dlc.fi
Jos yksi diodi on oikosulussa niin se koko homma on oikosulussa eikä
sieltä tule mitään jännitettä. Onko sulla hanskassa nää jutut
ollenkaan.
Ainoa oikea ratkaisu on hankkia parempi laatuinen verkkolaite missä on
puolijohderegulointi tai sitten hakkuriperiaatteella toimiva laite.
JK
> On 2 heinä, 16:40, Antti Alhonen
> <antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote:
>> Ismo T wrote:
>>> Labtecin kaiuttimien virtälähde aihettaa jatkuvaa hurinaa vahvistimessa.
>>> (Testattu toisella virtalähteellä). Virtalähteessä on muuntaja, 4 diodia,
>>> keraaminen konkka, iso konkka 2200 mfd, eli normaali tasasuuntaus ilman
>>> mitään extraa.
>>> Onko hyviä vinkkiejä hurinan poistamiseen?
>> Kokeile nyt ihan ensimmäisenä kapasitanssin lisäämistä, 2200 uF ei ole
>> kovinkaan paljon. Pistä sen rinnalle vaikka 4700 uF lisää. Jos sittenkiä
>> vielä hurisee, voi olla tarvetta johonkin regulointikytkentään, mutta ei
>> audiovahvistimet yleensä sellaista tarvitse kun kapasitanssia on
>> vaan riittävästi.
>>
>> (Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että yksi diodi on palanut ja
>> virtalähde toimiikin puoliaaltotasasuuntaajana. Vaikka se onkin hyvin
>> epätodennäköistä, kannattaa ehkä silti mitata diodit.)
>>
>> --
>> Antti Alhonen.
>
> Jos yksi diodi on oikosulussa niin se koko homma on oikosulussa eikä
> sieltä tule mitään jännitettä. Onko sulla hanskassa nää jutut
> ollenkaan.
Sanoiko joku sanan oikosulku? Palanut poikki? :P
--
jk
Antti Alhonen
> Jos yksi diodi on oikosulussa niin se koko homma on oikosulussa eikä
En sanonutkaan oikosulussa, sen keksit ihan itse.
On totta että usein diodi vikaantuessaan menee oikosulkuun, mutta
mahdollista on myös, että se menee "poikki". Siksi sanoinkin, että vika,
jossa kytkentä muuttuisi puoliaaltotasasuuntaajaksi, on hyvin
epätodennäköinen. Mutta ainahan se on mahdollista, ihan jo vaikka
huonon juotoksenkin takia.
> Onko sulla hanskassa nää jutut
> ollenkaan.
Ilmeisesti huomattavasti paremmin kuin sinulla, sillä:
> Ainoa oikea ratkaisu on hankkia parempi laatuinen verkkolaite missä on
> puolijohderegulointi tai sitten hakkuriperiaatteella toimiva laite.
Audiovahvistinkytkennöissä ei normaalisti käytetä puolijohdereguloituja
tai hakkurivirtalähteitä. Tämä on ihan perustietoa audioelektroniikasta,
joten tekisi mieli kysyä, onko sulla hanskassa nää jutut ollenkaan.
Tietysti reguloitu virtalähde on kaikista paras vaihtoehto, muttei
todellakaan ainoa oikea vaan useimmissa tilanteissa ylilyönti ja hyvin
poikkeuksellinen ratkaisu. Audiovahvistinkytkennöissä laitetaan
normaalisti tarpeeksi kapasitanssia, mikä riittää lopettamaan hurinan.
(Jos olet vielä kiinnostunut, voin myös kertoa lyhyesti miksi.)
Jos pelkkä kapasitanssin lisäys ei riitä, kytkentä on huonosti
suunniteltu. Siksi ehdotinkin, että kannattaa aloittaa kapasitanssin
lisäämisellä. Se on normaali ratkaisu, joka normaalitilanteessa auttaa,
mutta jos ei, sitten kannattaa satsata reguloituun virtalähteeseen,
kuten neuvotkin, tai etsiä vikaa muualta.
--
Antti Alhonen.
Matti Henriksson
<eeroj...@dlc.fi> kirjoitti
viestissä:1183394220.8...@n2g2000hse.googlegroups.com...
Terve sinä,
Toki kokoaaltotasasuuntausta on useampia tyyppejä,mutta
kyllä k.o. tyyppisellä peruskytkenällä tuo "puoliaaltotasasuuntaaja teoria"
saa minun ääneni.
Oikosulkuun tarvitaan 2 tai 3 diodia.Osaatko sinä olla väärässä?
-Matti
Ari Laitinen
> Oikosulkuun tarvitaan 2 tai 3 diodia.Osaatko sinä olla väärässä?
Korjasin kerran PC:n hakkuripowerin, jossa oli yksi diodi kärvähtänyt ja
sulake poksahtanut kuin ilotulite. Kun mietit tarkemmin huomaat, että
jokainen diodi on tarpeen tasasuuntaussillassa. Muutenhan ne voisi jättää
pois turhina.
eeroj...@dlc.fi
Kerroppa se. Ja sitten mitä tulee siihen ammattitaitoon niin kyllä te
olette poikaisia minun rinnalla. Piirrää vaikka paperille perinteinen
kokoaaltotasasuuntaaja kytkentä ja laita vaikka yksi diodi oikosulkuun
ja mieti syvästi miten se virta kulkee siinä kytkennässä. Jos ei
onnistu niin rakenna kokoaaltotasasuuntaus ja laita yksi diodi
oikosulkuun niin näät mitä taphatuu. Yleisin vika on oikosulussa oleva
diodi eikä poikki sen olen kokenut kun työkseni korjaan näitä
laitteita, silloin kun virtaarvot pääsee nousemaan hyvin suuriksi kun
pc hakkuripovereissa niin silloin on yleensä vain diodin kykentä
johdot enään tallella kun diod menee.
Kyse oli perinteisestä verkkolaitteesta ja sen muuntajan antama virta
ei poksauttele diodeja noin vain vaan jos vikaantuu niin se on
oikosulussa ja jos kytkennässä ei ole vaihtojännitepuolella sulaketta
niin savu nouse muuntajasta. Oikosulkuun ei tarvita
kokoaaltotasasuuntauksessa monta diodia, tyhmintä mitä olen kuullut,
uhuh.
Mika Lindblad
> ei poksauttele diodeja noin vain vaan jos vikaantuu niin se on
> oikosulussa ja jos kytkennässä ei ole vaihtojännitepuolella sulaketta
> niin savu nouse muuntajasta. Oikosulkuun ei tarvita
> kokoaaltotasasuuntauksessa monta diodia, tyhmintä mitä olen kuullut,
> uhuh.
Tarvitaan, jos kyse on siltakytkennästä. Oletetaan että yksi diodi (vaikkapa
AC1 ja - väliltä) vikaantuu ja jää johtavaan tilaan. Yhdellä puolijaksolla
virta kulkee piirissä normaalisti. Toisella puolijaksolla vioittunut diodi
ei pysäytäkään estosuuntaiseksi muuttuvaa jännitettä ja se pääsee suoraan
toisesta ehjästä diodista (AC2 ja -) myötäsuuntaisesti läpi. Tuloksena
puolet ajasta muuntaja puskee täyttä tehoa yhden diodin lävitse..
Teknisesti ottaen tasasuuntaaja ei muuntajasta katsoen kuitenkaan ole
oikosulussa. Onhan siellä vielä se yksi diodi toisellakin puolijaksolla.
Sen jälkeen riippuu pitkälti muuntajan ja tasasuuntaajan mitoituksesta, mitä
tapahtuu seuraavaksi. Jos tasasuuntaajasta hajoaa diodi joka nyt on kovemmalla
rasituksella, tilanne muuttuu oikosuluksi. Tällöin kummallakin puolijaksolla
virta menee suoraan kahden vioittuneen diodin läpi.
eeroj...@dlc.fi
Laita ac tuloon sulake vaikka 2A, laita yksi diodi oikosulkuun, katso
mitä tapahtuu. Kerro sitten täällä miten meni. Tää on niinkuin
vääntäisi rautalangasta mallia.
Jarno Saarinen
Ari Laitinen
> Teknisesti ottaen tasasuuntaaja ei muuntajasta katsoen kuitenkaan ole
> oikosulussa. Onhan siellä vielä se yksi diodi toisellakin
> puolijaksolla.
Tiedätkö käytännössä, mitä tapahtuu kun muuntajaa kuormitetaan pelkällä
diodilla?
Mika Lindblad
Siinähän käy juuri niinkuin kerroin. Kyllähän tuo sulake palaa, aivan kuten
pitääkin. Mutta oikosulku tilanne ei tuollaisena ole.
Kytkentä toimii toisin kuin on suunniteltu ja ottaa virtaa enemmän. Voidaan
jopa sanoa kytkennän toimivan virheellisesti. Voidaan myös sanoa että
tasasuuntaajassa on oikosulku, tarkoittaen sitä yhden diodin osalta. Sen
sijaan ei voida yksiselitteisesti sanoa tasasuuntaajan olevan muuntajasta
katsoen oikosulussa (sillä se ei ole).
Siitä näytämme olevan yhtä mieltä, että kyseessä on vikatilanne ja sulake
palaa jos sellainen on. Nyt on vain kyse siitä minkä määrittelemme
oikosuluksi. Oikosulussa tasasuuntaaja näkyisi muuntajan toisiolle
hyvin pieni-impedanssisena kuormana. Tässä tapauksessa (1 diodi sillasta
oikosulussa) asia ei suinkaan näin ole. Kuormassahan on peräti puolijohteita.
Aivan yhtä loogista olisi väittää kaikkien puolijohderajapintojen olevan
oikosulkuja. Eli karkeasti vetää yhtäläisyysmerkki diodin ja oikosulun
välille. Kytkentä saattaa siis ulkoisesti muistuttaa oikosulkua, mutta
lähemmin analysoituna onkin aivan muuta. Oireet saattavat olla pääosin
samat, kun puhutaan vikaantuneesta elektroniikkalaitteesta.
Mika Lindblad
Hakemasi ilmiö lienee sydämen saturoituminen suuren ja epäsymmetrisen kuorman
vuoksi?
Antti Alhonen
> Kerroppa se. Ja sitten mitä tulee siihen ammattitaitoon niin kyllä te
> olette poikaisia minun rinnalla.
Huoh, miksi elektroniikkaryhmäänkin pitää eksyä näitä "tapauksia"...
Tämän rinnalla joku paljon parjattu Allo ei häirinnyt minua yhtään.
Utelias asenne on niin paljon miellyttävämpi kuin se, että haluaa vain
vittuilla kaikille ja kerskailla omalla "ammattitaidollaan" - vaikka ei
edes tajuaisi mistä on puhe.
Otapa Eero Juhani ihan iisisti nyt. Annoin ohjeeksi lisätä kapasitanssia
lisää sen 2200 uF:n rinnalle, mikä on juuri täsmälleen oikea vastaus,
vaikkei 100%:n varmuudella vikaa korjaakaan.
Lisäksi ehdotin että voihan sitä varmuuden vuoksi dioditkin mitata,
vaikka tuskin niissä mitään vikaa onkaan.
Haluaisitko keskustella aiheesta ja auttaa alkuperäistä kysyjää? Minä
haluaisin, mutta eihän sinua voi pakottaa siihen. Pidäthän siis ainakin
lähettäjätietosi samana jatkossakin suodatuksen helpottamiseksi, kiitos.
--
Antti Alhonen.
Mika Lindblad
> Otapa Eero Juhani ihan iisisti nyt. Annoin ohjeeksi lisätä kapasitanssia
> lisää sen 2200 uF:n rinnalle, mikä on juuri täsmälleen oikea vastaus,
> vaikkei 100%:n varmuudella vikaa korjaakaan.
Juurikin näin. Tällä saadaan korjattua mahdollisesti kondensaattorien
arpomisessa tapahtunut alimitoitus. Eikä siinä vielä kaikki, samalla
korjautuu sekin jos elkot ovat ikääntyessään menettäneet parhaan teränsä.
Helpoimmallahan selviää, kun vain etsii suurempikapasitanssiset elkot ja
vaihtaa vanhat niihin. Jos levy on väljästi tehty tai on peräti jätetty
tilaa, ei pieni fyysisen koon kasvaminenkaan ole este. Elkojen speksattu
jännite on syytä pitää samana tai korkeampana, ellei sen laskemiseen ole
painavaa syytä (kuten että tehtaalla on levyyn ladottu randomia 50V konkkaa
suotamaan huomattavasti alempaa käyttöjännitettä).
Tässä kyseisessä tapauksessa 2200uF elkojen vaihtaminen 4700uF:ksi varmaan
olisi hyvä ajatus. Voihan sinne samalla lisätä jotain pikkukonkkaakin elkon
rinnalle, jos alkuperäisessä kytkennässä ei ole..
> Lisäksi ehdotin että voihan sitä varmuuden vuoksi dioditkin mitata,
> vaikka tuskin niissä mitään vikaa onkaan.
Tietenkin. Samalla kun laite kerran on auki, kannattaa mitata vikaherkät ja
kriittiset komponentit. Aikaa ei yleensä kulu paljoa, mutta hyöty voi olla
mittava jos viallinen komponentti löytyy.
Samalla kun on puuhastelun makuun päässyt, voi myös juotella epäilyttävät
ja rasitukselle (mekaaninen tai termaalinen) alttiit juotokset uudelleen.
Ari Laitinen
Huriseeko sellainen laite?
Ari Laitinen
> Tässä kyseisessä tapauksessa 2200uF elkojen vaihtaminen 4700uF:ksi
> varmaan olisi hyvä ajatus. Voihan sinne samalla lisätä jotain
> pikkukonkkaakin elkon rinnalle, jos alkuperäisessä kytkennässä ei
> ole..
Minä veikkaan kokemusperäiseen tietoon vedoten, että jos tuo vahvistin
lepoptilassa hurisee niin ei se ongelma konkkasuodatuksella korjaannu.
Vahvarissa on kaamea suunnitteluvirhe koska se on käyttöjännitteestä
riippuvainen.
Mika Lindblad
>>>> ole oikosulussa. Onhan siellä vielä se yksi diodi toisellakin
>>>> puolijaksolla.
>>> Tiedätkö käytännössä, mitä tapahtuu kun muuntajaa kuormitetaan
>>> pelkällä diodilla?
>> Hakemasi ilmiö lienee sydämen saturoituminen suuren ja epäsymmetrisen
>> kuorman vuoksi?
> Huriseeko sellainen laite?
Eihän tässä viestiketjussa ole enää pitkään aikaan ollut kyse alkuperäisestä
hurinaongelmasta, vaan pääpiste on siirtynyt tasasuuntaajan oikosulun
määrittelyyn. Mutta jos palataan alkuperäiseen aiheeseen ja tarkastellaan
taas hurinaa.
Tuollainen laite voi pöristä, surista ja pitää asiaankuulumatonta meteliä.
Näin, jos muuntaja ja tasasuuntaus eivät kokonaan lakkaa toimimasta vaan
tuottavat puoliaaltotasasuunnattua käyttöjännitettä. Tilanteen tunnistaa
kyllä komponenttien lämpeämisestä. Tämä on yleensä kuitenkin ohimenevä
vaihe, joka johtaa ennenpitkään muuntajan ylikuumenemiseen. Joko niin että
diodi hajoaa ensin, tai sitten ei. Seuraavaksi muuntajasta antaa periksi
käämien eristeet, käämit tai lämpösulake. Seurauksena kuitenkin on
hiljaisuus. Ei pörise enää, ei hurise.
Yksi hurinan syy voi olla huonolaatuinen, ikääntynyt, alimitoitettu tai
juotoksistaan irronnut suotoelko. Kuten jo tuli mainittua, sen vaihtaminen
ei maksa paljoa ja saattaa korjata tilanteen.
Entäpä jos hurina jatkuu edelleen? Pitäisi saada selville, onko hurinaa
esiintynyt saman teholähteen ja vahvistimen yhdistelmällä koko tuotteen
eliniän. Eli onko se mahdollisesti vain ominaisuus ja koko vehje on
kaupallista moskaa.
Vai onko hurina ilmestynyt laitteeseen, jossa sitä ei aiemmin ollut? Tämä
taasen viittaisi laitteen vikaantumiseen joko teholähteen tai vahvistimen
osalta. Ehkä teholähde ei anna enää tarpeeksi puhdasta käyttöjännitettä?
Ehkä vahvistinyksikkö on vikaantunut niin että on tullut alttiimmaksi
käyttöjänitteen epäpuhtauksille?
Ei myöskään ole poissuljettua, että hurina saattaisi aiheutua maalenkistä.
Kenties teholähdettä ja laitteiden välisiä kytkentöjä muutettaessa on tehty
myös muutoksia maadoitukseen. Jopa sellaisia jotka eivät saa itse
vahvistinta toimimaan ouodosti, vaan lisäävät hurinan jo signaalilähteeseen.
Antti Alhonen
> Minä veikkaan kokemusperäiseen tietoon vedoten, että jos tuo vahvistin
> lepoptilassa hurisee niin ei se ongelma konkkasuodatuksella korjaannu.
> Vahvarissa on kaamea suunnitteluvirhe koska se on käyttöjännitteestä
> riippuvainen.
Mielestäni olet väärässä nyt. On totta, että jos kyseessä olisi
*kaksipuoleisella* (symmetrisellä) virtalähteellä toteutettu vahvistin,
kuten hyvät audiovahvistimet yleensä pyritään tekemään, sen ei oikein
toteutettuna kuulu hurista lepotilassa vaikka käyttöjännitteessä
olisikin suodattamatonta rippeliä. Näin juuri kuten sanotkin:
vahvistimen ei kuulu olla käyttöjännitteestä riippuvainen. Jos siis
jännite notkuu sanotaan vaikka niin että negatiivinen notkuu -12 ja -9
voltin välillä ja positiivinen 12 ja 9 voltin välillä, tämä aiheuttaa
hurinoita vain äänen huippukohtiin eikä lepotilaan. Ilmeisesti
kokemuksesi ovat siis symmetrisillä virtalähteillä toimivista
vahvistimista, ja aivan oikeita.
Itse sen sijaan hiljattain suunnittelin ja rakensin (valmiin piirin
ympärille tosin) *yksipuoleisella* virtalähteellä toimivan vahvistimen
ja minullapa onkin kokemusperäistä tietoa, että 2000 uF:n
kapasitanssilla se hurisi lepotilassa ja kapasitanssia lisäämällä
hurina lakkasi :-). Mistä tämä sitten johtuu:
Nyt kyseessä on *yksipuoleisella* (asymmetrisellä) virtalähteellä
toimiva vahvistin. Toisin sanoen sen lähtö on biasoitu jonnekin
käyttöjännitteiden puoliväliin ja tämä DC-komponentti erotettu
elkoilla kaiuttimista. Tällaisessa tapauksessahan huonosti suodatetun
jännitelähteen rippeli tulee kuuluviin *myös* lepotilassa, jos jännite
notkuu liian lähelle sitä puoltaväliä. Tässä on myös kriteeri sille,
mitä rippeli saa enintään olla: jos oletetaan vahvistin tässä mielessä
täysin "optimaaliseksi", rippeli saa olla enintään puolet
käyttöjännitteestä, jotta lepotilassa ei esiinny hurinaa. Käytännössä
rippeliä täytyy olla tietysti vähemmän, ja tietenkään hurinaa ei haluta
myöskään äänen huippukohtiin.
(Tietysti joku hifisti voisi olla sitäkin mieltä, että on kaamea
suunnitteluvirhe suunnitella vahvari yksipuoleiselle käyttöjännitteelle
:-).)
Eli siis: Audiovahvistinkytkennöissä tarvitaan siis aina reilusti
kapasitanssia. Etenkin yksipuoleisella virtalähteellä toteutetuissa.
Joten alkuperäiselle kysyjälle vielä kerran: lisää elkoa vaan peliin.
Jos ei auta niin sitten kannattaa miettiä eteenpäin.
--
Antti Alhonen.
Ari Laitinen
> täysin "optimaaliseksi", rippeli saa olla enintään puolet
> käyttöjännitteestä, jotta lepotilassa ei esiinny hurinaa. Käytännössä
> rippeliä täytyy olla tietysti vähemmän, ja tietenkään hurinaa ei
> haluta myöskään äänen huippukohtiin.
Unohditko tässä sen seikan, että lepotilassa virrankulutus on selvästi
pienempi kuin täydellä kuormalla (unohdetaan nyt ne vahvistimet joissa tehoa
kuluu aina vakio määrä, kun tämä tuskin on sellainen). Siispä rippelinkin on
oltava melko pieni lepotilassa tai muuten poweri romahtaa kuormitettaessa
täysin jos rippeli on jo lepotilassa täysillä.
Mitä tulee kokemukseesi ja havaintoosi vahvarista, jossa rippeli tosiaan
kävi virtuaalisessa nollakohdassa, sellainen vamaan hurisee, mutta eihän se
enää varmaan toiminut ollenkaan jos sitä vielä yritti kuormittaa?
Antti Alhonen
> Unohditko tässä sen seikan, että lepotilassa virrankulutus on selvästi
> pienempi kuin täydellä kuormalla (unohdetaan nyt ne vahvistimet joissa tehoa
Hyvä että toit vielä tämänkin esiin.
Onhan lepotilassa virrankulutus selvästi pienempi, mutta ei kuitenkaan
nolla. Lisäksi kytkennässä voi olla muita virtaa kuluttavia osia.
Kaikki riippuu siis kovin monesta tekijästä.
> Mitä tulee kokemukseesi ja havaintoosi vahvarista, jossa rippeli tosiaan
> kävi virtuaalisessa nollakohdassa, sellainen vamaan hurisee, mutta eihän se
> enää varmaan toiminut ollenkaan jos sitä vielä yritti kuormittaa?
Kyllä se itse asiassa toimii. Hurina lisääntyi kyllä voimakkuuden
noustessa ja kovin kovalla en kokeillutkaan soittaa kunnes lisäsin
kapasitanssia jännitesyöttöön. Minun kytkennässäni oli kyllä muutakin
kuormitusta, ehkäpä selvästikin enemmän kuin tässä tapauksessa, sitä
ei voi tietää.
Pienille tietokoneen aktiivikaiuttimille on melko tyypillistä, että
mukana olevassa muuntajassa ja kaiuttimissa itsessään on jännitesyötössä
liian vähän kapasitanssia, se kuuluu hiljaisena hurinana lepotilassa ja
voimistuvana hurinana ja huippukohtien säröytymisenä voimakkaammissa
kohdissa.
Tietysti jos hurina on koko ajan tasaista ja myös äänenvoimakkuuden
noustessa pysyy yhtä hiljaisena ja vahvistin toimii säröttä kovallakin
soittaessa, sitten hurinan syy on todennäköisesti muualla, kuten
ehdotetussa maalenkkiongelmassa.
--
Antti Alhonen.
Simoc
> Aivan yhtä loogista olisi väittää kaikkien puolijohderajapintojen olevan
> oikosulkuja. Eli karkeasti vetää yhtäläisyysmerkki diodin ja oikosulun
> välille.
Minun mielestäni kyllä myötäsuuntaisesti biasoitu diodi (tai
saturaatiossa oleva puolijohderajapinta yleensä) on kuin onkin
oikosulku. Kynnysjännitehän sillä on, mutta kun (teoreettisesti) sillä
ei ole resistanssia (biasoituna), niin silloin kyseessä on oikosulku.
Kuten tässä tapauksessa, virtaa saa kulkea niin paljon kuin muuntaja
haluaa antaa, sanoisin sen muuntajan näkevän (toisen puolijakson
aikana) nimenomaisesti oikosulkuna.
Sanotaanhan esim., että ohjattaessa induktiivista kuormaa herkällä
elektroniikalla, laitetaan siihen estosuuntainen shunttidiodi
_oikosulkemaan_ induktiivinen jännitepiikki.
--
Top-postaus on newsseissä ehdottomasti kielletty lukuunottamatta Arte
Selinin privaatteja liike-elämä ja yritysmaailma -ryhmiä.