Vanhat muuntajakaavat?
Jouko Repo
aikaa ja sen mukana unhoon vaipuneet laskentakaavat. Muistaako ken kuinka
yksinkertaisesti määritettiin raudan poikkipinnan mukaan teho ja paljonko
kierroksia per voltti. Kyselee Jouko Repo
G.W.P
tyhjäkäyntivirralle ja ehkä hieman vaatinattomalle raudan laadullekin.
45 per pakan neliösenttimäärä on ensiökierrokset volttia kohden.
Toisioon muutama prosentti lisää 5 - 10% riippuen.
Teho (W) on poikkipinta (neliösentteinä) toiseen.
vakio E raudan aukot on jännästi mitoitettu. Kun saat tarvittavat
kierrosmäärät niin mitoita langan vahvuudet niin että aukko tulee suht
täyteen kun poikkipinnat suhtautuvat toisiinsa kuin maksimivirrat
toisiinsa. Näin tulee -- yllätys yllätys- langan vahvuudet juuri oikein
mitoitettua. Oliskohan E raudan mittojen määrittelijät tahallaan tehneet
näin... ;))
Saivarrella saa...- nuo ovat vanhat nyrkkisäännöt joilla on suunniteltu
melkoinen määrä muuntajia... toimivia.
Nykyisillä raudoilla voi kyllä vetää tuota 45 lukua alaspäin... jonkun
verran. Ja jos pitää piikkejä vaimentaa niin sitä parempi mitä
kireämmälle raudan ponnistaa... ja jossain vaiheessa saa niin kuuman
muuntajan että voi tyhjäkäynnilläkin kahvit keittää... sen raudan
päällä.
G.W.P
Risto Jokinen
<eipas.rosk...@nospam.fi> wrote:
>Oikeen hiivatin vanha nyrkkisääntö 50Hz ja pienehkölle
>tyhjäkäyntivirralle ja ehkä hieman vaatinattomalle raudan laadullekin.
>45 per pakan neliösenttimäärä on ensiökierrokset volttia kohden.
>Toisioon muutama prosentti lisää 5 - 10% riippuen.
>Teho (W) on poikkipinta (neliösentteinä) toiseen.
>vakio E raudan aukot on jännästi mitoitettu. Kun saat tarvittavat
>kierrosmäärät niin mitoita langan vahvuudet niin että aukko tulee suht
>täyteen kun poikkipinnat suhtautuvat toisiinsa kuin maksimivirrat
>toisiinsa. Näin tulee -- yllätys yllätys- langan vahvuudet juuri oikein
>mitoitettua. Oliskohan E raudan mittojen määrittelijät tahallaan tehneet
>näin... ;))
>
Aika retrojuttua, mutta
tutulta kuulostaa, noilla arvoilla toimi ainakin -70 luvulla vanhoista
radioista toimivat raudat. Aika kului mukavasti kun käämi (käsin)
tv:tä katsellen muutaman kymmenen VA:n muuntajaa. Muuntajat olivat
silloiseen budjettiin aivan käsittämättömän kalliita. Nykyään ovat
paljon halvempia.
ps. Vanhat muuntajat olivat harrastajaystävällisiä, niitä kun ei oltu
lakattu eikä hitsattu kiinni. Ainoa harmi oli että hehkukäämi oli
pohjalla, sitten joko ensiö tai joskus anodikäämi. Eli kun halusi
käämiä muuntajan uusiksi, niin ensin kaikki pois ja sitten uusiksi.
Yleensä kyllä toisin päin eli ensiö alle.
Jos joku välttämättä haluaa käämiä muuntajan itse niin kannattaisi
käämiä vain lokeromuuntajan toisiolokero uusiksi. Muuntajan eristys
pysyy ensiön osalta kunnossa ja toisioon voi tehdä mitä haluaa.
Vinkki: Isoon rengassydänmuuntajaan voi tehdä uuden toision muuntajaa
purkamatta, jos kierrosmäärä on järkevä. Lankanakin voi sitten olla
vaikka 4mm MK
-- Risto
G.W.P
"Risto Jokinen" <Risto....@korjaaiki.fiosoite.itse> kirjoitti
viestissä
> Jos joku välttämättä haluaa käämiä muuntajan itse niin kannattaisi
> käämiä vain lokeromuuntajan toisiolokero uusiksi. Muuntajan eristys
> pysyy ensiön osalta kunnossa ja toisioon voi tehdä mitä haluaa.
Samaa mieltä. Ja homma käy mainiosti niin että tekee muutaman kiepin
(vaikka tasan kymmene) koekäämin ja mittaa jännitteen ja mieluiten
kuormitettuna.
Ja saahan kai rautoja ja käämirunkojakin ostaa....
>
> Vinkki: Isoon rengassydänmuuntajaan voi tehdä uuden toision muuntajaa
> purkamatta, jos kierrosmäärä on järkevä. Lankanakin voi sitten olla
> vaikka 4mm MK
Tämä pitäisi julistaa pysyväis vinkiksi. Jos esim, tarvii 12V ja 5V niin
ei muuta kuin ostaa sopivan 12V rengassydänmuuntajan ja pujottelee
siihen sen 5V lisäksi...
Juhani Tolonen
> ps. Vanhat muuntajat olivat harrastajaystävällisiä, niitä kun ei oltu
> lakattu eikä hitsattu kiinni.
Onko muuten kellään vinkkiä miten lakatun muuntajan saisi purettua? Työn
alla olisi muuntosähkön -70 luvulla käämimä ja huolellisesti lakkaama n.
300 VA pakka.
G.W.P
"Juhani Tolonen" <juha...@iki.fi> kirjoitti viestissä
news:3CD7FD53...@iki.fi...
> Onko muuten kellään vinkkiä miten lakatun muuntajan saisi purettua?
Työn
> alla olisi muuntosähkön -70 luvulla käämimä ja huolellisesti lakkaama
n.
> 300 VA pakka.
kohtuullisen kauan sitten junioriaikana, olin töissä eräässä pikku
firmassa jossa lähinnä korjattiin erilaisia sähkömoottoreita ja
generaattoreitakin ym. hyvin monenlaista. Firma oli nimenomaan
keskittynyt korjauskäämityksiin ja vaikeisiinkin tapauksiin.
käämien purkaminen oli ihan oma "tieteenalansa".
No kuitenkin työmenetelmät olivat sellaiset että nykyinen
työsuojelujärjestelmä kai pyörtyisi...
Ja voin sanoa että vanhojen kovastikin lakattujen käämien poisto
moottorien ym käämiurista oli joskus melko työläskin...
Käämien teko oli paljon hauskempaa.. ;)
Ne keinot:
Niitä liotettiin lähinnä tolueenilla sekä bentseenillä. Siis sillä ei
ole mitään tekoa bensiinin kanssa.
Oli vielä joku erikoinen liuotin jonka nimeä en muista mutta sitä ei
useinkaan käytetty.
Toinen ja ehkä tärkein asia oli lämmitys uunissa. Joskus hyvinkin
kuumaksi, lakka pehmeni kummasti. Siitähän ne sitten katkaistut käämit
lyötiin tuurnan kanssa läpi uran ja joskus taljan koukulla vedettiinkin
Joskus ei auttanut muu kuin kuumennus lakan hajoamis lämpöön.
En tiedä nykyisten lakkojen liukenemisesta ja pehmenemisestä
yllämainituin keinoin.
Minä ainakin pistäisin uuniin ja joku 80 - 120 astetta aluksi ja siitä
tarvittaessa ylöspäin ja purkaminen sitten kuumana. Miten nykyiset
muoviset käämirungot kestävät, en tiedä.
Uskoisin kuitenkin lakan pehmenevän purkukuntoon kuumana. Mainittujen
liuottimien käyttöä en suosittele. Ja tuskin edes tehoavat nykyisiin
lakkoihin, ne eivät todellakaan ole terveellistä hengitettävää.
Jotenkin tuntuu että onkohan sen 300VA muuntajan purkaminen vaivan
arvoinen, jos on niin lämmitä ja katso pehmeneekö purkupehmeäksi. Jos,
ja kuten luultavasti on, raudat on pinottu suuntaa vaihdellen
vuorotellen niin ne on yksitellen irroteltava. aikas työlästä. Mutta
onnistuu jos vaivan on valmis näkemään.
>
Jouko Repo
Verkkokäämissä oli n.714 kierrosta ja raudan pinta-ala 8 neliösm. Taitaa
olla aika tiukalle vedetty,tai hyvä rauta. Ihmettelee Jouko Repo
"Jouko Repo" <jor...@sgic.fi> kirjoitti viestissä
news:3cd6a312$1...@news.vip.fi...
G.W.P
> Kiitokset tiedoista. Purin vanhan Salora 2000:n muuntajan (salama
tappoi)
> Verkkokäämissä oli n.714 kierrosta ja raudan pinta-ala 8 neliösm.
Taitaa
> olla aika tiukalle vedetty,tai hyvä rauta. Ihmettelee Jouko Repo
Sanoinhan että nuo ovat pienen tyhjäkäyntivirran ja samalla tietysti
pienen vuontiheyden nyrkkisääntölukemat. Ja noin päin ei tule ongelmia.
Jos sanoisin 30 per pakan neliömäärä niin joku kuitenkin tekisi
savumerkkejä..taas turhan suuri luku ei juuri aiheuta kuin käämin
resistiivisen osan hivenen turhan ylös.. ja kyse oli _nimenomaan
vanhoista nyrkkisäännöistä_ .. koska ne vanhan ajan raudat 30 ja 40 - 50
luvullakin olivat hieman toiset sekä raudan koostumuksen että muiden
seikkojen osalta.
G.W.P
"G.W.P" <eipas.rosk...@nospam.fi> kirjoitti viestissä
news:i5VB8.2637$Su1.7...@reader1.news.jippii.net...
> Jos sanoisin 30 per pakan neliömäärä niin joku kuitenkin tekisi
Eikä tuokaan ollut hatusta.. laskin joskus eräälle tunnetulle raudalle
tuon samaisen kertoimen... muistaakseni se oli 500VA vakio E-rauta. Vuon
tiheyttä en muista mutta raudan valmistajan datoista oli peräisin
laskennan lähtöarvot. Siihen se antoi luvuksi 32. Ja luku oli vielä aika
löysä, muuntaja ei kovinkaan kuumana käynyt.
Risto Jokinen
Käyttäisin menetelmää 'Reilu meininki' ja käyttäisin lopun ajan
uuden käämirungon tekemiseen.
Eli:
Rautasahalla, kulmahiomakoneella tai millä keksiikin koko käämirunko
pois, samalla voi katkaista niitit tai pultit. Kun runko on irrallaan
sitä voi joko hioa hieman niiden E levyjen selkäpuolilta ja sivuilta.
Suurin osa lakkaa lähtee siten pois, välissä ei ole paljoa.
Jos levyt eivät ole vielä täysin irti niin sitten alkaa nysvääminen
jossa voi käyttää puukkoa, talttaa yms. Levyistä menee osa varmasti
rikki, ja jos levyjä ei huolella putsaa niin uudestaan kasatun pakan
täyttöaste ei ole 100%:a ja uuden käämirungon joutuu tekemään joka
tapauksessa. En muista että olisin koskaan saanut lakkaamattoman
muuntajankaan kaikkia levyjä takaisin kun ne kerran on purkanut, 1 tai
2 levyä jäi aina yli.
Uuden käämirungon voi tehdä -30 luvun ohjeilla, mutta kannattaa
käyttää puhdasta lasikuitulevyä, helppo saada mitat tarkoiksi ja
kestää.
-- Risto
Jeejee
muuntaja kaavan,siellä oli aika selkeä kaavarypäs,muuta en laita sitä tänne
koska
kirja on painettu 1958 ,saattaa olla ettei ne suuremerkinnät nykyään päde.
Rz
G.W.P
"Jeejee" <jee...@camera.cz> kirjoitti viestissä
news:3CD8B2AE...@camera.cz...
> Lunttasin itsekin vanhasta "Uusi Radiokirja" (Wiio-Somerikko)
opuksesta tuon
> muuntaja kaavan,siellä oli aika selkeä kaavarypäs,muuta en laita sitä
tänne
> koska
> kirja on painettu 1958 ,saattaa olla ettei ne suuremerkinnät nykyään
päde.
Nostalgisista syistä: mistähän tuon kirjan sais... joskus vuosien
saatossa jonnekkin kadonnut taistojen tiimellyksessa... ja samoin siitä
wiion seuraavan version...
Ja olihan niitä muitakin...
Tekijää en muista mutta "Radion rakentajan kirja" 3 osainen...
Jeejee
Tilasin sieltä tämän uusiopainoksen "Uusi radiokirja 1950" jonka mukana
tulee vielä CD:llä ne myöhemmät kirjat + muuta artikkelia,,suosittelen
lämpimästi tätä pakettia.
Lukiessa tätä vanhaa opusta,tuli mieleen että jos tämä kirja olisi ollut
ammattikoulun oppikirjana,tai ainakin lisänä silloin käytetyn Otto
Limann'in "Radiotekniikka" opuksen lisänä,,niin olisi asiat selkiintyneet
jo silloin paremmin.
Rz
G.W.P
"Jeejee" <jee...@camera.cz> kirjoitti viestissä
news:3CDB5A60...@camera.cz...
> Suomen Radioamatööritarvike eli Srat. www.sral.fi/srat
> Tilasin sieltä tämän uusiopainoksen "Uusi radiokirja 1950" jonka
mukana
Kas pirua. Miten tuo on voinut jäädä huomaamatta.
Tiedän monia vanhoja fysiikan, kemian, konetekniikan, sähkötekniikan ja
radiotekniikan ym. vanhoja kirjoja joissa asiat on esitetty
huomattavasti paremmin kuin nykykirjoissa. Valitettavasti. Toki hyvin
tarkkana pitää olla tietojen kuranttiuden kanssa, mutta eihän perusasiat
sinänsä ole muuttuneet. Tapa tehtailla oppikirjoja on kyllä muuttunut...
lähes pelkäksi rahastukseksi.. tämän päivän oppikirjoissa näkee
todellisia limboja..
Hiljattain luin poikani elektroniikan oppikirjaa (elektroniikkalinjan
ammatillisessa oppilaitoksessa) joka kaikenlisäksi oli koulussa määrätty
pakolliseksi. Todellinen limbo... ei ole ollut tekijällä juurikaan
itsekritiikkiä. Jos sellaisilla kirjoilla opetetaan niin ei voi kun
ymmärtää sitä asioiden ymmärtämöttömyyttä... Valitettavasti en muista
nyt tässä sen nimeä. Voin tarkistaa jos asia jotakuta kiinnostaa.
Lähellä oli etten tehnyt asiasta numeroa... Joku vastuu pitäisi olla
kirjojen tekijöillä ja niiden oppimateriaaliksi valitsijoilla.
Jeejee
sähköpuolen perusteet kirjaa,ja voi sanoa että sillä kyllä sai innon
hyytymään,,oli sen verran korkealta ja kovaa heti alussa.Itse taasen evakoin
firman hyllystä kaatikselle menevän paksusähköopuksen vuodelta 1958 jonka
opeilla osaisi maallikkokin heittää lennossa 3-vaihegeneraattorin lennossa
valtakunnan verkkoon "pimeän-lampun" menetelmällä.Lukee ihan ilokseen
välillä.
Tuo mainitsemasi ammiksen kirja lienee sama jota kirosit myös.Punakantinen
ja mukaan kuuluu työkirja?
Rz
G.W.P
"Jeejee" <jee...@camera.cz> kirjoitti viestissä
news:3CDB926D...@camera.cz...
> Tuo mainitsemasi ammiksen kirja lienee sama jota kirosit
myös.Punakantinen
> ja mukaan kuuluu työkirja?
Sen elektroniikan oppikirjan jota minä kritisoin oli kyllä kaikkea muuta
kuin asiantuntijan tekemä. Käsitteet sekaisin, samasta asiasta montaa
eri nimitystä eri kappaleissa, asiavirheitä. Tietovirheitä, siis baivan
triviaalejakin.. Kirjoittaja oli todennäköisesti merkonomi joka oli
osittain lainaillut eri lähteistä ymmärtämättä mitä kirjoittaa. kaiken
lisäksi kirja oli paikkapaikoin auttamattoman vanhentunut. Joiltain osin
noin 10v jäljessä aikaa. Huonolaatuisilla kuvilla ja sekavilla
piirroksilla höystettynä. En käsitä opettajakuntaa joka tällaista
valitsee. Vai onkohan se niin että saman kuuukausipalkan siitä saa kun
"kustannuspaikalla" vaan oleskelee sen kuukauden ja antaa oppilaiden
itseorientoitua..... miten se opetus sujuu jollei opettaja ole ajan
tasalla....ja kirjat. No oli sentään _yksi_ opettajista sanonut
myöhemmin että "tämä kirja opettaa sentään kriittisyyttä painetunkin
sanan suhteen".
Juhani Tolonen
>
> Minä ainakin pistäisin uuniin ja joku 80 - 120 astetta aluksi ja siitä
> tarvittaessa ylöspäin ja purkaminen sitten kuumana. Miten nykyiset
> muoviset käämirungot kestävät, en tiedä.
> Uskoisin kuitenkin lakan pehmenevän purkukuntoon kuumana. Mainittujen
> liuottimien käyttöä en suosittele. Ja tuskin edes tehoavat nykyisiin
> lakkoihin, ne eivät todellakaan ole terveellistä hengitettävää.
> Jotenkin tuntuu että onkohan sen 300VA muuntajan purkaminen vaivan
> arvoinen, jos on niin lämmitä ja katso pehmeneekö purkupehmeäksi. Jos,
> ja kuten luultavasti on, raudat on pinottu suuntaa vaihdellen
> vuorotellen niin ne on yksitellen irroteltava. aikas työlästä. Mutta
> onnistuu jos vaivan on valmis näkemään.
Lämmitys auttoi ja sain muuntajan purettua. Ajattelin tähän käämiä uudet
toisiot ja jatkokysymyksenä olisikin langan paksuudet. Minkä paksuista
lankaa olisi syytä toisioon pyöritellä jos haluaisin ottaa toisiosta
300mA ja 10A virtoja? Onko olemassa taulukkoa tai laskukaavaa?
Risto Jokinen
On Sat, 11 May 2002 13:26:02 +0300, Juhani Tolonen <juha...@iki.fi>
wrote:
(Jätit itse asiassa tärkeimmän mainitsematta, kierrosmäärän. Jos
haluat käämiä 1000 kierrosta 300mA varten, niin se on aivan eri asia
kuin 100 kierrosta.)
---
Riippuu mahdottoman monesta asiasta, tuolle 300mA virralle riittää
joku 0.5..0.8 lanka hyvin, 10A käämin voi tehdä vaikka 1.5mm2 ML:stä
jos sen saan yhteen kerrokseen. paksumpaa jos alkaa tulla paksumpi
kerros.
Eli on eri asia tehdä muuntaja kuumalankaleikkuria kuin jotain
lämmitystä varten.
Langan paksuuteen on olemassa kaavoja, mutta niillä on oikeasti
merkitystä vasta sitten kun käämiä on monta kerrosta päällekäin.
Jos koko toision saa yhteen tai kahteen kerrokseen, niin melkein
mikä tahansa lanka kestää, lakat kun kestävät sen 100..150astetta.
Arvoja on 2A/mm2:sta yli 10A/mm2, kaikki riippuu eristysluokasta
ja ympäristölämpotilasta.
Tähän liittyy sitten eristysluokkia jne.
Harrastelijalle ongelmana on yleensä vaikeus saada 20m pätkää
tietynpaksuista lankaa, joten mitoitus täytyy iteroida/tarkistaa
saatavilla olevian tarpeiden mukaan, paksuja lankoja on joskus vaikea
käämiä ja on aivan luvallista kytkeä samanpaksuisia ohuita rinnan, kun
pitää huolen siitä että käämii ne tasan yhtä pitkiksi.
Rautasydämen (E) ikkunakoosta voi jo päätellä mille virrantiheydelle
ikkuna riittää, kun sitten ottaa huomioon sen että täyttöä ei saa kuin
ehkä 0.5:een, niin pääsee alkuun.
Yleensä pääsee alkuun sillä että kun muistaa että P =I^2*R ja kupari
on 0.0175ohm/mm/m Tuosta saa arvauksen häviötehosta, jos ne jäävät
satoihin milliwatteihin, tai isolla muuntajalla watteihin niin ei
kannata jatkaa miettimistä enempää, sitten jos huomaa hävioiden olevan
jo 5..10W kannattaa jo miettiä enemmän.
-- Risto
Juhani Tolonen
Tarkoituksena on saada 6.3V/10A ja 300V/300mA toisiot. Käämin pakan
toisiolokeron pohjalle tuon 6.3V:n komerosta löytyneestä 2mm langasta.
17 kierrosta tuli vajaaseen kahteen kerrokseen. Nyt olisi tuon 300V
vuoro. Pikaisesti laskien jännitettä tulee 0.37V/kierros ja 300 volttiin
tarvittaisiin siis 811 kierrosta. Näinkö tämä lasketaan?
Alkuperäinen ensiö on 0.7 millistä ja silmämääräiseti arvioiden siihen
olisi mahtunut vielä muutama kymmenen kierrosta lisääkin.
Jeejee
juttujen
opusten kirjoittajilla,ei omia kakaroita.Pitäisi vain ymmärtää ja
pläpläplä...
Täytyypä katsoa sitä esikoisen opusta,,en innostunut sen syvemmin sitä
lukemaan.
Rz