Mistä Autosähköjohtoa ?
Otto Keronen
Vanhojakaan posteja selaamalla en löytänyt oikein hyvää vikkiä siihen mistä
löytäisi värikoodattuja johtoja. Siis sellaisia mitä autojen johtosarjat
ovat pullollaan.
Tilaamalla tietysti saisi monestakin paikkaa mutta kotinikkarille jo 1.5mm2
100m kertaa 10 väriä on turhan kallista ja sitäpaitsi kymmenelläkään värillä
ei pitkälle pötki jos esim harrasteautoon/moottoripyörään aikoo rakentaa
sähköt tyhjästä. Sama juttu veneessä.
Yksivärisiä jos saisi noin tusinan eri väriä ja sitten kaksivärisiä toisen
tusinan niin sillä pärjäisi jo aika pitkälle.
Olen joskus harrastanut romuauton johtosarjan purkamista josta tietysti saa
johtoa mutta jotenkin tuntuu siltä että kyllä noita jostain kaupastakin
pitäisi saada.
Biltemassa löytyy perävaunun kytkentäjohtosarja (5metriä) joka sisältää 7
eri väriä harrastajaystävälliseen hintaan mutta kun ne ovat turhan ohutta
(1.0mm2) tavaraa ja kuten sanottu, 7 väriä ei vieläkään ole kovinkaan
paljon.
En ollenkaan ihmettele että harrastajan jäljiltä auton/veneen/mp:n sähköt
sitten ovat yhtä ainoata väriä tai jos oikein tuuri käy niin jopa kahta
väriä on käytetty. Tosi kivaa sitten kun ruvetaan vianetsintään.
vinkkejä ?
-otto
olli
http://www.elfa.se/fi/ 36-831-41 ja 36-831-58 silloin 100m on pieni määrä.
"Otto Keronen" <otto.k...@gmail.com> kirjoitti viestissä
news:d5nhv3$1qg$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Jusba
"Otto Keronen" <otto.k...@gmail.com> wrote in message
news:d5nhv3$1qg$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Kysäseppäs tuolta
http://www.esbecon.fi/
-jusba
Pekka Huhta
>Vanhojakaan posteja selaamalla en löytänyt oikein hyvää vikkiä siihen mistä
>löytäisi värikoodattuja johtoja. Siis sellaisia mitä autojen johtosarjat
>ovat pullollaan.
Numerokoodaus ajaa ihan saman asian. Mustaa ja punaista piuhaa ja johtoon
pujotettuja numeroita 0-9 niin hyvä tulee.
Värikoodauksen ainoa hyvä puoli on, että välistä voi "varastaa" piuhasta
sähköä kun tietää että mistä piuhasta on pöllimässä. Toisaalta, se nyt on
muutenkin väärä tapa niin ettei siitäkään "edusta" oikein voi puhua.
Tein omaan veneeseeni numeroidut piuhoitukset, speksi löytyy keskustelusta
http://lyhytlinkki.net/?bq9sei8q
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Matti Kaki
says...
>
>
>
>Vanhojakaan posteja selaamalla en löytänyt oikein hyvää vikkiä siihen mistä
>löytäisi värikoodattuja johtoja. Siis sellaisia mitä autojen johtosarjat
>ovat pullollaan.
>
>Tilaamalla tietysti saisi monestakin paikkaa mutta kotinikkarille jo 1.5mm2
>100m kertaa 10 väriä on turhan kallista ja sitäpaitsi kymmenelläkään värillä
>ei pitkälle pötki jos esim harrasteautoon/moottoripyörään aikoo rakentaa
>sähköt tyhjästä. Sama juttu veneessä.
>
>Yksivärisiä jos saisi noin tusinan eri väriä ja sitten kaksivärisiä toisen
>tusinan niin sillä pärjäisi jo aika pitkälle.
Täällä onkin jo tullut se tapa jossa koodataan piuhat joko kirjaimilla
numeroilla tai niiden yhdistelmillä joka on erittäin hyvä systeemi.
Teippimerkinnät tahtovat ajan mittaa irrota. Ympärille pujotettavat
ovat hyviä. Vielä kun valitsee sellaiset merkintärenkaat joiden väri
kertoo numeron käyttäen värikoodia. Musta=0 ruskea=1 punainen=2 ...
Tuttu vastuksista ja konkista.
3M myy tällaisia teippisysteemejä eikä hinta ainakaan ulkomailla ole
kovin paha. Löytyy numeroilla ja värikoodilla olevia. Seuraavassa kuvat
mutta hinnat ovat kovat joten kannattaanee ostaa jostain muualta.
http://shop.store.yahoo.com/tmt/wirmarkit.html
On myös olemassa teippiä johon voi kirjoittaa tekstiä ja kiertää
sitten itsensä ympäri. Kyseinen teippi vulkanoituu ja suojaa hyvin.
Yksi mahdollisuus on laittaa läpinäkyvä kutistesukka päälle.
On olemassa varsin moninapaisia kaapeleita joiden piuhat ovat
mustia ja jokainen on numeroitu erikseen.
Toki parinkymmenen eri värin käyttö tekee nätin näköistä ja sitä
piuhaa voi seurata myös välissä mutta muuta hyötyä siitä ei ole.
Vosit kysyäistä autosähkökorjaamoilta. Heillä voisi olla koska
joutuvat korjaamaan autojen johdotuksiakin.
--
Matti Kaki at iki dot fi http://www.sci.fi/~oh2bio
=========== Location: 60.414 N 25.097 E ===========
Navigare Necesse Est - Vivere Non Est Necesse
eki
> En ollenkaan ihmettele että harrastajan jäljiltä auton/veneen/mp:n sähköt
> sitten ovat yhtä ainoata väriä tai jos oikein tuuri käy niin jopa kahta
> väriä on käytetty. Tosi kivaa sitten kun ruvetaan vianetsintään.
Vianetsinnässä niistä väreistä ei hirveästi apua ole.Tee kunnon suunnitelmat
,käyttöönota ,korjaa kuvat ja pistä talteen.
Ihan sama vaikka käytät yhtä väriä ,jos kuvat on kunnossa vika löytyy.
No tämä nyt oli vain ammattilaisen mielipide.
>
>
> vinkkejä ?
>
>
> -otto
>
>
Markku L
> Ihan sama
> vaikka käytät yhtä väriä ,jos kuvat on kunnossa vika löytyy. No
> tämä nyt oli vain ammattilaisen mielipide.
En ole ammattilainen, mutta olen eri mieltä. Jos tekee esim.
johtonippuja, niin kyllä siitä on aika vaikea etsiä yksittäistä
johtoa, jos ne on kaikki punasia, vaikka olis miten hyvät kuvat.
Matti Kaki
says...
Jep. Kunnon dokumentointi on äärimmäisen tärkeää. Kaaviot pitää
tehdä niin, että niistä selviää asia myös muille kuin itselle.
Tehtaiden kaaviot toisinaan ovat aika sekavia. Liekö tarkoituksella?
Suosittelen ainakin yhden koko systeemin kaavion tekemistä samalle
paperille josta näkyy jokainen johto ja sen päässä oleva laite.
Vain tällaisella on helppo etsiä kokonaisuudesta vikaa. Merellä
kun on ziljoona kertaa vaikeampaa keinuvassa paatissa ja kone
sammuksissa etsiä sitä vikaa kuin kotona kirjoituspöydän ääressä.
Sama autossakin sateessa ja auton jättäessä erämaataipaleelle.
Matti Kaki
markku.l...@POISTApp.inet.fi says...
Miksi ihmeessä siitä johtonipusta pitäisi löytyä yksi johto?
Jokainen johto haarautuu omalle laitteelleen ja siellä se
on merkitty. Välissä johdot voivat kulkea vaikka putkessa.
Ainoa missä väreistä on apua on silloin jos haluaa välistä
ryöstää jotain ryöstöliittimellä. Se ei kuitenkaan ole
ammattimainen tapa tehdä asia.
Pekka Huhta
> Miksi ihmeessä siitä johtonipusta pitäisi löytyä yksi johto?
> Jokainen johto haarautuu omalle laitteelleen ja siellä se
> on merkitty. Välissä johdot voivat kulkea vaikka putkessa.
On siinä sikäli se järki että kun pujottaa piuhoja putkeen niin koko
johtonippu pitää sitten "soittaa" läpi (siis kokeilla mikä johto on mikä)
jos merkintöjä ei ole vielä pujotusvaiheessa tehty.
Sähkötukuista saa myös moninapajohtimia, joissa johdot on numeroitu
printtaamalla johtonumero vaaksan välein joka johtoon. Jos hommat on hyvin
suunniteltu ja veneessä on vaikkapa muutama jakokeskus, niin melkein
suosisin ennemmin tällaisia paksuja moninapakaapeleita eikä kauheeta
käärmeenpesää irtopiuhoja.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Matti Kaki
>
>
>Matti Kaki <oh2bio...@sci.fi.invalid> writes:
>
>> Miksi ihmeessä siitä johtonipusta pitäisi löytyä yksi johto?
>> Jokainen johto haarautuu omalle laitteelleen ja siellä se
>> on merkitty. Välissä johdot voivat kulkea vaikka putkessa.
>
>On siinä sikäli se järki että kun pujottaa piuhoja putkeen niin koko
>johtonippu pitää sitten "soittaa" läpi (siis kokeilla mikä johto on mikä)
>jos merkintöjä ei ole vielä pujotusvaiheessa tehty.
Nimenomaan niin se homma ammattipiireissä tehdään. Että ensin
merkitään johdot ja vasta sitten vedetään. Voi toki tehdä niin,
että vetää yksi johto kerrallaan ja samalla merkkaa.
S
> In article <phuhta.1...@kosh.hut.fi>, pekka...@puuvene.net says...
>
>>
>>Matti Kaki <oh2bio...@sci.fi.invalid> writes:
>>
>>
>>>Miksi ihmeessä siitä johtonipusta pitäisi löytyä yksi johto?
>>>Jokainen johto haarautuu omalle laitteelleen ja siellä se
>>>on merkitty. Välissä johdot voivat kulkea vaikka putkessa.
>>
>>On siinä sikäli se järki että kun pujottaa piuhoja putkeen niin koko
>>johtonippu pitää sitten "soittaa" läpi (siis kokeilla mikä johto on mikä)
>>jos merkintöjä ei ole vielä pujotusvaiheessa tehty.
>
>
> Nimenomaan niin se homma ammattipiireissä tehdään. Että ensin
> merkitään johdot ja vasta sitten vedetään. Voi toki tehdä niin,
> että vetää yksi johto kerrallaan ja samalla merkkaa.
Kommentoinpa tähän väliin sen verran, että kyllä auton sähköjet
tutkiminen olisi melko hankalaa jos kaikki piuhat olisivat samaa väriä.
Monta kertaa on täytynyt etsiä joku tietty johto paksusta johtonipusta
niin, ettei ole tietoa mihin johdot oikeasti menevät. Tai vaikka
olisikin niin johdon päätä ei ole mahdollista kaivaa esille.
Värikoodattujen johtojen ansiosta on helppo katsoa kytkentäkaaviosta
oikea johdon väri ja varmistaa löydön oikeellisuus kokeilemalla
virtakynän piikillä johdon kuoren läpi. Samoin johtojen päitä
irrotellessa ja johtoja kuoriessa värikoodi ei häviä kuten merkkikoodi
saattaa tehdä. Myös asennushommissa jää "turha" merkkikoodien asentelu
pois kuvioista.
Alkuperäinen kysyjä kysyi mistä värikoodattuja johtoja saa ostettua,
mutta kukaan ei vastaa kysymykseen. Lähes kaikki vain hehkuttavat kuinka
hienoja johdon koodausmenetelmiä on olemassa.
Kumma juttu että autojen johdotuksissa näitä merkkikoodeja ei ole
käytössä vaan käytetään värikoodattuja johtoja. Mistäköhän moinen johtuu :)
-S-
Harri Kokko
news:4280a...@news.dnainternet.net...
Eikös kaikkein hienoin tapa olisi koodata tieto ohjelmallisesti jotenkin
kullekin johdolle (esim. johdossa olisi joku RFID tunniste aina tietyin
välein). Siitä vaan sitten sopivalla koodikynällä tutkimaan mikä johto on
mikäkin.
HK
Matti Kaki
says...
>
>
>Matti Kaki kirjoitti:
>> In article <phuhta.1...@kosh.hut.fi>, pekka...@puuvene.net says...
>>
>>>
>>>Matti Kaki <oh2bio...@sci.fi.invalid> writes:
>>>
>>>
>>>>Miksi ihmeessä siitä johtonipusta pitäisi löytyä yksi johto?
>>>>Jokainen johto haarautuu omalle laitteelleen ja siellä se
>>>>on merkitty. Välissä johdot voivat kulkea vaikka putkessa.
>>>
>>>On siinä sikäli se järki että kun pujottaa piuhoja putkeen niin koko
>>>johtonippu pitää sitten "soittaa" läpi (siis kokeilla mikä johto on mikä)
>>>jos merkintöjä ei ole vielä pujotusvaiheessa tehty.
>>
>>
>> Nimenomaan niin se homma ammattipiireissä tehdään. Että ensin
>> merkitään johdot ja vasta sitten vedetään. Voi toki tehdä niin,
>> että vetää yksi johto kerrallaan ja samalla merkkaa.
>
>Kommentoinpa tähän väliin sen verran, että kyllä auton sähköjet
>tutkiminen olisi melko hankalaa jos kaikki piuhat olisivat samaa väriä.
En ole samaa mieltä.
>Monta kertaa on täytynyt etsiä joku tietty johto paksusta johtonipusta
>niin, ettei ole tietoa mihin johdot oikeasti menevät. Tai vaikka
>olisikin niin johdon päätä ei ole mahdollista kaivaa esille.
>Värikoodattujen johtojen ansiosta on helppo katsoa kytkentäkaaviosta
>oikea johdon väri ja varmistaa löydön oikeellisuus kokeilemalla
>virtakynän piikillä johdon kuoren läpi.
Ei vianhaussa tarvitse tutkia johtoja väliltä kuin äärimmäisen
harvinaisissa tapauksissa. Kytkinkaaviossa on merkintä, etä johto
lähtee vaikka kytkimeltä ja menee vaikkapa mastovalolle. Silloin
tietää jo etukäteen, että piuhan toinen pää on kytkimessä ja se
toinen pää on mastovalolyhdyssä.
>Samoin johtojen päitä
>irrotellessa ja johtoja kuoriessa värikoodi ei häviä kuten merkkikoodi
>saattaa tehdä. Myös asennushommissa jää "turha" merkkikoodien asentelu
>pois kuvioista.
Totta. Mutta merkintöjä ei laiteta aivan johdon päähän vaan pienen
matkan päähän siitä jolloin kuorimiseenkin on varaa. Vaikka eihän
kunnolla tehtyä systeemiä tarvitse kuoria enää uudestaan.
>Alkuperäinen kysyjä kysyi mistä värikoodattuja johtoja saa ostettua,
>mutta kukaan ei vastaa kysymykseen. Lähes kaikki vain hehkuttavat kuinka
>hienoja johdon koodausmenetelmiä on olemassa.
Kyllä minä annoin yhden mahdollisuuden: autosähkkorjaamo.
>Kumma juttu että autojen johdotuksissa näitä merkkikoodeja ei ole
>käytössä vaan käytetään värikoodattuja johtoja. Mistäköhän moinen johtuu :)
Johtunee siitä, että sarjat ovat suuria ja olisi älytöntä alkaa
merkitä niitä manuaalisesti. Koneet tekevät automaattisesti
auton sähköjohdotuksen ja piuhojen väri kertoo asentajalle
mihin se laitetaan.
Kyseessä ei tässä nimenomaisessa tapauksessa ole iso tehdassarja
vaan yksittäiskappale.
Usko jo kun moni ammattilainen on asian jo kertonut.
Matti Kaki
>> Monta kertaa on täytynyt etsiä joku tietty johto paksusta johtonipusta
>> niin, ettei ole tietoa mihin johdot oikeasti menevät. Tai vaikka
>> olisikin niin johdon päätä ei ole mahdollista kaivaa esille.
>> Värikoodattujen johtojen ansiosta on helppo katsoa kytkentäkaaviosta
>> oikea johdon väri ja varmistaa löydön oikeellisuus kokeilemalla
>> virtakynän piikillä johdon kuoren läpi. Samoin johtojen päitä
>> irrotellessa ja johtoja kuoriessa värikoodi ei häviä kuten merkkikoodi
>> saattaa tehdä. Myös asennushommissa jää "turha" merkkikoodien asentelu
>> pois kuvioista.
>
>Eikös kaikkein hienoin tapa olisi koodata tieto ohjelmallisesti jotenkin
>kullekin johdolle (esim. johdossa olisi joku RFID tunniste aina tietyin
>välein). Siitä vaan sitten sopivalla koodikynällä tutkimaan mikä johto on
>mikäkin.
Hieno kyllä ja voisi olla ihan hyvä isossa paikassa missä on paljon
piuhaa ja hyvät dokumentit sekä nimenomaan se kynä aina käytettävissä.
Pienveneessä tuollainen ei ole kovin hyvä koska aina tarvittaisiin se
kynä joka voi olla rikki tai paristo lopussa tai pudonnut pilssiin.
Onko olemassa johtoa joka on RFID-koodattua? Ja hinnaltaan halpaa?
Lappuja olen nähnyt mutta kymmenen sentin välein koodattua johtoa en.
olli
>
> Kommentoinpa tähän väliin sen verran, että kyllä auton sähköjet
> tutkiminen olisi melko hankalaa jos kaikki piuhat olisivat samaa väriä.
>
> Monta kertaa on täytynyt etsiä joku tietty johto paksusta johtonipusta
> niin, ettei ole tietoa mihin johdot oikeasti menevät. Tai vaikka
> olisikin niin johdon päätä ei ole mahdollista kaivaa esille.
> Värikoodattujen johtojen ansiosta on helppo katsoa kytkentäkaaviosta
> oikea johdon väri ja varmistaa löydön oikeellisuus kokeilemalla
> virtakynän piikillä johdon kuoren läpi. Samoin johtojen päitä
> irrotellessa ja johtoja kuoriessa värikoodi ei häviä kuten merkkikoodi
> saattaa tehdä. Myös asennushommissa jää "turha" merkkikoodien asentelu
> pois kuvioista.
>
> Alkuperäinen kysyjä kysyi mistä värikoodattuja johtoja saa ostettua,
> mutta kukaan ei vastaa kysymykseen. Lähes kaikki vain hehkuttavat kuinka
> hienoja johdon koodausmenetelmiä on olemassa.
>
> Kumma juttu että autojen johdotuksissa näitä merkkikoodeja ei ole
> käytössä vaan käytetään värikoodattuja johtoja. Mistäköhän moinen johtuu
:)
>
> -S-
Täytyy minunkin kommentoida pikkuisen värikoodatuista johdoista, että et
sinäkään kertonut mistä niitä värikoodattuja johtoja saa?
Eri värisiä johtoja kyllä löytyy vaikka Wurth:ta , mutta vain perus värit
sillä ei kummoista paattia sähköistetä. Kolme värinen johto on aika paljon
käytetty. Minä taas olen nähnyt enenmän numero koodattuja, kuin väri
koodattuja.
Oikein paksusta nipusta voi johdon etsimiseen käyttää johto tutkaa.
Raskas kalusto ja työkoneet on pää sääntöisesti kahdella värillä ja numero
koodattu jossa miinus on koneen joka pisteessä aina sama väri.
Jos työkseen tekee sähköjä, niin ei missään nimessä tökkää johtoon millään
piikillä reikää koska suomessa käytetään tienhoito aineena suolaksi
kutsuttua ainetta mikä saa kuparijohdon muuttumaan vihertäväksi pölyksi
piikin tekemän reiän kahtapuolen muutamien settien matkalta joka johtaa aika
huonosti sähköä ja vielä huonommin virtaa ( I )
http://www.elfa.se/fi/ 36-831-41 ja 36-831-58 Tässä on helppo koodaus malli
mikä ei katoa vaikka johdon katkaisee.
aarno isomäki
> Jos työkseen tekee sähköjä, niin ei missään nimessä tökkää johtoon millään
> piikillä reikää koska suomessa käytetään tienhoito aineena suolaksi
> kutsuttua ainetta mikä saa kuparijohdon muuttumaan vihertäväksi pölyksi
> piikin tekemän reiän kahtapuolen muutamien settien matkalta joka johtaa
aika
> huonosti sähköä ja vielä huonommin virtaa ( I )
ja jos sen teetkin (usein ainoa varma tapa saada tietoa kupariytimessä
tapahtuvasta "hiukkasten liikkeestä"), niin laita kynsilakkaa tekemääsi
eristeen reikään.
S
> In article <4280a...@news.dnainternet.net>, kysy...@kiinnostaa.com.invalid
> says...
>
>>
>>Matti Kaki kirjoitti:
>>
>>>In article <phuhta.1...@kosh.hut.fi>, pekka...@puuvene.net says...
>>>
>>>
>>>>Matti Kaki <oh2bio...@sci.fi.invalid> writes:
>>>>
>>>>
>>>>
>>>>>Miksi ihmeessä siitä johtonipusta pitäisi löytyä yksi johto?
>>>>>Jokainen johto haarautuu omalle laitteelleen ja siellä se
>>>>>on merkitty. Välissä johdot voivat kulkea vaikka putkessa.
>>>>
>>>>On siinä sikäli se järki että kun pujottaa piuhoja putkeen niin koko
>>>>johtonippu pitää sitten "soittaa" läpi (siis kokeilla mikä johto on mikä)
>>>>jos merkintöjä ei ole vielä pujotusvaiheessa tehty.
>>>
>>>
>>> Nimenomaan niin se homma ammattipiireissä tehdään. Että ensin
>>> merkitään johdot ja vasta sitten vedetään. Voi toki tehdä niin,
>>> että vetää yksi johto kerrallaan ja samalla merkkaa.
>>
>>Kommentoinpa tähän väliin sen verran, että kyllä auton sähköjet
>>tutkiminen olisi melko hankalaa jos kaikki piuhat olisivat samaa väriä.
>
>
> En ole samaa mieltä.
Niinpä, kyse on makuasioista ja siitä mitä kukin sattuu niillä johdoilla
tekemään.
>>Monta kertaa on täytynyt etsiä joku tietty johto paksusta johtonipusta
>>niin, ettei ole tietoa mihin johdot oikeasti menevät. Tai vaikka
>>olisikin niin johdon päätä ei ole mahdollista kaivaa esille.
>>Värikoodattujen johtojen ansiosta on helppo katsoa kytkentäkaaviosta
>>oikea johdon väri ja varmistaa löydön oikeellisuus kokeilemalla
>>virtakynän piikillä johdon kuoren läpi.
>
>
> Ei vianhaussa tarvitse tutkia johtoja väliltä kuin äärimmäisen
> harvinaisissa tapauksissa. Kytkinkaaviossa on merkintä, etä johto
> lähtee vaikka kytkimeltä ja menee vaikkapa mastovalolle. Silloin
> tietää jo etukäteen, että piuhan toinen pää on kytkimessä ja se
> toinen pää on mastovalolyhdyssä.
Kerroin vain omista kokemuksistani, muutaman kerran on pitänyt
johtonipusta täytynyt etsiä tietty johto ja johdon seuraaminen jompaan
kumpaan päähän olisi vaatinut koko auton kojelaudan purkamista.
>
>>Samoin johtojen päitä
>>irrotellessa ja johtoja kuoriessa värikoodi ei häviä kuten merkkikoodi
>>saattaa tehdä. Myös asennushommissa jää "turha" merkkikoodien asentelu
>>pois kuvioista.
>
>
> Totta. Mutta merkintöjä ei laiteta aivan johdon päähän vaan pienen
> matkan päähän siitä jolloin kuorimiseenkin on varaa. Vaikka eihän
> kunnolla tehtyä systeemiä tarvitse kuoria enää uudestaan.
>
>>Alkuperäinen kysyjä kysyi mistä värikoodattuja johtoja saa ostettua,
>>mutta kukaan ei vastaa kysymykseen. Lähes kaikki vain hehkuttavat kuinka
>>hienoja johdon koodausmenetelmiä on olemassa.
>
>
> Kyllä minä annoin yhden mahdollisuuden: autosähkkorjaamo.
Ok, anteeksi lipsahdukseni.
>
>>Kumma juttu että autojen johdotuksissa näitä merkkikoodeja ei ole
>>käytössä vaan käytetään värikoodattuja johtoja. Mistäköhän moinen johtuu :)
>
>
> Johtunee siitä, että sarjat ovat suuria ja olisi älytöntä alkaa
> merkitä niitä manuaalisesti. Koneet tekevät automaattisesti
> auton sähköjohdotuksen ja piuhojen väri kertoo asentajalle
> mihin se laitetaan.
>
> Kyseessä ei tässä nimenomaisessa tapauksessa ole iso tehdassarja
> vaan yksittäiskappale.
>
> Usko jo kun moni ammattilainen on asian jo kertonut.
Siis usko mitä?
Kerroin ainoastaan oman mielipiteeni asiasta, ei kai kukaan pysty
sanomaan minulle että oma mielipinteeni on väärä! Kyse oli siis
_mielipiteestä_ ei mistään absoluuttisesta totuudesta, molemmilla
merkintätavoilla on varmasti kannattajansa.
Ainakaan näin harrastajan näkökulmasta en keksi yhtään numero- ja
kirjainkoodauksen etua jota värikoodatulla johdolla ei olisi. Ennen
kaikkea eniten ärsytti se ettei suurin osa vastaajista vastannut
alkuperäiseen kysymykseen, myönnettäkööt että sorruin itsekin tähän.
-S-
S
>>Jos työkseen tekee sähköjä, niin ei missään nimessä tökkää johtoon millään
>>piikillä reikää koska suomessa käytetään tienhoito aineena suolaksi
>>kutsuttua ainetta mikä saa kuparijohdon muuttumaan vihertäväksi pölyksi
>>piikin tekemän reiän kahtapuolen muutamien settien matkalta joka johtaa
>
> aika
>
>>huonosti sähköä ja vielä huonommin virtaa ( I )
Ei tulisi mieleenikään tökkiä kosteuden kanssa kosketuksiin pääseviä
johtoja, auton sisäpuolisia johtoja on tullut joskus tutkittua. Ei siis
kannata huolestua.
>
> ja jos sen teetkin (usein ainoa varma tapa saada tietoa kupariytimessä
> tapahtuvasta "hiukkasten liikkeestä"), niin laita kynsilakkaa tekemääsi
> eristeen reikään.
>
Hyvä vinkki.
-S-
Immu Reisiharja
> Kumma juttu että autojen johdotuksissa näitä merkkikoodeja ei ole käytössä
> vaan käytetään värikoodattuja johtoja. Mistäköhän moinen johtuu :)
Johtuu ihan puhtaasti kustannuksista se värikylläisyys, niissä määrissä
missä autotehtaat tarvii johtoja on sama mitä väriä tilaavat kaikki on
halpaa. Sitten kun pitää halvalla = nopeasti ja vähällä koulutuksella ja
työllä, kasata johtosarjoja on helpompi tehdä homma selvillä värikoodeilla
kuin hiukan tarkempaa katsomista vaativilla numerokoodatuilla johtimilla.
Tosiasia myös lienee että valtaosa niitä johtonippuja kasaavista ei osaa
lukea eikä kait koskaan opikkaan :( Ja lopuksi kaikki ne jotka ovat niin
naiveja että luulevat autotehtaiden tekevän värikoodattuja johtoja
asiakkaiden tai huoltajien elämän helpottamiseksi, samalla kun
robottikokoonpanon järjettömyys vaatii esim. koko koneen poistoa autosta
jonkun anturin vaihtamiseksi, vastatkoon omalla nimellään tähän tekstiin.
immu
Matti Kaki
Kynsilakan sisältämä liuotin ei kyllä ehkä ole kovin hyvä
aine johtojen muovieristeelle. Jotkut kynsilakat sisältävät
jopa xyleeniä joka syö muovia erittäin tehokkaasti. Jätetään
kynsilakka vain ruuvien lukitukseen.
Matti Kaki
says...
>>>Monta kertaa on täytynyt etsiä joku tietty johto paksusta johtonipusta
>>>niin, ettei ole tietoa mihin johdot oikeasti menevät. Tai vaikka
>>>olisikin niin johdon päätä ei ole mahdollista kaivaa esille.
>>>Värikoodattujen johtojen ansiosta on helppo katsoa kytkentäkaaviosta
>>>oikea johdon väri ja varmistaa löydön oikeellisuus kokeilemalla
>>>virtakynän piikillä johdon kuoren läpi.
Piikkien survominen johtojen muovieristeen läpi ei ole kovin hyvä
ajatus ainakaan auton moottoritilassa tai veneessä koska johdon
eriste voi olla sellaista joka ei vetäydy kunnolla umpeen vaan
siihen jää reikä josta kosteus pääsee johdon sisään. Sitten onkin
todella kinkkinen homma etsiä se vika kun ei näy ulos päin vaan
johto on syöpynyt eristeen alla.
>> Ei vianhaussa tarvitse tutkia johtoja väliltä kuin äärimmäisen
>> harvinaisissa tapauksissa. Kytkinkaaviossa on merkintä, etä johto
>> lähtee vaikka kytkimeltä ja menee vaikkapa mastovalolle. Silloin
>> tietää jo etukäteen, että piuhan toinen pää on kytkimessä ja se
>> toinen pää on mastovalolyhdyssä.
>
>Kerroin vain omista kokemuksistani, muutaman kerran on pitänyt
>johtonipusta täytynyt etsiä tietty johto ja johdon seuraaminen jompaan
>kumpaan päähän olisi vaatinut koko auton kojelaudan purkamista.
Kun on kunnollinen kytkentäkaavio systeemistä niin ei tarvitse
hakuammunnalla etsiä mitään johtoja.
>> Usko jo kun moni ammattilainen on asian jo kertonut.
>
>Siis usko mitä?
Se, että yksittäiskappalein tehdyissä systeemeissä käytetään yleensä
tavallista johtoa joka merkitään koodeilla.
Tuomas Eerola
> Ei vianhaussa tarvitse tutkia johtoja väliltä kuin äärimmäisen
> harvinaisissa tapauksissa. Kytkinkaaviossa on merkintä, etä johto
> lähtee vaikka kytkimeltä ja menee vaikkapa mastovalolle. Silloin
> tietää jo etukäteen, että piuhan toinen pää on kytkimessä ja se
> toinen pää on mastovalolyhdyssä.
Tuo ei paljoa ilahduta siinä vaiheessa kun selviää että piuhan
toinen pää on kytkimessä ja toinen pää mastovalolyhdyssä, ja
kun on mitannut että kytkimen päässä johtoa on jännitettä
ja että mastovalon päässä ei ole, niin se iso nippu punaisia
johtoja ei välttämättä varsinaisesti helpota.
Ilkka
Jopa kiinteistöjen keskuksista löytyy sellaisia, joista ei minkäänlaisia
johdotuskaavioita. Ja suurin osa johdoista on mustaa MK:ta. Niissä ei
sitten ole muuta todellista vaihtoehtoa, kuin seurata johtoa ja se on
hidasta. Jos tehdään ikuinen asennus, ei merkinnöillä ole mitään väliä,
mutta jostain syystä huoltoja joudutaan kuitenkin tekemään vuosien
aikana. Myös veneessä, eivätkä ne muutostyöt aina osu johdotuksien
päihin ja silloin täytyy saada oikea piuha selville.
Ilkka
Tomi Holger Engdahl
> ja jos sen teetkin (usein ainoa varma tapa saada tietoa kupariytimessä
> tapahtuvasta "hiukkasten liikkeestä"), niin laita kynsilakkaa tekemääsi
> eristeen reikään.
Elektronien liikkeestä johdossa eristettä rikkomatta saa tietoa
pihtimallisella virtamittarilla, ainakin jos johdossa kulkee virtaa
sen verran että se on käytettävällä mittarilla mitattavissa.
Tasavirran mittausresoluutio on monessa "perusvirtapuhdissä"
luokkaa 100 mA, kalliimmissa sitten voi olla 10 mA tai jopa
100 mikroampreerin luokkaa (maksavat sitten useita satoja
euroja tällaiset erikoisvehkeet).
Johdossa olevasta jännitteestä noilla ei sitten saa tietoa...
--
Tomi Engdahl (http://www.iki.fi/then/)
Take a look at my electronics web links and documents at
http://www.epanorama.net/
Lauri Tarkkonen
>In article <3H6ge.300$xG5...@read3.inet.fi>, aarno....@pp.inet.fi says...
>>
>>
>>
>>> Jos työkseen tekee sähköjä, niin ei missään nimessä tökkää johtoon millään
>>> piikillä reikää koska suomessa käytetään tienhoito aineena suolaksi
>>> kutsuttua ainetta mikä saa kuparijohdon muuttumaan vihertäväksi pölyksi
>>> piikin tekemän reiän kahtapuolen muutamien settien matkalta joka johtaa
>>aika
>>> huonosti sähköä ja vielä huonommin virtaa ( I )
>>
>>
>>ja jos sen teetkin (usein ainoa varma tapa saada tietoa kupariytimessä
>>tapahtuvasta "hiukkasten liikkeestä"), niin laita kynsilakkaa tekemääsi
>>eristeen reikään.
> Kynsilakan sisältämä liuotin ei kyllä ehkä ole kovin hyvä
> aine johtojen muovieristeelle. Jotkut kynsilakat sisältävät
> jopa xyleeniä joka syö muovia erittäin tehokkaasti. Jätetään
> kynsilakka vain ruuvien lukitukseen.
En oikein ymmärrä tällaisen toimen erinomaisuutta. Ensin pistetään
eristeeseen ehdoin tahdoin reikiä, joita sitten joudutaan paikkaamaan.
Jos tämä on ammattilaisten toimintaa, niin tämähän tarkoittaa sitä, että
halutaan varmistaa, että laite (auto, vene) tulee jossain vaiheessa
takaisin hoitoon kun sähkölaiteissa on joku mystinne vika. Varmaankin
siten ammattilaisten kesken on salatietoa, missä vika on, jotta voidaan
antaa pari päivää valohoitoa ja sitten yllättäen löytää vika, korjata se
ja laskuttaa valohoidosta ja vian korjauksesta.
Vedin aikanaan 2.5 mm^2 parikaapelin (täysin ylimitoitettu) latauksen
amperimittariin, jotta voisin seurata aurinkopanelin ja
tuuligeneraattorin lautaustehoa. Käsillä oli jotain kotitaloudessa
aikanaan käytettyä johtoa, jonka vielä suojasin kulumista ja
nirhaantumista vastaan pistämällä sen pvs-letkun sisään. Tämä oli
kuitenkin virhe, sillä letkuun kertyi vettä ja se seisoi mutkan
alimmassa paikassa ja parin vuoden kuluttua amperimittari lakkasi
näyttämästä mitään. Tutkin kytkennät, kaikki kunnossa, ei hapettumia
eikä irronneita abicoja. Kun en muuta keksinut, niin otin piuhanpätkän
ja kokeilin kytkeä edellämanitun parikaapelin rinnalle toisen kaapelin.
Ensimmäisen parin korvaaminen ei auttanut, mutta toisella tärppäsi. Kun
vedin parikaapellin pois, onneksi sitä saattoi käyttää vetoapuna kun
halusin uuden kaapelin paikalle, niin tosiaan toisen kaapelin kuoressa
oli neulan mentävä reikä ja kun revin eristeen auki, niin sisällä oleva
kaapeli oli vain harmaata jauhetta noin sentin matkalta.
Neuvokaa vain ammattilaiset pistämään reikiä eristeisiin. Kas kun ette
samalla anna korjaajan osoitetta ja vihjettä mihin osoitteeseen korjaaja
lähettää provikat.
- Lauri Tarkkonen
Jouni Saari
"Tomi Holger Engdahl" <th...@solarflare.cs.hut.fi> kirjoitti
viestissä:lajzmv2...@solarflare.cs.hut.fi...
>
> Johdossa olevasta jännitteestä noilla ei sitten saa tietoa...
>
Toisaalta johtoa pystyy seuraamaan syöttämällä siihen vaihtovirtaa ja
kuuntelemalla herkällä suurimpedanssisella vahvarilla johtoja ulkopuolelta.
Virtaa ei saa kulkemaan, jos johto on poikki, mutta jännitteellä seuraaminen
onnistuu. Jos johdon saa oikosuljettua toisesta päästään, syöttämällä
johtoon jonkinlaista kanttivirtaa, saa johtoa seurattua vaikka
sytytysstobolla, siinäkin on virtapihti. (Siis riittää mainiosti, jos
etuvastuksen kautta syöttää 12V kanttia, vaikka vilkkurele+hehkulamppu
kelpaa "signaaligeneraattoriksi".)
Halpa DC-virtapihtimittarikin on kohtalainen vianetsinnässä, nollaamalla se
ennen käyttöä, voi jopa nähdä, meneekö piuhassa ainakin kymmeniä
milliamppeereja vai ei ehkä juuri mitään virtaa.. Esim tyhjentyvän akun
mysteeri löytyy moisella helposti, kun virtaa voi mitata nopeasti johto
kerrallaan.
Harri Kokko
news:d5qg93$1cr$4...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Lappuja olen nähnyt mutta kymmenen sentin välein koodattua johtoa en.
En tiedä, ei taida olla. Eikä varmaankaan halpaa. Tämä nyt oli tälläinen
jatkokehitysidea ;-)
HK
Markus Lehto
> Kun on kunnollinen kytkentäkaavio systeemistä niin ei tarvitse
> hakuammunnalla etsiä mitään johtoja.
Kyllä siinä saa aika meedio olla. Kuvitellaanpa tilanne. Laitteesta X
lähtee vaikkapa 10 samanväristä johtoa laitteeseen Y, ja tällä välillä
johdot kulkevat umpinaisessa putkessa. Ilmaantuu tarve tehdä keskelle
vetoa (kohtaan, jossa tuossa umpinaisessa putkessa sattuukin olemaan
reikä...) katkos johtoon numero 1. Kytkentäkaavio on selkeä ja siinä
sanotaan, että johto 1 menee laitteen X pinnistä numero 1 laitteen Y
pinniin numero 1, veto on tehty samasta kohtaa yhdeksän muun johdon
kanssa. Miten nämä tiedot auttavat selvittämään, mikä noista kymmenestä
johdosta on tuo johto numero 1 keskellä vetoa? Johtoa ei siis voi
seurata kumpaankaan päähän eikä sitä ei voi nykiä (joku iljetys
niputtanut johdot niin tiiviisti, että yhden nykiminen liikuttaa kaikkia
kymmentä), tilanne, joka usein tulee vastaan esimerkiksi autoissa.
Kerroppa vastaus ongelmaan, niin helpotat minunkin tulevia remonttejani
jonkin verran! :)
--
-Markus Lehto
Lauri Tarkkonen
Herää kysymys olenko veneilypalstalla? Jos purjeveneen (moottoriveneistä
en juuri tiedä) sähköjärjestelmässä on epäselvää mitä missäkin
kaapelissa liikkuu, niin en menisi syöttämään kaapeliin vaihtovirtaa,
jota lienee kyllä useissa satamissa tarjolla jossain 150 - 250 voltin
jännitteisenä, sillä piuhan toisessa päässä saattaa olla kaikenlaista 12
voltin tasavirtaa syöviä laitteita, jotka saattavat ottaa itseensä.
Fysiikan professori Antti Siivola kertoi jäähyväisluennossaa, että
nuoret fyysikot oppivat varsin pian Siltavuorenpenkereellä, että monet
sähkölaitteet toimivat sinertävän savun voimasta ja kun sen savun
päästää karkuun, niin sitä ei tahdo saada millään takaisin laitteen
sisään, jotta laite saataisiin jälleen toimimaan. :-).
Veneiden sähkölaiteiden määrä on kasvanut varsin dramaattisesti
viimeisen 20 vuoden aikana ja veikkaisin, että melkein jokaisessa
lähemmäs 10 vuotiaassa veneessä on alkuperäisiä kytkentöjä muuteltu,
sinne on lisättu uusia laitteita lisää akkuja, latureita, maasähköä ja
vaikka mitä. Usein lisäykset ovat tapahtuneet eri henkilöiden toimesta
ja jokainen korjaus on sinällään ollut niin yksinkertainen, että sitä ei
ole juuri tarvinnut (ainakaan tekijän mielestä) dokumentoida. Virtaa on
ryöstetty milloin mistäkin ja sulakkeita on ripustettu entisten rinnalle
ja muuten vain lisäksi ja jos veneellä on ollut kolmekin omistajaa
vuosikerrokset ovat jo melkein selvittämättömiä. Olen sitä mieltä, että
asian selvittämiseen pitäisi riittää yleismittari, jolla voi mitata
jännitteitä kohtuullisen tarkasti ja jolla lisäksi voi mitata onko johto
tai virtasilmukka ehjä. Siis oikosulussa piippaa. Yleensä samalla saa
mitattua myös vastuksen, joka auttaa myös hapettuneiden kytkentöjen
löytämisessä. Jos jokaisen kytkinrimasta lähetevän piuhan voi merkitä
joko teipillä, jossa on teksti tai muuten, niin se auttaa jo toisen pään
etsimisessä, kun tietää mistä päin olisi tarkoitus löytää virtanen, joka
on tähän piuhaan lähetetty.
Jos veneessä on useampaa sähköasennuskerrostumaa, niin kannattaa ottaa
jonkun talven ohjelmaan asennusten yhtenäistäminen, joka voi tietenkin
aiheuttaa koko sähköistyksen uusimisen, mutta vähimmillään
dokumentaation ajantasaistamisen. Uusimisessa kannattaa pyrkiä
vähentämään turhia liitoksia ja jos monelle eri laitteelle on eri
maatasot, niin ne kannattaisi vetää yhteen. Jossain tapauksissa olen
havainnut jonkun laiteongelman johtuvan siitä, että se ei saa oikeaa
jännitettä, kun veneen eri maatasojen potentiaalierot ovat kolmekin
volttia.
- Lauri Tarkkonen
Lauri Tarkkonen
Useimpiin ongelmiin on useita ratkaisuja. Miksi juuri tuonon on saatava
katkos? Virran ryöstämiseksi? Senhän voi varmasti hoitaa muutenkin.
Johtoon laitettava katkaisija? Voihan sen katkaisijan laittaa jompaan
kumpaan päähän ja vetää sille johdon haluttuun paikkaan.
Myös sähköhommissa saa käyttää järkeä, vaikka se onkin niukka
luonnonvara, joita periaatteessa on aina säästettävä.
- Lauri Tarkkonen
Matti Kaki
says...
>Neuvokaa vain ammattilaiset pistämään reikiä eristeisiin. Kas kun ette
>samalla anna korjaajan osoitetta ja vihjettä mihin osoitteeseen korjaaja
>lähettää provikat.
Tuskin kukaan ammattilainen tuollaista neuvoo vaikka sitä ihan yleisesti
käytetäänkin. Mikä ettei se sisätiloissa toimisikin mutta ei taatusti
ole ulkotiloissa järkevä. Eikä kyllä veneessä sisätiloissakaan koska
ei siellä aina ole kuivaa vaikka olisi lämmittimetkin..
Matti Kaki
Äärimmäisen harvoin, jos koskaan, johtonipun sisällä johto noin
vaan menee rikki. En muista yhtään tapausta 40 vuotisen urani
aikana. Jokseenkin aina syynä on jokin ulkoinen vaurio joka näkyy.
Jos todellakin kaapeli on väliltä poikki (sekin harvinaista) niin
seuraamalla johtonippua löytyy aivan taatusti se kohta missä johto
on _mekaanisesti_ rikkoontunut ilman mitään värikoodejakin.
Ja ainahan lähdetään siitä, että kun uutta systeemiä tehdään niin
johdot kulkevat niin että missään ei johto pääse rikkoontumaan
hankauksen tai muun syyn takia.
Matti Kaki
says...
>>Halpa DC-virtapihtimittarikin on kohtalainen vianetsinnässä, nollaamalla se
>>ennen käyttöä, voi jopa nähdä, meneekö piuhassa ainakin kymmeniä
>>milliamppeereja vai ei ehkä juuri mitään virtaa.. Esim tyhjentyvän akun
>>mysteeri löytyy moisella helposti, kun virtaa voi mitata nopeasti johto
>>kerrallaan.
>
>Herää kysymys olenko veneilypalstalla?
Jos katsot niin tämä on aika lahjakkaasti multipostattu.
>Jos purjeveneen (moottoriveneistä
>en juuri tiedä) sähköjärjestelmässä on epäselvää mitä missäkin
>kaapelissa liikkuu, niin en menisi syöttämään kaapeliin vaihtovirtaa,
>jota lienee kyllä useissa satamissa tarjolla jossain 150 - 250 voltin
>jännitteisenä, sillä piuhan toisessa päässä saattaa olla kaikenlaista 12
>voltin tasavirtaa syöviä laitteita, jotka saattavat ottaa itseensä.
Hyvä ja asiallinen huomio. Kirjoitettaessa näitä artikkeleja monasti
unohdetaan, että artikkeli voi olla menossa moneen muuhunkin ryhmään.
Nämä mittausjutut ovat todennäköisesti elektroniikkkaryhmästä missä
tällainen asia lienee selvä mutta kaikki muut ryhmät ovat niin sivussa,
että ohjeuita on syytä aina täsmentää.
>Veneiden sähkölaiteiden määrä on kasvanut varsin dramaattisesti
>viimeisen 20 vuoden aikana ja veikkaisin, että melkein jokaisessa
>lähemmäs 10 vuotiaassa veneessä on alkuperäisiä kytkentöjä muuteltu,
>sinne on lisättu uusia laitteita lisää akkuja, latureita, maasähköä ja
>vaikka mitä. Usein lisäykset ovat tapahtuneet eri henkilöiden toimesta
>ja jokainen korjaus on sinällään ollut niin yksinkertainen, että sitä ei
>ole juuri tarvinnut (ainakaan tekijän mielestä) dokumentoida. Virtaa on
>ryöstetty milloin mistäkin ja sulakkeita on ripustettu entisten rinnalle
>ja muuten vain lisäksi ja jos veneellä on ollut kolmekin omistajaa
>vuosikerrokset ovat jo melkein selvittämättömiä. Olen sitä mieltä, että
>asian selvittämiseen pitäisi riittää yleismittari, jolla voi mitata
>jännitteitä kohtuullisen tarkasti ja jolla lisäksi voi mitata onko johto
>tai virtasilmukka ehjä. Siis oikosulussa piippaa. Yleensä samalla saa
>mitattua myös vastuksen, joka auttaa myös hapettuneiden kytkentöjen
>löytämisessä. Jos jokaisen kytkinrimasta lähetevän piuhan voi merkitä
>joko teipillä, jossa on teksti tai muuten, niin se auttaa jo toisen pään
>etsimisessä, kun tietää mistä päin olisi tarkoitus löytää virtanen, joka
>on tähän piuhaan lähetetty.
Puhut asiaa. Vene(ja auto-)sähköt ovat usein yksinkertaisuudessaan
varsin mutkikkaita hahmoteltavia mikä ei oikein tahdo ilman kaaviota
onnistua sitten millään. Ei niistä ammattimieskään selvää saa ilman
tarkempaa tutkimista. Useaan kertaan muutetussa systeemissä eriväriset
johdot puolustavat paikkaansa erinomaisesti.
>Jos veneessä on useampaa sähköasennuskerrostumaa, niin kannattaa ottaa
>jonkun talven ohjelmaan asennusten yhtenäistäminen, joka voi tietenkin
>aiheuttaa koko sähköistyksen uusimisen, mutta vähimmillään
>dokumentaation ajantasaistamisen. Uusimisessa kannattaa pyrkiä
>vähentämään turhia liitoksia ja jos monelle eri laitteelle on eri
>maatasot, niin ne kannattaisi vetää yhteen. Jossain tapauksissa olen
>havainnut jonkun laiteongelman johtuvan siitä, että se ei saa oikeaa
>jännitettä, kun veneen eri maatasojen potentiaalierot ovat kolmekin
>volttia.
Yksi hyvä tapa on, jos vaan viitsii tehdä. Ja se on koko järjestelmän
"auki" piirtämien paperille siten, että itse tutkii kytkennät ja
samalla myös _ymmärtää_ kokonaisuuden. Vaativa homma mutta voin
vakuuttaa, että varmasti kannattaa.
Jouni Saari
"Lauri Tarkkonen" <tark...@cc.helsinki.fi> kirjoitti
viestissä:d5skda$i0j$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Herää kysymys olenko veneilypalstalla? Jos purjeveneen (moottoriveneistä
> en juuri tiedä) sähköjärjestelmässä on epäselvää mitä missäkin
> kaapelissa liikkuu, niin en menisi syöttämään kaapeliin vaihtovirtaa,
> jota lienee kyllä useissa satamissa tarjolla jossain 150 - 250 voltin
> jännitteisenä, sillä piuhan toisessa päässä saattaa olla kaikenlaista 12
> voltin tasavirtaa syöviä laitteita, jotka saattavat ottaa itseensä.
Itse kirjoittelen elektroniikkaryhmään:-).
Vaihtovirtana on paras käyttää äänitaajuista tai vähän siitä korkeampaa
taajuutta ja jännittenä max 12V. Elektroniikkaharrastajalla on yleensä
jotain signaalilähdettä ja vaikka taskuun menevä skooppimittari tai jopa
kidekuuloke saattaa riittää, jos johtoa kuuntelee vähän isommalla
kapasitanssilla, siis vaikka kuparisukkaa pari kierrosta johdon ympäri.
Itse hain joskus johdon laittamalla juuri vilkkureleen lähdön ja lampun
sarjaan haettavaan johtoon kiinni. Johdon tunnistaa sitten
sytytysstroboskoopilla, kun avaa magneettianturin pihden ja vie johtojen
lähelle. Systeemillä saa haettua esim auton kojetaulun alla olevista
johdoista sokkona oikean. Johdon pitää vaan olla toisesta päästään
oikosuljettu, koska strobo mittaa virran muutosta johdon ulkopuolelta ja
ilman oikosulkua ei virta mene johtoon.
Missään nimessä ei saa käyttää mitään verkkovirtaa vianhakuun, lähtee vielä
toimintahenki vianhakijasta tai koko vene palaa savuna ilmaan. Ja jos
syöttää akkukäyttöistä sähköä, _AINA_ sulake väliin.
"Hauska" mutta vaarallinen tapa etsiä oikosulku on kytkeä johdot suoraan
akkuun. Oikkarin näkee, kuulee ja haistaa. Johdot palaa yleensä poikki
oikkarin vierestä, ja ympärillä oleva palava materiaali syttyy.. Ilmiö on
helppo havaita.
Jouni Kaskiharju
> Jos katsot niin tämä on aika lahjakkaasti multipostattu.
Onneksi ei! Multipostaaja kirjoittaa samanlaisen artikkelin erikseen
joka ryhmään, crosspostaaja lähettää saman artikkelin moneen ryhmään
kerralla :) Edelliseen vastatut eivät näy muissa ryhmissä vaan elävät
niissä omaa elämäänsä..
> Puhut asiaa. Vene(ja auto-)sähköt ovat usein yksinkertaisuudessaan
> varsin mutkikkaita hahmoteltavia mikä ei oikein tahdo ilman kaaviota
> onnistua sitten millään. Ei niistä ammattimieskään selvää saa ilman
> tarkempaa tutkimista. Useaan kertaan muutetussa systeemissä eriväriset
> johdot puolustavat paikkaansa erinomaisesti.
Eikä pelkästään autot/veneet, vaan myös moottoripyörät sisältävät niin
paljon erilaisia sähkölaitteita nykyään, ettei paljoa ole eroa muussa
kuin piuhojen pituuksissa :)
Joo, en lisää enää mp-ryhmää tähän ;)
>>Jos veneessä on useampaa sähköasennuskerrostumaa, niin kannattaa ottaa
>>jonkun talven ohjelmaan asennusten yhtenäistäminen, joka voi tietenkin
>>aiheuttaa koko sähköistyksen uusimisen, mutta vähimmillään
>>dokumentaation ajantasaistamisen. Uusimisessa kannattaa pyrkiä
>>vähentämään turhia liitoksia ja jos monelle eri laitteelle on eri
>>maatasot, niin ne kannattaisi vetää yhteen. Jossain tapauksissa olen
>>havainnut jonkun laiteongelman johtuvan siitä, että se ei saa oikeaa
>>jännitettä, kun veneen eri maatasojen potentiaalierot ovat kolmekin
>>volttia.
>
>
> Yksi hyvä tapa on, jos vaan viitsii tehdä. Ja se on koko järjestelmän
> "auki" piirtämien paperille siten, että itse tutkii kytkennät ja
> samalla myös _ymmärtää_ kokonaisuuden. Vaativa homma mutta voin
> vakuuttaa, että varmasti kannattaa.
Isolle lakanalle sijoittelee kulutuskohteet kuten ne on oikeastikin
ripoteltu ja sitten yhdistelee piuhat. Samalla saa kuvan miten 'matto'
on vedetty kulkineeseen...
--
jk
Jouni Kaskiharju
> Jos katsot niin tämä on aika lahjakkaasti multipostattu.
Onneksi ei! Multipostaaja kirjoittaa samanlaisen artikkelin erikseen
joka ryhmään, crosspostaaja lähettää saman artikkelin moneen ryhmään
kerralla :) Edelliseen vastatut eivät näy muissa ryhmissä vaan elävät
niissä omaa elämäänsä..
> Puhut asiaa. Vene(ja auto-)sähköt ovat usein yksinkertaisuudessaan
> varsin mutkikkaita hahmoteltavia mikä ei oikein tahdo ilman kaaviota
> onnistua sitten millään. Ei niistä ammattimieskään selvää saa ilman
> tarkempaa tutkimista. Useaan kertaan muutetussa systeemissä eriväriset
> johdot puolustavat paikkaansa erinomaisesti.
Eikä pelkästään autot/veneet, vaan myös moottoripyörät sisältävät niin
paljon erilaisia sähkölaitteita nykyään, ettei paljoa ole eroa muussa
kuin piuhojen pituuksissa :)
Mp-ryhmä onkin jo mukana :-P
> Yksi hyvä tapa on, jos vaan viitsii tehdä. Ja se on koko järjestelmän
> "auki" piirtämien paperille siten, että itse tutkii kytkennät ja
> samalla myös _ymmärtää_ kokonaisuuden. Vaativa homma mutta voin
> vakuuttaa, että varmasti kannattaa.
>
Isolle lakanalle sijoittelee kulutuskohteet kuten ne on oikeastikin
Juhani Varemo
> Ei vianhaussa tarvitse tutkia johtoja väliltä kuin äärimmäisen
> harvinaisissa tapauksissa. Kytkinkaaviossa on merkintä, etä johto
> lähtee vaikka kytkimeltä ja menee vaikkapa mastovalolle. Silloin
> tietää jo etukäteen, että piuhan toinen pää on kytkimessä ja se
> toinen pää on mastovalolyhdyssä.
Tähän rohkenen kertoa eriävän mielipiteen - ainakin niissä ympäristöissä,
joissa itse joudun harrastamaan 'johdonmukaista päättelyä' on värikoodaus
ollut se ns. oikea ratkaisu. Kyseessä ovat tilanteet, joissa liikkuvien
koneenosien välinen johtonippu / kaapeli on fyysisesti väliltä
vaurioitunut. On paljon helpompaa tehdä tilapäisliitos viiteen
katkenneeseen johtimeen joista jokainen on erivärinen, kuin että käsissä on
10 samanväristä johdonpäätä. Vaikka kenttäolosuhteissa, ilman
mittavälineitä tai skemoja, kesken urakan - aseina ruuviliitosrima ja
ruuvari - olkoonkin, että vaurioitunut kaapeli myöhemmin vaihdetaankin
luonnollisesti kokonaan uuteen. Mutta kenttäkorjaus mahdollistaa homman
jatkumisen sillä hetkellä.
Toinen etu väreistä tulee esiin silloin, kun etsitään mahdollista
vauriopaikkaa. Päistä mittaamalla on yleensä helppoa todeta, että johto on
poikki tai 'maissa' mutta siitä se etsintä sitten varsinaisesti vasta
alkaakin...
Haaroittuvista johtokäärmeistä ja -sarjoista pystyy tällöin 'perkaamaan'
värien perusteella että minne ja mitä kautta se löydetty sinivalkoinen
ohjauspiuha fyysisesti kulkee koneen toisen pään ohjausboxiin.
Vioittuneet johdinsarjat eivät ole mitenkään mahdottoman harvainaisia
vanhemmissa koneissa, joissa käyttöympäristö on vihamielinen ja tärisevä ja
käyttötunteja koneella saattaa olla takana jopa 20-30 000. Johtimien
puhkikuluneita eristeitä, oikosulkuja, katkoksia tai osittain palaneita /
sulaneita eristeitä on tullut vastaan jokaisessa metsä-, maatalous- ja
maanrakennuskoneessa ja kuorma-autossa kun ikää on hiukan enemmän.
Näitä ongelmia ei luonnollisesti ole, jos systeemi on kiinteä asennus
'siistissä' kohteessa, jossa mekaanisen vaurion riskiä ei juuri ole.
Tällöin päissä olevat merkit tai koodit toimivat hyvin, kuten vaikkapa
automatio- ja ohjauskeskuksissa joissa piuhaa saattaa olla käärmeetön määrä
ja liittimiä ja piirejä satoja. Siinä eivät enää värit riitä... numeroinnin
/ koodien ja hyvien kuvien avulla hommasta selviää lähes kunnialla.
Väylätekniikkakaan ei valitettavasti ratkaise kaikkia ongelmia :-(
Juuri muutama päivä sitten näin masiinan, joka oli hallissa useita päiviä
rauhassa seisonut ja sitten itsekseen palamaan syttynyt - onneksi ei
ollut oma kuiteskaan. Jossakin oli ollut maavuoto - heittänyt startin
päälle ja jauhanut niin kauan että akun kaapelikenkä, napa tai jokin oli
kuumentuneet ja sytyttänyt akun kuoret, ja seuraavaksi tietysti muun
lähellä olevan..
Onneksi oli sattunut viime hetkellä ihminen ja sammutinkin olemaan lähellä,
muuten olisi ainakin 100 000 euroa siirtynyt hallin mukana vakuutusyhtiön
tilille jonka nimi on 'vakuutuskorvaukset'.
Vähän karsin noita ryhmiä ja follarit elektroniikkaan....
--
<juhani>
Matti Kaki
says...
RYÖSTÄJÄT ovat ehdottomasti kiellettyjä kunnollisissa asennuksissa.
Ne eivät ole oikea tapa tehdä sähköhommia etenkään moottoritilassa
tai veneessä. Tähän on useita syitä. Muunmuossa se, että ryöstäjät
ovat yleisesti varsin huonoja laadultaa. Ne voivat katkaista useita
säikeitä monisäikeisessä johtimessa tai nirhata langasta osan pois.
Tässä on jo selvä alku tuholle. Kun johtimia katkeaa tai johdosta
kaavitaan materiaalia, alkaa kyseinen liitos lämmetä mikäli siinä
johdossa kulkee riittävästi virtaa. Tämä aiheuttaa vähitellen etenevää
tuhoa. Lisäksi ryöstöliittimen suojaamien kosteudelta on hyvin vaikeaa.
Usein otetaan jostain johdosta lisävirtaa eikä huomata, että alunperin
johdin ei olekaan suunniteltu kaiken sen virran kuljetamniseen mitä nyt
jälkiasennusten vuoksi otetaan.
Jos käyttää ryöstöliittimiä niin ne pitää huolella valita täsmälleen
oikean kokoisiksi jotta säikeiden katkeamisia ei tapahtuisi. Tällaisia
on olemassa mutta ne ovat varsin hintavia. Puhelintekniikasta tutut
rasvaliittimet ovat asiallinen tapa tehdä liitos. Niissä liittimen
mitoitus on tarkka ja sisällä oleva rasva estää hapettumisen.
Itse olen tenyt niin, että jos on pakko ottaa virtaa johdosta,
katkaisen eristeen ja vedän niitä toisistaan erilleen sekä
kierrän muutaman kierroksen toista johtoa paljastuneen osan
ympäri minkä jälkeen _juotan_ liitoksen. Tämän jälkeen valan
liitoksen joko elastiseen aineseen tai kierrän päälle huolella
itsevulkanoituvaa.
Tärkeää on, että juotos ei rasitu koska juotostina etenee vähän
matkaa säikeitä pitkin johtimessa ja kohta missä tina loppuu ja
säikeet alkavat, on herkkä kohta katkeamiselle. Eli liitos on
tuettava siihen saakka. Pari senttiä on sopiva minimietäisyys.
Matti Kaki
says...
>
>Matti Kaki wrote:
>
>> Ei vianhaussa tarvitse tutkia johtoja väliltä kuin äärimmäisen
>> harvinaisissa tapauksissa. Kytkinkaaviossa on merkintä, etä johto
>> lähtee vaikka kytkimeltä ja menee vaikkapa mastovalolle. Silloin
>> tietää jo etukäteen, että piuhan toinen pää on kytkimessä ja se
>> toinen pää on mastovalolyhdyssä.
>
>Tähän rohkenen kertoa eriävän mielipiteen - ainakin niissä ympäristöissä,
>joissa itse joudun harrastamaan 'johdonmukaista päättelyä' on värikoodaus
>ollut se ns. oikea ratkaisu. Kyseessä ovat tilanteet, joissa liikkuvien
>koneenosien välinen johtonippu / kaapeli on fyysisesti väliltä
>vaurioitunut. On paljon helpompaa tehdä tilapäisliitos viiteen
>katkenneeseen johtimeen joista jokainen on erivärinen, kuin että käsissä on
>10 samanväristä johdonpäätä. Vaikka kenttäolosuhteissa, ilman
>mittavälineitä tai skemoja, kesken urakan - aseina ruuviliitosrima ja
>ruuvari - olkoonkin, että vaurioitunut kaapeli myöhemmin vaihdetaankin
>luonnollisesti kokonaan uuteen. Mutta kenttäkorjaus mahdollistaa homman
Olet kyllä täysin oikeassa. Sama homma moninapaisessa liittimessä.
On todella hankala korjata liitintä jos sieltä on useita piuhoja
irti ja kaikki ovat samanvärisiä. Hyvä esimerkki oli televisiokameran
liitin jossa oli iso läjä samanpaksuisia johtoja. Niissä oli värikoodi
enemmän kuin tervetullut. Ja jos katkennut piuha oli siellä keskellä
niin joutui ensin poistaamn läjän piuhoja jotta pääsi käsiksi siihen
katkenneeseen. Olisi ollut melkoinen merkkaileminen ilman värikoodia.
http://www.oldradio.com/archives/hardware/TV/rca-tk44a.jpg
Matti Kaki
>
>
>Matti Kaki wrote:
>
>> Jos katsot niin tämä on aika lahjakkaasti multipostattu.
>
>Onneksi ei! Multipostaaja kirjoittaa samanlaisen artikkelin erikseen
>joka ryhmään, crosspostaaja lähettää saman artikkelin moneen ryhmään
>kerralla :) Edelliseen vastatut eivät näy muissa ryhmissä vaan elävät
Aaaarrrggghhh. Taas sekosin. Hyvä kun huomasit. :-)
>> Yksi hyvä tapa on, jos vaan viitsii tehdä. Ja se on koko järjestelmän
>> "auki" piirtämien paperille siten, että itse tutkii kytkennät ja
>> samalla myös _ymmärtää_ kokonaisuuden. Vaativa homma mutta voin
>> vakuuttaa, että varmasti kannattaa.
>>
>Isolle lakanalle sijoittelee kulutuskohteet kuten ne on oikeastikin
>ripoteltu ja sitten yhdistelee piuhat. Samalla saa kuvan miten 'matto'
>on vedetty kulkineeseen...
Tämä on hyvä keino. Sitä voi sitten sievennellä jos haluaa ja samalla
se systeemi jää mieleenkin paremmin.
Kare Pietilä
> Itse olen tenyt niin, että jos on pakko ottaa virtaa johdosta,
> katkaisen eristeen ja vedän niitä toisistaan erilleen sekä
> kierrän muutaman kierroksen toista johtoa paljastuneen osan
> ympäri minkä jälkeen _juotan_ liitoksen. Tämän jälkeen valan
> liitoksen joko elastiseen aineseen tai kierrän päälle huolella
> itsevulkanoituvaa.
>
> Tärkeää on, että juotos ei rasitu koska juotostina etenee vähän
> matkaa säikeitä pitkin johtimessa ja kohta missä tina loppuu ja
> säikeet alkavat, on herkkä kohta katkeamiselle. Eli liitos on
> tuettava siihen saakka. Pari senttiä on sopiva minimietäisyys.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä tinaamisvimmaa; etenkin
ulkona se on vihoviimeinen idea. Juotoksen asianmukainen
tukeminen ja suojaaminen on niin helkkarin työlästä, ettei
sitä juuri koskaan tehdä kunnolla. Kunnollisten liittimien
(=sellainen, että johdin todella puristushitsautuu liitti-
meen) käyttö on kaikin tavoin huolettomampi tapa tehdä
muutoksia kytkentöihin.
--
Byrgcn hgryvnf!
Markus Lehto
> Äärimmäisen harvoin, jos koskaan, johtonipun sisällä johto noin
> vaan menee rikki.
Ei varmasti menekkään, mutta miten tämä liittyy kirjoitukseeni? Vai
vastasitko vain "johonkin sopivaan väliin"? En siis puhunut johdon
katkeamisesta, vaan _katkaisemisesta_.
Tilanne voisi olla vaikka sellainen, että yhdessä noista johdoista
kulkee digitaalinen lämpötilanmittausdata, ja keskelle pitkää vetoa
halutaan lisätä yksi anturi. Uuden johdon kierrättäminen jommasta
kummasta päästä (kuten toisaalla ehdotettiin) saattaa aiheuttaa turhaa
vastusta ja häiriöitä (riippuen linjan pituudesta, johdon laadusta
jne.). Miten siis selvittää, mikä kymmenestä samanlaisesta kaapelista on
tuota dataa varten?
> Ja ainahan lähdetään siitä, että kun uutta systeemiä tehdään niin
> johdot kulkevat niin että missään ei johto pääse rikkoontumaan
> hankauksen tai muun syyn takia.
Hyvä periaate.
--
-Markus Lehto
S
> In article <pF7ge.343$xG5...@read3.inet.fi>, kysy...@kiinnostaa.com.invalid
> says...
>
>
>>>>Monta kertaa on täytynyt etsiä joku tietty johto paksusta johtonipusta
>>>>niin, ettei ole tietoa mihin johdot oikeasti menevät. Tai vaikka
>>>>olisikin niin johdon päätä ei ole mahdollista kaivaa esille.
>>>>Värikoodattujen johtojen ansiosta on helppo katsoa kytkentäkaaviosta
>>>>oikea johdon väri ja varmistaa löydön oikeellisuus kokeilemalla
>>>>virtakynän piikillä johdon kuoren läpi.
>
>
> Piikkien survominen johtojen muovieristeen läpi ei ole kovin hyvä
> ajatus ainakaan auton moottoritilassa tai veneessä koska johdon
> eriste voi olla sellaista joka ei vetäydy kunnolla umpeen vaan
> siihen jää reikä josta kosteus pääsee johdon sisään. Sitten onkin
> todella kinkkinen homma etsiä se vika kun ei näy ulos päin vaan
> johto on syöpynyt eristeen alla.
Jep, noin tehdään korkeintaan kuivissa tiloissa olevissa johdoissa.
Joskus vaan on pakko.
>>> Ei vianhaussa tarvitse tutkia johtoja väliltä kuin äärimmäisen
>>> harvinaisissa tapauksissa. Kytkinkaaviossa on merkintä, etä johto
>>> lähtee vaikka kytkimeltä ja menee vaikkapa mastovalolle. Silloin
>>> tietää jo etukäteen, että piuhan toinen pää on kytkimessä ja se
>>> toinen pää on mastovalolyhdyssä.
>>
>>Kerroin vain omista kokemuksistani, muutaman kerran on pitänyt
>>johtonipusta täytynyt etsiä tietty johto ja johdon seuraaminen jompaan
>>kumpaan päähän olisi vaatinut koko auton kojelaudan purkamista.
>
>
> Kun on kunnollinen kytkentäkaavio systeemistä niin ei tarvitse
> hakuammunnalla etsiä mitään johtoja.
>
>
>>> Usko jo kun moni ammattilainen on asian jo kertonut.
>>
>>Siis usko mitä?
>
>
> Se, että yksittäiskappalein tehdyissä systeemeissä käytetään yleensä
> tavallista johtoa joka merkitään koodeilla.
>
Uskon uskon, enhän minä ole muuta koskaan väittänytkään. Itse vaan
tekisin hommat mieluummin värikoodatulla piuhalla.
-S-
Matti Kaki
says...
Tinaaminen on halpaa ja antaa paremman ja varmemman lopputuloksen
kuin jokin Abikoliitos jossa on monta epävarmaa osuutta. Ensin
on ryöstöjohdon ja Abikon väli, sitten tulee varsinaisen piuhan
kohdalla kaksi puristusliitosta. Eli yhteensä kolme epävarmaa
liitoskohtaa. Juotos on "samaa puuta".
Johto kun juotetaan vaikkapa kytkimeen niin siinä ei ole
yhtään hapettuvaa osaa. Abikoa käytettäessä on johdon liitos
puristamalla liittimeen ja sen lisäksi liittimen puristusliitos
toiseen liittimeen. Lisäksi tämä löystyy ajan mittaan ja alkaa
pätkiä. Niinikään Abikon puristaminen on tehtävä kunnollisella
työkalulla ja johdin on pujotettava kunnolla reikään. Lisäksi
tarvitaan useita eri kokoisia Abikoja. Juotos mukautuu aina
piuhan kokoon. Tosin siinäkin on tietysti kokorajoitus. En
mielelläni juota 4 mm^2 tai paksumpia piuhoja.
Matti Kaki
>
>
>Matti Kaki wrote:
>> Äärimmäisen harvoin, jos koskaan, johtonipun sisällä johto noin
>> vaan menee rikki.
>
>Ei varmasti menekkään, mutta miten tämä liittyy kirjoitukseeni? Vai
>vastasitko vain "johonkin sopivaan väliin"? En siis puhunut johdon
>katkeamisesta, vaan _katkaisemisesta_.
>
>Tilanne voisi olla vaikka sellainen, että yhdessä noista johdoista
>kulkee digitaalinen lämpötilanmittausdata, ja keskelle pitkää vetoa
>halutaan lisätä yksi anturi. Uuden johdon kierrättäminen jommasta
>kummasta päästä (kuten toisaalla ehdotettiin) saattaa aiheuttaa turhaa
>vastusta ja häiriöitä (riippuen linjan pituudesta, johdon laadusta
>jne.). Miten siis selvittää, mikä kymmenestä samanlaisesta kaapelista on
>tuota dataa varten?
Missä kohtaa veneessä tai autossa tarvitaan tuollaista lisäystä?
Matti Kaki
says...
>>>Siis usko mitä?
>>
>>
>> Se, että yksittäiskappalein tehdyissä systeemeissä käytetään yleensä
>> tavallista johtoa joka merkitään koodeilla.
>>
>
>Uskon uskon, enhän minä ole muuta koskaan väittänytkään. Itse vaan
>tekisin hommat mieluummin värikoodatulla piuhalla.
Tunnustetaan. Itsekin valitsisin mieluummin värikoodatut piuhat
jos olisi mahdollista. Onhan se hyvä ja nätti systeemi mutta
kun hintaa tulee aika lailla jos on kyse vaikka yhden laitteen
rakentamisesta. Protoyyppirakentelussa siitä on apua kun on
helppo seurata piuhoja. Valmis laite on sitten eri asia.
Itse olen purkanut vahoja kuvanauhureita ja ottanut niistä johtonippuja
talteen. Niistä on hyvä ottaa tarvittava pätkä tietyn väristä piuhaa.
Ohuempia piuhoja saa kun purkaa värillisestä lattakaapelista.
Lauri Raittila
> Äärimmäisen harvoin, jos koskaan, johtonipun sisällä johto noin
> vaan menee rikki.
No vaikka jos joku poraa reiän vahingossa siihen putkeen jossa ne 10
samanlaista kaapelia kulkee, niin mistä ne osaa liittää yhteen, jos
vaikka kolmekin menee poikki?
> En muista yhtään tapausta 40 vuotisen urani
> aikana. Jokseenkin aina syynä on jokin ulkoinen vaurio joka näkyy.
Jos niitä samanlaisia johtoja menee poikki kaksi tai useampi, niin se ei
paljon auta että se näkyy...
> Ja ainahan lähdetään siitä, että kun uutta systeemiä tehdään niin
> johdot kulkevat niin että missään ei johto pääse rikkoontumaan
> hankauksen tai muun syyn takia.
Juu, mutta etenkin amatöörit tekee tässä hommassa virheitä...
--
Lauri Raittila <http://www.iki.fi/lr> <http://www.iki.fi/zwak/fonts>
Utrecht, NL.
Support me, buy Opera:
https://secure.bmtmicro.com/opera/buy-opera.html?AID=882173
Lauri Tarkkonen
>Matti Kaki wrote:
>> Äärimmäisen harvoin, jos koskaan, johtonipun sisällä johto noin
>> vaan menee rikki.
>Ei varmasti menekkään, mutta miten tämä liittyy kirjoitukseeni? Vai
>vastasitko vain "johonkin sopivaan väliin"? En siis puhunut johdon
>katkeamisesta, vaan _katkaisemisesta_.
>Tilanne voisi olla vaikka sellainen, että yhdessä noista johdoista
>kulkee digitaalinen lämpötilanmittausdata, ja keskelle pitkää vetoa
>halutaan lisätä yksi anturi. Uuden johdon kierrättäminen jommasta
>kummasta päästä (kuten toisaalla ehdotettiin) saattaa aiheuttaa turhaa
>vastusta ja häiriöitä (riippuen linjan pituudesta, johdon laadusta
>jne.). Miten siis selvittää, mikä kymmenestä samanlaisesta kaapelista on
>tuota dataa varten?
Jos tilanne on niin herkkä, että uutta anturia ei voi liittää hieman
pitemmällä vedolle johon näkyvään osaan, niin herää epäillys, että
haaroittaminen ja toisen anturin kytkeminen rinnalle aiheuttaa myös
ongelmia. En ole sähköammattilainen, mutta minun on vaikea keksiä
tilannetta, jossa ainoa ratkaisu on etsiä nipun keskeltä oikea johdin.
Jos asia on tällainen, niin silloin tulee tietenkin mieleen johtonipun
irroittaminen toisesta päästä ja vetäminen ulos putkesta, sen oikean
johdon irroittaminen nipusta ja siten koko jutun kokoaminen jälleen.
Voi olla, että ammattilaisne mielestä on hauskempaa puhkoa nipusta
johtoja kunnes oikea löytyy ja jättää sitten puhkotut kaapelit
aikapommiksi, joka ilmaantuessaan työllistää ammattilaisen hyvällä
laskutuksella.
- Lauri Tarkkonen
Hasu
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> wrote in message
> In article <M4pge.238$eT6...@read3.inet.fi>,
> kysy...@kiinnostaa.com.invalid
> says...
>
>>>>Siis usko mitä?
>>>
>>>
>>> Se, että yksittäiskappalein tehdyissä systeemeissä käytetään yleensä
>>> tavallista johtoa joka merkitään koodeilla.
>>>
>>
>>Uskon uskon, enhän minä ole muuta koskaan väittänytkään. Itse vaan
>>tekisin hommat mieluummin värikoodatulla piuhalla.
>
> Tunnustetaan. Itsekin valitsisin mieluummin värikoodatut piuhat
> jos olisi mahdollista. Onhan se hyvä ja nätti systeemi mutta
> kun hintaa tulee aika lailla jos on kyse vaikka yhden laitteen
> rakentamisesta. Protoyyppirakentelussa siitä on apua kun on
> helppo seurata piuhoja. Valmis laite on sitten eri asia.
>
Totta, jokunen vuosi sitten tehtiin IIISOLLE asiakkaalle muutama
erikoisjohtosarja erikoisista johdoista (paksuus, suojan materiaali,
säikeiden lkm ym). Tarve oli muistakseni yhteensä noin 200m eri väreinä,
olisko ollu 9 tai 10 erilaista. Lopputulos oli että niitä johtoja on
vieläkin, reippaasti yli puolet käyttämättä kustakin 500 metrin kelasta.
Arvatkaa maksoko ko. rojetki "vähän"?
t: kaivos
Lauri Tarkkonen
Juottaminen on noussut silloin tällöin keskustelun aiheeksi. Ymmärrän,
että kuivissa tiloissa tämä on varmasti kiistatta tehokkain ratkaisu ja
joskus 60-luvulla kun tuli rakennetuksi kaiuttimia (sisätiloihin).
Kuitenkin kun tehdään venesähköasennuksia nimenomaan merioloihin, niin
silloin tulevatkin mukaan myös erilaiset galvaaniset rasitukset.
Juottamisen vastustajat väittävät, että tinan ja kuparin, sähkön ja
suolaveden yhdistelmä ei ole terve ainakaan ajan mittaan. Voidaan
väittää, että meikäläisissä murtovesioloissa ja suhteellisen kylmässä
ilmassa ei galvaaninen reaktio ole niin voimakas, että siihen kannattaa
kiinnittää huomiota ja ongelmaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Kuitenkin jos menemme suuremmille merille (enemmän suolaa ja lämpöä),
niin silloin tapahtuukin. Kun itse olin lähempänä päiväntasaajaa
purjehtimassa ei elektroniikkaa ollut niin paljon kuin nykyään, joten
siitä ei ollut kokemusta, mutta esimerkiksi alumiinimastossa ollut
vääränlainen popniitti aiheutti alumiinin "häviämisen" niitin ympäriltä
ja helan irtoamisen muutamassa vuodessa.
Kun moitit abico liittimiä ja huonoja puristuspihtejä, niin ne saattavat
kuitenkin olla amatöörin käsissä turvallisemmat kuin juotokset, joista
yllättävän helposti tulee amatöörin käsissä ns. "kylmiä juotoksia".
Tunnen myös veneilijöitä, jotka ovat sitä mieltä, että ainoastaan
kytkinrimat ja ruuviliitokset ovat riittävän luotettavia. Näissäkin
materiaalin on oltava oikeaa ja korkeatasoista, muuten ruuveja ei saa 10
vuoden jälkeen enään auki.
Kaikesta huolimatta kun operoidaan 12 voltilla olisi tärkeäksi
suunnittelukriteeriksi otettava liitosten määrän minimoiminen. Jokainen
liitos aiheutta vastusta ja jännitteen putoamista. Hyvin suunnitellut ja
huonosti suunitellun viritelmän erona saattaa olla 3-5 liitosta enemmän
tietyssä piirissä, jolloin jännite voi näiden liitosten takia pudota yli
voltin verran.
Veneiden sähköasennuksissa ongelmia aiheuttavat varsin yleisesti kannen
läpivienneissa olevat liittimet. Tähän saa sekä hyviä huonoja
"töpseleitä" ja yleisimmin myyty (ilmeisesti 80% markkinaosuus) on
mielestäni huono. Paremmat liittimet ovat huomattavasti kalliimpia ja
vaikeampia saada. Olenkin luopunut kaikista antennien ja valojen
liittimistä, vedän piuhat suoraan läpi ja pujotan joka kevät uudelleen
paikalleen. Eipä ole VHF pätkinut antennikaapelissa olevan huonon
liitoksen johdosta, kun kaapeli kulkee yhtenäisenä suoraan radiosta
antenniin saakka ilman mitään liitoksia.
- Lauri Tarkkonen
Lauri Tarkkonen
>in sfnet.harrastus.koneet+laitteet, Matti Kaki wrote:
>> Äärimmäisen harvoin, jos koskaan, johtonipun sisällä johto noin
>> vaan menee rikki.
>No vaikka jos joku poraa reiän vahingossa siihen putkeen jossa ne 10
>samanlaista kaapelia kulkee, niin mistä ne osaa liittää yhteen, jos
>vaikka kolmekin menee poikki?
>> En muista yhtään tapausta 40 vuotisen urani
>> aikana. Jokseenkin aina syynä on jokin ulkoinen vaurio joka näkyy.
>Jos niitä samanlaisia johtoja menee poikki kaksi tai useampi, niin se ei
>paljon auta että se näkyy...
Vanhassa H-35:ssä oli Seldenin masto ja Selden oli vetänyt siihen piuhat
mastovaloja varten, mutta kinnittäessään popniiteillä puomihelaa Selden
oli myös porannut kaapelin puhki, niin että parikaapelin toinen karva
oli poikki. Millähän tavoin sähköammattilainen olisi käynyt korjaamassa
maston sisällä olevan katkoksen? Tai jos olisin halunnut liittää
miinusnapaan myös maston puolessa välissä olevan moottoriajovalon
miinuspihan.
Yksinkertaisena amatöörinä vedin mastoon uudet johdot.
- Lauri Tarkkonen
PS: Aiemmin oli puhuttu auton kojetaulusta, mielestäni siihen ei voi
joutua vetämään kovin pitkiä piuhoja, jolloin virran tai signaalin ainoa
ottopaikka olisi kaapelin keskeltä.
Kare Pietilä
> Kuitenkin kun tehdään venesähköasennuksia nimenomaan merioloihin, niin
> silloin tulevatkin mukaan myös erilaiset galvaaniset rasitukset.
Suomen olosuhteissa merkittävämmäksi nousee tinan haurasmurtuma-
alttius transitiolämpötilan alapuolella. Tinan transiotiolämpötila
on ikävän korkealla, muistaakseni jossain viiden asteen nurkilla.
Transitiolämpötilan alapuolella se juotos on todella herkkä mur-
tumaan ja sen jälkeen helvetti onkin irti; vianetsintä on tosi
mukavaa puuhaa kun parkkiruudussa/laiturissa kaikki toimii, mutta
ajossa vehkeet alkavat räpsytellä.
Kunnolliseen abikoliittimeen kohdistettua kritiikkiä en ymmärrä
lainkaan. Kunnollisessa liitoksessa materiaaliraja on suojattu
kutistesukalla ja liitin sinänsä on kiusallisen tiukka irrotet-
tava vielä 30 vuoden käytön jälkeenkin. Tämän lisäksi se, että
liitoksen voi avata ja sulkea antaa huomattavaa lisäarvoa jos
järjestelmään pitää tehdä muutoksia ja/tai instrumentteja irro-
tella esim. huoltotöiden ajaksi. Jos se liitin itsessään väsyy
löysäksi, on asia korjattavissa välittömästi kevyellä puristuk-
sella.
--
Byrgcn hgryvnf!
Juhani Varemo
> "Hauska" mutta vaarallinen tapa etsiä oikosulku on kytkeä johdot suoraan
> akkuun. Oikkarin näkee, kuulee ja haistaa. Johdot palaa yleensä poikki
> oikkarin vierestä, ja ympärillä oleva palava materiaali syttyy.. Ilmiö on
> helppo havaita.
Näistä puuhista olen nähnyt pari variaatiota aivan oikeasti. Toinen oli
teollisuushallissa, jossa oli saman ryhmäsulakkeen takana kymmeniä
loistevalaisimia. Ja yhdessä ilmeisesti kompensointikonkka oli oikosessa,
ja poltti heti kytkettäessä sulakkeen. Asentaja vaihtoi hetkeksi numeroa
suuremman sulakkeen, ja johan vika löytyi savupöllähdyksen kera... ja
kyllähän johdotuskin kestää yhden sulakeportaan suurentamisen hyvin
lyhyeksi ajaksi (alta sekunti).
Lieventävänä asianhaarana sanottakoon, että kaikkiin epäilyksenalaisiin
valaisimiin käsiksipääsy jokaisen tarkastamista varten olisi ollut enmmän
kuin työlästä, valaisimet olivat hyvin korkealla ja lattia alapuolella
varattu tehokkaasti erilaisten koneiden ja muun tavaran alle.
Toisen hauskan, tapauksen näin suuressa supermarketissa. Sähkärit selvästi
etsivät jonkun ryhmän ryhmäsulaketta, mutta joku sähkökuvissa ilmeisesti
oli pielessä. Homma eteni siis yritys-erehdys-periaatteella, parikymmentä
sulaketta/johdonsuoja-automaagia kokeiltiin ja aina joku alue myymälästä
pimeni, mutta sitä oikeaa ei vain löytynyt :-)
Puuhaa oli hauska seurata korkella olevalta parvelta, josta sai hyvän
kokonaiskuvan valoshowsta :-)
Hiukankaan epäselvissä tapauksissa mulla on ollut tapana tehdä
'työmaadoitus' eli laittaa sopivat johdot yhteen ruuvarilla tms. ennenkuin
kosken mihinkään. Kerran pamahti kipunat silmille - tilaan tuli yhteen
ainoaan kaapeliin syöttö eri keskuksesta kuin kaikkiin muihin tilan
sähköpisteisiin. Kaapelin pää oli vielä lojumassa paljaana karvat pystyssä
kaapelihyllyllä, lienee lojunut siellä vuosia jännitteet päällä.
Nosto-ovien asentajat ilmeisesti sen sinne jossain muutostyössä olivat
unohtaneet...
En suosittele tätä konstia kenellekään - parempiakin jännitteenkoettimia on
olemassa. Eikä ainakaan jos kaapeli on 1,5 mm2 järeämpi - silloin siellä on
luultavasti 10 A suuremmat paukut syötössä ja tuollaisen oikosulkeminen
noin voipi olla myös hyvin epäterveellistä ja palovaarallista.
Mutta oli hyvä mieli, etten alkanut suoraan sohlaamaan sen jännitteettömäksi
luullun kaapelin kanssa.
Nämä jutut vain elektroniikkaan, ja lukijoille jotka tietävät mitä tekevät.
--
<juhani>
NN
"Jouni Saari" <nos...@supertel.fi> kirjoitti
viestissä:NAlge.2175$_M1....@reader1.news.jippii.net...
Kilpavarustelu kiihtyy. Odotan jo jonkun vetävän kaapelitutkan asemiin. :)
Markus Lehto
> Jos tilanne on niin herkkä, että uutta anturia ei voi liittää hieman
> pitemmällä vedolle johon näkyvään osaan, niin herää epäillys, että
> haaroittaminen ja toisen anturin kytkeminen rinnalle aiheuttaa myös
> ongelmia.
Noita 1-wire -antureita vedelleenä on tullut huomattua se, että
passiivista adapteria (liityntää tietokoneeseen) käytettäessä vetojen
pituussuhteet ja pituudet ovat varsin pienestä kiinni. Ja nimenomaan
passiivisella adapterilla vedot pitää miltein poikkeuksettä tehdä siten,
että kaikki anturit ovat yhden johdon varrella. Silloin ei tule
häiriöitä eikä virhetoimintaa. Käytännössä siis tapoja lisätä tuo anturi
vedon keskivaiheille on kaksi:
1) liittää se suoraan oikeaan johdoon, oikeaan paikkaan (se helpoin,
nopein ja ennenkaikkea halvin tapa)
2) irroittaa kytkentä laitteesta, vetää johtojen tästä päästä kaapeli
takaisin keskelle, pistää anturi kaapeliin ja kiskoa johtoa taas jälleen
takaisin sinne päähän, josta se lähti ja lopulta kiinni laitteeseen.
Vedon pituus siis kaksinkertaistuu. Ja mihin tunkea nuo ylimääräiset
kaksi johtoa (käytännössä neljä, jos maakin pitää vetää erikseen), kun
putkeen niitä ei enää helposti saa? Putken ulkopuolelle roikkumaan?
Siistiä ja ammattimaisen näköistä, tosiaan...
Käytännönläheisempänä esimerkkinä autoa laittaessa on muutamaan kertaan
tullut eteen tilanne, josta toki olisi voinut vetää vedon johtonipun
jommasta kummasta päästä sille oikealle paikalle, mutta käytännössä
johdon pujottaminen olisi ollut _erittäin_ työlästä.
> En ole sähköammattilainen, mutta minun on vaikea keksiä
> tilannetta, jossa ainoa ratkaisu on etsiä nipun keskeltä oikea johdin.
Edellä esitin sellaisen. Koitan tässä siis kovin selvittää, että aina ei
ole mitenkään järkevää vetää sitä kaapelia vedon toisesta päästä
takaisin johonkin keskivaiheille. Mutta tottakai tästä asiasta on vähän
tyhmä kiistellä (myönnetään se nyt "jo" tässä vaiheessa..;) ) kun toinen
saivartelee aina jonkin erikoistapauksen kumoamaan edellisen viestin
väittämät.
> Jos asia on tällainen, niin silloin tulee tietenkin mieleen johtonipun
> irroittaminen toisesta päästä ja vetäminen ulos putkesta, sen oikean
> johdon irroittaminen nipusta ja siten koko jutun kokoaminen jälleen.
Voi kuinka kätevää ja helppoa. Viiden minuutin hommaan saa menemään
monta tuntia. "Olisipa minulla ollut ne värikoodatut johdot..." :)
> Voi olla, että ammattilaisne mielestä on hauskempaa puhkoa nipusta
> johtoja kunnes oikea löytyy ja jättää sitten puhkotut kaapelit
> aikapommiksi, joka ilmaantuessaan työllistää ammattilaisen hyvällä
> laskutuksella.
Niinpä, hullua sellainen. Mieluummin sitä katsoo värikoodien avulla sen
oikean johdon suoraan, eikä ryhdy puhkomaan eristeitä, saatika sitten
vetämään turhia vetoja.
Ja sanottakoot nyt vielä selvyydeksi, että kaikki tämä pohdintani on
ollut täysin hypoteettista pyörittelyä, pohdintaa.
--
-Markus Lehto
Markus Lehto
> Missä kohtaa veneessä tai autossa tarvitaan tuollaista lisäystä?
En itseasiassa puhunut veneestä enkä autosta, mutta näin äkkiseltään
ajateltuna vaikka silloin, kun minulla on tietokone takakopassa ja yksi
digitaalinen 1-wire anturi mittaamassa ulkolämpötilaa auton nokassa.
Anturin johto kulkee yhdessä virtajohdon ja koneen
kontrollointijohtimien kanssa (jotka nyt siis ketjun hengen mukaan ovat
kaikki saman värisiä ja paksuisia... epätodennäköinen tilanne, mutta
kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi) samassa nipussa. Minun tekee mieli
lisätä anturit mittaamaan sekä takapenkin, että etupenkin lämpötilaa.
Kaikkein mieluiten lisäisin anturin suoraan oikeaan kaapeliin, joka jo
pakosta kulkeekin takapenkin ja etupenkkien ali. Eli ei lisävetoja, vain
kaksi liitosta. Toinen vaihtoehto olisi tietysti (1-wiret kun eivät
oikein toimi tähtikytkentänä passiivisen eli halvan adapterin kanssa)
vetää kaapeli takakopasta eli koneelta takapenkin anturiin -> takaisin
takakoppaan -> etupenkille -> takakoppaan -> auton nokkaan. Ja hups,
kolmen metrin veto muuttuikin 10 metrin vedoksi. Ja tietysti se kolmas
ja kallein vaihtoehto, eli aktiivinen adapteri ja kolme vetoa
(takakopasta erikseen kaapelit jokaiselle anturille, mutta ei takaisin).
En ehkä jatka aiheestä vääntelyä, kuten jo toisessa ketjussa
selvitinkin. Minun mielestäni värikoodit vain helpottavat muutamissa
tapauksissa työntekoa, vaikken paljoa noiden kanssa olekkaan puuhastellut.
--
-Markus Lehto
Markus Lehto
> PS: Aiemmin oli puhuttu auton kojetaulusta, mielestäni siihen ei voi
> joutua vetämään kovin pitkiä piuhoja, jolloin virran tai signaalin ainoa
> ottopaikka olisi kaapelin keskeltä.
Auton kojelaudassa usein rajoittavana tekijänä onkin uusien johtojen
vetämisen hankaluus. Ensimmäisen vedon vetämisen jälkeen, kun kaikki
rystyset ovat verillä ja niska jumissa, voi tulla romahdus ja pakottava
tarve vetää se vipstaaki vain siihen johdon keskelle. :)
--
-Markus Lehto
Lauri Tarkkonen
Varmaankin monen tunnin työn säästö korvaa myöhemmin reikien aiheuttamat
komplikaatiot. Ettei vain sitten mene enemmän aikaa ja rahaa homman
korjaamiseen. Vaikuttaa kovin epäammattimaisen lyhytnäköiseltä.
>> Voi olla, että ammattilaisne mielestä on hauskempaa puhkoa nipusta
>> johtoja kunnes oikea löytyy ja jättää sitten puhkotut kaapelit
>> aikapommiksi, joka ilmaantuessaan työllistää ammattilaisen hyvällä
>> laskutuksella.
>Niinpä, hullua sellainen. Mieluummin sitä katsoo värikoodien avulla sen
>oikean johdon suoraan, eikä ryhdy puhkomaan eristeitä, saatika sitten
>vetämään turhia vetoja.
Tämä on hyvä repliikki.
>Ja sanottakoot nyt vielä selvyydeksi, että kaikki tämä pohdintani on
>ollut täysin hypoteettista pyörittelyä, pohdintaa.
Jolloin jonkun tositilanteen tuominen mukaan on saivartelua.
- Lauri Tarkkonen
Markus Lehto
> Varmaankin monen tunnin työn säästö korvaa myöhemmin reikien aiheuttamat
> komplikaatiot. Ettei vain sitten mene enemmän aikaa ja rahaa homman
> korjaamiseen. Vaikuttaa kovin epäammattimaisen lyhytnäköiseltä.
Reikien puhkominen? Niin vaikuttaa. Itse olen juuri siksi
värikoodattujen johtojen kannalla. Mutta kuten jo toisaalla joku
sanoikin, aina ei ole moisiin varaa tai mahdollisuutta. Silloin pitää
olla yhtä luova, kuin monet tähän ketjuun jo kirjoittaneet.
> Jolloin jonkun tositilanteen tuominen mukaan on saivartelua.
Onhan niitä tositilanteitakin nyt tullut ilmi, puolin jos toisinkin.
Totuudenperäisissä jutuissa vain harvoin on tarpeeksi särmää tuomaan
jutun pointtia riittävän selvänä esille.
--
-Markus Lehto
Matti Kaki
says...
>Juottaminen on noussut silloin tällöin keskustelun aiheeksi. Ymmärrän,
>että kuivissa tiloissa tämä on varmasti kiistatta tehokkain ratkaisu ja
>joskus 60-luvulla kun tuli rakennetuksi kaiuttimia (sisätiloihin).
>Kuitenkin kun tehdään venesähköasennuksia nimenomaan merioloihin, niin
>silloin tulevatkin mukaan myös erilaiset galvaaniset rasitukset.
>
>Juottamisen vastustajat väittävät, että tinan ja kuparin, sähkön ja
>suolaveden yhdistelmä ei ole terve ainakaan ajan mittaan. Voidaan
>väittää, että meikäläisissä murtovesioloissa ja suhteellisen kylmässä
>ilmassa ei galvaaninen reaktio ole niin voimakas, että siihen kannattaa
>kiinnittää huomiota ja ongelmaan kannattaa kiinnittää huomiota.
>Kuitenkin jos menemme suuremmille merille (enemmän suolaa ja lämpöä),
>niin silloin tapahtuukin. Kun itse olin lähempänä päiväntasaajaa
>purjehtimassa ei elektroniikkaa ollut niin paljon kuin nykyään, joten
>siitä ei ollut kokemusta, mutta esimerkiksi alumiinimastossa ollut
>vääränlainen popniitti aiheutti alumiinin "häviämisen" niitin ympäriltä
>ja helan irtoamisen muutamassa vuodessa.
Vaikka suolavesi vaikuttaakin veneen sisällä niin en ole koskaan
nähnyt veneen sisällä olevaa juotosta joka olisi syöpynyt mikäli
se vaan on "kuivassa" tilassa. Jos arveluttaa niin ne juotokset
on helppo suojata joko sitä varten tehdyllä lakalla tai vaikka
rasvalla kuten akkukengätkin. Rasva vaan on hieman valuvaista.
On olemassa "tiukempiakin" rasvoja mutta kannattaa varmistua,
ettei se johda sähköä.
>Kun moitit abico liittimiä ja huonoja puristuspihtejä, niin ne saattavat
>kuitenkin olla amatöörin käsissä turvallisemmat kuin juotokset, joista
>yllättävän helposti tulee amatöörin käsissä ns. "kylmiä juotoksia".
Näin on. Olet täysin oikeassa. Kunhan ei käytä ´Bilteman "Abikoja".
>Veneiden sähköasennuksissa ongelmia aiheuttavat varsin yleisesti kannen
>läpivienneissa olevat liittimet. Tähän saa sekä hyviä huonoja
>"töpseleitä" ja yleisimmin myyty (ilmeisesti 80% markkinaosuus) on
>mielestäni huono. Paremmat liittimet ovat huomattavasti kalliimpia ja
>vaikeampia saada. Olenkin luopunut kaikista antennien ja valojen
>liittimistä, vedän piuhat suoraan läpi ja pujotan joka kevät uudelleen
>paikalleen. Eipä ole VHF pätkinut antennikaapelissa olevan huonon
>liitoksen johdosta, kun kaapeli kulkee yhtenäisenä suoraan radiosta
>antenniin saakka ilman mitään liitoksia.
Tämä on hyvä tapa vaikkakaan piuhoja ei saa irti jos haluaa irrottaa.
Millaisesta liittimestä puhut? Ainoa oikea liitintyyppi on sellainen
jonka lukitus on kierrettävä ja jonka sisällä on kunnon tiiviste.
Myös liittimen kiinnitys johtoon on suoritettava oikein. Muuten siitä
kalliistakaan liitimestä ei ole mitään hyötyä.
Matti Kaki
says...
>
>
>Lauri Tarkkonen wrote:
>> Kuitenkin kun tehdään venesähköasennuksia nimenomaan merioloihin, niin
>> silloin tulevatkin mukaan myös erilaiset galvaaniset rasitukset.
>
>Suomen olosuhteissa merkittävämmäksi nousee tinan haurasmurtuma-
>alttius transitiolämpötilan alapuolella. Tinan transiotiolämpötila
>on ikävän korkealla, muistaakseni jossain viiden asteen nurkilla.
>Transitiolämpötilan alapuolella se juotos on todella herkkä mur-
>tumaan ja sen jälkeen helvetti onkin irti; vianetsintä on tosi
>mukavaa puuhaa kun parkkiruudussa/laiturissa kaikki toimii, mutta
>ajossa vehkeet alkavat räpsytellä.
Eipä ole koskaan tullut eteen, että juotos ei kestäisi suomalaisissa
olosuhteissa. Jos se olisi ongelma niin yksikään nykyaikainen auto
ei kulkisi. Kuten sanoin, juotos on _aina_ tuettava. Juotokseen ei
saa kohditus mitään voimia. Jos johto pingottaa itseään niin sitä
ei pidä hyväksyä vaan jännitys on saatava pois johtoa taivuttamalla
tai tukemalla johto vaikka Banduitilla.
>Kunnolliseen abikoliittimeen kohdistettua kritiikkiä en ymmärrä
>lainkaan. Kunnollisessa liitoksessa materiaaliraja on suojattu
>kutistesukalla ja liitin sinänsä on kiusallisen tiukka irrotet-
>tava vielä 30 vuoden käytön jälkeenkin. Tämän lisäksi se, että
>liitoksen voi avata ja sulkea antaa huomattavaa lisäarvoa jos
>järjestelmään pitää tehdä muutoksia ja/tai instrumentteja irro-
>tella esim. huoltotöiden ajaksi. Jos se liitin itsessään väsyy
>löysäksi, on asia korjattavissa välittömästi kevyellä puristuk-
>sella.
Mittä tarkoittaa materiaalirajan suojaus kutistesukalla?
Abikoliittimellä on yksi erinomainen puoli ja se on itse
liitososa. Liittimen toisella puolella olevat taivutukset
nimittäin työstävät itsensä toisen liittimen aineksen
sisään ja aikaansaavat erittäin hyvän tyssääntyvän liitoksen.
Tämä tyssäys estää liitoksen hapettumista. Tyssäysliitos on
lisäksi itsepuhdistuva jokaisen irrotuksen ja takaisinlaiton
yhteydessä. Tosin jotta liitos olisi yhtä hyvä kuin alussa
pitäisi joka kerta liitintä hieman (äärimmäisen vähän)
puristaa kireämmäksi jotta se jyrsisi uraa hieman isommaksi
alkuperäiseen verrattuna.
Mutta johdon itse kiinnitys Abikoon on huono koska se vaan
"painetaan" johdon päälle. Jos johdon säikeeton kierretty
toistensa ympäri ennen puristamista niin säikeiden ristiin
kulkeminen vielä huonontaa liitosta. Eli Abikoa tehtäessä
pitää olla aika tarkka siitä, että koko on oikea ja johto
työnnetään kiertämättä reikään. Tämä voi olla hankalaa.
Ari Laitinen
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:d5v10k$lu4$2...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Mutta johdon itse kiinnitys Abikoon on huono koska se vaan
> "painetaan" johdon päälle. Jos johdon säikeeton kierretty
> toistensa ympäri ennen puristamista niin säikeiden ristiin
> kulkeminen vielä huonontaa liitosta. Eli Abikoa tehtäessä
> pitää olla aika tarkka siitä, että koko on oikea ja johto
> työnnetään kiertämättä reikään. Tämä voi olla hankalaa.
Jos haluaa olla ehdottoman varma niin kannattaakin juottaa se johto kiinni
abikoon. Se onnistuu helposti niillä avoimilla malleilla, joissa johto tulee
näkyviin.
Tomi Ylikorpi
Tässä kun on autosähköistä, johdoista ja juotoksista nyt puhuttu,
olisiko raadilla neuvoa kohtaamani ongelman korjaamiseksi:
Farkkuni (vm -93) takaluukun sähköt kulkee noin 15 mm paksuna nippuna
saranan vierellä pilarista luukkuun.
Johtonipun päällä on kuminen haitariputki, johon tosin on jo revennyt
pieni reikä.
Haitariputken pään saa irroitettua ja putkea ryttäämällä saa johtonippua
näkyviin muutaman sentin matkan.
Lisäjarruvalon johtoa pujottaessani huomasin, että johtonipussa oli 1
katkennut johto. Sen päitä ei saa enää millään yhteen, ovat noin sentin
päässä toisistaan. Katkenneen johdon lisäksi yhdessä johdossa on eriste
poikki; kuparit paistaa noin sentin matkalla. Sen lisäksi eristeissä on
pieniä murtumia muutamassa muussakin johdossa. Ei hyvältä näytä. Millä
tuon saisi kuntoon ja kestämään?
Mitä muuten on tuo itse vulkanoituva teippi?
Josko sillä voisi korjata noita eristeitä?
Kauppanimi?
Tomi
Ilkka Haapavirta
> Mitä muuten on tuo itse vulkanoituva teippi?
vulkanoitumalla.
Rullassa kerrosten välissä on paperia.
> Josko sillä voisi korjata noita eristeitä?
Voi suojata kaikkea, minkä ympäri teippiä voi kiertää. Ei siis voi peittää
tasossa olevaa reikää, kun se teippi ei tartu alustaan, ainoastaan toiseen
teipin kohtaan.
> Kauppanimi?
En muista ulkoa, mutta se kyllä tunnetaan siellä, mistä sitä saa, ainakin
kumi/muovi -liikkeistä.
Ilkka
Kare Pietilä
> Eipä ole koskaan tullut eteen, että juotos ei kestäisi suomalaisissa
> olosuhteissa. Jos se olisi ongelma niin yksikään nykyaikainen auto
> ei kulkisi. Kuten sanoin, juotos on _aina_ tuettava. Juotokseen ei
> saa kohditus mitään voimia. Jos johto pingottaa itseään niin sitä
> ei pidä hyväksyä vaan jännitys on saatava pois johtoa taivuttamalla
> tai tukemalla johto vaikka Banduitilla.
Kuinka usein kotikolvaaja tukee tekemänsä juotoksen kunnolla?
> Mittä tarkoittaa materiaalirajan suojaus kutistesukalla?
Johtimen ja liitimen välinen materiaaliraja on suojattu lialta
ja kosteudelta.
> Mutta johdon itse kiinnitys Abikoon on huono koska se vaan
> "painetaan" johdon päälle. Jos johdon säikeeton kierretty
> toistensa ympäri ennen puristamista niin säikeiden ristiin
> kulkeminen vielä huonontaa liitosta. Eli Abikoa tehtäessä
> pitää olla aika tarkka siitä, että koko on oikea ja johto
> työnnetään kiertämättä reikään. Tämä voi olla hankalaa.
Ei tuossa ole oikeastaan mitään muuta ongelmaa kuin se, että
ellei se liitos todella hitsaudu on liitoksen luetettavuus
pitkällä tähtäimellä joka tapauksessa mitä sattuu.
--
Byrgcn hgryvnf!
Matti Kaki
says...
>
>
>Matti Kaki wrote:
>> Eipä ole koskaan tullut eteen, että juotos ei kestäisi suomalaisissa
>> olosuhteissa. Jos se olisi ongelma niin yksikään nykyaikainen auto
>> ei kulkisi. Kuten sanoin, juotos on _aina_ tuettava. Juotokseen ei
>> saa kohditus mitään voimia. Jos johto pingottaa itseään niin sitä
>> ei pidä hyväksyä vaan jännitys on saatava pois johtoa taivuttamalla
>> tai tukemalla johto vaikka Banduitilla.
>
>Kuinka usein kotikolvaaja tukee tekemänsä juotoksen kunnolla?
>
>> Mittä tarkoittaa materiaalirajan suojaus kutistesukalla?
>
>Johtimen ja liitimen välinen materiaaliraja on suojattu lialta
Tarketaisitko hieman. En mnuista tuollsiat nähneeni. Onko uusikin?
>> Mutta johdon itse kiinnitys Abikoon on huono koska se vaan
>> "painetaan" johdon päälle. Jos johdon säikeeton kierretty
>> toistensa ympäri ennen puristamista niin säikeiden ristiin
>> kulkeminen vielä huonontaa liitosta. Eli Abikoa tehtäessä
>> pitää olla aika tarkka siitä, että koko on oikea ja johto
>> työnnetään kiertämättä reikään. Tämä voi olla hankalaa.
>
>Ei tuossa ole oikeastaan mitään muuta ongelmaa kuin se, että
>ellei se liitos todella hitsaudu on liitoksen luetettavuus
>pitkällä tähtäimellä joka tapauksessa mitä sattuu.
Abikossa mikään liitos ei "hitsaannu" vaan se on pelkästään
puristuksen (ja tyssäyksen) varassa oleva liitin.
Matti Kaki
>
>
>
>Tässä kun on autosähköistä, johdoista ja juotoksista nyt puhuttu,
>olisiko raadilla neuvoa kohtaamani ongelman korjaamiseksi:
>
>Farkkuni (vm -93) takaluukun sähköt kulkee noin 15 mm paksuna nippuna
>saranan vierellä pilarista luukkuun.
>Johtonipun päällä on kuminen haitariputki, johon tosin on jo revennyt
>pieni reikä.
>Haitariputken pään saa irroitettua ja putkea ryttäämällä saa johtonippua
>näkyviin muutaman sentin matkan.
>Lisäjarruvalon johtoa pujottaessani huomasin, että johtonipussa oli 1
>katkennut johto. Sen päitä ei saa enää millään yhteen, ovat noin sentin
>päässä toisistaan. Katkenneen johdon lisäksi yhdessä johdossa on eriste
>poikki; kuparit paistaa noin sentin matkalla. Sen lisäksi eristeissä on
>pieniä murtumia muutamassa muussakin johdossa. Ei hyvältä näytä. Millä
>tuon saisi kuntoon ja kestämään?
Jos on helppo, niin irrota piuha valaisimesta jolloin johtoa voi
vetää enemmän ulos. Tuossa tapauksessa voisi riittää, jos vaan
matka riittää, että laittaa jatkoabikon. Jos ei riitä niin pätkä
johtoa väliin esim. juottamalla. Päälle mielellään kutistesukkaa.
Johtojen suojaamiseen käy hyvin myös itsevulkanoituva teippi mutta
sen huono puoli on heikko mekaaninen kestävyys. Jos piuha joutuu
rasitukselle niin vulkanotuvan teipin päälle kannattaa laittaa
vaikka tavallista sähköteippiä tai ilmastointiteippiä. Nämä eivät
välttämättä ole nyviä itse eristämiseen koska voivat liukua pois
päältä ja auteta.
Teippiä saa nykyään melkein joka marketista.
Matti Kaki
Jos on helppo, niin irrota piuha valaisimesta jolloin johtoa voi
vetää enemmän ulos. Tuossa tapauksessa voisi riittää, jos vaan
matka riittää, että laittaa jatkoabikon. Jos ei riitä niin pätkä
johtoa väliin esim. juottamalla. Päälle mielellään kutistesukkaa.
Jos johtonippu joutuu taipumaan niin taivutuskohtaan ei ole hyvä
tehdä juotosta vaan se olisi hyvä tehdä kauemmas. Juotos pitää
tukea kunnolla jotta johto ei katkeaisi jonkin päästä koska
kapillaari-ilmiö vetää tinaa johdon säikeitä pitkin.
Johtojen suojaamiseen käy hyvin myös itsevulkanoituva teippi mutta
sen huono puoli on heikko mekaaninen kestävyys. Jos piuha joutuu
rasitukselle niin vulkanotuvan teipin päälle kannattaa laittaa
vaikka tavallista sähköteippiä tai ilmastointiteippiä. Nämä eivät
välttämättä ole nyviä itse eristämiseen koska voivat liukua pois
päältä ja auteta.
Teippiä saa nykyään melkein joka marketista.
--
Mika Iisakkila
> Abikossa mikään liitos ei "hitsaannu" vaan se on pelkästään
> puristuksen (ja tyssäyksen) varassa oleva liitin.
Ei varmaan Bilteman abikoissa eikä Bilteman pihdeillä. Tämä nyt
jostain lipesi juuri noihin liittimiin, mutta muistaakseni Kare puhui
yleisemmin krimpattavista liittimistä, ja niissä periaatteena on
nimenomaan kylmähitsautuminen. Tuolla pihalla olevassa ajoneuvossa ei
tehtaan jäljiltä ole juotoksen juotosta muualla kuin radiossa, eikä
ainoakaan 43 vuotta sitten tehtaalla tehty liitos pätki liittimen ja
johdon välistä. Itse liittimiä on kyllä saanut putsata.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Kare Pietilä
> Tarketaisitko hieman. En mnuista tuollsiat nähneeni. Onko uusikin?
Mulla ei ole aavistustakaan mitä nykymarkkinoilla liikkuu, mutta
niin kutistesukalla kuin kumitutilla suojattuja liittimiä on tullut
vastaan siellä täällä koko sen noin 25 vuoden ajan kun olen sähkö-
virvilöiden kanssa pelannut.
> Abikossa mikään liitos ei "hitsaannu" vaan se on pelkästään
> puristuksen (ja tyssäyksen) varassa oleva liitin.
Ei "hitsaannu" vaan hitsaantuu. Kun abikon leuat kampeaa auki,
niin se johto on yhä kiinni siinä liittimessä kuin tauti. Mitä
todennäköisimmin hitsautuminen perustuu siihen, että puristuksen-
aikaisen muodonmuutoksen myötä kosketuspinnoilla on riittävästi
puhdasta oksidoitumatonta materiaalia, jolloin diffuusiohitsautu-
minen pääsee käynnistymään.
--
Byrgcn hgryvnf!
Matti Kaki
says...
No sinulla nyt onkin auto tehty silloin kun ne vielä _tehtiin_.
Matti Kaki
>
>
>Matti Kaki wrote:
>> Tarketaisitko hieman. En mnuista tuollsiat nähneeni. Onko uusikin?
>
>Mulla ei ole aavistustakaan mitä nykymarkkinoilla liikkuu, mutta
>niin kutistesukalla kuin kumitutilla suojattuja liittimiä on tullut
>vastaan siellä täällä koko sen noin 25 vuoden ajan kun olen sähkö-
>virvilöiden kanssa pelannut.
Voitko antaa jonkin vinkin nettisivusta? En tosiaan ole sellaista
nähneeni. Olisi erinomainen jos on kunnollinen tiivistys, ettei
happi pääse vaikuttamaan.
>> Abikossa mikään liitos ei "hitsaannu" vaan se on pelkästään
>> puristuksen (ja tyssäyksen) varassa oleva liitin.
>
>Ei "hitsaannu" vaan hitsaantuu.
>Kun abikon leuat kampeaa auki,
>niin se johto on yhä kiinni siinä liittimessä kuin tauti. Mitä
>todennäköisimmin hitsautuminen perustuu siihen, että puristuksen-
>aikaisen muodonmuutoksen myötä kosketuspinnoilla on riittävästi
>puhdasta oksidoitumatonta materiaalia, jolloin diffuusiohitsautu-
>minen pääsee käynnistymään.
Miten tuo onnistuu kun siinä on periksi antava muoviholkki päällä?
Pelkkä metalliliitin voisi toimia. Ehkä hitsautuminen muoviholkilla
varustetussa voisi olla mahdollista jos puristus tehdään hyvin
nopeasti. Kun käsipihdeillä puristaa niin se tapahtuu hitaasti
eikä puristuminen voine olla riittävän lujaa. On olemassa myös
Abikoliittimiä jotka voi puristaa sellaisenaan ilman holkkia
ja se on hyvä liitin mutta vaatii oikeanlaiset pihdit ja osaavan
käyttäjän. Tärkeätä on tietää, että puristetaan vain kerran. Jos
puristaa vierestä toisen kerran niin se meltouttaa liitinmetallia
ja liitoksesta tulee huonompi. Samalla sen toisen hitsaantuminen,
tai vastaava, irtoaa.
Tosin sekään ei vielä ole yhtä laadukas kuin juotosliitos.
Juotosliitoksessa on metallia jokaisen säikeen ymärillä kun
taas puristusliitoksessa kontaktia on vain hyvin pienellä
osalla. Kun kupari sitten hapettuu ajan myötä niin säikeiden
välillä kontakti huononee ja liittimen "tehokkuus" huononee.
Kun kontakti on jokaiseen säikeeseen erikseen ilmatiiviinä
niin mikä olisi sen parempi liitos? Tämä myös liittää kaapelin
päässä kaikki säikeet toisiinsa eikä haittaa vaikka koko
kaapelin säikeet hapettuisivat.
On paljon liittimiä jotka ovat puristettavia ja jotka toimivat
vaikka kuinka hyvin. Niissä on Abikoon erona se, että piuha
puristetaan joka puolelta tasiaisesti. Eli on pinni jossa
on reikä. Tähän reikään työnnetään lanka tai kaapeli ja
pihdeillä puristetaan joka suunnasta jolloin se liitin painuu
kasaan ja ahdistaa piuhan sisäänsä. Lisäksi liitin on yleensä
aina hyvin suojattu koteudelta.
Tutuin tällainen lienee koaksiaalikaapelin BNC crimppausliitos
joita usein näkee. Vaippa on holkilla kiinni liittimessä.
Sisäpinni on periaatteessa samalla tavalla puristettu. Samaa
menetelmää käytetään sähköhommissa.
http://ham.srsab.se/graphics/contacts/CR-58bncHAbig.jpg
Näissä käytetään pihtejä jotka lukkiutuvat sitä mukaa kuin
ne puristuvat ja aukeavat vasta kun puristus on loppuun
suoritettu. Tällä saavutetaan suuri tasaisuus puristusten
välillä mikä on erittäin tärkeää. Liian heikko ei pidä ja
liian suuri puristus rikkoo säikeitä.
Vesa T. Korhonen
Kare Pietilä wrote:
> Lauri Tarkkonen wrote:
> > Kuitenkin kun tehdään venesähköasennuksia nimenomaan merioloihin, niin
> > silloin tulevatkin mukaan myös erilaiset galvaaniset rasitukset.
>
> Suomen olosuhteissa merkittävämmäksi nousee tinan haurasmurtuma-
> alttius transitiolämpötilan alapuolella. Tinan transiotiolämpötila
> on ikävän korkealla, muistaakseni jossain viiden asteen nurkilla.
> Transitiolämpötilan alapuolella se juotos on todella herkkä mur-
> tumaan ja sen jälkeen helvetti onkin irti; vianetsintä on tosi
> mukavaa puuhaa kun parkkiruudussa/laiturissa kaikki toimii, mutta
> ajossa vehkeet alkavat räpsytellä.
Puhutko nyt puhtaasta tinasta, jonka alin käyttökelpoinen säilytys- ja
käyttölämpötila on tunnetusti tuolla parinkymmenen plusasteen tietämillä?
Elektroniikan juotoksissa ei puhdasta tinaa käytetä. Sangen laajalti
elektroniikassa käytetään edelleenkin "tinaa", jossa on 40 prosenttia
lyijyä, ja viime aikoina elektronisten laitteiden juotoksissa on alettu myös
käyttää lyijytöntä juotostinaa, jossa on pieni hiven hopeaa ja kuparia
mukana. Molemmat juotostinatyypit ovat kiderakenteeltaan kovasti erilaista
kamaa kuin puhdas tina, jolla ei puhtaana tosiaan tee juuri yhtään mitään.
Teollisuudessa käytettävät juotostinat taasen ovat hyvinkin käyttökelpoista
vielä tuolla 40 pakkasasteen tietämillä, sillä tinaruttoa ei niissä
tinaseoksissa esiinny.
Mekaaninen, toistuva rasitus kyllä haurastuttaa juotokset ihan lämpötiloista
riippumatta, ikävä kyllä. Tätä vielä pahentaa se, että se elektroniikan
liitoksissa oleva juotostina ei ole mitään homogeenista metallia, vaan eri
kohdissa juotosta esiintyy erilaisia välimetallikerroksia, joista osa voi
olla hyvinkin haurasta tavaraa.Yleensä tämä tilanne myös pahenee ajan
mittaan, jos ympäristön lämpötila on riittävän korkea, vaikkapa vain 50...80
astetta, ja sadan plusasteen paremmalla puolella juotokset vanhenevat jo
ihan kiitettävällä ripeydellä.
Vesa
--
vesapistekorhonen at ikipistefi
Kare Pietilä
> Teollisuudessa käytettävät juotostinat taasen ovat hyvinkin käyttökelpoista
> vielä tuolla 40 pakkasasteen tietämillä, sillä tinaruttoa ei niissä
> tinaseoksissa esiinny.
Tarkkaan ottaen tinarutto ja haurasmurtumataipumus ovat kaksi eri
asiaa. Siinä kun tinarutto muuttaa (puhtaan) tinaesineen jauhoksi,
aiheuttaa haurasmurtumataipumus esiintyessään minkä tahansa mate-
riaalin äkillisen murtumisen suhteellisen alhaisella väsyttävällä
kuormalla. Jälkimmäistä esiintyy juotostinoilla varsin yleisesti.
> Mekaaninen, toistuva rasitus kyllä haurastuttaa juotokset ihan lämpötiloista
> riippumatta, ikävä kyllä. Tätä vielä pahentaa se, että se elektroniikan
> liitoksissa oleva juotostina ei ole mitään homogeenista metallia, vaan eri
> kohdissa juotosta esiintyy erilaisia välimetallikerroksia, joista osa voi
> olla hyvinkin haurasta tavaraa.
Alamme uhkaavasti lähestyä nk. lypsyjakkaraosastoa, jossa relevantin
asian määrä alkaa äkisti painua kohti nollaa :od
Lyijypitoisuuden tuomisella lähelle eutektista pistettä on tietysti
tavoiteltu sitä, että juotos jähmettyisi homogeenisesti. Käytännössä
lopputulos voi kuitenkin olla melkein mitä tahansa mm. tinasta ja
tinurista johtuen. Toki hyvällä tinalla tehty hyvälaatuinen juotos,
joka on vielä muodoltaankin jouheva saattaa kestää kohtalaisen paljon-
kin rasitusta vielä pakkasellakin, mutta en silti menisi kerjäämään
vaikeuksia tinailemalla auton sähköjä - ellei ole ihan pakko. Omalla
kohdallani tällainen pakko on tähän asti ollut vain tuo mösjöö
Ylikorven kuvailema tilanne, jossa autonvalmistajan sähköjohtojen
pihtaaminen on kuoren kutistuessa aiheuttanut johtojen katkeilua.
--
Byrgcn hgryvnf!
Jouni Saari
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:d5vj9v$pfp$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Näissä käytetään pihtejä jotka lukkiutuvat sitä mukaa kuin
> ne puristuvat ja aukeavat vasta kun puristus on loppuun
> suoritettu. Tällä saavutetaan suuri tasaisuus puristusten
> välillä mikä on erittäin tärkeää. Liian heikko ei pidä ja
> liian suuri puristus rikkoo säikeitä.
>
Kunnon Abiko-pihdit on juuri tuollaisia, minusta jopa leukoja
lukuunottamatta täsmälleen samanlaisia kuin kunnon BNC-pihdit. Esim
pikagooglausta "abiko crimp"
http://www.partco.fi/luettelot/PARTCO2005-OSA8.PDF sivu 166 tai
http://www.jenving.com/pdf/cat04_es.pdf sivu 21
Biltemassakin on/oli lukkiintuva malli muutamalla kympillä myynnissä.
Liittimet kannattaa ostaa jostain muualta kuin "autosähköliittimiä"
kauppaavasta kaupasta. Elektroniikkatukkureilla on ainakin liittimiä, joilla
on datalehdet ja speksit esim korroosiokeston suhteen. (Samasta paikasta saa
sitten Amp, Molex, tms pihtiäkin. Kriittiseen hommaan varmasti hintansa
arvoista laittaa liitinvalmistajan liittimiä kunnon pihdeillä, vaikka
halpiskin näyttää toimivan..)
Liittimet ja piuhat pitää olla oikeaa kokoa, ja pihtien leuat valitaan
liittimen mukaan.
Jouni R
"Jouni Saari" <nos...@supertel.fi> wrote in message
news:391he.487$1P4...@reader1.news.jippii.net...
>
> Liittimet kannattaa ostaa jostain muualta kuin "autosähköliittimiä"
> kauppaavasta kaupasta. Elektroniikkatukkureilla on ainakin liittimiä,
joilla
>
Ei millään pahalla, mutta useimmat tukkukauppiaat eivät myy
yksityisasiakkaille yhtään mitään. Siksi nämä viittaukset ovat aika
arvottomia, uskon, että kyselijätkin kaipaisivat nimenomaan tietoa
kuluttaja-asiakkaille myyvistä, siis vähittäismyyntiliikkeistä. Ainakin
netistä kaivelu on tuottanut aika laihoja tuloksia tässä suhteessa.
-Jouni
Jouni R
"Jouni Saari" <nos...@supertel.fi> wrote in message
news:391he.487$1P4...@reader1.news.jippii.net...
>
>
> lukuunottamatta täsmälleen samanlaisia kuin kunnon BNC-pihdit. Esim
> pikagooglausta "abiko crimp"
>
Ai niin, jäi sanomatta: epäilemättä _hyvät_ abiko-pihdit ovat hyvä työkalu.
Itse olen kuitenkin tehnyt kymmeniä ellen satoja johdon ja liittimen
yhdistämisiä ihan tavallisilla ns. papukaijapihdeillä puristamalla eikä
minkäänlaisia kontaktivaikeuksia ole ollut. En varsinaisesti halua epäillä
tai kyseenalaistaa parempien asiantuntijoiden näkemystä spesiaalipihtien
tarpeellisuudesta, mutta omat käytännön kokemukset eivät sitä oikein tue.
Lähinnä ajattelisin niistä olevan hyötyä, jos näppivoimat ovat sen verran
heikot, että puristukset tahtovat jääädä vajaiksi. Minulla on tapana
testata vetämällä jokaisen puristuksen tulos, ehkä yksi kahdestakymmenestä
tulee siinä testissä hylätyksi. Ammatikseen noita tekevälle tuo tietysti
olisi liiketuloksen kannalta aivan turhan suuri hukkaprosentti :)
-Jouni
Miika Seppänen
>>Liittimet kannattaa ostaa jostain muualta kuin "autosähköliittimiä"
>>kauppaavasta kaupasta. Elektroniikkatukkureilla on ainakin liittimiä,
>
> yksityisasiakkaille yhtään mitään. Siksi nämä viittaukset ovat aika
> arvottomia, uskon, että kyselijätkin kaipaisivat nimenomaan tietoa
Elektroniikan alalla taitaa usein tukkuri harrastaa myös
vähittäismyyntiä. Heti ensimmäisenä tulee mieleen Partco, www.partco.fi.
-Miika
Kerka
pihdillä saa nuo puristettua.
Sitä vastoin Bilteman Abiko liittimet tahtovat olla kovempaa laatua, silloin
on parempi olla laadukkaat pihdit käytössä.
Aikoinaan toimin sähköteollisuuden yrityksessä käsi työkalujen sisään
ostajana.Silloin alkoi tuo hintakin olla määräävä tekijä.
Muutaman kalliin ja (laadukkaan) pihdin ostettuani,ostin Biltemasta
pihdit.Niitä koekäytettyäni ensin itse, ostinkin vallan niitä!
Nyt kun on oma huolto yritys niin pakissa kolisee Bilteman pihdit.Siis aivan
täysin laadukkaat pihdit ja niiden kanssa voi
käyttää huoletta halvempia liittimiäkin.Varmasti puristuu!
Viestiketjuun:
Itse kävin nuorena rompparilta tiuhaan,niin ostin sieltä tällaisen paksun
auton johtonipun.Hintaa ei ollut silloisessa rahassa kuin vitosen.
Joten jos tarvitsee johonkin pikku projektiin johtoa,ehkä kannattaisi käydä
auto hajottamossa?
T:Kerka
"Jouni R" <Just.s...@mail.and.be.damned.com> kirjoitti
viestissä:cZ3he.259$yZ1...@read3.inet.fi...
Jouni Kaskiharju
> Elektroniikan alalla taitaa usein tukkuri harrastaa myös
> vähittäismyyntiä. Heti ensimmäisenä tulee mieleen Partco, www.partco.fi.
>
> -Miika
Sekä Suomen Huoltopalvelu (nyk. Elfa)
http://www.shp.fi
--
jk
Matti Kaki
Just.s...@mail.and.be.damned.com says...
>
>
>
>"Jouni Saari" <nos...@supertel.fi> wrote in message
>news:391he.487$1P4...@reader1.news.jippii.net...
>>
>>
>> Kunnon Abiko-pihdit on juuri tuollaisia, minusta jopa leukoja
>> lukuunottamatta täsmälleen samanlaisia kuin kunnon BNC-pihdit. Esim
>> pikagooglausta "abiko crimp"
>>
>
>Ai niin, jäi sanomatta: epäilemättä _hyvät_ abiko-pihdit ovat hyvä työkalu.
>Itse olen kuitenkin tehnyt kymmeniä ellen satoja johdon ja liittimen
>yhdistämisiä ihan tavallisilla ns. papukaijapihdeillä puristamalla eikä
>minkäänlaisia kontaktivaikeuksia ole ollut.
Normaalisti kaikki toimiikin ihan hyvin mutta kun ollaan kovissa
olosuhteissa kuten vaikka veneessä tai auton moottoritilassa niin
jossain vaiheessa huonosti tai väärin tehty liitos alkaa pätkiä.
Siihen voi mennä aikaa pitkäänkin. Jos halutaan rakentaa vaikka
venesähköt niin, että ne toimivat vielä 20-30 vuoden päästä niin
kyllä ne täytyy tehdä "oikein".
Matti Kaki
Just.s...@mail.and.be.damned.com says...
Viittaukset eivät suinkaan ole arvottomia koska sieltä tukkukaupasta
voi kysyä jälleenmyyjän yhteystiedot. Tämä myy kenelle hyvänsä. Ja
yllättävän moni tukkuliike kyllä myy käteisellä jokaiselle.
Matti Kaki
>
>
>Totta on kun käyttää pehmeitä,eli laadukkaita liittimiä.Millä tahansa
>pihdillä saa nuo puristettua.
>Sitä vastoin Bilteman Abiko liittimet tahtovat olla kovempaa laatua, silloin
>on parempi olla laadukkaat pihdit käytössä.
Miten pehmeämpi materiaali voisi olla parempaa puristusliittimessä?
Jos materiaali on liian meltoa niin se ei pidä puristustaan pitkään,
Ei tietenkään saa olla niin kovaa materiaalia, että murtuu kun sitä
puristetaan mutta oman kokemukseni mukaan juuri Bilterman Abikot ovat
liian lepsuja eivätkä pidä puristusta. Ovatko vaihtaneet liittimiensä
toimittajaa? Omat kokemukseni ovat 10 vuoden takaa.
>Nyt kun on oma huolto yritys niin pakissa kolisee Bilteman pihdit.Siis aivan
>täysin laadukkaat pihdit ja niiden kanssa voi
>käyttää huoletta halvempia liittimiäkin.Varmasti puristuu!
Todennäköisesti jossain vaiheessa alkaakin sitten liitimienvaihtorumba.
Ainakin joskus 10 vuotta sitten Bilteman liitimet olivat täyttä roskaa.
Minä en sinuna käyttäisi halpoja liittimiä. Etenkin jos tekee ammatikseen
hommia niin jossain vaiheessa se kostautuu. Ne kalliimmat liittimet
eivät tukkurilta ostettaessa kovin kalliita ole mutta toimintavarmuus
on aivan toista luokkaa kuin halpajäljitelmillä. Lisäksi halpaliittimen
laatu vaihtelee huomattavasti kun taas "aidot" ja laadukkaat liittimet
pidetään tarkoin spekseissään. Aika outoa puhetta ammattilaiselta jos
saan sanoa.
Immu Reisiharja
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti viestissä:
> Normaalisti kaikki toimiikin ihan hyvin mutta kun ollaan kovissa
> olosuhteissa kuten vaikka veneessä tai auton moottoritilassa niin
> jossain vaiheessa huonosti tai väärin tehty liitos alkaa pätkiä.
> Siihen voi mennä aikaa pitkäänkin. Jos halutaan rakentaa vaikka
> venesähköt niin, että ne toimivat vielä 20-30 vuoden päästä niin
> kyllä ne täytyy tehdä "oikein".
Vuonna 80 kun sähköistin ensimmäistä venettäni käytin pelkästään abikoja, ei
ainakaan viimesyksynä omistaja kommentoinut ongelmista liitoksista. Kaikki
juotokset tiki on korjattu moneen otteeseen, siis laitevalmistajien tekemät.
Itse juotin ainoastaan sulekepesät jotka rikkoontuivat aikapian
juotoskorvakeen puolelta siitä kohdasta mistä juotoksen lämpöraja kulki,
kyseessä normaalit lasiputkisulakkeen pesät. Nyky tietämyksellä käyttäisin
enempi riviliittimiä ja holkit jokaiseen kuorittuun johdonpäähän, sekä joka
kulutuspisteelle omassa eristetyssä kuoressaan ynnä ja miinus johtimet.
Joten minä ihmettelen mihin veneessä niitä tivolivärjättyja johtonippuja
tarvitaan.
immu
Matti Kaki
Osoittanee sen, että juotokset oli väärin suunniteltu (tuettu).
Mutta ruuviliitos on ihan hyvä jos se on kunnollinen eikä niitä
halpoja, muovisia rimoja. Holkki on ehdottoman hyvä mutta siinä
on tärkeää, että se puristetaan oikeilla pihdeillä. Holkit eivät
paljon maksa joten ei tule kalliiksikaan.
Ruuviliitosrimojen kanssa on helppo tehdä muutoksiakin. Mutta
jotta johtojen paikat eivät katoaisi jos liitos aukeaa tai
muuten joutuu ottamaan johdot irti niin kannattaa merkitä
sekä johto että se ruuviliitin. Kummatkin.
Henri
erämaassa, harvoimpa vaan on johto poikki, yleensä tarvii jonkun
komponentin...
Mut kyllä tarvii kuvat olla ja johdot merkattu, en sitä kiistä.
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:d5pnr7$qt1$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> In article <3SQfe.1685$U86...@reader1.news.jippii.net>,
> kol...@kanetti.com
> says...
>
>>> En ollenkaan ihmettele että harrastajan jäljiltä auton/veneen/mp:n
>>> sähköt
>>> sitten ovat yhtä ainoata väriä tai jos oikein tuuri käy niin jopa kahta
>>> väriä on käytetty. Tosi kivaa sitten kun ruvetaan vianetsintään.
>>
>>Vianetsinnässä niistä väreistä ei hirveästi apua ole.Tee kunnon
>>suunnitelmat
>>,käyttöönota ,korjaa kuvat ja pistä talteen.
>>Ihan sama vaikka käytät yhtä väriä ,jos kuvat on kunnossa vika löytyy.
>>No tämä nyt oli vain ammattilaisen mielipide.
>
> Jep. Kunnon dokumentointi on äärimmäisen tärkeää. Kaaviot pitää
> tehdä niin, että niistä selviää asia myös muille kuin itselle.
> Tehtaiden kaaviot toisinaan ovat aika sekavia. Liekö tarkoituksella?
> Suosittelen ainakin yhden koko systeemin kaavion tekemistä samalle
> paperille josta näkyy jokainen johto ja sen päässä oleva laite.
> Vain tällaisella on helppo etsiä kokonaisuudesta vikaa. Merellä
> kun on ziljoona kertaa vaikeampaa keinuvassa paatissa ja kone
> sammuksissa etsiä sitä vikaa kuin kotona kirjoituspöydän ääressä.
> Sama autossakin sateessa ja auton jättäessä erämaataipaleelle.
Markku Haapamäki
taida enää uskaltaa mokomiin kajota... ;-)
Make
--
Markku Haapamäki & Africa twin
EnduroTeam Wilman Weljet *** IBA Finland
http://www.kauhajoki.fi/~mahaapam
GSM: 0400 368 508
ramirii
"Markku Haapamäki" <maha...@ROSKAAkauhajoki.fi> kirjoitti
viestissä:%Erhe.263$sa3...@read3.inet.fi...
> Hmm...vaikuttaa tämä liitosten teko niin monimutkaiselta hommalta, että en
> taida enää uskaltaa mokomiin kajota... ;-)
moottoripyöräsähköjohtoja ja liittimiä niin hyvin pelittää. Jos taas erehtyy
käyttämää auto- tai venejohtoja ja liittimiä niin ongelmia on tiedossa :-)
RR
Kerka
> Miten pehmeämpi materiaali voisi olla parempaa puristusliittimessä?
> Jos materiaali on liian meltoa niin se ei pidä puristustaan pitkään,
> Ei tietenkään saa olla niin kovaa materiaalia, että murtuu kun sitä
> puristetaan mutta oman kokemukseni mukaan juuri Bilterman Abikot ovat
> liian lepsuja eivätkä pidä puristusta. Ovatko vaihtaneet liittimiensä
> toimittajaa? Omat kokemukseni ovat 10 vuoden takaa.
Juuri tuota tarkoitin,keskityin tuohon pihteihin ja jäi varmaan tuo käsitys
että suosittelen halpoja liittimiä.
Tarkoitin että jos puristaa liittimiä jollain "papukaijoilla" tai
vastaavalla,ei Abiko välttämättä puristu kunnolla.
Eli siinä saa olla huolellinen ja omata "ruista" ranteessa.Varsinkin kun
käyttää kunnollisia liittimiä. ;-)
Joten jos ei käytä kunnollisia pihtejä,jota pidän typeryytenä koska on
saatavana halvalla kunnon pihdit.
Ovat silloin nuo pehmeät parempia liittimiä,kuitenkaan ei missään
tapauksessa hyvä ratkaisu!
> Todennäköisesti jossain vaiheessa alkaakin sitten liitimienvaihtorumba.
> Ainakin joskus 10 vuotta sitten Bilteman liitimet olivat täyttä roskaa.
> Minä en sinuna käyttäisi halpoja liittimiä. Etenkin jos tekee ammatikseen
> hommia niin jossain vaiheessa se kostautuu. Ne kalliimmat liittimet
> eivät tukkurilta ostettaessa kovin kalliita ole mutta toimintavarmuus
> on aivan toista luokkaa kuin halpajäljitelmillä. Lisäksi halpaliittimen
> laatu vaihtelee huomattavasti kun taas "aidot" ja laadukkaat liittimet
> pidetään tarkoin spekseissään. Aika outoa puhetta ammattilaiselta jos
> saan sanoa.
Minulla on Bilteman liittimistä myös, vähän ehkä yli kymmenen vuoden
kokemus.
Laatu todellakin vaihtelee joten niitä ei voi suositella.Välillä on niin
kovia että murtuvat heti ja sitten niin pehmeitä etteivät pure.
Sitä vastoin nuo puristusvoimallisesti säädettävät pihdit ovat hyvät.
Eli minun pakissani on Bilteman pihdit ja laadukkaat liittimet tukusta jotka
eivät siis ole Biltemasta!
Nyt riitti tuon kaupan mainostaminen. ;-)
T:Kerka
Matti Kaki
says...
>
>
>Matti oli tarkkana ja kommentoi kömmähdyksiäni:
>
>> Miten pehmeämpi materiaali voisi olla parempaa puristusliittimessä?
>> Jos materiaali on liian meltoa niin se ei pidä puristustaan pitkään,
>> Ei tietenkään saa olla niin kovaa materiaalia, että murtuu kun sitä
>> puristetaan mutta oman kokemukseni mukaan juuri Bilterman Abikot ovat
>> liian lepsuja eivätkä pidä puristusta. Ovatko vaihtaneet liittimiensä
>> toimittajaa? Omat kokemukseni ovat 10 vuoden takaa.
>
>Juuri tuota tarkoitin,keskityin tuohon pihteihin ja jäi varmaan tuo käsitys
>että suosittelen halpoja liittimiä.
>Tarkoitin että jos puristaa liittimiä jollain "papukaijoilla" tai
>vastaavalla,ei Abiko välttämättä puristu kunnolla.
>Eli siinä saa olla huolellinen ja omata "ruista" ranteessa.Varsinkin kun
>käyttää kunnollisia liittimiä. ;-)
Jos joutuu pakon sanelemana käyttämään papukaijapihtejä niin kannattaa
puristaa sillä osalla joka on aivan nivelen viressä. Siinä on voimaa
ja yleensä sen verran rakoa, ettei liitin murskaannu.
Antsa
wrote:
>Kunnon Abiko-pihdit on juuri tuollaisia, minusta jopa leukoja
>lukuunottamatta täsmälleen samanlaisia kuin kunnon BNC-pihdit. Esim
>pikagooglausta "abiko crimp"
>
>http://www.partco.fi/luettelot/PARTCO2005-OSA8.PDF sivu 166 tai
>http://www.jenving.com/pdf/cat04_es.pdf sivu 21
>
>Biltemassakin on/oli lukkiintuva malli muutamalla kympillä myynnissä.
Partcon luettelosta löytyvä välityksellinen eli räikällinen abikopihti
muistuttaa hyvin läheisesti Bilhelveten myymää. Ainut ongelma on
liukuvat kahvamuovit, saa aina välillä kolistella takaisin pohjaan.
Nuissa räikkäpihdeissä puristuskireyden säätö pitää ehdottomasti
tsekata, väärä säätö jättää puristuksen vajaaksi -> ylimenovastus
kasvaa ja liitin voi irrota.
Pihdeistä em tyyppisiä alkaa jo saada kohtuuhintaan, mutta kunnolla ja
siististi puristavien kuorettomille abikoille tarkoitettujen pihtien
löytäminen on vaikeampaa. Halpispihdeistä 102% on täysin kelvottomia
noiden puristamiseen, vaikka niissä näyttäisikin ominaisuus olevan.
Räikättömät pihdit ovat lisäksi liian kapeita varsinaisen liitinosan
puristamiseen, kapeampi johtimen kuoren päälle puristuva osa kääntyy
kyllä niilläkin.
>Liittimet kannattaa ostaa jostain muualta kuin "autosähköliittimiä"
>kauppaavasta kaupasta. Elektroniikkatukkureilla on ainakin liittimiä, joilla
Liittimiäkin on monenlaisissa seteissä, oman kokemuksen mukaan
muovilaatikoissa myytävät esim 8 liitinmallin setit ovat
pääsääntöisesti huonoja. Liian pehmeä materiaali, mekaaninen rasitus
kuten tärinä katkaisee liittimen holkin ja abikopään valisestä
kavennuksesta.
Kunnon liittimissä ostokynnystä saattaa nostaa joillekin vuosikymmenen
tarvetta vastaava pakkauskoko. Hommaa siinä sitten kattava valikoima
kaikkia tarvittavia kokoja.
~Antti~ (ämseetoiseenärryy,eeäksäseeärrä)
?
Jouni Saari
Puristusliitos toimii niin, että puristus kyllmähitsaa materiaalit
toisiinsa, ja väliin ei
saa jäädä kaasu- tai vesimolekyyleille tilaa. Papukaijapihdeillä ei saa
puritettua joka
suunnasta riittävällä paineella.
Kare Pietilä
> Osoittanee sen, että juotokset oli väärin suunniteltu (tuettu).
Jankutetaan nyt vielä sen verran, että ensimmäinen virhe
on tinata veneen sähköt. Tämän jälkeen muut virheet ovat
suhteellisen vähämerkityksisiä.
--
Byrgcn hgryvnf!
Matti Kaki
Ja minä jankutan, että taatusti toimii veneessä juottaminenkin.
Ari Laitinen
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:d6alc9$ju7$8...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Ja minä jankutan, että taatusti toimii veneessä juottaminenkin.
Ihan varmasti toimii kunhan muistaa käyttää venekäyttöön tehtyä
juotosainetta. Uudenvuoden leikkeihin tarkoitettu "tina" ei kelpaa.
Onhan näet selvää että veneissä kaikki elektroniikka on juotoksin tehtyä
ihan kuten muuallakin. Harva laite on nykyisin wire wrap tekniikalla
kasattu.
Immu Reisiharja
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti viestissä:
> Ja minä jankutan, että taatusti toimii veneessä juottaminenkin.
Saat Matti rauhassa jankuttaa, minä tiedän että veneessä joka oli asuttuna
50 - 70 vuorokautta kesässä ei juotokset toimi, oli ne tehnyt minä tai
wallasmarin tai jopa joku ammattilainen. PISTE.
immu
Matti Kaki
>
>
>
>"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti viestissä:
>
>
>Saat Matti rauhassa jankuttaa, minä tiedän että veneessä joka oli asuttuna
>50 - 70 vuorokautta kesässä ei juotokset toimi, oli ne tehnyt minä tai
>wallasmarin tai jopa joku ammattilainen. PISTE.
>immu
Minun veneissäni on ollut aina juotoksia ja ne eivät koskaan pätkineet.
Ammattilaisetkaan eivät välttämättä _osaa_ juottaa. Se on nimittäin
vaikea taito. Siinä pitää ottaa huomioon erittäin paljon asioita.
Lauri Tarkkonen
>In article <d6amkm$r6n$1...@plaza.suomi.net>, immu.re...@spam.no says...
>>
>>
>>
>>"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti viestissä:
>>
>>> Ja minä jankutan, että taatusti toimii veneessä juottaminenkin.
>>
>>Saat Matti rauhassa jankuttaa, minä tiedän että veneessä joka oli asuttuna
>>50 - 70 vuorokautta kesässä ei juotokset toimi, oli ne tehnyt minä tai
>>wallasmarin tai jopa joku ammattilainen. PISTE.
>>immu
> Minun veneissäni on ollut aina juotoksia ja ne eivät koskaan pätkineet.
> Ammattilaisetkaan eivät välttämättä _osaa_ juottaa. Se on nimittäin
> vaikea taito. Siinä pitää ottaa huomioon erittäin paljon asioita.
Ainakaan Volvon myymä (Wallaksen suunnittelema) ja Thermon tekemän
venelämmittimen piirikortti, joka oli tehty juottamalla ei kestänyt
veneessä kuin kolme vuotta.
- Lauri Tarkkonen