Piirilevyn pintaan hapettumisen esto
Jaakko Lohi
mutta ei happettuisi. Olisiko kotikonstia? Kultaus varmaan on yksi
vaihtoehto, mistä voi ostaa kullattuja piirilevyyjä? (teen levyt
jyrsimällä) Joissain nappi systeemeissä olen nähnyt että se
kontaktipinta on jotain mustaa mitä se on?
--
Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
Ville Koskelainen
piirilevynpintaa hapettumiselta ja parantaa levyn juotettavuutta.
Jari Koskinen
> mutta ei happettuisi. Olisiko kotikonstia? Kultaus varmaan on yksi
> vaihtoehto, mistä voi ostaa kullattuja piirilevyyjä? (teen levyt
> jyrsimällä) Joissain nappi systeemeissä olen nähnyt että se
Me teemme levyt myös jyrsimellä ja olen siirtynyt tuosta kemiallisesta
tinauksesta Flux-lakan käyttöön. Tuo lakka sisältää juottamista parantavaa
juoksutetta. Tuon lakan voi siis suihkuttaa levyn pintaan enne juottamista.
Haitta puolena on, että tuo lakka on aika pitkään sellaista tahmeata (kuivuu
kauan).
Tästä oli jokin aika sitten jo kysely tällä palstalla. Silloin joku kertoi
sellaisesta levitettävästä pastasta, missä on tina mukana? Mitähän se on?
Itseäni kiinnostaisi, jos jotenkin noihin levyn pintoihin saisi ohuen
tinakerroksen. Tuo kemiallinen tinaus tummenee myös pahasti ajan kanssa ja
se jopa haittaa juottamista.
Kyselin joskus myös noilta alan välineitä kauppaavilta kauppiailta asiaa,
mutta prosessi, jolla levyt saisi oikeasti tinattua on iso ja maksaa paljon.
Ei sovellu tällaiseen proto-juttuihin.
Jari Koskinen, Tietomyrsky
www.tietomyrsky.fi
Tero Kapanen
t. Tero
Ari Laitinen
"Jaakko Lohi" <jaakk...@seamk.fi> kirjoitti viestissä
news:3b95ed...@fourtalk.net...
> Miten saisi piirilevyn pintaan kerroksen joka johtaisi sähköä hyvin
> mutta ei happettuisi. Olisiko kotikonstia? Kultaus varmaan on yksi
> vaihtoehto, mistä voi ostaa kullattuja piirilevyyjä? (teen levyt
> jyrsimällä) Joissain nappi systeemeissä olen nähnyt että se
> kontaktipinta on jotain mustaa mitä se on?
Kyllä tuo kultaus on se tapa, jolla suojataan johtava pinta esim.
liittimissä hapettumiselta. Molemmat kontaktit suojataan silloin kullalla.
Toinen suoja on tina, mutta se vaatii toimiakseen voimakkaan puristuksen
tina-tina kontaktin välille, jotta liitos ei hapetu.
Musta saattaisi tarkoittaa jotain oksidikerrosta, mutta ne eivät kyllä johda
sähköä. Oletko siis nähnyt jossain kuparipintaa mustana niin että se
kuitenkin johtaa?
Kullattuja piirilevyjä valmistavat käytännössä kai kaikki piirilevytehtaat
koska se on ihan yleinen vaatimus.
Jari Koskinen
>
suojaamaan pintaa hapettumiselta.
Samoin noille kultausten ym. ehdottelijoille tiedoksi. Tarkoitus olisi
suojata itse tehty piirilevy korroosiolta. Saahan tuolta piirilevy tehtaasta
levyn pinnalle tinan tai kultauksen, heille se ei ole ongelma.
JKo
Tero Kapanen
fluksia käytetään kontaktipintojen puhdistukseen jotta itse
juotosprosessi onnistuisi hyvin. Juotoksen jälkeen fluxi pestään ja jos
piirilevy halutaan suojata korroosilta se lakataan. Lakkauksessa
käytettävän lakan tarkoitus tässä vaiheessa ei suinkaan ole puhdistaa
levyä, vaan muodostaa eristävä lakkakerros. Korroosiolle altistuvat
tuotteet uppolakataan (upotetaan lakkaan) useampaan kertaan ennen kuin
ne toimitetaan asiakkaalle. Tuossa voi käyttää vaikka jotain UV-lakkaa,
jolloin lopputuloksen voi tarkistaa UV-lampun alla. Kun tuollainen paksu
lakkakerros on levyn päällä, niin ei ole kovin vakavaa, vaikka
vahingossa suihkuttaisi laimeaa suolahappoliuosta levyn päälle. ;-)
Miksi kerroksen muuten pitäisi olla johtava? Ulkopuolisiin kontakteihin
kannattaa aina käyttää erillisiä liittimiä. Ainakin valmiissa
tuotteessa. Protovaiheessa tai tuotekehitystarkoituksissa tuolla ei ole
niin väliä.
t. Tero
Tuomo Auer
Piirilevyyn peittävä tinakalvo...kemiallisesti
Se painonäppäimien alla oleva musta aine on hiilipitoista pastaa.
--
Tuomo Auer
Jaakko Lohi
Tarkoitus on siis saada pinta joka ei hapetu ja JOHTAA hyvin SÄHKÖÄ.
Tietääkseni nuo lakat ovat eristeitä?
Voiko kotikonstein kullata??
Missä myydään valmiiksi kullattua levyä?
Hinta?
Se musta aine ei ole tietääkseni hapettumaa vaan se on niissä
kontaktipinnoissa. Tarkoitus ei ole tehdä liitintä vaan nappi joka
yhdistäisi piirilevyllä olevan kuparin vähän niinkuin näppäimistössä.
Tarkoitus olisi käyttää vanhan näppäimistän kuminappeja joissa on
keskellä sähköä johtava täplä lienee hiiltä tai jotain muuta?
Ville Voipio
> Voiko kotikonstein kullata??
Ei oikein. Kultausprosessissa taidetaan käyttää lähes poikkeuksetta
syanidipohjaisia liuoksia, jotka eivät sovellu kotikäyttöön.
> Missä myydään valmiiksi kullattua levyä?
Tuskin missään. Sellaisen voi toki teettää paikallisella kultasepällä,
paremmin varustetuilla sepillä on oikeat välineet tuohon. Hinnasta en
osaa sanoa, työ on kuitenkin aineita kalliimpaa. Eli hanki kunnollinen
kuparilevy ja toimita se kultasepälle. Voi olla parasta jopa ottaa
lakallinen levy, josta pesee resistin pois välittömästi ennen käyttöä,
jotta pinta pysyy kunnossa.
> Se musta aine ei ole tietääkseni hapettumaa vaan se on niissä
> kontaktipinnoissa.
Näppäimistöjä tehdään paljon muutenkin kuin kuparilla. Aika yleistä
on tehdä koko systeemi silkkipainamalla erilaisia johtavia pastoja.
Musta johtava materiaali voi olla vaikkapa jotain vahvasti hiili-
seostettua polymeeriä, joka johtaa.
- Ville
--
Ville Voipio, M.Sc. (EE)
Vesa T. Korhonen
Jaakko Lohi wrote:
> Vielä tarkennuksia kysymyksiini:
> Tarkoitus on siis saada pinta joka ei hapetu ja JOHTAA hyvin SÄHKÖÄ.
> Tietääkseni nuo lakat ovat eristeitä?
>
> Voiko kotikonstein kullata??
Varmaankin. Katsopa http://www.elstar.fi ja sieltä tuotehaku numerolle
530832-33.
Desilitra kultausliuosta, 350 mk. Sitä en tiedä, kuinka paljon tuota voi
laimentaa, mutta eiköhän kevyeen suojakultaukseen kelpaa ohuempikin
kerros, jonka saa aikaan laimeallakin liuoksella. Anodeina voinee käyttää
rosteria tai mielellään platinaa, jos on riittävästi taalereita
taskussa...
Niklausliuos maksaa ko. puodissa huomattavasti vähemmän, joten sitäkin
voisi kokeilla. Nikkeli ei hapetu kovin nopeasti sisätiloissa. Ulkoilmassa
se tummuu kyllä aikanaan hieman, kuten kaikista entisöimättömistä
wanhan-ajan (viime vuosisadan alkupuoli) autoista ja niiden puskureista
voi automuseoissa päätellä.
Kultausta voi muuten kokeilla elektrolyyttisellä pensselillä, jonka
rosterivarsi toimii anodina ja itse elektrolyytti on imeytetty varren
päässä olevaan pieneen pesusienen palaan. Kullattava kohta levystä
kytketään tasajännitelähteen miinukseen, ja sitä sitten pyyhitään tahi
hangataan tällä työkalulla, kunnes tulos on toivottu. Toimii ainakin
elektrolyyttisessä ruosteenpoistossa mainiosti, tosin elektrolyyttinä on
tuolloin laimea kidesoodaliuos, ja kohteena yleensä vanhat romuauton osat.
Vesa
--
vesapistekorhonen at ikipistefi
Ville Voipio
> Desilitra kultausliuosta, 350 mk. Sitä en tiedä, kuinka paljon tuota voi
> laimentaa, mutta eiköhän kevyeen suojakultaukseen kelpaa ohuempikin
> kerros, jonka saa aikaan laimeallakin liuoksella.
Elektrolyysissä liuoksen konsentraatiolla ja kerroksen paksuudella
ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa. Niinpä tuo
laimentaminen ei välttämättä ole kovin hyvä veto.
> Anodeina voinee käyttää
> rosteria tai mielellään platinaa, jos on riittävästi taalereita
> taskussa...
Hiili on yksi vaihtoehto. Rosterin kanssa kannattaa olla aika varovainen,
rosterin nimellä kulkee niin monenlaista kamaa. Kulta on myös varma
materiaali kultaussovelluksissa. Hopeakaan ei ole paha, koska vaikka
sitä tulisikin liuokseen, se tuskin aiheuttaa suurempaa murhetta.
> Kultausta voi muuten kokeilla elektrolyyttisellä pensselillä, jonka
> rosterivarsi toimii anodina ja itse elektrolyytti on imeytetty varren
> päässä olevaan pieneen pesusienen palaan. Kullattava kohta levystä
> kytketään tasajännitelähteen miinukseen, ja sitä sitten pyyhitään tahi
> hangataan tällä työkalulla, kunnes tulos on toivottu. Toimii ainakin
> elektrolyyttisessä ruosteenpoistossa mainiosti, tosin elektrolyyttinä on
> tuolloin laimea kidesoodaliuos, ja kohteena yleensä vanhat romuauton osat.
Toimii paremmin ruosteenpoistossa kuin pinnoituksessa. Tuolla tavalla
saa helposti aika epätasaisen pinnan. Ilkeänä ongelmana on se, että kun
jonkin kohdan yli on kertaalleen pyyhkinyt, siihen jää jälki, johon
sitten ei enää tartukaan lisää materiaalia.
Jos tuota kultausta haluaa kokeilla, kannattaa siis ihan aluksi kokeilla
liuoksella sellaisenaan ja ihan allaselektrolyysinä. Kultausliuoksen
ohjeet kannattaa kuitenkin lukea tarkasti, koska liuos on todennäköisesti
syanidikompleksi. Syanidilla on taipumus isompina annoksina aiheuttaa
ruumiin olomuodon muutosta kehosta kalmoksi.
Homma siis tuskin onnistuu ihan helposti keittiön tiskipöydällä.
Heikki Kaskelma
> Jos tuota kultausta haluaa kokeilla, kannattaa siis ihan aluksi kokeilla
> liuoksella sellaisenaan ja ihan allaselektrolyysinä. Kultausliuoksen
> ohjeet kannattaa kuitenkin lukea tarkasti, koska liuos on todennäköisesti
> syanidikompleksi. Syanidilla on taipumus isompina annoksina aiheuttaa
> ruumiin olomuodon muutosta kehosta kalmoksi.
Otteita käyttöturvallisuustiedotteesta:
http://www.produktinfo.conrad.de/datenblaetter/500000-599999/530832-da-01-de
-Goldelektrolyt_100ml_Sicherheit.pdf
Chemische Charakterisierung: Verdünnte Gold-Komplexsalz-Lösung mit
pH-Stabilisator
Sonstige Angaben: kein Gefahrenstoff nach GGVS / GGVE
Arbeitshygienie: Augen- und Hautkontakt vermeiden. Essen beim Galvanisieren
unterlassen.
Entsorgung: mit sugfähigem Material (Zellstoff) aufnahmen, über
Hausmüll entsorgen.
Angaben zur Toksikologie: Nichtgiftige Komplexsalz von hoher Stabilität,
keine Gefahr bei ggf. Magen- Darmaufnahme.
Tämän mukaanhan aine on jotakuinkin vaaraton. Ei sitä syödä pidä mutta
näköjään se tuskin ihan vähällä tappaakaan. Ja hävitys imeytettynä
talousjätteiden joukkoon. Tuskin siis syanidipohjainen aine.
Heikki Kaskelma
Alfred Poet
> fluksia käytetään kontaktipintojen puhdistukseen jotta itse
> juotosprosessi onnistuisi hyvin. Juotoksen jälkeen fluxi pestään ja jos
Pitää yleensä paikkansa, mutta harrastuspuolella saatetaan tosiaan käyttää tätä
fluxi-lakkaa, jonka pitäisi kuulemma sekä parantaa juottuvuutta että suojata
kuparia hapettumiselta - en tosin ymmärrä miten se on mahdollista, kun fluxi
yleensä perustuu nimenomaan syövyttävään vaikutukseen... kuulemma toimii
kuitenkin?
Toinen ehdotettu oli juotospasta, eli samaa tavaraa mitä käytetään
pintaliitosjuotoksissa (tosin tuskin Bilteman tavaraa), puoli kiloa taitaa maksaa
pari sataa tai enemmän, tällä saanee ihan fiksun tinalyijypinnan, mutta lakkaa se
ei sisällä, vain juoksutetta (kolofonihartsia) ja tina-lyijy-hopea-seosta. Metalli
on pastassa pieninä pallosina, ja leviää siististi lämmitettäessä. Kannattaa
huolehtia riittävästä lämmityksestä, sillä fluksi voi muuten jäädä aktiiviseksi ja
syövyttää levyä vielä nopeammin. Pasta on yleensä nykyisin No Clean eli juotosta
ei tarvitse jälkeenpäin pestä, mutta jokin kaapin perukoille kuivunut jämä saattaa
vielä olla pestävääkin... Jos tiedät jossain lähettyvillä elektroniikkatehtaan
(jonkun pikkufirman joka kuitenkin tekee pintaliitosta) niin kysäise, josko heiltä
liikenisi jokin kuivahtanut tai kostunut pastapurkin jämä - pintaliitosladonnassa
ja normaalissa konvektiouunissa kun pastaa ei voi käyttää kuin juuri muutaman
tunnin, korkeintaan päivän pari purkin avaamisen jälkeen, lisäksi asiaan vaikuttaa
ilmankosteus, lämpötila jne. Myös kylmänä avattu pasta (joka kerää kondensiovettä
pinnalleen) on koneelliseen valmistukseen käyttökelvotonta, mutta sama pasta
kelpaa silti yhä hienosti käsijuotoksiin tai vaikka piirilevyn pinnoitukseen!
Täytyy huomata, että "jäte"tina kuten pasta ei suinkaan ole ongelmajätettä vaan
hyötyjätettä, ja niinpä firmat keräävät tinansa talteen ja lähettävät
kierrätykseen, uudelleen käsiteltäväksi. Luulisi sitä kuitenkin joutavan
harrastajalle pikku purkillinen...
> piirilevy halutaan suojata korroosilta se lakataan. Lakkauksessa
> käytettävän lakan tarkoitus tässä vaiheessa ei suinkaan ole puhdistaa
> levyä, vaan muodostaa eristävä lakkakerros.
JEP eli juottumisenestopinnoite on tällainen lakkakerros tehdasvalmisteisissa
piirilevyissä, sitä vihreää moskaa... ei juotu, ei johda, ei hapetu, ja tätä voi
kyllä levittää vaikka pensselillä tarpeellisiin kohtiin, jollei ulkonäöllä ole
mitään väliä.
>Miksi kerroksen muuten pitäisi olla johtava? Ulkopuolisiin kontakteihin
>kannattaa aina käyttää erillisiä liittimiä. Ainakin valmiissa
Ei läheskään aina käytetä, esim. kortinreunaliittimet perustuvat kyllä kultaukseen
tai muuhun pinnoitteeseen, samoin vaikkapa kännykän piirilevyyn kytketään melkein
kaikki irto-osat jousikontakteilla, jotka painuvat kullattuja pädejä vasten.
Kultauksen lisäksi käytetään muitakin pinnoitteita, yleensä erikoisia
metalliseoksia (en muista mitä seosta se mekaanisesti kestävä, hopeanharmaa
pinnoite mahtaa olla, mutta jotain hienoa...) tai ihan tinalyijyä... viimeksi
mainittu tosin yleensä on vain juotospisteiden tilapäiseen pinnoitukseen ennen
varsinaista juotosta tarkoitettu, usein myös ruuvinreikien ja vastaavien pinnoite.
Pelkkä tinalyijy ilman lakkaa on varmaan parempi kuin paljas kupari, muttei kovin
siisti sekään. Kontakteihin saatetaan käyttää myös jotain hiilipohjaista juttua,
mahtaiskohan ihan siveltävänä löytyä jostain?
Joo-o. Tulipas taas pamistua.
Alf
Tero Kapanen
> Toinen ehdotettu oli juotospasta, eli samaa tavaraa mitä käytetään
> pintaliitosjuotoksissa (tosin tuskin Bilteman tavaraa), puoli kiloa taitaa maksaa
Juotospasta onkin se mitä käytetään teollisessa valmistuksessa, mikäli
vain komponentit ovat SMD kamaa. Pasta levitetään tensiiliä käyttäen
puhtaalle piirilevylle, jonka jälkeen levy viedään ladontakoneelle ja
sieltä sitten reflow uunille. Fluxia käytetään lähinnä korjaus ja huolto
toimenpiteissä, koska uudet piirilevyt on joko inversiokullattuja tai
esitinattuja. Tavallinen juotostina sisältää fluxia itsessäänkin, mutta
kun korjataan vanhaa tai yleensäkin tinataan mitä tahansa metallipintaa
mikä on hapettunut tai likainen niin yleensä lisä fluksi on avuksi.
Juottamisen perussääntöhän on että aina pitää puhdistaa kontaktipinnat
ennen juottamista.
> Ei läheskään aina käytetä, esim. kortinreunaliittimet perustuvat kyllä kultaukseen
> tai muuhun pinnoitteeseen, samoin vaikkapa kännykän piirilevyyn kytketään melkein
> kaikki irto-osat jousikontakteilla, jotka painuvat kullattuja pädejä vasten.
Kulutuselektroniikkaa ei suojatakkaan korroosiolta, koska se on liian
kallista. :-(
Jos elektroniikan tulee toimia missä tahansa olosuhteissa kuten
esimerkiksi junissa jo lainsäädäntä asettaa tiettyjä vaatimuksia sille
minkälaisessa ympäristössä laitteiden on toimittava.
t. Tero
Ville Voipio
> Otteita käyttöturvallisuustiedotteesta:
> http://www.produktinfo.conrad.de/datenblaetter/500000-599999/530832-da-01-de
> -Goldelektrolyt_100ml_Sicherheit.pdf
Hassua sinänsä... Konrad nimittäin antaa tuolle samalla numerolla
kulkevalle tavaralle kaksi käyttöturvallisuustiedotetta. Toinen
(uudempi) niistä taas suostuu kertomaan myös lähtöaineet:
Zusammensetzung CAS-Nr. Bezeichnung
14459-95-1 Kaliumhexacyanoferrat
16903-35-8 Goldchlorowasserstoffsäure
506-87-6 Ammoniumcarbonat
Näistä tuo kultakloorivetyhappo tarkoittanee sitä, että aine on
kultakloridista tehtyä. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä,
koska kloridi lienee ainoa vähänkään stabiili suola, jonka kulta
suostuu muodostamaan (onnistuu liuottamalla kultaa kuningasveteen).
Sinänsä aine on melkoisen syövyttävää, mutta tällä kerralla se
ei varmasti ole reagoimattomassa muodossa tuolla liuoksessa.
K4 Fe(CN)6 taas on syanidilähde, jonka avulla kulta muodostaa
syanidikompleksin. Ammoniumkarbonaatti taas on sinänsä kesyä tavaraa,
jonka tarkoitus tässä lienee säätää pH oikealle alueelle. (Tuon
vuoksi käyttöturvallisuustiedote varoittelee ammoniakkihöyryistä.)
Voi olla, että tuo ammoniakki muodostaa myös komplekseja kullan
kanssa, esimerkiksi hopeaa ainakin pystyy käyttämään elektrolyysissä
ammiineina.
Kaliumferrosyanidi on niitä syanidiyhdisteitten kesympiä muotoja.
Sitä tehdään kaliumsyanidista rautaionien avulla. Sinänsä aine ei ole
kovin myrkyllinen, mutta happamissa olosuhteissa se voi kuitenkin
hajota, samoin ilmeisesti lämmön avulla. Siinä vaiheessa kannattaa
olla kaukana liemestä.
Kyse siis kaikesta huolimatta on syanidipohjaisesta aineesta. Syy
tähän on se, että elektrolyysiprosessissa kulta suostuu olemaan
suunnilleen ainoassa käyttökelpoisessa muodossaan syanidikompleksina.
Myös hopeaelektrolyysissä syanidit ovat käyttökelpoisia. Käytännössä
kuitenkin hitaammin toimivia vaihtoehtoja löytyy muistakin komplek-
seista, joten kotikäyttöön myytävät hopeaelektrolyysilitkut eivät
ole syanidipohjaisia.
Hitec
Yksi HYVÄN pastan ominaisuus on HUONO levittyvyys => en tosiaankaan
suosittele levyn johtimien tinaamiseen. Itse tuota ihan teollisesti pariin
kertaan yritettiin, mutta tulokset meni roskiin ja nopeesti - oli se vaan
sen verran härskin näkönen lopputulos 8( Joskus sikanaan nyrkkipajatasolla
tinasin levyt käsin. Ensin voidemaista fluxia pintaan ja tavallista
tinalankaa ja leveäkärkistä juotinta perään. Työ onnistui yllättävän
helposti ja lopputulos oli varsin siedettävä. Tuon jälkeen komponenttienkin
juottaminen ilman fluxia oli huomattavasti helpompaa kun levyn pinnassa oli
jo tinakerros 8)
> JEP eli juottumisenestopinnoite on tällainen lakkakerros
tehdasvalmisteisissa
> piirilevyissä, sitä vihreää moskaa... ei juotu, ei johda, ei hapetu, ja
tätä voi
> kyllä levittää vaikka pensselillä tarpeellisiin kohtiin, jollei ulkonäöllä
ole
> mitään väliä.
Suurin osa tehtaista käyttää nykyään valoherkkää kuivakalvoa, joka
valotetaan ja kehitetään kuparikuvioinnin tavoin. Luonnollisestikaan tuota
ei kuparilakan tavoin enää pestä pois, mutta juuri valotustekniikka
mahdollistaa nykyteollisuuden vaatiman JEP-tarkkuuden.
> Ei läheskään aina käytetä, esim. kortinreunaliittimet perustuvat kyllä
kultaukseen
> tai muuhun pinnoitteeseen, samoin vaikkapa kännykän piirilevyyn kytketään
melkein
> kaikki irto-osat jousikontakteilla, jotka painuvat kullattuja pädejä
vasten.
> Kultauksen lisäksi käytetään muitakin pinnoitteita, yleensä erikoisia
> metalliseoksia (en muista mitä seosta se mekaanisesti kestävä,
hopeanharmaa
> pinnoite mahtaa olla, mutta jotain hienoa...) tai ihan tinalyijyä...
viimeksi
> mainittu tosin yleensä on vain juotospisteiden tilapäiseen pinnoitukseen
ennen
> varsinaista juotosta tarkoitettu, usein myös ruuvinreikien ja vastaavien
pinnoite.
> Pelkkä tinalyijy ilman lakkaa on varmaan parempi kuin paljas kupari,
muttei kovin
> siisti sekään. Kontakteihin saatetaan käyttää myös jotain hiilipohjaista
juttua,
> mahtaiskohan ihan siveltävänä löytyä jostain?
Toi "hopeanharmaa" kama on palladiumia - sähköisesti kullan veroista, mutta
kovempaa => kontakteissa parempaa. Ainoa miinus on hinta - maailman
markkinoita hallitsee Veikka-Venäjä, joka tuottaa >90% maailman Pd-tarpeesta
ja kun olosuhteet siellä tunnetusti ovat mitä ovat...
Alfred Poet
> Yksi HYVÄN pastan ominaisuus on HUONO levittyvyys => en tosiaankaan
> suosittele levyn johtimien tinaamiseen. Itse tuota ihan teollisesti pariin
No en minäkään sitä kokeillut ole, mutta joku muu sitä tuossa kehui... jos
omistaa silkkipainokoneen ja sopivat raakelit, niin kyllä varmaan leviää
tasaisesti ;-) Toinen hyvä konsti voisi olla levyn ajaminen läpi
aaltojuotoskoneesta... luulisi juottuvan kunhan nopeutta ei ole liikaa ja lämpöä
tarpeeksi muttei liikaa... saman tien juottuvat läpiladottavat komponentit
yläpuolella ja pintaliitokset levyn alapuolelle (siis pienet vastukset, konkat
jne.) kunhan ne on liimannut paikalleen vaikka tippaliimalla ennen koneeseen
laittamista. Jos ei omassa olohuoneessa satu moista värkkiä olemaan (on niitä
aika pieniäkin, muttei mun kämppään kyllä tuotais sellaista) niin taas voisi
ehkä kysyä oppilaitoksilta tai pikkufirmoilta muutaman levyn juottamiseen
koneaikaa...
>
> ei kuparilakan tavoin enää pestä pois, mutta juuri valotustekniikka
> mahdollistaa nykyteollisuuden vaatiman JEP-tarkkuuden.
Hmm... tuohon en ole niin tarkkaan perehtynyt, vaikka tuossa naapuritontin
Aspollakin olen kyllä käynyt tsiigaamassa prosessia...
> Toi "hopeanharmaa" kama on palladiumia - sähköisesti kullan veroista, mutta
> kovempaa => kontakteissa parempaa. Ainoa miinus on hinta - maailman
> markkinoita hallitsee Veikka-Venäjä, joka tuottaa >90% maailman Pd-tarpeesta
> ja kun olosuhteet siellä tunnetusti ovat mitä ovat...
Aivan... sitähän se. Ja sen seoksia kai tarkkaan ottaen? Mutta eipä silti, se ei
taida olla harrastajan tavoitettavissa... mitenkähän muuten kromaus toimisi
piirilevyllä, onko tietoa?
Alf
Alfred Poet
Tulipa tuossa mieleen, että jos joku viitsii kertoa, millä litkuilla ja miten
onnistuu tuollaisen valotus-JEPin tekeminen levyn pintaan, niin sellaiselle
systeemille itse kullakin voisi olla käyttöä? Vai onko kotioloissa liian hankalaa?
Alf
Hitec
"Alfred Poet" <alfredpoet@*NOSPAM*yahoo.com> wrote in message
news:N0Il7.2996$Kl.5...@news2.nokia.com...
> No en minäkään sitä kokeillut ole, mutta joku muu sitä tuossa kehui... jos
> omistaa silkkipainokoneen ja sopivat raakelit, niin kyllä varmaan leviää
> tasaisesti ;-) Toinen hyvä konsti voisi olla levyn ajaminen läpi
> aaltojuotoskoneesta... luulisi juottuvan kunhan nopeutta ei ole liikaa ja
lämpöä
> tarpeeksi muttei liikaa... saman tien juottuvat läpiladottavat komponentit
> yläpuolella ja pintaliitokset levyn alapuolelle (siis pienet vastukset,
konkat
> jne.) kunhan ne on liimannut paikalleen vaikka tippaliimalla ennen
koneeseen
> laittamista. Jos ei omassa olohuoneessa satu moista värkkiä olemaan (on
niitä
> aika pieniäkin, muttei mun kämppään kyllä tuotais sellaista) niin taas
voisi
> ehkä kysyä oppilaitoksilta tai pikkufirmoilta muutaman levyn juottamiseen
> koneaikaa...
Silkkipaino ja pastastenssiili nyt kuitenkin ovat aivan eri planeetoilta -
väri painuu kenkaastakin läpi (=> mahdollistaa varsin vapaamuotoiset kuviot)
pasta kun vaatii aukon (=> kuvioiden muoto ja määrä varsin tarkasti rajatut
jotta kestää raakkelin vetämisen). Aaltojuottimessakin suurin hidaste (ja
kustannus?) tulle koneen ylös/alasajoista => ei todellakaan kannata ihan
parille kortille => yleensä nyrkkipajatehtailun ulottumattomissa 8(
> Hmm... tuohon en ole niin tarkkaan perehtynyt, vaikka tuossa naapuritontin
> Aspollakin olen kyllä käynyt tsiigaamassa prosessia...
Espoossa (tehdas lakkautettu ja alasajo jo hyvässä vauhdissa), Oulussa vai
Teuvalla?
> Aivan... sitähän se. Ja sen seoksia kai tarkkaan ottaen? Mutta eipä silti,
se ei
> taida olla harrastajan tavoitettavissa... mitenkähän muuten kromaus
toimisi
> piirilevyllä, onko tietoa?
Kromattuun levyyn komponenttien juottaminen voi olla melko hankalaa ja
muutenkin kromaus tapahtuu elektrolyyttisesti, yhtenäisen kemiallisen
nikkelin päälle => ei sovellu mitenkään jo syövytetylle levylle 8(
Hitec
Teollisuus käyttää hyvin yleisesti KUIVAkalvoa, joka on sellasta
kontaktimuovin kaltasta, prässillä liimattavaa kamaa.´Tuon valottaminen jne.
on melko samankaltainen prosessi kupariresistin kuvioinnin kanssa. Eli jos
saat kalvon levyn pintaan ja omaat resistin kuviointiin tarvittavat vehkeet,
ei tuon JEP-kalvonkaan kuviointi tuottane ongelmia...
Eero Alkkiomäki
"Hitec" <hi...@motot.net> kirjoitti viestissä
news:HbJl7.3013$Kl.5...@news2.nokia.com...
> Teollisuus käyttää hyvin yleisesti KUIVAkalvoa, joka on sellasta
> kontaktimuovin kaltasta, prässillä liimattavaa kamaa.´Tuon valottaminen
jne.
> on melko samankaltainen prosessi kupariresistin kuvioinnin kanssa. Eli jos
> saat kalvon levyn pintaan ja omaat resistin kuviointiin tarvittavat
vehkeet,
> ei tuon JEP-kalvonkaan kuviointi tuottane ongelmia...
Ja kysymys kuuluu: mistä tuota kalvoa saa ja mihin hintaan?
EA
Alfred Poet
Koneeksi käy silti sama vehje - tiedän kun olen tuhansia levyjä painanut
tekstiilikoneella, puoliautomaattisella Ekralla.
> pasta kun vaatii aukon (=> kuvioiden muoto ja määrä varsin tarkasti rajatut
> jotta kestää raakkelin vetämisen).
(Metalli)raakelin laittaa sopivan lähelle levyn pintaa (hyvin lähelle, ehkä jopa
kiinni mutta löysään) niin eiköhän sitä pastaa saa vedettyä aika tasaiseksi
kalvoksi levyn pinnalle... jos vetoja on levyllä edes lähestulkoon tasaisesti,
niin luulen, että onnistuisi. Stensiilin käyttö tulee tarpeeseen vasta, jos ei
saa jäädä tinapalloja tai pastan määrä pitää olla hyvin tarkkaan oikea.
Edelleenkin tämä on ihan teoriaa, koskaan ei ole ollut tarvetta kokeilla mokomaa
viritystä, ammattipuolella levyt tulee tehtaalta ja harrastuspuolella riittää
usein päällystämätön levy (kupari hapettuu tiettyyn rajaan asti, mutta tuskin
pidemmälle, vanhatkin laitteet toimivat edelleen.
> Aaltojuottimessakin suurin hidaste (ja
> kustannus?) tulle koneen ylös/alasajoista => ei todellakaan kannata ihan
> parille kortille => yleensä nyrkkipajatehtailun ulottumattomissa 8(
Juu. Tinapadan (n.300-700kg) lämmittäminen ei ole nopeaa eikä halpaa. Mutta
juuri siksi ajattelinkin, että jokin pikkutehdas, jolla moinen kone on käytössä,
voisi myydä käyttöaikaa, sehän ei muun tuotannon ohessa maksaisi oikeastaan
mitään... En ole tätäkään koskaan kysynyt, edellisessä työpaikassa olisin kyllä
voinut juotella mielin määrin levyjä aallossa tai vaikka konvektiouunissa ilman
eri korvausta, nyt ei enää onnistu (kännykkätehtailussa ei tarvita
aaltojuotoskoneita eikä tänne oikein voi muutenkaan raahata omia hommia
mukana.)Espoossa (tehdas lakkautettu ja alasajo jo hyvässä vauhdissa),
>Espoossa (tehdas lakkautettu ja alasajo jo hyvässä vauhdissa), Oulussa vai
>Teuvalla?
Salossapa.
> Kromattuun levyyn komponenttien juottaminen voi olla melko hankalaa ja
> muutenkin kromaus tapahtuu elektrolyyttisesti, yhtenäisen kemiallisen
> nikkelin päälle => ei sovellu mitenkään jo syövytetylle levylle 8(
Ajattelin vain alkuperäisen kysyjän tarvetta kontaktien suojaamiseen
hapettumiselta... kromauksen voisi myös tehdä jo ennen syövytystä suojaamalla
ei-kromattavat alueet vaikka sillä samalla valoherkällä lakalla, millä vedot
syövytettäessäkin... tai jos kromattaisiin vaikka kortinreunaliitin, niin
upottamalla kortti elektrolyyttiin vain reunaa myöten? Kromaus on mekaanisesti
kestävää, mutta miten on sähköisten ominaisuuksien laita?
-Alf-
Hitec
> (Metalli)raakelin laittaa sopivan lähelle levyn pintaa (hyvin lähelle,
ehkä jopa
> kiinni mutta löysään) niin eiköhän sitä pastaa saa vedettyä aika
tasaiseksi
> kalvoksi levyn pinnalle... jos vetoja on levyllä edes lähestulkoon
tasaisesti,
> niin luulen, että onnistuisi. Stensiilin käyttö tulee tarpeeseen vasta,
jos ei
> saa jäädä tinapalloja tai pastan määrä pitää olla hyvin tarkkaan oikea.
> Edelleenkin tämä on ihan teoriaa, koskaan ei ole ollut tarvetta kokeilla
mokomaa
> viritystä, ammattipuolella levyt tulee tehtaalta ja harrastuspuolella
riittää
> usein päällystämätön levy (kupari hapettuu tiettyyn rajaan asti, mutta
tuskin
> pidemmälle, vanhatkin laitteet toimivat edelleen.
Juu. Teoriaan tuo kannattaa jättääkkin, sillä esittämälläsi tavalla pastaus
ei ole selektiivistä:
=> pastamenekki aivan valtava ja se on kaillista kamaa!
=> levyllä runsaasti fluxijäämiä ja tinapalloja muovipohjalla (paikoissa
joissa ei johtimia) => rumaa jälkeä!
> Salossapa.
Niinpä. Tuo "nyrkkipaja" 8) tais unohtua listasta...
Alfred Poet
tarpeellisiin paikkoihin eli vetojen ja täplien kohdille...
Mutta riittää jo tämä aihe.
--
-Alf-
http://www.geocities.com/alfredpoet