Suoraäänitysjohto?
Asko Ikävalko
Radiossa 1970-luvun nuoret vertailevat parhaillaan milloin kukakin sai
"suora��nitysjohdon" helpottamaan musiikin tallentamista radiosta
kasetille(/kelanauhurille?). Kertoisiko joku t�mm�iselle 1980-luvun
nuorellekin, ett� mik� on suora��nitysjohto?
Puhutaanko RCA-piuhasta, jolla yhdistet��n virittimen linjatasoinen l�ht�
kasettidekin input -liittimiin? Aiemminko oli tapana k�ytt�� kasettinauhurin
sis��nrakennettua mikrofonia radion l�heisyydess�, vai mill� tavalla
tallennus helpottui ko. johdon avulla 1970-luvun puoliv�liss�?
-Asko
PenaL
Oikeilla j�ljill�. Noihin aikoihin RCA-liittimet alkoivat yleisty�,
DIN-liittimet ehk� olivat yleisimpi� hupielektroniikan linja-, ja
mikrofoniliittimi�. Kaiutinliiittimen� oli samantapainen DIN-liitin (
litte� ja piikki... ), Preh taisi olla tuollaisen yksi tuotemerkki.
Linjatasot ja impedanssit olivat suunnilleen samoja kuin RCA:ssa, tasot
saattoivat heitell� sinne p�in...;-)
Levysoittimienkin ehk� yleisin liitin oli DIN-liitin noihin aikoihin,
vahvistimissatoki oma tuloliitin RIAA-korjaimineen, joten levysoittimen
tulosignaali piti kierr�tt�� vahvistimen kautta ja edelleen tuoda t�ll�
"suora��nitysjohdolla" sitten nauhurin tuloliit�nt��n.
Yleens� 5-piikkisess� v�lijohdossa saattoi kulkea stereosignaali
molempiin suuntiin, eli nauhoitus ja playback, 3-piikkisess� johdossa
sama monona.
Balansoimattomia n�m� kaikki olivat, paitsi erikoistapauksessa jotkut
mikkipiuhat. XLR-liittimi� on k�ytetty yleens� vain ammattilaitteissa.
Vaikka DIN-liittimet tulivat jo 50-luvulla, monissa liitosjohdoissa
oli k�yt�ss� banaaniliittimi�kin, joissakin jopa viel� 60-luvun
loppupuolella.
N�in� aikoina varsin yleinen k�sitys on, ett� C-kasetti on ollut
suunnilleen ainoa ��nentallennusformaatti ennen datapohjaisia kapineita.
C-kasetti oli kehitetty 60-luvun alkupuolella sanelukoneiden
formaatiksi ja pitk��n niiden ��nenlaatu olikin useammastakin syyst�
kohttuullisen surkea ja h�iri�altis. 50-luvun lopulta 80-luvulle
k�yettiin varsin yleisesti avokelanauhureita vaativammassa ja
paikallisemmassa k�yt�ss�.
C-kasettinauhurit olivat kuitenkin n�pp�r�mpi� k�sitell� ja
pienempikokoisempia kuin avokelanauhurit, joten ne yleistyiv�t t�st�
syyst�, sek� koska 60/70-luvun vaihteessa yleistyneet valmiiksi��nitetyt
kasetit muodostivat potentiaalisen kilpailijan ��nilevyille, joiden
k�ytt� rajoittui k�yt�nn�ss� sis�tiloihin.
-Pentti
PW
T�ydennet��n PenaL:n vastausta.
Alkuaikoina radioissa ei ollut liit�nt��, jota kautta olisi saanut
tallennettua signaalia suoraan ulkoiselle laitteelle, vaan tallennus
piti tehd� mikrofonin kautta.
Radiotekniikassa on k�ytetty hyvin monenlaisia liittimi�.
Eurooppalaiset laitteet alkoivat k�ytt�m��n alkuaikoina DIN-liittimi�.
Kun japanilaiset laitteet tulivat markkinoille, ne k�yttiv�t RCA-liittimi�.
Noiden erona olivat mm. liit�nt�jen impedanssit ja niiden l�ht�- ja
tulotasot.
Nyt RCA-liit�nn�t ovat syrj�ytt�neet DIN-liit�nn�t kokonaan.
Mika Iisakkila
> Eurooppalaiset laitteet alkoivat käyttämään alkuaikoina DIN-liittimiä.
> Kun japanilaiset laitteet tulivat markkinoille, ne käyttivät RCA-liittimiä.
> Noiden erona olivat mm. liitäntöjen impedanssit ja niiden lähtö- ja
> tulotasot.
> Nyt RCA-liitännät ovat syrjäyttäneet DIN-liitännät kokonaan.
Poislukien B&O, jolla kulkee samoissa letkuissa myös data laitteiden
välillä. Niissä on 7-pinniset DIN-liittimet ja pinout taaksepäin
yhteensopiva "tyhmiin" 5-pinnisillä varustettuihin laitteisiin.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Asko Ikävalko
> Alkuaikoina radioissa ei ollut liitäntää, jota kautta olisi saanut
Ok, eli tosta taisi olla kyse, kun tänään puhuivat aiheesta radiossa. Taisi
olla varmaan 1970-lukua, kun kannettavat radiokasetti -yhdistelmäsoittimet
tulivat suosioon ja samoihin aikoihin koteihinkin hankittiin "stereoräkki"
sisältäen virittimen, vahvistimen, dekin (tai kaksi) ja levysoittimen.
Noillehan oli ihan omat erikoiskaapitkin, jonka alaosassa oli LP-levyjen
säilytystila. Ei taida Ikeasta enää löytyä räkkikaappia, vaikka jotkut
laitteet ilmeisesti edelleenkin noudattavat samaa standardileveyttä? Vai
oliko se kuinkakin standardi?
> Eurooppalaiset laitteet alkoivat käyttämään alkuaikoina DIN-liittimiä.
> Kun japanilaiset laitteet tulivat markkinoille, ne käyttivät
> RCA-liittimiä.
No nyt kun tuli puheeksi, niin muistankin nähneeni muutaman laitteen
70/80 -lukujen taitteesta, joissa oli DIN-liittimet. Mutta itse olen kyllä
koko lapsuuteni askarrellut RCA-piuhojen kimpussa.
-Asko
Samppa
>
>> Eurooppalaiset laitteet alkoivat käyttämään alkuaikoina DIN-liittimiä.
>> Kun japanilaiset laitteet tulivat markkinoille, ne käyttivät
>> RCA-liittimiä.
>
> No nyt kun tuli puheeksi, niin muistankin nähneeni muutaman laitteen
> 70/80 -lukujen taitteesta, joissa oli DIN-liittimet. Mutta itse olen
> kyllä koko lapsuuteni askarrellut RCA-piuhojen kimpussa.
>
Kyllä meillä nukkumalähiön aloittelevilla "hifistikakaroilla" nimenomaan
tuo DIN-piuha radion ja c-kasettinauhurin välillä oli se kova juttu.
Esmes meidän nykyään landella olevassa Salora Salorita radiossa on tuo
DIN-liitin kyljessä.
Mutta tuo sama reikä sekä radiossa tai c-kas. nauhurissa ei tehnyt
autuaaksi, koska ilmeisesti herkkyyeroista johtuen (tai jostain muusta)
ei viisari värähtänyt eikä kasetille tallentunut mitään. Esim. mutsin ja
faijan futurististen Braun merkkisten stereoiden DIN-tökkeli ei
tuottanut nauhalle ensimmäistäkään pihausta.
Ja kyllä DIN-liittimiä näkee vielä uusissakin audiopuolen laitteissa,
muissakin kuin Bäng Of Uulafseneissa 8)
Mutta olipahan tämäkin varsinainen Blast from the past juttu, tuli heti
eka Nordmenden Solid State c-kasettinauhuri mieleen jotain vuodelta 1970
tjsp.
--
t:S
samppa (ät) samppa (piste) org
upsid...@downunder.com
<pentti....@helsinki.fi> wrote:
>Asko Ikävalko wrote:
>>
>> Radiossa 1970-luvun nuoret vertailevat parhaillaan milloin kukakin sai
>> "suoraäänitysjohdon" helpottamaan musiikin tallentamista radiosta
>> kasetille(/kelanauhurille?). Kertoisiko joku tämmöiselle 1980-luvun
>> nuorellekin, että mikä on suoraäänitysjohto?
>>
>> Puhutaanko RCA-piuhasta, jolla yhdistetään virittimen linjatasoinen
>> lähtö kasettidekin input -liittimiin? Aiemminko oli tapana käyttää
>> kasettinauhurin sisäänrakennettua mikrofonia radion läheisyydessä, vai
>> millä tavalla tallennus helpottui ko. johdon avulla 1970-luvun
>> puolivälissä?
>>
>> -Asko
>>
>
>Oikeilla jäljillä. Noihin aikoihin RCA-liittimet alkoivat yleistyä,
>DIN-liittimet ehkä olivat yleisimpiä hupielektroniikan linja-, ja
>mikrofoniliittimiä.
Ainakin alkuvaiheessa DIN johdot olivat suoraan kytkettyjä (nasta 1-1,
2-2 ja 3-3 monojohdossa), jolloin pahimmillaan kummankin laitteen
lähdöt olivat vastakkain kuin myös tulot vastakkain :-).
Joissakin laitteissa oli sen takia nastojen 1 ja 3 välillä n.
megaohminen vastus, jolloin radion lähdöstä saatiin signaali nauhurin
tuloon, samalla vaimentaen signaalitasot mikrofonitulolle sopivaksi.
PW
> Ei taida Ikeasta enää löytyä
> räkkikaappia, vaikka jotkut laitteet ilmeisesti edelleenkin noudattavat
> samaa standardileveyttä? Vai oliko se kuinkakin standardi?
Ammattipuolella 19" laitetelineet ovat olleet likimain standardeja.
Niitä on usein kohtuullisessa määrin käytetty myös kotilaitteissa.
Kyllähän laitetelineitä vieläkin myydään, mutta vinyylien tilat ovat
jääneet pois ja moni TV-alusta sisältää paikat vain 2 laitteelle -
riittänee monelle.
PW
> Poislukien B&O, jolla kulkee samoissa letkuissa myös data laitteiden
> välillä. Niissä on 7-pinniset DIN-liittimet ja pinout taaksepäin
> yhteensopiva "tyhmiin" 5-pinnisillä varustettuihin laitteisiin.
3-pinniset oli tarkoitettu monolaitteisiin.
5-pinniset oli tarkoitettu stereolaitteisiin.
7-pinniset oli tarkoitettu videolaitteisiin.
Kaapeleissa oli sekä tulo- että lähtöpinnit.
Minulla oli HTV:n kotipäätteessä (stereo) 7-pinninen DIN-liitin.
Mika Iisakkila
> 22.1.2011 20:44, Mika Iisakkila kirjoitti:
>
>> v�lill�. Niiss� on 7-pinniset DIN-liittimet ja pinout taaksep�in
>> yhteensopiva "tyhmiin" 5-pinnisill� varustettuihin laitteisiin.
>
> 7-pinniset oli tarkoitettu videolaitteisiin.
No t�ss� tapauksessa n�in ei ole. N�ist� useampipiikkisist� kun on
olemassa viel� useampaa eri mallia, AV-k�yt�ss� on useimmiten joku muu
kuin 45� piikkijako, eik� pinouteja liene kukaan standardoinut muuten
kuin sen yleisimm�n telkkarin perseess� olevan osalta.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Samppa
> PW<_._@_._> writes:
>> 22.1.2011 20:44, Mika Iisakkila kirjoitti:
>>
>>> yhteensopiva "tyhmiin" 5-pinnisillä varustettuihin laitteisiin.
>>
>> 7-pinniset oli tarkoitettu videolaitteisiin.
>
> No tässä tapauksessa näin ei ole. Näistä useampipiikkisistä kun on
> olemassa vielä useampaa eri mallia, AV-käytössä on useimmiten joku muu
> kuin 45° piikkijako, eikä pinouteja liene kukaan standardoinut muuten
> kuin sen yleisimmän telkkarin perseessä olevan osalta.
Pardon my french, mutta eikös tuo liittimen nimi, DIN-liitin, viittaa
siihen että ne nimenomaan on stadardoitu?
Tai sitten kyseessä ei ole DIN-liitin...
PW
> PW<_._@_._> writes:
>> 22.1.2011 20:44, Mika Iisakkila kirjoitti:
>>
>>> yhteensopiva "tyhmiin" 5-pinnisillä varustettuihin laitteisiin.
>>
>> 7-pinniset oli tarkoitettu videolaitteisiin.
>
> No tässä tapauksessa näin ei ole. Näistä useampipiikkisistä kun on
> olemassa vielä useampaa eri mallia, AV-käytössä on useimmiten joku muu
> kuin 45° piikkijako, eikä pinouteja liene kukaan standardoinut muuten
> kuin sen yleisimmän telkkarin perseessä olevan osalta.
3- ja 5-pinninen oli 180° ja 7-pinninen 270°. Ne olivat DIN-pistokkeita
ja niihin pinnijärjestys oli standardoitu.
Toki oli samannäköisiä muitakin liittimiä, mutta ne eivät olleet
DIN-liittimiä.
Radiotekniikka on tunnettu siitä, että liittimiä oli kovin monenlaisia.
B&O käytti varmaan tällaisia liittimiä, kun se toteutti kaukosäätimensä
sellaiseksi, että sillä pystyi ohjaamaan kaikkia heidän laitteitaan.
Yhteen aikaan muut laitevalmistajat laittoivat laitteisiinsa erillisen
remote-pistokkeen, jotta samalla kaukosäätimellä olisi mahdollista
ohjata heidän kaikkia laitteitaan. Tuo taisi loppua aika lyhyeen.
upsid...@downunder.com
wrote:
Toki DIN liittimen mekaniikka on standardoitu (vajaa tusina
variaatiota) http://en.wikipedia.org/wiki/DIN_connector
Ihan samalla tavalla vaikka 9 tai 25 napaisen D-liittimen mekaaniset
mitat on standardoitu.
Mitä sitten noissa nastoissa kulkee, on sitten toinen juttu.
>
>Tai sitten kyseessä ei ole DIN-liitin...
Tuon sivun audioesimerkistä näkyy myös, miksi äänitys radiosta ei aina
onnistunut suoralla piuhalla. Virittimellä ja nauhurilla oli sama
nastajärjestys ja vahvistimella astakkainen.
Jotta nauhoitus suoraan virittimestä nauhurille olisi onnistunut,
tarvitaan risitikytketty kaapeli (tai sitten vastus nastojen 1ja 3
välille).
Mika Iisakkila
> 3- ja 5-pinninen oli 180� ja 7-pinninen 270�. Ne olivat
> Toki oli samann�k�isi� muitakin liittimi�, mutta ne eiv�t olleet
> DIN-liittimi�.
Kyll� n�m� on kaikki ihan DIN-liittimi�.
http://en.wikipedia.org/wiki/DIN_connector
> B&O k�ytti varmaan t�llaisia liittimi�, kun se toteutti
> kaukos��timens� sellaiseksi, ett� sill� pystyi ohjaamaan kaikkia
> heid�n laitteitaan.
L�hinn� siksi, ett� oheislaitteissa ei ole kauko-ohjausvastaanotinta
ollenkaan, vaan koko pinon IR-vastaanotin on viritinvahvistimessa (tai
televisiossa). Kulkee siin� tieto toiseenkin suuntaan, jolloin
esimerkiksi linkitetyn naapurihuoneen kaukos��timest� n�kee mik� CD:n
raita soi.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
PW
> Toki DIN liittimen mekaniikka on standardoitu (vajaa tusina
> variaatiota) http://en.wikipedia.org/wiki/DIN_connector
Kyllä DIN-standardi määritteli myös, mille nastalle mikin signaali
laitetaan ja määritteli myös impedanssit ja tasot.
Muistaakseni DIN-standardin mukainen sisääntulotaso oli 30 mV ja
impedanssi yli 10 kOhmia. Ulostulossa oli vastuksilla toteutettu
jännitejako ja toinen vastus oli muistaakseni 470 kOhmia.
PW
> Toki DIN liittimen mekaniikka on standardoitu (vajaa tusina
> variaatiota) http://en.wikipedia.org/wiki/DIN_connector
>
> Ihan samalla tavalla vaikka 9 tai 25 napaisen D-liittimen mekaaniset
> mitat on standardoitu.
>
> Mitä sitten noissa nastoissa kulkee, on sitten toinen juttu.
Katso linkkisi kohta Analog audio.
DIN-liittimiä oli monenlaiseen käyttötarkoitukseen (esim. kuulokeliitin,
mikrofoniliitin yms...), siksi niitä on niin monenlaisia.
Siksi ei puhuttukaan DIN-kaapelista vaan käyttötarkoituksen mukaisesta
kaapelista.
PW
> PW<_._@_._> writes:
> Kyllä nämä on kaikki ihan DIN-liittimiä.
> http://en.wikipedia.org/wiki/DIN_connector
Ovat kyllä, mutta niille on myös omat käyttötarkoituksensa.
mm. kuulokkeita, mikrofoneja yms. varten.
>> B&O käytti varmaan tällaisia liittimiä, kun se toteutti
>> kaukosäätimensä sellaiseksi, että sillä pystyi ohjaamaan kaikkia
>> heidän laitteitaan.
>
> Lähinnä siksi, että oheislaitteissa ei ole kauko-ohjausvastaanotinta
> ollenkaan, vaan koko pinon IR-vastaanotin on viritinvahvistimessa (tai
> televisiossa). Kulkee siinä tieto toiseenkin suuntaan, jolloin
> esimerkiksi linkitetyn naapurihuoneen kaukosäätimestä näkee mikä CD:n
> raita soi.
B&O:lla oli myös oma B&O Link systeeminsä, jossa oli erillinen
IR-vastaanotinlaite ja siitä kaapelit jokaiseen laitteeseen.
Sillä pystyi ohjaamaan myös toisessa huoneessa olevia laitteita, jos ne
oli kaapeleilla kytketty muuhun laitteistoon.
upsid...@downunder.com
>23.1.2011 11:37, upsid...@downunder.com kirjoitti:
>
>> Toki DIN liittimen mekaniikka on standardoitu (vajaa tusina
>> variaatiota) http://en.wikipedia.org/wiki/DIN_connector
>
>Kyll� DIN-standardi m��ritteli my�s, mille nastalle mikin signaali
>laitetaan ja m��ritteli my�s impedanssit ja tasot.
Paitsi ett� joissakin laitteissa nasta 1 toimii tulona ja toisessa
laitteessa taas l�ht�n� jonkun ep�m��r�isen logiikan mukaan.
Toki tietolkoneiden RS-232 sarjaliitenn�iss� on ihan sama ongelma,
mutta siin� on sent��n ihan selke�t periaatteet miten p�in mik�kin
laite pit�isi kytke�. Tietokone/p��te on DTE (Data Terminal Equipment)
ja modeemi on DCE (Data Communication Equipment), jolloin DTE-DCE
yhteys on suora kaapeli, kun taas suora DTE-DTE yhteys on
ristikytketty nollamodeemikaapeli.
Valitettavasti jotkut valmistajat kytkiv�t tietokoneensa DCEksi,
mukamas "helpottamaan" p��tteen kytkemist� :-).
Valitettavasti DIN-liittimiss� ei ole t�llaista roolijakoa ja kun
kaupasta pyyt�� DIN-v�likaapelin, ei sitten tied�,saako suoran vaiko
ristikyketyn kaapelin.
Jouni Nordlund
> Alkuaikoina radioissa ei ollut liitäntää, jota kautta olisi saanut
Mitähän alkuaikaa mahtaa tarkoittaa? Muistaakseni kaikissa näkemissäni
puukoteloisissa putkiradoissa on ollut kaiutinliitin ja pienissä
transistoriradioissa kuuloketta varten. Poikkeuksena kenties jotkut
"uimarantakäyttöön" tarkoitetut hiekanjyvätiiviit yksilöt.
Kelanauhurien mikit lienivät poikkeuksetta irrallisia.
Eräs DIN-liittimen nastojen käyttötapa muuten oli nauhurin moottorin
"kauko-ohjaus" mikrofonin kytkimellä. Meidän perheen ensimmäisessä
Nordmende-radionauhurissa tuollainen mikki oli vakiovaruste, ja sille
oli jopa säilytystila laitteen takaosan kannen alla.
Nauhureista vielä: kuten videon, myös audion tallennukseen oli jossain
vaiheessa markkinoilla toinen kasettiformaatti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elcaset
Kotimikrojen mediana tuo Elcaset olisi voinut olla hyväkin...
--
Jouni T. Nordlund
Lähetetty: 2 sekuntia sitten [Tykkää] [kommentoi] [ilmianna]
Mika Iisakkila
> PW wrote on 22.1.2011 :
>> Alkuaikoina radioissa ei ollut liitäntää, jota kautta olisi saanut
>> tallennettua signaalia suoraan ulkoiselle laitteelle, vaan tallennus
>> piti tehdä mikrofonin kautta.
>
> Mitähän alkuaikaa mahtaa tarkoittaa? Muistaakseni kaikissa näkemissäni
> puukoteloisissa putkiradoissa on ollut kaiutinliitin ja pienissä
> transistoriradioissa kuuloketta varten.
Siinä 50/60-luvun vaihteesta lähtien varmaan. Sen jälkeen nimittäin
radiot alkoivat olla ainoastaan vaihtovirtakäyttöön tehtyjä, ja niissä
oli verkkomuuntaja. Sitä vanhemmat yleisvirtaradiot, jotka toimivat
tarvittaessa myös tasasähköllä, olivat siitä hankalia että niiden
rungossa oli verkkojännite mikäli töpseli oli huonosti päin seinässä.
Niissä piti kaikki liitännät ulkomaailmaan eristää joko
kondensaattoreilla tai muuntajilla, ja kaiuttimeen olisi pitänyt olla
muuntaja -> kallis. (tulot oli vähän helpompi asia koska niihin riitti
konkat -- mullakin on tuossa yksi 30-luvun putkiradio, jossa on
levysoitinliitäntä).
Televisioissahan tämä ongelma jatkui paljon pitempään, koska niissä
yksinkertaisesti tasasuunnattiin verkkojännite parempaan käyttöön
ilman mitään muuntajaa, ja runko saattoi taas olla jännitteellinen.
Niissä harvemmin oli mitään AV-liitäntöjä, antenni sisään vain.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
-=A.McYnen=-
>>> -Asko
>>>
>>
>> Oikeilla jäljillä. Noihin aikoihin RCA-liittimet alkoivat yleistyä,
>> DIN-liittimet ehkä olivat yleisimpiä hupielektroniikan linja-, ja
>> mikrofoniliittimiä.
>
> Ainakin alkuvaiheessa DIN johdot olivat suoraan kytkettyjä (nasta 1-1,
> 2-2 ja 3-3 monojohdossa), jolloin pahimmillaan kummankin laitteen
> lähdöt olivat vastakkain kuin myös tulot vastakkain :-).
>
> Joissakin laitteissa oli sen takia nastojen 1 ja 3 välillä n.
> megaohminen vastus, jolloin radion lähdöstä saatiin signaali nauhurin
> tuloon, samalla vaimentaen signaalitasot mikrofonitulolle sopivaksi.
>
Käsittääkseni tuo suoraäänitysjohto oli useimmin se DIN-DIN(5-napainen)
johto. -70 luvun alussa ainakin yksi yleisimmisä radioista olin
ASA-ulastori:
http://www.radiomuseum.org/collection/jouko_karkkainen.html
Ainakin osassa noista oli sitten se in liitin olemassa johon sai sitten
liitettyä sen C-kasettinauhurin joiden hinnat alkoi tulla kohtuullisiksi
luullakseni vuoden 1972 paikkeilla. Tuo sittten ensimmäisen kerran
mahdollisti
tavallisen tallaajan kotiäänitykset radiosta, ja toki kasetteja
kopioitiin tuolla samalla
tyylillä kaverien kesken.
Jossain remontin yhteydessä tässä ihan hiljakkoin löytyi rojujen seasta
luultavastikin
juuri tuolla tavalla kopion kopion kopio CCR:n toistaiseksi
tunnistamattomasta
levystä jostain 70-luvun alkupuolelta. Pitihän se kokeilla työntää
koneeseen ja
kaiken kaikkiaan sehän oli ihan kuunneltavissa olevaa tavaraa vieläkin.
Toki äänessä oli jos mitä ritinöitä, ja vääristymiä häipymiä ja jos
vaikka mitä silti
sitä kuunteli ihan ilokseen... Toki nuo samat biisit löytyy varmaan
netistä paljon
paremmalla laadulla muutamassa sekunnissa kunhan vaan tietäisi biisien
nimet, mutta olisin odottanut että nauha on ihan kelvoton yli 30-vuoden
säilytyksen
jälkeen.
PW
> PW wrote on 22.1.2011 :
>> Alkuaikoina radioissa ei ollut liitäntää, jota kautta olisi saanut
>> tallennettua signaalia suoraan ulkoiselle laitteelle, vaan tallennus
>> piti tehdä mikrofonin kautta.
>
> Mitähän alkuaikaa mahtaa tarkoittaa? Muistaakseni kaikissa näkemissäni
> puukoteloisissa putkiradoissa on ollut kaiutinliitin ja pienissä
> transistoriradioissa kuuloketta varten. Poikkeuksena kenties jotkut
> "uimarantakäyttöön" tarkoitetut hiekanjyvätiiviit yksilöt.
> Kelanauhurien mikit lienivät poikkeuksetta irrallisia.
Pääteasteen jälkeisiä liitäntöjä saattoi toki käyttää tallentamiseen,
kun muisti, että äänenvoimakkuuteen ei sitten kosketa. Sovituskin oli
erittäin huono tuolla kytkennällä.
Kyllä äänitysliitännän tulee olla ennen päätevahvistinta ja sävynsäätöjä
niin, että taso ulostulossa ei ole riippuvainen laitteen
äänenvoimakkuudesta.
Aikoinaan keskusteltiin hyvinkin vakavasti noiden liitäntöjen
impedanssin induktiivisyydestä, jotta tallennuksen laatu olisi
mahdollisimman hyvä. Nykyisinhän tuolla ei ole merkitystä.
upsid...@downunder.com
<jouni....@mbnet.fi> wrote:
>PW wrote on 22.1.2011 :
>> Alkuaikoina radioissa ei ollut liitäntää, jota kautta olisi saanut
>> tallennettua signaalia suoraan ulkoiselle laitteelle, vaan tallennus piti
>> tehdä mikrofonin kautta.
>
>Mitähän alkuaikaa mahtaa tarkoittaa? Muistaakseni kaikissa näkemissäni
>puukoteloisissa putkiradoissa on ollut kaiutinliitin ja pienissä
>transistoriradioissa kuuloketta varten.
Harvemmin yleisvirtaradioissa (U-sarjan putket) oli juuri mitään
ulkoisia liityntöjä juuri hurjien eristevaatimusten takia (täysi
verkkojännite).
Vaikka putkiradioissa oli lähes poikkeuksetta audiopäätemuuntaja, se
olisi mitoitettava täydelle verkkojännitteelle turvamarginaalein. Jos
putkipäätteessä käytetään takaisinkytkentää, se otetaan lähes
poikkeuksetta toision ylitse. Yleivirtavehkeessä olisi
audiomuuntajassa pitänyt olla erillinen takaisinkytkentäkäämi, jotta
itse kaiutinliityntä olisi saatu potentiaalivapaaksi ulkoista
liityntää varten.
>Eräs DIN-liittimen nastojen käyttötapa muuten oli nauhurin moottorin
>"kauko-ohjaus" mikrofonin kytkimellä.
Ainakin Philipsin ensimmäisissä kannettavissa kasettinauhureissa oli
tätä varten erillinen 270 asteen DIN liitin.
KK
> On Sun, 23 Jan 2011 22:30:36 +0200, Jouni Nordlund
> <jouni....@mbnet.fi> wrote:
>
>> PW wrote on 22.1.2011 :
>>> tallennettua signaalia suoraan ulkoiselle laitteelle, vaan tallennus piti
>>
>> Mit�h�n alkuaikaa mahtaa tarkoittaa? Muistaakseni kaikissa n�kemiss�ni
>> puukoteloisissa putkiradoissa on ollut kaiutinliitin ja pieniss�
>> transistoriradioissa kuuloketta varten.
>
> Harvemmin yleisvirtaradioissa (U-sarjan putket) oli juuri mit��n
> ulkoisia liitynt�j� juuri hurjien eristevaatimusten takia (t�ysi
> verkkoj�nnite).
Merkillist�, ett� meille oli sitten eksynyt kaksikin niin harvinaista
radioa, ett� niiss� oli liit�nn�t ainakin ulkoiselle kaiuttimelle.
Toinen oli Luxor, toisen merkki� en muista.