Piirilevyleikkuri?
FKo
Tiedän monia tapoja leikata piirilevyä valottamista varten, mutta en ole
vielä keksinyt itselleni mieleistä: sahaaminen repii, leikkaaminen
vääntää, puukon terän hamara lipsuu jne.
Ehdotuksia? Mistä voisi ostaa toimivan leikkurin? - "järkevään" hintaan
tietysti ;)
f
Ari Laitinen
Kyseessä on suurnopeusjyrsinkone. Et sinä sellaista järkevään hintaan saa
mistään.
Miten olisi pieni vannesaha? Ne ei paljon maksa.
Markus
Millaisia määriä levyä leikkaat ja miten siistiä jälkeä haluat saada aikaan?
Ja ennenkaikkea tila. Pieneen tilaan ei mahdottomia saa sovitettua.
Järkevästä hinnasta taida uskaltaa edes kysyä.
Itse leikkelen pikkupaloja välillä Dremelillä. Kamalaa suttaamista, mutta
verolevystä tulee kyllä paloja. Peltisaksiin en ole koskaan oppinut, vaikka
niilläkin osa homman hoitaa.
Isompaan tarpeeseen ei ole koskaan mitään hyvää työkalua, joten
rautasahalinjalla mennään monesti ja sitten hiomalla siistiksi. Pistosahakin
hienohampaisella terällä toimii, mutta suoraa silläkään ei oikein sahaa.
Sirkkeli ei oikein menesty. Pitäisi olla pöytäsellainen ja ainainen
teränvaihto. Mutta testattu on sekin.
Pientä vannesahaa olen ajatellut, mutta sillä taas ei saa suoraa jälkeä
mitenkään järkevästi. Muuten ihan asiallinen laite muuhunkin. Toinen
mielessä ollut on laattasaha. Saa halvalla senkin, koko on järkevä ja
ohjurit mukana.
Kunnollinen peltileikkuri on sekin testattu ja toimii. Riittävän järeä
paperileikkurikin toimii ainakin terien tylsymiseen saakka.
Sitten on näitä kaupallisia
http://www.kouluelektroniikka.fi/cgi-bin/shop.cgi?action=productshow&usr=&maincategory=Piirilevyn%20valmistus&subcategory=Piirilevyleikkuri
Hintaa on jo mukavasti harrastekäyttöön. Ja vielä enemmän, jos haluaa
jyrsimen hankkia. Tosin sillä cnc-koneella tekisi suoraan ne levytkin
syövyttämättä :)
Itse leikkaan niin vähän levyä nykyään, etten ole miettinyt aikoihin mitään
ratkaisua. Tilaa ei ole liikaa, joten mitään isoa ainakaan ole innokas
hankkimaan.
Mutta seuraava testattava on melko varmasti pieni, mutta tukeva
paperileikkuri.
Markus
Jurpo
> Ehdotuksia? Mistä voisi ostaa toimivan leikkurin? - "järkevään" hintaan
> tietysti ;)
Toimisikohan tuo:
http://www.toolsbypost.com/product.php?category=1285&id=612
Se tietysti leikkaa vain suoraa linjaa, joten kaaret pitää edelleen
ährätä käsin. Kotitarveväsääjällä tosin taitaa se kaarevien linjojen ja
sisäpuolisten aukkojen tarve olla niin pieni, että ne menevät sitten
käsipelissä.
--
Jurpo
Jyrki Saarela
http://kauppa.savenmaa.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=foy68681
--
Jyrki
FKo
> Toimisikohan tuo:
> http://www.toolsbypost.com/product.php?category=1285&id=612
Mielenkiintoinen vaihtoehto! Eipä tullut mieleen tuommoinen
minisirkkeli. Pitääpä paneutua asiaan.
> Se tietysti leikkaa vain suoraa linjaa
No niin pitääkin :) Ja sitä ei halvalla vannesahalla saa aikaan. Ja
sitäpaitsi minusta pieninkään Suomen rautakaupoista löytämäni vannesaha
ei ole lähelläkään sitä kokoluokkaa, jota kutsuisin pieneksi.
> joten kaaret pitää edelleen
> ährätä käsin. Kotitarveväsääjällä tosin taitaa se kaarevien linjojen ja
> sisäpuolisten aukkojen tarve olla niin pieni, että ne menevät sitten
> käsipelissä.
Jep: Dremel, viila ja nauhahiomakone ovat sitä varten.
Kiitokset kaikille vastanneille!
f
FKo
> Kyseessä on suurnopeusjyrsinkone. Et sinä sellaista järkevään hintaan saa
> mistään.
Juu tiedän :( Oli mulla joskus tosin sellaisen teriä repullinen, mutta
testamenttasin ne eräälle Mr. Korhoselle. Vieläköhän se "vanha tutkapää"
lukee tätä palstaa? ;)
> Miten olisi pieni vannesaha? Ne ei paljon maksa.
Eipä ole tullut vastaan mieleistä. Kaikki ovat liian isoja ja terän
sivusuuntainen tuenta on ns. pyllystä :(
f
Anderson
terän saa.
Maksaa tarjouksessalle 50 e. Siis sellainen minisirkkelin näköinen.
-A
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
Niissä on aika räyhäkän kokoinen teräaukko, joten kovin pientä levyä ei
leikkaa. Sen sijaan askartelutyökaluvalmistajilta (Proxxon, Minicraft) saa
pienoispöytäsirkkeleitä, joihin käy 50mm halkaisijaltaan ja 1mm paksuinen
timanttiterä, jolla ainakin hiilikuitulevyä leikkaa varsin kivuttomasti.
Sellaisella siten menee varmaan myös lasikuituinen piirilevy helposti.
Tommoiset sirkkelit maksavat reilun 100e, ja terästä pitää sitten pulittaa
vielä parikymppiä(?) lisää. Mutta semmoinen terä onkin sitten ikuinen, kuten
varmaankin myös sirkkeli.
-Tapio-
Ari Laitinen
> Niissä on aika räyhäkän kokoinen teräaukko, joten kovin pientä levyä
> ei leikkaa. Sen sijaan askartelutyökaluvalmistajilta (Proxxon,
> Minicraft) saa pienoispöytäsirkkeleitä, joihin käy 50mm
> halkaisijaltaan ja 1mm paksuinen timanttiterä, jolla ainakin
> hiilikuitulevyä leikkaa varsin kivuttomasti. Sellaisella siten menee
> varmaan myös lasikuituinen piirilevy helposti. Tommoiset sirkkelit
> maksavat reilun 100e, ja terästä pitää sitten pulittaa vielä
> parikymppiä(?) lisää. Mutta semmoinen terä onkin sitten ikuinen,
> kuten varmaankin myös sirkkeli.
Tuon lasikuidun mekaanisen hiontapölyn sitten voinee katsoa olevan
suhteellisen vaarallista. Että kovin tiuhaan ei niiden pölisyttely kannata.
Hantte
Ei se hiontatiuhuus vaan hengitetyn pölyn määrä... Jo yhdellä kertaa voi
saada yliannoksen jne...
--
Hantte
So many fantastic colours, I feel in a wonderland
Many fantastic colours, makes me feel so good
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
kuullut, että itse kuitu ei niinkään, vaan matriisina käytetty epoksi olisi
ikävää hiontapölyä. Mitä muovia käytetään piirilevylaminaattien matriisina?
-Tapio-
Ari Laitinen
Hiukkasen koko on ratkaisevaa. Kyseessä lienee sama ilmiö kuin on
asbestilla. Hiomalla pätkityt lasikuidun kappaleet eivät poistu keuhkoista.
Rautasahalla saanee vähän isompia partikkeleita. Pahin lienee joku
dremelillä hiontalaikalla tehty leikkaus. Jonkinlainen pölyn poistoimuri
olisi siis tarpeen.
Hantte
Se lasikuitupöly ei ole karsinogeeninen - kuten ei epoksikaan, jota
käytetään FR4-levyissä matriisina - mutta aika huonosti ne
lasikuitupiikit tulevat ulos, jos niitä vetää henkeen. Hiilikuidusta olen
kuullut väitteen, että se olisi karsinogeeninen (fakta? Lähde?).
Jokainen lasivillan kanssa askarrellut tietää, miltä se tuntuu iholla, ja
miten vaikeasti se irtoaa ihosta. ;)
Se määrä, se määrä....
Hantte
Asbesti on vieläpä karsinogeeninen aine, joka vain pahentaa tilannetta.
Kuitukoosta riippumatta...
nospa...@supertel.fi
>
> Se lasikuitup ly ei ole karsinogeeninen - kuten ei epoksikaan, jota
> k ytet n FR4-levyiss matriisina - mutta aika huonosti ne
> lasikuitupiikit tulevat ulos, jos niit vet henkeen.
Mikä tahansa kehoa ärsyttävä ja rassaava voi olla pidemmän päälle
karsinogeenista.
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
> Hiukkasen koko on ratkaisevaa. Kyseessä lienee sama ilmiö kuin on
> asbestilla. Hiomalla pätkityt lasikuidun kappaleet eivät poistu keuhkoista.
> Rautasahalla saanee vähän isompia partikkeleita. Pahin lienee joku
> dremelillä hiontalaikalla tehty leikkaus. Jonkinlainen pölyn poistoimuri
> olisi siis tarpeen.
Niinhän se on, riittävän pienet hituset tulevat keuhkoista liman mukana,
tarpeeksi isot taas sellaisenaan värekarvojen kyydissä. Mutta siihen väliin
jää se koko (asbesti, esim.) joka jää keuhkoon.
Mutta onko hiomalla pätkitty kuitu sitten tuon mittaista? Vaikuttaako
käytetty työväline (hiomapaperi, dremeli, sirkkeli), työstövälineen karkeus,
työstönopeus tms.? Hiukkasen minua epäilyttää yleistys, että hiottu
lasikuitu olisi geneerisesti erityisen haitallista.
Hiilikuidun suhteen anekdootti: käsittääkseni hiilikuiturakenteisten
hävittäjälentokoneiden onnettomuuspaikat eristetään hyvinkin tehokkaasti.
Toisaalta formula-ykkösetkin tehdään hiilikuidusta, ja niistä syntyvää
silppua ratahenkilökunta lähinnä potkii pois tieltä, jos autot ottavat vähän
osumaa... Ehkä hiilikuidun palaminen onkin pahempi juttu, pilkkoo kuidut
pienemmiksi kuin mekaaninen rikkoutuminen?
Formuloiden jarrut on tehty hiilikuidusta, ja renkaanvaihdossa tulee
levystä raisu pöllähdys mustaa pölyä, mutta eipä tuon suhteen kukaan tunnu
olevan huolissaan. Mitä nyt Mika Salo joskus arveli, että mahtaa olla
formulakuskien keuhkot aika mustana...
-Tapio-
Mastus
FKo kirjoitti:
Itse olen toimiston paperileikkurilla tehnyt (ns. paperigiljotiini)
tauno.r...@gmail.com
Ei ole noita huolia kun muutin 0,5 mm levyyn. Menee hyvin saksilla.
Kaksi levyä
tein tänäänkin. Blogista "elektroniikkaabytane" näkyy työni tulokset.
Sami Ropponen
> http://www.toolsbypost.com/product.php?category=1285&id=612
Mulla on juuri tuollainen ja siinä kovametalliterä. Tekee todella siistiä
jälkeä, ja pienten levyjen pilkkominen käy näppärästi. Olen käyttänyt
halpoja 100x75x0.8 mm FR4-levyjä. Isoja en ole kokeillut, mutta
epäilyttää että terä juuttuu kiinni ja levy tulee näpeille kun sitä tulee
kuitenkin väännettyä vähän vinoon ilman tukia sahatessa.
Omassa yksilössäni alumiininen tuki menee huomaamattomasti ihan vähän
vinoon ja jumittaa laitteen kun levyn kaistale puristuu kaventuvaan
rakoon terän ja tuen välissä. Alkuperäisellä puulle tms. tarkoitetulla
terällä tämä ei tulisi esiin, koska saha repii vähän itseään leveämmän
aukon, mutta se ei toimine piirilevyjen kanssa. Niinpä tuki pitää
virittää sopivasti löysälle niin että se pääsee joustamaan jos sitä
haluaa käyttää.
Keltaisen työntötuen avulla sahatessa ei ole ollut ongelmia, mutta se
rajoittaa levyn koon ikävän pieneksi. Onneksi tukea voi käyttää myös
"takaperin" niin että painaa levyä sitä vasten. Siten voi värkätä vähän
isomman levyn pienemmäksi.
-sami
Rauno Veijola
> Jurpo wrote:
>> Se tietysti leikkaa vain suoraa linjaa
Kyllähän pöytäsirkkelillä on tehty iät-ajat pyöreitä levyjä. Jos kummastuttaa, niin ensin riittävän iso neliö, sitten kulmat pois, sitten ehkä vielä toisen kerran kulmat pois. Lopuksi halutun kiekon keskipisteestä kiinni, terä mahdollisimman ylös, etäisyys terän etureunaan säteen mukaiseksi ja pyöritetään kiekkoa. Tosin keskipisteestä voi olla hankala kiinnittää ilman reikää, mutta aina se ei haittaa.
Sama malli toimii muuten myös vannesahassa sekä pöydän alapintaan kiinnitetyn pistosahan kera.
Rane