Verkkosähköjohtojen liitokset
Simoc
Ryhmän faqissa kerrotaan, ettei verkkosähköjohtoja tulisi liittää
juottamalla (paitsi piirilevylle tai korvakoihin), ja että ruuvi- ja
puristusliitos ovat niitä sallittuja. Tämä herättää pientä
hämmennystä, samoin kuin muualta löytyvä, sekava tieto(?) asiasta.
Kysymys 1. Onko juotos todella kielletty, vai onko kyseessä pelkkä
suositus? Tinan sulaminen oikosulkutilanteessa on sinänsä ymmärrettävä
perustelu, mutta näkisin sen paljon verkkosähkösovelluksia suuremmaksi
vaaraksi suojajännitteisissä suurivirtaisissa sovelluksissa (sekä
oikkarivirrat että sulakekoot paljon isompia, esim. autosähköissä),
missä sitä taas pidetään yleensä* hyväksyttävänä.
Kysymys 2. Kai kuitenkin on sallittua/hyväksyttävää
verkkosähkösovelluksissakin "varmistaa" lattaliittimen/kaapelikengän
puristusliitos juottamalla puristuksen jälkeen liittimen puolelta
hieman, niin ettei tina tule kuitenkaan toiseen päähän asti? Noin olen
ainakin nähnyt monessa vehkeessä olevan.
Kysymys 3. Onko sitten puristusliitokselle mitään määräyksiä? Onko
esim. Abikon eristetty jatkohylsy (lienee ideaalinen jm. pihdeille)
perus-lattarautaisilla räikättömillä, haukutuilla mutta yleisillä
pihdeillä puristettuna hyväksyttävä liitos verkkosähkösovelluksessa?
Esim. Abikon omat pihdithän ovat juuri em. kaltaiset, liitos niillä
syntyy ja johdon päät kiinnittyy, mutta kun vetolujuudeltaanhan se on
onneton niin mahdollinen löystyminen hieman arveluttaa.
Em. pihdeillä on abikoja nähty puristeltavan jopa autosähkökorjaamojen
töissä, joten pahasta laaduttomuudesta (varsinkin autokäytössä!)
huolimatta sitä ei nähdä turvallisuuspuutteeksi ainakaan autosähköissä
(määräysten/oikeuskäytäntöjen valossa), mutta miten on asia
verkkosähköjen kanssa? Siis lähinnä paloturvallisuus mahd. löystymisen
osalta arveluttaa.
Ja saivartelun välttämiseksi:
-Nyt puhun verkkosähkösovelluksiin viitatessani normaaliin
yksivaihepistorasiaan (max 16A sulake) liitettävien laitteiden
_sisäisistä_ liitoksista
-EN puhu johdonpään esitinauksesta ennen ruuvi- tai
puristusliittämistä
-*=Juotosliitoksista autosähköissä voi olla montaa mieltä (ei sotaa
tähän ketjuun), mutta sitä ei leimata epäturvalliseksi
-En ole tumpelo sähköturvallisuusasioissa, tämä on vain yksittäinen
aukko tietämyksessäni, jonka haluan paikata, ja niille, jotka eivät
ole sähköturvallisuusasioista selvillä, älkää tehkö liitoksia(kaan),
millään tavoin, varsinkaan verkkosähkön kanssa!
Kiitokset etukäteen!
Pekka Miettinen
> Kysymys 1. Tinan sulaminen oikosulkutilanteessa on sinänsä ymmärrettävä
> perustelu
Oikovirtatilanteessa tina tietenkin sulaa ja johto saattaa irroita.
Lisäksi sula tina saattaa aiheuttaa muitakin ongelmia.
Lisäksi ihan normaalissakin käytössä johto lämpenee ja jäähtyy ilman
lämpötilan ja johdossa kulkevan virran vaihtelusta. Lämmetessään tinattu
johto muokkautuu uudestaan ja jäähtyessä liitos löystyy. Tämä aiheuttaa
ylimenovastusta, joka lämmittää liitosta lisää. Siis tämä ruuviliitoksen
tai vastaavan kiinteän puristuksen alla.
Lisäksi tina imeytyy johtoa pitkin pidemmälle ja aiheuttaa
monisäikeiseen johtoon jäykän kohda, josta johto murtuu helpommin
mekaanisesta tärinästä.
Lisäksi tinalla on taipumusta hapettua, jos se joutuu veden kanssa
kosketuksiin.
Eli tinattu liitos olisi hyvä suojata ainakin noita yllä olevia asioita
vastaan.
> Kysymys 2. Kai kuitenkin on sallittua/hyväksyttävää
> verkkosähkösovelluksissakin "varmistaa" lattaliittimen/kaapelikengän
> puristusliitos juottamalla puristuksen jälkeen liittimen puolelta
> hieman, niin ettei tina tule kuitenkaan toiseen päähän asti? Noin olen
> ainakin nähnyt monessa vehkeessä olevan.
Ei ole hyvä tapa, koska tina menee myös puristusliitoksen toiselle
puolelle aiheuttaen sen jäykän kohdan johtoon.
Suosittelen ennemmin käyttämään laadukkaita liittimiä ja ostamaan
laadukkaat puristuspihdit, niin ei tarvitse varmistella liitoksia. Myös
liitoksien puristaminen on mukavampaa hyvillä työvälineillä.
> Kysymys 3. Onko
> esim. Abikon eristetty jatkohylsy (lienee ideaalinen jm. pihdeille)
> perus-lattarautaisilla räikättömillä, haukutuilla mutta yleisillä
> pihdeillä puristettuna hyväksyttävä liitos verkkosähkösovelluksessa?
Niillä ohuesta pellistä tehdyillä pihdeillä ei oikeasti tee mitään. Osta
vähän tukevammasta tavarasta tehdyt pihdit.
Räikkämallin pihtejä käytetään sitten hieman isompien johtojen
puristamiseen ja vielä isommissa käytetään hydraulipuristimia.
T: Pekka
John Smtih
"Simoc" <si...@suomi24.fi> wrote in message
news:fbc47f37-f4dc-40d9...@k13g2000vbq.googlegroups.com...
Itse suosin kaikkiin monisäikeisiin johtoihin pääteholkkia
Tässä esimerkkinä sellainen eristämätön: http://tinyurl.com/3yoag9v
Ja siihen sitten sopiva pihti.
Kelpo pihti maksa joitain kymppejä ja pussillinen holkkeja muutaman euron ja
on käyttöä alkaen ihan arkipäiväisitä askareista vaikkapa joka kerta kun
uusit minkä tahansa säkölaitteen töpselin.
Sen jälkeen kun holkki on puristettu johdon pää soveltuu mainiosti
liitettäväksi mihin tahansa ruuvi tai muuhun mekaanisesti puristavaan
liitokseen.
Itse olen käyttänyt Wago:n ( http://tinyurl.com/32mm9me ) liittimiä koska ne
ovat avattavia ja uudellen suljettavia joka harrasteprojektissa on mukavaa.
( löytyy myös piirilevyyn juotettavia )
Kytkentälista ruuveilla (aka. sokeripala) on mielestäni jotenkin
vanhanaikainen ja epäsiisti. Ilman holkkia sitäpaitsi aina runnoo säikeitä
irti jolloin johto pitäisi siisteyden säilyttämiseksi aina pätkäistä ja
kuoria uudelleen muutaman irroituksen jälkeen. Ja jos ruuvaa monta kertaa
niin ei se holkillakaan meinaa kestää.
Tinaa yritän johdoissa välttää kokonaan syistä jotka jo listatttiin
edellisessä vastauksessa.
Tässä nyt yksi mielipide.
Pekka Miettinen
> Oikovirtatilanteessa
Siis oikosulkutilanteessa.
Liittämisestä vielä sen verran, että tietenkin liitoksesta pitää tulla
luotettava.
On käytettävä oikeita kaapelikenkiä, oikeaan paikkaan, oikeaan johtoon,
oikealla puristusvälineellä ja oikein asennettuna.
T: Pekka
@gmail.com Hammaskejju
> juottamalla (paitsi piirilevylle tai korvakoihin), ja että ruuvi- ja
> puristusliitos ovat niitä sallittuja. Tämä herättää pientä
> hämmennystä, samoin kuin muualta löytyvä, sekava tieto(?) asiasta.
Asiaa käsiteltiin SFS6000 opuksessa. En jaksa kaivaa, että missä kohdassa.
> Kysymys 2. Kai kuitenkin on sallittua/hyväksyttävää
> verkkosähkösovelluksissakin "varmistaa" lattaliittimen/kaapelikengän
> puristusliitos juottamalla puristuksen jälkeen liittimen puolelta
> hieman, niin ettei tina tule kuitenkaan toiseen päähän asti? Noin olen
> ainakin nähnyt monessa vehkeessä olevan.
Kunnon puristus ei mitän juotoksia kaipaa.
> Kysymys 3. Onko sitten puristusliitokselle mitään määräyksiä? Onko
> esim. Abikon eristetty jatkohylsy (lienee ideaalinen jm. pihdeille)
> perus-lattarautaisilla räikättömillä, haukutuilla mutta yleisillä
> pihdeillä puristettuna hyväksyttävä liitos verkkosähkösovelluksessa?
> Esim. Abikon omat pihdithän ovat juuri em. kaltaiset, liitos niillä
> syntyy ja johdon päät kiinnittyy, mutta kun vetolujuudeltaanhan se on
> onneton niin mahdollinen löystyminen hieman arveluttaa.
Jos Abiko puristetaan kunnollisilla pihdeillä ja käytetään oikean
poikkipinnan johtoa/littimiä, niin liitoksesta tulee hyvä vetolujuudeltaan.
Kun Abiko puristetaan esim. MMJ-johtoon (ML:ään), niin liitoksesta tulee
eritäin hyvä vetolujuudeltaan. MMJ:hän ei saa joutua tärinälle alttiiksi,
niin liitokseen ei pitäisi kohdistua juuri mitään rasituksia. Tällöin esim.
Abiko jatkoholkki on erittäin luotettava ja kestävä liitostapa. Myös esim.
vastuskaapeleiden (vaippa-, lattialämmityskapelit yms.) kytkennässä
kumikaapeliin käytetään puristettavia liittimiä. Tällöin joko toinen tai
molemmat johdot ovat säikeisiä. Jos säikeitä ei kierretä nippuun, vaan
suorat säikeet työnnetään siististi liittimeen, niin silloin saadaan hyvä
liitos aikaiseksi pelkästään puristamalla. Jos johdon säikeet kiertää, niin
silloin puristuksen alle saattaa tulla ruuvi-ilmiö, joka helpottaa liitoksen
avautumista kiertämällä.
Mulla on ainakin pelkästään hyviä kokemuksia noista purisutsliitoksista.
Tosin käytän sähkötukun toimittamia liittimiä ja hyväksyttyjä (leimattuja)
crimpperi-tyyppisiä pihtejä.
Lu-lu
Kiitokset etukäteen!
Tukes (= se Matti K:n ystävä) :
http://www.tukes.fi/sahkopalot/pdf/esitteetjajulkaisut/kodin_sahkoturvopas_osaIII.pdf
sivu 48 kohta 6
Simoc
> Siis tämä ruuviliitoksen
> tai vastaavan kiinteän puristuksen alla.
Kiitos viestistä (samoin Johnille), mutta et ilmeisesti lukenut
kirjoittamaani:
"-EN puhu johdonpään esitinauksesta ennen ruuvi- tai
puristusliittämistä"
Siis tarkoitin nimenomaan suoraan kahden johdonpään juottamista
toisiinsa. Sen hyväksyttävyyteen kaipaisin tietoa. Ja nimenomaan
silloin, kun mainitsemiltasi asioilta suojakset on hoidettu
asianmukaisesti.
> Ei ole hyvä tapa, koska tina menee myös puristusliitoksen toiselle
> puolelle aiheuttaen sen jäykän kohdan johtoon.
Aivan, paitsi jos tinaa käyttää vain oikein vähän siihen päähän. Mutta
senkin tarpeen kyllä minäkin kyseenalaistan kunnon pihtejä ja
liittimiä käytettäessä.
Ja tiedän, ettei rimpulapihtien käyttökään ole hyvä tapa, ja kaikki
muutkin mainitsemani, olivatpa hyviä tapoja tai ei, niin tämä oli
lähinnä mielenkiintokysymys, ja kaipaan nimenomaan faktatietoa niiden
hyväksyttävyydestä _määräysten ja oikeuskäytäntöjen valossa_, en
niinkään kommentointia niiden hyvyydestä tapoina.
PW
> Simoc wrote:
>
>> Kysymys 1. Tinan sulaminen oikosulkutilanteessa on sinänsä ymmärrettävä
>> perustelu
>
> Oikovirtatilanteessa tina tietenkin sulaa ja johto saattaa irroita.
> Lisäksi sula tina saattaa aiheuttaa muitakin ongelmia.
Tinan sähkönjohtokyky on myös huonompi kun kuparilla.
Pekka Miettinen
> "-EN puhu johdonpään esitinauksesta ennen ruuvi- tai
> puristusliittämistä"
Tina kuitenkin menee säikeitä pitkin sinne abikoliittimen väliin, vaikka
vain pää on tarkoitus juottaa. Jos johto ei pysy kiinni ilman
tinaamista, niin tuota virhettä kannata tinaamalla korjata.
> Siis tarkoitin nimenomaan suoraan kahden johdonpään juottamista
> toisiinsa. Sen hyväksyttävyyteen kaipaisin tietoa. Ja nimenomaan
> silloin, kun mainitsemiltasi asioilta suojakset on hoidettu
> asianmukaisesti.
Kahden johdon juottamisessa on myös nuo mainitsemani huonot asiat
voimassa ja sen lisäksi tinan sulaessa johdot irtoavat toisistaan
aiheuttaen sähköiskuvaaran, ellei niitä ole mekaanisesti kiinnitetty
toisiinsa.
> kaipaan nimenomaan faktatietoa niiden
> hyväksyttävyydestä määräysten ja oikeuskäytäntöjen valossa , en
> niinkään kommentointia niiden hyvyydestä tapoina.
Hyväksyttävyys riippuu pitkälti siitä, mihin tinattava kohde on tulossa
ja minkälaista virtaa/jännitettä niissä kulkee. Puristusliittimien
tinaamisessa voi tulla lisäksi valmistajan asennusohjeet vastaan. Tuskin
kukaan kieltää pyykkinarun jatkamista tinaamalla :)
T: Pekka
Ari Laitinen
> aiheuttaen sähköiskuvaaran, ellei niitä ole mekaanisesti kiinnitetty
> toisiinsa.
Tuota noin... oletko miettinyt että jos tämä on ongelma niin silloin sinun
pitää myös käyttää esim. silikonieristeistä kaapelia. Tavalliset johtimet
voit unohtaa tyystin.
Simoc
> Asiaa käsiteltiin SFS6000 opuksessa. En jaksa kaivaa, että missä kohdassa.
Noniin, tulihan jo jotain sääntöreferenssiäkin, kiitos ja kumarrus
tästä! Pitääpä hankkia tuo opus ja kaivella sieltä itse :-)
> Kunnon puristus ei mitän juotoksia kaipaa.
Nojoo, ei kaipaakaan, mutta kun tuollaista on tehdastekoisissakin
vehkeissä tehty, ja jopa itse työkseni tehnyt useammassakin paikassa,
josta päätellen se ainakin olisi sallittu, niin ihmettelen tässä vain
määräysasioita, kun sehän tekisi pienoisen paradoksin
juotoskieltoon...
> Mulla on ainakin pelkästään hyviä kokemuksia noista purisutsliitoksista.
> Tosin käytän sähkötukun toimittamia liittimiä ja hyväksyttyjä (leimattuja)
> crimpperi-tyyppisiä pihtejä.
Juu, tiedän, että hyvillä vermeillä saadaan hyvä puristusliitos.
Itsellä ovat nykyisin ihan kehututkin bilteman pihdit, joissa on hyvä
välitys ja ennenaikaisen vapautumisen estävä mekanismi :-)
Mutta siis lähinnä kiinnostaa niin yleisesti käytettyjen
rimpulapihtien juridinen hyväksyttävyys. Elikkäs, koska muuten tuntuu
tulevan vastaukseksi pelkkää (ihan hyväsisältöistä tosin) rönsyilyä
asian vierestä, niin kuvitellaan skenaario:
A antaa mykistyneen sähkölaitteen X:lle korjattavaksi. X joutuu
korjaustyössään liittämään yhteen kaksi piuhanpäätä, joissa kulkee
verkkosähkö. Hän käyttää liitokseen jatkohylsyä, ja puristaa sen
"lattarautarimpulapihdeillä". Muuten hän tekee työnsä täysin
asianmukaisesti. Laite palautetaan toimivana, ja A kiittää.
Vuoden, tai viiden, päästä tuosta hylsystä löystymään päässyt liitos
alkaa kipinöidä ja/tai kuumeta, sytyttäen tulipalon, jossa palaa A:n
talo ja A kuolee sen mukana. Juttu viedään oikeuteen, ja oikeus saa
tietoonsa edellä kerrotun tarinan yksityiskohtaisesti ja
todistettavasti, ja myös sen, että palo syttyi nimenomaan ko.
hylsystä.
Niin kuuluuko tuomio näin:
"X on tehnyt epäasianmukaisen puristusliitoksen käyttämällä
epäasianmukaisia pihtejä, ja näin aiheuttanut vahingon, joka taas
olisi tod.näk. vältetty käyttämällä asianmukaisia pihtejä. X tuomitaan
vahingon- ja kuolemantuottamuksesta sakkoihin ja vahingonkorvauksiin."
Vai näin:
"X on tehnyt korjauksen täysin asianmukaisesti, käyttäen liittämiseen
puristusliitosta, joka on hyväksyttävä tapa liittää verkkosähköjohdot,
eikä ole erityismääräyksiä tai oikeuskäytäntöjä siihen, millainen
puristusliitoksen on oltava. Vahinko on johtunut luonnollisena
kulumisena tai vanhentumisena tapahtuneesta löystymisestä. Oikeus
toteaa X:n syyttömäksi vahinkoon"
Ja sekavuuden ja rönsyilyn välttämiseksi unohdetaan tässä skenaariossa
lupabyrokratiat, ne kun eivät vaikuta oikeuden päätökseen oliko
rimpulapihtien käyttö tuottamus vai ei.
Ja asiahan kiinnostaa juurikin peltirimpuloiden yleisyyden vuoksi, ja
monet (useimmat?) harrastajathan (ja jopa jotkut ammattilaiset) eivät
edes tiedä, ettei niiden käyttö olisi hyväksyttävää, tai ainakaan hyvä
tapa (ja juuri siksi em. oikeustuomio tuntuisikin varsin
kohtuuttomalta, mutta toisaalta liitoksen faktuaalisen huonouden
vuoksi järkeenkäyvältä...), sillä rimpuloitahan kun myydään joka
paikassa, sen sijaan "kunnon" pihtejä vähemmistö kansasta edes näkee
koskaan. Esim. itsekään en aikoinaan tiennyt "rimpuloiden"
epäasianmukaisuudesta, saati että niille olisi parempaa vaihtoehtoa,
ennenkuin duunissa pääsin sellaisia käyttämään.
Jopa Abiko itsekin valmistaa rimpulapihtejä, ja tietääkseni vain
niitä! Ja moni alan liike myy vain sellaisia. Eikä missään tunnuta
varoittavan tai valistettavan niiden epäasianmukaisuudesta, eikä asiaa
tuoda esille niissäkään yhteyksissä, missä kerrotaan juottamisen
olevan pahasta ja puristusliitoksen sallittu (esim. faqissa). Sillä
halusin vähän avata keskustelua aiheesta ja saada tietoa
hyväksyttävyydestä oikeuslaitoksen silmin ;-)
Simoc
> Tina kuitenkin menee säikeitä pitkin sinne abikoliittimen väliin, vaikka
> vain pää on tarkoitus juottaa. Jos johto ei pysy kiinni ilman
> tinaamista, niin tuota virhettä kannata tinaamalla korjata.
Nojuu. Ei kannatakaan. Mutta onko se rikos jos joku noin haluaa
"varmistaa" sen? En siis puhu omista aikeistani, vaan tämä on
mielenkiintokysymys liittyen usein näkemääni "tekoseen".
> tinan sulaessa johdot irtoavat toisistaan
> aiheuttaen sähköiskuvaaran, ellei niitä ole mekaanisesti kiinnitetty
> toisiinsa.
Olettaen, että liitetyt johdot ovat läheltä liitosta kiinnitetty (mikä
on jo juotoksen kestävyyden vuoksi pakollista) niin, etteivät voi
liitoksen sulaessa osua mihinkään, mistä aiheutuu sähköiskuvaara, niin
tässä ihmettelenkin sitä määräysten filosofiaa, että jos
sähköiskuvaara on täysin eliminoitu, niin miksi juotos olisi max. 16A
verkkosähköissä kielletty, mutta autosähköissä taas ei, vaikka virrat
olisivat jo normaalikäytössä moninkertaiset, ja "oikovirrat" sitäkin
isompia :-)
Jos nyt ylipäätään se juotos voi sulaa ennenkuin kuoret ovat palaneet
paljaiksi...
> Hyväksyttävyys riippuu pitkälti siitä, mihin tinattava kohde on tulossa
> ja minkälaista virtaa/jännitettä niissä kulkee.
Otetaan taas mielikuvituksellinen esimerkki:
Televisiosta hajoaa liitäntäjohto, ja se halutaan vaihtaa. Se menee
telkan etupaneelissa olevaan moduuliin, jossa on virtakytkimet ym, ja
se on kiinitetty kiinteästi krimppaamalla, tai moduuli ei ole
purettavissa tms. Siis ainoa vaihtoehto koko moduulia vaihtamatta on
katkaista liitäntäjohto telkan sisään vedonpoiston ja moduulin välille
jäävästä kohdasta ja liittää siihen uusi. Niin tätäkö nyt ei saa
liittää juottamalla (+kutistesukat ja as.muk. kiinnitykset)?
No, kun ei kerran saa, mutta juotoskorvakoihin tai piirilevylle sitten
saa, niin entä jos liitettävät johdot juottaakin 2-päisen
juotoskorvakon päihin, nytkö liitoksesta tulikin hyväksyttävä? Tai
saman asianhan ajaisi pieni pala piirilevyä, jossa kaksi suoraa
paralleelia kiskotusta, joiden molempien molemmissa päissä
juotospädit?
Näin loogisia nämä määräyksemme :-D
Jeppe
> On 15 syys, 23:55, Pekka Miettinen<pek...@hotmail.com> wrote:
>> Tina kuitenkin menee säikeitä pitkin sinne abikoliittimen väliin, vaikka
>> vain pää on tarkoitus juottaa. Jos johto ei pysy kiinni ilman
>> tinaamista, niin tuota virhettä kannata tinaamalla korjata.
>
> Nojuu. Ei kannatakaan. Mutta onko se rikos jos joku noin haluaa
> "varmistaa" sen? En siis puhu omista aikeistani, vaan tämä on
> mielenkiintokysymys liittyen usein näkemääni "tekoseen".
Mitä siinä varmistetaan? Johdon murtuminren juotoksen jälkeen?
Kunnollinen puristusliitos on happivapaa ja johdin taipuu liitoksen jälkeen.
>> tinan sulaessa johdot irtoavat toisistaan
>> aiheuttaen sähköiskuvaaran, ellei niitä ole mekaanisesti kiinnitetty
>> toisiinsa.
>
> Olettaen, että liitetyt johdot ovat läheltä liitosta kiinnitetty (mikä
> on jo juotoksen kestävyyden vuoksi pakollista) niin, etteivät voi
> liitoksen sulaessa osua mihinkään, mistä aiheutuu sähköiskuvaara, niin
> tässä ihmettelenkin sitä määräysten filosofiaa, että jos
> sähköiskuvaara on täysin eliminoitu, niin miksi juotos olisi max. 16A
> verkkosähköissä kielletty, mutta autosähköissä taas ei, vaikka virrat
> olisivat jo normaalikäytössä moninkertaiset, ja "oikovirrat" sitäkin
> isompia :-)
Mitä johtimia autokäytössä juotetaan? Ei takuulla kestä tärinöitä.
MB:kin joutui joskus vetämään autoerän takaisin viallisten liitinten
takia, koska aukeilivat tärinästä.
>
> Jos nyt ylipäätään se juotos voi sulaa ennenkuin kuoret ovat palaneet
> paljaiksi...
>
>> Hyväksyttävyys riippuu pitkälti siitä, mihin tinattava kohde on tulossa
>> ja minkälaista virtaa/jännitettä niissä kulkee.
>
> Otetaan taas mielikuvituksellinen esimerkki:
>
> Televisiosta hajoaa liitäntäjohto, ja se halutaan vaihtaa. Se menee
> telkan etupaneelissa olevaan moduuliin, jossa on virtakytkimet ym, ja
> se on kiinitetty kiinteästi krimppaamalla, tai moduuli ei ole
> purettavissa tms. Siis ainoa vaihtoehto koko moduulia vaihtamatta on
> katkaista liitäntäjohto telkan sisään vedonpoiston ja moduulin välille
> jäävästä kohdasta ja liittää siihen uusi. Niin tätäkö nyt ei saa
> liittää juottamalla (+kutistesukat ja as.muk. kiinnitykset)?
>
> No, kun ei kerran saa, mutta juotoskorvakoihin tai piirilevylle sitten
> saa, niin entä jos liitettävät johdot juottaakin 2-päisen
> juotoskorvakon päihin, nytkö liitoksesta tulikin hyväksyttävä? Tai
> saman asianhan ajaisi pieni pala piirilevyä, jossa kaksi suoraa
> paralleelia kiskotusta, joiden molempien molemmissa päissä
> juotospädit?
>
> Näin loogisia nämä määräyksemme :-D
Onko tämä sinulle joku sydämen asia, koska tästä täytyy väkisin jauhaa?
Olen ollut sairaalan tehohoitolaitteita valmistavassa yrityksessä
pitkään töissä, eikä siellä paljon johtimia juotella. Liittimetkin
valitaan hyvin huolellisesti. Kiitos, riittää osaltani.
Pekka Miettinen
> jos
> sähköiskuvaara on täysin eliminoitu, niin miksi juotos olisi max. 16A
> verkkosähköissä kielletty,
Ei sitä olekkaan kieletty, mutta sen pitää täyttää korillisen verran
vaatimuksia, joka saattaa aiheuttaa käytölle rajoituksia.
> mutta autosähköissä taas ei, vaikka virrat
> olisivat jo normaalikäytössä moninkertaiset, ja "oikovirrat" sitäkin
> isompia :-)
Yhtään enempää asiaa pohtimatta voisin melkein väittää, että
oikosulkuvirrat olisivat verkkopuolella ainakin hetkellisesti suuremmat.
Kaapelin resistanssihan on kummassakin tapauksessa sama, mutta jos
kaapelin laittaa oikosulkuun, niin verkkopuolella syötettävä tehollinen
jännite on autopuolta suurempi. Tietenkin kummassakin tapauksessa
sulakkeet pitäisi olla mitoitettu niin, ettei johtoille aiheudu
oikosulusta vahinkoa.
> Jos nyt ylipäätään se juotos voi sulaa ennenkuin kuoret ovat palaneet
> paljaiksi...
Kupari aiheuttaa vähemmän vastusta, kuin tina, joten
oikosulkutilanteessa tinattu liitos saattaa lämmetä johtoa enemmän. On
tuota tullut nähtyä johtoja, joiden kuori on sulannut, kun liitos on
löystynyt ja aiheuttanut ylimenovastusta.
> Televisiosta hajoaa liitäntäjohto, ja se halutaan vaihtaa. Se menee
Tuossa tulikin tuo standardi esille, mutta kannattaa varmaan lukea ennen
standardia "Sähkölaitekorjaajan opas" ja "D1-2009 Käsikirja rakennusten
sähköasennuksista". Noissa oppaissa asioita on kerrottu lakitekstiä
selkeämmässä muodossa. Ainakin jälkimmäisen oppaan kohta 526 kannattaa
lukea läpi. Lisäksi tietoa voi etsiä ST-kortista ST 51.09. Tosin noissa
kiinteissä asenuksissa on yleensä tiukemmat ehdot, kun irrallisissa
laitteissa.
Lakiasiaan viitaten, sähkölaitteen korjaaja on vastuussa siitä, että
laite täyttää korjauksenkin jälkeen laitetta koskevat rakenne- ja
testausstandardien turvallisuusvaatimuksen. Jos tulipalon jälkeen
todetaan, että palo on alkanut johdon jatkoksesta, niin olet luultavasti
aika heikoilla riippumatta miten jatkos on tehty.
Valitettavasti tähän ei voi antaa yksiselitteistä vastausta, koska
tinattua liitosta ei ole varsinaisesti kieletty. Sen käyttökohteita
saatetaan tosin kieltää tai sitten liitokselle asetetaan sellaiset rajat
standardin tai mittausvaatimuksien mukaan, joita tinattu liitos ei
täytä. Lisäksi jatkoksissa suositellaan käyttämään testattuja standardin
mukaisia liitoksia, koska ne on todettu luotettaviksi.
T: Pekka
J.P
> Simoc wrote:
>> mutta autosähköissä taas ei, vaikka virrat
>> olisivat jo normaalikäytössä moninkertaiset, ja "oikovirrat" sitäkin
>> isompia :-)
>
> Yhtään enempää asiaa pohtimatta voisin melkein väittää, että
> oikosulkuvirrat olisivat verkkopuolella ainakin hetkellisesti
> suuremmat. Kaapelin resistanssihan on kummassakin tapauksessa sama,
> mutta jos kaapelin laittaa oikosulkuun, niin verkkopuolella
> syötettävä tehollinen jännite on autopuolta suurempi. Tietenkin
> kummassakin tapauksessa sulakkeet pitäisi olla mitoitettu niin, ettei
> johtoille aiheudu oikosulusta vahinkoa.
On paljon verkkosähköliittymiä joissa jo pääkeskuksella oikosulkuvirta alle
200A:n luokkaa (- nykymitoitus uusissa liittymissä on vähintään 250A) mutta
tämä siis pääkeskuksella ja laskee siitä sitten yllättävänkin nopeasti
ryhmäjohtojen päihin mennessä, auton akusta itsestään lähtee ainakin
tuplaten tuon josta johtovedot taas suht lyhyitä... joten ei noissa nyt niin
isoja eroja ainakaan verkkosähkön hyväksi...
Näsä
Totta, kahden tai yhdenkin johdon liitoksissa on syytä huolehtia että
lämmettyään ja mahdollisesti tinan sulattua johdin pysyy asetetussa
paikassaan.
Esim. kytkimille on syytä johdin ensin kiertää liittimen ympäri ennen
tinaamista
ja johdinta jatkettaessa vaikkapa kiertää toisiinsa.
Hannu Vuolasaho
>
> Totta, kahden tai yhdenkin johdon liitoksissa on syytä huolehtia että
> lämmettyään ja mahdollisesti tinan sulattua johdin pysyy asetetussa
> paikassaan.
> Esim. kytkimille on syytä johdin ensin kiertää liittimen ympäri ennen
> tinaamista
> ja johdinta jatkettaessa vaikkapa kiertää toisiinsa.
Muta kumpi ompi parempi? Ottaa kuparit esiin ja laittaa ne johdot
vierekkäin ja kierää sitten vähän eristeitäkin kierteelle, juottaa ja
huputaa kutistesukalla vaiko laittaa sen kutistesukan ensin siihen
johtoon, kiertää kuparit yhteen, tinata ja kutistaa sitten sukan päälle.
Ensimmäisessä vaihtohdossa mahdollinen veto tulee kierteeseen ja pienelle
juotosalueelle. Jälkimmäisessä veto välittyy koko juotokseen.
Tehtäessä ensin mainittu on nopea, mutta jälimmäinen on siisti.
Ja sokeripalalla ei kaiketi oikeissa sähkötöissä haaroitusta saa tehdä
vaan tulee käyttää vakoja tai huppuliittimiä.
Hannu Vuolasaho
Simoc
> Mitä siinä varmistetaan?
Et ilmeisesti osaa lukea, että EN puhunut varmistamisesta, vaan
"varmistamisesta", ja olen erikseen selittänytkin oman kielteisen
kantani asiaan. Siis meinaan, että jotkut (valmistajatkin!)
_kuvittelevat_ varmistavansa juottamalla. Ja näin _tehdään_, kuten jo
sanoin. Ja asian toin esille, kuten jo sanoin, nimenomaan oletetun/
kysymäni juotoskiellon (johon Pekka viimein toikin selvyyttä)
paradoksin vuoksi.
> Mitä johtimia autokäytössä juotetaan? Ei takuulla kestä tärinöitä.
Kuten sanoin aloitusviestissä pyytäen jättämään saivartelut pois:
Juotoksista autossa voi olla montaa mieltä. Mutta pointti, että
turvallisuuspuutteena sitä ei nähdä niillä argumenteilla millä
verkkopuolella nähdään. Niin mitäkö autossa juotetaan? No esimerkiksi:
-Monenlaista jälkiasennettavaa varustetta, sekä korjauksessa tehtäviä
liitoksia. Näistä voi olla montaa mieltä, enkä itsekään näe sitä
parhaana tapana, mutta monet turvallisuusvalveutuneet
ammattilaisetkaan (esim. Matti Käki) eivät näe sitä mitenkään pahana,
varsinkaan turvallisuusnäkökohdista.
-Wanhaan aikaan juotos on ollut varsin yleinenkin liitostapa autoissa,
ennen puristusliitosten yleistymistä (puolensataa vuotta sitten, kyllä
ne autot silloinkin toimivat). Puristusliitoksiin on siirrytty
juurikin paremmuuden vuoksi, mutta turvallisuusongelmana niitä ei ole
koskaan nähty.
-Itse olen ollut töissä firmoissa, joissa on tehty vermeitä paljon
autojakin vaativampiin paikkoihin (enemmän tärinää, paskaa, ym.), ja
juotoksia _käytetään_ johtoliitoksiin monissa yksittäisissä paikoissa,
esim. liitettäessä jalallinen komponentti johdonpäähän tai tehtäessä
johtoon haara, joskus jopa yksinkertainen jatkos, ja sitten noita
"varmistusjuotoksia".
> Onko tämä sinulle joku sydämen asia
No voi kuule kyllä on. Kyllä on sydämen asia rakkaan harrastukseni
määräysten tunteminen.
> koska tästä täytyy väkisin jauhaa?
Jos näet väkisin jauhamisena sen, että haen vastausta esittämiini
kysymyksiin joihin olen saanut vain aiheen vierestä olevia
kommentteja, ja yritän selventää mitä haen, niin ei sinun olisi ollut
mikään pakko keskusteluun osallistua päätäsi aukoaksesi.
> Olen ollut sairaalan tehohoitolaitteita valmistavassa yrityksessä
> pitkään töissä, eikä siellä paljon johtimia juotella. Liittimetkin
> valitaan hyvin huolellisesti.
Niin mitä sitten? Siellä ehkä kriittisyyden vuoksi panostetaan
luotettavuuteen kovasti, ja tiedän edelleenkin sen, ettei juotos ole
paras mahdollinen liitos, ja työpaikkasi on vain yksi firma. Sen
sijaan minulle tulee heti mieleen ainakin neljä firmaa, joissa olen
ollut pitkään työkseni juottamassa johtimia, ja paljon.
> Kiitos, riittää osaltani.
Hyvä, en kaipaa pään aukomistasi tuon enempää, kiitos vaan.
Ari Laitinen
> Onko tämä sinulle joku sydämen asia, koska tästä täytyy väkisin
> jauhaa? Olen ollut sairaalan tehohoitolaitteita valmistavassa
> yrityksessä pitkään töissä, eikä siellä paljon johtimia juotella.
> Liittimetkin
> valitaan hyvin huolellisesti. Kiitos, riittää osaltani.
Näissä keskusteluissa, juotetuista johtimista, näyttää esiintyvän kaksi
koulukuntaa.
Toiset, jotka eivät juota johtoja erinäisistä syistä, eivätkä ehkä edes
osaisi sitä tehdä harjoittelematta ensin. ja toiset, jotka eivät ymmärrä
edellisten kriittistä suhtautumista juotoksiin.
Minä olen nähnyt asian niin, että juotoksia vältetään laiterakennuksessa
kahdesta syystä. Toinen syy on se, että juottaminen on kallista ja toinen
syy on se että juottamattakin saa kestävän liitoksen. Se ei kuitenkaan
tarkoita sitä että juotokset olisivat jotenkin väärin tehty liitos.
Juotettuja liitoksia on elektroniikassa moninkertainen määrä verrattuna
puristettuihin.
Ari Laitinen
> Kupari aiheuttaa vähemmän vastusta, kuin tina, joten
> oikosulkutilanteessa tinattu liitos saattaa lämmetä johtoa enemmän. On
> tuota tullut nähtyä johtoja, joiden kuori on sulannut, kun liitos on
> löystynyt ja aiheuttanut ylimenovastusta.
Juuri tästä syystä (huono puristusliitos lämpenee) juottaisin vaativimmat
johdot puristosholkkiin. Ja näin olen tehnytkin FI-hyväksytyissä laitteissa.
Hankalaahan se on mutta pienessä sarjassa ilman hyviä puristustyökaluja
juottaminen tulee halvemmaksi.
Ari Laitinen
> Muta kumpi ompi parempi? Ottaa kuparit esiin ja laittaa ne johdot
> vierekkäin ja kierää sitten vähän eristeitäkin kierteelle, juottaa ja
> huputaa kutistesukalla vaiko laittaa sen kutistesukan ensin siihen
> johtoon, kiertää kuparit yhteen, tinata ja kutistaa sitten sukan
> päälle.
Itse teen tuolla jälkimmäisellä siistillä tavalla. Eristyskin on parempi.
> Ja sokeripalalla ei kaiketi oikeissa sähkötöissä haaroitusta saa tehdä
> vaan tulee käyttää vakoja tai huppuliittimiä.
Ainakin noissa asennusrasioissa tulee sokeripalat sisällä, joten enpä usko
tähän teoriaan.
Simoc
> Ei sitä olekkaan kieletty, mutta sen pitää täyttää korillisen verran
> vaatimuksia, joka saattaa aiheuttaa käytölle rajoituksia.
Noniin, alkoihan tulla asiatietoa :-)
.
> Kaapelin resistanssihan on kummassakin tapauksessa sama,
Autossa yleensä paksummat ja lyhyemmät johdot => pienempi resistanssi.
> Tietenkin kummassakin tapauksessa
> sulakkeet pitäisi olla mitoitettu niin, ettei johtoille aiheudu
> oikosulusta vahinkoa.
Juu. Toisaalta homma voi tapahtua toisinkin päin: autossa lienee
sähköverkkoa enemmän johdoista lähteviä ohempia haaroja, esim.
kojelaudan valaistus usein 20A sulakkeen takana, ja sen pääjohdosta
lähtee kullekin lampulle ohut haara, joka ei kestä jatkuvaa 20A, ja
samalla vastustaa virtaa hiukan. Niin tämä yhdistettynä mahdollisiin
hapettuneisiin liitoksiin ym. resistansseihin, voikin oikkarivirta
rajoittua alle sulakkeen palamisvirran, samalla kun joku johdon lyhyt
haara (ja mahdollisesti siihen tehty juotos) ei kestäkään sitä. Mutta
tämä spekulointi kyllä jo meneekin hieman aiheen viereen :)
> Kupari aiheuttaa vähemmän vastusta, kuin tina, joten
> oikosulkutilanteessa tinattu liitos saattaa lämmetä johtoa enemmän.
Uskoisin tuon olevan oikein tehdyssä juotoksessa pisara valtameressä.
Johtojen jatkosjuotoksessahan kun päät laitetaan ensin limittäin
toisiaan vasten ja juotetaan, niin se tinakerros, jonka läpi sähkön on
kuljettava, jää varsin ohueksi, ja sen pinta-alahan liitosalueella on
moninkertainen itse johdon poikkipinta-alaan nähden, ja lisäksi vielä
juottuneelle (liitos-)kohdalle tina tuo hiukan lisää poikkipinta-alaa,
joten kunnolla tehdyssä juotosliitoskohdassa voisi resistanssi olla
jopa pienempi kuin vastaavanpituisella pätkällä johtoa.
> Tuossa tulikin tuo standardi esille, mutta kannattaa varmaan lukea ennen
> standardia "Sähkölaitekorjaajan opas" ja "D1-2009 Käsikirja rakennusten
> sähköasennuksista"...
Kiitos ja SYVÄ kumarrus referensseistäsi! Pitääpä hankkia nuo niin
jospa asioita valkenisi.
> Lakiasiaan viitaten, sähkölaitteen korjaaja on vastuussa siitä, että
> laite täyttää korjauksenkin jälkeen laitetta koskevat rakenne- ja
> testausstandardien turvallisuusvaatimuksen.
Juu, toki. Se tässä kiinnostaakin, että täyttyykö sellaiset juotos-
tai rimpulapuristusliitoksella. Referenssisi toivottavasti tulevatkin
valaisemaan asiaa :-)
> Jos tulipalon jälkeen
> todetaan, että palo on alkanut johdon jatkoksesta, niin olet luultavasti
> aika heikoilla riippumatta miten jatkos on tehty.
En kai sentään, jos jatkoksen ei todeta poikenneen mainitsemistasi
turvallisuusvaatimuksista? Toki pian korjauksen jälkeen tapahtuneena
se kielii selvästi epäonnistuneesta liitoksesta, vaikka olisikin
asianmukaisesti tehty, mutta ei kai valmistajakaan ole vastuussa
vuosia vanhan laitteen luonnollisena kulumisena löystyneen liitoksen
aiheuttamista vahingoista, ellei voida toteennäyttää, että se olisi
johtunut epäonnistuneesta tai muuten epäasianmukaisesta liitoksen
tekemisestä valmistusvaiheessa.
Vai kuinka se meneekään? Tuotevastuussahan on kyllä ankaraa vastuuta,
mutta ei kai se ankarana voi loputtomiin kestää? Luonnollisen
kulumisen vuoksi siis. Onkohan sille aikaraja laissa tai kenties
oikeuskäytännöissä?
Korjaajan vastuu tekemästään lienee jotakuinkin sama kuin valmistajan
tuotevastuu, vai kuinka?
(Menee taas jo vähän ohi aiheen, mutta menköön, kun nyt sain
alkuperäisiin kysymyksiini jo hyvät vastaukset, kiitos :-)
> Valitettavasti tähän ei voi antaa yksiselitteistä vastausta, koska
> tinattua liitosta ei ole varsinaisesti kieletty. Sen käyttökohteita
> saatetaan tosin kieltää tai sitten...
Okei, vaan onneksipa moniselitteinen vastaus alkoi pikkuhiljaa
valkenemaan, on se hienoa että on teitä asiantuntevia asiallisten
vastausten antajia, kiitos vielä kerran!
Simoc
> Juotettuja liitoksia on elektroniikassa moninkertainen määrä verrattuna
> puristettuihin.
Aivan! Jopa Jepen hehkuttamassa Mersussa ja jokaisessa muussa
nykyautossa - moottorinohjausyksikössä ja lukuisissa muissa
elektroniikkamoduuleissa - että voivoi, ei taatusti kestä jepen
käytössä muu auto kuin 60-luvun kupla tai vastaava, missä on jo
siirrytty puristusliitoksiin mutta ei vielä elektroniikkaa mukana. Ja
toki toivoen ettei mikään yksittäinenkään haaroitus, jatkos, tahika
jaloin tai korvakoin varustettu komponentti ole juotettu! :-D :-D :-D
Tämä yksi seikka joka alkujaan juotoskieltoa ihmetellässäni (johon
selvittävää referenssiä tulikin Pekalta) tuntui tekevän asiaan
pienoisen paradoksin.
Hannu Vuolasaho
>
>> Ja sokeripalalla ei kaiketi oikeissa sähkötöissä haaroitusta saa tehdä
>> vaan tulee käyttää vakoja tai huppuliittimiä.
>
> Ainakin noissa asennusrasioissa tulee sokeripalat sisällä, joten enpä usko
> tähän teoriaan.
Olisinko lukenut joskus jostain sähköasentajan oppikirjasta, että yhteen
reikään ei saa laittaa kuin yhden johdon. Ja mielestäni se on ihan
oikein.
Jos sokeripalan väliin laittaa kaksi johtoa ja toisen kupari on
pehmeämpää kuin toisen tai halkaisija hieman eri niin liitoksen
puristusvoima on selkeästi eri. Sen toisen johdon voi laittaa myös
reunalle, jossa voimaa ei myöskään ole.
Saatan olla väärässä, mutta mikään ei vaadi minua olemaan oikeassakaan
(esim suoritettu sähköpätevyystutkinto)
Hannu Vuolasaho
Ari Laitinen
> On 2010-09-16, Ari Laitinen <news...@arisoft.fi> wrote:
>>
>>> Ja sokeripalalla ei kaiketi oikeissa sähkötöissä haaroitusta saa
>>> tehdä vaan tulee käyttää vakoja tai huppuliittimiä.
>>
>> Ainakin noissa asennusrasioissa tulee sokeripalat sisällä, joten
>> enpä usko tähän teoriaan.
>
> Olisinko lukenut joskus jostain sähköasentajan oppikirjasta, että
> yhteen reikään ei saa laittaa kuin yhden johdon. Ja mielestäni se on
> ihan oikein.
Noissa on kuitenkin vain viisi reikää eikä niiden välillä yhtään liitosta.
Tämä teoria ei siis sovi yhä myynnissä oleviin sähkökalusteisiin.
> Jos sokeripalan väliin laittaa kaksi johtoa ja toisen kupari on
> pehmeämpää kuin toisen tai halkaisija hieman eri niin liitoksen
> puristusvoima on selkeästi eri. Sen toisen johdon voi laittaa myös
> reunalle, jossa voimaa ei myöskään ole.
Taitaa mennä vähän hakuammunnaksi mutta tosiaa on sellaisia sokeripaloja
joihin voi ohuen johdon laittaa niin että sen voi vetää sieltä pois.
Lu-lu
> Olisinko lukenut joskus jostain sähköasentajan oppikirjasta,
> että yhteen reikään ei saa laittaa kuin yhden johdon.
joka
koskee yksittäisten JOHDInten liittämistä PE- ja N-kiskoihin
- ruuvi(puristus)liittimen alle
johdin = (vain) yksi (eristetty) karva
johto = useampia (eristettyjä) karvoja
yhden ja saman (eristetyn) vaipan sisällä
ap
> johdin = (vain) yksi (eristetty) karva
> johto = useampia (eristettyjä) karvoja
Johdin = johto = (vain) yksi (eristetty tai eristämätön) johde
Kaapeli = useampia (eristettyjä) johteita
:)
PW
> 17.9.2010 9:45, Lu-lu kirjoitti:
>
>> johdin = (vain) yksi (eristetty) karva
>> johto = useampia (eristettyjä) karvoja
>
> Johdin = johto = (vain) yksi (eristetty tai eristämätön) johde
Niitä ohuita johtimia kutsutaan säikeiksi, joista varsinainen johdin
muodostuu.
> Kaapeli = useampia (eristettyjä) johteita
Jotta voisi kutsua kaapeliksi, noilla useilla eristetyillä johtimilla
pitää olla yhteinen vaippa.
PW
> Tervehdys ryhmään!
>
> Ryhmän faqissa kerrotaan, ettei verkkosähköjohtoja tulisi liittää
> juottamalla (paitsi piirilevylle tai korvakoihin), ja että ruuvi- ja
> puristusliitos ovat niitä sallittuja. Tämä herättää pientä
> hämmennystä, samoin kuin muualta löytyvä, sekava tieto(?) asiasta.
Harrastelijan ei pitäisi mennä tekemään sähköjohdoille mitään
korjauksia, jos ei tiedä mitä tekee.
Puristusliitos on turvallinen, koska liittimen pinnalla on riittävä
sähköeristys vaiheen ja nollan välillä.
Kupari- ja alumiinijohtimille on erilliset puristusliittimet ja muut
liitostarvikkeet.
Markus
> On 2010-09-16, Ari Laitinen <news...@arisoft.fi> wrote:
>>
>>> Ja sokeripalalla ei kaiketi oikeissa sähkötöissä haaroitusta saa
>>> tehdä vaan tulee käyttää vakoja tai huppuliittimiä.
>>
>> Ainakin noissa asennusrasioissa tulee sokeripalat sisällä, joten
>> enpä usko tähän teoriaan.
>
> Olisinko lukenut joskus jostain sähköasentajan oppikirjasta, että
> yhteen reikään ei saa laittaa kuin yhden johdon. Ja mielestäni se on
> ihan oikein.
Yhteen yksi, ellei muuta ole mainittu. Esimerkiksi kytkimeltä, pistorasialta
tms et voi haaroitusta tehdä, ainoastaan ketjuttaa seuraavalle.
Mutta kuiten Ari tuossa sanoikin, niin ainakin putkilankarasiassa on
sokeripalat valmiiksi:
http://www.asennustuotteet.fi/catalog/13108/product/434/AP6_FIN1.html
Monisäikeisten osalta ei juuri vaihtoehtoja ole ollut, nykyäön on niillekkin
sopivaa wagon kaltaista liitintä. Sensijaan AL on ollut olemassa kauan ja on
sitä edelleen:
http://products.ensto.com/catalog/18002/product/408/AL13_FIN1.html
Markus
Risto Mäkinen
vedettyjen johtimien muodostama rakenne on johto.
rtm
Otto J. Makela
> Harrastelijan ei pitäisi mennä tekemään sähköjohdoille mitään
> korjauksia, jos ei tiedä mitä tekee.
Tietosi olivat eittämättä oikeat tässä asiassa,
mutta vastauksesi sävy oli kyllä kovin käkimäinen.
--
/* * * Otto J. Makela <o...@iki.fi> * * * * * * * * * * * * * * * */
/* Phone: +358 40 765 5772, FAX: +358 42 7655772, ICBM: 60N 25E */
/* Mail: Mechelininkatu 26 B 27, FI-00100 Helsinki, FINLAND */
/* * * Computers Rule 01001111 01001011 * * * * * * * * * * * * */
PW
> PW<_._@_._> wrote:
>
>> Harrastelijan ei pitäisi mennä tekemään sähköjohdoille mitään
>> korjauksia, jos ei tiedä mitä tekee.
>
> Tietosi olivat eittämättä oikeat tässä asiassa,
> mutta vastauksesi sävy oli kyllä kovin käkimäinen.
Lyhyt teksti saattaa siltä vaikuttaa, mutta näissä sähköverkkoasioissa
varoituksen sana on aina paikallaan, etenkin kun ryhmä on
elektroniikkaryhmä, jossa yleensä puhutaan laitteista, joissa ei ole
hengen- terveyden- eikä omaisuuden vaaraa.
Risto Mäkinen
ampeerin oikosulkuvirtoja. Kulutuslaitteen ryhmä- ja liitosjohtojen
ollessa lyhyet, saattaa oikosulkuvirta itse laiteessa olla jopa lähemmäs
tuhat ampeeria. Laitteen vikaantuessa verkkopiirissä oleva tavallinen
lasiputkisulake esimerkiksi saattaa räjähtää toimiessaan.
Asiasta kolmanteen, tämän vuoksi esim. valonsäätimeen ei koskaan saa
laittaa tavallista läpinäkyvää lasiputkisulaketta, vaan jauhetäytteinen
tai keraaminen sulake. Tavallisen lasiputkisulakkeen katkaisukyky ei ole
kuin muutama kymmenen ampeeria. Katkaisukyky on eri asia kuin
toimintavirta joka on merkitty siihen sulakkeeseen.
rtm
Simoc
> Harrastelijan ei pitäisi mennä tekemään sähköjohdoille mitään
> korjauksia, jos ei tiedä mitä tekee.
Totta, vaan sepä tämän keskustelun aiheen taustalla ikäänkuin onkin.
Tuohon (vilpittömästi huvittavaan) käkimäisyyskommentointiinne muuten,
väittäisin, että miltei kaikessa tässä ryhmässä keskusteltavassa _on_
ainakin tuo omaisuusvaara. Virtaa tai ainakin sen antokykyä kun usein
riittää palon sytyttämiseen myös "tumpeloharrastajille sallituilla"
jännitteillä.
> Puristusliitos on turvallinen, koska liittimen pinnalla on riittävä
> sähköeristys vaiheen ja nollan välillä.
????? Ilmeisesti ajattelet jotain tiettyä liitintyyppiä tietyssä
tarkoituksessa. Mutta puristusliittimiähän on moneen lähtöön, on
täysin eristeettömistä hyvinkin eristettyihin, tarvittaessa voidaan
käyttää erillisiä eristyksiä, eikä käyttökohde aina ole vierekkäin
kulkevissa vaihe- ja nollajohdoissa. Lisäksi eristys yksistään ei tee
liitoksesta turvallista, vaan sen pitää myös olla luotettavasti ja
hyvään kontaktiin puristunut, ettei liitos ala normaalin käyttövirran
vaikutuksesta kuumenemaan tai kipinöimään.
Lu-lu
kytkepäs tuon jalkalampun kaapeli tonne pistorasiaan
tai
liitäpäs tuo kattovalaisimen kaapeli sinne
katossa olevaan valaisinpistorasiaan
koska
olisipa siinä silloin se kytkevä maallikkokin
jo hieman huuli pyöreenä ihmeissään
ja taannoin takavuosina
mulle "kaapeli" tarkotti vain joko maan sisään tahi
meren/järven pohjaan upotettua sähkö"johtoa"
Pekka Miettinen
> harvoin kukaan kuitenkaan kehottaa:
> kytkepäs tuon jalkalampun kaapeli tonne pistorasiaan
> tai
> liitäpäs tuo kattovalaisimen kaapeli sinne
> katossa olevaan valaisinpistorasiaan
Ei sitä kaapelia sinne pistorasiaan kytketäkkään.
Johtimethan sinne kytketään pistotulpan välityksellä.
T: Pekka
Pekka Miettinen
> > Jos tulipalon jälkeen
> > todetaan, että palo on alkanut johdon jatkoksesta, niin olet luultavasti
> > aika heikoilla riippumatta miten jatkos on tehty.
>
> En kai sentään
Tuosta voisi soveltaa vaikka pykälää 5:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960410
T: Pekka
PW
Tavis on tuolla infolla huuli pyöreänä vanhemmassa talossa, jossa
kattovalaisimia varten ei ole sähkörasiaa, vaan kaapeli on kytkettävä
sokeripalaan.
Simoc
> Tuosta voisi soveltaa vaikka pykälää 5:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960410
Juu. Mutta jos liitos onkin tehty asianmukaisesti, ja se täyttää siinä
vaiheessa pykälän vaatimukset, mutta onkin aikojen saatossa löystynyt
luonnollisena kulumisena, mitä tapahtuu kaikessa ihmisen tekemässä,
niin ei kai se enää sitten korjaajan tai valmistajan vastuulla ole?
Mikään kun ei valitettavasti pysy pykälän vaatimassa kunnossa
ikuisesti :-( (Ja tuo laki kertookin haltijan vastuusta huoltaa
laitetta niin että pykälä pysyy täytettynä)
Että missälie se raja kulkee, että milloin vastuu on korjaajalla
pykälän mukaisesta korjauksesta (tai valmistajalla sen mukaisesta
rakentamisesta) ja milloin taas haltijalla pykälän mukaisena
pitämiseksi huoltamisesta?
Mutta onneksi vastaukseksi alkuperäiseen kysymykseeni
rimpulapuristusliitoksesta voitaneen jo tehdä johtopäätöksiä..ehkä...
Näsä
Löystyneet liitokset ovat ongelma
löystynyt liitos jossa on cu/cu hitsautuu kiinni, ja johtaa taas.
liitospinta jossa tinasekoitetta (lyijyä) tms.,
palaessaan muodostaa johtamattoman kerroksen.
Paul Keinanen
>
>> Kaapeli = useampia (eristettyjä) johteita
>
>Jotta voisi kutsua kaapeliksi, noilla useilla eristetyillä johtimilla
>pitää olla yhteinen vaippa.
Ai jaa.
AMKA ei siis ole kaapeli :-)
Näsä
Olkaatten ystävällisiä
ja tutustukaatten
suomalaisten sähkönjohtimien historiaan
havaitsette jotta että
ML= muovi+lanka
MMJ=muovi+muovi+johdin
JNE.;)
Simoc
> löystynyt liitos jossa on cu/cu hitsautuu kiinni, ja johtaa taas.
> liitospinta jossa tinasekoitetta (lyijyä) tms.,
> palaessaan muodostaa johtamattoman kerroksen
Ihan hyvä pointti.
Entäpä al/al tai al/cu? Jälkimmäinenhän ei ole suotavaa, varsinkaan
kosteissa olosuhteissa (muttei tietääkseni kiellettykään), mutta miten
kipinöidessä, hitsautuuko vai oksidoituuko?
Näsä
AMKA
esim. vois olla
alumiini/muovi /kannatin/alumiini.....?!
Näsä
Lämpötilassa jossa kupari hisautuisi alumiini palaa,
eikä välttämättä sähköä johtavaksi hiileksi;)
Näsä
Siis hitsautuisi.
Kupari/alumiini liitoksiin myydään voiteita joilla ylimenovastus
pienenee, eikä oksidoitumista tapahdu
tosin voitelun jälkeen yleensä liitos tulee suojata ilmankosteudelta
liima kutistesukalla tai hartsilla tms.
Lu-lu
"PW" <_._@_._> kirjoitti viestissä:KSKko.23598$136....@uutiset.elisa.fi...
no sokeripalaan todella kytketään ne johtimet
joista
jo tossa edelläkin saivarreltiin, mutta kyllä taviksella
on luullakseni taas huuli hyvin pyöreenä jos mä meen
ja pyydän, jotta
kytkepäs nää tään suojamaadoitetun rimpulan
kaikki johtimet - 3 kpl - sinne seinäpistorasiaan
ja tökkään sille kouraan vain yhden ainoon kaapelin
heh-heh ...
Näsä
> "PW" <_._@_._> kirjoitti viestissä:KSKko.23598$136.1...@uutiset.elisa.fi...
Totta ja on ihan hyväkin että sillä on huuli pyöreenä
koska: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaapeli
Lu-lu
joo ...
wiki:stä bongaa joskus ihan oikeita faktojakin:
" ... Moninapaista johtoa kutsutaan kaapeliksi. ..."
mutta silti
wikissä esitettyihin jorinoihin kannattaa suhtautua
samoinkuin eliitti-hallituksen "virallisiin" tiedonantoihin
eli: eppäillä ... eppäillä ja ... eppäillä
sillä
nethänkin voivat olla eliitti-hallituksen virallisen
tietotoimiston kirjootamia
koska wiki:iinhän voip' kuka tahansa kijoottaa
mitä tahansa omia jorinoitaan
Juhani Varemo
> Mutta siis lähinnä kiinnostaa niin yleisesti käytettyjen
> rimpulapihtien juridinen hyväksyttävyys. Elikkäs, koska muuten tuntuu
...
> Ja asiahan kiinnostaa juurikin peltirimpuloiden yleisyyden vuoksi, ja
> monet (useimmat?) harrastajathan (ja jopa jotkut ammattilaiset) eivät
...
> Jopa Abiko itsekin valmistaa rimpulapihtejä, ja tietääkseni vain
> niitä! Ja moni alan liike myy vain sellaisia. Eikä missään tunnuta
> varoittavan tai valistettavan niiden epäasianmukaisuudesta, eikä asiaa
Tämä on minuakin ihmetyttänyt. Olen joskus asiasta varovaisesti maininnut
tuollaisten peltipihtien käyttäjille, ja yleensä vastaus on ollut luokkaa
"Häh? Näitähän mä oon aina käyttänyt...onko näitä muka muunlaisiakin?!"
Jos edes liittimien valmistaja ei tarjoa asiallista työkalua liittimiensä
käyttöön niin hiukan on kummallinen tilanne. Yleensähän välttämättömät
hyvälaatuiset erikoistyökalut myydään mieluusti mukaan, ja vielä kovaan
hintaan....
<juhani>
Simoc
> Tämä on minuakin ihmetyttänyt. Olen joskus asiasta varovaisesti maininnut
> tuollaisten peltipihtien käyttäjille, ja yleensä vastaus on ollut luokkaa
> "Häh? Näitähän mä oon aina käyttänyt...onko näitä muka muunlaisiakin?!"
>
> Jos edes liittimien valmistaja ei tarjoa asiallista työkalua liittimiensä
> käyttöön niin hiukan on kummallinen tilanne.
Oikein! Hienoa, että joku muukin täällä on valveutunut moiseen
kummallisuuteen. Tässä jos jossain olisi Käelle mitä järkevin
"kukkumisen" kohde :-)
> Yleensähän välttämättömät
> hyvälaatuiset erikoistyökalut myydään mieluusti mukaan, ja vielä kovaan
> hintaan....
Aivan, ja yleensä silloin vielä ehdottomasti kielletään käyttämästä
mitään muunlaista työkalua ja varoitetaan muun-kuin-alkuperäis-
työkalun käyttöön liittyvistä äärimmäisen suurista vaaroista.