Kelpaisko ylinopeustutkan silmukan ominaisuudet, jos löytäisi schemat
jostain...?
-P
- k
Ei kytkentäkaaviota, eikä induktiosilmukkaakaan. Mutta Philips väittää
(kohtalaisen vanhassa) dokumentissaan, että tämähän kannattaa tehdä
magneettikenttäanturilla:
http://www.nxp.com/acrobat_download/various/SC17_GENERAL_MAG_98_1.pdf
Magneettianturien kytkentäehdotelmia (periaatteellisia) sitten löytyy
kompassidokumentista:
http://www.nxp.com/acrobat_download/applicationnotes/AN00022_COMPASS.pdf
Itse yrittäisin varmaan magneettianturilla, laiska kun olen noissa
lapiohommissa.
(KMZ51 ja KMZ52 löytyy Bebekiltä.)
EVi
Devantech:n CMPS03 moduli sisältää kaksi KMZ51 piiriä ja liitäntä
elektroniikkaa,
löytyy esim www.esutech.com (suomessa).
Siinä ei ollut tunnistimen kaaviota mutta tärkeätä tietoa itse silmukasta.
Sama ideahan siinäkin on ellei se edellytä ajoneuvolta jotain nopeutta.
Toisaalta minulle riittää tieto jos ajoneuvo saapuu paikalle. Pois
lähteminen ei kiinnosta. Magneettikenttäanturi voi olla tähän liian
pistemäinen eikä sen schema ollut mitenkään yksinkertaisen näköinen. Piha on
hiekkaa niin siihen on helppo kaivaa ura silmukalle.
Eli jos löytyy tuo nopeusvalvonnan schema niin sillä voisi lähteä
liikkeelle. Sinänsä ei tuo kuulosta kovin vaikealta suunnitella uusiksikaan
kun kyseessä on mitä ilmeisimmin jonkinlainen LC-oskillaattori, jonka
taajuutta tutkitaan.
Induktanssin muutosta kai näillä havaitaan.
Kävisikö netistä löytyvät diy induktanssimittareiden ohjeet, esim. tämä:
http://www.armory.com/~rstevew/Public/TestEquip/IndMeterAdapter.htm
Kenties tuolla voisi lähteä liikkeekke... ellei nuo aiheuta sitten kovasti
radiohäiriötä "isoon antenniin". Tuossa näytetään ajettavan kanttiaaltoa
kelaan ja mitataan vaihe-eroa kelan ja alkuperäisen välillä. Epäilyttää myös
että tuo hajoaa ukkosella.
> Ari Laitinen kirjoitti:
>> Onko tullut vastaan kytkentäkaavioita tuollaisen liikenteessä yleisesti
>> käytetyn systeemin tee-se-itse rakentamiseen? PIR tunnistin ei ole
>> ollut kovin toimiva tunnistin autoille.
Olen myös useasti miettinyt miten tuo tunnistus voisi toimia.
Induktiosilmukan kahdeksikkomuoto on saanut minut arvelemaan, että
kahdeksikon toisessa silmukassa on kela, johon syötetään jotain hiukan
äänitaajuutta korkeampitaajuista vaihtovirtaa. Kahdeksikon toisessa
lenkissä on vastaanotinsilmukka jonka signaalitasoa äskenmainitulla
taajuudella valvotaan. Kun silmukan päälle ajaa auto, signaalin kasvu
vastaanotinsilmukassa havaitaan ja laitteistolle annetaan tieto auton
olosta silmukan päällä
--
/Kallu < oh3fg at sral fi >
Missä olet kahdeksikon nähnyt? Pelkkä rengas se on aiemmissa dokumenteissa
ollut. Voisihan tuollainen olla joku erikoismalli.
Itse kanssa olen kiinittänyt huomion noihin 8-mallisiin silmukoihin.
Mielestäni uusissa asennuksissa tuollaisia. Joku 1-2 v sitten tuolleisen
ensimmäisen kerran huomasin.
Voihan tuo olla herkempi. Jos ajatellaan että "tyhjänä" tuo silmukka on
tietyllä LC-resonassilla, kun auto tai muu metallimöykky ajaa pälle ja
parantaa vuon kulkua "kasin reijästä toiseen" -> resonanssi
(induktanssi) muuttuu enempi kuin yhdellä silmukalla -> mopot yms.
vähempi metalliset tunnnistetaan helpommin.
Niin itse kuvittelen tuon tunnistuksen perustuvan resonanssitaajuuden
muutokseen.
--
-MR- /vastatessasi mailiin poista ".poista" ja "invalid." osoitteesta.
> Niin itse kuvittelen tuon tunnistuksen perustuvan resonanssitaajuuden
> muutokseen.
Siihen ne kyllä perustuvat yleensä mutta tuo kahdeksikko voi olla
kytkentäluuppikin siten että toinen on lähetin ja toinen on vastaanotin.
Metalli parantaa kytkentäkerrointa ja vastaanottimen jännite nousee. Minulla
riittää jos se tunnistaisi autot ja jalankulkijat. Jälkimmäiset on kyllä
hankalampi :-)
Keskinäisinduktanssin muutos on varmasti helpompi huomata mitä pelkkä muutos
yhdessä käämissä.
Täältä löytyi tiedepläjäys silmukan induktanssista, herkkyyksistä ym.
:http://www.tfhrc.gov/its/pubs/06139/appende.htm
Yllättävä tieto on, että silmukan induktanssi pienenee ajoneuvon
vaikutuksesta johtuen pyörrevirroista .
IR-tunnistimen voisi väsätä myös aktiivisena, lähetin-heijastin-
vastaanotin -periaatteella. Jos halutaa vaikka puomia ohjata, voi olla
helpompi tehdä kaksi tolppaa tien laitaan kuin silmukka tien pintaan.
Toki silmukankin voisi laittaa vaikka seinään tai vaikka
varashälytinportin näköiseksi tien sivuun.
>> Olen myös useasti miettinyt miten tuo tunnistus voisi toimia.
>> Induktiosilmukan kahdeksikkomuoto on saanut minut arvelemaan, että
>> kahdeksikon toisessa silmukassa on kela, johon syötetään jotain hiukan
>> äänitaajuutta korkeampitaajuista vaihtovirtaa. Kahdeksikon toisessa
>> lenkissä on vastaanotinsilmukka jonka signaalitasoa äskenmainitulla
>> taajuudella valvotaan. Kun silmukan päälle ajaa auto, signaalin kasvu
>> vastaanotinsilmukassa havaitaan ja laitteistolle annetaan tieto auton
>> olosta silmukan päällä
>>
> Keskinäisinduktanssin muutos on varmasti helpompi huomata mitä pelkkä muutos
> yhdessä käämissä.
Keskinäisinduktanssi ei ole nollassa silloin, kun silmukoiden
yksi reuna kulkee samaa reittiä. Jos nollaukseen pyrittäisiin
niin kahdeksikon asemasta tiehen olisi jursitty kaksi osittain
päällekäin menevää silmukkaa. Oikea päällekkäisyyden määrä
riippuu silmukoiden tarkasta muodosta ja on melko helposti
laskettavissa vaikkapa ilmaisella FASTHENRY - ohjelmistolla.
Yksinkertainen virtasilmukka ("loop") on kaikkein herkin akselinsa
suuntaiselle eli vaakatasoon asennettuna pystysuoralle kentälle.
Kahdeksikon muotoinen silmukka ("butterfly") on suhteessa herkempi
silmukoiden välissä olevan kohdan yläpuolella myös vaakasuoralle
kentälle.
Tiesilmukoiden induktanssi muuttuu hitaasti ympäristön olosuhteiden
vuoksi ja nopeasti ohi kulkevien ajoneuvojen vuoksi. Silmukan
induktanssia voisi mitata vaikkapa siltakytkennällä, jossa hidas
muutos kompensoidaan takaisinkytkennän avulla. Näin saataisiin
selville paitsi induktanssin myös resistiivisten häviöiden
muutokset. Pelkkä oskillaattorikytkentä kertoisi vain induktanssin
muutoksen.
Kim
Hyvä linkki. Tässä on linkki kyseisen 400 - sivuisen kirjan
ylimmälle tasolle.
http://www.tfhrc.gov/its/pubs/06139/
Kirja "Traffic Detector Handbook: Third Edition—Volume II"
(kooltaan 10 megaa) on sieltä luettavissa kokonaisuudessaan
sekä pdf - että html - muodossa.
Kim
> Missä olet kahdeksikon nähnyt? Pelkkä rengas se on aiemmissa
> dokumenteissa ollut. Voisihan tuollainen olla joku erikoismalli.
Minusta tuo kulmittainen kahdeksikko on yleisempi näillä Tampereen
kulmilla kuin neliö. Siis kahdeksikko, joka muodostuu kahdesta neliöstä
siten, että neliöillä on yksi yhteinen kulma.
Olipas tieteellinen lähestymistapa :-)
Itse simuloin yksinkertaista Collpitz LC oskillaattoria. Arvelin että
silmukka voisi olla 500mH ja siihen 1uF konkat niin se alkoi värähtelemään
jollain 30kHz taajuudella. Liekö siitä vihjettä millä taajuudella niitä
yleensä ajetaan?
Tuolta löytyi taajuudetkin ja monenlaisia detectorimalleja. Herkimmät
tarvitsee vaihesiirron tunnistuksen. Niin pieni on polkupyörän aiheuttama
muutos!
Ehkäpä siinä on kaksi kelaa rinnakkain ja näin saadaan sille pituutta? Jos
se on vain herkempi kuin pitkulainen yksi kela.
>> Missä olet kahdeksikon nähnyt? Pelkkä rengas se on aiemmissa
>> dokumenteissa ollut. Voisihan tuollainen olla joku erikoismalli.
>
> Itse kanssa olen kiinittänyt huomion noihin 8-mallisiin silmukoihin.
> Mielestäni uusissa asennuksissa tuollaisia. Joku 1-2 v sitten
> tuolleisen ensimmäisen kerran huomasin.
>
> Voihan tuo olla herkempi. Jos ajatellaan että "tyhjänä" tuo silmukka
> on tietyllä LC-resonassilla, kun auto tai muu metallimöykky ajaa
> pälle ja parantaa vuon kulkua "kasin reijästä toiseen" -> resonanssi
> (induktanssi) muuttuu enempi kuin yhdellä silmukalla -> mopot yms.
> vähempi metalliset tunnnistetaan helpommin.
>
> Niin itse kuvittelen tuon tunnistuksen perustuvan resonanssitaajuuden
> muutokseen.
Testasin asiaa käytännössä. Kun sama johtovyyhti oli asennettu kahdeksikon
muotoon niin metallikappale synnytti suuremman muutoksen
resonanssitaajuudessa kuin soikion muotoisessa vyyhdissä. Perustoimintatapa
on siis sama mutta sitä en tutkinut väheneekö tunnistusetäisyys vastaavasti
koska silmukkahan on näin tehtynä pienempi koska tutkimusmenetelmä oli
turhan subjektiivinen. Mutta ainakaan kahdeksikko ei romuta toimintaa. Siinä
voidaan myös ehkä hakea sitä että poikittain oleva silmukka osuu näin
paremmin kumpaankin etupyörään.
Myös se tuli vahvistettua että metallikappale pienentää induktanssia mikä
näkyy taajuuden nousemisena. Näihän asia oli dokumenteissa selitetty.
Metelliesine muodostaa tavallaan tuohon muuntajaan toision, joka on
oikosuljettu ja näin vähentää induktanssia. Nämä häviöt olivat ilmeisesti
sen verran suuria että simulaattorilla testattu oskillaattoriratkaisu ei
jaksanut saada tuota värähtelemään oikein vaan vahvistusta piti lisätä.
Nyt pitää vain odottaa että lumet sulaa :-)