Muuntaja / kuristin
Nuuska
Kiinnostaisi saada lisätietoa muuntajan ja kuristimen rakenne-erojen syistä.
Muuntajan E-I-pakkahan ladotaan niin, että joka toinen E osoittaa oikealle
ja joka toinen vasemmalle.
Kuristimessa jokainen E osoittaa smaan suuntaan. Lisäksi keskimmäinen levy
on inansa lyhyempi kuin muut, joten kosketusta I:n kansa syntyy vain päissä.
MIKSI?
Ja mitä haittoja tulee jos kuristimen tekee toisin.
Meillä on kasapäin isoja kuristinpakkoja valmiina, mutta tarve olisi
muutamalle pienellekin., ja niitä voisi tehdä puretuista verkkomuuntajista.
Nuuska
Tauno Voipio
Tempulla tehdään ilmaväli. Sen tarkoitus on pehmentää
kuristimen käyttäytymistä, jos rautasydän kyllästyy.
Muuntajassa halutaan käämien väliin mahdollisimman
tiukka kytkentä, eikä ilmaväli ole tässä hyvä.
--
Tauno Voipio
upsid...@downunder.com
<tauno....@notused.fi.invalid> wrote:
>On 31.3.11 8:30 , Nuuska wrote:
>> Tervehdys
>>
>> Kiinnostaisi saada lisätietoa muuntajan ja kuristimen rakenne-erojen syistä.
>>
>> Muuntajan E-I-pakkahan ladotaan niin, että joka toinen E osoittaa oikealle
>> ja joka toinen vasemmalle.
>>
>> Kuristimessa jokainen E osoittaa smaan suuntaan. Lisäksi keskimmäinen levy
>> on inansa lyhyempi kuin muut, joten kosketusta I:n kansa syntyy vain päissä.
>>
>> MIKSI?
>>
>> Ja mitä haittoja tulee jos kuristimen tekee toisin.
>>
>> Meillä on kasapäin isoja kuristinpakkoja valmiina, mutta tarve olisi
>> muutamalle pienellekin., ja niitä voisi tehdä puretuista verkkomuuntajista.
>>
>> Nuuska
>
>
>Tempulla tehdään ilmaväli. Sen tarkoitus on pehmentää
>kuristimen käyttäytymistä, jos rautasydän kyllästyy.
Täydennetään vielä sen verran, että kyllästymistä tapahtuu helposti,
jos virrassa on mukana tasavirtakomponentti.
Jos esim. verkkolaitteessa on tasajännitepuolella kuristin, jonka
tehtävänä on vaimetaa hurinajännitteitä mutta päästää tasavirta
lävitse, kuristimessa on melkoisella varmuudella ilmaväli. Tällaisia
kuristimella varustettuja virtalähteitä ei tosin ole paljoa näkynyt
sitten putkikauden.
Loistelampun kurisitin ei käsittele tasavirtaa, joten siinä tuskin on
ilmaväliä.
Timo Neuvonen
Lisäksi ilmaväli muitten ominaisuuksien ohella auttaa pitämään kuristimen
induktanssin helpommin hallittavana, koska pienikin ilmaväli muodostuu
helposti merkittäväksi osaksi magneettipiiriä ja tällöin käytetyn raudan
magneettisten ominaisuuksien vaihtelut mm. raudan tyypin/valmistajan,
tuotantoerän, lämpötilan jne suhteen eivät enää vaikuta induktanssiin yhtä
voimakkaasti.
Levysydämistä ei nyt ole ulkomuistissa numerotietoa, mutta
ferriittisydämissä voi jonkin ilmaraottoman sydämen AL-arvon (induktanssin
ja kierrosmäärän neliön suhde) spekseissä olla toleranssi useita kymmeniä
prosentteja, mutta samasta materiaalista tehdyn ilmaraollisen sydämen
toleranssi saattaa olla enää vain kymmenesosa ilmaraottoman vastaavasta.
Merkittävä ero, jos pitää teollisesti valmistaa kuristimia joilla
induktanssi pitää toistettavasti mennä vaikka muutaman prosentin sisään
tavoitellusta.
--
TiN
Nuuska
Kiitos vastauksista - erityisesti se tasavirtapointti.
Putkivahvistimiahan tässä nysväillään ja suotokuristimista on kysymys -
olisi pitänyt tietty heti ilmoittaa täsmällisemmin. Toisaalta nyt sitten
tiedetään myös tuo pelkän AC-puolen käyttäytyminenkin.
Lopputulemus siis on, että jos vanhasta sopivan kokoisesta verkkomuuntajasta
haluaa tehdä kuristimen tassuunnatulle virralle, on pakan keskikohtaa
lyhennettävä, mikäli aikoo saada hyvän.
Kiitos
Nuuska
Ari Laitinen
> Lopputulemus siis on, että jos vanhasta sopivan kokoisesta
> verkkomuuntajasta haluaa tehdä kuristimen tassuunnatulle virralle, on
> pakan keskikohtaa lyhennettävä, mikäli aikoo saada hyvän.
En minä tuota noin suoraviivaisesti tulkitsisi.
DC kuristimilla oleellinen parametri on se maksimi tasavirta, jolle se on
mitoitettu. Ilmavälillä voit kyllä kasvattaa tuota maksimia mutta samalla
myös katoaa kuristimesta sen induktanssi, mikä yleensä on se toivottu
ominaisuus. Mitenkään parempi siitä ei tule mutta johonkin kohtaan se voi
olla sopivampi.
PenaL
Juu, mm. perinteiset transduktori-tehonsäätö-, ja ohjauslaitteet
toimivat kenttää kyllästämällä.
Olen minä joskus käyttänyt vanhaa muuntajaa kuristimena, ja hyvin on
toiminut, jos ei ole ollut kovin tarkka vaatimus arvojen suhteen.
Muuntajan ja kuristimen pääperiaatteellinen ero on, että muuntajan läpi
pitäisi saada siirrettyä energiaa mahdollisimman häviöttömästi, ja
kuristimella pitäisi pystyä jarruttelemaan mahdollisiman tehokkaasti
virran kulkua per rakenteen koko. Käämiä ja sydäntä molemmissa.
-Pentti
Jyrki Saarela
> Lopputulemus siis on, että jos vanhasta sopivan kokoisesta verkkomuuntajasta
> haluaa tehdä kuristimen tassuunnatulle virralle, on pakan keskikohtaa
> lyhennettävä, mikäli aikoo saada hyvän.
Olennaisesti samaan lopputulokseen päässee sillä, että laittaa
sopivan(tm) paksuisen paperin E:n ja I:n väliin, jolloin yhden
ilmavälin sijasta sulla on kolme paperiväliä.
--
Jyrki
Heikki Kaskelma
> T�ydennet��n viel� sen verran, ett� kyll�stymist� tapahtuu helposti,
> jos virrassa on mukana tasavirtakomponentti.
T�ydennet��n viel� sen verran, ett� virtaan syntyy tasavirtakomponentti,
jos induktanssin kytkent� suoritetaan huonolla hetkell� - niinkuin yleens�.
Esimerkiksi j�nnitteen nollapiste on huono, j�nnitteen maksimi on hyv�.
Nuuska
"Jyrki Saarela" <jyrki....@gmailpistecom.invalid> kirjoitti viestissä:
> Olennaisesti samaan lopputulokseen päässee sillä, että laittaa
> sopivan(tm) paksuisen paperin E:n ja I:n väliin, jolloin yhden
> ilmavälin sijasta sulla on kolme paperiväliä.
Terve
Tuo oli hyvä vinkki - muuntajan purkaminen ja uusi käämiminen ovat jo sen
suuruusluokan askartelu, että ei erikseen te mieli alkaa niitä levyjä
lyhennellä.
Ajatus "keskisormien" katkomisesta tuli valmista kuristajaa katsellessa -
kuvittelin, että ne päät pitää olla kosketuksessa.
Kaupallisia intressejähän tässä ei ole - kunhan saadaan vanhoja tavaravuoria
hävitetyksi jotenkin mielekkäästi ennen kuin perikunta kyörää ne
kaatopaikalle...
Faktahan on, että madon suu on jo paljon lähempänä kuin äitivainaan tissi.
Nuuska
Timo Neuvonen
Jotta induktanssi säilyy samana, niin magneettipiirin muuten säilyessä
ennallaan on ilmavälin kasvattamisen jälkeen kierrosmäärää kasvatettava.
Mutta lopputulos silti kestää isomman virran kyllästymättä. Ellen nyt
erehdy, niin menisikö siinä suhteessa että jos tietynkokoinen ilmavälin
kasvatus vaatisi kierrosmäärän kasvatuksen esim. 2-kertaiseksi, niin
mielikuvani mukaan virran saa silti nostaa neliöjuuri-2 kertaiseksi jotta
sydän on vastaavassa toimintapisteessä kuin alunperin. Jos nyt oli kyse
verkkotaajuisista (teho)kuristimista, niin niissä tulee sitten jossain
vaiheessa vastaan raja että kierrosmäärää ei enää voi kasvattaa koska
samalla lanka ohenee ja resistanssi ja häviöt (lämpeneminen) kasvavat sitä
kautta jyrkästi (enemmän kierroksia + isompi resistanssi per kierros).
Suurempitaajuisissa rakenteissa tulee sitten vielä rakenteen aiheuttamat
kaikenmaailman omaresonanssit kiusaksi häviöitten ohella, mistä johtuen iso
virtakestoisuus helposti johtaa siihen että kuristin näkyy induktanssina
vain alempaan tajuuteen saakka kuin pienempivirtakestoinen vastineensa.
Mutta viimemainitut ovat enempi MHz/GHz alueen kuin verkkotaajuuden
ongelmia, ja siellä sydämet (sikäli kun lainkaan tarvitaan) ovat jo kovin
erilaisia EI-levypakkoihin verrattuna.
Ettei jäisi väärää käsitystä nimenomaan tasavirran myrkyllisyydestä
sydämelle, niin todetaan nyt vielä sekin, että yhtälailla AC voi kyllästää
sydämen. Vaikka sydänmateriaalin ominaisuudet ovatkin jossain määrin
taajuusriippuvaisia, niin periaatteessa samaa virtaa ne ovat molemmat.
DC-komponentilla virrassa on toki se ominaisuus, että sen päällä oleva AC on
sydämen kannalta epäsymmetrinen, ts. vuontiheys toisen puolijakson aikana on
suurempi, eikä suunta välttämättä vaihdu lainkaan jos AC:n osuus on pieni.
Mutta pelkälläkin AC:lla saa yhtälailla sydämen kyllästymään hetkellisesti,
jolloin induktanssi muuttuu epälineaariseksi, ts. virta/jännite/aika
käyttäytyminen muuttuu sen mukaan missä kohtaa jaksoa ollaan. Koko sydämen
kyllästyminen on taasen määrittelykysymys, induktanssi ei äkkiä katoa
tietyllä virralla, vaan muutos on jatkuva kuten pääsääntöisesti kaikki
fysikaaliset ilmiöt. Induktanssin pieneneminen tosin jossain käytöissä voi
nopeuttaa virran kasvua, mistä on sitten seurauksena itseään ruokkiva
tilanne jossa induktanssi näennäisesti katoaa hyvin jyrkästi.
Myöskin, vaikka teoreetikko voi esittää DC:lle täsmällisen määritelmän, niin
koko AC/DC komponenttikäsite on ainakin tässä asiayhteydessä jossain määrin
sopimuskysymys: jos systeemissä on oleellisesti eri taajuuksia, pitää
ratkaista katsotaanko DC-komponentiksi se joka ei vaihda suuntaansa tai
pysyy likimain vakiona millisekunnin, sekunnin, vai jonkin muun ajan. Pitää
vaan valita sovelluksen kannalta järkevä tapa tarkastella hetkellistä
summavirtaa riippumatta aiheutuuko se pääasiassa hetkellisestä suuresta
impedanssista tulevasta virtatransientista vai merkittävästä
tarkastelujakson kannalta vakiokomponentista jonka päällä elää pieni
muuttuva komponentti.
--
TiN
Tomppa
Noh. Jos kerta teet putkivahvareita niin eiköhän nuo verkkomuuntajat
aja asiansa. Virrat kun ei noissa putkipäätteissä ole päätä huimaavat.
Pikkasen kun pistät suuremmat elkot niin helpottanee kuristimen
tehtävää. :D
Matti Henriksson
"Timo Neuvonen" <timo...@tee-en.no-spam.net.invalid> kirjoitti
viestissä:4d950038$0$2865$7b1e...@news.nbl.fi...
DC-yksityiskohtaan pieni vinkki;
Jopa suhteellisen suurilla muuntajataajuuksilla (<500kHz) olen nähnyt
ratkaisun jossa
tasavirran aiheuttamaa sydämen kyllästymista on kompensoitu asettamalla
magneetti sydämen ulkopuolelle -kätevää(?).Lienee jonkun patenttikin?
-Matti
PenaL
No joo. Itselläkin on näköjään useampia projekteja kesken, joihin on
ollut mukava palata kehittyneemmän perspektiivin, tietojen ja
kokemuksien kanssa vuosikymmeniäkin myöhemmin. Alkaa näyttää, että
kaikki projektit ei valmistu koskaan. Tai valmistuvat jolloin
kiinnostavuus siitä asianomaisesta jutusta on "käytetty". Mutta, eipä
sillä väliä. Matkalla olo on tärkeämpää kuin perille pääsy, joku
kiinalainen viisaus sanoo.
Musiikissa, elektroniikassa ja soittamisessa on jotakin samaa
kiehtovuutta - vaikka olisi alueittain pidemmälläkin, niin perusasiat
ovat siinä jossain ihan lähellä tykönä...:-)
Joitakin keskeneräisiäkin, vähemmän itseä kinnostavia projekteja
kannattaa tyrkyttää esim. netissä sopivalla foorumilla, mutta tuskin
nopean rikastumisen toivossa - jollekin ne voivat olla harrastuksellisia
helmiä, vaikka iso raha noiden kanssa ei ylenesä vaihda omistajaa.
-Pena
Näsä
> Nuuska wrote:
> > "Jyrki Saarela" <jyrki.saar...@gmailpistecom.invalid> kirjoitti
>
> - Näytä siteerattu teksti -
Wanhojen putkiradioiden muuntajista ja kuristimista noita papereita
löytyi levyjen joka välistä;)
Osa lienee sittemmin korvattu lakoilla ym pinnotteilla.
Muuntajassa ilmavälin e ja i levyn välissä pitäis olla n. promille
muuntajan ns. magneettikierroksen keskiarvosta.
Ilmaväli vaikuttaa muuntajassa tyhjäkäyntivirtaan ja rautojen
lämpötiloihin.
Suurempitehoisissa muuntajissa pinnoittamattomat
ja ilman ilmaväliä kootut levypakat saattavat hitsautua yhteen.
Uutisryhmä
viestissä:4d964242$0$2830$6bda...@news.fne.fi...
> It happens that Nuuska formulated :
> :D
Joo, mutta ei poista sen tarvetta :-)
mika
Seppo Nurmi
>
> Putkivahvistimiahan tässä nysväillään ja suotokuristimista on kysymys -
> olisi pitänyt tietty heti ilmoittaa täsmällisemmin. Toisaalta nyt sitten
> tiedetään myös tuo pelkän AC-puolen käyttäytyminenkin.
Et sinä siellä mitään kuristimia tarvitse, ellet tee
kitaravahvistimia. Vuonna yksi ja kaksi isohkot muutaman sadan
mikrofaradin elkot olivat kalliita. Kuristimen lisääminen tuli
halvemmaksi. Tänään on tilanne toisinpäin.
Katsopa muistiskoopilla anodijännitettä, kun vahvistimen nupit ovat
kaakossa (tai asennossa 11 kuten Spinal Tapilla), kun kitaristi
revittelee sydämensä kyllyydestä. Siinä kohtaa vahvistin muuttuu äänen
toistajasta äänen muokkaajaksi.
Seppo Nurmi
Näsä
> On 31.3.2011 12:38, Nuuska wrote:
>
>
>
> > Putkivahvistimiahan tässä nysväillään ja suotokuristimista on kysymys -
> > olisi pitänyt tietty heti ilmoittaa täsmällisemmin. Toisaalta nyt sitten
> > tiedetään myös tuo pelkän AC-puolen käyttäytyminenkin.
>
> Et sinä siellä mitään kuristimia tarvitse, ellet tee
> kitaravahvistimia. Vuonna yksi ja kaksi isohkot muutaman sadan
> mikrofaradin elkot olivat kalliita. Kuristimen lisääminen tuli
> halvemmaksi. Tänään on tilanne toisinpäin.
Totta, kunnollisia lyyttejä ei edes ollut.
Silloin myös lähes jokaväliin suodatuksessa pistettiin poikittaista
kuormaa.
Tomppa
Niih en sitä väittänytkään...
Nuuska
No mites se menee - kitaravahvistimiahan nysväillään - Kun aloitetaan
tasasuunnatusta esim 250 - 350 V jännitteestä ja vaihtoehtoina on laittaa
- iso lyytti maihin - sarjavastus - iso lyytti maihin
- iso lyytti maihin - kuristin - iso lyytti maihin
Kummassa tapahtuu enemmän jännitehäviöä, jos lopputuloksena halutaan yhtä
puhdasta sähköä.
Kaikenlaisia komponentteja löytyy - uusia ei juurikaan osteta.
Nuuska
p.s. - ei siihen "äänenmuokaimen havaitsemiseen" mitään mittareita tarvita -
tokihan se kuuluu - ja kuuluu asiaankin.
p.s. 2 - teholuokat on max 10W
Näsä
Perinteisesti, putkilaitteissa, eka on se poikittainen kuorma, jolla
poistetaan piikit, joiden ei haluta varautuvan lyytteihin, eikä niitä
särkevän.
Ari Laitinen
> Terve
>
> No mites se menee - kitaravahvistimiahan nysväillään - Kun aloitetaan
> tasasuunnatusta esim 250 - 350 V jännitteestä ja vaihtoehtoina on
> laittaa
> - iso lyytti maihin - sarjavastus - iso lyytti maihin
> - iso lyytti maihin - kuristin - iso lyytti maihin
>
> Kummassa tapahtuu enemmän jännitehäviöä, jos lopputuloksena halutaan
> yhtä puhdasta sähköä.
Pitää sitten määrittää puhtaus. Kuristimen kanssa jännitteeseen syntyy
erilainen aaltomuotohäiriö kuin vastuksen kanssa. Asiaa lienee helppo tutkia
simulaattorissa erilaisilla kuormitustavoilla. Vastuksessa tietysti syntyy
jännitehäviötä enemmän mutta seähän on sen ideakin.
Näsä
Ei noista putkiajan vastuksista oikein selvää saa ovatko vastuksia vai
kuristimia,
rautalangasta kierrettyjä keloja ;)
upsid...@downunder.com
>Terve
>
>Kiitos vastauksista - erityisesti se tasavirtapointti.
>
>Putkivahvistimiahan tässä nysväillään ja suotokuristimista on kysymys -
>olisi pitänyt tietty heti ilmoittaa täsmällisemmin. Toisaalta nyt sitten
>tiedetään myös tuo pelkän AC-puolen käyttäytyminenkin.
Kun ennen muinoin putkia käytettiin tasasuuntaajina, niiden
katodivirta oli varsin rajattu (kymmeniä-satoja mA), jolloin oli
ensiarvoisen tärkeää venyttää johtokulma jokaisen puoliaallon kohdalla
mahdollisimman pitkäksi. Tällöin LC ja CLC tyyppiset verkkosuotimet
olivat omiaan.
Vaatimatonkin piidiodi, kuten 1N4007 (1 kV 1A) jaksaa kyllä varata
pienen putkivehkeen konkan ilman mitään kuristimia, vaikka
tasasuuntaajan johtokulma jäisikin pariinkymmeneen asteeseen.
Jos joutuu korvaamaan AZnn/EZnn/GZnn tyylisen tasasuuntausputken
piidiodeilla, pari 1N4007 diodia ei jännitekestoisuuden puolesta
oikein tahdo kestää esim. 400 V anodijännitteellä, Kaksi 1N4007
sarjassa/tasasuuntaajapuolisko mahdollisesti höystettynä
rinnakkaiskondensaattoreilla (ja kiistanalaisesti)
jänntteentasausvastuksilla ainakin kestää hyvin.
Toisaalta jos joutuu korvaamaan AZnn/EZnn/GZnn tyylisen
tasasuuntausputken piidiodeilla, keskimääräinen anodijännite nousee ja
se ei kyykytä niin pahasti kuin alkuperäisillä tasasuuntausputkilla.
Jos haluaa alkuperäisen putkisoundin, piidiodien kanssa on syytä
laittaa sarjaan sopivat suurtehoiset sarjavastukset simuloimaan
tasasuuntausputkien varsin korkeaa sisäistä resistanssia.
Heikki Kaskelma
> Et sinä siellä mitään kuristimia tarvitse, ellet tee
> kitaravahvistimia. Vuonna yksi ja kaksi isohkot muutaman sadan
> mikrofaradin elkot olivat kalliita. Kuristimen lisääminen tuli
> halvemmaksi. Tänään on tilanne toisinpäin.
>
> Katsopa muistiskoopilla anodijännitettä, kun vahvistimen nupit ovat
> kaakossa (tai asennossa 11 kuten Spinal Tapilla), kun kitaristi
> revittelee sydämensä kyllyydestä. Siinä kohtaa vahvistin muuttuu äänen
> toistajasta äänen muokkaajaksi.
Pentodilla (ja tetrodilla) suojahilan jännitteen tasaisuus on paljon
tärkeämpää kuin anodijännitteen tasaisuus. Anodivirta ei riipu
kovin voimakkaasti anodin jännitteestä. Suojahilan virta on pieni,
joten se on helppo suodattaa.
Suosittelen:
Millman, Jacob. Vacuum-tube and Semiconductor Electronics (1958).
Jyrki Saarela
> Pentodilla (ja tetrodilla) suojahilan jännitteen tasaisuus on paljon
> tärkeämpää kuin anodijännitteen tasaisuus. Anodivirta ei riipu
> kovin voimakkaasti anodin jännitteestä. Suojahilan virta on pieni,
> joten se on helppo suodattaa.
Juu, onhan se noinkin. Silloin kun liikutaan oppikirjamaisella
alueella pienillä säröprosenteilla. Kitaravahvistimessa ollaan kyllä
keskimäärin tuon alueen ulkopuolella pahan kerran. Kyllä se
anodijännitteen notkahtaminen kummasti vaikuttaa siihen pääteasteen
särönmuodostukseen siinä vaiheessa kun pyydetään 200% tarjolla
olevasta tehosta...
--
Jyrki
Nuuska
"Jyrki Saarela" <jyrki....@gmailpistecom.invalid> kirjoitti
. Kyllä se
> anodijännitteen notkahtaminen kummasti vaikuttaa siihen pääteasteen
> särönmuodostukseen siinä vaiheessa kun pyydetään 200% tarjolla
> olevasta tehosta...
Terve
Sitten on myös niitä, jotka soitavat puhtaalla soundilla ja jotka
rakentelevat putkivahvistimia huvikseen musiikin kuunteluun - kaverini kansa
ollaan "niitä"
Nuuska
upsid...@downunder.com
Kitaravahvistimen säröytymiskäyttäytyminen on oleellinen osa sähkö-
kitara_nstrumentin_käyttäytymistä. Tällainen yliohjautuva vahvistin
generoi ainakin suuren määrän harmoonista säröä, josta ei juurikaan
ole pahemmin haittaa, kun kitaran soinnuilla on yleensä joku
harmooninen suhde keskenään. Juuri tämän takia vanhat
putkikitaravahvistimet kuulotavat hyviltä.
Jos kuitenkin koko orkesterin soitto, mukaan lukien laulu, menisi
saman vahvistimen läpi siitä syntyy helposti myös
intermodulaatiotuloksia (erityisesti transistorivahvistimilla), jotka
kuulostavat ikäviltä, jos intermodulaatiotulos ei ole harmoonisessa
suhteessa alkuperäisiin sointuihin
---
Kunnollisen laajakaistaisen (10 oktaavia) putkipäätevahvistimen suurin
hankaluus on päätemuuntaja, bassoilla pitäisi olla valtava rautasydän,
diskanteilla pitäisi olla pieni päätemuuntaja hajakapasitanssien
minimoimiseksi.
Miksei samalla rakennettaisi aktiivikaiutin putkilla ?
Kolmitiekaiuttimen bassopuolen päätemuuntajassa voi ihan hyvin käyttää
50 Hz verkkomuuntajan rautoja, Keskioktaaveja varten pitää etsiä
jotain hyviä muuntajarautoja ja ylimpiä oktaaveja varten ferriiteillä
muuntaja sadaan riittävän pieneksi, hajapasitanssien minimoimiseksi
Muilta osin siis putkipääte voisi olla identtinen kaikilla kaistoilla,
mutta vain päätemuuntajat olisivat erilaisia, vaikkakin
diskanttipuolella selviäisi pienemmilläkin putkilla (esim. EL34 parit
basso- ja keskiikaiuttimia ajamassa ja EL84 pari riittäisi ihan hyvin
diskantin ajamiseen).
MdMaxx
Mitä se tarkoittaa käytännössä?
"Nuuska" <nuus...@sci.fi> wrote in message
news:nkUkp.28585$mX5....@uutiset.elisa.fi...
> Tervehdys
Ari Laitinen
> Anteeksi aiheeton kysymys mutta mitä tarkoittaa tuo muuntajan
> kyllästyminen? Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Jos muuntajaan syöttää liian suuren jännitteen niin magneettivuo kasvaa niin
suureksi, että muuntajan rautojen kyky pitää vuo sisällään pettää ja
muuntaja haukkaa tällöin verkosta piikkimäisesti normaalia paljon suuremman
tyhjäkäyntivirran.
Tämä voi tapahtua hetkellisesti myös muuntajaa käynnistettäessä normaalista
käyntitilasta poikkeavan virran ja jännitteen vaihe-eron vuoksi. Siksi iso
muuntaja voi käräyttää sulakkeen käynnistyksessä jos käynnistysvirtaa ei
rajoiteta aluksi.
Kyllästymistä ei tapahdu muuntajaa kuormittamalla. Edes oikosulku toisiossa
ei saa muuntajaa kyllästymään.
Näsä
Asiaa voi selittää myös esim:
Magneettivuo on suurempi kuin mitä rautojen permeabiliteetti sallii.
Rautojen magneettivuo ei ehdi virtojen nollakohdissa palautua
nollaksi.
Seurauksena saattaa olla mm. rautojen pysyvä magnetoituminen.
PenaL
> MdMaxx wrote:
>> Anteeksi aiheeton kysymys mutta mitä tarkoittaa tuo muuntajan
>> kyllästyminen? Mitä se tarkoittaa käytännössä?
>
> Jos muuntajaan syöttää liian suuren jännitteen niin magneettivuo
> kasvaa niin suureksi, että muuntajan rautojen kyky pitää vuo
> sisällään pettää ja muuntaja haukkaa tällöin verkosta piikkimäisesti
> normaalia paljon suuremman tyhjäkäyntivirran.
>
> Tämä voi tapahtua hetkellisesti myös muuntajaa käynnistettäessä
> normaalista käyntitilasta poikkeavan virran ja jännitteen vaihe-eron
> vuoksi. Siksi iso muuntaja voi käräyttää sulakkeen käynnistyksessä
> jos käynnistysvirtaa ei rajoiteta aluksi.
>
Ahaa, ja kun mä olen kuvitellut, että siinä vaiheessa, kun muuntajaan
kytketään sähöt, magneettivuota ei ole vielä päässyt muodostumaan jonka
vasta-SMV "jarruttaisi" virrannousua. Myöhemminhän, kun vaihtovirta ja -
jännite "pyörivät" muuntajassa sopivasti vaihesiirrossa keskenään tämä
muodostaisi muuntajaan sisäisen reaktiivisen kuorman, joka vastustaa
virrannousua....
> Kyllästymistä ei tapahdu muuntajaa kuormittamalla. Edes oikosulku
> toisiossa ei saa muuntajaa kyllästymään.
>
>
>
Ja kun mä olen ollut siinä käsityksessä, että mm. pienissä
akkulatureissa virranrajoitus on "rakennettu" siten, että pakka on
tahallaan mitoitettu alamittaiseksi, mutta käämit riittävän paksuiksi
jolloin muuntaja itse alkaa rajoittamaan virtaa tietyssä vaiheessa, kun
muuntaja ei voi enempää magnetoitua jolloin tämä alkaa limitoida
virrannousua. Skoopilla huomaa, kun tässä vaiheessa virran muoto alkaa
olla kaikkea muuta kuin siniä...
Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää...;-)
-Pentti
Ari Laitinen
> kytketään sähöt, magneettivuota ei ole vielä päässyt muodostumaan
> jonka vasta-SMV "jarruttaisi" virrannousua. Myöhemminhän, kun
> vaihtovirta ja - jännite "pyörivät" muuntajassa sopivasti
> vaihesiirrossa keskenään tämä muodostaisi muuntajaan sisäisen
> reaktiivisen kuorman, joka vastustaa virrannousua....
Juuri tuota vaihesiirtoa käsittelin, joten olet ollut siltä osin oikeassa
käsityksessä. Mutta siinä kohtaa ilmeisesti olet erehtynyt että muuntaja ei
rajoittaisi indutiivisesti virtaa heti käynnistyessään. Virtapiikki johtuu
sydämen kyllästymisestä kun muuntajan induktiivisuus romahtaa sen jouduttua
toiminta-alueensa ulkopuolelle. Voit tutkia asiaa esim. simulaattorissa,
jossa sydän ei kyllästy.
> Ja kun mä olen ollut siinä käsityksessä, että mm. pienissä
> akkulatureissa virranrajoitus on "rakennettu" siten, että pakka on
> tahallaan mitoitettu alamittaiseksi, mutta käämit riittävän paksuiksi
> jolloin muuntaja itse alkaa rajoittamaan virtaa tietyssä vaiheessa,
> kun muuntaja ei voi enempää magnetoitua jolloin tämä alkaa limitoida
> virrannousua. Skoopilla huomaa, kun tässä vaiheessa virran muoto alkaa
> olla kaikkea muuta kuin siniä...
Pienissä muuntajissa erityisesti tämä ilmiö ei johdu sydämen kyllästymisestä
vaan siitä että toisioon päästetään vain osa magneettivuosta.
> Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää...;-)
Muuntajista voi oppia lisää koko ikänsä :-)