Perävaunu-asiaa
Kenneth Lindqvist
5.6.2003 Lähde: Tuulilasi
Teksti: Tapio Ketonen, Kuvat: Anssi ja Kimmo Kienanen, Petri Mulari,
Vesa Eskola
Viime vuoden lopulla Suomessa oli rekisterissä miltei puoli miljoonaa
kevytperävaunua. Niiden sesonkiaikaa on kevät ja alkukesä.
Kesämökkeilijät ja rakentajat rahtaavat tavaraa jouset lysyssä, renkaat
pussilla ja lavat notkuen. Käyttäjät eivät suo kovinkaan paljon ajatusta
vaunun käytölle, vaikka kannattaisi. Siinä ei sinänsä ole mitään vaikeaa
tai salaperäistä, mutta käyttämällä edes vähän tervettä järkeä moni
haaveri jäisi tapahtumatta ja turha sakko saamatta.
Pieni perävaunu
Kevyiden tavaraperävaunujen suosio on vakaata. Useimmilla
omakotiasujilla ja hyvin monilla kesämökkeilijöillä on nurkissaan pieni
perävaunu, jolla kuljetetaan milloin mitäkin.
Eristeiden, sementin, tiilien tai lautojen kuljettaminen henkilöautolla
on vaikeaa, ja sisustukseen tulee helposti vaurioita. Tavaran
kuljettaminen sisätiloissa ei kannata. Verhousremontin hinnalla saa
yleensä riittävän hyvän käytetyn perävaunun.
Kevyt perävaunu on kaikin puolin kätevä apuväline. Vaunut ovat halpoja,
eikä vuotuista katsastusvelvollisuuttakaan ole. Riittää, että haltija
huolehtii valojen toiminnasta ja renkaiden kunnosta. Käyttökin on
halpaa: vaunun pakollisen liikennevakuutuksen vuosimaksu on edullinen.
Vakuutusmaksun vastikkeeksi taitaa tosin saada aika vähän. Perävaunun
kanssa aiheutettu vahinko korvataan poikkeuksetta vetävän auton
vakuutuksesta, ja siitä myös menevät bonukset.
Kevyen perävaunun käyttämisessäkään ei ole ongelmia. Autossa tietenkin
pitää olla asianmukainen vetokoukku, ja vuodesta 1998 käyttöön otetuissa
autoissa sen pitää olla hyväksyttyä mallia. Vetokoukkua tai sen
asennusta ei ole enää vuosiin tarvinnut katsastaa, mutta toki koukun
pitää olla kunnolla kiinni ja sähkökytkentöjen normien mukaiset.
Kuljettajalle ei aseteta erityisvaatimuksia. Tavallinen henkilöauto- eli
B-luokan kortti antaa pätevyyden myös kokonaismassaltaan enintään
750-kiloisen kevytperävaunun käyttöön. Tätä raskaampien perävaunujen
kanssa tarvitaan ns. pikku-E eli BE-luokan kortti, jos yhdistelmän
suurin sallittu kokonaismassa ylittää 3 500 kg tai jos perävaunun suurin
sallittu kokonaismassa on suurempi kuin vetoauton omamassa.
Eräs useimmin unohtuvista asioista perävaunun käytössä näyttäisi olevan
nopeusrajoitus. Jos autossa on perävaunu, meillä tällaisen yhdistelmän
suurin sallittu nopeus on aina 80 km/h. Aika moni viilettää etenkin
tyhjä kärry perässään maantiellä tai moottoritiellä samaa nopeutta kuin
muutkin. Ylinopeussakko tuleekin sitten aikamoisena yllätyksenä.
Jarruttoman perävaunun suurin kokonaismassa voi olla enintään 750 kg.
Voi se toki olla raskaampikin, mutta silloin yhdistelmällä on matalampi
nopeusrajoitus. Käytännössä yli 750-kiloista jarrutonta perävaunua ei
yleensä voi vetää henkilö- tai pakettiautolla, sillä jokseenkin kaikki
autonvalmistajat ilmoittavat tuon kilomäärän jarruttoman perävaunun
suurimmaksi sallituksi kokonaismassaksi.
Yhä useammassa tapauksessa valmistajat ovat jo tinkineet tuostakin
rajasta. Hyvin monessa tavallisessa perheautossa jarruttoman perävaunun
massan pitää olla paljon pienempi. Esimerkiksi Lada Samaralle sallitaan
vain 300 kg. A-Mersulla, Mazda 323:lla, Fiat Puntolla, Toyota Yarisilla
ja Yaris Versolla saa vetää enintään 400 kg painavaa jarutonta vaunua.
Monelle käyttäjälle myös kokonaismassarajoitukset ovat täysin uusi ja
yllättävä asia. Tieto näistäkin menee perille usein vasta poliisiauton
takapenkillä.
Kokonaismassan rajoittaminen tekee usein koko jarruttoman perävaunun
mielekkyyden kyseenalaiseksi. Jos esimerkiksi edellä mainitun Lada
Samaran perään kytketään jarruton 192 kg painava perävaunu, kolme 40 kg
sementtisäkkiä vie jo perävaunun kokonaismassan liian raskaaksi.
Kätevämpää on heittää nuo kolme pussukkaa peräkonttiin, siellä ne
kulkevat ongelmitta ja ilman nopeusrajoitusta.
Jos vaunuun kuormataan liikaa tavaraa, poliisi muistaa sakolla ja
kuormaa pitää keventää heti. Tämä on useimmille tuttu asia. Silti
rautakaupassa näkee aina silloin tällöin, miten joku urhea kuormaa
kevytperävaunuun pari letkaa umpitiiliä ja muuta pikkutavaraa.
Perävaunumassan rajoittamiselle on kyllä olemassa pätevät syyt. Jos
perävaunussa ei ole jarruja, koko yhdistelmä on pelkästään auton
jarrujen varassa. Kaikki se massa, joka on jarruttoman perävaunun
akselilla, synnyttää kyllä yhdistelmälle liike-energiaa, mutta se ei
osallistu millään tavalla hidastamiseen. Jarrutusmatka pitenee.
Jos sama kilomäärä kuormataan autoon, lisämassa lisää myös jarruvoimaa,
koska tien ja renkaiden välinen kitkavoima kasvaa. Periaatteessa auton
jarrutusmatka pysyy samana riippumatta auton kuormituksesta, jos jarrut
toimivat oikein ja niiden teho riittää.
Jarrullinen perävaunu on siinä suhteessa parempi, että perävaunun jarrut
hoitavat oman osuutensa. Varsinaista työntövoimaa kohdistuu perävaunusta
autoon vain vähän.
Perävaunun massa vaikuttaa toki vetoauton ajettavuuteen muutenkin. Sillä
on liikkeelle lähtöön ja mäennousukykyyn suuri vaikutus. Myös kuorman
dynaamiset heilahtelut voivat vaikuttaa ratkaisevasti auton
ajettavuuteen. Vetokoukku on kaukana takapyöristä, joten pienetkin
vempautukset tuntuvat voimakkaina.
Kuorman sijoittaminen
Kuorman sijoittaminen perävaunuun oikein on tärkeämpää kuin moni osaa
kuvitellakaan. Tärkein asia tietenkin on se, että kuorma jakautuu vaunun
akseliin nähden tasan. Vetoaisan kautta autoon kohdistuva paino eli
aisapaino ei saa olla liian suuri, mutta toisaalta aisa ei saa
nostaakaan vetoautoa. Vetokoukun kautta kohdistuva lisäpaino antaa
takapyörille enemmän pitoa, mikä on tarpeen kuorman heilahtelujen takia.
Jos perävaunun aisa nostaa auton perää, asiaan liittyy muitakin vaaroja
kuin vain perävaunun irtoaminen. Peräpään keveneminen vähentää myös
takapyörien pitoa, ja tällöin pito voi yllättäen loppua kesken. Jos
vaunu alkaakin kuljettaa auton perää sivuun omia aikojaan, yhdistelmä
päätyy linkussa ojan pohjalle - jos käy hyvä tuuri eikä vastaan tule
väärällä hetkellä ketään.
Parhaan ajettavuuden aikaansaamiseksi perävaunu pitäisi kuormata siten,
että kuorma olisi mahdollisimman lähellä vaunun akselia. Jos kuorma
jakautuu pitkälle matkalle, sen hitausmomentti pystyakselin suhteen
kasvaa. Kuormattu vaunu alkaa heilua omaan tahtiinsa, ja jos kuormaa tai
vauhtia on paljon, yhdistelmä alkaa heilahdella.
Pitkien esineiden kuljettamisessa pitää muistaa, että kuorma saa ulottua
enintään kaksi metriä yli perävaunun takalaidan. Jos ylitys on yli
metri, perään on sidottava 30 x 30 cm kokoinen punainen tai
punakeltainen merkkilippu. Pimeällä ylitys on merkittävä punaisella
valolla ja punaisella heijastimella.
Yhtä tärkeää kuin kuorman oikea sijoittelu on sen kunnollinen sitominen.
Poliisi pysäyttää ja sakottaa herkästi, jos kuljetetaan irtainta tai
huonosti sidottua tavaraa. Periaate on se, että tavaroiden pitää pysyä
kyydissä, ajetaan yhdistelmällä miten hurjasti tahansa.
Tavaroiden irtoaminen aiheuttaa vakavan vaaran muille. Lisäksi
irtonaiset tavarat vaurioittavat perävaunua ja vetoautoa.
Merkityksetöntä ei ole myöskään se, että myös kuljetettava tavara
rikkoutuu, jos se pääsee putoamaan. Kuormaliinat maksavat muutamia
euroja, joten niitä kannattaa ostaa useampi varastoon.
Jarrullisessa perävaunussa käytetään työntöjarrua. Vetoaisassa on jousen
varassa oleva sisään painuva osa. Kun vetoautoa jarrutetaan, perävaunu
yrittää työntää autoa eteenpäin. Tällöin aisassa oleva mekanismi painuu
kokoon, ja samalla siitä pyöräjarruihin johtava mekanismi kiristyy.
Jarrumekanismi kaipaa säännöllisesti huoltoa, ennen kaikkea kiristämistä
ja voitelua. Jos mekanismi ei ole riittävän kireällä, jarrut eivät toimi
kunnolla ja jarrutusmatka kasvaa. Työntävä perävaunu myös vaikeuttaa
auton hallitsemista.
Perävaunujarrut on varustettu peruutusautomatiikalla. Jarrut ovat
rumpujarrut, ja jarrukenkiin on rakennettu mekanismi, joka vapauttaa ne
toisesta päästään, vaikka aisan mekanismi vetääkin jarrut päälle.
Jarrukengät tarttuvat taaksepäin pyöriviin jarrurumpuihin, ja tämä liike
laukaisee jousikuormitetun mekanismin. Perävaunujarrut siis pitävät
ainoastaan yhteen suuntaan.
Nimenomaan jarrujärjestelmän toiminnan varmistaminen on syynä siihen,
että perävaunu, jonka kokonaismassa on yli 750 kg mutta enintään 3 500
kg, on katsastettava käyttöönottovuodesta laskien joka toinen vuosi
vuoden loppuun mennessä.
Katsastaminen
Määräaikaiskatsastuksesta vapaita ovat perävaunut, joiden kokonaismassa
on enintään 750 kg. Tämä siis vapauttaa katsastusvelvollisuudesta kaikki
kevytperävaunut. Mutta yllätys yllätys, samalla pääsevät myös enintään
750 kg kokonaismassaiset jarrulliset perävaunut tuosta velvollisuudesta
kuin koira veräjästä - eräänlainen porsaanreikä tämäkin.
Tästä huolimatta perävaunu ei saa olla missä kunnossa tahansa.
Valaistuslaitteiden kuntoa valvotaan liikenteessä, ja jos liikennettä
valvova poliisi katsoo aiheelliseksi, mikä tahansa ajoneuvo voidaan
määrätä katsastukseen - jopa jarruton perävaunu.
Entiseen aikaan perävaunu ja vetoauto piti katsastaa pareissa, jotta
kytkentä varmasti sopi yhteen. Ns. ristiinkytkentä lopetti tämän
hankalan byrokratian. Jos auton vetokoukku on sijoitettu vaatimusten
mukaisesti ja perävaunun valoille on normin mukainen pistorasia, auton
perään voi kytkeä minkä perävaunun tahansa, kunhan se painonsa ja
mittojensa puolesta soveltuu käytettäväksi auton kanssa.
Valojen toiminta varmistetaan sillä, että autossa olevan
perävaunupistorasian kytkennät tehdään normin mukaisesti. Pientä
hämminkiä voi tuottaa pistorasian nastan 2 kytkentä. Vanhoissa autoissa
se oli vapaana, ja sen kautta syötettiin yleensä matkailuperävaunulle
jatkuvaa virtaa vaunun akun lataamiseen. Sittemmin tuo napa on otettu
takasumuvalon käyttöön - sumuvalo on uusissa vaunuissa pakollinen
varuste. Niinpä vanhaan autoon kytketyssä uudessa perävaunussa
takasumuvalo voi palaa jatkuvasti. Jatkuva virta pitää siis poistaa
auton pistorasiasta.
Yleisin sakotuksen aihe perävaunua käytettäessä on ajokortin
riittämättömyys. Kuten alussa todettiin, kortin tarvetta ei siis määrää
yhdistelmän todellinen massa vaan suurin sallittu massa. Jos esimerkiksi
pakettiautoon, jonka suurin sallittu kokonaismassa on 2 800 kg,
kytketään kevytperävaunu, jonka suurin sallittu kokonaismassa on 750 kg,
kuljettajalta vaaditaan E-luokan ajokortti. Se vaaditaan myös, jos
perävaunun kokonaismassa on suurempi kuin vetoauton omamassa.
Jos ajokortista puuttuu E-kirjain ja aiotaan vetää perävaunua
maasturilla tai pakettiautolla, on syytä tutkia, mitä rekisteriotteessa
sanotaan. Eikä se ole aivan yksinkertaista. Auton osalta tilanne on
selkeä, rekisteriotteen kohdassa kokonaismassa on merkittynä tarkka
kilomäärä.
Perävaunun suurimman kokonaismassan määrittäminen sen sijaan on
vaikeampaa. Jos auton rekisteriotteeseen merkityissä kytkentätiedoissa
ilmoitettu ajoneuvomallille sallittu perävaunun suurin kokonaismassa ja
auton suurin kokonaismassa yhteenlaskettuina jäävät alle 3 500 kg:n
rajan, E-korttia ei tarvita. Mutta jos raja ylittyy, kannattaa vielä
tarkistaa perävaunun rekisteriotteesta sille sallittu suurin
kokonaismassa. Jos auton ja perävaunun kokonaismassat jäävät mainitun
rajan alle, E-korttia ei tarvita.
Perävaunun vetämisessä on hyvä muistaa muutama perusasia. Ensinnäkin
vaunu oikaisee käännöksissä. Jos kyseessä on pieni vaunu, oikaiseminen
jää vähäiseksi, mutta pidemmissä ja ennen kaikkea leveämmissä vaunuissa
tämä on merkittävä asia. Vaunun pyörien kulkua kannattaa seurata
peileistä tarkemmin ainakin alkuvaiheessa.
Vaunun peruuttaminen ei onnistu yhtä helposti kuin pelkän auton
pakittaminen. Tavaraperävaunun käsittelyä hankaloittaa sekin, että
vaunua ei näe sen paremmin sivupeileistä kuin takaikkunastakaan. Vasta
kun kärry on kääntynyt tarpeeksi poikittain, se tulee näkyviin.
Perävaunun kanssa kannattaa ajoreittiä tarkkailla huolellisemmin kuin
normaalisti. On fiksumpaa kiertää kuopat, sillä vaunu pomppii niissä
hankalasti.
Tärkein asia on kuitenkin ajonopeuden pitäminen aisoissa. Ajettaessa
pitää seurata, miltä meno tuntuu. Jos auto alkaa käyttäytyä levottoman
oloisesti, nopeutta pitää laskea. Vauhtia ei saa tässä tapauksessa
hidastaa nopealla jarrutuksella; viisainta on vain keventää hieman
kaasua ja odottaa nopeuden laskua.
Liian nopea jarruttaminen saattaa saada auton heittelehtimään. Jos käy
hyvä tuuri, seurauksena on vain päätyminen linkussa ojan pohjalle. Auton
takakulmat saavat tällöin rumia kolhuja, perävaunun aisa vääntyy, laidat
rikkoutuvat ja kyyditettävät tavarat hajoavat pitkin maisemaa.
Yllättävän monella on tästä omakohtaisia kokemuksia.
Tuomo Myllymäki
"Kenneth Lindqvist" <ce...@surfnet.fi> kirjoitti
viestissä:3EF5DE93...@surfnet.fi...
> Aisa kiinni ja menoksi
> 5.6.2003 Lähde: Tuulilasi
> Teksti: Tapio Ketonen, Kuvat: Anssi ja Kimmo Kienanen, Petri Mulari,
> Vesa Eskola
>
> riittämättömyys. Kuten alussa todettiin, kortin tarvetta ei siis määrää
> yhdistelmän todellinen massa vaan suurin sallittu massa. Jos esimerkiksi
> pakettiautoon, jonka suurin sallittu kokonaismassa on 2 800 kg,
> kytketään kevytperävaunu, jonka suurin sallittu kokonaismassa on 750 kg,
> kuljettajalta vaaditaan E-luokan ajokortti. Se vaaditaan myös, jos
> perävaunun kokonaismassa on suurempi kuin vetoauton omamassa.
>
olisi ehkä riittänyt? No, joka tapauksessa on ilo lukea asiaakin tässä
ryhmässä. Sensijaan edelläolevassa katkelmassa on virhe, jonka Tuulilasi
kyllä oikaisikin seuraavassa numerossaan: Kevytperävaunua nimittäin *saa*
vetää pelkällä B-kortilla, vaikka veturin kokonaispaino on 2800kg ja myös
vaikka se olisi 3500kg. Sensijaan 2800kg:n veturilla ei saa vetää vaikkapa
760 kg:n vaunua, sillä se ei ole kevytperävaunu ja samalla 3500 kg:a
yhteenlaskettua kokonaismassaa ylittyy.
Tuomo M
Uunona
se on perävaunuasiaa... ei tuu viivaa.
"Tuomo Myllymäki" <tuomo.m...@pp.fimnet.fi> wrote in message
news:dCmJa.228$mb7...@read3.inet.fi...
Tuomo Myllymäki
> 5.6.2003 Lähde: Tuulilasi
> Teksti: Tapio Ketonen, Kuvat: Anssi ja Kimmo Kienanen, Petri Mulari,
> Vesa Eskola
>
> maasturilla tai pakettiautolla, on syytä tutkia, mitä rekisteriotteessa
> sanotaan. Eikä se ole aivan yksinkertaista. Auton osalta tilanne on
> selkeä, rekisteriotteen kohdassa kokonaismassa on merkittynä tarkka
> kilomäärä.
>
> Perävaunun suurimman kokonaismassan määrittäminen sen sijaan on
> vaikeampaa. Jos auton rekisteriotteeseen merkityissä kytkentätiedoissa
> ilmoitettu ajoneuvomallille sallittu perävaunun suurin kokonaismassa ja
> auton suurin kokonaismassa yhteenlaskettuina jäävät alle 3 500 kg:n
> rajan, E-korttia ei tarvita. Mutta jos raja ylittyy, kannattaa vielä
> tarkistaa perävaunun rekisteriotteesta sille sallittu suurin
> kokonaismassa. Jos auton ja perävaunun kokonaismassat jäävät mainitun
> rajan alle, E-korttia ei tarvita.
>
asiassa kolme eri tekijää: Ensiksi loppuu virta tavallisimmin ajokortista,
mutta kuten ketjussa "Vetoauton kapasiteetista ja vetämisestä", yhteydessä
tuli ilmi, on mahdollista sekin, että rekisteriotteeseen on kirjattu
jarrulliselle (ja miksei jarruttomallekin) perävaunulle valmistajan
salliessa suuremmat kytkentämassat kuin ajoneuvojen käyttöasetus sallii. Eli
myös ao. lakiteksti on syytä lukea, jos vaikkapa M1G-nelivedon
rekisteriotteeseen on kirjattu ajoneuvomallille sallituksi yli
puolitoistakertainen perävaunun kokonaismassa veturin *kokonais*massaan
nähden tai tavallisen auton jarrulliselle vaunulle veturin kokonaismassan
ylittävä kokonaismassa taikka jarruttomalle perävaunulle sallitaan
kokonaismassaa rekisteriotteen mukaan yli puolet minkä tahansa vetävän auton
*omasta*massasta.
Edelläolevan lainauksen mukaisesti ei käsittääkseni voida selvittää
luotettavasti edes sitä, mikä ajokortti tarvitaan. On ollut hyväksyttävää
kytkeä kokonaismassaltaan suurempikin jarrullinen tai jarruton perävaunu
autoon, kuin mitä rekisteriotteessa tai ajoneuvojen käyttöasetuksessa
kytkentämassan osalta sanotaan; tilannehan tekisi toisin tulkittuna lähes
mahdottomaksi löytää kevytperävaunu niihin autoihin, joissa kytkentämassa
jää alle 750kg:n. Lisäksi asetuksessa ajoneuvojen käytöstä tiellä on
erikseen §:t 32 ja 32a, joista ensimmäinen määrittelee perävaunuluokat,
joita saa kytkeä ja toinen sallitut kytkentämassat. Siten voidaan kytkeä
vaikkapa 2250 kg:n kokonaismassaiseen maasturiin, jonka rekisteriotteessa
suurin jarrullisen perävaunun kytkentämassa on vaikkapa 3500kg, kytkeä
perävaunu, jonka rekisteriotteessa tämä on mainittu kokonaismassana, mutta
suurin sallittu kytkentämassa nykyisen käyttöasetuksen mukaisesti onkin vain
1,5 kertaa M1G-luokan auton kokonaismassa. Täten tieliikenteeseen lastattuna
vaunun alla vaaka ei saa näyttää yli 3375 kg:a (aisapainoa ei tarvitse
huomioida, mutta vetokytkimeen kohdistuva kuormitus on muualla rajattu). Jos
taas samaisen auton rekisteriotteessa suurin perävaunun kytkentämassa olisi
vaikkapa 3000kg, saisi saman 3500 kg:n kokonaismassaisen kärryn kytkeä
edelleen, mutta nyt todellista tieliikenteessä sallittua kytkentämassaa
rajoittaisi rekisteriotteessa oleva merkintä, ei enää asetuksen
enimmäisraja. Leikitään sitten vielä, että suurin sallittu perävaunun
kytkentämassa olisi rajattu 1250 kg:an: Nyt, mikäli vaunun omapaino on alle
tämän, vaikkapa 1200kg, olisi edelleen mahdollista kytkeä samainen 3500kg:n
kokonaismassainen kärry, mutta hyötykuorma jäisi 50kg:an. Eli tämä siis
kytkentä-, kokonais- ja omamassoista.
(Korkeintaan 3500kg:n kokonaismassaisen auton perävaunun mikään massa (oma-
kokonais- kytkentä- (viimeisin lain rajaamassa merkityksessä)) ei kuitenkaan
saa milloinkaan ylittää 3500kg:a, lisäksi henkilö tai pakettiautoon saa
kytkeä vain O1- tai O2-luokan perävaunun, linja-autoon muunkin.)
Vielä ei oltu ajokortissa, joten siitä seuraavassa: Ajokortti kaikissa
edellä läpikäydyissä tapauksissa olisi vähintään BE, myös
viimeksimainitussa, vaikka kytkentämassat yhteenlaskettuina jäädäänkin
3500kg:an. Jos perävaunun rekisteriotteen mukainen kokonaismassa olisi
mainitut 1250 kg, B-kortti riittäisi. Palatakseni lainattuun tekstiin, on
mahdollista, toisin kuin artikkelissa esitetään, että autolle ja sen
perävaunulle sallittu suurin massa on kytkentämassan osalta rajattu niin,
että se on yhteensä alle 3500 kg:a, (esim. 2000kg:a ja 1200kg:a,) mutta
silti auton ja perävaunun rekisteriotteisiin kirjatut kokonaismassat
yhteenlaskettuna ylittävät 3500kg:a (esim. 2000kg:a ja 1750kg:a) tai
perävaunun omassa rekisteriotteessa mainittu kokonaismassa ylittää vetoauton
*oma*massan (esim. 1500kg: ja 1750kg:a) ja silloinhan B-kortti ei riitä,
sillä ajokorttiasetus lähtee todellakin rekisteröidyistä kokonais- ja
omamassoista, ei kytkentämassoista.
Asia on kokonaisuutena hyvin monimutkainen, enkä takaa, että
edelläkirjoittamanikaan olisi virheetön esitys, joten tietäjät: tarkentakaa
mikäli syytä on! En silti olisi huonossa seurassa, koska sekä Tekniikan
Maailma, että Tuulilasi ovat onnistuneet kirjoittamaan virheitä sisältäneet
artikkelit aiheesta viimeisen puolentoista vuoden aikana!
Tuomo M