Asko Ikävalko wrote:
>
> Kovin usein en osu kolaripaikalle, mutta aina sellaisen ohittaessani
> siinä on jo hämmästelijöitä seisoskelemassa sen verran, etten ole
> katsonut tarpeelliseksi pysähtyä. Useimmitenhan nuo on vaan
> peltikolareita, joissa osallisena kaksi ajoneuvoa ja kaksi henkilöä. Jos
> molemmat ovat jo tolpillaan, niin eipä siinä kai juuri muuta apua
> tarvittaisiinkaan kuin ehkä liikenteen ohjauksessa.
Harrastuksen vuoksi tulee ylläpidettyä (ja toivon mukaan kevätpuolella
parannettuakin) noita ensiaputaitoja ja siksi pysähdyn ellei orkesteria
ole oikeasti paljon paikalla. Ihmiset, vaikka menisivätkin katsomaan
paikalle, eivät kuitenkaan keskimäärin kovin ihmeellisiä ole
ea-taidoiltaan vaikkei se avaruustiedettä olekaan.
>
> Viime syksynä tuli mopoiltua pyörätiellä tilanteeseen, jossa yksi
> fillari oli solmussa ojan pohjalla ja yksi henkilö makasi maassa
> puolitajuttoman näköisenä. Kyseessä on puiden ja pensaiden tiivisti
> peittämä Y-risteys, eli mahdollisesti kolarissa oli toinenkin osapuoli
> jota ei sattunut niin pahasti. Lisäksi paikalla oli jo 3 - 5 muutakin
> fillaristia, joista eräs oli kännykkä korvallaan, joten enpä keksinyt
> miten olisin siinäkään voinut auttaa.
>
> Toki välillä jää jälkikäteen mietityttämään, että olisiko minulla
> sittenkin ollut jotain tarvittavaa välineistöä, paikallistuntemusta tai
> muuta tietotaitoa josta olisi ollut apua. Jos liikennetilanne sallii,
> niin täytynee ruveta pysähtelemään noille paikoille ja kysyä tarvivatko
> apua.
Ehdottaisin niin sinulle kuin muillekin, ellet(te) ole käynyt,
ensiapukurssin käymistä. Jo pelkkä EA1 antaa jo hyvän pohjan sille että
saa edes sen ensimmäisen avun annettua. Vaikkei se olisi kuin
kylkiasentoon asettaminen tms. EA2 laajentaa tätä ja tarkoitukseni olisi
ensi vuoden puolella käydä ensivastekoulutus. Näin työkseen
"potentiaalisia onnettomuuspaikkoja" eli maanteitä pitkin liikkuvalle
siitä voi olla hyötyä niin työpaikalla kuin harrastuksessa - jos kohta
jälkimmäisessä tavallaan hakeudutaan paikkoihin missä apua tarvitaan.
Jos haluaa varustautua, saa mm. Honkkarista ja apteekistakin sellaisia
reilun parin tupakkiaskin kokoisia ensiapulaukkuja jotka menevät about
huomaamatta esim. mopetan satulan alla. Eipä niillä tarpeilla
ohitusleikkausta tehdä mutta aina niistä osaavissa käsissä enemmän on
hyötyä kuin tyhmästä ilmeestä ja kännykkäkamerasta.
>
> Itse puolestani olen kerran ollut avuttomassa asemassa, kun ajoin ojaan
> keskellä talvea Pudasjärven korpiteillä. Auto ja matkustajat säilyivät
> vahingoittumattomina, mutta tiellenostoapua tarvittiin. Sain soitettua
> traktorin hinaamaan ja tämä lähti tulemaan 30 - 45 min ajomatkan päästä.
> Tuona aikana paikan ohi ajoi 10 - 15 autoa, joista kyllä yli puolet
> pysäytti kysymään josko voisivat olla avuksi. Oli siinä vissiin joku
> nelivetovehjekin, mutta traktori oli jo tehnyt taivaltaan hyvän aikaa,
> niin ei lähdetty maasturilla leikkimään, vaan odoteltiin traktoria.
> Onneksi oltiin juuri matkalla erääseen ulkoilukeskukseen, eli meillä oli
> kuivat ja lämpöiset ulkoiluvaatteetkin päällä. Pikkukengissä ja ilman
> pipoa olisi voinut tuollainen kolmen vartin seisoskelu pakkasessa tuntua
> jo turhankin virkistävältä kokemukselta.
>
Pitäisikin kantaa lämpöhaalarit autoihin vaikkapa huomenna; siihen millä
eniten liikun, kuorma-autoon, hommasin ihan uudet huomioväriset,
vedenpitävää kangasta olevat haalarit.
Itse luistelin joskus ojaan mutkassa, Matsta oli ojan penkalla toinen
takapyörä ilmassa. Omin avuin se ei ylös tullut mutta tuntui ettei
paljosta ole kiinni. Ohi ajoi ties kuinka moni miltei niskansa
nyrjäyttäen mutta pysähtymiseen ei ollut aikaa, olihan joulunalusaika ja
kiire jevromarkettiin köyhtymään. Lopulta joku Fiat 127-kuski pysähtyi
kysymään tarvitsenko apua, sanoin että pikkuisen vetoapua jos saisi.
No, köysi väliin ja vetoa ja matukka tuli ihan kiltisti ylös. Olin
viemässä muutamalle kaverille jouluksi jätkänkynttilöitä ja annoin
Fiat-kuskille yhden kiitokseksi. Tuli molemmille hyvä mieli.
> Joo, mutta monesti olisi tarve sille varoituskolmiollekin, jota omistaja
> ei ole vaivautunut pystyttämään. Onpa jossain TV-ohjelmassa esitetty
> sellainenkin ehdotus, että valtio voisi subventoida varoituskolmioiden
> kuluttajahinnan jonnekin parin markan tuntumaan. Näin kuka tahansa voisi
> jättää omankin varoituskolmionsa vieraan ajoneuvon taakse ja käydä
> ostamassa itselleen kaupasta uuden.
>
Ehdotus on ok mutta jos siihen sotketaan valtio, se muuttuu kuitenkin
jollain tavalla tarpeettoman monimutkaiseksi ja alkuperäinen idea
vesittyy. Itse hankin varoituskolmiot firmasta joka ottaa vastaan
romuautoja. Koska autot kierrätetään ensisijaisesti metallien vuoksi
eivät romufirmat ole varoituskolmioista mustasukkaisia. Eivät ole
kalliita...
-Teemu-