Muskeliauto-muistelua 80-luvun alusta..."Mahtava Roadrunneri" - (lisäähän omat automuistelusi tänne myös!)
Pekka Perkeles
paremmaksi eli ohessa muistelua menneiltä vuosilta. Lisäähän omat
"huippuhetkesi" autoharrastuksen saralla vaikka tuonne loppuun.
Olisikohan se ollut 80-luvun alkua, kun velipojan kaveri rymisteli paikalle
1965-mallisella kuutos-Mustangillaan: "perkele, se alkoi nykimään ja
rykimään sen jälkeen kun mä olin ottanu parit liikennevalolähdöt vierellä
olleen 1.9 Mantan kanssa!". Velipoika tuumas, että "otas kuule konepelli
auki niin kattotahan", eikä aikaakaan kun Mustangi oli entiseen kanalaan
tehdyn rasvamontun päällä ilman sylinterinkantta. Juuri tästä nimenomaisesta
hetkestä alkoi oma "urani" autoharrastajana, joskus vuonna 1980. Muistan
vieläkin kun ihmettelin maahan heitettyjä katkenneita männänrenkaita, joista
kuulemma "ei olisi enää mihinkään".
Velipojan kaverilla classic-Mustangeja tuli ja meni, heppu kun oli
sydämeltään autokauppias. Yksi musse kuitenkin pysyi, ja se oli 1967/1968
Mustang Fastback, ja olisiko peräti ollut GT-versio. Autoon oli vaihdettu
jossain vaiheessa 351 Cleveland (5.7 litraa niille jotka ei kuutiotuumia
tunne) moottoriksi, osittainen punainen plyyshisisustus (herranjestas) ja
taka-akselin kyljessä olleet lehtijouset oli tietty taottu niin, että Mussen
perä oli korkeammalla kuin laki olisi sallinut. Maalaus oli musta flakella
ja lakalla, hieno silloin mutta kovin karmea tämän päivän muttapuun mukaan.
Musse oli siis pienessä etelä-pohjalaisessa kylässä kova sana, vaikka olihan
siellä muunmuassa 3-litraisia Caprejakin. Mutta annas olla, kun eräs,
myöskin (64-66) kuutos-Mustangin omannut heppu pääätti että kuutonen on
aikansa elänyt, ja on aika siirtyä veekaseihin. Eikä ihan mihin tahansa
veekaseihin, hepun ostos oli nimittäin Ahti Virtasen vanha kiihdytyspeli.
Vuoden 1968 Pontiac Firebird oli jotain, jota ei pienessä
etelä-pohjalaiskylässä ollut ennen nähty, ja viimeisen päälle kireä
400-kuutiotuumainen V8 oli sekin eksoottista kamaa lakeuksilla.
Sotilaslentokentän vieressä olleet kaksi mustaa piiiitkää raitaa kertoivat
karua kieltään siitä, että Pontiacissa oli enemmän kaakkeja kuin oli
tarpeellista. Toki samaan aikaan naapurikylässä (no, kaupunkihan Lapua oli
jo tuolloin) oli 1969 Chevelle pikkulohkolla ja kireä 289 Mercury Comet (?),
muttei niistä kuitenkaan olisi ollut vastusta Pontiacille (ainakaan
allekirjoittaneen, tuolloin polkupyörän tangossa olleen nuorenmiehen
mielestä).
Ei maalla kuitenkaan Musseihin ja Firebirdiin tarvinnut tyytyä. Kylällä
pyöri myös 383 Magnumilla varustettu neliovinen 1970 Dodge Coronet, jossa
huhujen mukaan bensamittari laski silminnähden ihan vain tasaista vauhtia
ajaessa... Bemarin 2002 Turbo näkyi myös silloin tällöin kylällä, kertoen
hieman erikoisemman sporttiautokultturin olemassaolosta. Joskus härmistä
(lähinnä Ala-Härmä) poikkesi jokin monista Dodge Darteista 318 tai 340
V8:lla, eräskin auto punaisella flakemaalauksella ja perä korkealla, tietty.
Avomallinen, valkoinen Plymouth Fury III poikkesi sekin aina joskus
"kartsalla".
Vaikka jenkkiautot olivakin veekaseineen se joka herätti nuoren
autoharrastajan mielen, myös brittien (heh...) autotarjonta kiinnosti,
velipojalla kun sattui olemaan 3.3 -litrainen Ventora, ja itse asiassa
useita sellaisia. Eihän Ventora tietenkään kulkenut kuin isolohkojenkit,
mutta muuten meininki oli hyvin samanlainen, paljon meteliä avoimesta
pakoputkistosta ja nopeusmittarissa häikäisevä 220 km/h -lukema.
Isojen kaupunkien autotarjonta meni nuorelta mieheltä 80-luvun alussa
pääasiassa sivu suun, toki joskus tuli poikettua jopa pääkaupungissa,
jolloin 440 Coronet jäi ikuisesti mieleen taksin ikkunasta ihmeteltynä:
"rump rump rump rump sanoi isolohko". Ja myöhemmin Tampereelle tehdylta
luokkaretkeltä palattaessa pysähdyimme Jalasjärven Essolle jossa sattumoisin
oli ex. Hakkaraisen 1971 Hemi-Roadrunner drag race -auto parkissa, toki
ilman Hemi-moottoria eli jollain 380-440 -koneella varustettuna.
Luokkakaverit eivät oikein ymmärtäneet kun allekirjottanut tunnistettuaan V8
Magazinessa esitellyn auton omin silmin huoltsikalla totesi mistä oikein oli
kyse: "kattokaa, mahtava Roadrunneri...".
Hemi-Moparit jäivät haaveeksi silloin, kun oman auton hankinta tuli
ajankohtaiseksi. Valinta osui Datsuniin, tietty "isolohko-versio" olisi
ollut kova sana, mutta kun 1.4 -litraisia Datsun Finnejä ei löytynyt muualta
kuin kirjaston autokirjoista. Datsun sai sitten mennä, ja tilalle tuli
Toyota Carina. Ah, mutta sepä vasta peli, ja ajan henkeen (mid-1980) kuului
Levin-Twincamit, joita mm. Lappajärveläinen firma toi Ruotsista. No,
twincamkin jäi haaveeksi, joten ei auttanut muu kuin virittää Toyotan omaa
työntötanko-moottoria, joka tosin omasi sekä alumiinisen Hemi-kannen että
työntötangot ja vain 2 venttiiliä per sylinteri...tavallaan
puolimoottori-Hemi siis...
Sitten tulikin jo 90-luvun vaihde, lehdissä oli juttua kaikenmaailman
Skylineistä ja NSX:stä, jenkkiautotkin kutistui jotakuinkin Corvette ZR1:een
ja Viperiin. Eikä opiskelijalla tuolloin olisi ollut oikein rahaakaan
haaveilla muskeliautoista, olivat ne sitten jenkkilästä, japanista tai
euroopasta. Mutta ehkä nyt on aika tehdä jotain...
t: Pekka
Ps: crosspostattu, puristit varokoot...
Ps2: kaikki tarinat kiinnostaa, ei vain jenkkiautotarinat. Bemarit, Hondat,
jne GTI:t, eikun antaa mennä vaan.
Kare Pietilä
> No, on taas ollut sen verran tylsää keskustelua, että yritetään laittaa
> paremmaksi eli ohessa muistelua menneiltä vuosilta. Lisäähän omat
> "huippuhetkesi" autoharrastuksen saralla vaikka tuonne loppuun.
Mun jenkki-intoiluni alkoi kaverini Ykin isoveljen veekaseista ja
Colorodeista. Ensimmäinen oma irtonumero oli 1/80, jota varten
realisoitiin rahakokoelman markkajono vuosilta 1970-1979.
Torniossa kun asuttiin, niin kasien seuraksi kertyi muutamia
Wheelsejä ja Power Magazineja. Rajalla harrastamista elävöitti
kummasti ruotsalainen autokanta; kirkonkylällä liikkui enemmän
tai vähemmän säännöllisesti kirjava joukko mielenkiintoisia
autoja, jollaisista Suomen puolella vain haaveiltiin. Tällaisia
olivat mm. liuta 59 Cadillaceja ja Pontiac Bonneville Cabriolet
vuodelta 1960.
Kesäisin vierailtiin Porkkalassa vanhan perhetutun luona, joka
ajeli Dodge Challengerilla. Omistaja oli aloittanut Dodgeilunsa
vaihdettuaan Mersunsa vaaleansiniseen Kingswayhin joskus vuoden
1950 tienoolla. Oli tilannut autonsa nimenomaan vaaleansinisenä
ja kertoi, että auton saapuessa peräkontissa oli ollut laatikko
jenkkiviskiä ja onnittelukirje, jossa väitettiin, että auto olisi
ollut ensimmäinen pohjoismaihin myyty ei-musta Dodge. Omistaja
valitteli sitä, että sama tilauslappu jäi sitten kai vetämään kun
noin kaikki tänne seuraavien vuosien aikana toimitetut Kingswayt
olivat samanvärisiä. Tusinakamaa.
Vuonna 1964 vähän ajettu Kingsway oli vaihtunut Dart GT:seen ja
1971 seurasi Challenger. Vähän turhamaisena hän oli vaatinut
Berneriltä nimenomaan edellisen vuoden mallia olevan auton, kun
se oli niin paljon kauniimpi. Pieni kone vähän harmitti (318),
mutta pääsihän senkin kanssa markkakahdeksankymmentä. Parempaan
varusteluun kuuluneet Rallye-vanteet ja GT-mittaristo sentään
lohduttivat vähän. Bernerin kanssa oli neuvoteltu myös 440 Six
Packin jälkiasennuksesta, mutta homma kaatui kuulemma siihen,
että Berner oli hyvin epäluuloinen mutkikkaan kaasutinjärjestelmän
suhteen. Noin 12-vuotiaana kysyin sitten kirkasotsaisesti, että
miksi ihmeessä ei tilattu 426 Hemiä ja keskustelun pohjaksi
tarjoamani Veekasin juttu sai omistajan kiroamaan hämmentyneenä,
että miksei ne pirut tämmöisestä moottorista mitään kertoneet...!
Autoja bongattiin missä ikinä voitiin. Ajettiin lättähatulla
Ouluun katsomaan jenkkinäyttelyitä ja fillaroitiin 100 kilometrin
päivämatkoja ympäri maakuntia. Porilainen jenkkiautokanta tuli
kesälomilla hyvin tutuksi ja kesämökin liepeillä sijainneeseessa
"metsäautokokoelmassa" tuli aina silloin tällöin haaveiltua.
Tuolla luvialaisella romulaanilla seisoi ainakin suhteellisen
ryhdikäs Packard 1951 ja täysin toivoton Kingsway-farmari vuo-
delta 1958.
Yhtään jenkkiä en ole omistanut, mutta pari kertaa liippasi läheltä.
Aivan tolkuton Camino-kuume meni munille, kun en päässyt ylös
sängystä sinä lauantaina, kun auto olisi pitänyt käydä koejamassa
Oulussa. Polvitulhedus tuntui myöhemmin pelastukselta. Oldsin iso
Delta 88 Coupe (bensakasilla) jäi kauppaan kun myyjä piti sitä
keräilyharvinaisuutena ja vähintään Elviksen entisenä ja hinta oli
sitten jokseenkin käsittämätön. Ruotsissa myytävänä olleet Corvette
1954 ja Ranchero Cobra Jet olisivat vaatineet varmasti paljon enemmän
hullunrohkeutta ja ennakkoluulottomuutta kuin Pietilän pojalle on
annettu, mutta kuume oli kova. Kun on pikkupoikana saanut kuunnella
Cobra Jetin pörpötystä kotikylän nakkikioskilla, niin taudin täydel-
linen eliminoiminen niin, että potilas jäisi henkiin lienee mahdotonta.
Vaikka pääintressini onkin sittemmin siirtynyt Italian suuntaan,
on hankintalistalla vielä muutama potentiaali jenkki - ehkä sitten
joskus: Cadillacin coupet ja avomallit vuosilta 1951-53 vetävät aina
hiljaiseksi epätodellisuudellaan, Chryslerin "kirjainsarja"
(300 -/B/C/D/E/F/G/H) vuosilta 1955-62 on täyttä murhaa, Plymouthin
Fury Coupe vuodelta 1961 on vaan niin armottoman kaunis auto ja
Lincolnin "lentotukialukset" vuosilta 1958-1960 kelpaisivat myös.
Kuumettahan tuo pitelee.
--
Byrgcn hgryvnf!
Joe Cool
No huipuista en mene takuuseen, mutta muistelen vähän minäkin:)
Ekat jenkkiautokokemukseni olivat 60-luvulla taksimiesten dollarihymyjä
ihmetellessä. Sitten hieman myöhemmin isäni toi kotiin sukulaismiehen
autokaupasta Javelin-esitteen. Sitä tuli luettua kyllä innolla ja odotukset
olivat korkealla, kun isä lähti vaihtamaan farkku Coccomobilia. Ei tullut
Javelinia, vaan tuli Vauxhall Victor;-)
Eka oma autoni oli samasta liikeestä ostettu 1967 Mosse Elite 1300 M vuonna
1976 kun sain ajokortin kouraani, Mosse vaihtui saman vuoden Kuplaan
kuukauden ja 600 km ajon jälkeen. Syytä en tarkasti muista, mutta auton
rekkarin kyllä, se oli SEX-43 ja kilpi on vieläkin tallini seinällä.
Harrasteena jenkkiautot alkoivat puhutella vasta myöhemmin, '89 vuokrasin
Floridassa punaisen Chrysler LeBaron avoauton. Siitä jäi hauskana muistona
kuva, kun ajoin sen Key Westissä sille Kuuban puoleiselle hiekkarannalle
semmoisen vinoon kasvaneen palmun alle ja poseerasin itse kuvassa auton
vieressä polleana. Muutamaa vuotta myöhemmin näin leffan Havanna, jonka
loppukohtaus oli kuvattu sen saman palmun alla..:)
Innostus avoutoiluun oli kuitenkin syttynyt, mutta se hiipui
lastentekokiireiden alle;-) Kun vanhempi tyttäreni oli 1995 5 vuotias,
ajelin hänen kanssaan kaksin Huopalahdentietä. Liikennevaloissa viereemme
pysähtyi punainen avoauto. Sanoin tyttärelle, että ostetaanko meillekin
tuollainen. Tytär mietti hetken ja sanoi, että ostetaan, ja sen pitää olla
punainen ja 4 istuttava, että mummikin mahtuu mukaan! Siitä kotiuduttuamme
esitin asian niin, että tytär tahtoi ko. kuvauksen mukaisen avoauton ja ei
kai sitä nyt lapselle voit tuottaa pettymystä ;-)
Tästä alkoi kiihtyvä prosessi, jonka seurauksena minusta tuli Joe Cool ja
hankinnalle sysäyksen antaneesta tyttärestäni Ellie Cool ;-) Kriteerit
hankittavalle autolle olivat 4 istumapaikkaa, sähkökatto, V8, automaatti ja
pituutta alle 5 m että mahtuu kotona autotalliin. Lopputulos oli '66 avo
Mustang, tosin kirkkaan sinisenä:) Punaisesta jouduin siis tinkimään, mutta
sitä en ole katunut hetkeäkään ja tytärkin hyväksyi asian, lähti jopa
kanssani hakemaan autoa kaukaa Pohjanmaalta 7 vuotiaana. Lopun kierteestäni
voit lukea http://drive.to/joecool :)
Jukka Töyrylä
"Kare Pietilä" <pie...@welho.com> kirjoitti viestissä
news:4185EC79...@welho.com...
> Pekka Perkeles wrote:
> > No, on taas ollut sen verran tylsää keskustelua, että yritetään laittaa
> > paremmaksi eli ohessa muistelua menneiltä vuosilta. Lisäähän omat
> > "huippuhetkesi" autoharrastuksen saralla vaikka tuonne loppuun.
>
> Yhtään jenkkiä en ole omistanut, mutta pari kertaa liippasi läheltä.
Kuulostaa kovasti tutulta.
Valtatie 12 kun kulki ensimmäiset parikymmentä elinvuotta ikkunan alla,
tosin vaihtelevilla etäisyyksillä ja kohdilla, niin pongailu oli kohtalaisen
helppoa. Käännös vasempaan-päin ja työpöytä vaihtui ikkunaksi ja harrastus
voi alkaa.
Toki kaiken maailma näyttelyissä piti mankua käymään ja isompana sitten
mennä ihan itse.
Muutama ensimmäinen V8 (ja mobilisti) jäi kiskan ikkunalle ja piti sitten
jälkikäteen hankkia divarista, mutta jenkkikuume oli kohtalainen, kunnes -85
vaihtui Opel-harrastukseen, mutta se onkin kokonaan kolmas juttu.
Jenkkiharrastukseen kuului tietysti paikallisen hot-rod-assosiaation
jäsenyys, kerhon, joka jakautui kahteen toimimattomaan kuppikuntaan.
Ensimmäisellä omalla japsikyttyrällä piti käydä potkimassa renkaita niin
Bre-Vir:illä kuin paikallisella Holsti:llakin. Lähimpänä oma jenkki oli
Holstin naapuriautokaupan pihalla ollut -61 DeSoto Diplomat,
metallinpunaisella trendivärillä myyntimaalattuna. Punainen auto kun ei
kertakaikkiaan nappaa, niin lopulta sinne jäikin.
Toisen kerran oma jenkki oli läheellä, kun olin jo ostanut toisen Opelini,
mutta keväällä vaihtokuume oli päällä. Automaatti Rekordini kanssa saman
ikäinen, keltainen Dodge Dart, 4 d, rivikutosella ja automaatilla oli jonkun
autokaupan takarivissä ja pyynti mielestäni ihan kohtuullinen kuntoon tai
ainakin ulkonäköön nähden. Opelini kun oli vähän himmeä ja kone vuoti öljyä,
niin välirahaa ei sitten saatu lopulta sorvattua kohdilleen.
Jos nyt olisi se halli, minne autoja voisi kerätä, niin ainakin pari jenkkiä
sinne tulisi, ei mitään muskeliautoja, vaan tavallisia tusinajenkkejä: -60
DeSoto Diplomat, metallisinisenä, valkealla katolla ja takahelmalla ja
toisena metallinhohto vihreä Oldsmobile Delta 88, matalilla takavaloilla ja
tuplavaloille edessä (-79 tai vanhempi), tolppasedan bensakasilla ja
automaatilla tietty. Jos sitten lähdetään kolmatta jenkkiä etsimään, niin
joku -50 luvun alkupuolen muhkeamuotoinen avo voisi olla myös mukana, ihan
silkasta erikoisuuden tavoittelusta kävisi Hudson, niitähän tuli jokunen
vuosi omalla lättäpääkutosella ja GM:n powergildellä, muistaakseni.
Vaikka jenkkiautoharrastukseni onkin enimmäkseen teoreettista, on kuvia
kuitenkin tullut otettua jonkun verran, vanhimmat yhä tallella olevat ovat
jostain -80 luvun alkupuolelta, kun kamera kulki autossa mukana ja kuvaa
piti yrittää ottaa aina kun vähänkään erikoisempi auto oli näkyvissä.
Paljonhan siellä on hyvin liikahtaneita kuvia milloin minkäkin auton
takakulmista...
Mieleen jäävin muisto (nousee kiikustuolista, köpöttelee keppiin nojaten
piirongin luo ja vapisevin käsin laittaa klasista tekohampaat suuhun) on
kuitenkin muuan puolitutun "ei 80-lätkää" farkusta. Siinä kun kattoluukun
kaukaloon kertyi vettä ja eihän kaveri tietysti siitä mitään ollut puhunut.
Tallista peruuttaessa polkaisin vähän reilummin kaasua, että kaikuisi
paremmin. Kyllähän se betonihallissa kivasti murahti ja samalla oltiin jo
menossa taakse päin, paitsi se kaukalollinen kylmää vettä, mikä loiskahti
kattoverhouksen läpi, ei suinkaan niskaan eikä päähän, vaan suoraan
hosuille...ei, ei mulla tosiaankaan tullut mitään housujen sisältä, kyllä se
kaikki oli sieltä ylhäältä tullutta.
--
jukka t
http://www.geocities.com/uusiakuvia/ACS41.html
Kare Pietilä
> No, on taas ollut sen verran tylsää keskustelua, että yritetään laittaa
> paremmaksi eli ohessa muistelua menneiltä vuosilta. Lisäähän omat
> "huippuhetkesi" autoharrastuksen saralla vaikka tuonne loppuun.
Kun hyvä ja avaus tuntuu alkuleimahduksen jälkeen hiipuvan, niin
pakko kai se on heittää vähän bensaa liekkeihin viemällä asiaa
vähän muillekin raiteille.
Mä olen vuosia ihmetellyt sitä miksi suomalainen autoharrastaja on
niin samperin arka. Farkkutakkitorttuotsista (l. jenkkiautoharras-
tajista) löytyy ihan dedikoitunutta jengiä; nuoria jannuja, jotka
vetää läpi aika kunnianhimoisia projekteja ja toisaalta keski-
ikääntyviä äijiä, jotka elämän asetuttua uomiinsa oikeasti hankkivat
sen unelma-autonsa, jota on saatettu kuolata jo parikymmentä vuotta.
Surkeimmat nyhveröt löytyvät sitten taas urheiluautoharrastajista.
Vaikka sitä rahanpaskaa olisi patjan alla niin paljon, että meinaa
nenä nukkuessa ottaa kattoon, ei autotalliin uskalleta hankkia
mitään kovin kummallista. Sinne ostetaan ehkä joku E-tyypin Jagge,
Mersun Pagoda (230/250/280SL), Porschen nain-uan-uan ja/tai joku
Elviksen kuoleman jälkeen valmistettu Fazzazz (308/328/348/355/360).
B-O-O-O-O-O-O-O-O-O-O-R-I-I-I-I-I-I-I-I-N-G!!!!!!!!
Erikoisempaakin kalustoa maassa on, tosin vähän ja sekin visusti
piilossa. Yhtä masentavaa on se, että todella harvoin tällainenkaan
auto on liebhaber-omistajan vartavasten hakema; yleensä se on jah-
kaantunut talliin kun se sattui olemaan jonkun kotimaisen klassikko-
autotrokarin hallissa myytävänä.
Missä hitossa on sellaiset kaverit, joilla on sekä resursseja
(=runsaasti kätevää rahaa) että makua (=edes hiukan mielikuvitusta).
Verotus ei selitä kaikkea; Suomessa on ihmisiä joilla on lähes
määrättömästi rahaa. Jopa Norjassa on moninkertainen määrä erikois-
kalustoa Suomeen verrattuna vaikka autoverotus on korkeampi ja maan
asukasluku pienempi. Erikoisautotiheydessä Suomi painii samassa
sarjassa Afrikan maiden ja Uruguayn kanssa (ingen vits, kylmä fakta!).
Ruotsissa eksotiikkaaon 10-20 kertainen määrä; miltä kuulostaa 100
rekisteröityä Lamboa tai 750 Ferraria? Suomen vastaavat luvut
(hatusta) ovat ehkä 5 ja 70). Minua ainakin pukkaa välillä vähän
hävettämään.
Pistän tähän nyt kiusaksi vähän listaa todella mielenkiintoisista
autoista, joita on Suomessa tietääkseni korkeintaan yksi kappale -
useimmissa tapauksissa ei ensimmäistäkään. Joukossa on kallista,
mutta myös ihan kohtuuhintaistakin kalustoa ja ainakin henkilökoh-
taisesti ajaisin noista ihan millä tahansa mieluummin kuin jollain
urheiluautoskenen perusikonilla. Muutenkin kannattaa muistaa, että
yksilöllisyyttä korostavia, harvinaisenpuoleisia ja samalla todella
mielenkiintoisia harrastepelejä löytyy ihan kaikista hintaluokista!!!
Disclaimataan nyt varmuuden vuoksi sen verran, ettei kukaan suotta
pahoita mieltään, että se E-tyyppi, Mersu tai Porge voi olla ihan
jees harrasteauto varsinkin jos se on juuri se auto, jollaisen on
aina halunnut ja jos tuntuu vielä hyvältä käteenkin. Samaan syssyyn
täytyy lisätä, että henkilökohtaisista suosikeistani huolimatta
tunnen suurta arvostusta arvostusta kaikenmaailman "mossenpelastajia"
kohtaan. Vähäisemmätkin merkit (jos ilmaisu sallitaan) ansaitsevat
tulla harrastetuksi ja Suomen skenen iloisin asia, rönsyilevä monen-
kirjavuus on suurelta osin juuri tämän osaston ennakkoluulottomuuden
ansiota. Ois se silti vaan niin kiva kun joku uskaltais harrastaa vähän
jännempiäkin autoja - varsinkaan jos se ei ole siitä massista kiinni!
Lista ei ole kaiken kattava, kirjoitin nyt mitä kymmenen minuutin
miettimisellä juolahti ensimmäisenä mieleen. Autot on laitettu aakkos-
järjestykseen jo ihan tasapuolisuuden nimissä. Erikseen mainittakoon,
että listalla on kymmenkunta jenkkikasilla varustettua autoa. Luulisi,
että tuollaiseen uskaltaisi koskea sellainenkin harrastaja, jolla on
joku hallitsematon fobia makaronimaan pitsikansien luotettavuutta ja
varaosatilannetta koskien.
Apollo GT
BMW 503
BMW 507
Dino 246GT/GTS
Facel Vega
Ferrari 275GTB
Ferrari 330GT
Ferrari 365GT 2+2
Ferrari 365 GTB-4 Daytona
Ferrari 365/512 BB
Fiat Dino Spider
Gordon Keeble
Intermeccanica Italia/Torino
ISO Rivolta
ISO Grifo
ISO Lele
Jensen Interceptor
Lagonda Rapide
Lamborghini (koko tuotanto alkusarjan Countachiin asti)
Lancia Aurelia Coupe/Cabriolet/Spider
Lancia Flaminia Touring/Pininfarina/Zagato Coupe
Lancia Stratos
Marcos (kaikki)
Maserati 3500GT/3700GTI
Maserati Mexico
Maserati Khamsin
Monteverdi 375/L
Porsche 550 Spider
Porshce GTL Abarth
Porsche 904 GTS
Porsche 2.8 RSR/3.0 RSR
Volvo P1600 "spider"
--
Byrgcn hgryvnf!
Otto Myyrä
> Pistän tähän nyt kiusaksi vähän listaa todella mielenkiintoisista
> autoista, joita on Suomessa tietääkseni korkeintaan yksi kappale -
> useimmissa tapauksissa ei ensimmäistäkään. Joukossa on kallista,
> Jensen Interceptor
Itselläni olisi haaveissa mieluumminkin Jensen FF, eivät ole maailmalla
edes ihan hirveissä hinnoissa. Ongelmaksi muodostuukin harvinaisuuden
lisäksi se, että rahaa pitäisi olla noin 100x enemmän että raaskisi ostaa
auton jolla ei voi ajaa, tai maksaa siitä verot että sillä voisi ajaa.
Jos suomessa ei niin innokkaasti verotettaisi "ylellisyystuotteiden"
omistamista, niin löytyisi varmasti kalustoakin vähän toiseen malliin.
-Otto-
--
_______________________________________________________________
/ Otto Myyrä /
/ Otto....@lut.fi / qwe...@lut.fi / qwe...@iki.fi /
/ <A HREF="http://www.lut.fi/~qwerty/">My homepage</A> /
Kare Pietilä
> Itselläni olisi haaveissa mieluumminkin Jensen FF, eivät ole maailmalla
> edes ihan hirveissä hinnoissa. Ongelmaksi muodostuukin harvinaisuuden
> lisäksi se, että rahaa pitäisi olla noin 100x enemmän että raaskisi ostaa
> auton jolla ei voi ajaa, tai maksaa siitä verot että sillä voisi ajaa.
Päivän triviakysymys on että mihin kuoriin Jensen FF:n prototekniikka
istutettiin testausta varten? Luin nimittäin taannoin ko. virvilän
koeajon (proto on säilynyt ja entisöity) ja sen jälkeen kun joku alkoi
tuntua niin kamalan tutulta (teksti takaluukussa) niin kyllä raapi
rattaat kaalissa vielä pitkään sutia, ennen kuin lamppu syttyi:
"Toi vehje taitaa ruopia joka nurkasta johtuen lähinnä siitä, että joku
valopää on kipannut sinne sisälle Jensen FF:n nelivetotekniikan!!!
Toinen triviakysymys: siinä proton takaluukussa oli tuo "FF" auki
kirjoitettuna "pitkällä englannilla". Mitä siinä mahtoi lukea?
(Palkintona luvassa määrättömästi mainetta ja kunniaa ensimmäiselle
oikein vastanneelle. Tuoppia en uskalla luvata, kun kerran lupasin
enkä ole vieläkään saanut tilaisuutta tuota Makkelle ihan sulassa
soluva täällä häviämääni tuoppia tarjota vaikka aikaakin lienee
kulunut jo luokkaa 5-10 vuotta).
--
Byrgcn hgryvnf!
Tino Rossi
@welho.com:
> Surkeimmat nyhveröt löytyvät sitten taas urheiluautoharrastajista.
> Vaikka sitä rahanpaskaa olisi patjan alla niin paljon, että meinaa
> nenä nukkuessa ottaa kattoon, ei autotalliin uskalleta hankkia
> mitään kovin kummallista.
Eiköhän tässä ole suurimpana syynä se että Suomen rikkaat ihmiset ovat
usein myös kiireisiä. Jonkun Monteverdin etsiminen ja harrastaminen
vaatisi enemmän aikaa ja kiinnostusta kuin porholta riittää. Rajallinen
vapaa-aika käytetään sellaiseen touhuiluun joka niissä piireissä on
arvossaan. Suomessa ei ole valitettavasti taida olla "siistiä" laittaa
vapaa-aikaansa auton ruuvaamisen ohjailuun (itsehän en tietenkään
kuvittele näiden niitä rassailevan).
Ehkä joskus näiden ökyimpien kiinnostus kääntyy veneistä ja taloista
takaisin autoihin ja on tyylikästä harrastaa erikoisempiakin autoja
näiden pakollisten mersujen rinnalla. Muistelisin että 80-luvulla alkoi
suomessakin olla kuhinaa erikoisten piilien ympärillä? Teknarin välissä
oli ilmoituksia huutokaupoista ja muuta sellaista. Valitettavasti lama
sitten katkaisi moisen touhun.
Vaan hyvähän näin persaukisena on spekuloida, ehkä miljoonien hankkiminen
kuihduttaisi minutkin niin että koittaisin olla vaan nukahtamatta sinne
mersun takapenkille ja autot eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Tino Rossi
Otso Pulli
"Kare Pietilä" <kpie...@welho.com> wrote in message
news:418B5E09...@welho.com...
> Päivän triviakysymys on että mihin kuoriin Jensen FF:n prototekniikka
> istutettiin testausta varten? Luin nimittäin taannoin ko. virvilän
> koeajon (proto on säilynyt ja entisöity) ja sen jälkeen kun joku alkoi
> tuntua niin kamalan tutulta (teksti takaluukussa) niin kyllä raapi
> rattaat kaalissa vielä pitkään sutia, ennen kuin lamppu syttyi:
> "Toi vehje taitaa ruopia joka nurkasta johtuen lähinnä siitä, että joku
> valopää on kipannut sinne sisälle Jensen FF:n nelivetotekniikan!!!
http://www.users.bigpond.com/tfmuch/article_FF.htm
Proto Feguson Formula P99 4WD
http://www.ebroadcast.com.au/ecars/ClassicCars/Racing.html
> Toinen triviakysymys: siinä proton takaluukussa oli tuo "FF" auki
> kirjoitettuna "pitkällä englannilla". Mitä siinä mahtoi lukea?
Ferguson Formula??
http://www.lupine.demon.co.uk/jff.html
> (Palkintona luvassa määrättömästi mainetta ja kunniaa ensimmäiselle
> oikein vastanneelle. Tuoppia en uskalla luvata, kun kerran lupasin
> enkä ole vieläkään saanut tilaisuutta tuota Makkelle ihan sulassa
> soluva täällä häviämääni tuoppia tarjota vaikka aikaakin lienee
> kulunut jo luokkaa 5-10 vuotta).
En tiedä oliko ylläolevat mitä hait, mutta tuommoisiin törmäsin pari viikkoa
takaperin kun aihetta Googlasin.
En nyt löytänyt uudestaan sivuja missä on kuvattu FF:n jakolaatikon purku.
Vinkeän näköinen keksintö. (Linkki saattaa löytyä joltain noista
ylläolevista sivuista.)
> --
> Byrgcn hgryvnf!
t: Otso
Jukka Töyrylä
"Kare Pietilä" <kpie...@welho.com> kirjoitti viestissä
news:418B4359...@welho.com...
> Kun hyvä ja avaus tuntuu alkuleimahduksen jälkeen hiipuvan, niin
> pakko kai se on heittää vähän bensaa liekkeihin viemällä asiaa
> vähän muillekin raiteille.
> autoista, joita on Suomessa tietääkseni korkeintaan yksi kappale -
> Lista ei ole kaiken kattava, kirjoitin nyt mitä kymmenen minuutin
> miettimisellä juolahti ensimmäisenä mieleen.
Miettimättä viestin lukemiseen käytettyä aikaa enempää, laittaisin listalle
vielä DeLorean:in ja eikös Vector:iakin tehty muutama kappale?
Oma mielenkiinto kun on sen tasoisissa autoissa, mihin ajotaidot riittää
(Suzuki Alto ;-))
niin eurooppalaisten tusina-autojen tekniikalle on vuosien saatossa tehty
ties mitä enemmän ja vähemmän kivan näköistä, mutta taatusti erikoista
tavaraa enemmän ja vähemmän teollisesti.
Jos nyt jätetään itsestään selvyydet, kupla-rättäri-tms. pohjalevylle tehdyt
toiseen kertaan, niin esim. Simca 1000, Fiat 850 tai Opel Kadetin
tekniikalle ja alustalle on tehty ihan kivan näkösiä coupe- ja avokoreja,
puhumattakaan isommista malleista. Opeleista esim. Bitter:in tekeleet.
Joskus osui netissä silmiin kuva Opel Kapitän P26 (-59 - -64) 2d
ht-versiosta, jonkun koripajan tekemä, en enää muista kenen, mutta ai että
on nätti!
Harvakseltaan noitakin kai on tänne pohjan perukoille vaeltanut ja jos
onkin, niin kai ovat kovaa vauhtia palaamassa synnyinsijoilleen, missä
niillä on muitakin kuin omistajan mielihyvä-arvoja. Ei sillä, että kaiken
kivan pitäisi maksaa paljon, mutta jos entisöidyn ja museokatsastetun auton
hinta on samaa luokkaa merkkiliikkeiden ongelmajätekauppiaalle dumppaamien
teini-ikäisten käyttöautoraatojen kanssa, niin on kyllä arvoissa ja
arvostuksissa ehkä hieman mietittävää.
--
Jukka T
http://faq.varas.to/
Otso Pulli
"Jukka Töyrylä" <jukka....@phnet.finvalid> wrote in message
news:87Kid.1114$Vv4...@reader1.news.jippii.net...
> Miettimättä viestin lukemiseen käytettyä aikaa enempää, laittaisin
listalle
> vielä DeLorean:in ja eikös Vector:iakin tehty muutama kappale?
Kesällä oli jossain Mobilisti tjsp lehdessä juttua suomi DeLoreanista.
Eli ainakin yksi ellei useampikin kappale noita löytyy.
> Jukka T
tOtso
Kare Pietilä
> Kesällä oli jossain Mobilisti tjsp lehdessä juttua suomi DeLoreanista.
> Eli ainakin yksi ellei useampikin kappale noita löytyy.
Noita olisi sikäli voinut tulla helpostikin maahan, että eipähän
tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan; De Loreaneja taidettiin
myydä länsinaapurissamme ainakin 150 autoa, joten kauppatavaraa
luulisi löytyvän kohtuuetsimisellä. 2002 tuli nähtyä Rosersbergissä
kuusi rivissä :o)
http://www.tacs.nu/meetings/2002/02rosersberg/02rosersberg.html
--
Byrgcn hgryvnf!
Otso Pulli
"Otso Pulli" <Laitatahanetu...@nospamnokia.com.invalid> wrote in
message news:MSJid.29542$g4.5...@news2.nokia.com...
> En nyt löytänyt uudestaan sivuja missä on kuvattu FF:n jakolaatikon purku.
> Vinkeän näköinen keksintö. (Linkki saattaa löytyä joltain noista
> ylläolevista sivuista.)
Jep, olihan se noissa linkeissä. Jos on vähänkään mekaanisista härveleistä
kiinnostunut, niin ohessa tarinaa Jensen FF nelivedon sielunelämästä:
http://www.lupine.demon.co.uk/centreclutch.html
t: Otso
Kare Pietilä
> Miettimättä viestin lukemiseen käytettyä aikaa enempää, laittaisin listalle
> vielä DeLorean:in ja eikös Vector:iakin tehty muutama kappale?
Vectoreita tehtiin 15 autoa Chevyn alumiinisella Nascar-kasilla.
Sitten mentiin vauhdikkaasti nurin ja koko homma myytiin länsiran-
nikolla pesivälle pajalle, joka saattaa valmistaa autoja tilauksesta
vieläkin. Näissä uuden polven vehkeissä on käytetty Diablon V-12
pataa, joka kieltämättä sopii auton luonteeseen vajaasylinteristä
kehitysmaamoottoria paremmin.
> Oma mielenkiinto kun on sen tasoisissa autoissa, mihin ajotaidot riittää
> (Suzuki Alto ;-))
> niin eurooppalaisten tusina-autojen tekniikalle on vuosien saatossa tehty
> ties mitä enemmän ja vähemmän kivan näköistä, mutta taatusti erikoista
> tavaraa enemmän ja vähemmän teollisesti.
Mulla on joku perversio menossa Suzukin ja Subarun suhteen. Molemmat
ovat tehneet minusta autoja aika omintakeisella tyylillä mikä on
sinänsä hienoa. Tojohojoon, tatsuniin tai maksalaatikkon en suostuisi
koskemaan pitkällä tikullakaan, mutta noihin Sukisuki-vehkeisiin voisi
vaikka joskus sekaantuakin!
--
Byrgcn hgryvnf!
Miika Seppänen
wrote:
>Mulla on joku perversio menossa Suzukin ja Subarun suhteen. Molemmat
>ovat tehneet minusta autoja aika omintakeisella tyylillä mikä on
>sinänsä hienoa.
Sama homma, tosin muut kuin pikkumaasturit ei sukisukissa kiinnosta.
Subben Leone- ja XT Coupe-mallitkin ovat vielä melkoisen tylsiä, mutta
Legacyt ja sitä uudemmat ovat juuri omintakeisempia, ja siten
kiinnostavampia. Tosin tämä on vain teoreettista mietiskelyä, kun
todelliset vaihtoehdot ovat enemmänkin tuolta useimpien halveksimista
italiaanoista...
>Tojohojoon, tatsuniin tai maksalaatikkon en suostuisi
>koskemaan pitkällä tikullakaan,
Myöskään erikoisempiin malleihin, kuin 2000GT:hen ja vanhempiin
zetoihin? Tuo 2000GT on omasta mielestäni parhaimman näköinen japsi
mitä ikänään on tehty, ja sijoittuu kyllä korkealle globaalimmassakin
vertailussa. Kuinkahan paljon noita on jäljellä...
-Miika
Kare Pietilä
> Myöskään erikoisempiin malleihin, kuin 2000GT:hen ja vanhempiin
> zetoihin? Tuo 2000GT on omasta mielestäni parhaimman näköinen japsi
> mitä ikänään on tehty, ja sijoittuu kyllä korkealle globaalimmassakin
> vertailussa. Kuinkahan paljon noita on jäljellä...
Kamoon vähä ny hei. Tojota 2000GT on ehtaa murhaa. Sen suurimpiin
ansioihin kuuluu ehdottomasti se, että se on myös olemukseltaan
hyvin japanilainen auto eikä mikään vonnabiiferrari.
Henkilökohtainen suosikkini maasta, jonka lipussa on lihapulla on
kuitenkin aivan ehdottomasti Mazdan Cosmo. Auto on niin totaalisen
funken-groovin-super-dooper, ettei mitään määrää!!!
Zeta on aika kesyä kamaa näiden rinnalla, no olihan auto toisaalta
ääretön massatuotantobudjettiluomus, joka syntyi siinä vaiheessa
kun myöhemmin Toyota 2000 GT:ksi päätynyt projekti päätettiin heittää
roskin.
--
Byrgcn hgryvnf!
Miika Seppänen
wrote:
>Mä olen vuosia ihmetellyt sitä miksi suomalainen autoharrastaja on
>niin samperin arka. Farkkutakkitorttuotsista (l. jenkkiautoharras-
...
>Surkeimmat nyhveröt löytyvät sitten taas urheiluautoharrastajista.
>Vaikka sitä rahanpaskaa olisi patjan alla niin paljon, että meinaa
>nenä nukkuessa ottaa kattoon, ei autotalliin uskalleta hankkia
...
>Erikoisempaakin kalustoa maassa on, tosin vähän ja sekin visusti
>piilossa. Yhtä masentavaa on se, että todella harvoin tällainenkaan
Taitaa olla osansa vallitsevalla kulttuuri-ilmastolla. Autoilun
suhteen täällä on melkoinen vastakkainasettelu, ja onkin sosiaalisesti
hyväksyttävämpää harrastaa feng shui-sisustusta ja horoskooppeja, kuin
peltilehmiä. Ilkivalta opettaa pitämään piilossa vähänkin erikoisemman
kaluston. Tuttavapiirissä on kokemusta naarmuttelusta ja renkaiden
puhkomisesta (vastaanottavana osapuolena tietenkin ;), vaikkei sen
kohteeksi joutunut kalusto ole edes ollut kovin erikoista.
Liikenteessäkin "provosoivalla" autolla liikkuva saa useammin osakseen
oman erikoisen huomionsa.
-Miika
Miika Seppänen
wrote:
>Henkilökohtainen suosikkini maasta, jonka lipussa on lihapulla on
>kuitenkin aivan ehdottomasti Mazdan Cosmo. Auto on niin totaalisen
>funken-groovin-super-dooper, ettei mitään määrää!!!
Tarkoitat varmaan ensimmäistä mallia jostain -67 alkaen? Muodot ovat
todellakin omintakeiset, vaikka etuviistosta katsottuna mieleen voikin
tulla Alfa Spider. Myöhemmät mallit (jotka taitavat olla tutumpia
RX:inä) näyttävät taas juuri tyypillisiltä ikäluokkansa japseilta.
-Miika
Pekka Perkeles
>
> Jensen Interceptor
Tuollainen oli myytävänä työmatkan varrella (San Francisco - Mountain View)
olevassa käytettyjen autojen myymälässä. En ole tsekannut oliko neliveto,
aika kärsineessä kunnossa kuitenkin. "Ei ruostetta" -kommentin voi tietty
ottaa jo v........a suomi-harrastajia kohtaan. Mutta ei siinä oikeasti juuri
ruostetta ollut.
> Lagonda Rapide
> Lamborghini (koko tuotanto alkusarjan Countachiin asti)
> Lancia Aurelia Coupe/Cabriolet/Spider
> Lancia Flaminia Touring/Pininfarina/Zagato Coupe
> Lancia Stratos
> Marcos (kaikki)
> Maserati 3500GT/3700GTI
> Maserati Mexico
> Maserati Khamsin
Vieläkin harmittaa, olin nimittäin reilu vuosi sitten aikeissa ostaa
Maserati Indyn, ihan mainiossa käyttökunnossa ja hintakin oli kohtuullinen
18.5k$ eli euroina ei juuri mitään... No, josko sitten Ghibli tai vanhempi
3500 GT jonain päivänä... Khamsinin jenkkiversio (eli kamalat puskurit) oli
jokunen kuukausi sitten myytävänä Los Angelesissa, $25k, eli ei mikään
tolkuttoman kallis verrattuna vaikka C2 Corvetteen.
> Monteverdi 375/L
Ahhh, 440 Moparin isolohko puhuttelee. En muista enää saiko näihin
Sixpackkia, Magnum-version varmaan kuitenkin. Hemejä ei taidettu laittaa
kuin siihen keskimoottoriseen Monteverdiin?
> Porsche 550 Spider
> Porshce GTL Abarth
> Porsche 904 GTS
> Porsche 2.8 RSR/3.0 RSR
Elokuussa Pebble Beachin Concour d'Elegancessa tuli vastaan parkkipaikan
vieressä olleessa käytettyjen autojen teltassa Porsche 911 R. No, ihan
tavalliselta early 911 Possultahan auto näytti, mutta nähdessäni hinnan
(375.000 taalaa) kiinnostus kuitenkin heräsi. Kyseessä oli yksi harvoista
R-malleista (kait noin 20 kpl), joista moni ei ole kuuullutkaan (kaikkihan
tietävät RS ja RSR:t, mutta pelkkä R oli allekirjoittaneellekin uutta).
> Volvo P1600 "spider"
Parisen vuotta sitten tuli vastaan Pyhymys-Volvo rättikatolla (siis täällä
Friskossa), kävi mielessä että voisiko olla aito. No, Googlella etsimällä
löytyi lisää infoa, eli itärannikon Volvo-maahantuoja ainakin noita
"tehtaili", muttei tehtaan toimesta. Paremmin tietävät kommentoikoot.
t: Pekka
Pekka Perkeles
news:4185EC79...@welho.com...
> Pekka Perkeles wrote:
>> No, on taas ollut sen verran tylsää keskustelua, että yritetään laittaa
>> paremmaksi eli ohessa muistelua menneiltä vuosilta. Lisäähän omat
>> "huippuhetkesi" autoharrastuksen saralla vaikka tuonne loppuun.
>
> Mun jenkki-intoiluni alkoi kaverini Ykin isoveljen veekaseista ja
> Colorodeista. Ensimmäinen oma irtonumero oli 1/80, jota varten
> realisoitiin rahakokoelman markkajono vuosilta 1970-1979.
Voi ..kele! Ehdit ensin.
Mä kun ostin ekana vasta V8 Magazine numeron 2/80 (toki piiiitkällisen
pohdinnan jälkeen Osuuskaupan lehtipisteessä, vertailukohtana tais olla Tex
Willer tms.). Kyseinen lehti löytyy vieläkin arkistosta, tuli tarkistettua
äsken.... Mutta "Mustat Muskeliautot" -numero V8.magazinesta on jäänyt
jotenkin mieliin, Pata Ekmanin Nova kireällä 350:llä, ja olisko ollut Ahti
Virtasen 427 Vette kanssa, puhumattakaan Torino Cobra Jetistä 429:llä ja
6-71 -ahtimella, jota heput eivät kait koskaan saaneet kunnolla pelaamaan.
Onneksi sentään vanhoja lehtiä sai ostaa sieltä täältä, ja mm. vanhat
Vauhdin Maailmat tuli hankittua. Ja tosivanhoja Vauhdin Maailmoja piti
sitten selailla ja valokopioida mm. Tampereen keskuskirjastossa. "Tässä VM
numerossa Renault Gordini R8:n jääratatesti" jne. mitä niitä olikaan....
t: Pekka
Pekka Perkeles
news:87Kid.1114$Vv4...@reader1.news.jippii.net...
> Miettimättä viestin lukemiseen käytettyä aikaa enempää, laittaisin
> listalle
> vielä DeLorean:in ja eikös Vector:iakin tehty muutama kappale?
Viime vuonna Concorso Italianossa noita Vectoreita oli nippu näytillä.
Hämmentävää oli huomata, että jalkatilaa ei ole jaettu, eli apukuski pääsee
tarvittaessa painamaan kaasua ja jarrua. Netistä löytyy kuvia ko.
tilaisuuden Vectoreista (omia kuva en ole jaksanut laittaa servereille):
http://www.fast-autos.net/features/03concorso/pictures9.html
http://www.fast-autos.net/features/03concorso/pictures.html
t: Pekka
Kare Pietilä
> Ahhh, 440 Moparin isolohko puhuttelee. En muista enää saiko näihin
> Sixpackkia, Magnum-version varmaan kuitenkin. Hemejä ei taidettu laittaa
> kuin siihen keskimoottoriseen Monteverdiin?
Mä oon nähnyt Ruotsissa tuommoisen lahna-Monteverdin alkuperäisellä
Hemillä. Valmistusmäärä oli kai kokonaista 2 kappaletta.
> Parisen vuotta sitten tuli vastaan Pyhymys-Volvo rättikatolla (siis täällä
> Friskossa), kävi mielessä että voisiko olla aito. No, Googlella etsimällä
> löytyi lisää infoa, eli itärannikon Volvo-maahantuoja ainakin noita
> "tehtaili", muttei tehtaan toimesta. Paremmin tietävät kommentoikoot.
PV:n avomallista en uskalla olla aivan varma; muistaakseni Volvo
valmisti niitä itse kuutisenkymmentä kappaletta, mutta pyhimykset
on kaikki laikattu. Kuuluisin laikka lienee englantilainen Radford,
joka teurasti tuliteriä autoja silloin kun niitä vielä tehtiin
Englannissa. Radford konversio on aika haluttu, kun niitä valmistui
muistaakseni vain jotain 20-25 kpl.
--
Byrgcn hgryvnf!
Pekka Perkeles
> "Jukka Töyrylä" wrote:
>> Miettimättä viestin lukemiseen käytettyä aikaa enempää, laittaisin
>> listalle
>> vielä DeLorean:in ja eikös Vector:iakin tehty muutama kappale?
>
> Vectoreita tehtiin 15 autoa Chevyn alumiinisella Nascar-kasilla.
Nascar-kasi on tietty markkinointimiesten puhetta. En tiedä Vectorin
moottorin faktoja tarkasti, mutta varmaan siellä on ollut alumiini-lohko,
kannet ja "Nascar"-tekniikkaa, muttei kuitenkaan täysiverinen
Nascar-moottori. Pilkunviilausta jokatapauksessa...
t: Pekka
Kare Pietilä
> Voi ..kele! Ehdit ensin.
Vimppa on kato mätis!
> Mä kun ostin ekana vasta V8 Magazine numeron 2/80 (toki piiiitkällisen
> pohdinnan jälkeen Osuuskaupan lehtipisteessä, vertailukohtana tais olla Tex
> Willer tms.). Kyseinen lehti löytyy vieläkin arkistosta, tuli tarkistettua
> äsken.... Mutta "Mustat Muskeliautot" -numero V8.magazinesta on jäänyt
> jotenkin mieliin, Pata Ekmanin Nova kireällä 350:llä, ja olisko ollut Ahti
> Virtasen 427 Vette kanssa, puhumattakaan Torino Cobra Jetistä 429:llä ja
> 6-71 -ahtimella, jota heput eivät kait koskaan saaneet kunnolla pelaamaan.
Mulla toi muskelikausi tuli aika paljon myöhemmin ja niinpä alkupään
Veekaseista mieleenpainuvin oli epäilemättä 4/80 - "siipiautonumero".
Ehkäpä juuri Veekasissa noihin aikoihin esitellyt Chryslerit (Chrysler
Windsor 2d ht 1956 numerossa 1/80 ja Chrysler Windsor 2d ht 1961 ja
Chrysler 300 C 1957, molemmat ehkä juuri numerossa 4/80?) saivat aikaan
sen, että koko kirjainsarja kolahtaa vieläkin aika kovaa. Aika hyvä
nostalgiaryöpytys iski kun tuo 1961 Windsor tuli toissa kesänä vastaan
Mikkelissä :o)
--
Byrgcn hgryvnf!
Pekka Perkeles
> Päivän triviakysymys on että mihin kuoriin Jensen FF:n prototekniikka
> istutettiin testausta varten? Luin nimittäin taannoin ko. virvilän
Tuohon en osaa vastata, mutta mm. 60-70 luvun vaihteen Ford Mustangiin (42x
isolohkolla) ko. nelivetotekniikka istutettiin. Kopsasin aikanaan Auto,
Motor und Sportin artikkelin aiheesta.
t: Pekka
Pekka Perkeles
>> Itselläni olisi haaveissa mieluumminkin Jensen FF, eivät ole maailmalla
>> edes ihan hirveissä hinnoissa. Ongelmaksi muodostuukin harvinaisuuden
>> lisäksi se, että rahaa pitäisi olla noin 100x enemmän että raaskisi
>> ostaa
>> auton jolla ei voi ajaa, tai maksaa siitä verot että sillä voisi ajaa.
>
> Päivän triviakysymys on että mihin kuoriin Jensen FF:n prototekniikka
> istutettiin testausta varten? Luin nimittäin taannoin ko. virvilän
Ai niin, Lacuna Secan Historic Grand Prix -kilpailuissa tuli vastaan
erikoinen neliveto. Sininen Tyrrell F1, jossa siis oli neliveto. Cosworth V8
ja kyljessä lukee että "Jackie Stewart".
t:Pekka
Kare Pietilä
> Nascar-kasi on tietty markkinointimiesten puhetta. En tiedä Vectorin
> moottorin faktoja tarkasti, mutta varmaan siellä on ollut alumiini-lohko,
> kannet ja "Nascar"-tekniikkaa, muttei kuitenkaan täysiverinen
> Nascar-moottori. Pilkunviilausta jokatapauksessa...
Joo. Tarkka sanamuoto olisikin Chevyn alumiinilohkooon rakennettu
427 tuumainen V-8, joka on viritetty Nascar-autojen spekseihin.
--
Byrgcn hgryvnf!
Kare Pietilä
> Tuohon en osaa vastata, mutta mm. 60-70 luvun vaihteen Ford Mustangiin (42x
> isolohkolla) ko. nelivetotekniikka istutettiin. Kopsasin aikanaan Auto,
> Motor und Sportin artikkelin aiheesta.
Jensenin insinöörit ajoivat ympyrää tehtaan pihalla nimenomaan 60-luvun
loppupuolen Mustangilla, jonka takaluukussa luki "Ferguson Formula".
--
Byrgcn hgryvnf!
Harri Holopainen
..
>> Lagonda Rapide
asian vierestä, mutta raksamessuilta messukeskuksesta tullessani ohi
lipui kiilamallinen kasari-lagonda siirtokilvissä, kuskina semmoinen
richard bransonin näköinen sälli. tyylipisteet täysi kymppi :)
Jukka Töyrylä
> Mulla on joku perversio menossa Suzukin ja Subarun suhteen. Molemmat
> ovat tehneet minusta autoja aika omintakeisella tyylillä
Niin, Suzuki joskus, Subaru ehkä vieläkin, mutta laitetaanpa listaan
jatkoksi Hondan alkupään mallisto, N 360/600, ensimmäiset Civic-hondamaticit
ja toki se moottoripyöräkoneinen pikku avo.
Ari Tamminen
Ferguson teki nelivetokonversioita myös muihin autoihin. Yksi sangen
vähän tunnettu oli Opel Senator FF, jossa Fergusonin neliveto.
Britannian hallitus teetti näitä reilu 60 kappaletta Berliinin muurin
vartiointitehtäviin. Lisäksi Ferguson valmisti 12 kappaletta
siviiliversiota tästä Senator FF:stä.
Vielä harvinaisempi on Opel Monza FF, eli 4-vetoinen Fergusonin
konvertoima iso coupé-Opel, näitä valmistettiin vain 6 kappaletta
kaiken kaikkiaan. Kaikki Monza FF:t ovat tänä päivänä keräilijöillä
tallessa ja niiden sijainti tiedossa.
Opeleissa käytetty Ferguson Formula-neliveto ei ole täysin identtinen
Jensenissä käytetyn kanssa. Näissä Opeleissakin on Ferguson
Formula-logot auton ulkopuolella (takaluukussa ja etulokasuojissa).
--
___________________________________________________
Ari Tamminen ata @ iki.fi www.iki.fi/ata
Vectra GT 16V C20XE - Calibra Turbo 4x4 T315 C20LET
www.opelclubfinland.net Opel Club Finland OCF
Ari Tamminen
>Joskus osui netissä silmiin kuva Opel Kapitän P26 (-59 - -64) 2d
>ht-versiosta, jonkun koripajan tekemä, en enää muista kenen, mutta ai että
>on nätti!
Tuo Opel Kapitän P26 2d ht-auto on uniikkikappale, jos tarkoitat sitä
muistaakseni turkoosinsinistä yksilöä. Auton korimuutokset on tehnyt
harrastaja Ruotsissa alunperin nelioviseen autoon ja se on onnistunut
niin hyvin, että auto ostettiin Ruotsista Saksaan ja on esitelty mm.
Opel-tehtaan julkaisemassa saksankielisessä lehdessä, tuon artikkelin
olen itse lukenut. Upean näköinen auto todellakin.
Ari Tamminen
>Mä kun ostin ekana vasta V8 Magazine numeron 2/80 (toki piiiitkällisen
Hauskoja juttuja nuoruusvuosilta...
Muistan hyvin kun paikalliselta kioskilta Hämeenlinnassa käytiin
kaverin kanssa ostamassa ensimmäisen kerran V8-Magazine-lehti. Sitä
ennen oltiin jo rakenneltu jenkkiautojen pienoismalleja ja jostain
niistä oltiin luettu ja tutkittu jo paljon ennen sitä, koska monet
jenkkiautomallit olivat "legendoja" jo silloin, kuten joku '57 Chevy
esimerkiksi. Olikohan se ensimmäisenä kioskista ostettu lehti vuodelta
1981, sittemmin kun tilasimme V8:n asiakaspalvelusta kaikki saatavilla
olleet vanhemmat numerot postitse ja divareistakin tuli osteltua
kaikkia vanhoja numeroita. 1/78 ja 1/79 olivat tuolloin jo
loppuunmyytyjä ja muutama muukin alkupään numero, 2/79 alkaen ne
kuitenkin kaikki löytyvät, niitä kahta ensimmäistä en katsonut
tarpeelliseksi hankkia, niistä kun pyydettiin sen verran kovia hintoja
jo tuolloin 80-luvun alussa... Tuohon aikaan oltiin kyllä niin kovia
jenkkiautofaneja kuin ikinä vain olla voi. Pienoismallijenkkejä
rakenneltiin koko ajan (ja niitä oli huone täynnä, erona nykyaikaan:
nykyään on olohuone täynnä erilaisia Opel-pienoismallia, vaikka on
siellä seassa "nostalgiana" myös 80-luvulla rakennetut Chevy '56 ja
'66 pienoismallit erillisessä vitriinissä).
Ahvenistolla käytiin katsomassa lähes kaikki ratakisat, siinä lähes
naapurissa kun tuli asuttuakin, mutta hienoimpia siellä tuon
"jenkki-innostuskauden" aikana olivat tietysti Camaro Cupin autot...
:)
Drag Race-kisoja käytiin katsomassa, ensimmäisen kerran taisin käydä
Räyskälässä isän kyydissä, mutta sittemmin siellä käytiin joka
kisoissa, joskus kaverin isän kyydissä ja joskus jopa polkupyörällä ja
myöhemmin mopollakin, Räyskälä kun ei niin _hirveän_ kaukana
Hämeenlinnasta ollut. Kisoja käytiin katsomassa myös Tampereella
Härmälässä paikassa, jossa nykyään on Pirkkahalli... siellä tuli
nähtyä ensimmäistä kertaa mm. Funny Car-auto "California Charger",
josta oltiin nähty kuvia mm. V8, Colorod ja Wheels-lehdissä. Kaverilla
oli paljon Ruotsista tuotuja Colorod-lehtiä ja Wheelsejä sai
Suomestakin kioskilta, niitä tuli osteltua itsekin. FHRA:n
näyttelyissä tuli niissäkin käytyä joka vuosi, olikohan 1981 eka kerta
kun kävin siellä, Helsingin Jäähallissahan ne pidettiin siihen aikaan.
Jotenkin messarissa se ei ole koskaan tuntunut samalta. Väliin ei ole
jäänyt kuin muutama näyttely, jos olen ollut esimerkiksi ulkomailla
reissussa. Muitakin jenkkiautonäyttelyitä tietysti piti kiertää, mutta
niitä kaikkia ei muista enää, oli tietysti Tampereen Hot Rod & Rock
Show myös lähes joka vuosi jne. Helsingin ja Tampereen näyttelyt ovat
olleet niitä "isoja" aina. Viime vuosina näissä on tullut käytyä
näyttelleasettajanakin, vaikka omaa autoa ei ole ollut koskaan esillä,
mitä nyt muutamia pienoisautoja...
Tietysti piti myös kuulua oman paikkakunnan hot rod-kerhoon kun
sellainen sinne perustettiin, Hämeenlinnassa se oli nimeltään Backyard
Doorslammers. Sitä en muista kyllä että missä vaiheessa siitä tuli
tiputtua pois, kun itselle sopivaa aktiviteettiä ei niin hirveästi
tainnut olla. Takki oli tietysti täynnä kaikenmaailman jenkkilippu,
V8-magazine, FHRA tms. kangasmerkkejä ja pitihän sitä isän Volvoonkin
liimailla V8:n ja FHRA:n tarroja että "kaikki huomaisivat että jenkin
kyydissä mieluummin olisi..." :-D
Koska suomalaisia ja ruotsalaisia jenkkiautolehtiä oli tullut luettua
niin paljon ja muutamia amerikkalaisiakin (Hot Rod ja Popular Hot
Rodding mm.), niin pitihän sitä yrittää kaverin kanssa omaakin lehteä
alkaa tekemään. Kovasti tehtiin juttuja, otettiin valokuvia ja ties
vaikka mitä, mutta siihen aikaan valokuvia leikellen ja
kirjoituskoneella kirjoitellen ei siitä oikein mitään tullut ja
melkein valmiiksi saatu ensimmäinen numerokin jäi sitten loppujen
lopuksi kesken. Lehden nimenä olisi ollut "Van Window"... :) Tuon
kuivuessa tein ainakin yhden oman "Hot Rod"-nimisen pikkulehden...
missäköhän siitäkin kaikki valokopioimalla tehdyt kappaleet on
nykyään. Nykyään tulee tehtyä sitten Opel-kerhon lehteä Opel Fan,
joten tuolta sekin innostus on lähtenyt.
Jenkkiautoa en sitten koskaan itse ostanut, kaveri rakenteli
vuositolkulla britti-Fordista "customia" tai jotain sen tapaista, ja
sillä kierreltiin sitten ympäri Suomea eri tapahtumissa, Hangon
katuautokisoissa, Forssan Pick-Nickeissä silloin 80-luvun puolessa
välissä jne. Samalla kaverilla ja muutamalla muulla kaverilla oli
joissain vaiheissa jenkkikalustoakin, joilla noita samoja tapahtumia
kierrettiin sittemmin, kun Motopark avattiin, siellä käytiin
katsomassa kaikki kisat ja vietettiin juhannusbileet myös siellä. Itse
ajelin omat ajot tavallisella Taunuksella, mutta sehän ei menoa
haitannut. Monenlaisilla jenkeilläkin on tullut ajeltua, vaikka omaa
ei ole koskaan ollut ja jossain vaiheessa muutaman sukulaisen
vaikutuksesta jotka rakentelivat Opeleita innostus alkoi suuntautua
niihin päin. Tänä päivänä voinee sanoa, että monessa suhteessa se
antaa avarakatseisuutta, kun nykyisenä euroharrastajana kuitenkin
homma on aika pitkälti alkanut jenkkiautoinnostuksesta. Vieläkin osaa
ihailla hienoja jenkkejä ja arvostaa monenlaisia autoja, vaikka itse
tietääkin jo, mistä itse pitää eniten.
Mikään rakentaja en ole koskaan ollut, jos autoharrastajia kategorioi
eri ryhmiin, niin itse kuulun ehkä eniten ryhmään "entusiastit", eli
autoista on paljon teoriatietoa ja niitä arvostaa ja ne kiinnostavat
kovasti ja muutamia on tullut hankittua itsellekin jne. Eikä
nykyisessä kiireessä ehtisi mitään rakentaakaan, vaikka olisi siihen
sopiva paikka (jota ei ole) tai taitoa (jota ei sitäkään juuri ole...
:), mutta nippelitiedot ja elämykset ja tiedon jakaminen riittävät
ainakin minulle.
Tarkkaa tietoa siitä ei ole, mikä oli ensimmäinen sanani, mutta aika
todennäköistä ainakin "äidin" ja "isän" jälkeen lienee se, että se
olisi ollut "auto", koska ainakin 2-vuotiaana jokainen käsiini saama
puupalikka tai ihan mikä tahansa oli aina auto. :)
Teemu Uusi-Esko
"Harri Nykanen" <no-...@nic.fi> wrote in message
news:Xns95949CBD7...@130.133.1.4...
Loistava stoori!! Noita ilmeitä...näin ne sieluni silmin.
Joo, itsellä ei niin valtaisaa tuo jenkki-innostus ole ollut eikä olekaan,
mutta joskus tuli American Car Showt könyttyä ja kyllä minä vieläkin V8:n
selailen läpi jos käsiin sattuu. Hiukan huonossa ympäristössä kasvaneena
(ympäristössä, jossa Ascona C 1.6 on normi ja Vectra A 2.0i
hyväkulkuinen...) sitä tietysti ihaili kaikenlaista ja piti ensimmäisten
joukossa koeajettua F-AStraa jollain fredrikssonmoottorilla hienona autona.
Johtui osaksi myös siitä kun eka autoni oli D-Kadett, 1.2N möyhymoottorilla.
Älkää naurako, se kulki todellista varmaan sen 140, tehdas lupaili vain 138.
Ok, ok, Hangassuolla on etelään päin loiva alamäki... Joo, joskus olen
päässyt isoakin ameriikkalaista ajamaan, kaverilla oli sellainen helvatan
iso Chrysler missä penkki liikkui sähköllä kuuteen suuntaan mutta
lasinpyyhkijät toimivat alipaineella. Priorisointi ennen kaikkea.
Jenkkiautoista pysyttelin jonkin aikaa etäällä kun kerran menin
puolivahingossa jonnekin cruisingiin ihan vain katselemaan ja ajauduin
paikkaan mistä ei päässytkään läpi. Siellä joku plikka julisti että ei
tänne oo asiaa millään eöyuroautolla ku tääl on yksityistilaisuus. Vaivoin
sain pidäteltyä sisälläni erinäisiä kommentteja, kun taisi
Hisings-Cadillacissa olla enemmän jenkkiautoa kuin siinä made in amerikassa
mihin narttu nojaili. Silloin mutisin että saapitkin on enemmän autoja ;-)
Sittemmin tilanne on tasaantunut, hyvin tehtyä on kiva katsella. Niin ja se
hauska porilainen uskomattoman rytöisen näköinen lintta joka kuulemma
pysäytetään joka kerta kun poistuu "oman" poliisipiirin ulkopuolelle; eivät
meinaa tarkistamatta uskoa että se _on_ katsastettu ja liikennekelpoinen -
rumuushan ei ole hylkäysperuste katsastuksessa :-)
No, kyllä V8 silti on Moottori. Tosin eivät nuo kahvimyllynvääntimet niin
iske, mutta noi södertäljeläiset kyllä... ;-)
-Teemu-
Tapio Peltonen
> Mulla on joku perversio menossa Suzukin ja Subarun suhteen. Molemmat
> ovat tehneet minusta autoja aika omintakeisella tyylillä mikä on
> sinänsä hienoa. Tojohojoon, tatsuniin tai maksalaatikkon en suostuisi
> koskemaan pitkällä tikullakaan, mutta noihin Sukisuki-vehkeisiin voisi
> vaikka joskus sekaantuakin!
Vaikka japsiautoista perustan jossain määrin muutenkin, on kyllä pakko
myöntää, että sen jälkeen, kun sain halvalla haltuuni 1985-mallisen
Suitsan SA-310:n (siis käytännössä Swift-SA), on kyllä arvostus kyseistä
autonvalmistajaa kohtaan vain noussut. Kokoisekseen ja ikäisekseen
helkkarin fiksu ja varmatoiminen viritys, vaikka kyseistä yksilöä
jonkin verran on kohdeltukin kaltoin. 63 kiloa painava 1-litrainen kone,
joka antaa tasaisen momentin laajalla kierrosalueella ja tehoja auton
massaan (ja käyttötarkoitukseen) nähden riittävästi. Perustekniikkaa,
halpaa, mutta ajoittain nerokkaasti toteutettua. Ja sympaattiset
lyhdynkehykset.
Peltitöitä on tosin edessä, mutta on varmasti monessa muussakin tuon
ikäluokan japsissa.
Swift on kyllä muutenkin sellainen automalli, jonka valmistuksen
loppuminen jäi hiukan kaivelemaan. Saa nähdä, millainen tuo hiljattain
esitelty idean uudelleenlämmittely lopulta on; yhtäkkiä katsottuna
ulkomuodossa on jotain tuttua, mutta vähän liian paljon se näyttää
tusinapikkuautolta.
--
Tapio Peltonen
Harri Holopainen
..
>Ferguson teki nelivetokonversioita myös muihin autoihin. Yksi sangen
>vähän tunnettu oli Opel Senator FF, jossa Fergusonin neliveto.
eikös ford riesan ja bmw 325/525ix:nkin tekkis ollut fergusonin
peruja?
..
Tino Rossi
> kun sain halvalla haltuuni 1985-mallisen Suitsan SA-310:n (siis
> käytännössä Swift-SA), on kyllä arvostus kyseistä autonvalmistajaa
> kohtaan vain noussut.
Minulla oli kanssa samanlainen (vm.88) ja pikkuriikkisen kinnerin paikan se
täytti todella kunnialla. Tavaraa kuskattiin niin että hirvitti (hirvitti
kyllä muutenkin, etenkin talvella) ja pienintäkään ongelmaa ei ollut. Myin
auton ystävälleni joka ajelee sillä vieläkin.
Hankin n. 10x kalliimman auton jossa on ollut 10x enemmän korjattavaa.
Välillä haikeudella muistelen susukia jolle ei oikeasti tehty käytännössä
ainuttakaan korjaustoimenpidettä niiden parin vuoden aikana jolloin se oli
perheessä. Kerran jopa pääsin kokeilemaan sitä uudestaan kun pakastin ei
mahtunut 405:seen mutta suitsaan se meni että heilahti. Mikroautomainen
ajotuntuma ja onneton penkki olivat ennallaan :)
Tino Rossi
Mickey
tai ilman...itsellä on moinen Donovan 350 pata.
"Kare Pietilä" <kpie...@welho.com> kirjoitti
viestissä:418D17CC...@welho.com...
Kare Pietilä
> No johan pomppasi..kyllä koneena oli Donovan350 alulohko jota sai turbolla
> tai ilman...itsellä on moinen Donovan 350 pata.
Niitä on valmistettiin kahdella eri kasilla: poratulla mopon mootto-
rilla (W8 Turbo) ja 1000-hevosvoimaisella 427:lla (Avtech WX-3).
Turbottomasta V8-Vectorista en ole kuullutkaan, mutta onhan joku
eläkeläinen sellaisenkin toki voinut tilata.
--
Byrgcn hgryvnf!
Mickey
Siinä sulle mopon moottoria...elikkä ei sitten mikään osu kohdalle että
olisi vain 350 tai edes 355 vaan lohko (viittauksesi mopon moottoriiin) oli
tyyppiä Donovan 355 joka itselläkin on 350 runkolaakerikauloilla mutta 4.155
porauksella eli 400 ci + .030 ylikoko.
Myöskään mikään ei tue että 1000hv 427 koneita olisi ikinä
tehty....haaveissa oli kyllä...
http://www.vectoraeromotiveclub.com/thecars/wx3.htm
"Kare Pietilä" <kare.p...@welho.compura> kirjoitti
viestissä:4238D6F6...@welho.compura...