> Just tuossa oli appiukon kanssa puhetta, kun hän rupesi taloa lämmittämään
> ja unohti käynnistää kiertovesipumpun. Kyllä se lämpö jaksoi
> luonnostaankin kulkeutua putkia pitkin naapurihuoneeseen, mutta ei juuri
> sen kauemmas.
> Talon putket ovat kuitenkin ohuempia kuin autossa ja etäisyydet pidempiä,
> niin kyllä kai sitten auton jäähdytysjärjestelmän paksummissa putkissa
> vesi kiertää melko hyvinkin luonnostaan.
Tämä nyt menee sivuun autoaiheesta... anteeksi :-\
Jos kyseessä on ollut vanhempi (esim. viime vuosisadan puolivälistä) talo
niin se lämmitysverkosto saattaa olla alkujaankin rakennettu
vapaakiertoiseksi, jolloin koko kiertovesipumppua ei alkujaan ollut,
myöhemmin se pumppu käytännössä poikkeuksetta on kyllä lisätty. Tuollaisen
lämmityksen sai toimimaan kokonaan ilman sähköäkin - kunhan joku mätti
klapeja tai hiiltä pannuun tasaista tahtia...
Tuollainen lämmitysverkosto on kuitenkin alkujaan pitänyt rakentaa noin
toimivaksi: lämmityskattila / pannuhuone kellarissa kuopassa alempana kuin
talon alimmat patterit tai niille menevät putket, kyllin väljät putket,
putkien vaakaosuuksilla "kaatoa" siten että lämmin menee kokoajan ylämäkeen
ja palaava kylmä alaspäin.
Ja missään tapauksessa ei esim. oviaukon kiertämistä yläkautta ja sitten
paluuta takaisin ikkunatason alapuolelle. Tiedän esim. erään paikan jossa
tästä syystä pohjakerroksen suurehkossa hallissa lämpöpatterit olivat
katonrajassa olleita pyöreitä pötköjä (yksi suora putki jonka ympärillä
pyöreitä lamelleja) koska ko. tilaan tuli putkien reitillä ollut autolla
ajettava ovi joka ulottui ehkä n. 40cm päähän katosta. Meno- ja paluuputkien
kaato piti silti jatkua oikeaan suuntaan hallin seinän n. 20m matkalla.
Kyseessä nyt ei ollut mikään olohuone, mutta voinee arvata että
talvipakkasella lattianrajassa saattoi olla hiukan viileämpää kun patterien
sijoittelu oli tuollainen.
Modernia verkostoa, missä on pienet mutkittelevat putket ja
kiinteistöautomaation kukkasina runsaasti kuristuksia pumpulla väkisin
tehtävää kiertoa ohjailemassa, tuskin saa vahingossakaan toimimaan
vapaakiertoisena, ainakaan ekoja putkimetrejä pitemmälle. Omaa kokemusta
kiertovesipumppuja edeltävältä ajalta ei ole, mutta käsittääkseni tuollaisen
verkoston lämmityksen aloituskin oli omalla tavallaan tarkkaa puuhaa jossa
ei saanut hätäillä liikaa.
En nyt löydä tälle netistä vahvistusta, enkä viitsi alkaa kysellä hommaa
aikanaan oikeasti tehneiltä, mutta kuvittelisin että lämmitys olisi pitänyt
aloittaa rauhallisesti ja sulkemalla aluksi paluuputken hana, jolloin
kattilan lämmetessä veden laajentuminen lähtee ensin painamaan vettä
verkoston yläosassa olleen paisunta-astian suuntaan juuri kuuman putken
kautta. Jos taas alussa kuumaa pääsi kattilasta paluuputkeenkin, homma
ilmeisesti meni hankalaksi.
Talotekniikassa ilmeisesti nykyisellään heikosti tunnettu tai vähän
kiinnostusta herättävä aihe, kun nopea googletuskaan ei ihmeemmin löydä
viitteitä. Arkikielessä tuo systeemi pumppujen yleistyttyä kulki
käsittääkseni nimenomaan vapaakiertoisen lämmityksen nimellä, mutta
virkamiesmäisemmin saattaa myös olla käytetty nimitystä painovoimainen
kierto tms.
--
TiN