Mutta... heti kotiin päästyäni silmiin osuin sakon mainossa, jossa väitetään
uuden aselain velvoittavan ilmoittamaan aseen merkin jo lupaa haettaessa.
Itse en kyseistä kohtaan laista, ainakaan nopella silmäilyllä, löytänyt.
Onko TAAS siis kyseessä harhaan johtava mainonta vain tulkitsevatko
nimismiehet lakia tällä tavoin ?
Onko jollakin kokemuksia Espoosta ?
Niin ja tämä on samalla ostoilmoitus, olen siis ostamassa peruskivääriä
metsästyskäyttöön mielummin kaliiperissa 30-06, mutta 308:kin saattaa tulla
kyseeseen, käytettykkin kelpaa hyvin. Jos siis haluat luopua omastasi
kohtuullista korvausta vastaan niin tarjoa.
T.
Petri Aarnio email: Petri....@hut.fi
Kirstinharju 1 A15
02760 ESPOO
puh. 050 5707913 / 09 855 4132
Kävin tänään pokkaamassa Helsingin poliisilta ostoluvan, jota hakiessani
mainitsin vain ja ainoastaan haluamani kaliiperin ja aseen
toimintaperiaatteen. Lupa tuli ongelmitta.
t. Antti
Ostoluvassa luki "kivääri .308" eli ei mitään viittausta hakemaani merkkiin ja
malliin.
Näin siis Espoossa, mielestäni järkevää toimintaa.
Toni Hilakari
PS. en muuten muista näkeneeni lakitekstissä noin jyrkkää lauselmaa (Sakon
mainos).
PS2. tietääkö kukaan, että onko pistoolin kanto-oikeudessa jotain eroa jos
luvassa lukee "tarkkuuspistooli" tai "pistooli" ?
Petri Aarnio wrote:
> Vein eilen kiväärin ostolupahakemuksen tai oikestaan kaksi. Haen ostolupaa
> kivääreille kaliipereissa 308 ja 30-06 koska en vielä tiedä kumman ostan.
> Lupahakemukseen en kirjoittanut aseelle mitään merkkiä eikä virkailija sitä
> kysynytkään vaikka syynäsi hakemukset tarkasti läpi.
>
En osaa sanoa, onko Espoossa jo tiukempi linja tuon kaliberin ilmoittamisen
kohdalla. Aikoinaan hain lupaa metsästyskiväärille kal. .30, ja sellainen
lupa myös kirjoitettiin. Vasta hallussapitolupaan kirjoitettiin ostamani
kiväärin kaliberi tarkasti; milleissä tosin (7,62x39). Helsingissä on
näköjään vieläkin tuo kaliberi hyvin "geneerinen", esim. pistoolin
hankintalupaan kirjoitetaan kaliberi 9mm, joten sillä voisi sitten ostaa
vaikka 9mm Largon tain Makarovin.
T: Hannu Aropelto
Mitä muuten tulee Espoon aseasioihin, niin oma kokemukseni on, että
lupa-asiat heitetään hieman turhan herkästi "Lääniin" ja sieltä ne
palautuvat takaisin tyyliin, että ei tuo meitä kiinnosta...
Olihan meillä taannoin tuo pienoiskivääriselkkauskin, jossa itselataavalle
ei saanut täällä lupaa. Onneksi tuo aika on mennyttä. Enää ei tulkita, laki
on laki.
T:Nyki
>kyseistä kohtaan laista, ainakaan nopella silmäilyllä, löytänyt.
>Onko TAAS siis kyseessä harhaan johtava mainonta vain tulkitsevatko
>nimismiehet lakia tällä tavoin ?
>Onko jollakin kokemuksia Espoosta ?
Näinbhän se on, että ei ostolupahakemuksessa tarvitse tietää muuta kuin
kaliiperi.
Itse hain ja sain Espoosta tänä kesänä ostoluvan rihlalle, ja
luotipiipun kaliiperi oli hakemuksessa ja luvassa 5.7-7.62 mm. Eli
käytännössä pitää
määritellä tarkasti aseen tyyppi, toimintatapa, käyttötarkoitus ja
kaliiperista näytti
todellakin riittävän tuo haarukka 5.7-7.62. Näin ollen en näe syytä
hakea esim kahta
ostolupaa, jos haluat ostaa 308 TAI 30-06 kaliiperin kiväärin.
Joskus muinoin jossain päin Suomen maata "tarkkuuspistoolin" luvan sai
helpommin, ja
erona pistooliin oli vaatimus säädettävistä tähtäimistä. En tiedä miten
on asian laita
nyky-Suomessa.
Markku Ojala
> PS. Onkohan kukaan kerännyt talteen näitä vanhan lain aikaisia lupaharkinnan
> kukkasia? Olisi hauska vertailla takavuosien käytäntöjä eri puolilla maata.
>
> Pankaahan juttu paremmaksi :)
En nyt tiedä, panenko paremmaksi, mutta jotain kuitenkin. Lappeenrannan
poliisilaitoksen määritelmä tarkkuuspistoolille on seuraavanlainen:
- säädettävät tähtäimet
- pitkä piippu
- säädettävä liipasin ja
- pistooleissa korkeintaan kuuden patruunan lipas
Jos haet Imatralla lupaa CZ:n Cadet-vaihtosarjalle, joudut anomaan kaksi
ostolupaa. Piipulle oma ja luistille oma. Hinta on tietenkin kahden ostoluvan
verran. Mainittakoon, että kokonaisen aseen saa sitten yhdellä luvalla. Ja tämä
siis uuden aselain voimaantulon jälkeen.
Savonlinnassa sai viime kesänä mukisematta luvat puoliautomaattikivääreille,
mutta "vaaralliset pulttilukkoiset sniperkiväärit" (lue: hirvikiväärit)
olivatkin sitten paljon vaikeampia tapauksia...
Ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään...
Sami
--
VMI Verkonmerkki Oy
Sami Pesonen
+358-40-571 1193
Ja lopuksi kuolematon mietelause: "Hau" -Osku
No nyt se ei enää onnistunut vaan rahastivat minulta sen 30 mk ylimääräistä
toisen hakemuksen muodossa. Valittelivat vielä, että joutuvat nyt kirjaamaan
molemmat ja sitten poistamaan toisen. On niiiin kauhean työlästä kuulemaan
ja virkailija vielä erikseen kysyi ettenkö voisi hakea lupaa vasta kun olen
löytänyt sopivan aseen. Oli hieman närkästyneen oloinen kun sanoin ettei se
Espoon luvan käsittelynopeudella ole mahdollista.
Todella hämmästyttävää! Minä nimittäin sain mainitsemani luvan
hyväksyttynä alle kuukausi sitten! Ja paikka oli siis samainen Espoo. En
ymmärrä, en.
Markku Ojala
Itsekin sain joitakin vuosia sitten (eli vanhan lain aikaan) yhden
vuoden määräaikaisen kantoluvan vakiopistooliin (siis 22LR). Kyseessä
oli ensimmäinen asehankintani Espoossa. Minullakin oli ennestään useita
lupia, myös pistooliin ja kuvittelin niiden merkitsevän jotain. Mutta se
ei pidä paikkansa. Aseen käyttö ei ollut kuulemma hakemuksessani
tarpeeksi täsmällisesti selvitetty. Lähinnä siis harrastuksen
säännöllisyys yms.
Vähän kylmii ostaa kallista rata-asetta, jos ei voi tietää millaisen
kantoluvan siihen saa. Jos omistuksesta tulisi vain vuoden mittainen,
niin taloudellisesti tulisi takkiin aika rajusti. Varsinkin jos ostaa
uuden aseen.
Markku Ojala
> > Lappeenrannan
> >poliisilaitoksen määritelmä tarkkuuspistoolille on seuraavanlainen:
> <snip>
> Onko nämä uuden lain aikaisia tulkintoja? Metsään menee ja kunnolla.
Vanhan lain aikaisia, joskaan en tiedä onko kanta muuttunut. Toivottavasti.
> Eipä taideta Lappeenrannassa paljoa practicalia tai ressuammuntoja
> harrastaa.
Luokkaa "MPO:lla on yksi värvätty, joka sanoo practicalia harrastavansa". Elikkä
aika vähäistä on kyseisten lajien tuntemus.
> >Jos haet Imatralla lupaa CZ:n Cadet-vaihtosarjalle, joudut anomaan kaksi
> >ostolupaa. Piipulle oma ja luistille oma.
> Jaahas. Tutkitaan, tulkitaan ja hutkitaan. <hieroo käsiään>
>
> Hutkinta:
> Yhdellä ostoluvalla pitäisi molemmat saada. Oikea maksu olisi mielestäni
> joko 100 mk piipusta ja luisti lupavapaa, tai 130 mk piippu+luisti, kun
> ostetaan molemmat samalla kertaa. 200 mk ja kaksi ostolupaa on liikaa.
>
> Mielipiteitä?
Asian kanssa tuskaillut aseseppä ehdotti seuraavaa: Anotaan yksi lupa, johon
kirjoitetaan "vaihtosarja, kaliberi .22lr. Sisältää piipun, luistin ja lippaan."
> Päivän lupakukkanen:
> Kielteinen päätös 9mm pistoolin lupahakemuksesta (oisko ollut Norinco). Syy:
> Ase on niin huonolaatuinen, ettei sillä voi ampua tarkkuutta.
Logiikkaahan se on tuokin :-).
Saa nähdä monenko tunnin rumba on edessä kun sitä rahojen palauttamista
aletaan selvittää...
: Soitin juuri Reino Repelinille joka hoitaa lupa-asioita Espoossa. Lupani
Reino Röpelinen. HTH.
--
Roope J. Lehto
rjl...@REMOVE.kruuna.helsinki.fi
Yleinen hälytysnumero Poliisin hälytysnumero
112 10022
> > Soitin juuri Reino Repelinille joka hoitaa lupa-asioita Espoossa....
Pilkkua viilaan mutta jos tulee kaverille asiaa niin hänen oikea nimensä on
Röpelinen.
TH
Kivääreissä rajanveto metsästyksen ja tarkkuusammunnan välillä on hiusten
halkomista monasti, lupaomainen harkitsee. Järeitä pistooleita/revolvereita
ja kiväärejä on turha anoa ellei kuulu ampumaseuraa, mielellään jo jonkin
aikaa.
Käsiaseiden osalta tunnutaan nyt pitävän kiinni lain mainitsemasta
"laatikkokoosta". Pistoolin on sovittava suorakulmaiseen laatikkoon jonka
mitat ovat 130 x 180 mm, ja revolverin vastaavasti laatikkoon 140 x 190 mm;
MUUTOIN ASE LUOKITELLAAN PALVELUSASEEKSI ja siviilille lupaa ei missää
nimessä tipuu.
Jossain päin voidaan edelleen tuijottaa säädettäviin tähtäimiin ja
itselataavuuteen. Piipun pituudella ei enää ole lain määräämää merkitystä,
mutta sitäkin voidaan mittailla kun lupaomainen miettii sopiiko tämä nyt
esitettyyn käyttötarkoitukseen.
Löytyy esim. malleja joissa piipun pituus on jopa 90 mm mutta pituus juuri
ja juuri yli 130 mm; eihän tälle saa lupaa jos perusteena on
tarkkuusammunta.
*********************
Markku Ojala kirjoitti viestissä <35C808...@nelescontrols.com>...
>Näinbhän se on, että ei ostolupahakemuksessa tarvitse tietää muuta kuin
>kaliiperi.
>Itse hain ja sain Espoosta tänä kesänä ostoluvan rihlalle, ja
>luotipiipun kaliiperi oli hakemuksessa ja luvassa 5.7-7.62 mm. Eli
>käytännössä pitää
>määritellä tarkasti aseen tyyppi, toimintatapa, käyttötarkoitus ja
>kaliiperista näytti
>todellakin riittävän tuo haarukka 5.7-7.62. Näin ollen en näe syytä
>hakea esim kahta
>ostolupaa, jos haluat ostaa 308 TAI 30-06 kaliiperin kiväärin.
>
>Kivääreissä rajanveto metsästyksen ja tarkkuusammunnan välillä on hiusten
>halkomista monasti, lupaomainen harkitsee. Järeitä pistooleita/revolvereita
>ja kiväärejä on turha anoa ellei kuulu ampumaseuraa, mielellään jo jonkin
>aikaa.
>
>Käsiaseiden osalta tunnutaan nyt pitävän kiinni lain mainitsemasta
>"laatikkokoosta". Pistoolin on sovittava suorakulmaiseen laatikkoon jonka
>mitat ovat 130 x 180 mm, ja revolverin vastaavasti laatikkoon 140 x 190 mm;
>MUUTOIN ASE LUOKITELLAAN PALVELUSASEEKSI ja siviilille lupaa ei missää
>nimessä tipuu.
>Jossain päin voidaan edelleen tuijottaa säädettäviin tähtäimiin ja
>itselataavuuteen. Piipun pituudella ei enää ole lain määräämää merkitystä,
>mutta sitäkin voidaan mittailla kun lupaomainen miettii sopiiko tämä nyt
>esitettyyn käyttötarkoitukseen.
>Löytyy esim. malleja joissa piipun pituus on jopa 90 mm mutta pituus juuri
>ja juuri yli 130 mm; eihän tälle saa lupaa jos perusteena on
>tarkkuusammunta.
Eikös tuo mene juuri päinvastoin? Laatikkoon mahtuvat pistoolit ovat
"suojeluaseita" eli taskuaseita ja niiden saaminen on vaikeaa.
Suurikokoisen pistoolin lupaharkinta menee jotenkin : "onko ase aiottuun
tarkoitukseen liian tulivoimainen kaliberin tai lipaskapasiteetin ansiosta".
Risto
*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*
Risto Alanko ala...@ruuvi.me.tut.fi
Laboratory of Machine Design, Tampere University of Technology, FINLAND
*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*-=-=-*
Eikö juuri niin ole, etei ampumaseuraan kuulumista voi
yhdistymisvapauden takia asettaa ehdoksi.
>
>Käsiaseiden osalta tunnutaan nyt pitävän kiinni lain mainitsemasta
>"laatikkokoosta". Pistoolin on sovittava suorakulmaiseen laatikkoon jonka
>mitat ovat 130 x 180 mm, ja revolverin vastaavasti laatikkoon 140 x 190 mm;
>MUUTOIN ASE LUOKITELLAAN PALVELUSASEEKSI ja siviilille lupaa ei missää
>nimessä tipuu.
Eikö homma ole päinvastoin. Jos mahtuu, niin lupaa ei saa.
Osmo
: Käsiaseiden osalta tunnutaan nyt pitävän kiinni lain mainitsemasta
: "laatikkokoosta". Pistoolin on sovittava suorakulmaiseen laatikkoon jonka
: mitat ovat 130 x 180 mm, ja revolverin vastaavasti laatikkoon 140 x 190 mm;
: MUUTOIN ASE LUOKITELLAAN PALVELUSASEEKSI ja siviilille lupaa ei missää
: nimessä tipuu.
Ei, vaan juuri päinvastoin. Jos ase MAHTUU laatikkoon, se luokitellaan
taskuaseeksi ja lupaa on vaikeampi saada.
Näinhän se on, mutta välittääkö poliisi moisesta pikkuasiasta :-)
Mutta asiallisesti katsottuna monessa paikassa seuraan kuuluminen
voi olla edellytyksenä sille, että lajia voi harrastaa. Tällönhän
poliisi voi evätä luvat sillä perusteella, ettei hakija voi käyt-
tää asetta missään.
Arto
--
"Never pass up a good thing."
- Jean Rasczak in 'Starship Troopers'
On ihan asiaa, että hakemuksessa kysytään mihin tai missä ampuma-asettaan
aikoo käyttää. Mutta seuraan kuuluminen on mielestäni yksilövapauden
riiistoa. Sinun on kuuluttava siihen ja siihen seuraan tai yhdistykseen
saadakseni nänä ja nämä edut osallesi - selvää sosialismia tuollainen
ajattelu olisi.
Olen itse aikoinaan kuulunut muutamiin seuroihin, mutta aina aikojen
kuluessa jäänyt niiden toiminnasta pois. Ei seurat sinällään ole antaneet
minulle mitään erityistä etua harrastuksen tai sosiaalisen elämäni kannalta
katsottuna. Harrastan edelleen ampumista aika-ajoin metsästysharrastuksen
ohella. Ampumaharrastus vain ei ole mitään jokapäiväistä tai edes joka
kuukausittaista. Joskun tekee mieli lähteä ampumaradalle harjoittelemaan ja
kokeilemaan esim. erilaisia latauksia. Harjoittelukausi voi olla hyvinkin
intensiivinen ja kestää pitkäänkin, mutta toisaalta voi mennä pitkäkin aika
kun ei kiinnosta tai ehdi muilta töiltään harjoittamaan ampumista.
Mielestäni ampumaharrastus voi olla muutakin kuin "verenmaku
suussa" -harrastamista.
Miksi ampumaradalle? Jos on luvallinen ja ampumiseen soveltuva paikka, niin
kyllähän sielläkin voi harrastaa.
Ei ostoluvan perusteena kaiken järjen mukaan voi olla:
- harrastuksen aktiivisuus
- kertaa / aika
- laukausta / kausi
- kilpailuihin osallistuminen / kausi
- seuran jäsenyys
- ampumaradan ehdottomuus
Mielestäni hyvä peruste on rikosrekisteri, jota käytetäänkin osviittana
lupaa myönnettäessä. Jos kaverilla on kaikki kunnossa, niin lupa myönnettäis
iin.
t. Jari H
Jari Hindström wrote:
>
>
> Mielestäni hyvä peruste on rikosrekisteri, jota käytetäänkin osviittana
> lupaa myönnettäessä. Jos kaverilla on kaikki kunnossa, niin lupa myönnettäis
> iin.
>
Ihan ok minun mielestäni. Ja näinhän käytäntö täällä Hesassa tuntuu olevankin.
Minua ottaa päähän (jos se nyt ketään kiinnostaa) se, että
a) aseet luokitellaan eri vaarallisuusasteisiin, usein sen perusteella mitä
nähdään leffoissa. Esim. lyhytpiippuinen haulikko on vaarallisempi kuin
pitkäpiippuinen. Miksen saa lupaa taskuaseeseen jos niin haluaisin? Voin
vakuuttaa, että en muuttuisi yhtään sen psykopaattisemmaksi kuin mitä nyt olen
VAIKKA minulla olisi esim. Walther PPK.
b) Harrastukset laitetaan hyvyys-järjestykseen. Lintujen bongaus ja kalastus
ok, metsästys ei-ok. Ja tämän takia vaikeutetaan vaikkapa ampumisharrastusta.
c) yritetään muotittaa _kaikki_, jos haluaa harrastaa aseia on vedettävä
terinit-verrarit jalkaan ja puristeltava munia jossakin ampumaseurassa... Ei se
ole kaikkien mielestä hauskaa.
Ampuminen on kivaa. Tai ainakin sen tulisi olla.
Paul Dunkel
--
email: pdu...@cc.hut.fi
Check out the best breeds at http://www.hut.fi/~pdunkel
Siis hetkinen sovittava ? vai ei saa mahtua ?
Terveisin
Mika
Mika Heino kirjoitti viestissä <6secu3$1s...@helu07.ktt.fi>...
Eli rautalangasta:
Jos mahtuu, niin ei onnistu normaalia teita luvat! :)
> Terveisin
>
> Mika
K
>Ihan ok minun mielestäni. Ja näinhän käytäntö täällä Hesassa tuntuu olevankin.
>Minua ottaa päähän (jos se nyt ketään kiinnostaa) se, että
>
>a) aseet luokitellaan eri vaarallisuusasteisiin, usein sen perusteella mitä
>nähdään leffoissa. Esim. lyhytpiippuinen haulikko on vaarallisempi kuin
>pitkäpiippuinen. Miksen saa lupaa taskuaseeseen jos niin haluaisin? Voin
>vakuuttaa, että en muuttuisi yhtään sen psykopaattisemmaksi kuin mitä nyt olen
>VAIKKA minulla olisi esim. Walther PPK.
Kätkettävyys on olennainen osa aseen vaarallisuutta. Ton taskuasekiellon
ideana on sen välttäminen että ihmiset rupeaisivat kanniskelemaan
mukanaan ladattuja aseita.
Osmo
Lisää tarkennuksia: eikös laissa lue, että sovitus tapahtuu ilman
lipasta (ja muita lisävarusteita)?
Hessu
Oiva Tuominen wrote:
> ...
> Onhan selvää, että aseen juuri ylittäessä kriittiset mitat ja piipun
> pituuden ollessa esim. 92 mm täytyy kovin selvittää mitenkä tämä ase luontuu
> tarkkuusammuntaan varsinkaan jos henkilöllä ei muita aseita ole eikä muita
> lupia ano. Eli tässä harkitaan esitetyn aseen soveltuvuutta ilmoitettuun
> käyttötarkoitukseen.
Tämähän on juuri se perse juttu. Joku siis päättää minkälaisella aseella saa
harrastaa ja ennenkaikkea sen mitä saa harrastaa. Onko peltipurkkien ampuminen
vähemmän hyväksyttävä harrastus kuin pahvin puhkominen? Miksi harrastusaseen on
oltava tarkkuusase?
Ainakin minulle käsiaseet merkkaavat paljon enemmän kuin pelkästään radalla
käytettävinä harrastusvälineinä. Minua ei luokitella asekeräilijäksi mutta
siitä huolimatta aseillani on minulle keräilyarvoa, luen aselehtiä, jne. Ja
vaikka aseeni sopisi mittalaatikkoon ei minulle tule minkäänlaista mielihalua
kanniskella ympäriinsä asetta.
Ja olen melko varma, että valtaosalle aseharrastajista ei tuottaisi
minkäänlaista ongelmaa omistaa esim. taskuase, lyhytpiippuinen haulikko,
konepistooli, yms. Ei siis minkäänlaista ongelmaa. Aseen tyyppi ei mielestäni
ole minkäänlainen kriteeri yhtään millekkään (kuten ei myöskään panostyyppi,
tms.).
No joo, ei kai tämä johda mihinkään...
Paul Dunkel
Ainakin Tampereen poliisilaitoksella näin laatikot mittaamista varten.
Samoin Pirkan aseessa (tai jossain muussa liikkeessä) oli laatikko
aseen testaamista varten. Eihän tuommoinen on vaikeakaan nikkaroitava.
Laatikkosäännöllä lienee tarkoituksena estää helposti kätkettävien
aseiden yleistymistä (minkä ymmärrän ihan hyvin). Sen sijaan sää-
dettävien tähtäinten pakollisuus on minusta täysin perseestä. Jos
joku ampuu tarkkuutta tavalla, joka ei vaadi suurta tarkkuutta, ei
hän tarvitse säädettäviä tähtäimiä.
Eihän laki sano mitään säädettävistä tähtäimistä. Mielestäni poliisi ei
saisi keksiä mitään omia systemaattisia sääntöjään, vaan heidän pitäisi
nimenomaan käyttää tapauskohtaista harkintaa. Säännöt tehdään laeilla ja
asetuksilla.
Osmo
Ei sano laki mitään, mutta omassa luvassani lukee, että tähtäinten
on oltava säädettävät. Hain lupaa vanhan lain aikana, joten en tiedä,
miten Tampereen poliisi nykyään homman hoitaa. Ihmettelen edelleenkin,
kuinka virkamies voi tarkoituksellisesti ja jatkuvasti tehdä virheel-
lisiä päätöksiä ja jatkaa silti virassaan.
Siispä uudessa aselaissa kiellettiin singot, takaaladattavat tykit,
raketinheitinjärjestelmät yms. koska ne ovat helposti kätkettävissä?-)
- Kalle
En sanonut että kätkettävyys on ainoa aseen vaaralliseksi tekevä asia.
Singolla yms. ei ole mitään siviilikäyttöä, joten on ymmärrettävää että
sellaiset ovat kiellettyjä. Lisäksi vanhassakin laissa ne olivat
sotilasaseen käsitteen alla.
Osmo