Sissipuukko ei nimestään huolimatta oikein sovellu vuolemiseen, eivätkä
oikein muutkaan tactical kill 'em all! -tyyppiset veitset. Siispä puukko.
Olisiko jokin H.Rosellin (UHC?) malli mahdollisesti se oikea? Vai
kannattaisiko sijoittaa Ruotsalaiseen laatuun ja ostaa Fällkniven. Tai joku
muu.
Ideoita, vinkkejä ja mielipiteitä? Mitä suosittelet, mitä kannattaa
vältellä? Myös hinta- ja hankinta vinkit (pääkaupunkiseudulta) ovat
tervetulleita.
Kiitokset,
/Jartsa
> Pitäisi ostaa puukko yleistyökaluksi mukaan retkille, taikka ihan vaan
> vuoleskeluun. Terä saisi olla hyvä, tai parempi. Kahva
> allekirjoittaneen käteen sopiva, ei siis turhan iso.
>
> Sissipuukko ei nimestään huolimatta oikein sovellu vuolemiseen,
> eivätkä oikein muutkaan tactical kill 'em all! -tyyppiset veitset.
> Siispä puukko.
Sotilaspuukon tärkein funktio on säilykepurkkien avaaminen. Ihmisiä
auotaan varsin harvoin... Retkityökaluksi, eli kirveen/vesurin, lapion
tms. korvikkeeksi sopii kyllä. mutta ei vuolupuukoksi.
> Olisiko jokin H.Rosellin (UHC?) malli mahdollisesti se oikea? Vai
> kannattaisiko sijoittaa Ruotsalaiseen laatuun ja ostaa Fällkniven. Tai
> joku muu.
Jos ei tavallinen markettipuukko kelpaa, kannattaa vältellä kaikkia
kotkotuksia kuten damastiterästä ja sormisojuksia yms. kikkuloita. Hinta
on kova ja hukkaamisen jälkeen harmittaa.
Sepän poikana puukoista hyvin perillä ollut isäni arvosti korkealle
muovikahvaisen ja muovituppisen ruostumattoman Fiskarsin, jota ei kai
enää ole kaupan. Siitä yritettiin Moran kilpailijaa halpamarkkinoille.
Lähinnä tavallista "kansanpuukkoa" on Hakkaraisen Kullervo-puukko, jonka
nykyinen myyjä on valitettavasti hilannut hinnat tappiin. Tuohikahva ja
sopivan lyhyt terä, siinä minun kantopuukkoni retkeillessä.
Toinen käyttöpuukkoni on Rosellin Nikkari-puukko (tavallisin vakiomalli,
ei UHC), josta on hiottu hamaran terävät särmät pois, koska vuoluotteeni
vie etusormen hamaralle. Vuoleskelu- tai pikkunakerteluhommiin on terän
profiili toisten mielestä kapeahko ja luiskamahainen, eli ei hyvin sovi
koverteluun; Kullervolla tekee lusikan, mutta Rosellilla ei.
Molemmat em. puukot ovat tavallista terästä ja hyvin yksinkertaista
mallia, kuten suomalaisen puukon perusmuoto on ollut kauan.
Keräilykapineet ja korut ovat sitten toinen asia.
RA
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
Risto Alanko risto....@tut.fi
Laboratory of Machine Design, Tampere University of Technology, FINLAND
-Harri-
Marttiinin Big Game saa täältä äänen, ei mikään rambokokoinen vaan juuri
riittävän iso että sillä työskentelee myös hanskat kädessä ja kumikahva
pitää kiitettävästi myös märkänä.
Mitä muita teriä matkassa onkaan, aina on lisäksi yksi parin euron Mora
likaisimpiin hommiin.
P.
Terä on ruostumatonta terästä, mutta silti sen saa teroitettua
hyvin teräväksi. Norjalainen hauskuus on, että puukon voi panna
tuppeen kummin päin tahansa.
Hyvä veistopuukko, ehkä vähän pieni kalamiehelle, mutta
toisaalta eipä ole liian iso palikka helumassa vyöllä.
Maksoi sadan euron haminoilla, mutta esim. Marttiinin puukot
alkoivat näyttää venäläisiltä harjoituskappaleilta verrattuna
Brusletton laadukkaaseen viimeistelyyn niin terän kuin kahvankin
osalta.
Tuppi repesi erään koskiuinnin yhteydessä, muuta pysyi silti
matkassa. Tilasin Kuhmosta Aatun apajasta tarvikkeet ja tein
uuden tupen. Aatu muuten myy Bruisletton teriä, jos haluat itse
tehdä kahvan jne.
Rosellin puukot on kummajaisia, anteeksi vaan H.Roselli, niitä
ostetaan merkkipäivälahjoiksi. En ole kertaakaan nähnyt
kenelläkään sellaista käytössä.
Hieno esine ja hyvä työkalu.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Löydä itsesi inkkarista: www.avokanootti.info
Merkillistä asiaa löydät täältä:
http://www.meridianx.fi/Merkit/merkit.htm
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Osta aito Morapuukko, pieni malli. Hinta alle 4 euroa.
Terä on oikeasti hyvä ja tarvittaessa sitä uskaltaa
käyttää sellaiseen "yleistyökaluiluun" mihin sadan euron
puukkoa ei, eikä puukon hukkaaminenkaan harmita niin. Varo
kehnoja klooneja. (Hiiliteräksiset KJ Mora Sweden -leimatut
punaisella puukahvalla on ainakin ok. Jyväskylässä niitä saa
Jyskän Varastomyymälästä, Pääk. seudusta en tiedä.)
>Kiitokset,
>/Jartsa
Vassovuu,
Risto
--
"ATK on rikki!"
MORA, mielellään punaisella kahvalla. Löytyy paremmin hatelikosta.
>Rosellin puukot on kummajaisia, anteeksi vaan H.Roselli, niitä
>ostetaan merkkipäivälahjoiksi. En ole kertaakaan nähnyt
>kenelläkään sellaista käytössä.
Toimii mukavasti kesämökillä... mikä lie sen mallin nimi sitten olikaan?
Paloittelee kasvikset ja lihat sekä tekee kiehiset. Kun sellaisella
timanttilaikalla teroittaa, on niin terävä että ihan hirvittää.
Metsään ota kuitenkin mukaan Moran kakstonnisen.
T: Ville
Jäi yksi sana pois lauseestani: metsässä. :)
Itse toimin puukkoseppänä sivutoimisesti, ja parhaat puukot ovat
syntyneet siten, että ensin haastattelen asiakasta, yritän selvittää
mahdollisimman tarkasti käyttötarkoituksen. Sen perusteella tiedän
ainakin; terän pituuden, paksuuden, terän kulman, halutun terän
kovuuden.
Kahvan pituuden, muodon ja pintakäsittelyn määrää käyttötarkoitus ja
asiakkaan mieltymys. Tupen ja puukon muut mahdolliset koristelut
määräytyvät asikkaan lompakon ja mieltymysten mukaan.
Terät taon vain hiiliteräksistä, joiden hiilipitoisuus vaihtelee
käyttötarkoituksen mukaan. Hiiliteräs vaatii kunnioitusta puukkoa
kohtaan, sillä puukkoa ei saa laittaa tylsänä tuppeen.
Tällaista "Custom-made" puukkoa käyttääkin jotenkin hartaammin, pitää
paremmassa terässä kun työkalua, jota ei erityisemmin arvosta.
En yritä mainostaa tässä itseäni, ajattelin vain kertoa oman
mielipiteeni.
Ymmärrän, että puukko ei herätä kaikissa samoja intohimoja kun meissä
asiaan hurahtaneissa.
Jos haluat vain työkalun, niin Mora tms. kertakäyttöpuukko toimii hyvin. Jos
puukossa pitää olla tyyliä, ja haluat teroittaa sitä, etkä ostaa tylsän
tilalle uutta, niin sitten joku taottu hiiliteräksinen, esim. Roselli.
-Markku
Onko tuo Marttiinin hiiliterästerä hyvä? Ruostumattomat Marttiinithan eivät
ole oikein mistään kotoisin.
-Markku
Lyhyesti: Hukkaan.
Itse olen kokeillut käyttöpuukkona Rosellia (tavallinen eräpuukko),
itsetehtyä (0.9%C+Va teräs) ja Moraa. Roselli oli aivan loistava,
joskin eräpuukko on turhan iso vuolupuukoksi. Sitten mää hukkasin
sen. Itsetehty oli aivan loistava, terä tietysti itselleni just
passeli. Sitten mää hukkasin sen. Käytin jonkun aikaa sekal mora-
klooneja, jotkut oli parempia kuin toiset. Kun törmäsin "aitoihin"
ostin samantien kolme eri kokosta, pienin on IMO paras vuoleskeluun.
Toistaiseksi en ole hukannut. (Meinaan toki tehdä itselleni uuden
käyttöpuukon kunhan kerkiän.)
Tähän on pakko kaivaa esiin muutaman vuoden takainen
Liekki-sonni, sen isäntä sanoi jollekin lehtimiehelle, että
siltä sonni karkaa, jolla sonni on.
Tavaroiden hukkaaminen on mielestäni osa tätä maanpäällistä
olemista. Itsekin tavara- ja esinehulluna hankin ja käytän ihan
turhan hintavia tavaroita hukattavaksi, mutta mitä iloa on
tavarasta, jonka kanssa ei saa olla ja kulkea.
Viime kesänä putosi 400 euron kello Haukiveteen - plumps -
hetken otti päähän ja vaimolle en ole vieläkään kertonut:) Nyt
on sitten oltu hissun kissun 20 euron kellon kanssa ja annettu
pölyn laskeutua ja hivutellaan euroja uuden huklattavan hankintaan.
Ja takaisin aihjeeseen osta kunnon puukko:)
> Terät taon vain hiiliteräksistä, joiden hiilipitoisuus vaihtelee
> käyttötarkoituksen mukaan. Hiiliteräs vaatii kunnioitusta puukkoa
> kohtaan, sillä puukkoa ei saa laittaa tylsänä tuppeen.
Miksei? Ei kai se puukko siitä mihinkään pilaannu vaikkei terävä olisikaan?
--
Keijo Länsikunnas
Vanhempi puukkoni on Iisakki Järvenpään Oltermanni, jonka terä on ostamisen
jälkeen teroitettu kahvaan asti. Isohko kahva, mutta se ei haittaa koska sen
muoto on varsin hyvä omaan käteeni. Terä vain on rosteria mikä oli syy
hankkia uusi. Myös Marttiinin Ilvestä on tullut käytettyä, eikä sekään huono
ole.
Mainoksen uhrina ostin sitten tuollaisen UHC-Nikkarin. Materiaali on
vaikuttava, terä pysyy terävänä varsin mukavasti. Mutta terän mitat ovat
sitten sieltä itsestään :-( Eli olisin oikeasti tarvinnut pidempiteräisen
puukon. Jos haluaa veistää siistin paistinlastan (=lopuksi pinta yhdellä
vedolla sileäksi), niin tuolla saa aikaiseksi juuri harmittavasti pikkuisen
liian kapean lastan. Savustusta varten hauen tms. hiukan isomman kalan
halkaisuun saisi olla mittaa myös enemmän, ei olisi ihan koko kahva limassa.
Perinteinen 'miehen kämmenen leveys' olisi itselleni hyvä mitta, eli n.10cm.
Rosellilla on eräpuukko jossa on pidempi terä, mutta se taas oli minun
käteeni kömpelö. Itseasiassa tuon nikkaripuukonkin terä voisi olla vieläkin
matalampi (tarkoitan siis matkaa hamarasta terään), taipuisi veistoon
paremmin. Myös tuon Rosellin kahva hiukka arveluttaa, kun terää ei ole
niitattu kahvan päästä. Toivottavasti pysyy kiinni, en mitään erityisen
hellää kohtelua tuolle aio antaa.
-antti
Totta. Molemmat kohdat.
> Ymmärrän, että puukko ei herätä kaikissa samoja intohimoja kun meissä
> asiaan hurahtaneissa.
Eipä varmaankaan. Mutta sitten kun hurahtaa, se on menoa ;-)
Olen joskus asiaa selittänyt työkaverilleni joka jaksaa höpötyksiäni
kuunnella ja hän on todennut että asiaan liittyy monenmoista mistä
vanhastaan ei ole tietoinen.
Juu, käytän Moraa ja sillai, mutta...
... tunnustettava on että enemmän nautin puukosta, joka mielstäni on
hyvän terän lisäksi myös komea (vai pitäisikö sanoa kaunis?). En
tarkoita mitään matkamuisto/koristepuukkoja, vaan ihan "käyttökalua",
jonka joku puukkoseppä on käyttöesineeksi tehnyt.
Mutta kukin tyylillään.
Pekka
>
> Itse toimin puukkoseppänä sivutoimisesti, ja parhaat puukot ovat
> syntyneet siten, että ensin haastattelen asiakasta, yritän selvittää
> mahdollisimman tarkasti käyttötarkoituksen. Sen perusteella tiedän
> ainakin; terän pituuden, paksuuden, terän kulman, halutun terän
> kovuuden.
> Kahvan pituuden, muodon ja pintakäsittelyn määrää käyttötarkoitus ja
> asiakkaan mieltymys.
Sinulla varmaan on perusteltu näkemys siihen, mikä olisi puukon hyvä
kompromissi-pituus & terän muoto, kun puukolla yritetään tehdä kaikkea
mahdollista: vuollaan sytykkeet, leikataan lihaa & leipää jne.
satunnaisesti ehkä perataan kala.
Eli siis: minkä näköinen on hyvä retkeilijän puukko.
--
Samu Wikstedt +358(0)50-4869184
samu.wikstedt (at) saunalahti.fi
Viime kesänä putosi 400 euron kello Haukiveteen - plumps -
hetken otti päähän ja vaimolle en ole vieläkään kertonut:) Nyt
on sitten oltu hissun kissun 20 euron kellon kanssa ja annettu
pölyn laskeutua ja hivutellaan euroja uuden huklattavan hankintaan.
Kyllä tohon hintaan olis kannattanut merkitä paikka _tarkkaan_ ja pyytää
sukeltajalta apua. (Oletan ettei paikalla ole vettä hirveesti.) Luulisi tuon
hintaluokan kellon vettä kestävän.
Panu
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Terät tehdään Ranskassa....ja Ranskalaiset eivät osaa tehdä kuin
"ranskanperunoita", patonkia, viiniä ja konjakkia.
Tero
Tähän jyrkkä vastalause :)
Meinasin jo kertoa omasta pyhäinhäväistyksestäni ja
epäisänmaallisuudestani, minulla nimittäin on jo monta vuotta kulkenut
mukana ranskalainen Opinelin ihan käsittämättömän yksinkertainen
puukahvainen kääntöveitsi ( http://www.opinel.com ). Ensimmäisen ostin
ihan vahingossa, kun en kehdannut teroituttaa veitsiäni ihan "iliman
iestä" Kauppahallin Pot&Panissa ja katsoin, että otetaas tosta lelu mukaan
niin tulee ostettuakin jotain. Ensimmäinen kesti kolme vuotta ja kaksi
venettä ennen kuin siitä katkesi kärjestä pala, nyt on toinen menossa.
On muuten aivan loistava veitsi ja puukko. Terän saa aika vähällä vaivalla
hiottua sellaiseksi että olen sillä noin näytiksi ajanut parran ja
terävyys pysyy yllättävän pitkään. Tottahan tuollaista hentoa terää saa
aika usein tahkota, mutta kyllä sen sitten saa hyväksi...
Ei pidä mennä sanomaan että "kun et paremmasta ymmärrä". Hyllyssä on
toistakymmentä puukkoa, mukaanlukien pari omaan käteen taottua teetettyä
ja itse kahvoitettua puukkoa. Kyllä niiden joukossa on parempia ja
tukevampia, mutta ei se paraskaan vuole paljoa paremmin kuin tämä.
Aukipitomekanismi kuluu jossain ajassa loppuun ja märässä taskussa
puukahva saattaa turvota sen verran että terää saa tosissaan kiskoa ulos.
Muuta pahaa sanottavaa veitsestä ei oikein keksi, paitsi tietysti sen,
että se ei ole kotimainen :)
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Eli kuten totesin, nämä ovat makuasioita, mikä sopii yhdelle, ei sovi
toiselle.
Ehdottaisin alkuun vaikka seuraavaa:
-terän pituus 80-90mm. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että pidempi
terä on kömpelö. Jotkut väittävät saavansa niin isoja kaloja, että
tarvitsevat pidemmän terän, mutta muuten liian pitkä terä ei sovi kuin
ihmisten pelotteluun.
Terän paksuus tulisi mielestäni olla tyvessä (helan juuressa) jopa
4mm, mutta tasaisesti kaventua kärkeen päin.
Yksi asia, mikä erottaa käsin taotun puukon, "latta-teräksestä"
hiotusta, on juuri tuo terän paksuuden muutos.
Kun terän paksuus muuttuu, muuttuu myös terän kulma, jolloin tyvestä
saadaan hyvin "lastuava" ja kärjestä hyvin viiltävä.
Toinen käsintehdyn puukon etu on se, että terän voi karkaista siten,
että hamarapuoli ja tyvi jäävät pehmeämmäksi, jolloin terä ei katkea
helposti, mutta kuitenkin pitää teränsä kauan.
Itse olen tottunut terän muotoon, jossa (esim. 80mm pitkässä) on
tasaista vuolupintaa n.50mm ja sen jälkeen tasaisesti kaventuen
kärkeen.
Terän leveys maun mukaan 20-25mm.
-Helan tekisin paksusta, jopa 10mm:stä pronssilevystä.
Helan istuvuus terään on yksi asioista, jolla voi arvioida puukon
tekijän ammattitaitoa, helan ja terän välistä ei saa päivä paistaa.
Sormisuojaa/väistiä en ole laittanut kuin joihinkin nylkypuukkoihin,
harvoihin kalapuukkoihin ja joihinkin lapsille tarkoitettuihin
puukkoihin.
Väistihän estää sormien lipeämistä terään, kun puukolla lyö johonkin,
muuten se rajoittaa puukon asentoa kädessä.
Kyllä väistittömälläkin puukolla voi selkään lyödä, pitää vain osua
luiden väliin ;-D
-Yleispuukon kahvan muoto makuasia, mutta kannattaa muistaa, että
liian "ergonominen" muotoilu (jokaiselle sormelle omat lovet), voi
tuntua yhdessä asennossa hyvältä, mutta haittaa muita otteita.
Itse käytän aika pitkälti Moran muotoista puukkoa.
Kahvan materiaali voi olla mitä vain, kunhan se kestää kosteuden
vaihteluita, eikä halkea helposti.
Visakoivuinen kahva, käsiteltynä pellavaöljy-terva-puutärpättķ
seoksella, on oma suosikkini. Myös raidanjuuripahkasta saa hienoja
puukkoja.
Itselläni on näytepaloina parisenkymmentä eri puulajia, mutta yleensä
loppupeleistä päädytään, hetken seikkailtuamme eksoottisten puiden
maailmassa, takaisin perus-visakoivuun.
Suosittelen pintakäsittelyksi öljyämistä tai vahausta kovalla vahalla,
sillä lakka muuttuu niljakkaaksi kastuessaan.
Joissakin kahvan malleissa ei ruotoa voi viedä kahvan läpi, joten
silloin joutuu liimaamaan epoxilla, muuten suosin takahelaan niitattua
ruotoa.
Tällöin voidaan tarvittaessa puukko jopa purkaa ja vaihtaa vaikka
katkennut terä. Näin menetellen saadaan puukko, joka periytyy isältä
pojalle, kunhan välillä vaihtaa terän ja välillä kahvan ;-D
Tupesta voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mutta sen päättäkööt
jokainen erikseen.
Tulikin vähän pidempi selostus, mutta oma vikasi, kun
(puukko-)hullulta kysyit.
Jussi
Otan sen verran takaisin, mullakin on tuo maanmaihino Opinel, se on hyvä !
Tero
Varsinaiseksi vuolupuukoksi tuosta ei ole, mutta harvemmin noilla reissuilla
tulee vuoleskeltua mitään makkaratikkua kummempaa.
>> Eli siis: minkä näköinen on hyvä retkeilijän puukko.
>Eli kuten totesin, nämä ovat makuasioita, mikä sopii yhdelle, ei sovi
>toiselle.
(leikelty pois erittäin hyviä neuvoja)
Edellisten lisäksi ja pikkuisen vastaankin inttäen vielä muutama
kommentti.
Minusta suurin osa ihmisistä yrittää tehdä töitä ihan liian pitkillä
puukoilla. Mahtaako olla lapinleukuhölmöilyistä vai maailmalta opittua,
mutta tosiaan yli tuo 80-90-millinen puukko on jo kömpelö.
Yleispuukoksi vähän pidempi on OK, mutta vuolupuukon mittaa voi ihan hyvin
arvioida mittaamalla peukun toisesta nivelestä peukalon kärkeen. Yhden
pitkän linjan seppämestarin mielipide oli, että pidempi on liikaa ja
kärjen muodonkin voi tehdä saman malliseksi kuin veistäjän peukalo vähän
ojennettuna. Totesi kyllä, että toisilla on niin ruma peukalo että välillä
joutuu takoessa fuskaamaan :)
Teetin sitten itselleni omien pyyntieni ja seppämestarin neuvojen mukaan
kaksi terää, yleispuukon ja vuolupuukon. Yleispuukko on siinä kahdeksan
senttiä ja melko solakka, vuolupuukko vähän vajaa seitsemän ja vähän
leveämpi. Molempien paksuus on vain kolmisen milliä enkä usko kumpaakaan
saavani lyömättä poikki.
>Terän paksuus tulisi mielestäni olla tyvessä (helan juuressa) jopa
>4mm, mutta tasaisesti kaventua kärkeen päin.
Tätä muuten vähän kyseenalaistan, mitä itua on niin paksusta terästä?
Minusta ohuempaa on niin paljon parempi käyttää ja vuoleekin nätimmin.
Lujuushan pitäisi riittää ohuemmallakin terällä.
>Sormisuojaa/väistiä en ole laittanut kuin joihinkin nylkypuukkoihin,
>harvoihin kalapuukkoihin ja joihinkin lapsille tarkoitettuihin
>puukkoihin.
...
>-Yleispuukon kahvan muoto makuasia, mutta kannattaa muistaa, että
>liian "ergonominen" muotoilu (jokaiselle sormelle omat lovet), voi
>tuntua yhdessä asennossa hyvältä, mutta haittaa muita otteita.
Juu, naurattaa nämä hirveät kahvaltaan muotoillut ja järkyttävän kokoisela
väistiraudalla tehdyt "Bowie-puukot", suomalaisen puukon, rambovesurin ja
sapelin ristisiitokset. Mistähän niitä sikiää?
>Visakoivuinen kahva, käsiteltynä pellavaöljy-terva-puutärpättķ
>seoksella, on oma suosikkini. Myös raidanjuuripahkasta saa hienoja
>puukkoja.
Eniten käytössä olevassa vuolupuukossani on katajainen kahva, melko
karkeasti vuoltuna ja tervapellavalla siveltynä. Ei ihan siloiteltu, mutta
takuulla kädessä pysyvä. Katajan lustot vaan tahtovat vähän kulua
toisistaan irralleen. Omenapuusta olen tykännyt myös, ja joskus aikanaan
tekemäni 6 mm parkkinahkalevyistä tehty tuntuu lämpöiseltä ja mukavalta
käteen.
>Tulikin vähän pidempi selostus, mutta oma vikasi, kun
>(puukko-)hullulta kysyit.
Aika monta puukkoa pitää käyttää ennen kuin ihan oikeasti tietää että mikä
on omaan käteen hyvä. Hyvällä peruspuukolla oppii tekemään vaikka se nyt
ei käteen ihan istuisikaan, hölmösti muotoillulla matkamuisto- tai
näyttöpuukolla ei tahdo edes oppia mitään.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Itselläni on 99mm, ja voin sanoa, että on kömpelö.
> Terän paksuus tulisi mielestäni [ lisää hyviä vinkkejä]
Perhana kun olisi lukenut nuo ohjeet, ennen kuin tein omani. Vieläköhän
tuosta saisi hiottua paremman mallisen.
--
Lauri Raittila <http://www.iki.fi/lr> <http://www.iki.fi/zwak/fonts>
Saapi lähettää meiliä, jos aihe ei liity ryhmään, tai on yksityinen
tjsp., mutta älä lähetä samaa viestiä meilitse ja ryhmään.
"Jussi Paljakka" <jl7...@yahoo.com> kirjoitti viestissä
news:4077de34.03100...@posting.google.com...
>Itselläni on 99mm, ja voin sanoa, että on kömpelö.
Minä en ole kokenut että 10cm terällä varustettu
lapinleuku mallinen puukkoni olisi jotenkin huono, tai kömpelö.
Se on luonnollisesti vielä sitä pahempaa eli rosteria.
Rupesin sitten mielenkiinnon herättyä etsiskelemään
lisäjuttuja netistä ja törmäsin tälläiseen:
www.puukkosivut.net
Hienoja puukkoja. Pitää joskus kokeilla tuollaista
nysäpuukkoa, taitanee vain tarkoittaa sitä että joudun
sellaisen itselleni ostamaan.
--
Tero-Markus C Rönkkö | "If i could change something in my life,
di...@batmud.bat.org | I would definitely do more mistakes to feel
www.oivalla.net | sorry about"
> Puukko on taottu, mutta
> mistä puukkoon hyvä kahva-aihio ja mikä puu on kenenkin mielestä paras.
> netistä löytyy yksi ( http://www.puukkotuoteatso.com/ ) toimittaja.
> löytyisikö muita?
Ainakin visaa, lämpökäsiteltyä koivua ja joitakin eksoottisia kovia
puulajeja saa Brisasta, http://www.brisa.fi/. Myös helametallit tai valmiit
helat saa täältä.
Juha
>
> Tulikin vähän pidempi selostus, mutta oma vikasi, kun
> (puukko-)hullulta kysyit.
Sellaista halusinkin kun kysymyksen kirjoitin... :-)
Itsekin on tullut huomattua että käyttämäni Marttiinin Ilves (terän pituus
yli 100mm) on vuoleskeluun turhan iso, mutta toisaalta harvemmin sitä metsässä
tuleekaan veisteltyä ruokalusikkaa... Toisaalta tuo pieni lisäpituus on kätevä
silloin kun ähelletään nuotiota kasaan ja halkaistaan pienempiä klapeja
puukkoa väärinkäyttäen: puukko halkaistavan puun päälle ja toisella
klapilla puukon hamaraan lyöden. Tätä viimeistä ei tietenkään pitäisi tunnustaa
(puukko-)hullulle... :-)
Tuo muuttuva terän leveys olikin aivan uusi asia -jotenkin sitä on aina
ajatellut että terän pitää olla samanlevyinen joka kohdasta.
Mitenkäs tuo puukonhoito yleensä, itse olen suihkaissut terään aseöljyä
huollon yhteydessä, lähinnä siksi että ko. pullo on yleensä sopivasti
käsillä. Onko väliä mitä öljyä terään hinkkaa -kunhan se ei ole
ruokaöljyä?
Itsellä naulataskussa Fiskarsin puukko jossa muovituppi, kumikahva
(loistava) ja hyvä terä rosteriseksi. Oiva laitos, ikävä jos ei tehdä
enää...
Retkillä taas Marttiinin jätkän vuolu. Oikea puukko, puukahva,
hiiliterästerä ja nahkatuppi. Pysyy karhean pintansa ansiosta kädessä, terä
toimii ja teroittuu sekä hintakin järkevä (omani ostettu markka-aikana
jolloin ne pyöri liikkeestä riippuen 95-140mk.
Niin ja säilykkeet avaan sitten avaajalla.
Sepän sukua, oikeastaan perinteet velvoittaa vielä jokin kesälomapäivä
katsomaan toimiiko pajan käsin veivattava puhallin vielä ja tekemään oman
puukon sekä pojalle myös...
Janne
> Tuo muuttuva terän leveys olikin aivan uusi asia -jotenkin sitä on aina
> ajatellut että terän pitää olla samanlevyinen joka kohdasta.
>
> Mitenkäs tuo puukonhoito yleensä, itse olen suihkaissut terään aseöljyä
> huollon yhteydessä, lähinnä siksi että ko. pullo on yleensä sopivasti
> käsillä. Onko väliä mitä öljyä terään hinkkaa -kunhan se ei ole
> ruokaöljyä?
Äitin isä oli mallipuuseppä ja aina ihmettelin miksi hänen puukkonsa on niin
loppuunkulutettuja että pituudesta puolet pois ja terä kiilamainen kärkeä
kohti. Lakkasin sitten ihmettelemästä kun ensi kerran tuollaisella vuolin.
Ja ne puukot oli tahkottu ihan perus morasta. Mutta öljyämisestä, itse olen
vaan kuivannut ja säilyttänyt kuivassa niin ei ole sitten eväskään maistunit
voiteluaineilta. Siis kuivannut myös tupen.
pekka
Ja paistinlastan veistelyyn :) Tuo pituus on makuasia, kun siihen pitkään on
tottunut, ei 80mm nysällä saa siistiä veistopintaa aikaiseksi.
> Toinen käsintehdyn puukon etu on se, että terän voi karkaista siten,
> että hamarapuoli ja tyvi jäävät pehmeämmäksi, jolloin terä ei katkea
> helposti, mutta kuitenkin pitää teränsä kauan.
Mikä estää tekemästä tällaista karkaisua koneellisesti? Ihan uteliaisuuttani
kysyn, jos tuolle on tarve, niin varmaan joku on jo konettakin virkaan
suunnitellut :-)
Noin keskimäärin olen kuitenkin koneellisesti karkaistun terän kannattaja.
Taatusti tasalaatuinen, toisin kuin käsipelillä karkaistut.
> Kahvan materiaali voi olla mitä vain, kunhan se kestää kosteuden
> vaihteluita, eikä halkea helposti.
Muovia en kelpuuta omaan käyttööni, siitä saa huonon otteen jos kädet ovat
vähänkin kohmeessa. Lakattuja kahvoja kannattaa kanssa varoa, tulee
tahmeaksi jos käsissä on hyttysöljyä (ainakin se vahvin Off-litku).
-antti
Itsekkin tuollaisella pitkällä joskus lusikan veistäneenä kiinnostaisi
tietää että miksi ei lusikka luonnistuisi? Omani onnistui ihan mukavasti,
sekä pienet ja syväpesäiset 'suolalusikat' ja ihan kadonneen ruokalusikan
tilalle maastossa veistelty ruokalusikka.
>Toisaalta tuo pieni lisäpituus on kätevä
> silloin kun ähelletään nuotiota kasaan ja halkaistaan pienempiä klapeja
> puukkoa väärinkäyttäen: puukko halkaistavan puun päälle ja toisella
> klapilla puukon hamaraan lyöden. Tätä viimeistä ei tietenkään pitäisi
tunnustaa
> (puukko-)hullulle... :-)
Nimenomaan pitää tunnustaa :-) Puukko on työkalu joka on hyvä vähän
kaikkeen, mutta todennäköisesti suurimpaan osaan sillä tehdyistä töistä
löytyisi joku spesiaalityökalu jolla homma hoituisi nopeammin/helpommin.
Puukon tulee olla sellainen että se tuon kestää - kun kerran sellaisia
puukkoja saa.
> Mitenkäs tuo puukonhoito yleensä, itse olen suihkaissut terään aseöljyä
> huollon yhteydessä, lähinnä siksi että ko. pullo on yleensä sopivasti
> käsillä. Onko väliä mitä öljyä terään hinkkaa -kunhan se ei ole
> ruokaöljyä?
Mun mielestä just ruokaöljyä, kun käsittelen kalaa sillä puukollani -
aseöljyt ovat yleensä myrkyllisiä tai ainakin pahan makuisia. Tota öljyähän
tarvitsee vasta jos terä on päässyt ruostumaan, öljyllä sen saa takaisin
siistiksi. Terä kuivana tuppeen, niin ei tarvitse öljyjä lainkaan.
-antti
Siis ainakin ennen Morat oli tehty p*skaraudasta, ja terässä oli vain pieni
osa parempaa tavaraa. Niitä ei voinut montaa kertaa teroittaa, saati sitten
muotoilla ihan uusiksi? Ovatko ne joskus muinoin tai sitten nykyään tehty
erilailla?
-antti
> "Samu Wikstedt" <samu.w...@poista.saunalahti.fi.invalid> wrote in
> message
>> Itsekin on tullut huomattua että käyttämäni Marttiinin Ilves
>> (terän pituus yli 100mm) on vuoleskeluun turhan iso, mutta toisaalta
>> harvemmin sitä
> metsässä
>> tuleekaan veisteltyä ruokalusikkaa...
>
> Itsekkin tuollaisella pitkällä joskus lusikan veistäneenä
> kiinnostaisi tietää että miksi ei lusikka luonnistuisi? Omani
> onnistui ihan mukavasti, sekä pienet ja syväpesäiset 'suolalusikat'
> ja ihan kadonneen ruokalusikan tilalle maastossa veistelty ruokalusikka.
Koska olen niin onneton veistelijä...mutta älä kerro kenellekään...
:-) Niin kyllähän se onnistuu jos taitoa on tarpeeksi, mutta
lyhyemmällä todennäköisesti sinultakin huomattavasti helpommin kuin
pitkällä?
>> Mitenkäs tuo puukonhoito yleensä, itse olen suihkaissut terään
>> aseöljyä huollon yhteydessä, lähinnä siksi että ko. pullo on
>> yleensä sopivasti käsillä. Onko väliä mitä öljyä terään
>> hinkkaa -kunhan se ei ole ruokaöljyä?
>
> Mun mielestä just ruokaöljyä, kun käsittelen kalaa sillä puukollani
> - aseöljyt ovat yleensä myrkyllisiä tai ainakin pahan makuisia. Tota
> öljyähän tarvitsee vasta jos terä on päässyt ruostumaan, öljyllä
> sen saa takaisin siistiksi. Terä kuivana tuppeen, niin ei tarvitse
> öljyjä lainkaan.
Totta, tuokin kun tarkemmin ajattelee. Meikäläisen puukkolla tosin on
yleensä tehty senverran paljon kaikkea muuta ennekuin sillä
näverretään eineksiä, ettei öljykäsittelystä ole mitään
jäljellä makuhaittoja antamaan.
Ei sinänsä pöllömmän näköinen, mutta tuota katsellessa tuli kysymys mieleen:
Tietääkö joku miksi ihmeessä terää ei ole teroitettu kahvaa asti? Tuo sama
ominaisuus on monissa muissakin puukoissa, ja omaa käyttöäni se haittaa :-)
-antti
minä sen sijaan olen erittäin hyvä veistelijä :
veistelkääpä vielä jotain vaikka sahasta tai vasarasta
tai vaikkapa ihan paineilmanaulauskoneesta,
mihin samaan rakennustyövälinekategoriaan puukkokin kuuluu
ja pankaa tähän harrastusryhmään joskus jokin viesti
ihan OIKEISTA aseista
Saako suomesta (tai kokeillusti jostain päin nettiä) oikean tyyppista
(tai minkä tyyppistä sen itse asiassa pitää olla?) rauskun nahkaa
japanlaismallisten teräaseiden kahvoihin? Googlella löytyy kyllä käsi-
laukkuihin tarkoitettua parkittua ja joku vinkuintialainen kauppaa
suolattuna.
Risto "rälläkkä ja jousilattaa on jo."
--
"ATK on rikki!"
Käytössä en ole edes huomannut moista yksityiskohtaa, pitää
oikein katsoa
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Löydä itsesi inkkarista: www.avokanootti.info
Merkillistä asiaa löydät täältä:
http://www.meridianx.fi/Merkit/merkit.htm
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tarvitsen puukkoa satunnaisilla kesä-ja talviretkillä kiehisten
vuolemiseen, makkarapakettiin, leipään. Kohmeisilla, märillä käsillä
veistellessä pelottaa sormien puolesta. Ja kaipaisin väistinrautaa ja
kahvaa joka pysyy märässä kylmässä kädessä.
Ymmärrän että väistinrauta haittaa veistelyä ja tarkkaa vuolemista. Ja
puukahva tuntuu käteen lämpimältä ja näyttää hyvältä. Mutta aika moni
retkeilijä varmaankin käyttää minun laillani puukkoa satunnaisesti ja
tarvetta sormien suojaamisen varmaankin on. "Ammattipuukokäyttäjän"
lempilelu ei välttämättä ole paras kaikille satunnaisille poropeukalolle.
Itsekin lueskelin puukonosto-ohjeita ennen kuin päädyin nykyiseen
hiiliteräs ja puukahvamalliin. Hiiliteräkseen olen tyytyväinen, helppo
teroittaa ja pysyy riittävän hyvin terävänä. Mutta puukahva ja sormisuoja
puute harmittaa. Kun vain löytyisi kumikahvainen, sormisuojaimella
varustettu ja hiiliteräksinen puukko. Ei vain löydy joka paikasta tuota
hiiliteräksisenä.
T:Pete, satunnainen puukonkäyttäjä
Itse opin kapenevan (paksuus) ter?n takomisen jo edesmenneelt?
sep?lt?, ja olen siihen mieltynyt.
Juju on siin?, ett? eri k?ytt?tarkoituksia varten k?ytet??n eri osaa
ter?st?, ja eri k?ytt?tarkoituksissa on olemassa optimaalinen ter?n
kulma. Menetelm?ss? on pyritty saamaan oikea kulma, oikeaan paikkaan
ter?ss?.
Jos vuollaan oikein voiman kanssa, sitke?? puuta (esim. katajaa), niin
jo vipuvoiman v?hent?miseksi vuollaan aina ter?n tyvell?. Sitke?? tai
paksua puuta vuollessa tai halkaistaessa, on t?rke?? ter?n toimiminen
ik??nkuin kiilana, halkaisten puuta (puhutaan my?s lastuamisesta).
K?rjist?en, mattoveitsell? ei voi vuolla kovinkaan suuria lastuja,
sill? ter? j?? kiinni. Toisaalta yleens? viilt?minen, jossa tarvitaan
pient? ter?n kulmaa, tapahtuu yleens? ter?n puoliv?lin ja k?rjen
v?liss?.
Puukkoa ei pit?isi koskaan k?ytt?? v??nt?m?ll? tai p??lle ly?m?ll?,
mutta silti teen joskus niin, kun muu ei auta.
Yleisimm?t katkeamiskohdat ter?ss? on k?rki ja tyvi. Mit? paksumpi on
ter?s, helan liitoksessa, sit? paremmin ter? kest?? "ep?tyypillisen"
k?yt?n.
Mutta edelleenkin, ei ole yht? oikeaa ratkaisua, vaan "tottumus on
toinen luonto".
Nyttemmin olen jopa osoittanut ymm?rryst? ulkomaan-pellejen
naurettaville linkkuveitsille ;-D
Olen koe-mieless? tekem?ss? (valitettavasti ruotsalaista) Barrel
Knifea:
http://www.the-ekd.co.uk/800/sweden.htm#barrel
Siin? yhdistyy jollain tavalla mukavasti taittoveitsi ja puukko.
Jussi
Puukko on kuitenkin tärkeä hätätulien tekemiseen, jos on edes
tunturikoivua, vaikkei tulia olisi retkellä tarkoitus tehdäkään.
Toki metsämaastossa syntyy risutuli ilman mitään veistä.
Puukko on tarpeen myös hätämajoitteita, -paareja yms sekä
varusteiden korjaamista varten.
Itse suosin kylmänä vuodenaikana puukkoa, joka käy kirveestä ja
vesurista. Sanomattakin on selvää, että kyseessä on tällöin
melkoinen kompromissi.
Vaativin kriteereistä on klapien teko, eli pöllin halkaisu
hamaraa klapilla takoen. Tätä varten puukon tulee olla kestävä
sekä sen hamaran leveä ja suora. Pituudellakin on väliä, se
ratkaisee halkaistavan pöllin enimmäispaksuuden. Leuku
täyttää kriteerit yleensä hyvin ja Sissipuukko, Ka-Bar yms
kohtuullisesti. Jotta olisi mitä halkoa, tarvitaan myös saha.
Taitettava kevyt retki/puutarhasaha on riittävä (esim Sandvik
Lapplander).
Sytykkeiden vuolemiseen ja varusteiden korjailuun pienempi
puukko olisi toki kätevämpi, mutta onnistuuhan se myös isolla
ja kömpelöllä. Paino onkin kömpelyyttä isompi miinus. Varsinaiset
vuolupuukot jättäisin puhdetöihin.
Kylmänä vuodenaikana kompromissi kallistuu kohti isompaa puukkoa,
mutta kesällä tulet eivät ole yhtä kriittisiä, ja kevyempikin
riittää. Toki jos tulilla on tarkoitus yöpyä tarkoituksella
enemmänkin, siis jos maaston kulututtamisesta ole haittaa
luonnonarvoille, kulkee porukassa hyvin kirves ja kaarisaha,
jolloin puukolle asetettavat vaatimukst vastaavasti helpottuvat
suuresti. Tosin leukukin on ryhmävaruste, jolloin Mora
voi olla useimmille ihan riittävä.
Pieni, mutta sitäkin tärkeämpi tehtävä puukolle on jään ja
nuoskan raaputtaminen suksenpohjista. Tätä varten hamaran
tulee olla tasainen ja suora - hamaraltaan sahalaitaiset
puukot eivät kelpaa tähänkään.
Tuppi on tärkeä. Perinteisillä puukontupilla on taipumus
löystyä, ja vaarana on tällöin puukon puotaminen. Ei hyvä -
pitää olla kunon kiinnitys. Vyöllä puukko voi olla tupessakin
vaarallinen, esim rajuissa kaatumisissa laskuissa. Jos puukkoa
on tarpeen kantaa helposti saatavilla (em jään raaputtaminen),
on tuppi kiinnitettävä vähintään kahdesta kohtaa - perinteinen
roikkuva tuppi pääsee kääntymään, ja voi pistää pahastikin,
joten se kannattaa kuljettaa repussa tms.
Marttiinin Timpuri-puukko. Löytyy K-raudasta n. 9 EUR hintaan.
Isommassa mallissa terä sama kuin Jätkänvuolussa: 100 mm hiiliterä.
Paketista otettuna uskomattoman terävä, jatkossa helppo teroitettava.
Tuppi on tyypillinen muovihelistin.
Pienempi (Nikkari) taitaa olla terältään n. 80 mm, mutta
ainakaan itselläni kämmen ei kunnolla mahtunut väistimen (muovia)
ja ponnen väliin.
Myös Marttiinin Condor-malleissa taitaa olla hiiliterä, muovikahva ja
messinkinen väistin.
K-Raudasta löytää myös Moran kumikahvaista "vähän parempaa" mallia
n. 5 EUR hinnalla, olisiko mallinimi ollut joku "clipper" tms.
Tupessa on klipsikiinnitys, jolla saa puukon loistavasti saappaanvarteen
kiinni. Oma suosikkini. Löytyy myös ruostumattomana (sinipäinen).
--
mailname: mikkoh
hostname: htklx2.htk.fi
^[:wq!
Marttiinin myymälässä Senaatintorin laidalla on tarjouksessa nahkatuppinen
Timpuri 95mm hiiliterällä. Euron verran kalliimpi kuin K-raudan
muovituppinen, halpa lisähinta paremmasta tupesta.
P.
Aikani terotettua pukonterä on mennyt ns. Ahvenen-selälle niin olen
lähettänyt tai vienyt puukon sepälle hiottavaksi. Ja taas kelpaa.
Mielestäni käyttötarkoitus sanelee millaisen puukon hankkii, jos sillä
rautalankoja katkoo niin mora olisi valintani.
Puukkoasioista tinkaaminen on sama kuin tinkaisi makuasoista l. toinen
tykkää tytöstä ja toinen äitistä.
Kullervo-puukkoa tuohipäänä löytyy kolmea eri kokoa:
Terä/kokonaispituus
7,0cm/16,0cm
8,5cm/18,0cm
10,0cm/20,0cm
Huokeampi malli eli visapää maksaa noin puolet vähemmän kuin tuohipää
Seppä tekee myös Kullervo-leukuja
Terä/kokonaispituus
15,0cm/25,5cm
18,cm/28,5cm
21,0cm/31,5cm
ps. köyhällä ei ole varaa ostaa muuta kuin parasta
Puukko
Risto Alanko wrote:
> "Jari Juvonen" <esto....@friikki.net> wrote in
> news:mDZgb.106$cZ7...@reader1.news.jippii.net:
>
>
>>Pitäisi ostaa puukko yleistyökaluksi mukaan retkille, taikka ihan vaan
>>vuoleskeluun. Terä saisi olla hyvä, tai parempi. Kahva
>>allekirjoittaneen käteen sopiva, ei siis turhan iso.
>>
>>Sissipuukko ei nimestään huolimatta oikein sovellu vuolemiseen,
>>eivätkä oikein muutkaan tactical kill 'em all! -tyyppiset veitset.
>>Siispä puukko.
>
>
> Sotilaspuukon tärkein funktio on säilykepurkkien avaaminen. Ihmisiä
> auotaan varsin harvoin... Retkityökaluksi, eli kirveen/vesurin, lapion
> tms. korvikkeeksi sopii kyllä. mutta ei vuolupuukoksi.
>
>
>>Olisiko jokin H.Rosellin (UHC?) malli mahdollisesti se oikea? Vai
>>kannattaisiko sijoittaa Ruotsalaiseen laatuun ja ostaa Fällkniven. Tai
>>joku muu.
>
>
> Jos ei tavallinen markettipuukko kelpaa, kannattaa vältellä kaikkia
> kotkotuksia kuten damastiterästä ja sormisojuksia yms. kikkuloita. Hinta
> on kova ja hukkaamisen jälkeen harmittaa.
>
> Sepän poikana puukoista hyvin perillä ollut isäni arvosti korkealle
> muovikahvaisen ja muovituppisen ruostumattoman Fiskarsin, jota ei kai
> enää ole kaupan. Siitä yritettiin Moran kilpailijaa halpamarkkinoille.
>
> Lähinnä tavallista "kansanpuukkoa" on Hakkaraisen Kullervo-puukko, jonka
> nykyinen myyjä on valitettavasti hilannut hinnat tappiin. Tuohikahva ja
> sopivan lyhyt terä, siinä minun kantopuukkoni retkeillessä.
>
> Toinen käyttöpuukkoni on Rosellin Nikkari-puukko (tavallisin vakiomalli,
> ei UHC), josta on hiottu hamaran terävät särmät pois, koska vuoluotteeni
> vie etusormen hamaralle. Vuoleskelu- tai pikkunakerteluhommiin on terän
> profiili toisten mielestä kapeahko ja luiskamahainen, eli ei hyvin sovi
> koverteluun; Kullervolla tekee lusikan, mutta Rosellilla ei.
>
> Molemmat em. puukot ovat tavallista terästä ja hyvin yksinkertaista
> mallia, kuten suomalaisen puukon perusmuoto on ollut kauan.
> Keräilykapineet ja korut ovat sitten toinen asia.
>
> RA
>
> -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
> Risto Alanko risto....@tut.fi
> Laboratory of Machine Design, Tampere University of Technology, FINLAND
Kiitos vaan hyvistä vinkeistä ja mielipiteistä mitä on tullut, ilmeisesti
aihe kiinnostaa muitakin ;)
Vaikkakin, hieman ihmetyttää se kuinka paljon moraa tms halpis-puukkoja
jaksetaan kehua. Onhan mora halpa, sillä voi vuoleskella vaikka pikkukiviä
(kun on niin halpa) ja aina voi ostaa uuden tilalle jos häviää, se kun on
niin halpa. Mutta.
Kaikella (no ei ihan) kunnioituksella moraa kohtaan, ei se mikään Puukko
allekirjoittaneen mielestä ole. Kyllähän ne sopivat moneen paikkaan ja
itsellänikin noita löytyy useita eri mallisia. On Moraa ja Finmania,
rosteria ja hiiltä. Nyt vaan olisi tarvetta paremmalle.
Kullervo kuulostaa aika hyvältä, täytynee tutustua aiheeseen tarkemmin.
Mistähän noita kannattaisi kysellä pk-seudulta, tai miksei muualtakin ?
Hintaluokka?
/Jartsa
Pohjimmiltani itse kyllä vähän vierastan tuollaista lämpökäsittelyä,
kun perinteisilläkin menetelmillä saa kahvan kestämään mainiosti yhden
terän iän, mutta kyseinen puukko nyt vaan sattui olemaan paikallisen
eräkaupan valikoimasta kokonaisuutena käteenkäyvimmän ja
käyttökelpoisimman tuntuinen, kun piti vaellukselle lähtiessä äkkiä
saada uusi teräase - edellinen katkesi nuotiopuita halkoessa :)
--
T o n i T ö y r y l ä
Pohjimmiltani itse kyllä vähän vierastan tuollaista lämpökäsittelyä,
kun perinteisilläkin menetelmillä saa kahvan kestämään mainiosti yhden
terän iän, eikä terän viimeistelykään ole hääppöinen, mutta kyseinen
Antti Peltola wrote...
>
> Lakattuja kahvoja kannattaa kanssa varoa, tulee
> tahmeaksi jos käsissä on hyttysöljyä (ainakin se vahvin Off-litku).
>
Tuppaavatko hyttyset kämmeniisi vai miksi voitelet ne ohvilla?
Off-geeliähän sivellään tavallisesti niin, että lirautetaan tippa
kämmenselälle, pyyhkäistään kämmenselkiä vastakkain ja niillä sivellään
muut tarpeelliset paikat, mutta ei kämmeniä!
Pepi
Niin varmaan sillä geelillä... Kuten tossa ylempänä kirjoitinkin, en käytä
mitään geelejä, vaan sitä vahvinta kamaa joka on ohutta litkua. Se ei pysy
kämmenselällä. Laitan itse sitä etusormeen ja sivelen sillä. Pari kolme
'sormenpäällistä' riittää.
Eikä sillä geelillä tuo lakka edes tahmene, se on vain tuon vahvan kaman
ominaisuus. Käytän sitä siksi, että sitä ei tarvitse lisätä läheskään yhtä
usein kuin tuota geelikamaa.
-antti
Pappa aloitti nuo malllimestarin hommat tai ainakin opit venäjänvallan
aikaan, ja pula-aikana lienee ollut vajausta vähän kaikesta joten voihan
olla että ne terät oli vaikka itse taottuja ?? tosin muistelen että nuo
puukot oli moran tupessa. Se tuppi oli tehty puristamalla vähän niinkuin
paperia ilisi jollain hartsilla kyllästety ja siinä oli kohokuvioita
jonkinlaisia ornamentteja jotka oli värjätty mustaksi, muuten tuppi oli
hailakan punainen ja vyöraksi oli nahkaa. Tällinen muistikuva tupesta jos
joku sen perusteella osaisi iän määrittää.
pekka
ps. näkisittepä millaisia itsetehtyjä höyliä ym puutyövälineitä minulla on
papan jäljiltä, ja pamm. palkeet jota pappa käytti lopussa saunan pesän
sytytykseen niissä on vuosiluku 1817.
Minulta voi kysellä, hintoja ja kuvia.
Tuohipään hinta on (120€ sis.Alv:n) ja toimitetaan puurasiassa, pitää
vielä kysyä sepältä puupään hinta.
Jos tilaa enemmän niin tietysti hinta alenee.
t.Roi
Samalla kämmenselkäkonstilla olen levittänyt sitä vahvintakin kamaa sen
jälkeen, kun nuorena miehenä huomasin kynieni (ei siis pelkän lakan!)
liukenevan käsiin. Kämmenselällä pysyy ohuttakin litkua aika moninkertainen
määrä sormenpäähän verrattuna. Eivätkä monet käsiteltävät tavarat tykkää
siitä geelistäkään. Eivätkä hyttyset, tehokasta on sekin. Harvoin on
työpäivän aikana joutunut käsittelyn uusimaan. Käytän tervanhajuista, koska
siinä vihreässä on jokin hajuste, jota en oikein saa hengitetyksi. Se
vahvin, kirkas lasipullotavara olisi kai kokonaan hajustamatonta, mutta en
ole nähnyt myynnissä.
Pepi
Onnistun aina kaatamaan sitä käämenselälle ihan liikaa :-) Eli noita
tahmeempia levittelen kyllä kämmenselältä, mutta tuon litkun laitan
sormenpäästä. Offi tosiaan tekee pahaa jälkeä kaikelle mahdolliselle,
mukaanlukien muoviosat silmälasinsangoissa :-(
>Eivätkä monet käsiteltävät tavarat tykkää
> siitä geelistäkään. Eivätkä hyttyset, tehokasta on sekin. Harvoin on
> työpäivän aikana joutunut käsittelyn uusimaan.
Hikoilen maastossa niin paljon, että kaksi tuntia on maksimi mitä iholla
pysyy. Noi geelitavarat pysyy mulla vain 45min. Jos laitan kerralla enemmän,
niin joudun kuitenkin lisäämään sitä parin tunnin päästä, ja loppupäivästä
alkaa nahka aristamaan niska-kaulusvälissä ym. kohdissa mihin offi hien
mukana valuu.
> Se vahvin, kirkas lasipullotavara olisi kai kokonaan hajustamatonta, mutta
en
> ole nähnyt myynnissä.
Se on nykyään samanmuotoisessa, valkoisessa muovipullossa. Punkki-off tms.
Juuri tuota tavaraa käytän. Vaikuttava aine ja sen pitoisuus ei ole
muuttunut mihinkään, vaikka pullo ja etiketti joskus muuttuivat.
-antti
Yhdyn täysin Jarin kommentteihin Kullervon erinomaisuudesta tuossa edellä.
Ainoa surkuteltava asia on se että pieni puukkohulluus päättyi Kullervoon kuin
leikaten. Ei ole vielä kävellyt vastaan tuon puukon voittanutta ja niinpä
puukkojen ostaminen on ollut pakko siirtää keittiöveitsiosastolle.
Jaska
Hei kaima,
aika hauska! Näin on käynyt minullakin.
Brusleton ja Leatherman Waven jälkeen ovat puukot
jääneet kauppiaan hyllylle, mutta keittiöön on kasaantunut
laadukkaita keittiöveitsiä, jotka pidän huipputerässä.
Tukholman NK:lla näin muutama vuosi sitten hulppean, ei edes
kovin ison, japanilaisen keittiöveitsen, hintaan 2800 kruunua.
Jäi tietty ostamatta, mutta edelleen syyhyttää...
Tarvetta? Retkeilyssä?
Jos ei aio puhdetyönä tehdä lastuveistoksia tjsp, niin
en kyllä keksi, mihin retkellä tarvitsisi oikein
hyvää vuolupuukkoa. Nuotion teossa tarvitaan nimenomaan
taitoa - ei hienoimpia välineitä.
Jos pitää kauniista käyttötavaroista, tai niiden tuomista
mielikuvista, ja on valmis niistä maksamaan - tai näkemään
itse vaivaa - niin mikäs siinä. Mutta käyttöominaisuuksilla
on vaikea perustella kallista käsintehtyä puukkoa retkeilyssä.
Sama juttu esim kuksan tapauksessa. Tai vaikkapa kellon,
vaikka Rolexin kokosivun mainkokset muuta väittäisivät.
Jos budjetti ei ole aivan rajaton, niin kannattaa
ennemmin panostaa kantolaitteeseen ja ahkioon,
majoitteeseen, suksiin, makuupussiin ja -alustaan,
jalkineisiin jne. Näissä laatuerot ovat paljon
merkitsevämpiä.
> Jari Juvonen
> > Kaikella (no ei ihan) kunnioituksella moraa kohtaan, ei se
> > mikään Puukko allekirjoittaneen mielestä ole. [..]
> > Nyt vaan olisi tarvetta paremmalle.
>
> Tarvetta? Retkeilyssä?
>
> Jos ei aio puhdetyönä tehdä lastuveistoksia tjsp, niin
> en kyllä keksi, mihin retkellä tarvitsisi oikein
> hyvää vuolupuukkoa. Nuotion teossa tarvitaan nimenomaan
> taitoa - ei hienoimpia välineitä.
>
Aivan, muutaman euron mora ei retkeillessä niin harmita jos sen on
jättänyt vahingossa nuotiopaikalle tai jos se putoaa vahingossa, mutta
yli 100 euron puukko alkaa jo harmittamaan siinä määrin että voi olla
loppu reissu pilalla ;-) Onhan noissa kalliimmissa välineissä se hyvä
puoli että niillä voi sitten nuotiolla elvistellä muille retkeilijöille.
Retkeily
kun on nykyään muodostumassa aikamoiseksi välineurheiluksi, kun
katsoo minkälaisia summia jotkut varusteisiin paasaa niin alkaa oikein
ihmetellä, että miten ennen on oikein pärjätty. Mutta kyllä ne kiehiset
vuolee yhtälailla morallakin, lisäksi moralla voi tosiaan hyvin mielin
aukoa hätätilassa säilykepurkkejakin.
Parillakympillä saa jo ihan oikean puukon, ei siitä satasta tarvitse maksaa.
Tosin kyllä senkin hukkaaminen harmittaa enemmän kuin Moran. Mutta kyllä
kesken reissun harmittaa sen Moran hukkuminenkin, tulenteko on ratkaisevasti
vaikeampaa.
> Mutta kyllä ne kiehiset
> vuolee yhtälailla morallakin, lisäksi moralla voi tosiaan hyvin mielin
> aukoa hätätilassa säilykepurkkejakin.
Tässä tulikin sitten (punaisen värin lisäksi) ihan oikeasti hyvä piirre
Morassa, eli tuo säilykepurkkien avaus :-) Tosin, ei se säilykepurkin
avaaja paljoa paina verrattuna itse säilykkeen painoon, ja onhan monessa
säilykkeessä nykyään repäisykansi (eli voi jo lähtiessä jättää pois ne,
minkä avaamiseen tarvitaan välttämättä sitä avaajaa). No, ei tule tätäkään
ongelmaa, kun en yleensä viitsi säilykkeitä kantaa :-)
-antti