On Thu, 24 Jan 2002, Lauri Karpijoki <Lauri.K...@bbbs.net>
wrote in article <6fe83a...@bbbs.net>:
>
> Tuo jalkajousi sitten ampuu jonkinmoisia nuolia vai? En ole oikein
> asiantuntija.. olisi jännä nähdä, minkämoista jälkeä moinen
> ase saa aikaan.
Jalkajousi on varsijousi, joka jännitetään tukemalla sitä jalkaan. Tämä
mahdollistaa moninkertaisen jännitysvoiman tavalliseen, yhdestä puusta
veistettyyn käsijouseen verrattuna. Varsijousi lienee keksitty Kiinassa noin
500 eaa. ja se tunnettiin myös antiikin Roomassa. Englantiin se saapui hieman
ennen 1100-lukua. Muistan lukeneeni, että ritareiden levyhaarniskat
kävivät vanhanaikaisiksi nimenomaan jalkajousen korvattua yhdestä
puusta veistetyt jouset ampuma-aseena, sillä jalkajousen ammukset
läpäisivät haarniskat ongelmitta. Tämä antanee jonkinlaisen kuvan
siitä, millaista jälkeä ne tekevät.
Nykyään erilaisia varsijousia käytetään maaliin ampumisen lisäksi myös
metsästysaseina (niissä maissa, missä se on sallittua), alan
harrastajat voinevat valaista enemmän, itse kun en ole moista vehjettä
nähnyt kuin valokuvissa ja piirroksissa. :)
--
Juan Meneses - ju...@iki.fi - http://iki.fi/juan/
PGP (GnuPG) public key: http://iki.fi/juan/pgp_pub.txt
Pity the meek, for they shall inherit the earth
-- Don Marquis
Jalkajousi, varsijousi, ristijousi, rakkaalla(?) lapsella on monta
nimeä.
Nykyään Suomessa metsästyksessä kielletty.
Suomessa käytetty leivänkin pöytään tuomiseen vielä 1800-luvun lopulle
saakka noin niinkuin ainoana aseena monessa mökissä.
Oravanmetsästyksessä varsinkin!
"Kolkkapoika"-käsite juontaa lähtönsä varsijousen nuolen lentoa
seuraaviin apupoikiin, jotka pitivät huolen siitä, ettei nuoli
häviäisi niin helposti.
(Kolkkanuoli; tylppäpäinen nuoli, jota käytettiin mm.ja nimenomaan
oravanmetsästyksessä.)
Virittäminen tapahtui raskaissa, voimakkaissa jousissa mm. väkipyörien
avulla veivaamalla.
Lihasvoimalla virittäminen tapahtui kevyemmissä jousissa juuri tuon
jousen etuosassa olleen jalkalenkin (josta nimi jalkajousi) avulla
kaksin käsin jännettä vetäen tai esim. vyössä olevan koukun avulla
jne...
Oli sodankäynnissä voimakas, mutta hidas ase juuri virittämisensä
vuoksi.
Pitkäjousimiehet ampuivat minuutissa 6 nuolta, kun varsijousimies ehti
about yhden nuolen vauhtiin, mutta tehokkuus ja kantomatka korvasivat
nopeuden puutetta aika tavalla.
Jopa niin, että paavi Innocentius III yritti 1139 kieltää varsijousen
käyttöä kristittyjä vastaan...
Ensimmäisessä maailmansodassa varsijousella ammuttiin kranaatteja!
Vähän sälää ja rompetta kirjoitti
Ari L.
Tuota... Eikö ainakin varsijousi ole eri asia? Itse miellän varsijousen
eräänlaisena jousena, joka on liitetty "kiväärin perään"? Ainakin tälläisen
isä joskus teki minulle, kun olin pikkupoika ja kutsui sitä varsijouseksi...
Vai onko sitten jalkajousikin samanlainen?
Sivarit poistettu
MP
Kaikki nuo kolme käsitettä koskevat samaa asiaa.
Ristijousi tulee jousen englanninkielisestä suomennoksesta. (crossbow)
Ennen aikaan taas jousessa oli pelkkä varsi siinä missä nykyään
mainitsemasi kiväärinperä.
Sitä en tiedä olisiko kiväärin peräkin alun perin kehitetty
varsijousesta lähtien...
Ari L.
Tarkkaan ottaen jalkajousi ei sinällään ole ihan sama kuin muut nimitykset,
koska se "jalka" siinä tulee ilmeisesti siitä, että sen jousen virittämisessä
tarvitaan jalkaa - jousen kärjessä olevaa kannusta painetaan jalalla samalla
kun veivataan kammella jänne vireeseen. Tämä olisi sitten oikein raskaan
sarjan vekotin. Mutta toisaalta jalkajousi-nimitystä käytetään yleisesti
myös kaikista varsijousista, joten ei sekään väärin ole.
Huvittava olisi muuten tämä käännös: "hand crossbow", jollainen esiintyy
fiktiossa, voitaisiin kääntää siis "käsijalkajousi" :)
--
Niilo Paasivirta E-mail: n...@co.jyu.fi URL: http://www.co.jyu.fi/%7Enp/
"Franck ehdottaa, että niissä tapauksissa, jolloin ei peräruiskeita
kouristuksen takia voida käyttää peräsuoleen, pistetään sinne pitkä, hoikka
talikynttilä niin syvään kuin mahdollista." - Wistrand'in Kotilääkäri, 1901
Kaikissa on kuitenkin sama toimintaperiaate ja rakenne:
tukki ja siinä jousi poikittain.
Eri alueilla on siis vain nimitetty periaatteessa samaa jousityyppiä
eri kuvannollisilla nimikkeillä.
Viritys systeemejä oli monia; jalkalenkki+kädet,
jalkalenkki+väkipyöräkammet, pelkät väkipyörät, viritysvipu
(+jalkalenkki...
Ari L.
Rovaniemellä 70-luvulla ko. viritystä kutsuttiin nimellä "piilikka": runko
tehtiin usein ponttipanelin pätkästä, näin tuli nuolen tarvitsema kiitoura
ikäänkuin valmiina. Kaarena oli yleensä sähköasennuksissa käytettävää
kermanvalkoista putkea, jolle muuten nuorna miesnä löytyi muutenkin 1000 ja
1 käyttöä. Nuolet olivat paksuhkoja, venytetyn zeppeliinin muotoisia
puukalikoita, joita vuoltiin hartaasti. Näillä yksinkertaisilla välineillä
sitten hankkiuduttiin jos jonkinmoisiin hankaluuksiin.
--
MK
Niinpä! ;()
Ari L.
Jani
>
>
Laitteena tuo ei ole fiktiota.
Esimerkiksi Barnett valmistaa yllättävän tehokasta, 75 lbs.
"käsijalkajousta".
Pistoolikahva, tarpeellinen jalkalenkki viritystä varten ja mahdollisuus
kiikaritähtäimen käyttöön.
Lelu varmastikin varsinaisiin tarkkuusvermeisiin verrattuna, mutta hauska
sellainen.
Nyki
Jees, ja leffoissa näkee samanlaisia ja -tapaisia aika ajoin.
Kevin Kline leffassa Kala nimeltä Wanda...
Asfalttisoturissa yhdellä pahiksella on vempele modifioitu suoraan
käsivarren päälle, etc...
Ari L.
Kaveri kertoi että olivat rakentaneet moisen rekan levyjousesta.
Hyvänä puolena laitteessa oli sen suurehko iskuenergia.
(puolimetrisestä männystä nuolen kärki läpi.)
Huonoina puolina oli, että vaadittin neljä virittäjää
ja että mihinkään ladon seinää pienempään ei osunut,
kun laukaisukoineistona toimi pelkkä tappi. Nuolia ei
voinut ampua mihinkään ilman että ne olisivat hajoneet
tai hävinneet.
Legendaa tai ei...
Joonas Timo Taavetti Kekoni wrote:
> kun laukaisukoineistona toimi pelkkä tappi. Nuolia ei
> voinut ampua mihinkään ilman että ne olisivat hajoneet
> tai hävinneet.
Minulla on sellainen ihan tavallinen taljajousi, millä kun ampuu, niin
"hei hei" saa sanoa nuolelle, jos se ei maaliin osu. Ja jos osuu
maaliin, niin hajoaminen tapahtuu, ellei ole pehmeä maali. Puuhun
(kuolleeseen) ampuessa tosin voi nuoli joskus ehjäksikin jäädä, mutta
hyvin vaikea voi olla irroittaa. Hienoin hetki jousen kanssa oli, kun
kokeilin sitä eräällä pellolla ampumalla suoraan ylöspäin. Nuoli meni
niin korkealle, että hävisi näkyvistä. Laitoin käden pääni päälle ja
katsoin suuntaan johon arvioin nuolen tipahtavan ja siihen vähän matkan
päähän se tupsahtikin. Tosin sekin hävisi, koska upposi niin syvälle
peltoon, että hävisi näkyvistä. Vapaa jousiammunta on kyllä tosi
siistiä.
> Legendaa tai ei...
- --
Mikko Moilanen
begin International (+358) (0)40 540 7469
http://www.koti.reimari.net/smoto
http://www.keyserver.net
-----BEGIN PGP SIGNATURE-----
Version: GnuPG v1.0.6 (GNU/Linux)
Comment: For info see http://www.gnupg.org
iD8DBQE8f/zNpZOH5bT/xTIRAhUzAJ9XC8mjZiu/WgLEjgwTeWtriYOZhQCbBzwD
i+qQ/F6ksRfMSCUoXOJtuXg=
=UH5e
-----END PGP SIGNATURE-----
Itse olen kerran ampunut ylöspäin taljajousellani. Toista kertaa en
ammu. Ei helvetti siitä nuolesta osaa sanoa mihin se singahti; sinne
se katoaa taivaan sineen. Siinä sitä sitten odotellaan putoaako se
nuoli kuulasta läpi vai 400 metrin päähän naapurin ohrapeltoon
(jälkimmäinen, onneksi). Ei löytynyt nuolta. Mutta vielä nyysseihin
kirjoitellaan.
// JJ
s
"
********
Pekka