latausongelma
Heikki Juhola
Keijo Virta wrote:
>
> Vasara on turvallinen (muoviseosta), joten ei ole pelkoa kipinoista
> tms epamiellyttavista asioista.
>
>
Mustaruutipatruunoita ei tulisi purkaa muovivasaralla. Staattinen sähkö
voi sytyttää mustaruudin.
T Hexa
Heikki Juhola
Ken T Mattsson wrote:
> Jos tällaista ohutseinäistä hylysä lähtee krimppaamaan
> lisää, jotta luoti pysyisi hyvin paikallaan, niin eikö
> reuna jää liian ohueksi 9 millisille paukuille? Siis niin
> ettei se ota vastaan patruunan pesässä kuten pitäisi ja hylsy
> menee liian pitkään eli pesän ohitse piipun rihlattuun
> osaan?
>
Käytännössä keskisytytteiset pistoolinpatruunat ovat lähes aina
patruunapesää lyhyempiä. Tästä seuraa tietenkin kysymys siitä, miten on
mahdollista, että patruuna kuitenkin syttyy, vaikka se onkin himena
liian lyhyt patruuna pesään. Mahdollisia vastauksia on ainakin kaksi, 1)
patruuna syttyy koska hylsy pysyy luistin iskupohjassa kiinni
ulosvetäjän avulla. -> Tällöin patruunan lyhyydellä ei olisi merkitystä.
2) Patruunan massanhitaus estää patruunaa pakenemasta nallipiikin tieltä
liian nopeasti.
Mikäli kuitenkin sekä luoti, että osa hylsyn kaulaa pääsee
ylimenokartioon asti, on seurauksena todennäköisesti erittäin kovat
ylipaineet ja mahdollinen aserikko tai ainakin nallin/hylsyn
rikkoutuminen. Myöskin hylsyn kaulan oheneminen vittaa siihen, että joko
hylsy pikkuhiljaa kasvaa pituutta tai sitten hylsymessinki "valuu"
taaksepäin hyslyssä. Kummatkin ovat vaarallisia. Ensimmäinen saattaa
johtaa aiemmin selitettyyn ylipaineeseen kun luoti pyrkii hylsymetallin
tiivistämästä ylimenokartiosta eteenpäin. Jälkimmäinen on vaarallinen
siinä mielessä, että ruutitilavuus pienenee ja samalla ruutimäärällä
syntyy siis aiempaa kovemmat paineet. HUOM !!Lisää alempana.!!
Jos oletukseni on oikea, niin mikä on paras tapa purkaa patruuna?
> Olen kuullut patruunanpurkausvasaroista, onko ne hyviä, ja mikä
> niistä olisi paras? Onko muita turvallisia ja helppoja menetel-
> miä.
Joiltain latausholkkien valmistajilta löytyy prässiin asennettavia
holkkeja jotka irrottavat luodin. Näissä on se vika, että ne ovat
patruuna/kaliperikohtaisia. Patruunanpurkuvasaroissa on yleensä
adapterikappaleita, jotka mahdollistavat lähes kaikkien tavallisten (ei
esim 50BMG) keskussytytteisten patruunoiden purun. HUOM !!
Reunasytytteisiä patruunoita (22LR, 44Henry etc. ) EI saa purkaa
patruunanpurkuvasaralla !!! Vasarassa patruunan kanta ottaa vastaan ja
reunasytytteinen patruuna saattaa iskusta syttyä vasaran sisällä.
Käsittääkseni kaikki patruunanpurkuvasarat ovat enempi vähmepi
samanlaisia. Paremmudesta en osaa sanoa.
Luotihan ei ole täysin irronnut sormivoimin, mutta on
> liikkunut eteen ja taaksepäin melkoisesti (monta milliä, ehkä n.3).
>
Älä ihmeessä mene ampumaan tällaisia patruunoita !!! 9*19 patruunan
suurin sallittu painetaso on 2600 baria. Tämä on sama kuin 357
magnumilla. Mikäli Parabellumin 19 milliä pitkässä hylsyssä luoti pääsee
liikkumaan mainitsemasi 3 milliä hylsyn sisään, ennen laukaisua, niin
hylsy ja tai nalli hajoaa lähes 100%:n varmuudella. Jossain testissä,
muistaakseni patruunana oli 357 magnum, havaittiin, että 10% ruutitilan
pienennys lisää samalla ruutimäärällä paineita noin 30-40% ruudista
riippuen.Luodin liikkuminen 3 milliä hylsyn sisään varovaisestikin
arvioiden ainakin tuplaisi paineet.
Oma mielipiteeni, etenkin 9*19 kohdalla, on se, että samaa hylsyä
kanattaa käyttää vain niin monta kertaa kuin se mukisematta siiheen
sopii. Mikäli hylsyt ohenevat etc. niin hylsy on aika hylätä. Yleensä,
hysystä riippuen, kestää se mietoja latauksia 4-5 kappaletta aivan
suosiolla. Sen jälkeen siinä alkaa usein hylsyn suu halkeilla ja
ulosvetokynne ura alkaa olla aika moisilla lommoilla. Onneksi 9*19
bokserihylsyjäkin löytyy ampumaradoilta aika mukavasti. Yksi
kätevimmistä on Lapuan hylsy. Se on hyvälaatuinen, sitä ammutaan paljon
ja monet ei-lataajat eivät jaksa poimia hylsyjä maasta. Revolverinhylsyt
saattavat tosin kestää lähes loputtomiin mietoja taululatauksia.
Pistoolinhylsyt ovat kuitenkin suurempien vaatimusten edessä, ainakin
mikäli haluaa moitteetonta itselataustoimintoa. Useimmiten hylsy
kuitenkin häviää pöpeölikköön ennen kuin sen elinikä on lopussa.
T Hexa
Ken T Mattsson
Heikki Juhola <heikki...@telivo.fi> wrote:
...clip...
: Pistoolinhylsyt ovat kuitenkin suurempien vaatimusten edessä, ainakin
: mikäli haluaa moitteetonta itselataustoimintoa. Useimmiten hylsy
: kuitenkin häviää pöpeölikköön ennen kuin sen elinikä on lopussa.
: T Hexa
Kiitos Hexa todella perusteellisesta vastauksesta :-)
Kaipaisin vielä lisää mielipiteitä erilaisista menetelmistä
purkaa pistoolipatruunoita. Ja noista purkuvasaroista, millainen
kannattaisi hankkia, eli mikä olisi laadukas ja kestävä?
T Ken
Mika Jalava
In article <5u0vhk$5d1$1...@oravannahka.Helsinki.FI>,
Ken T Mattsson <kmat...@cc.helsinki.fi> wrote:
>Kaipaisin vielä lisää mielipiteitä erilaisista menetelmistä
>purkaa pistoolipatruunoita.
Kaksi käytetyintä lienevät purkuvasara (hyvä konsti) ja kahdet pihdit,
joilla luoti kammetaan irti hylsystä (tuhoaa tavallisesti sekä hylsyn
että luodin). Arvaa kumpaa suosittelen :-)
Sitten on tietysti nämä purkuholkit, mutta ne kuulemma tavallisesti
vahingoittavat hieman luotia (en ole itse kokeillut). Ja vaativat
latauspuristinta. Vasara lienee näppärämpi.
> Ja noista purkuvasaroista, millainen
>kannattaisi hankkia, eli mikä olisi laadukas ja kestävä?
Samanlaisilta näyttävät kaikki, lähinnä muovin väri vaihtelee (RCBS
vihreä, Hornady punainen, Dillon sininen...). Toimivat varmaan myös
yhtä hyvin. Kevytluotisia, erityisesti pienikaliiperisia
kiväärinpatruunoita, saa hakata olan takaa kovaan pintaan, jolloin
väline voi olla kovilla, mutta pistoolinpatruunat yleensä aukeavat
kohtuuvaivalla. Jos käytät pehmeäkärkisiä tai muuten arkoja luoteja,
kannattaa purkuvasaran sisään laittaa pumpulia tms. pehmikettä.
Mika