Kyseessähän on taittuvapiippuinen kertalaukaisukivääri, jonka
hinta uutena on noin 250 euron luokkaa. Tietääkö kukaan aseen
hinta/laatusuhteesta enemmän?
Tiedän, ase on idän romusepän tekemä ja huonossa maineessa, esim. joidenkin
asekauppiaiden silmissä. Mutta silti ase voi olla aivan "soiva peli"
lintukivääriksi?
Tässä linkissä kuva aseesta:
http://www.hjorth.fi/baikal.htm
Onko kenelläkään kokemuksia? Laittakaa kommetteja.
Kiitos.
Terho Hautala
Juuri tuosta ei ole kokemusta, mutta sivuheittona täytyy todeta että vaikka
meillä pohojam'maalla ei olla yleensä palio itähänpäin kallelensa, niin
kirkkomaasta voi käyrä kattelemassa notta osuuko niillä irän ihimehillä...
8-)
Kieltämättä jos vertaa mun IJ-35M:ää (Made in CCCP) ja kaverin samanlaista
(10 vuotta uudempi, Made in Russia) niin CCCP-mallin lippaat toimii, saumat
ei irvistä eikä niiden reunoissa revi käsiään hajalle ja kaikkialta
muutenkin huokuu että markkinatalous ei tuon maan aseteollisuuden laatua
parantanut ainakaan tuon mukaan. Toki mun ex m91/30 joka on leivottu 1942
sakujen ollessa koputtelemassa nurkalla on käynyt sorvissa vain rouhinnassa
ja varsinainen pinnan sorvaus jätetty turhana väliin ja piipun sisus on
sellainen ettei selvin päin viitsi edes kurkata.
Janne
ja piipun sisus on
> sellainen ettei selvin päin viitsi edes kurkata.
Selvin päin kantsii ottaa rassi ja ohutta teräsvillaa, tippa CRC:tä
ja edestakaista liikettä.
Mikäli ei tehoa, vaihtaa öljyn typpi- tai rikkihappoon.
Huuhtelu valopetrolilla...
;)
--
Pro causa bona.
Markku
Ei auta koska kyseessä ei todellakaan olleet syöpymät, vaan se että sakujen
ollessa Leningradin porteilla työn laatu korvattiin volyymilla, ja vahvasti.
Piipun sisällä rihlojen pohjat olivat todella epätasaiset suht säännöllisen
aaltomaisesti. Ilmeisesti rihlat tehty kertavedolla (tai työnnöllä) isolla
syötöllä, jolloin, ties minkä laatuiset, teräpalat ovat värähdelleet
vajaatehoisen koneen kynsissä, arvaan mä.
Eli ainoa apu teräsvillan ja petrolin sijaan olisi kunnolliset koneet ja
työkalut rihlojen tekemiseen puhtaaksi.Esim ko 1942 mallin 91/30:n raudat
eivät sovi vanhempiin puihin koska ainetta on paksummin. (Koska mittaan ja
puhtaaksi sorvaamiset on jätetty joutavina hienosteluina väliin.)
Sinänsä tuota ongelmaa ei enää mulla ole kun tuon tilalla on L-S26:sen
alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ihan liian hyvä piippu.
Janne
Luultavasti päädyn Tikan T3:een tai Masteriin! Kyllä suomalainen
aseenvalmistustaito on maailman huippuluokkaa.
Terho Hautala
Näin minäkin kuvittelin kunnes näin Hesarissa Sakon tehtailla käytetyn
piippujen oikaisupuristimen...
http://guns.connect.fi/gow/tarkpiip.html
Minusta idässä on asetuotannon laatu laskenut sen jälkeen kun siellä on
järjestelmä vaihtunut, aiemmin valtio tuki tuotantoa varmaan selvsti enemmän
eikä _kaikkia_ hommia pilattu hosumalla markkinatalouden ehdoilla. Hinta ja
laatu kulkevat yleensä käsi kädessä mutta korkea hinta ei välttämättä
kuitenkaan ole laadun tae, eikä halpa hinta aina kerro että ase olisi susi
vaikka näin valitettavan usein onkin.
Tikka ja Sako tekee hyviä aseita sitä ei voi kiistää. Mielestäni ne ovat
kuitenkin yliarvostettuja Suomessa, etenkin käytettyinä. Pointtini on
kuitenkin se että kaikki eivät tarvitse Audi A8:ia vaan pääsevät sillä
Ladallaan paikasta A paikkaan B todennäköisyydellä >90% ja jos he ovat
siihen tyytyväisiä niin heillä on siihen täysi oikeus. Hyvänä esimerkkinä
hirven keikautus, matkat yleensä tietääkseni 60-120m, miksi tuohon pitäisi
ostaa pirun kallis norsukivääri kun sen hirven saa kumoon halvemmallakin
ihan samalla lopputuloksella. Pintakäsittelyn laatu, kaiverrukset, tukin
materiaali ja puun loimut, kullitetut liipaisimet jne eivät vaikuta tuossa
hommassa mitään.
Minulle läheinen kuvitteellinen menneen ajan vertauskohde: onko parempi että
maalla on 10 huippuluokan hävittäjää (Me-262 esim) vai se että sillä on 200
suht hyvää hävittäjää (esm Bf-109) 8-)
> Luultavasti päädyn Tikan T3:een tai Masteriin! Kyllä suomalainen
> aseenvalmistustaito on maailman huippuluokkaa.
Jos ei rahasta olisi kiinni niin omasta kaapistanikin toki löytyisi TRG
ja/tai Master Sporter, mutta toisaalta samalla hinnalla saisi esimerkiksi
monen mielestä ainakin yhtä hyvän Steyr:in tähtäimineen. Suomalainen
aseidenKIN valmistustaito on huippuluokkaa. 8-)
Janne
> Näin minäkin kuvittelin kunnes näin Hesarissa Sakon tehtailla käytetyn
> piippujen oikaisupuristimen...
So what?
Onhan näitä oikaisuinstrumentteja hampaidenoikaisuraudoista lähtien.
Olisi parempi jos jättäisivät oikaisematta sen piipun. Oikaistu piippu ampuu
lämmittyään eri kohtaan.
Mistä tietää onko oikaistu, noin päällepäin tai muuten?
Paljonko tulee hajontaa?
Kuinka suuri osa piipuista oikaistaa, yleensä/eri tehtailla/aikakausina?
Yleensä on kai niin että halvat piiput jätetään oikaisematta ja se
läpikatsottava puristn on paras vekotin millä piipun suoruus varmistetaan.
Nimittäin jos sitä käyttää ammattimies.
Minä ostaisin kotimaisen piipun sillä perustella että se asiallisesti
oikaistu mikäli tarvetta oli.
Voisitko Ilari kertoa tarkemmin mitä tiedät oikaistujen piippujen
huonommuudesta?
pekka
En ole Ilari, mutta vastaampa kuitenkin. ;)
Edesmennyt PTK kirjoitteli aiheesta näin:
*******************************
Porauksen luonnonsuoruus on toki tavoitteemme, mutta toive toteutuu
harvoin. Eräs piipunvalmistajan arvostelukyvyn kriteeri onkin se, kuinka
käyräreikäisen piippuaihion hän hyväksyy jatkojalostukseen, tai heittää
romukoppaan. Monet valmistajat (= lähes kaikki massatuotanto-piippujen
tuottajat) katsovat reiän vähäisimmänkin käyryyden jonkinlaiseksi
vajaalaatuisuudeksi.! Niinpä he vääntävät piippukangen
kitkaruuvi-puristimella väkivalloin mutkalle, saadakseen piipun reiän
suoraksi.! Mutka suoristetaan sitten sorvaamalla piipun ulkopinta
muotoonsa ja lopulliseen läpimittaansa.
Tämä on mielestäni anteeksiantamaton mokaus, jos kyseessä on
tarkkuusaseen piippu.!! Kun tällä tavoin pahoinpidelty piippu
ammuttaessa kuumenee, alkaa sen seinämiin aikaansaatu jännitystila
laueta. Metalli palautuu kohti alkuperäistä muotoaan, minkä seurauksena
osumapiste maalissa siirtyilee jatkuvasti. Tätä sangen tavanomaista
ilmiötä kutsutaan 'kasan vaeltamiseksi'. Jäähtyessään piippu suoristuu,
koska metallin iderakenne palautuu siihen järjestykseen, johon se on
saatettu kylmiltään taivuttamalla.
Metallin struktuuri tavallaan MUISTAA sen järjestyksen, mihin se kuuluu
missäkin lämpötilassa, ja piippu hakee aina uuden muodon sen mukaisesti.
Sanomattakin on selvä, ettei tällaisella struktuurivirheellisellä
piipulla osu samaan tähtäyspisteeseen kuin muutama peräkkäin ammuttu
laukaus. Metallin sisäistä jännitystä voidaan yrittää poistaa
lämpökäsittelyllä, mutta tarvittaisiin niin ankara kuumennus, että
uhkana on piipputeräksen pehmeneminen eli meltoutuminen ja sen kulumisen
sietokyvyn huononeminen, eikä lopputulos ole siltikään aina taattu."
******************************
Vastannee kysysmykseesi?
Aiheesta lisää
http://guns.connect.fi/gow/tarkpiip.html
Ps. tämä linkki annettiin jo aikaisemmin tässä ketjussa.
--
Mika
Niin vastaa
Pekka