Esimerkiksi 1700-luvulla käytetyt musketit olivat rihlattomia. Miksi, eikö
rihloja oltu vielä silloin keksitty vai oliko muskettien rihlattomuuteen
jokin muu syy?
Tiedän että armeijat ottivat 1800-luvulla muskettien jälkeen käyttöön
rihlatut kiväärit, mutta eikö piipun rihloja tosiaankaan oltu keksitty tuota
aiemmin?
Posted Via Usenet.com Premium Usenet Newsgroup Services
----------------------------------------------------------
** SPEED ** RETENTION ** COMPLETION ** ANONYMITY **
----------------------------------------------------------
http://www.usenet.com
Wikipediasta, linkin http://en.wikipedia.org/wiki/Rifle takaa lainaus:
True rifling dates from the mid-15th century, although the precision
required for its effective manufacture kept it out of the hands of
infantrymen for another three and a half centuries
Rami
> Wikipediasta, linkin http://en.wikipedia.org/wiki/Rifle takaa lainaus:
>
> True rifling dates from the mid-15th century, although the precision
> required for its effective manufacture kept it out of the hands of
> infantrymen for another three and a half centuries
>
> Rami
Eli rihlaus on keksitty 1400 -luvun puolivälissä, mutta oli
valmistusteknisiä ongelmia joiden vuoksi se yleistyi vasta 1800 -luvulla.
Tuo kai tarkoittaa sitä että suhteellisten edullisten muskettien
aikakaudella oli jo olemassa joitakin harvinaisia ja kalliita aseita joiden
piippu oli rihlattu. Musketti ei siis ollut rihlaton esim. lataamisen
nopeuttamiseksi, vaan siksi että rihlatut kiväärit olisivat silloin olleet
liian vaikeita ja kalliita valmistaa, eivätkä siksi sopineet armeijan
aseiksi.
...mutta nopean pitkäaikaisen ammunnan vuoksi musketti kuitenkin säilyi
pidempään kuin olisi pelkäastään rihlojen valmistamisen hankaluuden
takia ollut tarpeellista. Kun sekä opiskelun että nykyään työn vuoksi
tuota kaikenmaalaista painettua historiankirjoitusta on tullut tavattua,
niin useammassa luullakseni wikipediaa luotettavammassa lähteessä on
kuitenkin aikalaiskertomuksia ollut siitä, että useampien laukauksien
jälkeen jo 1800 luvun alkupuolella sotilaskäytössä tarkkuutensa takia
olleet rihlatut mallit olivat useiden laukausten jälkeen karstaantuneina
hyvin raskaita tai liki mahdottomia saada ainakin niillä tarkkuusamunnan
ammuksilla ladatuksi. Sileäpiippuisilla taas pystyi keskivertotallaaja
ampumaan vaikka koko päivän tiheään tahtiin. Ainakin jokunen
sotahistorian lähde on pitänyt ruudinvalmistuksen kohonnutta laatutasoa
rihlattujen käsiaseiden sotilaskäytössä yleistymisen edellytyksenä
yhtenä parantuneiden valmistusmenetelmien ja asetekniikan kehityksen
ohella. Ei silti, varmasti on vaakaa painanut suhteellisen pitkään
rihlattomuuden puolelle myös varsinkin kenttäoloissa värkättyjen
kuulien/luotien mittatarkkuuden heitto ja edullisempi ja helpompi
aseenvalmistus. Sotavehkeinä ylipäänsä yksinkertaisuus ja halpa
valmistus on ollut aina massa-armeijoille hyvä juttu.
KS
Aseiden rihlaus itseasiassa keksittiin aivan sattumalta 1500-luvulla, kun
tykinpiippujen porauksessa reikään jäi poran aiheuttamat "rihlat". Tykkiä
testattiin ja todettiin että kierteinen piittu antoi paremman tarkkuuden.
Siitä lähtien kaikki tykinpiitut kierteytettiin.
Musketteihin ja käsiaseisiin rihlat tulivat vastaavasti aika nopeasti.
Tosin 100-vuotta muöhemmin, koska pienikaliibereissa aseissa rihlauksella ei
ole/ollut niin suurta hyötyä kuin järeissä tykeissä.
Sekin kannattaa muistaa että "rihlaus" oli alkuaikoina vain kalliimpien
aseseppien tietotaitoa. Armeijoilla ei ollut varaa moiseen "hömpötykseen",
vaan aivan varakkaimmilla yksityisillä ihmisillä oli varaa rihlauttaa
piippunsa vielä 1700-luvun loppuun mennessä. Vasta teollinen vallankumous
1800-luvun alussa toi rihlauksen myös sotaväen ja sen myötä myös jalkaväen
sodankäyntiin mukaan.
-
-
-
www.ouluntyostokeskus.com
Nyt keskiaikaiset ja japanilaiset miekat
"Matti Auer" <matti...@helsinki.fi> kirjoitti
viestissä:4526e9ee$0$1127$9b53...@news.fv.fi...
No ei nyt aivan noin. Valmistusteknisesti rihlaus ei niin kovin vaikeaa
ollut. Piipun poraaminen on itseasiassa se vaikeampi hommeli.
Tosiasiassa rihlaus ei yleistynyt musketeissa koska siitä ei ollut hyötyä
muskettityyppisissä, suustaladattavissa lyijykuula-aseissa. Rihlaus olisi
käytännössä vain pilannut muskettikuulan symmetrian ja tehnyt siitä vain
entistäkin epätarkemman. Musketin tyypillisillä ampumamatkoilla (<70 m) ei
rihlauksesta muutenkaan ollut juuri hyötyä.
Jos katsot aseteknisen kehityksen historiaa, niin 1800-luvun puolivälissä
tehtiin patruunatyyppiset keksinnöt (Pariisissa ja Lontoossa). Vasta moderni
messinkipatruuna ja moderni sukkulamainen luoti, jossa oli kuparivaippa,
mahdollisti suuremmat lentonopeudet, pidemmän kantaman ja samalla asetti
suuremmat vaatimukset tarkkuudelle. Tällöin rihlaukselle syntyi tekninen
tilaus ja se oli takaaladattavan patruunan ansiosta helppo myös asiallisesti
toteuttaa eli tiukkana (suustalataaminen oli käynyt monestakin syystä
mahdottomaksi).
Nimenomaan sekä modernia luotityyppiä (kuparivaippa-luoti, sukkulamainen)
Myös ruutityypin muutos vaikutti. Lähtönopeudet kasvoivat, kantomatka myös.
Ruvettiin oikeasti tarvitsemaan sitä rihlauksen antamaan parempaa
tarkkuutta. Kaikki vaikutti tässä asiassa itse asiassa kaikkeen!
jaa,miksiköhän sen aikaisissa ja nykyisissäkin suustaladattavissa mustaruuti
kilpa-aseissa sitten onkaan rihlat...
Noh,kilpailuissahan,niin silloin aikoinaan kuin nykyäänkin,on aikaa aina
välillä vähän rassata piipusta karstoja. Vaan kun tosi oli kyseessä niin
tulinopeus korvasi sen hieman suuremman hajonnan
Ei se rassaus vaan latauksen nopeus.