Mikko Tuumanen wrote:
> Raidin sijaan voi nykyään käyttää ceph:iä.
Tämä olikin mulle ihan uusi tuttavuus - aina oppii uutta.
Näkyy olevan aika monimuotoinen elukka ja sopeutuu vähän laajempiinkin
kuvioihin. Tuollaisen edes puolitäydellinen haltuunotto ei olekaan mikään
yhden illan projekti :-/
> En ole itse sitä koskaan asentanut, vaan käyttänyt proxmoxin mukana
> tulevaa. Cephissä on kivaa se, että kiintolevyn hajoaminen vain vähentää
> käytettävissä olevan levytilan määrää eikä ole samalla tavalla kiire
> vaihtaa rikkoutunutta levyä kuin raidin kanssa.
Mä olen käyttänyt ZFS:ää kun on tarvittu hiukan kehittyneempää ratkaisua,
mutta ei kaivattu mitään muita erityisominaisuuksia, klusterointia tms
hienouksia.
> Raidin levynvaihto- ym. ohjeet kannattaisi varmaan olla tulostettuna ja
> teipattuna koneen kylkeen. Itselläni muistilappu on koneella tallessa ja
> sitten kun hajoaa, niin en pääse siihen enää käsiksi :-)
RAID-lupakorttiin kuuluva pakollinen vuosittainen harjoittelu ja kertaus ...
nykylevyt hajoavat liian harvoin että pysyisi näppituntuma takaraivossa.
Paperidokumentti palvelimen päällä ei ole ollenkaan huono ajatus.
Jos RAID tekee levyrikon suhteen sen mitä lupaa (ellei joku hölmö ole
rakentanut tason 0) niin pitäisihän koneen tavallisesti yhä käytettävissä
olla. Tietysti jos vaikka joku kirjoittelee levyt puolilleen mössöä niin
sitten ei auta kuin siirtyä suunnitelma b:hen ja avata uusi keskusteluketju
aiheesta unohtunut varmuuskopiointi ja erityisesti sellaisen palauttaminen
:-).
Tarkemmin muistellen RAID-ongelmani monia monia vuosia sitten liittyi
dmraidin ja emolla olleen jonkun Intel-fakeraidin epäsopuisaan yhteiseloon.
Tein jotain tyhmää ja sitten RAID-pakka ei enää bootannut miltään levyltä.