PELISÄÄNNÖT - eli Miten Käyttäytyä Modeemiliikenteessä
Teemu Likonen
BBS-kulttuurin pelisääntöjä. Tässä Ebbe Jonssonin kirjoittamassa
BBS-/boksi-/purkkikäytösetiketissä on nyt parikymmentä vuotta myöhemmin
tarkasteltuna jotain nostalgista ja huvittavaa mutta myös paljon
ajankohtaista.
Tallensin tekstin joskus Amiga 500:n kiintolevylle, ja se on sieltä
kulkeutunut erinäisten Microsoftin alustojen kautta nyt
Linux-ympäristöön. Rivinvaihtokoodeja ja ääkkösiä on moneen kertaan
välissä konvertoitu, mutta muuten teksti on sama.
Että miksikö minä tällaisia säilyttelen? En ole ihan varma, mutta ei
näitä muistoja Googlellakaan löydä. :)
PELISÄÄNNÖT
---------------
eli Miten Käyttäytyä Modeemiliikenteessä
(C) MCMLXXXVI by Ebbe
This document is released subject to that it be distributed,
copied, recircled or in other ways spread without any connection
of financial gain being associated with said distribution, and
that the original copyright notices always are included in the
distributed version.
Tämän tekstin levitys on sallittu edellyttäen että kyseenomaiseen
levitykseen ei liity varsinaista kaupallisen hyödyn tavoittelua,
ja että alkuperäiset tekijänoikeutta ilmaisevat lauseet
säilytetään tekstin yhteydessä.
If you have any comments on the issues raised below, you can
contact me in Electric Ingrid, 90-176 061, NWRK, 8S.
1. YLEISTÄ
Boxikulttuuri on nuorin kommunikaation alue joka on saannut
jalansijaa Suomessa. Juuri tämän nuoruuden takia on erittäin
tärkeätä, että tätä kultturia kultivoidaan ja ohjataan sellaiseen
suuntaan, että sitä yhtenä päivänä pidetään yhtälailla
itsestäänselvyytenä kuin sanomalehti tänään.
Boxikulttuurin perustana olevan ideologian, 'vapaan informaation'
ajatuksen mukaan kaiken boxeissa esiintyvän tiedon tulisi olla
vapaata. Tämä asettaa kuitenkin korkeita vaatimuksia sille tavalle
millä tieto esitetään - sen tulisi olla asiallista, luonnollista
ja ennen kaikkea järkevää.
Oma, terve järki on se, jonka tulisi määrätä jokaisen soittajan
toimintaa jokaisessa boxissa. Suurin osa modeemilla liikennöijistä
ovat tämän oivaltaneet, mutta on olemassa pieni ryhmä, jonka
psyykinen kehitys ei ole yltänyt asiallisen kanssakäymisen
vaatimalle tasolle.
Tämän pienen häirikköryhmän takia vapaan informaation ajatus on
joutunut väistymään, ja lähes jokaiseen boxiin on jouduttu
järjestämään rekisteröityminen ensikertalaiselle. Valitettavaa
kuin tämä asia onkin, on se osoittautunut tehokkaimmaksi tavaksi
estää häiriköiden tunkeutumista boxeihin.
Rekisteröitymistä ei todennäköisesti koskaan voida poistaa, koska
kuvaan astuu aina uusia häiriköitä viimeistään silloin kun vanhat
on saatu kytketyksi pois. Jos olet häirkkö, tai epäilet olevasi
sellainen, lue seuraavat ajatukset harkiten, ja ota niistä oppia.
2. MIKÄ ON HÄIRIKKÖ?
Meissä jokaisessa piilee jossakin syvällä anarkistinen kipinä,
joka manaa kapinaan kaikkea esivaltaa vastaan. Useimmat meistä
ovat kuitenkin onnistuneet tukahduttamaan tämän kipinän, tai
suuntamaan siinä olevan energian parempaan suuntaan. Ne muutamat,
jotka eivät ole kyenneet tähän, eivätkä myöskään pysty
noudattamaan minkäälaista itsekuria, heitä kutsumme häirköiksi.
Häiriköitä on monenlaisia. Seuraavassa karkea luokitus
yleisimmistä häirikkötyypeistä:
- Ajattelemattomat
Häiriköistä tämä on kaikkein vaarattomin laji. Ajattelematon
on usein ensikertalainen, joka ei oikein ymmärrä mistä on
kyse. Kaikki on uutta ja jännittävää, kaikkea pitää kokeilla,
ja kokeilun sivutuotteena syntyy usein uskomattomia juttuja,
jotka aiheuttavat Sysopeille harmaita hiuksia. Tyhjät viestit,
puolitiehen jääneet tiedostonsiirrot, tyhmät kysymykset,
kaikki tämä ja paljon muuta on Ajattelemattoman häirikön
aikaansaamaa.
Ajattelematon kasvaa kuitenkin pian eroon häiriköinnistään,
joten häneen ei kannata suhtautua liian jyrkästi. Olemmehan
kaikki olleet aloittelijoita...
- Hupiveikot
Hupiveikko on ikäväkaveri siksi, että hän omasta mielestään on
maailman hauskin kaveri, asiallisen modemistin ja Sysopin
silmissä taas rinnastettavissa analfabetiin. Hupiveikko on
sellainen, joka tullessaan uuteen järjestelmään loggautuu
sisälle nimellä Aku Ankka, James Bond tai jollakin muulla
vähintään yhtä mielikuvituksellisella nimellä. Hupiveikko
jättää, mikäli hän voi sen tehdä, yhden rivin pituisia 'Kilroy
Was Here'-tyyppisiä viestijä, jotka eivät ole iloksi
kenellekään, vievät vain turhaa levytilaa.
- Pällit
Pälli on ihminen, joka kulkee elämän läpi laput silmillään.
Jos yhdessä järjestelmässä viestien luku on Read-komennon
takana, Pälli yrittää muissakin järjestelmissä sokeasti samaa
komentoa lukematta lainkaan komentojen selityksiä. Kun Pälli
on n+1 yksi kertaa epäonnistunut Readkomennon käytössä, hän
jättää Sysopille 'Miksi ei Readkomento toimi'-viestin. Johon
vastaus kuuluu: 'Kokeile Luetoimintoa'.
- Rikollinen
Rikollinen on halveksittu mies Sysopien, ja miksi ei
muittenkin boxinkäyttäjien keskuudessa. Rikollinen loggautuu
järjestelmään sisälle parhaan ystävänsä nimellä, antaen
rekisteröitymisen yhdeydessä tämän yhteystiedot. Kun
Rikollinen kerran on rekisteröity, esiintyy hän koko ajan
toisena henkilönä kuin mitä todellisuudessa on. Tästä voidaan
Suomen Lain mukaan nostaa syyte.
Toinen asia on ns. handlet, eli salanimet. Salanimien käyttö
on periaatteessa tuomittava asia - älä sano mitään jollet
uskalla seistä sanojesi takana - mutta muutamat Sysopit ovat
hyväksyneet joidenkin henkilöiden esiintymisen tekaistuilla
tunnuksilla. Tällöin kyseessä on hyvä, ja eritoten luotettava
ihminen, jonka Sysop henkilökohtaisesti tuntee hyvin.
- Idiootit
Idiootti on henkisesti hyvin matalalla tasolla oleva ihminen,
joka kävelisi spraypurkin kanssa kadulla, ellei isi olisi
hankkinut hänelle modeemin. Idiootilla ei ole käsityksen
häivääkään normaaleista käyttäytymissäännöistä, hänen
kirjoituksissaan esiinty hirvittävät määrät virheitä ja
asiaankuulumattomuuksia. Pahimmat idiootit ovat
Haistattelijat, joiden teksti on sairaalta haiskahtavaa, eikä
missään nimessä painokelpoista. Idiootin prioriteetit
tipahatavat purkissa kuin purkissa heti hänen kirjoitettuaan
ensimmäisen viestinsä, ja kun hän tämän huomaa, tulee
Sysopille ruudinkatkuinen yksityiskirje jossa kiroilun lomassa
vaaditaan oikeuksia takaisin.
- Kaataja
Kaataja on boximaailman halveksituin eläin. Hän elää
pelkästään 'murtautuakseen' erilaisiin kärjestelmiin. Mikäli
Kaataja onnistuu pääsemään esimerkiksi
käyttöjärjestelmätasolle jossakin boxia pyörittävässä
koneessa, saattaa Sysop aamulla koneeseen tullessaan havaita
levyjen olevan typötyhjät-Kaatajan bravuurilaji on kaikkien
tiedostojen raaka deletointi. Onneksi Kaataja on sen verran
tyhmä yrityksissään, että Sysop usein havaitsee hänet ennen
kuin mitään pahempaa pääsee syntymään.
Silti, Kaatajaa pahempaa häirikköä ei ole olemassa sen takia,
ettei hän tajua, että tällaiset järjestelmät usein ovat
yksityisten ihmisten ylläpitämiä, ihmisten jotka ovat
uhranneet paljon aikaa, rahaa ja hikeä saadakseen
järjestelmänsä palvelemaan elektronisena
ajatustenvaihtofoorumina.
Todellisuudessa häirikköä ei voi yksiselitteisesti luokitella
kuuluvaksi pelkästään yhteen yllä mainituista luokista, vaan
hänessä on pala kaikkea. Kokonaisuudessaan häirikkö kuitenkin on
limainen olio joka ei ansaitsisi modeemin käyttöä ollenkaan.
3. VIESTIT
Boxeilu on kommnuikaatiota, elektroista viestintää ihmisten
välillä. Boxeilu on ensimmäinen todella tasavertainen tapa
keskustella asioista, sillä kukaan ei tiedä miltä toinen näyttää.
Boxissa ihminen arvostellaan pelkästään siitä mitä hän kirjoittaa,
ei ihonväristään, painostaan, ulkonäöstään tai kielestään.
Boxeilu on idealismin huipentuma, johon on sekoitettu juuri
sopivat määrät realismia, eskapismia, tunnetta ja tunteettomuutta.
Ja koska boxeilu on lähes reaaliaikaista keskustelua, on se
elävämpää kuin kirjeitse käyty keskustelu, mutta vailla
esimerkiksi puhelimessa käydyn keskustelun hermostuneisuutta.
Boxissa käydyn keskustelun voi tallentaa, tulostaa tai muokata,
siihen voi palata myöhemmässä vaiheessa kun on keksinyt jotakin
tiettyyn aiheeseen liittyvää, hyvä boxikeskustelu haarautuu,
aaltoilee edestakaisin, elää osallistujiensa innovaatiolla.
Kaiken tämän perustana ovat viestit, messaget tai kommentit.
Jokainen kommentti kuvastaa kirjoittajaansa tavalla tai toisella.
Siitä ilmenee hänen tietämyksensä taso, hänen huumorintajunsa,
hänen tapansa katsella maailma, hänen ideologiansa.
Hyvä viesti on kieliopillisesti oikein kirjoitettu, stilistisesti
virheetön, jossa asiasisältö on pääasia. Hyvän viestin ei tarvitse
olla pitkä, monimutkainen tai hyvin korkealla, poliitikkojen
kielellä kirjoitettu, vaan hyvä viesti on maanläheisesti
kirjoitettu, helposti ymmärrettävään asuun puettu ajatusten kulku.
Niinpä hyvän viestin kirjoittamisessa itse kirjoittaminen on vain
pieni osa. Kronologiessa järjestyksessä asiallisen viestin
kirjoitukseen liittyvät toimenpiteet ovat seuraavat:
- Luetaan KOKO kommenttiketju loppuun asti, tai varmistutaan
muulla tavalla siitä, että joku muu ei ole ehtinyt sanoa sen
mitä itse aikoo sanoa.
- Tarkistetaan, että sanottava asia todella on keskusteluun
kuuluva, ja että sillä on arvoa muillekin kuin itselleen.
- Mietitään viestin rakennette, suunnitellaan mielessä
mahdollisimman lyhyt ja ytimekäs selostus siitä mitä halutaan
sanoa.
- Kirjoitetaan viesti AJATUKSELLA, vältellen kirjoitus ja
kieliopillisia virheitä kuten yhdyssanojen halkaiseminen,
puhekielen käyttö tai pelkästään isojen/pienten kirjainten
käyttö.
- Luetaan viesti läpi, mielellään parikin kertaa.
Varmistaudutaan siitä, että kirjoituksessa ei ole stilistisä
tai loogisia virheitä, ja että se todellakin on asiaan
kuuluva. Samalla tarkistetaan että viesti todellakin kuvastaa
sitä mitä haluttiin sanoa.
- Jos huomataan virheitä, pitää ne korjata mahdollisuuksien
rajoissa, ja jos viesti on kovin sekava eikä kovinkaan hyvin
vastaa haluttua kannattaa sen kirjoittaminen lopettaa tähän.
- Mikäli kommentin ulkomuoto ja sisältö miellyttävät ja ovat
asiayhteyteen sopivat, voidaan kommentti päättää ja asettaa
esille muiden luettavaksi.
Me olemme kaikki erilaisia. Jotkut kirjoittavat harkitusti,
hitaasti ja joskus raskaasti. Toisten tekstit taas ovat
huolettomimpia, vapaamuotoisempia. Kaikkihan ymmärtävät, ettei
kymmenvuotias aloittelija osaa kirjoittaa samantapaisia
kommentteja kuin kolme kertaa häntä vanhempi toimitusjohtaja.
Silti kaikki kommentit ovat lukemisen arvoisia, koska heidän
takanaan löytyy luova, kantaa ottava ihminen.
Silti kommenttien kirjoituksessa on vaalittava hyvän kielen
käyttöä, mahdollisuuksien mukaan korrektien termien käyttöä ja
yleisten kirjoitussääntöjen, kuten kappaleisiin jako, uusien
lauseiden aloitus isoilla kirjaimilla, pilkun ja pisteen jälkeen
yhden välilyönnin ja sopivan pitkien lauseitten noudattamista.
Siistä kommenttia on hauska ja helppo lukea.
4. MUUTA
Yleisestihan boxissa käyttäydytään yleisten käyttäytymissääntöjen
ja terveen järjen viittoittamalla tavalla. Joka yhteydessä on
syytä muistaa, että ollaan ikäänkuin Sysopin kotona vierailla.
Mikäli jotakin on jäännyt jossain kohtaa epäselväksi, on syytä
etsiä mahdollisia Help-, Apu- tai ?- komentoja, joista yllättävän
usein löytyy vastaus johonkin boxin käyttöön liittyvään ongelmaan.
Vasta jos tällöin ei ratkaisua ole löytynyt, kannattaa asiasta
kysellä viestin avulla. Kysyminen itsessään ei koskaan ole
pahaksi, päinvastoin, mutta tyhmien asioiden, kuten esimerkiksi
'Missä täällä on Download?' kysyminen sellaisessa boxissa jonka
alkuteksteissä sanotaan '...Downloadia ei täällä ole levytilan
niukkuuden takia' antaa kysyjältään melko hölmön kuvan.
Yleisesti ottaen Mailbox-osastot ovat yksityisviestiejä varten.
Joissakin boxeissa yksityisviestien jättäminen julkisellakin
puolella on mahdollista, mutta sitä tulisi periaatteessa välttää
niin paljon kuin mahdollista - on hyvin ikävää löytää 10 uuttaa
viestiä jostakin ja huomata että 8 niistä ovat yksityisiä.
Viestien tappamista tulisi yleensä välttää, ELLEI SYSOP OLE
PYYTÄNYT TAPPAMAAN niitä. Ainoa poikkeus tässä suhteessa ovat
yksityiset viestit - kun ne kerran on luettu ne pitäisi tappaa
pois tilaa viemästä, mikäli suinkin on mahdollista.
Yksi törkeimmistä virheistä johon tavallinen modemisti voi
syyllistyä on yhteyden katkaisu käyttämättä Goodbye,Logout- tms.
komentoa. Seuraava soittaja joutuu hyvin ikävään tilanteeseen jos
hän huomaa olevansa toisen nimellä jossakin boxissa sisällä
pelkästään sen takia että edellinen soittaja oli katkaissut linjan
kesken kaiken. Jos linja jostain syystä katkeaa, pyri aina
soittamaan uudestaan ja loggautumaan asiallisesti ulos tai
mahdollisesti selittämään linjan katkeamisen syytä.
Tarkista aina sen boxin, johon olet soittamassa, aukioloajan.
Boxilistoilta löytyy useimmiten boxin nimen vieressä muutama
kirjain joka ilmoittaa aukioloajan. Tässä yhteydessä 24h
tarkoittaa aina aukiolevaa boxia, NWRK taas kello 17.00 - 08.00
auki olevaa boxia. ÄLÄ KOSKAAN SOITA NWRK-BOXIIN arkipäivällä
kello 08-17 välillä, ellei Sinulla todellakin ole asiaa
esimerkiksi Sysopille. Jos nyt sitten vahingossa käy niin, että
soitat NWRK-numeroon joskus päivällä, niin ilmoita vain 'Anteeksi,
väärä numero' tai jotakin muuta, älä lyö luuria korvaan tai paina
DATAnappulaa. On erittäin ikävä saada carrieria tuutin täydeltä
kun nostaa luurin.
5. SYSOPEILLE
Periaatteessa vastuu kaikista tietyn boxin käyttäjistä kuuluu sen
boxin sysopille. Hänellä on täysi valta määrätä miten boxissa
tulisi käyttäytyä, ja kävijän on pääasiallisesti toteltava häntä.
Poikkeuksen muodostavat kuitenkin sellaiset sysopit jotka eivät
jostain syystä ole kyenneet sopeutumaan asemaansa.
Sysopppius ei ole mikään helppo asia - siihen liittyy paitsi
teknistä asiantuntemusta myös erittäin korkeaa henkistä tasoa.
Vastuu, joka sysopin olisi tunnettava, ei pelkästään oman boxinsa
ja käyttäjiensä, vaan myös koko alaa kohtaan, on hämmästyttävän
suuri, ja vaatii kyvyn hahmottaa suurempiakin kokonaisuuksia.
Telekommunikaation kehitystä ajatellen on tärkeätä että sysopit
oppivat tarkastelemaan omaa boxia osana koko alaa, ja tätä
näkökulmaa olisikin pidettävä lähtökohtana uusia toimenpiteitä
suunniteltaessa. Kaikenlainen sysopien välinen kinastelu on myös
tuomittava -mahdolliset epäkohdat pitäisi pystä osoittamaan
diplomaattisesti, ja mikäli jossakin on jotakin huomauttamisen
arvoista, pitäisi se suorittaa kahdenkeskeisessä keskustelussa.
Edellämainittu ei koske pelkästään sysoppeja, vaan muitakin
boxeissa liikkujia.
Terve kritiikki on toki aina tervetullutta, mutta ennen kun ryhtyy
kritisoimaan jotakin on tarkoin mietittävä josko itse pystyy
esittämään järkevää parannusehdotusta.
Periaatteena olisi pidettävä se, että kukin hoitaa purkkiaan itse
omalla tavallaan - annettakoon hänen tehdä se niin kauan kuin hän
pysyy laillisuuden ja säädyllisyyden rajoissa.
Vihjeenä omaa purkkia mahdollisesti harkitseville: Kysykää
itseltänne: 'Onko minulla todella resursseja pistää likoon oma
puhelinlinja pelkästään boxikäyttöön, kestääkö koneistoni sen
yhtämittaisesta käytöstä johtuvaa rääkkäystä, kestänkö MINÄ
häirikköjä, ja mikä tärkeintä - ovatko henkiset resurssini
riittävät, eli pystynkö ottamaan vastuulleni tulevien käyttäjieni
moraalisen kasvatuksen?'. Jos vastaus johonkin yllä esitettyyn
kohtaan on kielteinen niin on parasta unohtaa koko asia, jos se ei
ole, voi boxin pystyttämistä alustavasti ruveta harkitsemaan.
Boxin pyörittäminen ei ole mikään helppo asia - monet innokkaat
ovat tämän kokeneet kantapään kautta. Sellaiset boxit jotka
nousevat pystyyn hirveällä haloolla, vain kaatuakseen muutama
viikko myöhemmin 'teknisten vaikeuksien' takia, eivät millään
nosta tämän alan mainetta. Kuten ei myöskään sellaisten purkkien,
joissa asiattomuuksia esiintyy tuon tuosta.
Lain mukaan viestinvälitysjärjestelmän pitäjä on vastuussa hänen
järjestelmässään esitettyihin kommentteihin, joten on syytä pitää
asiattomuudet aisoissa jotta vältyttäisiin herjaus- tms.
syytöksistä.
Hyvän sysopin tunnistaa ei pelkästään siitä, että hän pyörittää
hyvää purkkia, vaan myös siitä, että hän käydessään muiden
järjestelmissä esiintyy mallikäyttäjänä.
6. LOPUKSI
Tässä olivat tärkeimmät säännöt modeemiliikenteessä
käyttäytymiselle. Muista aina, että mitä sitten teetkään, ajattele
ensin kaksi kertaa, ja varmistu vielä siitä, että todella teet
jotakin joka on yleisesti hyväksyttävää, hyödyllistä tai muulla
tavalla elektronisen kommunikaation edistymiseen myötävaikuttavaa.
Järkevästi käsiteltynä boxeilu on parhaimpia harrastuksia mitä
maailmasta löytyy.
Ebbe Jonsson, Electric Ingrid.
Erkki Norrman
> Löysin kiintolevyn kätköistä vanhan tekstin, joka käsittelee
> asiallisen BBS-kulttuurin pelisääntöjä. Tässä Ebbe Jonssonin
> kirjoittamassa BBS-/boksi-/purkkikäytösetiketissä on nyt parikymmentä
> vuotta myöhemmin tarkasteltuna jotain nostalgista ja huvittavaa mutta
> myös paljon ajankohtaista.
Ettei sittenkin vaan ollut Ebbe Jansson? Ellen nyt ihan väärin muista noita
kaukaisia aikoja. Olkoonkin että tuolla on allekirjoituksessa Jonsson.
Jukka Aho
> Löysin kiintolevyn kätköistä vanhan tekstin, joka käsittelee
> asiallisen BBS-kulttuurin pelisääntöjä.
Liitetäänpä tähän vielä hiukan tuoreempi ja sarkastisempi vastaava
vuodelta 1990.
Viesti on poimittu talteen Seinäjoella toimineesta L.A.H.O. MBBS:stä
(LAtomeren Höyrylaiva Oy), mutta kuten ensimmäisellä rivillä
mainitaankin, se on alun perin kirjoitettu "1st Hikiän Maitolava
BBS" -nimiseen purnukkaan:
--- 8< ---
Main message #3992 from JUHA MAKINEN to ALL.
Entered on 1st May, 1990 at 01:27, 79 lines.
Subject: Käyttäytymisohjeet
===========================
Origin: 1st Hikiän Maitolava BBS, Hikiä.
=======
Main Board message 1068 from OSSI SETA to ALL.
Subject: ohje&winkki
====================
Yleisiä ohjehia huonoille ihmisille kuten boksien käyttäjät
(pl. S.Andreas Saarvuo ja ehta Ossi-setä) (SAS on tässä siksi
että hän on KATOLLINEN, täytyy siis olla hyvä ihminen vaikka
täysi Hitleri onkin.)
Rekisteröityessäsi poksin käyttäjäksi muista REHTISTI antaa
oikea nimesi ja osoitteesi. Siitä on sysopille suurta iloa ja
hupia kun aletaan tekemään käytännön piloja
postimyyntiliikkeille ja aikakausilehdille verottajaakaan
unohtamatta. Autuus on täydellinen jos annat vielä a-
sosiaaliturvatunnuksesi.
Mikäli et halua esiintyä omalla nimelläsi ja valitset
aliaksen, käytä alan suosituimpia hakuteoksia Kuka Kukin On,
Gotha Almanac, Mustanaamio ja Tex Willer joista löytyy kosolti
sopivia pseudo-ja anonyymejä.
Näppäimistön määrittelyn voit unohtaa niin kauan kunhan merkit
ja varsinkin skandit, kaiuttuvat takaisin omalle putkellesi
oikein. Mikäli kuitenkin jotkut kärttyisät purkinkäyttäjät
kuten se jätkä joka käyttää nimeä sysop (Aika aktiivinen
jätkä, olen tavannut saman tyypin joka purkisssa missä olen
käynyt) rupeavat huomauttelemaan jotta olisi sangen suotavaa
muuttaa näppismäärittely joksikin IBM:ksi tahikka SF7:ksi niin
viittaa koko joutenpäiväiselle hölynpölylle maailmanmiehen ja
filantroopin tyyliisi tyylikkäästi ns. kintaalla eli iltapuvun
lapasella.
Messuilussa pääkaukiseudulla muista yleinen sivistystaso, siis
käytä vain helppoja sanoja joita löydät esim. julkisten
vessojen ja muiden kulkuneuvojen seinistä. Älä unohda pikku
uhkauksia ja haistattelua, ne tuntuvat olevan alueelle
tyypillisiä pikku kohteliaisuuksia (suomalainen versio
jenkkien "sweet nonsense" :sta).
Pitemmät kuin yhden rivin messut ovat intellektuelleille ja
muille imbesilleille eli keskisormenhajuisille
säilykekaloille. Kyseiseen ryhmäänhän sinä et kuulu joten
tyydyt kepeisiin ja näyttäviin yhden rivin gageihin.
Sitäpaitsi kuka nyt jaksaisi lukea kolossaalisia yli kymmenen
sanan kollaaseja ja piplioita. Ei kunnon Amigakäyttäjä
ainakaan. Johan ne kaveritkin amiksessa alkaisivat
lukutoukaksi haukkuva.
Aiheet tulee valita pieteetillä ja ylenpalttisella
huolellisuudella. Näin vältät toisten käyttäjien loukkaamista.
Parhaat ja turvallisimmat aiheet ovat yleensä:
-kone (Amiga on paska, PC:t voi tunkea kloakkiin)
-toisten käyttäjien älykkyys ja ilmi-asu eli fenotyyppi
-purkin/sysopin kehuminen, ettet tule vahingossa loukannneeksi
toisia käyttäjiä
-imurointioikeudet
-siltapilarien puristuslujuuden vaikutus suomalaisten
pappissukujen parittelutapoihin 1600-luvulla
-thyuijqyrå+h8å63k54kj5<krjrj ja muut kivat
-kakkajutut
-teiniporno
-petomania
-agorafobia ja muut hienot sanat
-uiguurien shamaanit ja tiskijukat
Näitä ohjeita noudattamalla purkin käytöstäsi ei tule Via
Dolorosaa vaan kuittaat poksailusi hillitysti toiset
käyttäjät huomioiden. Samalla saat tietokoneen myötä
hankkimasi kusipään maine senkuin kasvaa puhelinlaskun
tahtiin.
Täydennykset tähän Boksailijan Kultaisen Käytöksen
Pikkujättiläiseen otetaan vastaan SAS-MBBSssä.
Ossi-seta, opiksi ja ojennukseksi
*****
--- 8< ---
--
znark
Anders Nylander
> Löysin kiintolevyn kätköistä vanhan tekstin, joka käsittelee asiallisen
> BBS-kulttuurin pelisääntöjä. Tässä Ebbe Jonssonin kirjoittamassa
> BBS-/boksi-/purkkikäytösetiketissä on nyt parikymmentä vuotta myöhemmin
> tarkasteltuna jotain nostalgista ja huvittavaa mutta myös paljon
> ajankohtaista.
>
> Tallensin tekstin joskus Amiga 500:n kiintolevylle, ja se on sieltä
> kulkeutunut erinäisten Microsoftin alustojen kautta nyt
> Linux-ympäristöön. Rivinvaihtokoodeja ja ääkkösiä on moneen kertaan
> välissä konvertoitu, mutta muuten teksti on sama.
>
> Että miksikö minä tällaisia säilyttelen? En ole ihan varma, mutta ei
> näitä muistoja Googlellakaan löydä. :)
>
> 1. YLEISTÄ
> ... plaah plaah sääntöjä ja määräyksiä plaah....
> 6. LOPUKSI
>
> Tässä olivat tärkeimmät säännöt modeemiliikenteessä
Juuri tälläisten ohjeiden ja dokumenttien myötä syntyi uusi
alakulttuuri, jota kaikenlaiset MBNet shefut, seriffit ja sheeverit
muistelevat kauhulla. Forgotten Realms perustettiin kaatamaan inha
diktatuuri ja tuomaan demokratiaa ns. "puke-kulttuuriin". Lakeja ja
sääntöjä - kirjoitettuja ja raapustettuja - kaatui kuin metsä Amerin
alta. Nopeasti FR BBS:stä kehittyi ghetto, jossa alapäähuumori oli
sallittua, hauskuus oli odotettua ja naurettavan pitkät lainaukset
olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Iän karttuessa FR:än demokratia muuttui lähes kapinaliitoksi muita
kannuja vastaan. Siipiemme suojaan tulivat sorretut ja
toisinajattelijat, joita ei muissa järjestöissä hyväksytty. Oma
järjestelmämme taas savusti puolestaan ulos liian itserakkaat ja ylpeät
yksilöt, jotka eivät soveltuneet susilaumassa elämiseen. Meidän
susilaumamme kasvoi lähes perheeksi. Jossain miitissä taisi eräs meistä
antaa kenkää lähes 400 muulle käyttäjälle, koska he eivät tulleet
miittiin. Aina ei voi voittaa. :)
Eli olemme yhä elossa. Emme potki paljoa tai pidä meteliä. Itse olen
käynyt kannussa kai joskus 3kk sitten viimeeksi, mutta se on silti
siellä! (tarkistin äsken. heh.) Kannumaailman pitää nousta! kun internet
kuolee, tulee kannut takaisin. HAHAHA .. tai jotain. =)
---
Anders Nylander :: Forgotten Realms BBS -- Stupidity since 1994/5/6
telnet://fr.bbs.fi
Teemu Likonen
> Teemu Likonen wrote:
>
>> Löysin kiintolevyn kätköistä vanhan tekstin, joka käsittelee
>> asiallisen BBS-kulttuurin pelisääntöjä. Tässä Ebbe Jonssonin
>> kirjoittamassa BBS-/boksi-/purkkikäytösetiketissä on nyt parikymmentä
>> vuotta myöhemmin tarkasteltuna jotain nostalgista ja huvittavaa mutta
>> myös paljon ajankohtaista.
>
> alakulttuuri, jota kaikenlaiset MBNet shefut, seriffit ja sheeverit
> muistelevat kauhulla. Forgotten Realms perustettiin kaatamaan inha
> diktatuuri ja tuomaan demokratiaa ns. "puke-kulttuuriin". Lakeja ja
> sääntöjä - kirjoitettuja ja raapustettuja - kaatui kuin metsä Amerin
> alta. Nopeasti FR BBS:stä kehittyi ghetto, jossa alapäähuumori oli
> sallittua, hauskuus oli odotettua ja naurettavan pitkät lainaukset
> olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Epäilemättä Forgotten Realmsille oli tilauksensa. Muista tuon nimen
hämärästi, mutta en tainnut käyttäjän olla. Itse en kuitenkaan muista
mitään kovin tiukkaa sääntökulttuuria olleen. Harrastelin pääasiassa
Pohjois-Savon alueen purkeissa vuosina 1990-1995. Toki nyt perus hyvä
käytös piti olla, mutta ei mitään nipomeininkiä. Heti kun siirtyi
jonnekin Fidonettiin keskustelemaan, niin ehkä vähän tuli selkää
suoristettua ja harkittua tarkemmin. (Sivumennen sanottuna minulla on
vieläkin tallessa eräs viesti, jossa Jukka Aho Exodus nimisestä purkista
vastaa minulle SF.AMIGA-alueella liittyen johonkin PAL/NTSC-kysymykseen.
Liekö sama henkilö kuin nyt tänne postaileva (?).)
Fidonetista muistan joskus sellaisia "jos et oo kunnolla nii kerron
moderaattorille" -uhkauksia. Oli selkeä auktoriteetti, joka valvoi
keskustelua. Moderaattori saattoi huomauttaa huonosta käytöksestä, ja
sillä oli myös valta kertoa häirikön käyttämän BBS:n sysopille, että
"tuolta tyypiltä Fidonet-oikat hyllylle vähäksi aikaa". Hämärästi
muistan vain yhden tapauksen, jossa tällaista vallankäyttöä on tarvittu.
Enemmän oli joidenkin tavallisten keskustelijoiden keskuudessa sitä,
että tuli riita ja koettiin toinen osapuoli sellaisena häirikkönä, että
moderaattori(uhkauksi)a tarvitaan.
> Eli olemme yhä elossa. Emme potki paljoa tai pidä meteliä. Itse olen
> käynyt kannussa kai joskus 3kk sitten viimeeksi, mutta se on silti
> siellä! (tarkistin äsken. heh.) Kannumaailman pitää nousta! kun
> internet kuolee, tulee kannut takaisin. HAHAHA .. tai jotain. =)
Onneksi olkoon!
Tuskinpa BBS-kulttuuri tulee takaisin - ainakaan tekniikan puolesta.
Olisiko silti tilausta jonkinlaiselle pienempien yhteisöjen verkoille ja
kohtaamispaikoille? Enpä tiedä.. Web-foorumit ajavat varmaan tuonkin
asian. Omien news-, irc- ym. palvelimien perustaminen on sen verran
helppoa nykyään, että pienille ja tiiviille yhteisöille saadaan luotua
sitä kautta virtuaaliolohuoneita.
Jukka Aho
> Löysin kiintolevyn kätköistä vanhan tekstin, joka käsittelee
> asiallisen BBS-kulttuurin pelisääntöjä.
Laitanpa vielä linkin kolmanteenkin samaa aihetta käsittelevään
tekstiin - tällä kertaa archive.orgin kautta, koska alkuperäistä
sivustoa ei näytä enää alkuperäiseltä palvelimelta löytyvän:
<http://web.archive.org/web/20031208174420/www.fix.no/
info/message_guidelines.html>
Kyseessä on norjalaisen "FIX"-nimisen BB(B)S-järjestelmän etikettiopas.
Linkkiä samaan tekstiin olen nyysseissä tarjoillut aiemminkin eri
yhteyksissä, lähinnä sen vuoksi, että kyseinen ohjeistus sisältää erään
yksityiskohtaisimmista näkemistäni (mutta samalla selkeimmistä ja
mukavimmin perustelluista) kuvauksista siitä, kuinka lainaukset olisi
syytä editoida, ja kuinka oma leipätekstikin ylipäänsä olisi hyvä
muotoilla ja kirjoittaa.
* * *
FIX (Fluxpod Information eXchange) perustettiin dial-up-BBS-kulttuurin
nousun ja tuhon aikajanalla vasta varsin myöhään (1995). Se pääsi
kuitenkin Norjassa suoreen suosioon, koska se tarjosi dial-up-linjojen
lisäksi käyttäjilleen myös Internet-palveluja - aikana, jolloin näitä ei
yleensä ollut vielä ilmaiseksi helposti saatavilla. Purkkiin pääsi
sisään telnetillä (dial-up-linjojen käyttäjät taisivat päästä purkista
_uloskin_ telnetillä ja ftp:llä), tarjolla oli ilmaisia
sähköpostiosoitteita ja webbitilaa - sekä luonnollisesti purkin omat,
paikalliset viestialueet ja tiedostoalueet. Muistaakseni järjestelmässä
oli myös nyyssiryhmiä purkin omaan viestintäkäyttöliittymään tuotuina.
FIXin ehkä paras puoli oli se, että sen paikallisten viestialueiden
keskustelujen laatutasoa pyrittiin vaalimaan aivan erityisellä
hartaudella, joka kuvastuu yllä mainitusta etikettioppaastakin. Lisäksi
järjestelmän toiminnan kultaisina vuosina systeemissä vallitsi
vakiokäyttäjien kesken ilmeisen hyvä "me"-porukkahenki.
Tarkempia kuvauksia FIX-BBS:n luonteesta ja historiasta:
<http://web.archive.org/web/20040218203820/
www.fix.no/info/index.html>
<http://web.archive.org/web/20030806093733/
http://www.fix.no/info/faq.html#3.8>
FIX on edelleen olemassa, mutta toimintaa on ilmeisesti huomattavasti
supistettu aiemmasta. Aikaisempi uusia käyttäjiä mukaan houkutellut ja
toimintaa esitellyt laaja webbisivusto on hävitetty; tilalla on enää
pelkkä yksinkertainen kehotus ottaa telnet-yhteys järjestelmään.
--
znark
Jukka Aho
> Epäilemättä Forgotten Realmsille oli tilauksensa. Muista tuon
> nimen hämärästi, mutta en tainnut käyttäjän olla.
Itse muistan Forgotten Realmsin nimeltä - todennäköisesti Mäkisen Juhan
24h-purkkilistalta, jos se oli 24h-purkki - mutta en muista koskaan
kuulleeni FG:stä yhtään mitään muuta.
Toisaalta en kaukopuhelulaskuja välttääkseni soitellutkaan juuri muualle
kuin 964- ja 961-verkkoryhmien purkkeihin (E-P:n puhelin ja VLP), sekä
myöhemmin niitä vastanneelle 06-alueelle (johon yhdistyivät ainakin
entiset 964-, 961- ja 965-verkkoryhmät; ehkä muitakin.)
> Itse en kuitenkaan muista mitään kovin tiukkaa sääntökulttuuria
> olleen.
Legendaarisin esimerkki tiukasta "sääntökulttuurista" suomalaisessa
purkkimaailmassa lienee S. Andreas Saarvuon SAS-(M)BBS. (Tämä
järjestelmä toimi Turun suunnalla, ja aiheesta olisi kyllä minulla
muutama vanha, kyseistä "sääntökulttuuria" valottava viestikin
tallella.) Mutta SAS nyt tietenkin oli vain yksittäinen järjestelmä,
eikä kuvasta sitä, millaisia purkit keskimäärin olivat.
Anarkistisuudesta taas vastapään esimerkkinä voisi varmaan toimia Proffa
Cupolan IKL-BBS [1], joka valitettavasti ehti lopettaa toimintansa
Supo-skandaalin (!) merkeissä ennen kuin ennätin sitä kokeilemaan.
[1] <http://google.fi/groups?selm=3af6f336%40news.vip.fi>
> (Sivumennen sanottuna minulla on vieläkin tallessa eräs viesti,
> jossa Jukka Aho Exodus nimisestä purkista vastaa minulle
> SF.AMIGA-alueella liittyen johonkin PAL/NTSC-kysymykseen.
> Liekö sama henkilö kuin nyt tänne postaileva (?).)
Aihepiiri ja echo sopisi kyllä muuten, mutta Exodus ei tunnu tutulta.
Tässä tapauksessa saattaa olla kyse siitä toisesta Jukka Ahosta, joka
harrasti jonkinlaista Amiga-aiheisten tavaroiden postimyyntitoimintaa.
Tarkista viestin loppu. Jos siellä lukee "-- The WARLOCK", "-- tw"
tai "-- znark" allekirjoituksena, on kyse minusta. Jos ei, niin ei.
> Tuskinpa BBS-kulttuuri tulee takaisin - ainakaan tekniikan
> puolesta. Olisiko silti tilausta jonkinlaiselle pienempien
> yhteisöjen verkoille ja kohtaamispaikoille? Enpä tiedä..
Sekä paikallissävytteiselle yhteisöllisyydelle että myös
kontrolloidummalle sisäänpääsylle (ja häiriköiden poistolle häiriköinnin
ilmetessä) on mielestäni tilauksensa. Siihen tarpeeseen Internet ei ole
oikein hyvin pystynyt vastaamaan, vaikka purkit tappoikin.
> Web-foorumit ajavat varmaan tuonkin asian.
Ideatasolla ehkä, mutta kömpelön web-tekniikkansa johdosta käytännössä
eivät. (Vai koetko web-foorumien käyttöliittymät itsellesi mieluisiksi,
tai teknisesti edistyneiksi ja sujuvan keskustelun, viestihaut, viestien
kirjoituksen, arkistoinnin, tilatietojen tallennuksen ja offline-käytön
mahdollistaviksi? Niin vähän arvelinkin. :)
Sen sijaan, että perustettaisiin web-foorumeita web-foorumisoftilla
jonkin harrastusaihepiirin tai yhteisön ympärille, voitaisiin kuitenkin
aivan samoihin tarkoituksiin perustaa paikallisia nntp-palvelimia:
sellaisia, joihin on luotu vain ylläpitäjän paikallisesti perustamia,
kulloiseenkin aihepiiriin ja käyttötarkoitukseen sopivia ryhmiä, ja
jotka eivät hae nyyssifiidiä mistään muualta tai välitä omia ryhmiään
minnekään muualle.
Mitä tulee käyttäjien (häiriköinnin) hallintaan, nntp-palvelimelle
pystyy kyllä teknisesti järjestämään pakollisen käyttäjäksi
rekisteröitymisen ja sisäänkirjautuminen käyttäjätunnuksella ja
salasanalla - aivan kuten aikoinaan dial-up-purkeissakin - vaikka tätä
ominaisuutta harvemmin "tavallisilla" nyyssipalvelimilla käytössä
näkeekään. (News.individual.net sitä ainakin käyttää.)
> Omien news-, irc- ym. palvelimien perustaminen on sen
> verran helppoa nykyään, että pienille ja tiiviille yhteisöille
> saadaan luotua sitä kautta virtuaaliolohuoneita.
Omia paikallisia news- ja irc-palvelimia näkee silloin tällöin, mutta
harvemmin kuin voisi luulla. Ilmeisesti web-chattien ja web-foorumien
perustaminen _on_ käytännössä paljon helpompaa - eihän niitä muuten niin
paljon käytössä olisikaan. (Siitä, kuinka kankeita ne ovat käyttää
edistyneen käyttäjän kannalta, tällaisten systeemien ylläpitäjät monesti
viis veisaavat: tarkoitushan on vain haalia helposti suuri joukko
ihmisiä gerbiileistä tai päivän teinibändistä keskustelemaan [ja samalla
niitä bannerimainoksia katselemaan ja klikkailemaan], riippumatta siitä,
onko keskustelu teknisesti lainkaan sujuvaa vai ei. Simpletoneille
simpletonien softat.)
Tavallaan tämä on toki ymmärrettävääksin: parhaimmillaanhan nämä
web-kikkareet _ovat_ ylläpitäjän kannalta siistejä, helppoja, jatkuvasti
ylläpidettyjä softapaketteja, joihin saa iloisen näköisiltä
webbisivuilta helpot tutoriaalit ja asennusohjeet - ja ne voi jopa
joissain tapauksissa asentaa jopa ISP:n webbitilaan, tarvitsematta pitää
omaa palvelinta. Sen sijaan perinteiset nyyssi- ja irc-palvelinsoftat on
usein tarkoitettu parrakkaille UNIX-guruille, ja ne vaativat
satunnaiselta "foorumin" perustajalta paljon enemmän perehtymistä, eikä
kukaan ole niiden ylläpidosta kirjoittanut kovin aloittelijaystävällisiä
ohjeita.
--
znark
Pauke
"Teemu Likonen" <etunimi....@pp.inet.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:utioe.182$1L1...@read3.inet.fi...
> Löysin kiintolevyn kätköistä vanhan tekstin, joka käsittelee asiallisen
> BBS-kulttuurin pelisääntöjä. Tässä Ebbe Jonssonin kirjoittamassa
> BBS-/boksi-/purkkikäytösetiketissä on nyt parikymmentä vuotta myöhemmin
> tarkasteltuna jotain nostalgista ja huvittavaa mutta myös paljon
> ajankohtaista.
>
Vaikka maailma onkin noista ajoista jonkin verran muuttunut,
käyttäytymissäännöt pysyvät vuodesta toiseen...
>
> Että miksikö minä tällaisia säilyttelen? En ole ihan varma, mutta ei
> näitä muistoja Googlellakaan löydä. :)
>
Hyvä että joku säilyttelee! Oli kiva lukea...
Anders Nylander
> käyttäytymissäännöt pysyvät vuodesta toiseen...
>
>
>>Että miksikö minä tällaisia säilyttelen? En ole ihan varma, mutta ei
>>näitä muistoja Googlellakaan löydä. :)
>>
>
>
> Hyvä että joku säilyttelee! Oli kiva lukea...
Voisin kai minäkin kantaa vielä korteni kekoon. Kun aikanaan kannuni
hetkeksi hylkäsin (annettakoon se minulle anteeksi.) ja ajattelin
siirtäväni sen internetmaailmaan hieman eri tietä, tein tälläisen :
http://www.carrata.net/bbs/
(klikatkaa kuvaa) (telnet linkki ei muuten toimi...)
Kuitenkin noiden paintbrush-kuvien vääntäminen vei silloin sieluni ihan
täysin ja loppupeleissä tuo nettimaailman ihme jäi toteuttamatta. =)
Siellä on kuitenkin mielenkiintoinen itseironia sävytteinen teksti FR:än
synnystä. =)
Kävin äsken tutkimassa, millaisia sääntöjä olen itse kirjoitellut
kannuun ja löysin sieltä tosi teinisävytteisin ohjeen. Liitän sen tähän,
vaikka se onkin hieman huono-enkku-kirjotuserhepommi.
--CUTCUT--
RULES?
We dont have rules...
Well - We have small advices but those are not rules.
What? The difference?
Well -
Example:
The Rule: Do not quote more than 3 lines per answer
Our advice: Do quote all that you need to make yourself clear. If you
think that it would be funny to quote 399 lines and reply with one
word... then do it... Who cares anyway. =)
Messages: We advice that you use your own head when you write
a messages or read one of those. If you dont like what someone is
saying, then press enter few times and you never have to see that
message again. Do not whine about it. If you reply to message, do not
hesitate to quote all that you need from previous messages, internet,
books, phone calls(if you find a way to do it) or any other material. If
you lose the point of the thread then try to make new one. It is much
more interesting that way. ;)
Files: Take files - they are yours. However. Use internet as much as
possible. =) My ISP doesn't like servers very much and PCB doesn't like
this TCP/IP/MODEM/COM PORT mixup. ;)
Your account: Its yours. Use alias if you got one.
Enough of the rules. We hate them - We dont use them.
--CUT CUT--
Tuollaista olen joskus tarinoinut enkä näe syytä sitä korjailla. Antaa
olla tuollaisena. =)
Webfoorumit ehkä jyräsivät BBS:sät helppoudellaan, mutta samalla
mukavuudenhaluiset ihmiset jättivät sen, mikä BBS:ssä oli suurin
vetonaula. Yhteenkuuluvuus ei sanana merkitse mitään jossain yli 1000
käyttäjän web foorumissa. Voit sanoa kaverilles, että olet kirjautunut
eilen YleX:än foorumiin, mutta se ei merkitse mitään. Kun sanoit lähes
kymmenen vuotta sitten, että sun oikkias nostettiin Cloudcityssä niin se
aiheutti vihreitä naamoja. No ei nyt ihan, mutta vertauksena ihan toimiva.
Onhan tietysti myös suljettuja foorumeita, mutta ne ovat lähes aina
jotain underground juttuja, joissa liikkuu pelit ja leffat poikineen.
Siltikään ne ei herätä samanlaisia tunteita, kuin modeemin vinkuna
yöllä, kun olet yrittänyt naksuttaa jotain purkkia toista tuntia ja
sitten se lähtee kättelemään. Ihan selässä tuntuu, kun noita aikoja
muistelee. =)
En itse ollut mukana kovinkaan alusta alkaen, mutta olen tutustunut
elämäni aikana ihmisiin, jotka ovat olleet mukana jo ihan karmivasta
alusta alkaen. Itse tulin mukaan PCB:n kulta-aikaan ja olin
täysipainoisesti mukana kunnes BBS:sät lähes vuodessa katosivat joskus
1999. Silloin itsekkin hieman vetäydyin. Taisin pitää kannua kiinnikkin
hetken aikaa, kunnes sitten heräsin uuteen valoon.
Omatuntokin hakkasi yhdessä vaiheessa ja ostin joskus 98 itselleni 5
noden PCB:n ja myöhemmin käytettynä 10 noden PCB:n lisenssin. Sittemmin
on tullut heräteostoksena ostettua mm. Lord, Gwar, yms yms. Smodemin
Group Chatin ostin jo joskus aikaa sitten, mutta kannumuistojeni paras
hetki on ehdottomasti joskus 2002 pidetty miitti, johon kutsuimme itse
Ari 'The Smodem' Laitisen, jonka kanssa keskusteltiinkin pitkät pätkät
kannujen historiasta. Miehen menneisyydestä paljastui yhtä ja toista
pimeetä. =) Hauska mies - Pitää kutsua joskus revanssi miittiin. Tällä
kertaa johonkin ei niin tuliseen ravintolaan.
Oho - lähti hieman mopo käsistä tämän jutun aikana.
---
Anders Nylander
Teemu Likonen
> Teemu Likonen wrote:
>> (Sivumennen sanottuna minulla on vieläkin tallessa eräs viesti, jossa
>> Jukka Aho Exodus nimisestä purkista vastaa minulle SF.AMIGA-alueella
>> liittyen johonkin PAL/NTSC-kysymykseen. Liekö sama henkilö kuin nyt
>> tänne postaileva (?).)
>
> "-- znark" allekirjoituksena, on kyse minusta. Jos ei, niin ei.
Kyllä vain :) Laitoin viestin tulemaan sähköpostina.
>> Web-foorumit ajavat varmaan tuonkin asian.
>
> Ideatasolla ehkä, mutta kömpelön web-tekniikkansa johdosta käytännössä
> eivät. (Vai koetko web-foorumien käyttöliittymät itsellesi
> mieluisiksi, tai teknisesti edistyneiksi ja sujuvan keskustelun,
> viestihaut, viestien kirjoituksen, arkistoinnin, tilatietojen
> tallennuksen ja offline-käytön mahdollistaviksi? Niin vähän
> arvelinkin. :)
Kömpelöitähän ne ovat mutta silti joskus hyvinkin suosittuja. Ovat ne
joka tapauksessa selkeä merkki tarpeesta luoda erilaisia yhteisöjä
nettiin - boksien tapaan. Tietysti on myös "miljoonan" käyttäjän
foorumeita, joissa ei mistään kiinteästä yhteisöstä voi puhua. Kun ei
paremmastakaan ole tietoa, moni varmasti käyttää niitä ihan mielissään.
Minä en.
Eivät ne BBS-ohjelmistotkaan aina mitään käytettävyyden malliesimerkkejä
olleet. Sitten kun tuli QWK, Bluewave ym. etälukumahdollisuus, oli
käyttäjillä news-softien tapaan parempi mahdollisuus valita se
messuilukäyttöliittymä. Itse tein Amigan ARexx-kielellä oman QWK-lukijan
ja käytin aina sitä. Se muistutti hieman tätä tiniä, jota nyt käytän.
Ärsytti, kun missään muussa lukijassa ei ollut mahdollisuutta valita
viestien otsikko-/lähettäjälistauksen perusteella, mitä haluaa lukea.
Omassa RXReadissani homma tehtiin nimenomaan näin. :)
Yksi purkkien käytettävyyttä (joskus) haitannut asia olivat ylettömät
ASCII-/ANSI-taideteokset. Minulla ei koskaan ollut 2400 bps -modeemia
hienompaa laitetta, ja muutaman kirjautumiskerran jälkeen kytkin yleensä
värit ja "ANSI Graphics" -optiot pois. Hyvissä softissa oli kyllä se
(enoovarmamuttaolikosenyt) hotkeys-ominaisuus. Komennon voi antaa ennen
kuin kaikkea grafiikkaa on ruudulle piirretty.
Joka tapauksessa ASCII-taidetta harrastettiin kovasti. Joskus Jukka O.
Kauppinen pyysi minua piirtämään Byterapers-logon. En enää muista, missä
yhteydessä tuota käytettiin, mutta tallessa se on edelleen. Saa levittää
ja käyttää (cc)-lisenssillä.
http://creativecommons.org/licenses/by-sa/1.0/fi/deed.fi
|\
| \
| \ _________________________________ ________
| \ /\\ ____ _____________________ / \ ____ \
| \\ \\/__ / /___________ _______ \/____\/ \ \
| \ \\ \/ // / \_________ \ \ ___ \ / __ \ /\__/ /__
| / \ // /______ ____/ //\\/ \ \\ \ \// __// \
| \ / // / \____// __// \/\ \ \\ \ / /\ \ / /\/
| / // // //\____ / /\ \ / /\ \//\_/ // // //\\ \\ \
| // // // ____/ \/ \ \\ \/\ \\ _// / \/ \ \\/ \ \
| // // // \_______/\ \ \\ /\ \\ \ \ \__/\ \ \__/ /
| / \/ \/ \___________/ / / \/ \ \\ \ \____/ \____/
| / \/ \/ \/
|/
Mikko Järvinen
> Omia paikallisia news- ja irc-palvelimia näkee silloin tällöin, mutta
> harvemmin kuin voisi luulla. Ilmeisesti web-chattien ja web-foorumien
Niin sitten tulee mieleen, että miksi kukaan nyt pistäisi oman
irkkipalvelimen pystyyn. Maailma on kumminkin täynnään valmiiksi
olemassaolevia ja ylläpidettyjä verkkoja, joista moniin kuka tahansa
voi laittaa omia kanaviaan pystyyn.
--
Mikko Järvinen - ech at iki dot fi - http://www.iki.fi/ech/
Jukka Aho
>>> jossa Jukka Aho Exodus nimisestä purkista vastaa minulle
>> Tarkista viestin loppu. Jos siellä lukee "-- The WARLOCK", "-- tw"
>> tai "-- znark" allekirjoituksena, on kyse minusta. Jos ei, niin ei.
> Kyllä vain :) Laitoin viestin tulemaan sähköpostina.
Niinpäs näkyy. :) Allekirjoituksen lisäksi verkkoryhmäkin (964) täsmää,
ja viestissä siteerattu dokumentti on edelleen tallessa jossain Amigan
kiintolevyllä. Kai se on sitten uskottava - vaikkakin muistikuvani
itsestäni Exoduksen käyttäjänä ovat erinomaisen hämäriä.
Taisi olla niin, että FidoNet-echoja tarjonnut silloinen vakiopurkkini
(mahdollisesti tässä tapauksessa FileLine BBBS) oli syystä tai toisesta
lopettanut toimintansa noihin aikoihin. Koska FidoNetiin piti kuitenkin
_jotain_ kautta päästä, käytin lyhyen aikaa Exodusta tilapäisluonteisena
henkireikänä, kunnes kotiuduin jonnekin muualle, josta sain saman
palvelun (luultavasti tässä tapauksessa Deaf Leopard BBBS:ään.) Tai
vaihtoehtoisesti: ehkä Exodus tarjosi FidoNetiä ensin, ja siirryin
sitten sieltä FileLineen, ja sieltä Deaf Leopardiin. Jompsin kumpsin
päin - joka tapauksessa Exodusta en käyttänyt kovin pitkään.
FidoNetin tarjoaminen on tässä kuitenkin se oleellinen juttu, koska
964/961-alue oli pitkään sen osalta melkoisessa umpiossa. Se, että
FidoNet-echoja ylipäänsä jostain oman verkkoryhmän alueelta
paikallispuhelumaksulla sai, oli syy soittaa sinne, vaikkei kyseisestä
purkista muuten olisi niin ollut kiinnostunut.
> Eivät ne BBS-ohjelmistotkaan aina mitään käytettävyyden
> malliesimerkkejä olleet.
Uskon kyllä, että käytettävyyden puute saattoi olla vakavana ongelmana
joillain _muilla_ alueilla, mutta 964/961-alueilla sitä ongelmaa ei
ollut: asia oli ratkaistu siten, että tarjolla ei käytännössä _ollut_
mitään varteenotettavia purkkeja millään muulla softalla kuin a)
käytettävyydeltään, b) merkistö- ja kielitueltaan, c) viestien etsintä-,
merkintä- ja käsittelyominaisuuksiltaan sekä d) yleisiltä
käyttöliittymäkonsepteiltaan (komentojen ketjutus jne.) parhaalla:
aikojen alussa MBBS:llä ja myöhempinä aikoina BBBS:llä [1]. :)
Koska 964/961-alueen kaikki vanhimmat, suurimmat, suosituimmat,
arvostetuimmat ja monilinjaisimmat purkit oli rakennettu
säännönmukaisesti joko MBBS:n tai BBBS:n varaan, ei ko. alueen
messuilijan tarvinnut edes vilkuilla muihin suuntiin tai softiin päin.
Muilla softilla pyöri täällä päin lähinnä vain joitain satunnaisia
kiintiöpikkupurnukoita (poislukien piraware-puoli.)
> Sitten kun tuli QWK, Bluewave ym. etälukumahdollisuus,
> oli käyttäjillä news-softien tapaan parempi mahdollisuus
> valita se messuilukäyttöliittymä.
Jo ennen varsinaisia määrämuotoisia etälukupakettiformaatteja
MBBS-puolella olivat käytössä raa'at, nk. "grab"-viestipaketit: viestit
dumpattuna tekstitiedostoon samanlaisilla headereilla joita
online-käyttöliittymäkin käyttää.
Alun perin tämän toiminnon tarkoituksena oli kai tarjota käyttäjälle
jonkinlainen alkeellinen manuaalinen offline-käyttökokemus: uudet
viestit voi hakea kotona luettavaksi, ja myöhemmin soittaa purkkiin
takaisin ja kirjoittaa niihin manuaalisesti vastauksia. Aika pian sen
päälle kuitenkin viritettiin automaattisestikin toimivia
etälukusoftakonsepteja (kuten G&R:n oma alkuperäinen MS-DOS-"ReadMail",
Torkel Lodbergin "Amiga ReadMail" sekä Ultima Thulen "Thor").
Näissä systeemeissä etälukusofta parsettaa viestit paketista käyttäjän
selailtavaksi, antaa mahdollisuuden vastata niihin, ja koostaa lopulta
vastausviesteistä pääteohjelmaa varten scriptin, joka tuuppaa viestit
purkkiin automaagisesti seuraavalla soittokerralla. Kuulostaa varmaankin
tutulta, mutta asia ei toiminut sillä tavalla pakettipohjaisesti kuin
myöhemmän ajan offline-systeemeissä, vaan purkin oman
online-käyttöliittymän kautta: antamalla komentoja komentorivillä,
vaihtelemalla viestialueelta toiselle, replyämällä tietyn numeroisiin
viesteihin ja ASCII-uploadaamalla viestit viestieditoriin (!). Jokaista
sessiota varten etälukusofta siis koosti oman, kertakäyttöisen
custom-scriptinsä, joka toimi samalla tavalla kuin käyttäjä itsekin
manuaalisesti asiat hoitaisi purkissa asioidessaan, mutta
robottimaisella turbonopeudella.
Myöhemmin tuli sitten tosiaan noita kehittyneempiä pakettiformaatteja,
jossa uudet viestit sai imuroitua pakettina ja vastaukset niinikään
lähetettyä pakettina.
* * *
Kun oli aikaisemmin tottunut käyttämään purkkeja onlinenä ja
kirjoittamaan ja lukemaan viestejä kellon tikitystä vastaan (alati
taustalla vaanivaa puhelinlaskua peläten!), oli valtava mullistus ja
vapautus siirtyä noihin ensimmäisiin offline-systeemeihin: sekä viestien
lukemisen että niiden kirjoittamisen saattoi vihdoinkin hoitaa kaikessa
rauhassa, omalla ajallaan, ilman kelloa.
Offline-softilla ja automaattiscripteillä päivittäisen purkkikäynnin
keston sai typistettyä noin kolmeen minuuttiin (linjareleen
napsahduksesta linjareleen napsahdukseen) kun taas online-käyttäjänä
linjoilla sai helposti vierähtämään aikaa useita kymmeniä minuutteja,
tai jopa tunnin, jos ei pitänyt varaansa.
Ero oli aika suuri, etenkin kun täällä päin ei koskaan ollut käytössä
mitään flatrate-hinnoittelua mihinkään vuorokaudenaikaan.
> Itse tein Amigan ARexx-kielellä oman QWK-lukijan ja käytin aina
> sitä. Se muistutti hieman tätä tiniä, jota nyt käytän. Ärsytti,
> kun missään muussa lukijassa ei ollut mahdollisuutta valita
> viestien otsikko-/lähettäjälistauksen perusteella, mitä haluaa
> lukea. Omassa RXReadissani homma tehtiin nimenomaan näin. :)
Mielenkiintoista. ARexx [2] oli hyvää purkkaliimaa moneen tarkoitukseen,
mutta itse en tullut kuitenkaan sillä toteuttaneeksi koskaan mitään
varsinaista käyttöliittymää tai interaktiivista ohjelmaa. (Sen sijaan
kylläkin kaikenlaista taustalla väijyvää automaatiota ja avustusta -
erityisesti CygnusEdin kanssa, johon tein mm. suomenkielisen
tavutuksen.)
Oletan, että kyse oli kuitenkin ihan shellistä käsin toimivasta
päätekäyttöliittymästä - eli et varsinaista GUIta ARexx-viestinlukimeesi
sentään yrittänyt millään keinolla änkeä? :)
(Purkki-offline-viestinnässä sovelsin kyllä ARexxia itsekin: rakensin
nimittäin Amiga ReadMailiin sen avulla tuen BBBS:n
"Hippo"-offline-pakettiformaatille, jolloin pääsin eroon yllä kuvatun
kaltaisista ASCII-uploadaavista offline-scripteistä, ja saatoin silti
jatkaa vanhan tutun lukuohjelman käyttöä. Toinen ARexx-bravuurini oli
scripti, joka muuntaa Oktalyzer-musiikkimodulet ProTracker-moduleiksi -
Oktalyzerin tiedostoformaatti piti itse reverse-engineerata auki, kun en
siihen mitään speksejä mistään onnistunut löytämään.)
> Yksi purkkien käytettävyyttä (joskus) haitannut asia olivat ylettömät
> ASCII-/ANSI-taideteokset.
Tämäkin oli kyllä käytännössä lähes täysin tuntematon ongelma
964/961-alueilla. Syystä tai toisesta MBBS- ja BBBS-sysopit eivät vain
harrastaneet tuollaista, vaan painotukset ylläpidossa olivat ihan
muualla kuin ANSI-pommien kyhäilyssä.
> Minulla ei koskaan ollut 2400 bps -modeemia hienompaa laitetta,
> ja muutaman kirjautumiskerran jälkeen kytkin yleensä värit ja
> "ANSI Graphics" -optiot pois. Hyvissä softissa oli
> kyllä se (enoovarmamuttaolikosenyt) hotkeys-ominaisuus. Komennon voi
> antaa ennen kuin kaikkea grafiikkaa on ruudulle piirretty.
MBBS- ja BBBS-tyylisissä softissa mitään valikkoja ei yleensä tungettu
käyttäjän silmille automaattisesti, vaan ne piti ottaa esiin käyttäjän
omasta tahdosta (kysymysmerkillä, tarvittaessa.) Valikkojahan ei
normaalisti edes tarvitse kuin aloittelija muistin tuekseen, joten
mitäpä syytä niitä edes olisi kaikille koko ajan joka käänteessä
automaattisesti ruudulle tulostaa.
Myöskään eri toimintamoodien välillä siirryttäessä ei yleensä
MBBS/BBBS-ympäristöissä tulosteltu mitään ylimääräisiä liirumlaarumeita
tai tikku-ukkoanimaatiota - vaikka tiedän kyllä että joidenkin _muiden_
softien piirissä kaikenlaisia erikseen moneen kertaan kuitattavia
välibannereita, wall-scriptejä, koko purkkisoftan kaikkien komentojen
täydellistä kustomointia ja vaikka mitä käyttöä hankaloittavaa hömppää
ja höttöä harrastettiin aina sairaalloisuuteen saakka. :-|
MBBS/BBBS-systeemien ylläpitäjät olivat kuitenkin tässä asiassa yleensä
aika tiukalla no-nonsense-linjalla. En oikein tiedä, miksi se oli niin
softasidonnaista, mutta niin se vain oli.
Mitä tulee kuumiin nappuloihin, niitä ei MBBS- ja BBBS-tyylisissä
systeemeissä varsinaisesti tarvittu: peräkkäin annettavat komentosarjat
voi aina ketjuttaa samalle komentoriville välilyönnein toisistaan
erotettuna (ajattele unix-shellejä ja ";"-merkkiä) ja laukaista sitten
kerralla enteriä painamalla. Lisäksi vastaukset kaikenlaisiin
y/n-välikyselyihin voi sisällyttää osaksi tällaista komentosarjaa,
jolloin ne tulevat kuitatuiksi automaattisesti. Toggle-tyyppiset
komennot puolestaan voi erikseen pakottaa ennalta määrättyyn tilaan
niiden perään ängetyillä komentorivioptioilla, joten niidenkään tilan
tietäminen ei ole komentosarjoja koostettaessa ongelma. Lisäksi BBBS:ssä
on jopa mahdollista käyttäjän luoda itse itselleen asetusvalikossa
komentoaliaksia, jos pitää usein tehdä jokin toistuva komentosarja.
(Kaikki on otettu huomioon. :)
Ylipäänsäkin MBBS:ää ja BBBS ovat viestintään keskittyneitä ja siihen
hyvät perustyökalut tarjoavia no-nonsense-softia, joita ei paljonkaan
ole SysOpin tarvetta virittää ja kustomoida: ne hoitavat hommansa
sellaisenaankin, ja kaikki peruskäyttöliittymää koskeva virittely on
pikemminkin vain häiriöksi.
(Kustomointia esiintyi tietysti MBBS/BBBS-maailmassakin online-pelien,
äänestysscriptien ja muiden vastaavien lisäke- ja
liitännäisominaisuuksien suhteen, mutta näillähän ei ole kovinkaan
paljon tekemistä purkin varsinaisen peruskäyttöliittymän kanssa - sen,
jota viestinnässä ja tiedostoalueita tonkiessa käytetään - eikä mitään
omia erikoisuuksia yleensä laitettu härskisti hyppäämään automaattisesti
käyttäjän silmille, toisin kuin ehkä jossain toisaalla.)
Joillekin muille teleliikennealueille ekskursioita tehtyäni olin
aikoinaan aika iloinen ja tyytyväinen siitä, että juuri MBBS:n ja BBBS:n
menestys ja suosio omalla paikallispuhelualueellani oli niin täydellisen
ylivoimainen, että koko asiaa ei tarvinnut edes miettiä: käytännössä
_kaikki_ soittamisen arvoiset vähänkään merkittävämmät purkit käyttivät
näitä softia. (Jossain muualla taas tuli vastaan sellaisia softia, joita
saattoi hyvälläkin tahdolla luonnehtia lähinnä pelleilymielessä
tehdyiksi. :)
* * *
Ilmeisesti tässä on ollut purkkimaailmassa hiukan kahta eri koulukuntaa:
toiset sysopit ovat aikoinaan tykänneet siitä, että ovat voineet tehdä
purkistaan täysin oman näköisensä, tuoda samalla esiin ASCII- ja
ANSI-taiteiluluovuuttaan, hullutellen ja kokeillen kaikenlaista uutta,
ihmeellistä viikoittain ja päivittäin. Mutta pidemmälle ehtineen
käyttäjän kannaltahan sellainen useimmiten vain rasittavaa: kaikenlaisia
vilkkuvälkky-ANSI-yllätyksiä ja käyttöliittymän epämääräisyyttä ja
muuttuvaisuutta sietää vain aikansa.
> Joka tapauksessa ASCII-taidetta harrastettiin kovasti.
Ei se kuollut taiteenlaji ole vieläkään. Katsopas esimerkiksi:
rec.arts.ascii
alt.ascii-art
alt.ascii-art.animation
cn.bbs.arts.ascii
Etenkin viimeinen ryhmä on aika mielenkiintoinen - näyttäisi sisältävän
kiinalaista ASCII- ja ANSI-taidetta.
> Joskus Jukka O. Kauppinen pyysi minua piirtämään Byterapers-logon.
> [logo leikattu pois]
Ihan hieno. Amigallahan sai noihin vielä vähän lisämaustetta, kun
shellissäkin saattoi käyttää italicsia ja boldia (ja etenkin italicsin
avulla pystytolppaan, kenoviivaan ja kauttaviivaan sai aivan uusia
kallistusasteita, joita saattoi käyttää hyödyksi.)
_____
[1] <http://www.bbbs.net/>
[2] ObSAK-huomautus piippuhyllyltä keskustelua seuraaville: ARexx on
Amiga-versio IBM:n REXXistä, kts. <http://en.wikipedia.org/wiki/AREXX>
--
znark
Jukka Aho
> Niin sitten tulee mieleen, että miksi kukaan nyt pistäisi oman
> irkkipalvelimen pystyyn. Maailma on kumminkin täynnään valmiiksi
> olemassaolevia ja ylläpidettyjä verkkoja, joista moniin kuka tahansa
> voi laittaa omia kanaviaan pystyyn.
Samalla logiikalla myös kotikoneella ylläpidetty webbiserveri (tai
postipalvelin, tai SIP-gateway, tai... jne.) on hyödytön - ainahan
löytyy kaikkea valmiiksi olemassaolevana ja ylläpidettynä osto-, ilmais-
tai kylkiäispalveluna.
Ja ainahan ollaan niiden ylläpitäjien kanssa käyttösäännöistä
ja -politiikasta sekä kaikenlaisista mahdollisista teknisistä
rajoituksista yhtä mieltä, eikös vain?
--
znark
Mikko Järvinen
> Samalla logiikalla myös kotikoneella ylläpidetty webbiserveri (tai
> postipalvelin, tai SIP-gateway, tai... jne.) on hyödytön - ainahan
> löytyy kaikkea valmiiksi olemassaolevana ja ylläpidettynä osto-, ilmais-
> tai kylkiäispalveluna.
Toki, mutta "samaa logiikkaa" ei sovelleta reaalimaailmassa, vaan
ajatellaan tapauskohtaisesti. Järkevää veppipalvelua, jossa pitäisi
vielä voida vielä jotakin keskustelua harrastaa (alamme puhua
LAMP-osastosta tai jostakin muun merkkisestä samantyyppisestä
paketista) ei nyt kyllä saa ilmaiseksi kuin suhteilla ja jos niitä ei
ole, pitää arpoa rupeaako itse askartelemaan jotakin vai ostaako
palveluita.
Chattien suhteen sitten ollaankin siinä tilanteessa, että tyypillinen
yhteisö ei perusta veppichattia (nykyään niitä lienee lähinnä
kaupallisilla sivuilla) eikä perusta omaa irc-serveriäkään, vaan
perustaa kanavan johonkin olemassaolevaan verkkoon.
> Ja ainahan ollaan niiden ylläpitäjien kanssa käyttösäännöistä
> ja -politiikasta sekä kaikenlaisista mahdollisista teknisistä
> rajoituksista yhtä mieltä, eikös vain?
No, enimmän aikaa kumminkin, ottaen huomioon eri irc-verkkojen määrän
ja luonteen, tilanne on jo hieman erikoinen. IRC sinällään lienee
teknisesti rajoittunut.
Jukka Aho
> Chattien suhteen sitten ollaankin siinä tilanteessa, että
> tyypillinen yhteisö ei perusta veppichattia (nykyään niitä
> lienee lähinnä kaupallisilla sivuilla) eikä perusta omaa
> irc-serveriäkään, vaan perustaa kanavan johonkin
> olemassaolevaan verkkoon.
No oikeastaan ei, vaan tyypillisesti ne chattaavat hymypallonaamoilla
ryyditetyissä yhden valmistajan poropietari-IM-systeemeissä.
Mutta esimerkiksi tässä "sfnet.viestinta.irc"-ryhmässä juuri käydyssä
keskustelussa näet juttua eräästä itse ylläpidetyn irc-palvelimen
käyttötarkoitukesta:
<http://google.fi/groups?selm=d7uju3$14pgrf$1%40midnight.cs.hut.fi>
>> Ja ainahan ollaan niiden ylläpitäjien kanssa käyttösäännöistä
>> ja -politiikasta sekä kaikenlaisista mahdollisista teknisistä
>> rajoituksista yhtä mieltä, eikös vain?
> No, enimmän aikaa kumminkin, ottaen huomioon eri irc-verkkojen
> määrän ja luonteen, tilanne on jo hieman erikoinen. IRC sinällään
> lienee teknisesti rajoittunut.
Tarkoitin tahallisia käyttörajoituksia, kuten sitä, että joka paikasta
palvelimelle ei välttämättä pääse sisään, tai sitä, että palvelin ei
hyväksy samasta ip-osoitteesta kuin yhden tai kaksi yhteyttä kerrallaan
(sekä restricted modet, netsplitit yms. kiusat. - nykyään jotkin verkot
jopa suodattavat DCC-tiedonsiirtojen aloitusviestejä tiedostopäätteen
perusteella [mp3!])
Mistään tällaisista ei tarvitse kärsiä, jos perustaa omalle kotikoneelle
oman irc-palvelimen ja siirtää lähituttavapiirinsä kanavat ja
keskustelut sinne. Tämä onnistuu nykyään jopa helposti, koska kaikki
nykyaikaiset clientit tukevat useaa yhtäaikaista verkkoa. Ei tällaista
tietysti kovin paljon käytännössä harrasteta, mutta en silti oikein
ymmärrä, miksi ajatus tuntuu sinusta jotenkin mahdottomalta - tietyissä
tilanteissa julkiset irc-palvelimet ovat aika kömpelöitä ja
joustamattomia.
(Ei kauheasti .kulttuuria tässä; jatkot s.v.irciin.)
--
znark
Teemu Likonen
> Koska 964/961-alueen kaikki vanhimmat, suurimmat, suosituimmat,
> arvostetuimmat ja monilinjaisimmat purkit oli rakennettu
> säännönmukaisesti joko MBBS:n tai BBBS:n varaan, ei ko. alueen
> messuilijan tarvinnut edes vilkuilla muihin suuntiin tai softiin päin.
> Muilla softilla pyöri täällä päin lähinnä vain joitain satunnaisia
Meillä 971-alueella (nykyään 017) oli joka paikassa SuperBBS tai
Paragon. Molemmat olivat hyvin samanlaisia - sikäli kuin muistan. Ihan
jees softia olivat, varsin yksinkertaisia kuitenkin. Vasta myöhemmin
ilmaantui yksi BBBS-purkki, jonka nimeä en nyt kuolemaksenikaan muista.
BBBS:stä pidin eniten, mutta tuossa vaiheessa kaikki viesteily
hoidettiin jo QWK:n avulla, joten itse purkkisoftaan ei enää tullut niin
läheistä tuntumaa.
Oli sitten niitä ns. elite-purkkeja, joissa AmiExpress oli suosittu
softa. Parissa olin käyttäjänä, mutta kun en pahemmin tiedostojen
siirtoa harrastellut, en näistä purkeista paljoa irti saanut.
Keskustelut olivat aika lailla tyhjänpäiväsiä läpinää ja uhoa. Sisältöä
ja sivistyneempää itseilmaisua löytyi ihan muualta.
>> Itse tein Amigan ARexx-kielellä oman QWK-lukijan ja käytin aina sitä.
>> Se muistutti hieman tätä tiniä, jota nyt käytän. Ärsytti, kun missään
>> muussa lukijassa ei ollut mahdollisuutta valita viestien
>> otsikko-/lähettäjälistauksen perusteella, mitä haluaa lukea. Omassa
>> RXReadissani homma tehtiin nimenomaan näin. :)
>
> Oletan, että kyse oli kuitenkin ihan shellistä käsin toimivasta
> päätekäyttöliittymästä - eli et varsinaista GUIta
> ARexx-viestinlukimeesi sentään yrittänyt millään keinolla änkeä? :)
Jep, ihan shellissä se toimi. Kun se Amigan CON:-laite ei mikään
huippunopea ollut, piti tuo käyttöliittymä koettaa tehdä mahdollisimman
yksinkertaiseksi ja samalla informatiiviseksi. Omasta mielestäni
onnistuin. Sain myös tehtyä kaikki skandimuunnokset sellaisiksi kuin
halusin. Valmiista softista ei oikein tuntunut löytyvät tarpeeksi
monipuolista tukea kaikille SF7-, ISO- ja IBM-skandeille. Jos vielä
QWK:ta käyttäisin, käyttäisin varmaan edelleen omaa RXReadiani :) - niin
ja jos se tässä Linuxissa toimisi.
Oli minulla hetken aikaa sellainen minimalismikausi. Tein "QWK-lukijan",
joka käytännössä vain purki paketin tekstitiedostoksi ja muutti viestin
header-tiedot hieman samanlaisiksi ihmisen luettaviksi kuin
news-viesteissä. Viestien kirjoitus tapahtui samaan tapaan: luotiin
tekstitiedosto, jossa oli tietynlaiset kentät headerissa. Toinen
ARexx-skripti rakensi siitä QWK-vastauspaketin. En minä tuota kauaa
käyttänyt, mutta nyt jälkikäteen tarkasteltuna tulin omaksuneeksi
jonkinlaisen Unix-filosofian jo kauan ennen kuin tähän maailmaan olin
paremmin tutustunut :)
> Ilmeisesti tässä on ollut purkkimaailmassa hiukan kahta eri
> koulukuntaa: toiset sysopit ovat aikoinaan tykänneet siitä, että ovat
> voineet tehdä purkistaan täysin oman näköisensä, tuoda samalla esiin
> ASCII- ja ANSI-taiteiluluovuuttaan, hullutellen ja kokeillen
> kaikenlaista uutta, ihmeellistä viikoittain ja päivittäin. Mutta
> pidemmälle ehtineen käyttäjän kannaltahan sellainen useimmiten vain
> rasittavaa: kaikenlaisia vilkkuvälkky-ANSI-yllätyksiä ja
> käyttöliittymän epämääräisyyttä ja muuttuvaisuutta sietää vain
> aikansa.
Itselleni on jäänyt muistikuva, että meillä päin ja minun harrastamissa
purkeissa oli kyllä panostettu persoonalliseen ilmeeseen. Oli
roolipelialueella tavallisen "Write Message" -toiminnon tilalla "Write
Scroll" tms. keskustelualuekohtaisia valikoita. Muutenkin purkeissa oli
se visuaalinen tunnelma mukana kertomassa purkin profiloitumisesta.
Haittapuolena ehkä joskus vähän turhan paisutetut ANSI-animaatiot.
Ja kyllä, toistakin näkemystä oli: kuukaudesta ja vuodesta toiseen sama
softa ja samat valikot. Mikäs siinä. Vakiintuneisiin purkkeihin oli
kuitenkin tullut jo oma keskustelukulttuurinsa ja ilmapiirinsä; ei siinä
enää mitkään ulkoasut merkinneet.
Jos sitten muistelisi itse keskustelukulttuuria, niin nyt ensimmäisenä
tulee mieleen, että kaikki ylenmääräinen välimerkkien.... tunkeminen!!!!
joka???!!! paikkaan :DDDDD ei ollut kovin yleistä. Mikä on sinun
tuntumasi???????? Minun mielestä tuo ilmiö tuli vasta myöhemmin. En nyt
tarkoita, että kielenhuolto olisi aina kohdallaan, mutta silläkin
uhalla, että aika kultaa muistot, väittäisin, että
välimerkki-inflaatiota ei nuorten keskuudessa vielä ollut tapahtunut.
Aiemmin jo mainitsinkin, että Fidonetissa ja Amigalle omistetussa
Globalnetissä käytiin astetta "sivistyneempää" keskustelua kuin
paikallisella tasolla. Ihan nyt vain yleissääntönä; ei voi yleistää joka
tilanteeseen. Oli kuitenkin pari purkkia, jotka jo lähtökohtaisesti
olivat pienen kaveripiirin sekoilupaikkoja. Ehkä ne olivat kaikille
avoimia, mutta eri asia on, pääsikö muut ilmapiiriin sisään. Oli siis
myös sisäänpäinlämpiävää keskustelukulttuuria, mutta en tarkoita
mitenkään negatiivisessa sävyssä. On ihan hyvä, että pienetkin yhteisöt
voivat luoda omanlaisensa sähköisen kohtaamispaikan.
Itse liikuin keskusteluissa paljon Amiga - musiikki - roolipelit
-akselilla, varsin tasapuolisesti. Jotenkin lämmöllä muistelen kaikkia
roolipelikeskusteluja, koska silloin roolipelit vasta olivat
yleistymässä Suomessa ja mukana oli hyvin paljon innostusta. Purkeissa
liikuttiin aina omilla nimillä, mutta varsinkin roolipelaajien
keskuuteen tuli kaikkkea "Wiz the EvilArchmagesupermegasorcerer"
-nimimerkkejä viestien loppuun. Jonkinlaisia mini-signatureja siis,
vaikka varsinaiset signaturet eivät olleet kovin yleisiä eivätkä
toivottavia.
Kaiken kaikkiaan en tuon välimerkki-inflaation ja nimimerkkien käytön
lisäksi kuitenkaan näkisi suurempia eroja keskustelukulttuurissa
nykyisen news- ja web-foorum-keskustelujen sekä BBS-keskustelujen
välillä. Silloin oli jonkin verran - varmaankin asian uutuudesta johtuen
- keskusteluja siitä, kuinka käsin kirjoitettu teksti sisälsi enemmän
informaatiota, koska mukana oli myös kirjoittajan käsiala.
BBS-harrastajat kuitenkin huomasivat, että pienen harjaantumisen jälkeen
tietokoneella kirjoitetusta tekstistä on myös nähtävissä tietyllä
tavalla henkilön "käsiala" ja persoonallinen ote. Nykyään ei tällaisia
keskusteluja taideta enää käydä, kun sähköinen viestintä on niin
yleistä.
Jukka Aho
>> Koska 964/961-alueen kaikki vanhimmat, suurimmat, suosituimmat,
>> arvostetuimmat ja monilinjaisimmat purkit oli rakennettu
>> säännönmukaisesti joko MBBS:n tai BBBS:n varaan, ei ko. alueen
>> messuilijan tarvinnut edes vilkuilla muihin suuntiin tai softiin
>> päin. Muilla softilla pyöri täällä päin lähinnä vain joitain
>> satunnaisia
> Meillä 971-alueella (nykyään 017) oli joka paikassa SuperBBS tai
> Paragon.
Alueelliset erot purkkisoftavalikoimassa olivat tosiaan aika suuret.
> Molemmat olivat hyvin samanlaisia - sikäli kuin muistan.
Samantyylinen tilanne vallitsi MBBS:n ja BBBS:n välillä. Jopa siinä
määrin, että niitä täytyy purkkimaailman historiankirjoituksessa
melkeinpä käsitellä yhtenä yksikkönä - ikään kuin saman virtuaalisen
BBS-speksin kahtena eri implementaationa! :) BBBS on nimittäin
peruskäyttöliittymältään ja perusominaisuuksiltaan lähes täydellinen
kopio MBBS:stä. Satunnaisen tai aloittelevan käyttäjän saattaa olla
vaikea erottaa, kummassa softassa ylipäänsä ollaan.
Kloonaus ei tapahtunut syyttä suotta: MBBS:n kehitystyö oli nimittäin
jossain vaiheessa aika pahasti jumissa; jopa niin pahasti, että oli
syytä epäillä kehitystyön kokonaan pysähtyneen. Uutta versiota ja
korjauksia muutamiin kipeästi kaivattuihin puuttuviin ominaisuuksiin
odoteltiin joskus jo vähän samanlaisissa puoliksi toivottomaksi
käyneissä tunnelmissa kuin Debianin Sarge-releasea. (Pahoja puutteita
oli ainakin kaksi: softassa ei ollut kunnollista offline-tukea ja sen
FTN-verkkoihin liittäminen oli hankalaa.)
BBBS kiilasi tähän rakoon. (Heinoa kai itseäänkin tympivät MBBS:n
puutteet, ja kun ei uutta, parannettua versiota kuulunut, oli sen pakko
tehdä sellainen itse. :)
Lyhykäisesti: BBBS kloonasi MBBS:n käyttöliittymän, mutta korjasi
puutteet ja ongelmat. Kehitystahti oli sen jälkeen aivan toinen kuin
MBBS:llä. Lisäksi softalla oli omat echoalueet, jolla SysOpit saivat
esittää toiveita, raportoida bugeista, vaihtaa vinkkejä scripteistä,
ylläpitotyökaluista ynnä muusta vastaavasta. Ympärille muodostui tällä
tavalla tukiyhteisö, joka vielä omalta osaltaan lisäsi softan
houkuttelevuutta.
Seuraus: Melkein kaikki MBBS:nä aloittaneet purkit vaihtoivat lopulta
jossain vaiheessa BBBS:ään, ja uusien MBBS-purkkien perustaminen taisi
loppua kuin seinään. Siirtymä oli yleensä sekä SysOpin että
käyttäjäkunnan kannalta varsin kivuton, koska BBBS oli - erityisesti
käyttäjän kannalta katsottuna - mitä suurimmassa määrin "drop-in
replacement" MBBS:lle, mutta kehittyneemmillä ominaisuuksilla
varustettuna. Lähes kaikki, mitä käyttäjä oli MBBS:ssä oppinut, oli
sellaisenaan sovellettavissa BBBS:ssä, ja se mikä oli erilaista, oli
paremmin toteutettu.
> Oli sitten niitä ns. elite-purkkeja, joissa AmiExpress oli suosittu
> softa. Parissa olin käyttäjänä, mutta kun en pahemmin tiedostojen
> siirtoa harrastellut, en näistä purkeista paljoa irti saanut.
> Keskustelut olivat aika lailla tyhjänpäiväsiä läpinää ja uhoa.
> Sisältöä ja sivistyneempää itseilmaisua löytyi ihan muualta.
Kokemuksesi on täysin identtinen omaani nähden; olisin voinut kirjoittaa
tuon vaikka itse. :) Swapperit (vai mitä modeemikuriireja ne nyt
olivatkaan) eivät todellakaan tuntuneet olevan mitään hengen
jättiläisiä.
Kaikki "keskustelu" mihin koskaan tuon tyyppisissä purkeissa törmäsin,
oli vessanseinäkirjoittelun tasoista kohinaa - valovuosia
normaalipurkkien riman alapuolella. Asiasta voi vetää kaksi
johtopäätöstä: joko on niin, että purkkisoftan käyttöliittymä vaikuttaa
keskustelujen tasoon aivan oleellisesti (AmiExpress ei oikein loistanut
tällä saralla), tai taipumuksella warezin liikutteluun ja itseilmaisun
matalalla tasolla on suorastaan huolestuttavan selvä yhteys. :)
> Sain myös tehtyä kaikki skandimuunnokset sellaisiksi kuin halusin.
> Valmiista softista ei oikein tuntunut löytyvät tarpeeksi
> monipuolista tukea kaikille SF7-, ISO- ja IBM-skandeille.
Silläkin uhalla että tämä alkaa mennä lähes mainospuheen kaltaiseksi
ylistykseksi, jälleen täytyy todeta, että tuo oli ongelma niissä
_muissa_ purkkisoftissa... :)
MBBS:ssä merkistötuki oli erittäin hyvä - etenkin tekoajankohtansa
muihin softiin nähden, joissa merkistötuki oli yleensä tasolla "mitä se
on?". Erilaisia merkistöjä oli tuettuna n. tusinan verran. Suurin osa
näistä oli tietysti ASCIIn kansallisia variantteja, mutta joukossa
olivat myös kaikki tärkeimmät 8-bittiset merkistöt. Käyttäjä sai
asetusvalikosta asettaa itselleen henkilökohtaisen oletusmerkistön, ja
sen jälkeen asian sai unohtaa - myös kaikkien tulevien käyntien osalta.
Softassa ei ollut mitään sellaisia reikiä tai epäyhtenäisyyttä, jotka
olisivat pakottaneet käyttämään jossain alatoiminnossa yhtä merkistöä ja
toisessa toista; kaikki toimi saumatta ja läpinäkyvästi.
BBBS puolestaan kloonasi tämän tuen ja sovelsi sitä vielä lisäksi myös
offline-formaatteihin: offlinenä viestivänkään ei tarvinnut erikseen
konvertoida paketteja natiivimerkistölleen, vaan purkista sai imuroida
viestipaketit sillä merkistöllä, jonka oli asetuksiinsa määrittänyt.
> Jos vielä QWK:ta käyttäisin, käyttäisin varmaan edelleen omaa
> RXReadiani :) - niin ja jos se tässä Linuxissa toimisi.
<http://www.google.fi/search?q=linux+rexx>
(Jopa Windowsille löytyy REXX.)
> Oli minulla hetken aikaa sellainen minimalismikausi. Tein
> "QWK-lukijan", joka käytännössä vain purki paketin tekstitiedostoksi
> ja muutti viestin header-tiedot hieman samanlaisiksi ihmisen
> luettaviksi kuin news-viesteissä. Viestien kirjoitus tapahtui samaan
> tapaan: luotiin tekstitiedosto, jossa oli tietynlaiset kentät
> headerissa. Toinen ARexx-skripti rakensi siitä QWK-vastauspaketin. En
> minä tuota kauaa käyttänyt, mutta nyt jälkikäteen tarkasteltuna tulin
> omaksuneeksi jonkinlaisen Unix-filosofian jo kauan ennen kuin tähän
> maailmaan olin paremmin tutustunut :)
BBBS:ssä oli ikioma Hippo-niminen offline-formaatti, joka syntyi juuri
QWK:n, BlueWaven yms. binaariformaattien rajoittuneisuuden vuoksi:
softan kehittäjä oli kyllä toteuttanut tuen näille, mutta ei pitänyt
niitä teknisesti kovin hyvinä formaatteina, vaan halusi tehdä paremman
ja joustavamman.
Hippo-formaatin v2-inkarnaatio ei kovinkaan paljon eroa UNIX-maailman
mailbox-formaatista. Paketeissa viestien headerit ovat omilla riveillään
viestin alussa, viestirunko niiden perässä; viestit pötkössä peräkkäin
tekstitiedostossa, ja kaikki on puhdasta tekstiä - ei binaariformaatin
jäykkyyttä ja rajoituksia. Yllä kuvailemasi oma formaatti kuulostaa
hyvin samanlaiselta.
Tietääkseni Hippo-formaattia (v2) ei koskaan toteutettu mihinkään muuhun
purkkisoftaan, vaan se jäi BBBS:n omaksi erikoisuudeksi. Sitä tukevia
offline-readereita oli kuitenkin useita ja monelle eri
käyttöjärjestelmälle.
> Itselleni on jäänyt muistikuva, että meillä päin ja minun
> harrastamissa purkeissa oli kyllä panostettu persoonalliseen
> ilmeeseen. Oli roolipelialueella tavallisen "Write Message"
> -toiminnon tilalla "Write Scroll" tms. keskustelualuekohtaisia
> valikoita.
MBBS/BBBS-ympyröissa kustomointi oli yleensä hyvin pienimuotoista ja
pidättyväistä. Sisään- ja uloskirjautumislogot vaihdettiin, imurointia
ja uploadausta edeltävät tiedotukset muutettiin systeemin politiikkaa
vastaavaksi, tarpeelliset bulletiinit ja uuden käyttäjän automaattiset
opastusviestit kirjoitettiin, ja siinäpä se sitten yleensä olikin.
(Loppu oli viesti- ja tiedostoaluevalikoiman muokkausta, erikoisempien
protokollien ja pakkereiden lisäilyä, door-pelejä ja joitain
pienimuotoisia lisäscriptejä - esimerkiksi äänestysscriptit tai soitto-
yms. tilastoista pylväsdiagrammeja tekevät kikkareet.)
Valikot vaihdettiin kyllä MBBS/BBBS-systeemeissäkin joskus ulkoasultaan
hienommiksi, mutta yleensä silloinkin oli kyseessä jokin
vakiomenupaketti, jonka joku oli taiteillut ja laittanut levitykseen, ja
jossa komennot esiintyivät aivan vakionimillään ja selitteillään - ei
siis mikään varsinainen teemoitus minkään aihepiirin mukaan, eikä
etenkään mitenkään erityisesti juuri kyseistä purkkia varten suunniteltu
juttu. En voi tietenkään väittää kaikkia MBBS/BBBS-purkkeja käyttäneeni,
ja ehkä jossain muualla on ollut näidenkin softien piirissä innokkaita
ANSI-väkertäjiä, mutta näin ainakin 964/961/965 (ja sittemmin
06) -alueen MBBS/BBBS-ympyröissä, ja nimenomaan silloisissa suurissa,
suosituissa ja vakiintuneissa purkeissa.
Kahta asiaa en eräissä muissa purkkisoftissa (ja niiden päälle
rakennettujen purkkien ylläpitäjien kustomointiaivoituksissa)
milloinkaan ymmärtänyt:
1) Komentoriviltä annettavien peruskomentojen nimien muuttelu. Miksi?
Täysin käsittämättömän järjetön ajatus. Tekee käytöstä jatkuvaa
uudelleenopettelua ja "hauskojen" menujen tankkausta, rikkoo scriptit.
Törmäsin joskus aikoinaan pariin purkkiin, jotka tätä ajatusta
toteuttivat. En soittanut koskaan uudestaan.
2) Käyttäjän silmille joka j---lan moodin vaihdossa pomppivat scriptatut
(Y/n) -kysymykset ja "--more--"-promptit, turhat ja asiaankuulumattomat
väli-ANSI-bannerit, tai sellaisten perusasetusten utelut ("Haluatko
käyttää Zmodemia? (Y/n)" "Haluatko käyttää sukkia tänään? (Y/n)"), jotka
pitäisi ehdottomasti saada asettaa pysyviksi jossain asetusvalikossa,
eikä udella aina uudelleen. (Näitä oli etenkin juuri noissa
l33t-AmiExpress-purkeissa, ja touhusta jäi aina sellainen käsitys, että
ylläpitäjä on a) vähämielinen lapsi, jolle on annettu b) kourallinen
myrkyttömiä väriliituja, c) alkeellinen scriptikieli ja d) aivan liian
paljon intoa ja energiaa.)
BBBS/MBBS-maailmassa kumpikin kiusallinen ilmiö loisti poissaolollaan,
ja hyvä niin.
> Muutenkin purkeissa oli se visuaalinen tunnelma mukana kertomassa
> purkin profiloitumisesta. Haittapuolena ehkä joskus vähän
> turhan paisutetut ANSI-animaatiot.
Olet aivan selvästi messuillut jossain painajaismaisessa
06-paikallispuhelualueen käänteismaailmassa. :) En muista yhdessäkään
käyttämässäni vakiopurkissa - ja niitä keskeisimpiä on vuosien varrella
ollut sentään varmaan tusinan verran - olleen ANSI-animaatioita
valikoissa tai alkulogoissa. ANSIa kyllä, värityksenä, mutta ei
animaatiota. (Siellä l33t-AmiExpress-puolella sellaisiin kyllä törmäsi,
mutta en nyt laske tässä "vakiopurkeiksi" kuin ne, joissa olen pidemmän
aikaa messuillut, tai joissa edes ylipäänsä on _mahdollista_
järjellisesti messuilla.)
> Ja kyllä, toistakin näkemystä oli: kuukaudesta ja vuodesta toiseen
> sama softa ja samat valikot. Mikäs siinä. Vakiintuneisiin purkkeihin
> oli kuitenkin tullut jo oma keskustelukulttuurinsa ja ilmapiirinsä;
> ei siinä enää mitkään ulkoasut merkinneet.
Asiat olivat pitkälti juuri näin niissä purkeissa, joissa itse
normaalisti kävin. Ei ylläreitä; kaikki toimii samalla tavalla kuin
toisissakin samalla softalla pyörivissä purkeissa. Kustomoinnit
rajoittuvat lähinnä alku- ja loppulogoon, bulletiineihin ja muutamaan
linjapeliin, sekä tietenkin viesti- ja tiedostoalueiden painotuksiin ja
sisältöihin. Ehkä tylsää, mutta samalla hyvin turvallista ja toimivaa.
:)
Uuden purkin käyttäjäksi tai kokeilijaksi oli 06-alueella hyvin helppo
ryhtyä - saattoi keskittyä siihen, mitä sisältöä purkista löytyy, eikä
niinkään siihen, mitä kummaa mistäkin napista tai minkäkin valikon takaa
tällä kertaa tapahtuu.
(Lisäksi minuuttimaksut ohjasivat aktiivisen messuilijan
offline-käyttäjäksi, ja scripteillä purkissa käyvä offline-käyttäjä ei
juuri kustomointeja näe, joten niitä lienee sellaisessa ympäristössä
SysOpinkin melko turha rakennella - etenkin jos purkki on messuiluun
keskittynyt, jolloin offline-käyttäjiä on tyypillisesti paljon.)
--
znark
Jukka Aho
> Jos sitten muistelisi itse keskustelukulttuuria, niin nyt
> ensimmäisenä tulee mieleen, että kaikki ylenmääräinen välimerkkien....
> tunkeminen!!!! joka???!!! paikkaan :DDDDD ei ollut kovin yleistä.
> Mikä on sinun tuntumasi???????? Minun mielestä tuo ilmiö tuli vasta
> myöhemmin. En nyt tarkoita, että kielenhuolto olisi aina kohdallaan,
> mutta silläkin uhalla, että aika kultaa muistot, väittäisin, että
> välimerkki-inflaatiota ei nuorten keskuudessa vielä ollut tapahtunut.
Näkeekös tuota tyyliä nykyäänkään muualla kuin teinichateissa ja
webbifoorumeissa?
Tavallinen purkkiviesti oli kyllä peruskirjoitustyyliltään ihan
samanlainen kuin tavallinen nyyssiviestikin; en muista mitään erityistä
välimerkkiongelmaa.
Aloittelijoilta tietysti saattoi välillä nähdä vaikka minkälaista
kirjoitustyyliä - kuten nyysseissäkin. Caps lockin ja välimerkkien
väärinkäyttäjät ynnä muut huutelijat opetettiin kuitenkin yleensä varsin
lyhyessä ajassa talon tavoille, ja purkeissahan häiriökäyttäytymisen
estämiseen oli muutenkin erinomaisen tehokkaat keinot. :)
> Aiemmin jo mainitsinkin, että Fidonetissa ja Amigalle omistetussa
> Globalnetissä käytiin astetta "sivistyneempää" keskustelua kuin
> paikallisella tasolla. Ihan nyt vain yleissääntönä; ei voi yleistää
> joka tilanteeseen. Oli kuitenkin pari purkkia, jotka jo
> lähtökohtaisesti olivat pienen kaveripiirin sekoilupaikkoja. Ehkä ne
> olivat kaikille avoimia, mutta eri asia on, pääsikö muut ilmapiiriin
> sisään. Oli siis myös sisäänpäinlämpiävää keskustelukulttuuria, mutta
> en tarkoita mitenkään negatiivisessa sävyssä. On ihan hyvä, että
> pienetkin yhteisöt voivat luoda omanlaisensa sähköisen
> kohtaamispaikan.
Totta; yleensä oli aivan selvä ilmapiiriero purkin paikallisten
viestialueiden sekä toisten purkkien kanssa verkossa välitettyjen
echoalueiden välillä. Paikallisilla alueilla keskustelu oli usein
tuttavallista ja leppoista, nettialueilla taas vähän viileämpää ja
asiallisempaa.
Samaan purkkiin soitteleva vakioporukka oppi paikallisilla
viestialueilla tuntemaan toisensa aika hyvin. Yleensähän saman purkin
vakiokäyttäjät olivat vielä samalta paikallispuhelualueelta kotoisinkin,
joten taustalla oli sama "paikallinen" konteksti: saatettiin puhua
paikkakunnan X ilmiöstä Y, ja lähes kaikki tiesivät heti mistä puhutaan,
ja kaikilla oli asiaan jotain sanottavaa tai omakohtaisia kokemuksia.
Paikallisille alueille rohkeni myös kirjoittaa hiukan avoimemmin kuin
verkkoon, kun tiesi, että juttuja lukee lähinnä se sama tutuksi käynyt
vakioporukka, joka yleensä ymmärtää mistä on kyse, ja tajuaa vitsit ja
vihjaukset puolestakin sanasta.
FidoNetin ja Sfnetin kaltaisilla "kansallisen tason" foorumeilla
sellainen tuttavallisuus ja leppoisuus ei yleensä toimi, joten
keskusteluissa pidättäydytään melko tiukasti vain asia-asiassa, ja
yritetään esittää fiksumpaa kuin ollaankaan. (Purkeissa ei tarvinnut
huolehtia niin paljon mistään imagosta, kun kaikki vakiokäyttäjät
tiesivät toisesta vakiokäyttäjästä, että eihän sillä mitään imagoa ole,
ja että se käyttää vaaleanvihreitä kalsareita. :)
Purkeissa oli myös usein jokin viestialue, jonne sopi hyvin kirjoittaa
arkipäiväisiä "Huomasinpa tänään kaupassa" -tyylisiä havaintoja:
sellaisia, joita nykyään monet varmaan kirjoittaisivat blogeihin, ja
joihin ei sisälly mitään suurta kysymystä johon haluttaisiin vastaus tai
järisyttävää elämänfilosofista huomiota jonka kirjoittaja toivoisi
noteerattavan, mutta jotka toimivat keskustelunavauksina, joita toiset
käyttäjät sitten saattoivat kommentoida tai jättää kommentoimatta.
Olohuoneryhmiä tietysti löytyy nyysseistäkin, etenkin Usenetin
puolelta., mutta tyypillisessä pikkupurkissa _jokainen_ paikallinen
viestialue oli aihepiiristä riippumatta puolittain myös "olohuone": se
melkein sama aktiivikäyttäjäporukkahan niitä juttuja kuitenkin lähes
joka viestialueella luki.
> Itse liikuin keskusteluissa paljon Amiga - musiikki - roolipelit
> -akselilla, varsin tasapuolisesti. Jotenkin lämmöllä muistelen
> kaikkia roolipelikeskusteluja, koska silloin roolipelit vasta
> olivat yleistymässä Suomessa ja mukana oli hyvin paljon innostusta.
Voin myös hyvin uskoa, että etenkin jos olet jollain paikallisella
viestialueella roolipeleistä keskustellut, ilmapiiri on ollut toisella
tavalla mukava ja leppoisa kuin esimerkiksi FidoNetissä tai
nykynyysseissä.
> Purkeissa liikuttiin aina omilla nimillä, mutta varsinkin
> roolipelaajien keskuuteen tuli kaikkkea "Wiz the
> EvilArchmagesupermegasorcerer" -nimimerkkejä viestien
> loppuun. Jonkinlaisia mini-signatureja siis, vaikka
> varsinaiset signaturet eivät olleet kovin yleisiä eivätkä
> toivottavia.
Jep, viestin lempi- tai muulla nimellä allekirjoitukseen törmäsi kyllä
aika yleisesti lähes kaikenlaisten kirjoittajien keskuudessa.
Automaattisesti vaihtuva, tekstitiedostosta arvottu tagline oli melko
yleinen myös - ja sehän sitten alkaakin jo idealtaan lähestyä
nykyaikaista nyyssisignaturea aina vain enemmän. (Taglinet saattoivat
olla esimerkiksi lainauksia aikaisemmista samassa purkissa käydyistä
keskusteluista ja niihin tulleista hauskoista kommenteista.)
Muista softista en tältä osin niin tiedä, mutta MBBS/BBBS-ympäristöissä
oli mahdollista määritellä itselleen myös nk. alias: lempinimi, joka
korvaa from-kentässä muutoin näkyvän oikean nimen. Määriteltyä aliasta
ei voinut käyttää joka paiakssa, vaan ainoastaan sellaisilla
viestialueilla, jotka SysOp oli erikseen määritellyt
alias-viestialueiksi.
Alias-alueet olivat useimmissa purkeissa sellaisia, joita sfnetissä
luonteeltaan vastaisivat sfnet.keskustelu.seksi, sfnet.huuhaa tai
sfnet.keskustelu.varaventtiili. SysOpilla (tai alueen SigOpilla)
luonnollisesti oli mahdollisuus selvittää, kuka minkäkin aliaksen taakse
kätkeytyi, jos häiriköintiä alkoi esiintyä.
> Kaiken kaikkiaan en tuon välimerkki-inflaation ja nimimerkkien käytön
> lisäksi kuitenkaan näkisi suurempia eroja keskustelukulttuurissa
> nykyisen news- ja web-foorum-keskustelujen sekä BBS-keskustelujen
> välillä.
FidoNet on (oli) aika suoraan rinnastettavissa Sfnetiiin SF.*-echojen
osalta ja Usenetiin kansainvälisten echojen osalta; tuntuma oli hyvin
sama. Purkkien paikalliset viestialueet taas rinnastuvat nyysseissä
tunnelmaltaan ja ilmapiiriltään vaikkapa sellaisiin
puoliksi-olohuone-puoliksi-asiaryhmiin kuin alt.usage.english tai
alt.folklore.computers, volyymiä vain on vähemmän.
Web-foorumeiden keskustelut ovat mitä sattuu, toisilla foorumeilla
kohtuullisia, toisilla silkkaa sontaa, mutta ei niitä jaksa seurata, kun
niiden käyttöliittymä on niin kömpelö ja huono ja alkeellinen.
> Silloin oli jonkin verran - varmaankin asian uutuudesta
> johtuen - keskusteluja siitä, kuinka käsin kirjoitettu
> teksti sisälsi enemmän informaatiota, koska mukana oli
> myös kirjoittajan käsiala. BBS-harrastajat kuitenkin
> huomasivat, että pienen harjaantumisen jälkeen tietokoneella
> kirjoitetusta tekstistä on myös nähtävissä tietyllä tavalla
> henkilön "käsiala" ja persoonallinen ote. Nykyään ei
> tällaisia keskusteluja taideta enää käydä, kun sähköinen
> viestintä on niin yleistä.
Tuollaista keskustelua en muista käydyn.
Sen sijaan hymiöistä muistan väännetyn peistä aikanaan hyvinkin paljon
siihen aikaan, kun ne tulivat yleiseen käyttöön purkkimaailmassa.
(Tuolloin joka paikassa leviteltiin sitä klassista hymiöitä listaavaa
tekstitiedostoa, jonka nimi oli SMILEY.TXT tai SMILEY.DOC.)
Toiset kirjoittajat pitivät uudesta ilmaisutavasta ja ottivat sen heti
omakseen, toiset taas vihasivat sitä antaumuksella ja näkivät sen
lähinnä osoituksena kirjoitustaidon vääjäämättömästä rappiosta:
pitäisihän nyt hyvän kirjoittajan saada tekstinsä tunnesävytteet
välittymään puhtaasti kielellisin keinoin, eikä erillisin kuvasymbolein!
Toinen kuuma keskustelunaihe olivat joskus ammoin lainaukset. Lainauksia
yleisesti suositeltiin käytettäväksi (ja trimmattavaksi minimiin), mutta
oli myös puristeja, jotka suosittelivat käytäntöä, jossa ei lainattaisi
lainkaan (koska sellainen tekstin kopiointi on kovin tuhlailevaa), vaan
kirjoitettaisiin oma vastaus siten, että siinä vain omin sanoin
selitetään, mitä edellisen kirjoittajan tekstinkohtia kommentoidaan.
(Top-postaukseen en muista purkeissa milloinkaan törmänneeni. Lainausten
tehokas käyttö ylipäänsäkin oli useimmilla kirjoittajilla hyvin
hallinnassa ja selkäytimessä. Usenet olikin sen jälkeen melkoinen
kulttuurishokki, kun monilla kirjoittajilla tuntuivat olevan lainausten
suhteen perusasiat täydellisesti hukassa.)
Kolmanneksi muistan keskustelleeni siitä (tämä oli ennen kuin PC:lle
alettiin valmistaa äänikortteja), tarvitaanko missään "oikeassa"
tietokoneessa koskaan ääniominaisuuksia, tai tullaanko koskaan
tarvitsemaankaan. Vastapuoli oli sitä mieltä, että sellaiselle ei tule
olemaan kertakaikkiaan mitään tarvetta koskaan: äänet ovat vain koti- ja
pelitietokoneita varten, ja esimerkiksi PC ei vakavana toimisto- ja
ammattilaistietokoneena sellaisia tarvitse.
Neljäs mielenkiintoinen muistamani purkkikeskustelu käytiin moniajosta.
Keskustelukumppanini mukaan moniajo olisi kerrassaan typerä
huuhaa-gimmick-novelty-idea toteutettavaksi henkilökohtaisella
tietokoneella, koska käyttäjähän ei voi kuitenkaan käyttää kuin yhtä
ohjelmaa kerrallaan.
--
znark
Teemu Likonen
> Totta; yleensä oli aivan selvä ilmapiiriero purkin paikallisten
> viestialueiden sekä toisten purkkien kanssa verkossa välitettyjen
> echoalueiden välillä. Paikallisilla alueilla keskustelu oli usein
> tuttavallista ja leppoista, nettialueilla taas vähän viileämpää ja
> asiallisempaa.
Tästä me taas pääsemme siihen, että paikallisille ryhmille oli/on selkeä
tilaus. Niin kuin totesit, kansallisella tasolla oleva keskustelu pysyi
muodollisempana ja vääränlainen keskustelu oli sanktioidumpaa.
Esimerkiksi...
> Purkeissa oli myös usein jokin viestialue, jonne sopi hyvin kirjoittaa
> arkipäiväisiä "Huomasinpa tänään kaupassa" -tyylisiä havaintoja:
...tällaista ei aina oikein katsota hyvällä Fidonetin tai Sfnetin
kaltaisissa keskustelukulttuureissa. On sellainen hiljainen sopimus,
että täytyy kirjoittaa asiaa ja että sen täytyisi olla laajempaa
lukijakuntaa kiinnostavaa. Näin on ehkä ihan hyväkin; en varsinaisesti
ota kantaa puoleen ehkä toiseen, kunhan vain tarkastelen eroja. Jos ei
ihmistä tunne, mikä on aika tavallista paikallistasoa laajemmissa
piireissä, ei yleensä toisen "kauppahavainnot" paljoa kiinnosta.
Ihmisten toiminta tuppaa olemaan sellaista, että samassakin
keskustelussa tai samalla keskustelualueella tutut ihmiset asettavat
toisilleen väljemmät normit keskustelun suhteen. Hieman vieraammilta
vaaditaan enemmän asiallisuutta ja laajempaa yleisöä kiinnostavaa
sisältöä. Kärjistetysti sanottuna vakiojengi saa jauhaa mitä roskaa
tahansa, mutta muiden täytyy jotenkin ensin todistaa kelpoisuutensa
osallistumiseen. Tämä on toki vähän mustavalkoisesti todettu, mutta
yleisesti ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen on tämän suuntaista.
> FidoNetin ja Sfnetin kaltaisilla "kansallisen tason" foorumeilla
> sellainen tuttavallisuus ja leppoisuus ei yleensä toimi, joten
> keskusteluissa pidättäydytään melko tiukasti vain asia-asiassa, ja
> yritetään esittää fiksumpaa kuin ollaankaan. (Purkeissa ei tarvinnut
> huolehtia niin paljon mistään imagosta, kun kaikki vakiokäyttäjät
> tiesivät toisesta vakiokäyttäjästä, että eihän sillä mitään imagoa
> ole, ja että se käyttää vaaleanvihreitä kalsareita. :)
Totta puhut. Minulla onkin vähän sellainen tuntuma, että suuremmilla
areenoilla harrastetaan enemmän ***tuilua ja flamewareja. Negatiiviset
tunteet jotenkin nousevat helpommin esiin ja kirjoitetaan herkemmin
hyökkääviä kommentteja. Pienessä piirissä, kuten vaikka purkin
paikallisilla alueilla, on tarve pyrkiä suurempaan koheesioon, koska
niiden samojen tyyppien kanssa keskustelua pitää kuitenkin jatkaa
kuukaudesta ja ehkä vuodestakin toiseen. Isoilla areenoilla ei ole
samanlaista sosiaalista motiivia pysyä kaikkien kanssa väleissä.
> Olohuoneryhmiä tietysti löytyy nyysseistäkin, etenkin Usenetin
> puolelta., mutta tyypillisessä pikkupurkissa _jokainen_ paikallinen
> viestialue oli aihepiiristä riippumatta puolittain myös "olohuone": se
> melkein sama aktiivikäyttäjäporukkahan niitä juttuja kuitenkin lähes
> joka viestialueella luki.
Näin se menee. Tuli mieleen esimerkiksi sfnet.harrastus.retkeily-ryhmä,
jota toisella silmällä seuraan. Siellä ei juuri sanktioida top-postausta
eikä leppoisassa hengessä heitettyjä kommentteja. Se porukka ja heidän
luoma ilmapiiri vain on rentoa ja hyväksyvämpää. Minusta kyllä
top-postaus on ärsyttävä, koska tämän "oikean" tavan oppi jo kauan
sitten, mutta enpä jaksa nyyssipoliisinakaan toimia. Ryhmän ilmapiiri on
sellainen kuin se on.
> Määriteltyä aliasta ei voinut käyttää joka paiakssa, vaan ainoastaan
> sellaisilla viestialueilla, jotka SysOp oli erikseen määritellyt
> alias-viestialueiksi.
Tätä en muistanutkaan, mutta niin todella oli. Vähemmän kehittyissäkin
(BBBS:ään verrattuna) purkkisoftissa oli mahdollisuus kirjoittaa
tietyille SysOpin määrittämille alueille nimettömänä (Anonymous). Taisin
itse käyttää omaa nimeäni joka paikassa, mutta tuo oli silti mainio
toiminto, koska oli mahdollista kirjoittaa herkempiäkin näkemyksiä
julkisesti. Vähän samaan tapaan kuin asialehdetkin joskus
poikkeuksellisesti sallivat nimimerkillä kirjoittelun: henkilö ei joudu
kantamaan "SEN mielipiteen" kirjoittajan roolia mielipidepalstan
ulkopuolella.
Tuollainen alias-käytäntö on siinä hyvä, että tietää kyseessä olevan sen
saman henkilön, joka aiemmin kirjoitti sen ja sen kommentin. Toisaalta
ainakin ajatuksena on mielenkiintoinen myös se, että ei ole mitään
nimiä, on vain se asiasisältö. Ei sillä suurta merkitystä kansallisella
tasolla ole, mutta ehkä paikallisella tasolla ja pienemmän yhteisön
keskuudessa voi olla virkistävää jättää nimet narikkaan joskus ja olla
kaikki vain Anonymouseja. Enpä tiedä.
> Automaattisesti vaihtuva, tekstitiedostosta arvottu tagline oli melko
> yleinen myös - ja sehän sitten alkaakin jo idealtaan lähestyä
> nykyaikaista nyyssisignaturea aina vain enemmän. (Taglinet saattoivat
> olla esimerkiksi lainauksia aikaisemmista samassa purkissa käydyistä
> keskusteluista ja niihin tulleista hauskoista kommenteista.)
Niin tosiaan. Siinä vaiheessa, kun QWK:t ym. yleistyivät, tuli mukaan
myös etälukusoftan tarjoamat tagit. Sitten alkoi näkyä juuri näitä
automaattisia allekirjoituksia tyyliin:
* Softan nimi v1.3 * Joku huippuhieno aforismi tähän *
Minäkin taisin omaan QWK-lukijaani jonkinlaisen laittaa, mutten nyt
millään muista millaisen. Amigakin on tällä hetkellä ihan toisella
laidalla Suomea, enkä voi tarkistaa.
> Web-foorumeiden keskustelut ovat mitä sattuu, toisilla foorumeilla
> kohtuullisia, toisilla silkkaa sontaa, mutta ei niitä jaksa seurata,
> kun niiden käyttöliittymä on niin kömpelö ja huono ja alkeellinen.
Joo, ei niitä jaksa. Monet vain eivät paremmasta tiedä ja harrastavat
niitä iloisesti. Periaatteellinen hyvä puoli web-foorumeissa on
mahdollisuus luoda tunnelmaa ulkoasulla ja monipuolisella
(multimedia)sisällöllä - sama ajatus kuin purkkien profilointi aikoinaan
ulkoasun ja online-pelien puolesta. Mutta eipä sitä enää jaksa niin
välittää ulkoasusta; kokemus tunnelmasta tulee ihan muuta kautta. Tämä
tin on minulle lähes täydellisyyttä hipova käyttöliittymä
nettikeskusteluihin :)
> Sen sijaan hymiöistä muistan väännetyn peistä aikanaan hyvinkin paljon
> siihen aikaan, kun ne tulivat yleiseen käyttöön purkkimaailmassa.
> Toiset kirjoittajat pitivät uudesta ilmaisutavasta ja ottivat sen heti
> omakseen, toiset taas vihasivat sitä antaumuksella ja näkivät sen
> lähinnä osoituksena kirjoitustaidon vääjäämättömästä rappiosta:
> pitäisihän nyt hyvän kirjoittajan saada tekstinsä tunnesävytteet
> välittymään puhtaasti kielellisin keinoin, eikä erillisin
> kuvasymbolein!
Hauskaa :) Minulla ei tuollaisista keskusteluista ole mitään
muistikuvaa. Varmaan huomaat, että takana on ihan sama kasvukipuilmiö
kuin mikä silloin tällöin esiintyy yleisestikin kielen kanssa: muutos
johonkin uuteen. Keskusteluja on käyty ja käydään kynällä ja
näppäimistöllä kirjoittamisen välillä. Samoin tekstiviestikielen
vaikutuksesta kielelliseen ilmaisuun. Näyttää siltä, että tekstilajit
lisääntyvät jatkuvasti: erilaisissa medioissa käytetään erilaista
tekstiä, ja kun näitä medioita syntyy lisää, syntyy myös erilaista
suomen kieltä. Ei ole tarkasti rajattavissa erikseen sisältöä ja mediaa.
En halua tässä luoda sitä kuvaa, että muutoksen vastustaminen olisi aina
jotenkin negatiivista. Nuo keskustelut on hyvä käydä, ja niiden
seurauksena porukka oppii paremmin tiedostamaan ilmiötä ja valitsemaan
tietoisesti omat ratkaisunsa.
Tuo hymiön käyttö on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta. Onko sen
alkuperää tai jopa keksijää tarkemmin selvitetty? Voisi kai googlata
jossain välissä. Joka tapauksessa se oli/on selvästi sähköiseen mediaan
kuuluva kielellinen symboli. Nykyään se on kuitenkin niin tunnettu, että
sitä joskus käytetään sähköisen viestinnän ulkopuolellakin. Jossain
mainoksessa sellaisen näin. Toisena esimerkkinä yleisyydestä vaikka se,
että kun laitoin tammikuussa ympäristö- ja luonnontiedon kokeen
alareunaan :-) -hymiön, ei opettamistani 5 - 6-luokan oppilaista kellään
ollut epäselvyyttä, mitä se tarkoitti.
> Toinen kuuma keskustelunaihe olivat joskus ammoin lainaukset.
> Lainauksia yleisesti suositeltiin käytettäväksi (ja trimmattavaksi
> minimiin), mutta oli myös puristeja, jotka suosittelivat käytäntöä,
> jossa ei lainattaisi lainkaan (koska sellainen tekstin kopiointi on
> kovin tuhlailevaa), vaan kirjoitettaisiin oma vastaus siten, että
> siinä vain omin sanoin selitetään, mitä edellisen kirjoittajan
> tekstinkohtia kommentoidaan.
> Kolmanneksi muistan keskustelleeni siitä (tämä oli ennen kuin PC:lle
> alettiin valmistaa äänikortteja), tarvitaanko missään "oikeassa"
> tietokoneessa koskaan ääniominaisuuksia, tai tullaanko koskaan
> tarvitsemaankaan. Vastapuoli oli sitä mieltä, että sellaiselle ei tule
> olemaan kertakaikkiaan mitään tarvetta koskaan: äänet ovat vain koti-
> ja pelitietokoneita varten, ja esimerkiksi PC ei vakavana toimisto- ja
> ammattilaistietokoneena sellaisia tarvitse.
>
> Neljäs mielenkiintoinen muistamani purkkikeskustelu käytiin
> moniajosta. Keskustelukumppanini mukaan moniajo olisi kerrassaan
> typerä huuhaa-gimmick-novelty-idea toteutettavaksi henkilökohtaisella
> tietokoneella, koska käyttäjähän ei voi kuitenkaan käyttää kuin yhtä
> ohjelmaa kerrallaan.
Lainasin nyt luvattoman paljon siihen nähden, mitä kommentoin.
Tuollaiset keskustelut tuntuvat todella huvittavilta nykyään, kun niin
moni kotitietokone on jonkinlainen multimediavekotin ja lainauksen
liittäminen viesteihin on itsestään selvää. Tästä luonnollisesti herää
kysymys, mitkä nykyään käymistämme keskusteluista on sellaisia, joille
hymähdetään joskus myöhemmin. Kuka meistä on se huvittava konservatiivi?
:)
--
"Anna kaikkien kielikukkasten kukkia."
-- Alivaltiosihteeri
Kari Korpi
news:TVWse.150$O71...@read3.inet.fi:
> Niin tosiaan. Siinä vaiheessa, kun QWK:t ym. yleistyivät, tuli mukaan
> myös etälukusoftan tarjoamat tagit. Sitten alkoi näkyä juuri näitä
> automaattisia allekirjoituksia tyyliin:
> * Softan nimi v1.3 * Joku huippuhieno aforismi tähän *
Hähä, meikäläinen jopa kirjoitti oman extremely basic -QWK-softan
nimeltä HateMail ameeballe. Pääsi varmaan johonkin versioon 0.9
asti mutta ainoa käyttäjä *koskaan* olin minä itse. Kukaan muu,
edes alfa/beta-testaajat, eivät osanneet sitä käyttää...
>> Neljäs mielenkiintoinen muistamani purkkikeskustelu käytiin
>> moniajosta.
>Kuka meistä on se huvittava konservatiivi?
No, minä olen siinä mielessä konservatiivi että silloin kun parin
vuoden ajan tuunasin Seinäjoen lukion boksia (Datapub), DesqView
- vai mikä se oli - oli moniajon kuumin sana jos Amigan (ei ihan
aitoa) ja *nixien moniajoa verrattiin. Ja siltikin muistelen niitä
ah-niin-ihania turkoosi pohja/tummansininen teksti -valikoita
lämmöllä.
-Stegu
--
"I'm going to take you to the bank, Senator Trent. To the
blood bank."
- "Hard to Kill"
Jukka Aho
> No, minä olen siinä mielessä konservatiivi että silloin kun parin
> vuoden ajan tuunasin Seinäjoen lukion boksia (Datapub), DesqView
> - vai mikä se oli - oli moniajon kuumin sana jos Amigan (ei ihan
> aitoa) ja *nixien moniajoa verrattiin.
Silläkin uhalla että aihepiiri alkaa haiskahtaa kohta .sotiin
kuuluvalta, utelen, mikä Amigan moniajosta mielestäsi tekee "ei ihan
aitoa".
--
znark
Kari Korpi
news:zt1te.7128$zR2....@reader1.news.jippii.net:
> Silläkin uhalla että aihepiiri alkaa haiskahtaa kohta .sotiin
> kuuluvalta, utelen, mikä Amigan moniajosta mielestäsi tekee "ei ihan
> aitoa".
No meikäläisellä on "aito moniajo" == "*nix" mutta muistaakseni Amigan
moniajo oli sellainen että OS antoi jokaiselle prosessille saman verran
aikaa jos sille ei määritelty erikseen prioriteettiä kun taas *nixit
lykkäsivät "kevyemmät" prosessit korkeammalle että saisivat moiset
pikkunöösit pois aikuisten tieltä.
Toisaalta, meikäläinen ei kyllä *koskaan* harrastanut intuition-
ystävällistä koodausta, eli muisti saattaa olla pikkuisen vinossa tässä
asiassa :D
Jukka Aho
>> Totta; yleensä oli aivan selvä ilmapiiriero purkin paikallisten
>> viestialueiden sekä toisten purkkien kanssa verkossa välitettyjen
>> echoalueiden välillä. Paikallisilla alueilla keskustelu oli usein
>> tuttavallista ja leppoista, nettialueilla taas vähän viileämpää ja
>> asiallisempaa.
> Tästä me taas pääsemme siihen, että paikallisille ryhmille oli/on
> selkeä tilaus.
Olen höpissyt aiheesta useasti ennenkin. On sääli, että Internet-boomi
tappoi dial-up-BBS:t, mutta ei varsinaisesti antanut yhtään mitään
"paikallisten viestialueiden" käsitteen tilalle.
Juuri paikalliset viestialueet harrastelijavetoisessa purkissa kuitenkin
olivat sellaista ruohonjuuritason ihmislähtöistä tietotekniikan
hyödyntämistä, jota itse arvostan. Kaikki, mitä Internet tarjoaa, ei voi
olla vain isoilla servereillä satojen kilometrien päässä maanalaisissa
konesaleissa pyöriviä kasvottomia kaupallisia "palveluja" joita
"kulutetaan". Makuuhuoneen nurkasta romukoneelta käsin pyöritetyssä
harrastelijavetoisessa, omassa, paikallisessa, oman näköiseksi
rakennetussa keskustelupalvelussa on (oli) tiettyä juurevuutta,
rosoisuutta ja aitoutta, jota harvoin Internetistä löytää.
Purkithan usein käsitetään teini-ilmiöksi (vaikka käsitys on oikeastaan
väärä; ylläpitäjien joukossa oli varsin paljon jo teinivuodet
harteiltaan aikoja sitten karistaneita vanhemman polven harrastajia),
mutta muistuu mieleen esimerkiksi eräs purkki, jossa vakiokäyttäjät
olivat suurimmaksi osaksi jo keski-ikäisiä, perheellisiä miehiä. Jutut
paikallisilla viestialueilla liikkuivat melko arkipäiväisissä,
maanläheisissä ja _paikallisissa_ asioissa, mutta juuri siksi niitä oli
hauska seurata. Keskustelujen ilmapiiri oli aivan toisenlainen kuin
monessakaan muussa paikassa - leppoisa ja jollain tavalla seestynyt.
Tällaisten nurkkausten katoamista itse harmittelen.
* * *
Se täytyy tietysti myöntää, että aika on ajanut perinteisen dialup-BBS:n
teknisen toteutuksen ohi. Vaikka perinteisen dialup-bbs-softan
useimmiten teknisesti saakin telnet- tai ssh-yhteyksien päähän, ei
sellaista oikein jaksa enää päätekäyttöliittymän läpi käyttää.
Vaatimustaso on noussut; vähintäänkin pitäisi olla nykyaikainen
(GUI-tai-ehkä-ei-; makuja on monia) offline-readeri ja siedettävä
_omalla koneella pyörivä_ viestieditori.
Purkkimaailman tarpeisiin tarjolla olevat offline-readerit ovat
kuitenkin pääsääntöisesti niitä vanhoja MS-DOS-kötöstyksiä, joita ei ole
päivitetty herran aikoihin, ja joita ei enää oikein ilkeäisi käyttää.
Lisäksi pitäisi vielä tehokkaan käytön mahdollistamiseksi viritellä
automaattiscriptit toimintaan (sen telnet- tai ssh-yhteyden yli) ja
saada viestipakettien siirrotkin toimimaan perinteisellä tavalla -
ZModem-protokollalla tai vastaavalla - jossa siinäkin on omat asiaa
mutkistavat kommervenkkinsä.
Viriteltävää tulee jo aivan liikaa. Itselleen tuon voisi vielä ehkä
jaksaa rakentaa, mutta kuinka moni muu nykypäivänä enää jaksaisi?
Vaikka telnet-purkkeihin soittelu on periaatteessa jopa helpompaa kuin
dial-up-purkkeihin soittelu, jotenkin koko käsitys "helppoudesta" on
vuosien varrella muuttunut: ainakin uusia keskustelijoita olisi kovin
vaikea houkutella mukaan systeemiin, jossa siedettävän käyttökokemuksen
(nykypäivän standardien mukaan) saadakseen pitäisi hankkia kaikenlaista
ikivanhaa softaa ja viritellä ja puljata niiden kanssa.
* * *
Ongelmana on siis softa. Vielä kymmenen vuotta dial-up-purkkien kuoleman
jälkeenkään ei ole olemassa nykyaikaista softaa, jolla saman idean voisi
toteuttaa samalla tavalla harrastelijavetoisesti ja helpohkosti omalle
kotikoneelleen.
Lähimmäksi idealtaan tulevat webbifoorumit - joista jotkut jopa
kutsuvatkin itseään "BBS"-nimellä. Vaan kun tekninen toteutus niissä on
sellainen, että käyttökokemus on aktiivisen keskustelijan kannalta
_huonompi_ kuin perinteisessä dial-up-BBS:ssä, puhumattakaan
nykynyysseistä, miksi vaivautua?
Webbipohjaiseen kötöstykseen on toki helpompi aloittelijankin päästä
mukaan, mutta pidempiaikainen käyttö sitävastoin on huomattavasti
kankeampaa, kömpelömpää ja paljon ominaisuusköyhempää kuin perinteisissä
dial-up-BBS:issä - puhumattakaan siitä, että webbisivupohjaisuus on
ylipäänsäkin teknisesti kovin ruma ja raskas kludge-ratkaisu
keskustelujärjestelmän toteuttamiseen.
Pyörää ei mielestäni tarvitsisi keksiä uudestaan - ja webbifoorumisoftat
nähdäkseni ovat juuri pyörän keksimistä uudestaan.
Kun nyt kerran Internet-ympäristössä ollaan, niin NNTP on ihan hyvä ja
käytännössä koeteltu protokolla keskustelujärjestelmän toteuttamiseen -
etenkin nyt, kun kaikilla alkaa olla aina auki oleva flatrate-yhteys.
sellaisessa ympäristössä, jossa verkkoyhteys on aina auki. Moderneja
lukuohjelmia ja muutakin tukea löytyy NNTP-pohjaiselle systeemille yllin
kyllin jo valmiiksi.
Siispä olen muutamaankin kertaan ehdottanut, että kun joku seuraavan
kerran harkitsee webbifoorumin pystyttämistä, pistäisikin sen sijaan
pystyyn pienen paikallisen NNTP-serverin: sellaisen, jossa on vain
paikallisia ryhmiä. Sinne webbisivulle puolestaan voisi laittaa
opastuksen, kuinka ja millä ohjelmilla keskusteluihin pääsee käsiksi. Ja
kenties suorat NNTP-linkit.
Toistaiseksi tällaisia toteutuksia ei juuri ole näkynyt -
oletettavastikin siksi, että perinteinen nyyssiserveri on hiukan
pelottava ja kryptinen möhkäle kotikoneelle asennettavaksi: sellaisten
asennuksesta ole verkossa iloisia hymypallonaamoilla ryyditettyjä
nyypiö-tutoriaaleja. (Ei myöskään ole olemassa "My First NNTP
Server" -tyylisiä toteutuksia, joissa kaikki olisi valmiiksi pienen
keskustelujärjestelmän tarpeisiin pureskeltu ja lähtisi käyntiin
muutamalla hiiren klikkauksella - vaikka teknisesti sekin olisi
mahdollista.)
Lisäksi käyttäjienhallinta (rekisteröinti ja sisäänkirjautuminen,
käyttäjäkohtaiset käytön rajoitukset) pitäisi rakentaa käytännössä itse,
kun ei sellaisiin asioihin perinteisissä nyyssiserverisoftissa juurikaan
ole kiinnitetty huomiota.
* * *
Kokonaan eri asia on sitten paikallisuuden määritelmä. Mitä on
"paikallisuus" nykypäivänä?
Dial-up-BBS:issä paikallisuuteen luontevasti ohjasivat
paikallispuhelujen ja kaukopuhelujen väliset hintaerot: oman
paikallispuhelualueen ulkopuolelle ei useinkaan puhelinlaskujen pelossa
tullut soiteltua ainakaan säännöllisesti, vaan rajoituttiin etsimään se
mukavin purkki omasta maantieteellisestä lähipiiristä, ja ryhdyttiin
sellaisen vakiokäyttäjäksi.
Internet-puolella ei ole vastaavaa maantieteellistä rajoitusta, mutta
toisaalta Internetissä tarjottavan keskustelupalvelun _voi_ teemoittaa
jonkin tietyn ilmiön tai harrastuksen ympärille (kuten usein tehtiin
dial-up-purkeissakin, ja kuten myös on usein webbifoorumien osalta
tehty) - mutta miksei myös juuri tietyn _paikan ja paikkakunnan_
ympärille? Ei vastaava "paikallisuus" täysin mahdotonta siis
Internetissäkään ole. Jos perustan Möhkökylän NNTP-serverin, niin
tuskinpa se edes kiinnostaa muita kuin möhkökyläläisiä.
Ongelmana on ehkä ennemminkin asiasta tiedotus. Dial-up-purkkien aikaan
oli eri järjestelmien tiedostoalueilla jaossa purkkilistoja -
purkkimaailman puhelinluetteloita - joissa purkit oli lueteltu
paikallispuhelualueittain jaoteltuna. Käytännössä kaikki
dial-up-BBS-käyttäjät ovat jossain vaiheessa jonkin purkkilistan
imuroineet, ja sieltä tutkineet oman paikallispuhelualueensa paikallista
purkkitarjontaa. Säännöllisesti ylläpidetyt purkkilistat (joita oli vain
muutama) olivat vakiintunut instituutio.
Internetissä ei vastaavaa kaikkien tietämää, tuntemaa ja käyttämää
mekanismia paikallisten palvelujen löytämiseksi ole, ja kaikenlaista
tarjontaa on muutenkin järkyttävän paljon, joten etsiminen on sikälikin
vaikeaa. Tieto paikallisen palvelun olemassaolosta pitäisi kuitenkin
saada perille jotain kautta. Ehkä tässä toimisi paremminkin vaikka
lähikaupan ilmoitustaulu kuin Internet itsessään. :)
* * *
>> Purkeissa oli myös usein jokin viestialue, jonne sopi hyvin
>> kirjoittaa arkipäiväisiä "Huomasinpa tänään kaupassa" -tyylisiä
>> havaintoja:
> ...tällaista ei aina oikein katsota hyvällä Fidonetin tai
> Sfnetin kaltaisissa keskustelukulttuureissa. On sellainen
> hiljainen sopimus, että täytyy kirjoittaa asiaa ja että sen
> täytyisi olla laajempaa lukijakuntaa kiinnostavaa. Näin on
> ehkä ihan hyväkin; en varsinaisesti ota kantaa puoleen ehkä
> toiseen, kunhan vain tarkastelen eroja. Jos ei ihmistä tunne,
> mikä on aika tavallista paikallistasoa laajemmissa piireissä,
> ei yleensä toisen "kauppahavainnot" paljoa kiinnosta.
Näin juuri. Kaikella on tietysti aikansa ja paikkansa, enkä oikeastaan
pidä mitenkään erityisen pahana, että sfnet on sellainen kuin on - saa
ollakin; se sopii sfnetiin. Pikemminkin pidän vain ikävänä sitä, että
paikallishenkiset keskustelupalvelut tuntuvat Internet-boomin alkamisen
ja purkkien kuolemisen jälkeen kokonaan kadonneen, vaikka sellaisiakin
voisi aivan hyvin olla olemassa "kansallisen tason" palvelujen rinnalla.
> Ihmisten toiminta tuppaa olemaan sellaista, että samassakin
> keskustelussa tai samalla keskustelualueella tutut ihmiset
> asettavat toisilleen väljemmät normit keskustelun suhteen.
> Hieman vieraammilta vaaditaan enemmän asiallisuutta ja
> laajempaa yleisöä kiinnostavaa sisältöä. Kärjistetysti
> sanottuna vakiojengi saa jauhaa mitä roskaa tahansa, mutta
> muiden täytyy jotenkin ensin todistaa kelpoisuutensa
> osallistumiseen. Tämä on toki vähän mustavalkoisesti todettu,
> mutta yleisesti ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen on tämän
> suuntaista.
Hyvin analysoitu. Itse kuitenkin lisäisin tuohon vielä sen, että
"piireihin" on oikeastaan aika helppo päästä: ei tarvitse kuin hetken
aikaa seurata, miten keskustelua pyörittävä ydinjoukko missäkin
tilanteessa toimii ja keskenään kommunikoi, ja lähteä keskusteluihin
mukaan samanlaisella asenteella.
Sitten tietysti on ongelmallisempaa, jos omat asenteet ja mielipiteet
asioista eivät mitenkään ole sovitettavissa vallitsevaan ilmapiiriin -
mutta silloin ehkä onkin tunkemassa itseään väärään paikkaan, ja voisi
yhtä hyvin mennä jonnekin muualle.
>> Määriteltyä aliasta ei voinut käyttää joka paiakssa, vaan
>> ainoastaan sellaisilla viestialueilla, jotka SysOp oli
>> erikseen määritellyt alias-viestialueiksi.
> Tätä en muistanutkaan, mutta niin todella oli. Vähemmän
> kehittyissäkin (BBBS:ään verrattuna) purkkisoftissa oli
> mahdollisuus kirjoittaa tietyille SysOpin määrittämille
> alueille nimettömänä (Anonymous). Taisin itse käyttää
> omaa nimeäni joka paikassa, mutta tuo oli silti mainio
> toiminto, koska oli mahdollista kirjoittaa herkempiäkin
> näkemyksiä julkisesti. Vähän samaan tapaan kuin asialehdetkin
> joskus poikkeuksellisesti sallivat nimimerkillä kirjoittelun:
> henkilö ei joudu kantamaan "SEN mielipiteen" kirjoittajan
> roolia mielipidepalstan ulkopuolella.
Olen samaa mieltä tietyin varauksin. Homma toimii niin kauan kun
a) pseudo- tai anonyyminä esiintymisen mahdollistavat viestialueet on
tarkkaan etukäteen valittu,
ja kun
b) järjestelmän ylläpidolla on tiedossa käyttäjien identiteetit (tai
ainakin mahdollisuus selvittää ne) ja näin ollen mahdollisuus poistaa
etuoikeutta väärin käyttäneet häiriköt järjestelmästä tai jakaa näille
kirjoituskieltoja.
Nyysseissä sama asia toimii mielestäni huonommin, koska vastaavaa
ennakkosuunnittelua ja sanktioita ei ole.
> Tuollainen alias-käytäntö on siinä hyvä, että tietää kyseessä olevan
> sen saman henkilön, joka aiemmin kirjoitti sen ja sen kommentin.
> Toisaalta ainakin ajatuksena on mielenkiintoinen myös se, että ei ole
> mitään nimiä, on vain se asiasisältö. Ei sillä suurta merkitystä
> kansallisella tasolla ole, mutta ehkä paikallisella tasolla ja
> pienemmän yhteisön keskuudessa voi olla virkistävää jättää nimet
> narikkaan joskus ja olla kaikki vain Anonymouseja. Enpä tiedä.
Tätä en lähde enempää tässä yhteydessä kommentoimaan, mutta asiasta on
esitetty hyviä argumentteja sekä puolesta että vastaan. Jos haluat lukea
aikaisempaa keskustelua aiheesta (ja sitähän riittää!), hae Google
Groupsin advanced-haulla "Henry the" -nimimerkin viestejä ja niihin
kirjoitettuja vastauksia "sfnet.viestinta.nyyssit"-ryhmästä muutamien
vuosien takaa.
* * *
>> Toiset kirjoittajat pitivät uudesta ilmaisutavasta [hymiöistä]
>> ja ottivat sen heti omakseen, toiset taas vihasivat sitä
>> antaumuksella ja näkivät sen lähinnä osoituksena kirjoitustaidon
>> vääjäämättömästä rappiosta: pitäisihän nyt hyvän kirjoittajan
>> saada tekstinsä tunnesävytteet välittymään puhtaasti kielellisin
>> keinoin, eikä erillisin kuvasymbolein!
> Hauskaa :) Minulla ei tuollaisista keskusteluista ole mitään
> muistikuvaa. Varmaan huomaat, että takana on ihan sama
> kasvukipuilmiö kuin mikä silloin tällöin esiintyy yleisestikin
> kielen kanssa: muutos johonkin uuteen. Keskusteluja on käyty
> ja käydään kynällä ja näppäimistöllä kirjoittamisen välillä.
> Samoin tekstiviestikielen vaikutuksesta kielelliseen ilmaisuun.
> Näyttää siltä, että tekstilajit lisääntyvät jatkuvasti:
> erilaisissa medioissa käytetään erilaista tekstiä, ja kun
> näitä medioita syntyy lisää, syntyy myös erilaista suomen
> kieltä. Ei ole tarkasti rajattavissa erikseen sisältöä ja
> mediaa.
Tämän asian tiimoilta olen itse pohtinut lähinnä sitä, mahdetaanko vielä
nykyäänkään kouluissa äidinkielen tunneilla harjoitella kirjallista
itseilmaisua verkkoympäristössä (sähköpostit, postituslistat,
nyyssiviestit, foorumit.) Onko opetusohjelmassa tilaa moiselle? Onko
opettajilla jo riittävästi näkemystä ja kokemusta että asiaa edes
_uskallettaisiin_ opettaa - tai koettaisiin _tarpeelliseksi_ opettaa?
Esimerkiksi omana aikanani ala-asteella harjoiteltiin joskus
kirjemalleja. Nykyään olisi varmastikin hyödyllisempää opettaa vaikkapa
tehokkaita lainauskäytäntöjä ja ylipäänsäkin viestien rakenteen
hahmottamista (headerit, otsikkorivi, tekstisisältö mahdollisine
lainauksineen, allekirjoitukset) - jokainen kun joka tapauksessa joutuu
työpaikallaan ja arkielämässään nykyään vähintäänkin sähköpostin kanssa
tekemisiin, vaikka ei verkkokeskusteluja muussa muodossa
harrastaisikaan.
Vaikka sitä ei aina edes haluta myöntää, moneen edellä mainituista
asioista liittyy paljon viestinnällisiä nyansseja, jotka eivät ole
mitenkään itsestäänselviä, ja väärin toimimalla voi helposti antaa
itsestään melko tökerön ensivaikutelman, vaikka kyse olisi vain
tietämättömyydestä ja tottumattomuudesta.
Mielestäni tällaiset viestinnälliset asiat kuuluisivat nimenomaan
äidinkielen opetuksen piiriin; eivät tietotekniikan tunneille. Jotenkin
vain ounastelen, että silloin, kun sähköposti- ynnä muuta viestintää
kouluissa opetetaan, keskittyy opetus yleensä tekniikkaan, eikä millään
tavalla sisältöön tai asian viestinnälliseen puoleen.
> Tuo hymiön käyttö on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta. Onko
> sen alkuperää tai jopa keksijää tarkemmin selvitetty?
On. Kunnia hymiöiden keksimisestä (ainakin modernissa
tietokonepohjaiseen viestintään liittyvässä mielessä) annetaan yleensä
Scott Fahlmanille, vaikkakin seuraavassa artikkelissa mainitaan samaa
ideaa käytetyn myös 50-luvulla, ainakin kertaalleen:
<http://en.wikipedia.org/wiki/Emoticon>
(Lisätriviatietona voisi mainita, että myös se, kuka keksi käyttää
@-merkkiä e-mail-osoitteissa, on dokumentoitu: Ray Tomlinson. Tästä
lisää toisessa Wikipedia-artikkelissa:
<http://en.wikipedia.org/wiki/%40>.)
> Joka tapauksessa se oli/on selvästi sähköiseen mediaan
> kuuluva kielellinen symboli. Nykyään se on kuitenkin niin
> tunnettu, että sitä joskus käytetään sähköisen viestinnän
> ulkopuolellakin. Jossain mainoksessa sellaisen näin. Toisena
> esimerkkinä yleisyydestä vaikka se, että kun laitoin
> tammikuussa ympäristö- ja luonnontiedon kokeen alareunaan
> :-) -hymiön, ei opettamistani 5 - 6-luokan oppilaista
> kellään ollut epäselvyyttä, mitä se tarkoitti.
Asiassa on mielenkiintoista se, että merkeistä koostettu hymiö on
(ainakin omasta mielestäni) paljon sympaattisempi kuin myöhempien
aikojen ilmiö - keltainen graafinen hymypallonaama, jota muutamat
viestintäohjelmat (valitettavasti) automaattisesti yrittävät tunkea
:-) -merkkiyhdistelmän paikalle.
> Tuollaiset keskustelut tuntuvat todella huvittavilta nykyään,
> kun niin moni kotitietokone on jonkinlainen multimediavekotin
> ja lainauksen liittäminen viesteihin on itsestään selvää.
> Tästä luonnollisesti herää kysymys, mitkä nykyään käymistämme
> keskusteluista on sellaisia, joille hymähdetään joskus myöhemmin.
> Kuka meistä on se huvittava konservatiivi? :)
Ilmeisesti juuri tuon vaaran vuoksi jotkut estävät viestiensä
arkistoitumisen Googleen. Pelkuriraukat ja heikot vässykät. Minä ainakin
aion kestää omien virheideni esiinkaivamisen kuin mies! :)
--
znark
Jukka Aho
>> Silläkin uhalla että aihepiiri alkaa haiskahtaa kohta .sotiin
>> kuuluvalta, utelen, mikä Amigan moniajosta mielestäsi tekee
>> "ei ihan aitoa".
> No meikäläisellä on "aito moniajo" == "*nix" mutta muistaakseni
> Amigan moniajo oli sellainen että OS antoi jokaiselle prosessille
> saman verran aikaa jos sille ei määritelty erikseen prioriteettiä
> kun taas *nixit lykkäsivät "kevyemmät" prosessit korkeammalle että
> saisivat moiset pikkunöösit pois aikuisten tieltä.
En ole syvällisesti perehtynyt Amigan task schedulerin sielunelämään ja
prioriteetteihin, mutta prioriteettejä oli (väliltä -128...127, jos en
kovin väärin muista), ja muistaakseni ainakin tietyillä systeemin osilla
_oli_ automaattisesti korkeampi prioriteetti kuin ajossa olevilla
ohjelmilla (esimerkiksi input.libraryn osalta näin käsittääkseni oli,
jotta syötteet - kuten hiiripointterin liikuttelu ja näppäimistöltä
kirjoitettu tavara - saataisiin käsiteltyä muiden ohjelmien
häiritsemättä.)
En tosin muutenkaan nyt oikein ymmärrä ajatusta siitä, miten moniajon
"oikeellisuus" voidaan määritellä sen mukaan, miten tehokkaasti tai
älykkäästi task scheduler priorisoi eri tyyppisiä ohjelmia.
Pre-emptiivinen moniajo on mielestäni (jo) aina "oikeaa" moniajoa,
vaikka schedulerin toteutus ei prioriteettien automaattisen säätelyn
suhteen erityisen älykäs tai tehokas olisikaan. (Windows 3.11 -tyylinen
"co-operative"-moniajo, jossa moniajon toimivuus riippuu ohjelmien
kiltteydestä, on sitävastoin sitten taas sitä leikkimoniajoa.)
Wikipedia (http://en.wikipedia.org/wiki/AmigaOS) luonnehtii AmigaOS:n
moniajoa näin:
"Preemptive multitasking with static priority round-robin scheduler"
* * *
Erikseen on muuten AmigaOS:lle kirjoitettu laajennus, joka korvaa
alkuperäisen task schedulerin tekijän omalla koodilla, ja tarjoaa
mahdollisuuden monenlaisten valinnaisten algoritmien käyttöön
scheduloinnissa ja prioriteettien säädössä. En vain nyt kuolemaksenikaan
muista softan nimeä. (Sellainen hämärä mielikuva on, että kyseinen
shareware-softa olisi saattanut olla jopa jonkin suomalaisen
kirjoittama.) Luultavasti sitä käyttämällä olisit saanut moniajosta jo
kaipaamasi kaltaista.
Ohjailen jatkoja sfnet.atk.amigan suuntaan, ehkäpä joku siellä haluaa
analysoida syvällisemmin.
--
znark
Paul Keinanen
wrote:
>
>> Tuo hymiön käyttö on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta. Onko
>> sen alkuperää tai jopa keksijää tarkemmin selvitetty?
>
>On. Kunnia hymiöiden keksimisestä (ainakin modernissa
>tietokonepohjaiseen viestintään liittyvässä mielessä) annetaan yleensä
>Scott Fahlmanille, vaikkakin seuraavassa artikkelissa mainitaan samaa
>ideaa käytetyn myös 50-luvulla, ainakin kertaalleen:
>
> <http://en.wikipedia.org/wiki/Emoticon>
>
>(Lisätriviatietona voisi mainita, että myös se, kuka keksi käyttää
>@-merkkiä e-mail-osoitteissa, on dokumentoitu: Ray Tomlinson. Tästä
>lisää toisessa Wikipedia-artikkelissa:
><http://en.wikipedia.org/wiki/%40>.)
Siirtomedian rajallisen siirtokapasiteetin takia on toki ennenkin
tarvittu menetelmiä ilmaista sita, että aikaisempaa väittämää ei ole
tarkoitus otta ihan kirjaimellisesti.
Radioamatöörit ovat vuosikymmenien ajan käyttäneet
sähkötysliikenteessä HI HI (.... .. .... ..) lyhennettä
kuvaamaan hekotusta. Puheliikenteessä käytetään edelleen hai-hai
sanontaa osoittamassa, ettei edellistä puheenvuoroua kannata otaa
liian kirjaimellisesti.
Paul
Tero P. Mustalahti
> No meikäläisellä on "aito moniajo" == "*nix" mutta muistaakseni Amigan
> moniajo oli sellainen että OS antoi jokaiselle prosessille saman verran
> aikaa jos sille ei määritelty erikseen prioriteettiä kun taas *nixit
> lykkäsivät "kevyemmät" prosessit korkeammalle että saisivat moiset
> pikkunöösit pois aikuisten tieltä.
Saahan sitä määritellä miten itselle sopii, mutta yleisesti käytetyn
määritelmän mukaan "aito moniajo" == "keskeyttävä (pre-emptiivinen)
moniajo". AmigaOS täytti tämän määritelmän. Yhteistoiminnallinen
(ko-operatiivinen) moniajo į la Windows 3.x ja Mac OS Classic taas
sitten on "epäaitoa" moniajoa.
Tero P. Mustalahti
Jussi Heino
> BBBS kiilasi tähän rakoon. (Heinoa kai itseäänkin tympivät MBBS:n
> puutteet, ja kun ei uutta, parannettua versiota kuulunut, oli sen pakko
> tehdä sellainen itse. :)
Minulle asia kerrottiin niin että Kim Heino (ei sukua) jonkin
vedonlyönnin tms. uhoomissession päätteeksi koodasi oman boksisoftan.
Oletettavasti taustavaikuttimena oli myös mainitsemasi seikat.
Aluksi BBBS toimi vain BCG MBBS:n "door"-sovelluksena.
En muista että käyttikö ensin peräti MBBS:n messagebasea.
"Door" nopeutti varmasti funktionaalisen boksisoftan tekemistä,
ja tuo alkuperäinen muistelemani lähtökohta olikin "koodaisin itte
semmosen neljässä tunnissa"-tyylinen.
--
MBBS/BBBS SysOp evp. 921-alueelta
Teemu Likonen
paikallisten ilmiöiden sosiaalisesta merkityksestä ja teknisestä
toteutuksesta. Sääli on leikata kaikki pois, mutta minulla oikein mitään
lisättävää enää. Asiaa kirjoitit.
(Toinen asia on keskusteluryhmän valinta. Puhutaan yleisesti sähköisen
viestinnän kulttuurista, mutta tuon reippaasti mukaan myös peruskoulun
äidinkielen opetusta eli kieliasiaa. Päätin sitten pysyä tässä
ryhmässä.)
Jukka Aho <jukk...@iki.fi> wrote:
> Tämän asian tiimoilta olen itse pohtinut lähinnä sitä, mahdetaanko
> vielä nykyäänkään kouluissa äidinkielen tunneilla harjoitella
> kirjallista itseilmaisua verkkoympäristössä (sähköpostit,
> postituslistat, nyyssiviestit, foorumit.) Onko opetusohjelmassa tilaa
> moiselle? Onko opettajilla jo riittävästi näkemystä ja kokemusta että
> asiaa edes _uskallettaisiin_ opettaa - tai koettaisiin
> _tarpeelliseksi_ opettaa?
Kyllä hieman opetetaan. Voimassa oleva normiasiakirja eli Perusopetuksen
opetussuunnitelman perusteet 2004 (http://www.oph.fi/info/ops/) antaa
kyllä tilaa kaikenlaisten tekstilajien tutkimiselle äidinkielen
tunneilla. Lisäksi mediakasvatus on peruskoulussa ns. läpäisyaineena.
Sille ei ole varattu tuntimäärää, mutta sen sisältöjä tulee opettaa
muiden aineiden yhteydessä. Esimerkiksi äidinkieli ja kuvataide voidaan
hyvin yhdistää mediatekstien opetukseen. Uskontokin sopii hienosti
asiaan liittyvien eettisten kysymysten pohdintaan. Opetuksen
toteutuksessa tuntijakoa ja ainerajoja ei enää nähdä niin kankeasti kuin
meidän kouluaikoina.
Seuraavaksi joitakin opsista poimimiani asioita. Äidinkielen ja
kirjallisuuden osalta mainitaan mm. seuraavaa:
Äidinkieli ja kirjallisuus on tieto-, taito- ja taideaine, joka saa
sisältöaineksensa kieli- ja kirjallisuustieteestä sekä
viestintätieteistä. Oppiaineen pohjalla on laaja tekstikäsitys:
tekstit ovat puhuttuja ja kirjoitettuja, kuvitteellisia ja
asiatekstejä, sanallisia, kuvallisia, äänellisiä ja graafisia sekä
näiden tekstityyppien yhdistelmiä.
Tekstin käsite on siis nykyaikaistettu koskemaan oikeastaan mitä tahansa
välitettyä merkitystä. Tätä vasten täytyy opsia lukeakin: kun puhutaan
teksteistä tarkoitetaan juuri tätä laajaa tekstikäsitystä. Sitten
sähköiseen viestintään liittyviä konkreettisia poimintoja tavoitteista
ja sisällöistä. Jos asia enemmän kiinnostaa, kannattaa lukea varsinaista
opsia. Sieltä on asiayhteyskin paremmin nähtävissä kuin näistä
irrallisista poiminnoista.
Vuosiluokat 1 - 2, tavoitteet
Oppilaan luku- ja kirjoitustaidot kehittyvät. Oppilas
- kehittää luku- ja kirjoitustaitoaan, myös medialukutaitoaan,
sekä viestintävalmiuksiaan tietoteknisessä oppimisympäristössä
Vuosiluokat 3 - 5, tavoitteet
Oppilaan vuorovaikutustaidot karttuvat. Oppilas
- oppii erilaisissa viestintätilanteissa aktiivisen kuuntelijan ja
viestijän taitoja; hän rohkaistuu osallistumaan keskusteluihin
ja pyrkii ottamaan vastaanottajaa huomioon omassa viestinnässään
- oppii toimimaan tekstiympäristöissä, joissa sanat, kuvat ja
äänet ovat vuorovaikutuksessai
Oppilaan taito tuottaa tekstejä ja hyödyntää niitä eri tarkoituksiin
kehittyy. Oppilas
- oppii rakentamaan erilaisia tekstejä sekä suullisesti että
kirjallisesti
- oppii kirjoittamaan sujuvasti käsin, saa kokemuksia erilaisten
tekstien tuottamisesta tekstinkäsittelyohjelmalla ja oppii
käyttämään viestinnän välineitä
Oppilaan suhde kieleen, kirjallisuuteen ja muuhun kulttuuriin
syvenee. Oppilas
- oppii perustietoja mediasta ja hyödyntää viestintävälineitä
tavoitteellisesti.
Vuosiluokat 6 - 9, tavoitteet
Oppilaan vuorovaikutustaidot karttuvat. Oppilas
- harjaantuu toimimaan puhujana, lukijana ja kirjoittajana
tavoitteellisesti, eettisesti ja vuorovaikutussuhdetta rakentaen
erilaisissa viestintäympäristöissä koulussa ja sen ulkopuolella
Oppilaan taito tulkita ja hyödyntää erilaisia tekstejä kehittyy.
Oppilas
- kehittää tekstityyppien ja tekstilajien tuntemustaan ja tottuu
ennakoimaan, millaista luku-, kuuntelu- tai tiedonhankintatapaa
tekstilaji ja tavoite edellyttävät
Oppilaan taito tuottaa tekstejä ja hyödyntää niitä eri tarkoituksiin
kehittyy. Oppilas
- oppii ottamaan huomioon tilanteen, viestintävälineen ja
vastaanottajan teksteissään
Vuosiluokat 6 - 9, keskeiset sisällöt
Vuorovaikutustaidot
- omien luku-, viestintä- ja mediankäyttötottumusten sekä -taitojen
arviointia
Puhe-esitysten ja kirjoitelmien laatiminen
- tekstien suuntaamista eri kohderyhmille ja erilaisiin
viestintävälineisiin ja -tilanteisiin
- erilajisten tekstien kirjoittamista käsin ja tietotekniikkaa
hyödyntäen
(Ja muistamme siis koko ajan sen laajan tekstikäsityksen.)
Tuntuu vähän ikävältä irroittaa nämä asiayhteydestä, ja haluan nyt
lisätä ainakin sen, että nämä sähköiseen viestintään liittyvät
tavoitteet ja sisällöt kuuluvat aina laajempaan viestinnän, kielen tai
kulttuurin taitojen opettamiseen. Sähköisen viestinnän ja siihen
liittyvien kielellisten valmiuksien opettamista ei nähdä minään
erillisenä asiana - eikä pidäkään nähdä - vaan osana normaaleja
kansalaistaitoja.
Näemme, että erilaiset mediatekstit tulevat tavoitteisiin mukaan jo 1 -
2-luokilla. Kun kielelliset valmiudet paranevat, tulee hyvin pian myös
erilaisten viestintätaitojen opettaminen. Poiminnoissani ei aina puhuta
konkreettisesti tietotekniikasta tai mediateksteistä, mutta yleinen
henki opsissa kyllä on, että erilaiset viestintäympäristöt, -välineet ja
-tilanteet tarkoittavat todella vähän kaikkea, mitä ne voivat tarkoitaa.
Joten siis...
> - - Nykyään olisi varmastikin hyödyllisempää opettaa vaikkapa
> tehokkaita lainauskäytäntöjä ja ylipäänsäkin viestien rakenteen
> hahmottamista - -
...tämäkin on oleellinen osa sähköistä viestintää. Itse aion taatusti
opettaa kunnollisia lainauskäytäntöjä ja esimerkiksi saada oppilaat
huomaamaan, miksi top-postaus ei oikein palvele asiaa kovin hyvin. Oman
(tosin vielä kovin vähäisen) tuntumani perusteella oppilaat ovat todella
motivoituneita keskustelemaan nimenomaan sähköisen viestintäkultturin
ilmiöistä.
Tietoteknisesti ja viestinnällisesti aktiivisimmat oppilaat ovat
varmasti jo itse huomanneet, että erilaisilla "I <3 Ninni" tms.
merkinnöillä saadaan välitettyä merkityksiä. Ne ovat sähköisen
viestinnän "kielioppia", sen kulttuuria, ja siten peruskoulun viestinnän
opetukseen kuuluvaa.
> Mielestäni tällaiset viestinnälliset asiat kuuluisivat nimenomaan
> äidinkielen opetuksen piiriin; eivät tietotekniikan tunneille.
> Jotenkin vain ounastelen, että silloin, kun sähköposti- ynnä muuta
> viestintää kouluissa opetetaan, keskittyy opetus yleensä tekniikkaan,
> eikä millään tavalla sisältöön tai asian viestinnälliseen puoleen.
Kyllä vain kuuluvat - ja ihan opsinkin mukaan nykyään. Käytännössä asiat
tietenkin toteutuvat monella tavalla. Usko pois, että nimenomaan
perusopetuksen sisältö ja menetelmät on melkoinen intressitahojen
kohtaamispaikka. Jokaisella melkein tuntuu olevan omanlaisensa näkemys,
mitä siellä pitäisi opettaa ja miten. Itse pidän siitä, että kun meillä
Suomessa koulutetaan opettajia suhteellisen korkealle, heille annetaan
myös mahdollisuus muodostaa opsin puitteissa persoonallinen näkemys
opetuksesta. Tästähän seuraa, että menetelmät ja sisällötkin
vaihtelevat, mutta onpahan kasvatus ja opetus sitten ihmisten näköistä
ja makuista hommaa, kun voi omana persoonanaan olla mukana.
Jukka Aho
linkin aikaisempaan keskusteluun:
<http://google.fi/groups?threadm=JHOxe.55$WM2.31%40read3.inet.fi>)
Teemu Likonen wrote:
> Tekstin käsite on siis [Perusopetuksen opetussuunnitelman
> perusteissa] nykyaikaistettu koskemaan oikeastaan mitä
> tahansa välitettyä merkitystä.
Välineriippumaton periaate kuulostaa hyvältä. Hyvältä kuulostaa myös
opsin luettelo "Viestintä- ja mediataito" -aihekokonaisuuden keskeisistä
tavoitteista ja sisällöistä:
--- 8< ---
TAVOITTEET
Oppilas oppii
- ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja vastuullisesti sekä
tulkitsemaan muiden viestintää
- kehittämään tiedonhallintataitojaan sekä vertailemaan,
valikoimaan ja hyödyntämään hankkimaansa tietoa
- suhtautumaan kriittisesti median välittämiin sisältöihin
ja pohtimaan niihin liittyviä eettisiä ja esteettisiä arvoja
viestinnässä
- tuottamaan ja välittämään viestejä ja käyttämään mediaa
tarkoituksenmukaisesti
- käyttämään viestinnän ja median välineitä tiedonhankinnassa,
-välittämisessä sekä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
KESKEISET SISÄLLÖT
- omien ajatusten ja tunteiden ilmaisu, erilaiset ilmaisukielet
ja niiden käyttö eri tilanteissa
- viestien sisällön ja tarkoituksen erittely ja tulkinta,
viestintäympäristön muuttuminen ja monimediaisuus
- median rooli ja vaikutukset yhteiskunnassa, median kuvaaman
maailman suhde todellisuuteen
- yhteistyö median kanssa
- lähdekritiikki, tietoturva ja sananvapaus
- viestintätekniset välineet ja niiden monipuolinen käyttö
sekä verkkoetiikka.
--- 8< ---
> Käytännössä asiat tietenkin toteutuvat [opetuksessa] monella
> tavalla.
Jos asiaa ajatellaan nimenomaan tietoverkkoviestinnän kannalta, oletan,
että käytännön ongelmana on ainakin vielä nykyään usein se, että
opettaja tietää aiheesta vähemmän kuin oppilaansa. Äkkipäätä ajatellen
tätä voisi tietysti pitää positiivisenakin asiana: muksut ovat niin
kiinnostuneita jostain koulussa(kin) käsiteltävästä aiheesta, että ovat
siinä jo täysinoppineita, eivätkä tarvitse lisäopetusta! Käytännössä
asia ei tietenkään ole näin, vaan se, mitä oppilaat ovat sähköisestä
viestinnästä luonnostaan kaveriensa kanssa oppineet, on vain osa siitä,
mikä olisi hyvä osata.
Jos tarkoituksena on opettaa sellaisia käytäntöjä, joita ei välttämättä
opi itsestäänselvyytenä viiden minuutin teinichattailun jälkeen, tai
joiden merkityksen ymmärtäminen vaatii asian syvempää hahmottamista (ja
sellaista pohdiskelua, jossa asiaa tarkastellaan välillä myös
objektiivisemmin tai empaattisemmin, eikä pelkästään omasta
näkövinkkelistä), voi olettaa, ettei opsin tavoite tietoverkkojen osalta
toteudu, _ellei_ opettajalla itsellään ole näistä asioista riittävästi
omakohtaista näkemystä ja kokemusta.
Asia tietysti korjaantuu ajan myötä itsestään - sitä myötä kun
tietoverkkoja jo lapsuudestaan ja nuoruudestaan saakka käyttäneitä
opettajia tulee työmarkkinoille - mutta ainakin vielä tällä hetkellä
lienee työelämässä paljon sellaistenkin ikäpolvien opettajia, jotka
eivät samalla tavalla luontevasti ja sutjakasti päivittäin itse käytä
sähköisiä keskustelujärjestelmiä kuin oppilaansa, saati sitten ole edes
yhtä tietoisia niiden käytännöistä ja normeista.
> Sähköisen viestinnän ja siihen liittyvien kielellisten valmiuksien
> opettamista ei nähdä minään erillisenä asiana - eikä pidäkään nähdä
> - vaan osana normaaleja kansalaistaitoja.
Oikein hyvä muotoilu. Mutta itseäni kiinnostaa, voiko tämä käytännössä
toteutua -etenkään tietoverkkojen ja niissä tapahtuven viestinnän
osalta - jollei opettajan koulutus ja käytettävissä oleva oppimateriaali
jollain tavalla asiaa erityisesti tue ja ota huomioon?
En tiedä, missä laajuudessa uusille opettajille koulutetaan näitä
asioita, kuinka paljon vanhoja opettajia täydennyskoulutetaan, ja miten
suuressa määrin oppikirjojen tekijät ovat asiaa käsitelleet. Oletan,
että nykyisissä oppikirjoissa asiasta jo jonkin verran on juttua.
(Tyypillisessä nykyajan äidinkielen oppikirjassa voin ehkä sieluni
silmin kuvitella olevan jopa muutaman kuvituskuvan ja tekstikappaleen
verran asiaa sähköpostiviestistä, webbisivusta tai chattiohjelmasta!)
Kuitenkin pelkään, että asiaa on käsitelty melko pintapuolisesti, ja
moni sähköisen viestinnän kannalta tärkeä _käytännön viestinnällinen_
asia ja käytäntö jää vaille huomiota. Jos näin on, opettaja, joka haluaa
käsitellä aihetta monipuolisemmin, joutuu itse olemaan supervalveutunut
ja kokoamaan omat opetusmateriaalinsa omilla painotuksillaan, ilman,
että valmiista materiaalista olisi sen suurempaa apua. (Sellainen
opettaja, joka puolestaan _ei_ ole valveutunut, tyytynee kirjan tai muun
helposti saatavilla olevan valmiin materiaalin ohjaamaan pintapuoliseen
käsittelyyn, joka tietysti pahimmillaan on suppeampi kuin oppilaiden oma
tietämys aiheesta.)
> Itse aion taatusti opettaa kunnollisia lainauskäytäntöjä ja
> esimerkiksi
> saada oppilaat huomaamaan, miksi top-postaus ei oikein palvele asiaa
> kovin hyvin.
Kysymys, johon varsinaisesti haen vastausta on, oletko tässä suhteessa
vain yksittäinen positiivinen ja valveutunut poikkeus vertaistesi
joukossa, vai tekevätkö nykyään myös muut, vähemmän harrastuneet
äidinkielen opettajat näin.
Jos kävelen satunnaiselle opettajanhuoneelle haastattelemaan kollegojasi
aiheesta, mitä luulet: osaavatko he esimerkiksi selittää, millaisia
lainauskäytäntöjä on olemassa ja mitkä ovat niiden edut ja haitat, tai
miten jotain sellaista viestinnällistä yksityiskohtaa kuin
rivinalkuisten väkästen määrää olisi tulkittava? Tai kykenevätkö
suoralta kädeltä perustelemaan sen, milloin on mahdollista käyttää
HTML-muotoista viestitekstiä ja missä yhteyksissä se taas ei ole
suotavaa? Pystyvätkö kertomaan, miten kappalejaot kannattaa
viestitekstiin merkitä? Voivatko sanoa kuin pyssyn suusta, miksi viestin
otsikkokenttään ei kannattaisi itse viestitekstissä suoraan viitata? Jos
menen tällaisia (helposti "teknisiksi" tulkittavia) kysymyksiä
esittämään, saanko osakseni vain ihmetteleviä katseita, vaikka kyse on
pohjimmiltaan nimenomaan _viestinnällisistä_ asioista, joihin jokainen
Internetiä ja sähköpostia käyttävä - todennäköisesti myös kyseiset
opettajat itse - törmäävät päivittäin?
> Oman (tosin vielä kovin vähäisen) tuntumani perusteella oppilaat
> ovat todella motivoituneita keskustelemaan nimenomaan sähköisen
> viestintäkultturin ilmiöistä.
Osittain kiinnostus selittynee myös sillä, että sähköinen viestintä
koetaan vielä melko pitkälti vain nuorisokulttuuriin kuuluvaksi:
vanhemmat ikäpolvet harrastavat sitä rajoittuneemmin ja kömpelömmin, jos
ollenkaan (poislukien vanhat Internet-jäärät ja muut gurut.) Tämäkin
tilanne tietysti muuttuu ajan myötä, mutta vielä toistaiseksi on
useimmiten niin, että tyypillisellä mummola-mummulla ei ole
sähköpostiosoitetta, Skypeä, Messenger-tunnusta tai edes tietokonetta,
eikä vanhemmillakaan niitä välttämättä ole, mutta kaikilla kavereilla
on. Nuoren näkövinkkelistä katsottuna ollaan ikään kuin nuoren omalla
pelikentällä, jossa useimmat vanhemmat pelaajat ovat täysiä tumpeloita.
> Tietoteknisesti ja viestinnällisesti aktiivisimmat oppilaat ovat
> varmasti jo itse huomanneet, että erilaisilla "I <3 Ninni" tms.
> merkinnöillä saadaan välitettyä merkityksiä. Ne ovat sähköisen
> viestinnän "kielioppia", sen kulttuuria, ja siten peruskoulun
> viestinnän opetukseen kuuluvaa.
En taida tähän viitsiä nyt laittaa kyseisen symbolin hiljattain
esitettyä toista tulkintaa. Varoitan vain, että myös sivumerkitykset on
hyvä tietää, niin pysyy kärryillä siitä, mille ne riiviöt tirskuvat. :)
> Usko pois, että nimenomaan perusopetuksen sisältö ja menetelmät
> on melkoinen intressitahojen kohtaamispaikka.
Se on helppo uskoa - joskaan asiaa ei tietysti tule ulkopuolisena
välttämättä aktiivisesti ajatelleeksi tuolta kannalta. (Tommy Tabermann
on varmaan vastavuoroisesti aivan yhtä huolissaan siitä, että kouluissa
ei perehdytä runousoppia riittävässä määrin, vaan jauhetaan vain jotain
sähköistä viestintää, jonka koululaiset muutenkin oppivat kavereiltaan!)
> Itse pidän siitä, että kun meillä Suomessa koulutetaan opettajia
> suhteellisen korkealle, heille annetaan myös mahdollisuus muodostaa
> opsin puitteissa persoonallinen näkemys opetuksesta. Tästähän
> seuraa, että menetelmät ja sisällötkin vaihtelevat, mutta onpahan
> kasvatus ja opetus sitten ihmisten näköistä ja makuista hommaa,
> kun voi omana persoonanaan olla mukana.
Persoonallinen liikkumavara on tietysti hyvä juttu sinänsä, ja se
varmaan motivoi opettajaakin paremmin kuin opetushallituksen viskaalien
norsunluutorneissaan viimeistä piirtoa myöten suunnittelema
pakkopaita-opetusohjelma.
Itseäni kuitenkin kiinnostaa tämän asian tiimoilta juuri päinvastainen:
sen selvittäminen, mikä tällä hetkellä on sellaista kiveen hakattua
perusasiaa ja perussisältöä, joka koulujen opetusohjelmissa liittyy
sähköiseen viestintään, ja joka on jo nykyään ylhäältä alaspäin
annettuna, yksiselitteisesti erikseen mainiten _määrätty_ koko
ikäluokalle opetettavaksi ja aihepiirinä käsiteltäväksi. :)
Ymmärrän, ettei kovin yksityiskohtaisia määrittelyjä ole tehty.
Jos tarjolla olevaa materiaalia luetaan kuin piru Raamattua,
mainitsemaltasi sivulta (http://www.oph.fi/info/ops/) löytyvä
"Kielitaidon tasojen kuvaustaulukko" on sikäli mielenkiintoinen, että
siellä erikseen mainitaan osattavina asioina kyltit, kirjalliset
vastaukset kysymyksiin, muistilaput, postikortit, säätiedotukset,
henkilötietojen kirjaaminen, sanelut, henkilökohtaiset kirjeet,
lappuset, puhelinviestit, hakemukset, mainokset, kirjeet ylipäänsä,
ruokalistat, aikataulut, käyttöohjeet, pikku-uutiset, hakemukset,
taulukot, kalenterit, kurssiohjelmat, keittokirjat, kuvaukset, tarinat,
lehtiartikkelit, esitteet, yksinkertainen kaunokirjallisuus,
muistiinpanot, lyhyet selostukset selväpiirteisen keskustelun tai
esityksen pohjalta, novellit, viihde- ja tietokirjallisuus, raportit,
yksityiskohtaiset ohjeet, arvostelut, liikekirjeet, yhteenvedot,
päivälehdet, novellit, kaunokirjallisuus ylipäänsä, esseet, muodollinen
tai epämuodollinen selostus ja muistiinpanot jatkotehtäviä varten.
Ainoa lueteltu asia, jonka voi - jos opettaja niin haluaa asian
tulkita - katsoa liittyvän esimerkiksi työpaikan sähköpostiviestintään,
postituslistoilla tai muilla sähköisillä keskustelupalstoilla käytyyn
keskusteluun, on "Osaa kirjoittaa henkilökohtaisia ja julkisempiakin
viestejä, kertoa niissä uutisia ja ilmaista ajatuksiaan tutuista
abstrakteista ja kulttuuriaiheista, kuten musiikista ja elokuvista."
Tässäkään kohdassa ei kuitenkaan suoranaisesti yksilöidä, että oppilaan
tulisi osata käyttää mitään tiettyä sähköistä viestintävälinettä (kuten
esimerkiksi kirjoittaa järjellisiä sähköpostiviestejä), kun taas sen
sijaan esimerkiksi puhelimen osalta eksplisiittisesti mainitaan
"puhelinviestit", tai perinteisten paperikirjeiden osalta mainitaan
useitakin erilaisia kirjetyyppejä.
Tätä hiukan vierastan. Jos sähköisen viestinnän yleisiä nykyaikaisia
muotoja ei voida tällaisissa luetteloissa erikseen nimeltä mainita,
jäävät ne vääjäämättä opetuksessa vähemmälle huomiolle kuin ne
viestinnän muodot, jotka _on_ taulukossa erikseen mainittu. (Eivät
varmaankaan sinun opetuksessasi, mutta niiden muiden.)
Taulukosta saa esimerkiksi sen käsityksen, että sen laatija pitää
perinteistä kirjettä (peräti kuusi mainintaa) edelleen paljon
tärkeämpänä hallittavana asiana kuin sähköpostia (ei yhtään mainintaa,
ellei epämääräistä yleisluontoista "viesteistä" puhumista yhdessä
kohdassa sellaiseksi lasketa.)
* * *
Selvennettäköön vielä, ettei tarkoitukseni ole millään tavalla hyökätä
äidinkielenopetusta tai -opettajia vastaan. Päinvastoin. Kunhan vain
nurisen siitä, että sellaisia asioita kuin esimerkiksi järkeviä
lainauskäytäntöjä (tämä nyt on vain yksi esimerkki, mutta toistan sitä,
koska se on nimenomaan viestinnällinen eikä niinkään tekninen kysymys,
ja siten esimerkkinä käyttökelpoinen!) ei toistaiseksi vielä yleensä ole
missään "virallisesti" ihmisille opetettu. Jokaisen verkonkäyttäjien
sukupolven on pitänyt sellaiset asiat oppia kantapään kautta tai
vanhempien verkonkäyttäjien välittämänä perimätietona.
Kuten tiedetään, aina sellainen oppi ei mene perille, tai kuitataan
olankohautuksella. Syitä tähän on monia: asiaa ei ehkä ole riittävän
varhaisessa vaiheessa omaksuttu, tai sen perusteluja ei ole ymmärretty,
tai sähköinen ympäristö saatetaan ylipäänsä mieltää paikaksi, jossa
mitään sääntöjä ei ole, eikä tarvitse noudattaa. Oli syy mikä hyvänsä,
tämä johtaa siihen, että muutoin arkielämässään järkevä ihminen
rymistelee sähköisessä viestintäympäristössä kuin norsu
posliinikaupassa, eikä välttämättä edes tajua tekevänsä niin.
Liikenneanalogiat ovat aina hauskoja, joten esitän sellaisen: monet
Internetissä mellastavat tavalliset ihmiset ovat yhtä arvaamattomia,
tuhoisia ja tietämättömiä kuin autokoulun käymättomät autokuskit.
Kaikista ei tietenkään millään saada leivottua teiden ritareita -
tahallaan häiriköiviä ja muista piittamattomia ihmisiä löytyy aina -
mutta se, että "ajokortin" oppimäärä käytäisiin hyvin perustellen läpi
jo peruskoulussa, vieläpä mahdollisimman vastaanottavaisessa vaiheessa,
olisi joka tapauksessa positiivista kehitystä: silloin ihmisellä ainakin
olisi jo alusta alkaen jonkinlainen mielikuva siitä, että verkossakin
_on_ olemassa tiettyjä viestinnällisiä ideaaleja, joita kohti fiksun
kirjoittajan ja viestijän _odotetaan_ pyrkivän.
Tämä ei estä sitä, etteikö systeemiä vastaan voi edelleen tahallaan
asettua poikkiteloin, mutta ehkä ohjaisi nykyistä useamman laiskasti
kirjoittavan tai viestinnällisistä tai viestintäyhteisöllisistä
ideaaleista vähät välittävän ryhdistäytymään ja tarkkailemaan omaa
ulosantiaan - myös verkossa. "Kun jo kerran koulussa opettaja sanoi,
että..."
* * *
Mietin pitkään, ohjaisinko tämän viestin .koulutukseen, .kieleen tai
johonkin vastaavaan ryhmään, mutta päädyin siihen, että kirjoitan
nimenomaan netissä vallitsevan kulttuurin kannalta, joten juttu pysyköön
.atk.kulttuurissa.
--
znark
Teemu Likonen
> Teemu Likonen wrote:
>
>> Itse aion taatusti opettaa kunnollisia lainauskäytäntöjä ja
>> esimerkiksi saada oppilaat huomaamaan, miksi top-postaus ei oikein
>> palvele asiaa kovin hyvin.
>
> Kysymys, johon varsinaisesti haen vastausta on, oletko tässä suhteessa
> vain yksittäinen positiivinen ja valveutunut poikkeus vertaistesi
> joukossa, - -
Olen vain yksittäinen tapaus. Asian positiivisuus onkin sitten eri
kysymys ja valveutuneisuuden tasokin riippuu näkökulmasta :)
> Jos kävelen satunnaiselle opettajanhuoneelle haastattelemaan
> kollegojasi aiheesta, mitä luulet: osaavatko he esimerkiksi selittää,
> millaisia lainauskäytäntöjä on olemassa ja mitkä ovat niiden edut ja
> haitat, - -
Vastaus on tietysti, että eivät osaa. Tavallisia ihmisiä he ovat, ja
harva mitenkään erityisesti harrastaa tietotekniikkaa tai siihen
liittyvää viestintää. Osaavat tietokoneista ja netistä sen, minkä
tavallinen aikuinen osaa. Vanhoista Usenet-friikeistä tai
modeemiliikenteen harrastajista ei ole riittävän painokkaaksi
vaikuttajaksi suuriin massoihin ja esimerkiksi opettajankoulutukseen.
(Kuka ottaisi opettajankoulutusta antaviin yliopistoihin yhteyttä?)
>> Usko pois, että nimenomaan perusopetuksen sisältö ja menetelmät on
>> melkoinen intressitahojen kohtaamispaikka.
>
> - - Tommy Tabermann on varmaan vastavuoroisesti aivan yhtä huolissaan
> siitä, että kouluissa ei perehdytä runousoppia riittävässä määrin, - -
Niinpä. Kuulin meidän liikunnan didaktiikan lehtorilta (LitT, KM) varsin
vakuuttavat perusteet, miksi liikuntaa oikeastaan pitäisi olla puolet
lapsen kouluajasta. Vahinko etten niitä enää muista. Ei tämä lehtori
vakavissaan asiaa ajanut, kunhan esitti, että tällainenkin näkökulma on.
Jostain luin, että jos kaikki aineopettajat saisivat toivomansa määrän
viikkotunteja luokkaa kohti, olisi peruskoululaisilla 60-tuntinen
viikko. On luonnollista pitää omaa alaa tärkeänä. Melkein jokainen
näkemys voidaan perustella hyvin. Puhumattakaan tietysti siitä, että
vielä oppilaiden vanhemmatkin usein tietävät tai "tietävät", mitä sille
omalla lapselle kuuluu opettaa ja miten.
Nykyisestä OPSista vähennettiin valinnaisaineiden osuutta ja lisättiin
äidinkieltä, matematiikkaa ja luonnontieteitä. Muutos aina heijastaa
yhteiskuntaa ja neuvotteluissa ovat vahvoilla sellaiset arvot, jotka
ovat yhteiskunnassa yleisestikin vahvoilla.
>> heille [opettajille] annetaan myös mahdollisuus muodostaa opsin
>> puitteissa persoonallinen näkemys opetuksesta. - - mutta onpahan
>> kasvatus ja opetus sitten ihmisten näköistä ja makuista hommaa, kun
>> voi omana persoonanaan olla mukana.
>
> Persoonallinen liikkumavara on tietysti hyvä juttu sinänsä, ja se
> varmaan motivoi opettajaakin paremmin - - Itseäni kuitenkin kiinnostaa
> tämän asian tiimoilta juuri päinvastainen: sen selvittäminen, mikä
> tällä hetkellä on sellaista kiveen hakattua perusasiaa ja
> perussisältöä, - -
Tekee mieli muistuttaa siitä, että perusopetuksen alaluokilla ei edes
ajatella opetuksen pääasiallisen tehtävän olevan tiettyjen ja
täsmällisten tiedollisten valmiuksien aikaansaaminen. Siellä rakennetaan
sosiaalista ihmistä, joka omaksuu mahdollisimman hyvät oppimisen taidot.
Ne ovat sitä ns. perussisältöä. Syvällisempi tieto omaksutaan myöhemmin.
Persoonallinen liikkumavara ei siis ole ensisijaisesti opettajan
motivoimiseksi. Se liittyy tähän sosiaalisuutta painottavaan näkökulmaan
peruskoulun alaluokilla.
Muistutan vielä siitäkin, että luokanopettaja on Suomessa
kasvatustieteen maisteri, ja hänen varsinainen asiantuntemuksensa
painottuu kehitys-, oppimis- ja sosiaalipsykologiaan sekä yleisesti
vuorovaikutustaitoihin. Alalle suuntautuneet ihmiset ovat varsin
empaattisia ja sosiaalisesti taitavia ihmisiä, niin kuin mielestäni
pitääkin. (Itseäni en uskalla mennä kommentoimaan - varmaan suurikin
poikkeus :-) )
> Ymmärrän, ettei kovin yksityiskohtaisia määrittelyjä ole tehty.
Jep, yksityiskohtaisia sisältöjä ei löydy. Liittyy juuri edelliseen: se
ei ole opetuksen painopiste ainakaan peruskoulun alaluokilla.
Meillähän on tietysti myös tämä kulttuuritiedon kasautumisen pedagoginen
ongelma. On paljon sellaista vanhaa, jonka koetaan olevan tärkeää ja
jopa "niitä ihan perusasioita". Kaikki vanhat ns. perusasiat pitäisi
välittää tuleville sukupolville. Samaa aikaan kulttuuri muuttuu ja tulee
jatkuvasti uutta; tulevaisuuttakin pitäisi osata hieman ennakoida.
Silloin tällöin kuuluu kritiikkiä "vanhalta kansalta", että nykyajan
koulu harrastaa esim. äidinkielessä kaikkea typerää viestintää,
mediakasvatusta ja draamapedagogiikkaa ja jättää lauseenjäsennyksen tms.
"perusasiat" vähemmälle. Vastakkainen ja varsin yleinen formaalin
kasvatuksen kritiikki on, että se ei elä nykyajassa vaan opettaa vanhoja
asioita vanhoin menetelmin. Alalla liikkuu tämän ilmiön kärjistävä
sanontakin:
Olemme tämän päivän koululaisia, käymme eilispäivän kouluja,
joissa toissapäivän opettajat valmentavat meitä keskiaikaisin
menetelmin ylihuomisen ongelmiin.
(Muunnelmia esiintyy.)
Joka tapauksessa on äärettämön vaikea kysymys, mikä on sitä
"perusasiaa", joka kuuluu kaikille. Siitä ei ole konsensusta, vaan eri
intressitahot pitävät puoliaan, ja valtakunnallinen opetussuunnitelma on
tämän tappelun tulos. Tilanne vaikeutuu kulttuuritiedon kasautuessa.
Niinpä enemmän ja enemmän ajatellaan - ja tämä alkaa näkyä jo
OPSeissa -, että tulevaisuuteen ei voida vastata puhtaan tiedollisen
sivistyksen avulla vaan tehokkaiden _oppimistaitojen_ ja sosiaalisten
taitojen avulla. Tiedon katsotaan muuttuvan nopeasti. Koulussa koetetaan
oppia oppimaan ja saamaan asioista jonkinlainen ennakkojäsennys, jotta
uuden tiedon "oikeanlainen" omaksuminen helpottuisi.
> Taulukosta saa esimerkiksi sen käsityksen, että sen laatija pitää
> perinteistä kirjettä (peräti kuusi mainintaa) edelleen paljon
> tärkeämpänä hallittavana asiana kuin sähköpostia (ei yhtään mainintaa,
> ellei epämääräistä yleisluontoista "viesteistä" puhumista yhdessä
> kohdassa sellaiseksi lasketa.)
Ehkä hän ajattelee, että paperille kirjoitettu, toiselle osoitettu kirje
sisältää ajatuksena kaiken oleellisen, mitä ihmisten väliseen
kirjalliseen viestintään kuuluu. Kirjeessähän on suurin piirtein
kyseessä omien ajatusten ja tunteiden ilmaisemisesta toiselle. Lapsilla
nimenomaan tämä toiselle ihmiselle kirjoittaminen, toisen huomioiminen,
vaatii harjoittelua, ja kirje on tekstimuotona erittäin hyvä pedagoginen
apuneuvo siihen. Ajatus lukijaa varten kirjoittamisesta (mitä lapsilla
ei aluksi ole lainkaan) on tässä asiassa oleellisempi opetuksen
painopiste kuin tekstimuotoon liittyvät yksityiskohdat. Tietysti
tekstimuodon hallitseminenkin on tätä toisen huomioon ottamista, mutta
se on tekniikkaa siihen verrattuna, että yleensäkin on henkinen valmius
luoda omissa ajatuksissa toisen ihmisen näkökulma.
Tästä kaikesta huolimatta olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että
sähköisen viestinnän taitoja pitäisi opettaa hieman enemmän ja että
opettajilla pitäisi olla paremmat valmiudet siihen. Tästä
jälkimmäisestähän se on kiinni. (Soitelkaa jo niihin yliopistoihin.)
Yksi syy on tietysti se, että ne ovat kansalaisen perustaitoja ja ilmiö
"aktiivinen kansalaisuus" toteutuu enemmän ja enemmän sähköisen
viestinnän kautta. Medialukutaito laajassa merkityksessä - ja sähköinen
viestintä sen osana - tulee uskoakseni olemaan yksi henkilön
yhteiskunnasta syrjäytymistä selittävä tekijä. En tiedä, onko tästä
vielä tutkimustietoa.
Toisenkin näkökulman toit esiin: nuoret - jopa pienet lapsetkin - ovat
joskus (usein?) aikuisia edellä sähköisen viestinnän taidoissa - ainakin
tekniikan osalta. Opettaja, joka hallitsee sen puolen hyvin, pääsee
lähemmäs lasten ja nuorten viestintäkulttuuria ja siten "henkisesti"
paremmin vuoropuheluun lasten ja nuorten kanssa. Erotuksena siis siitä,
että opettajakin jää lasten näkökulmasta jonnekin kaukaiseen aikuisten
maailmaan eikä kunnon kohtaamista synny sukupolvien välillä. Lyhyesti
ilmaistuna sukupolvien välinen kuilu pienenee, kun opettaja on selvillä
nuorten jutuista. Minä saan "nuorekkuuspisteitä" näistä kainalon tasalle
yltävistä hiuksistakin :-)
Sivuhuomautuksena, että Opettaja-lehdessä oli joskus
Keskustelua-palstalla Irc-gallerian ylläpitäjän kirjoitus. Siinä paitsi
selitettiin, mistä on kyse, mutta myös kehotettiin opettajia
kasvattamaan nuoria hyviin käytöstapoihin netissä ja kertomaan mm.
Irc-galleriassa seksuaalisesti provosoivien kuvien vaaroista.
(Siellä on monia minunkin opettamia lapsia esillä, ei onneksi mitenkään
provosoivasti. Itse en ole.)
> Mietin pitkään, ohjaisinko tämän viestin .koulutukseen, .kieleen tai
> johonkin vastaavaan ryhmään, mutta päädyin siihen, että kirjoitan
> nimenomaan netissä vallitsevan kulttuurin kannalta, joten juttu
> pysyköön .atk.kulttuurissa.
Olkoon täällä. Sen verran on yleistä asiaa, että vaikea on rajata.
Vaihdoin kuitenkin otsikkoa.
Teemu Likonen
> Jukka Aho kirjoitti:
>> Taulukosta saa esimerkiksi sen käsityksen, että sen laatija pitää
>> perinteistä kirjettä (peräti kuusi mainintaa) edelleen paljon
>
> Ehkä hän ajattelee, että paperille kirjoitettu, toiselle osoitettu
> kirje sisältää ajatuksena kaiken oleellisen, mitä ihmisten väliseen
> kirjalliseen viestintään kuuluu.
Niin, tähän unohtui vielä tehdä yleistys.
En nyt tarkkaan tiedä, mitä OPSin kirjoittaja ovat ajatelleet, mutta
todennäköisesti eivät ajattele niiden miljoonien lueteltujen
tekstilajien olevan opetuksen kohteena sinänsä. Niin kuin aiemmassa
viestissäni kirjoitin, esim. kirje on paljolti _pedagoginen väline_. Sen
avulla päästään todelliseen tai todellisen kaltaiseen
viestintätilanteeseen. Erilaisnten kirjeiden ja tekstilajien kautta
tutustutaan erilaisen sisällön tuottamiseen ja lukijan huomioimiseen eri
tavalla. Se on tietysti myös kulttuurin eri viestintämuotoihin
tutustumista. Tästä näkökulmasta nimenomaan monipuolisuus on
hyödyllistä. Ei jotain ostoslistaa _sinänsä_ opeteta. Tärkeimmät
viestintämuodot - mitä ne sitten ovatkin - ansaitsevat kyllä olla myös
opetuksen kohteena sinänsä.
(Mainittakoon sekin, että valmistun vasta ensi keväänä; en siis vielä
opeta yhtäjaksoisesti missään. Lyhempiä opetusharjoitteluja on kuitenkin
joka vuosi.)