Olen nyt kokeillut Scribus-ohjelmaa ja havainnut tällaisia juttuja:
- Ohjelmaan voi ladata kerralla maksimissaan n. 70-100 sivua. Muutoin ohjelma jumittuu. Sopiva sivumäärä voisi olla: 80 = 5 * 16 sivua.
- Muutoinkin ohjelma on aika hidas: 70 sivun tiedosto avautuu n. minuutissa. Käyttö itsessään on nopeaa ja sujuvaa.
- Ohjelmassa ei voi aloittaa automaattista sivunumerointia määrätystä arvosta, esim. 81, vaan se alkaa aina 1:stä. Täten sivunumerointi on hoidettava "käsipelillä".
- Ohjelmassa voidaan määritellä erilaisia tyylejä, esim. vasen sivu, oikea sivu, jne. Näin voidaan saada esim. sivunumero joko vasempaan tai oikeaan reunaan. Tämä tyyli on asetettava kullekin sivulle käsin raahaamalla ko. tyyli halutun sivun "päälle".
- Sivuille voi asetella helposti eri kokoisia kuvia: yhden sarakkeen levyisiä tai koko sivun levyisiä. Samoin kuvatekstit on helppo laittaa (erilliseen tekstikehykseen) kuvan alle. Ja ne pysyvät paikallaan vaikka sulkee tiedoston ja avaa esim. seuraavana päivänä!!
Yhteenveto:
Scribus vaatii alussa melko paljon töitä: sivujen numerointi ja määrittely oikea/vasen, mutta sen jälkeen työskentely on sujuvaa. Esim. perhetaulujen muutokset, esim. laps(i)en lisäys aiheuttaa rivien valumisen yli sivulle 81. Mutta koska erillisiä tiedostoja olisi "vain" 7, niin tuon hännän kopioiminen seuraavaan tiedostoon ja sen hännän kopioiminen seuraavaan, jne. ei olisi kovinkaan suuri työ verrattuna muutoksen vaikutukseen materiaalissa myöhempänä oleviin kuviin.
LaTeX
Scribus ei ole ainoa ilmainen taitto-ohjelma netissä. Monia, satoja, jopa tuhansia, kirjoja on "kuulemma" tehty myös ohjelmalla: TeX. Netissä se löytyy myös mm. nimillä: LaTeX, MiKTeX, jne. Nämä muut ohjelmat on tehty TeX-järjestelmän päälle, ja sisltävät joukon käyttöä helpottavia makroja.
LaTeX (http://fi.wikipedia.org/wiki/Latex) on suunniteltu varsinkin matematiikan, fysiikan, kemian, ym. kirjojen tekoon, ja siinä on helppo kirjoittaa esim. matemaattisia tai kemiallisia kaavoja.
Kokeilin LaTeX'ia sukukirjan teossa (tällä kertaa Windows Vista-koneessani):
1. Koska sukukirjan materiaali on .rtf-tiedostossa, niin ensin se piti muuttaa .tex-muotoon rtf2latex2e-scriptillä (löytyy netistä).
3. Sitten kohdassa 1. tehty tiedosto luettiin LaTeX-editoriin ja se teki tiedostosta .pdf-tiedoston.
4. Koska kohdassa 3. muodostunut .pdf-tiedosto oli "puutteelinen": marginaalit olivat n. 2,5 cm ja teksti oli yhdessä sarakkeessa, niin .tex-tiedostoa piti hieman muokata käsin.
5. Muokkauksen jälkeen .pdf-tiedosto oli jo aika hyvä. Sivunumero on vakiona alhaalla keskellä sivua, mutta sitäkin voi mahdollisesti muokata. Erilainen sivunumerointi parillisille ja parittomille sivuille taitaa olla mahdotonta(?).