Ensimmäinen kirje: Ystävyyden illuusioista ja lukijuudesta (tammi 2023)
Pauliinan kuukausikirje
Hyvä lukijani,
Sanoin että lähettäisin tämän kirjeen myöhemmin tässä kuussa, mutta enhän minä malttanut odottaa! Kävi niin kuin aina, kun olen alkanut puhua jollekulle ajatuksissani. Ainoa tapa vapautua hiljaisesta päänsisäisestä monologista on avata suunsa, tai tässä tapauksessa laskea sormet näppäimistölle.
Olen miettinyt parasosiaalisia suhteita siitä asti, kun luin tuosta käsitteestä eräästä somevaikuttajaa käsittelevästä artikkelista. Parasosiaalisella suhteella tarkoitetaan siis suhdetta ihmiseen, jonka koemme ystäväksi, vaikka oikeasti vain seuraamme hänen elämäänsä tavalla tai toisella. Omaelämäkerrallisia teoksia kirjoittaneena ihmisenä tiedän jotakin tästä samastumisesta. Monet kirjojani lukeneet ihmiset suhtautuvat minuun kuin ystävään. Se on joskus hämmentävää, mutta enimmäkseen on ihan mukavaa saada osakseen lämmintä kohtelua.
Jokin tässä ilmiössä silti vaivaa minua. Kaiketi se, miten näitä suhteita valjastetaan markkinoimiseen. Vähän niin kuin puhelinmyyjä kertoi Kalevan jutussa vastikään: ”Ensin myyn heille itseni, sitten tuotteen.” En haluaisi osallistua sellaiseen. Tai ainakaan en tahdo leikkiä kenenkään ystävää saadakseni hänet ostamaan asioita.
Tätä kirjettä ei siis kirjoita ystäväsi vaan kirjailija, jolla on monia eri syitä lähestyä sinua. Jotkut syyt ovat suorastaan yleviä niin kuin vaikkapa halu rakentaa yhteyttä muihin. Toiset ovat kai moraalisesti neutraaleja niin kuin mieltymykseni kirjeisiin ja kirjoittamalla ajattelemiseen sekä toiveeni siitä, että somella olisi pienempi rooli ammatillisessa elämässäni. Mutta sitten on myös syitä, jotka ovat puhdasta oman edun tavoittelua. Haluan esimerkiksi laajentaa lukijakuntaani ja pysyä ihmisten mielissä, kun he käyvät kirjakaupassa ostoksilla tai valitsevat lukemista kirjastosta ja äänikirjapalveluista.
Tekeekö se tästä kirjeestä sitten teeskentelyä? Toivon ettei.
Tärkein syyni kirjoittaa sinulle
taitaa olla se, että välttelen erästä toista projektia. Tämän vuoden aikana tarkoitukseni on kirjoittaa käsikirjoitus, joka kyllä innostaa minua mutta joka
on toistaiseksi pelkkä kokoelma sekalaisia ajatuksia, ideoita ja luettua
aineistoa. Jos en koskaan alkaisi toden teolla kirjoittaa sitä, se saisi säilyä
mielessäni täydellisenä. Ensimmäinen luovan työn kynnys on aina haluttomuus hyväksyä tekevänsä jotakin inhimillistä ja siksi väistämättömän virheellistä. Mukavampaa olisi kirjoittaa
kirjeitä, tai somettaa, tai siivota. Ehkä on hyvä, että olen luvannut vaivata
teitä vain kerran kuukaudessa.
Raahessa viime päivät ovat olleet hämäriä. Pimeän kauden jäljiltä kaipaan valoa, aurinkoisten hetkien toiveikkuutta ja energiaa. On vaikea tavoittaa kirkkaita ajatuksia, kun maailma näyttää niin samealta, mutta onneksi päivät sentään pitenevät. Merkitsen kalenteriini niiden mitan. Tänään lumipilvien peittämä aurinko on horisontin yläpuolella klo 10.06–15.54. En ole varma, miten tuo tieto minua hyödyttää.
Valitsin tarkkaan kirjeeni ensimmäiset sanat. Ei ystävä vaan lukija. Ei rakas mutta hyvä. Jos en uskoisi siihen, että kirjoittamalla voidaan jakaa merkityksiä tuntemattomien kesken (jopa niin etteivät he välttämättä ole sekuntiakaan elossa samaan aikaan), koko ammatiltani katoaisi pohja. Entä miksi lukija on hyvä? Ajattelen kai, että lukijoina meistä tulee esiin piirteitä, joihin emme välttämättä yllä itse elämässä. Olemme sallivampia ja tyynempiä kaiken sen edessä, mitä todellisuus sisältää.
Minulle helpoin tapa sietää jotakin vastoinkäymistä on kuvitella se osaksi elämästä ja olemassaolon kamppailusta kertovaa tarinaa. (Ellei hankaluus sitten ole sukkahousujen silmänpaon kokoluokkaa, jolloin se soveltuu paremminkin yksityiskohdaksi koomiseen kertomukseen.) Ehkä tavasta olisi apua myös sinulle? Jos haluat kokeilla, kuvittele itsesi tarinan päähenkilöksi ja ala tarkastella hänen todellisuuttaan kiinnostuneen kertojan silmin. Mikä päähenkilösi elämässä on erityistä, havaitsemisen ja kenties myös kunnioituksen arvoista?
Kaikkea hyvää tammikuuhusi! Kirjoitan seuraavan kerran helmikuussa, mutta vähän luulen, että puhun sinulle ajatuksissani jo ennen sitä.
Pauliina
P.S. Kirjeeseen ei voi vastata suoraan, mutta minut tavoittaa osoitteesta pauliina...@gmail.com