Valuuttasodassa perässähiihtäjiä rangaistaan reaalitalouden murentumisella

[Jari Jakonen]

Valuuttasodassa perässähiihtäjiä rangaistaan reaalitalouden
murentumisella. Mitä tehdä ettei euroalueemme ja maamme aivan jäätyen
jähmettyisi paikalleen muiden tulen alle?

Sami Miettisen Uuden Suomen Puheenvuorojen
- 'EKP:n korot linjaan FED:in kanssa - miten setelirahoitus kopioidaan
reilusti?' 2.5.2013
- 'Korieuro - sietämättömän kevyt lippalakki?' 21.8.2012
pohjalta käsittävää kiteytystä vapaasti haparoiden omaan suuhun
sopivaksi koettaen -JJ:

https://www.facebook.com/jarisakarijakonen/posts/674776632556241



EKP:n korot linjaan FED:in kanssa - miten setelirahoitus kopioidaan
reilusti?

EKP:n korkotaso vihdoinkin linjassa FED:in kanssa - neljän ja puolen
vuoden jälkeen. USA:n keskuspankki FED laski oman tavoiteohjauskorkonsa
0-0,25% välille jo vuoden 2008 joulukuussa. Kesti siis neljä ja puoli
vuotta ennen kuin EKP:n korkovuoristorata saapui amerikkalaisten
vahvasti monetaristisesti elvyttävien kollegoidensa tasolle. Ohjauskoron
voi vielä tiputtaa 0,25%-tasolle, ja talletuskorot voidaan määrätä
negatiivisiksi, jolla olisi pankkiveron ominaisuuksia.

Mutta FED:illä on valuuttasodassa käsissään ylivoimaisen tehokas ase:
määrällisen elvytyksen valttikortti (quantitative easing). Tähän
tykitykseen Euro-17 maiden on kyettävä vastaamaan.

EKP:n on ryhdyttävä ostamaan markkinoilta arvopapereita suoraan
taseeseensa. Mutta tällä puolen Atlanttia tarkoituksenmukaisinta on
ostaa arvopapereita kaikista Euro-17-maista pääoma-avaimen suhteessa.
Kansalliset keskuspankit voivat sitten taata ELA-hätärahoituksen tavoin
määrällisen elvytyksen kohteet. Myös arvopaperin tyypin valinta on syytä
jättää kansallisille keskuspankeille, kuten Suomen Pankille.

Reilu EKP-pääoma-avainperusteinen setelirahoitus lisäisi rahan määrää
Euroalueella asukasmäärän ja bruttokansantuotteen suhteessa (EKP:n
pääoma-avaimen määrittämisperiaatteet). Näin se voitaisiin tulkita
neutraalina ratkaisuna olevan linjassa EKP:n mandaatin kanssa, jonka myt
voidaan tulkita estävän vain yksittäisen maan setelirahoituksen.

Toinen mielenkiintoinen tie olisi kohdistaa setelirahoitus
hyvälaatuisiin vakuudellisiin velkakirjoihin. EKP:n pääjohtaja Mario
Draghi ilmoitti että se alkaa tutkia mahdollisuutta edistää
vakuudellisten joukkovelkakirjojen hyytynyttä markkinaa. USA:ssa on oltu
jo hyvän tovin liikkeellä tälläkin rintamalla: FED ostaa
kiinteistövakuudellisia velkakirjoja (ABS) joka kuukausi 40 miljardia
USD pitkäaikaisten liittovaltion velkakirjojen 45 miljardin USD ostojen
lisäksi.

Valuuttasodassa perässähiihtäjiä rangaistaan reaalitalouden
murentumisella. Toinen tie on toivoa että mm. USA, Japani ja Sveitsi
luopuvat vapaaehtoisesti valuuttasodan aseistaan, joihin kuuluu
jättimäiset setelirahaostot kansallisesti tärkeiksi katsottuihin
arvopapereihin. Tuota tietä odotellessa tosin Euroalueen
ulkoilmamuseoituminen kiihtyy...



Korieuro - sietämättömän kevyt lippalakki?

Viime vuonna euron valuuttakurssi oli pahimmillaan yli 1,5 dollaria
vastaan. Eläkkeelle lähtevän EKP:n pääjohtajan Jean-Claude Trichetin
kunnia-asiana oli lähteä saksalaissäntillisesti kovan valuutan
kyseenalaisena sankarina takaoikealle (tai missä lie kovan valuutan
sankarit asuvatkaan). Läksiäislahjanaan hän tuuppasi ohjauskorot kaksi
kertaa ylöspäin ja kieltäytyi laskemasta niitä ennen lähtöään. Miehen
”Impeccable record”-puhe on jäätävä klassikko yhden totuuden palvomisesta.

Eurossa on rakenteellinen ongelma, jonka Timo Soini on popularisoinut
ns. lippalakki-ongelmaksi: sama lippis ei sovi omenan (Suomi, Hollanti,
Saksa eli vahvemmat taloudet) ja melonin (Kreikka, Espanja, Italia eli
heikommat taloudet) päähän. Timo Soini on sinänsä loogisesti ehdottanut
kahden lippiksen mallia. Omenoiden ja melonien koko vaihtelee kuitenkin
maittain joten saksalaisten rakentama pohjoisen euro kiristelisi Suomen
päätä ikävästi ja etelän euro olisi varmaankin kreikkalaisille sekin
liian kireä.

Ehdotin vuoden 2011 marraskuussa Euron pelastamista
valuuttakorimäärittelyn kautta, jotta saisin julkisen referenssin
Wolfsonin kilpailun esitykselleni. Toistan kuitenkin mallini, koska
siinä jokainen Euro-17 maa saa rinnakkaisvaluutan, mutta esimerkiksi
käsittelemäni valuutan uudelleenmäärittelyongelma poistuu lähes kokonaan
ja jokainen valtio voi itse toteuttaa reilua setelirahoitusta
vahingoittamatta muita euromaita kuin vähän ja välillisesti sen
EKP-avaimen suhteessa.

Mallissani kilpailukykyongelmia tai mahdollisia kuplia voidaan ratkaista
monetaristisesti maakohtaisesti, toisin kuin nykyisessä euron
määrittelyssä, jossa ainakin Kreikan kohtalona lienee taas
Belize-tyylinen alaskirjaus.

Käytännössä mallini olisi paluu Euroopan valuuttamekanismin ECU-koriin
90-luvun loppupuolen tuntumissa ja vapauttaisi kansallisvaltiot
toistensa rahapolitiikan harmonisoinnin pakkopaidasta. Euro jäisi
elämään hyödyllisenä liike-elämän ja turistien käytännön valuuttana.

Korieuro ei olisi vahva tai heikko vaan markkinaperusteinen - se olisi
17:n rinnakkaisvaluutan joka päivä vaihtuva summa. EKP voisi yhä olla
osa rakennetta Euroalueen vakausrahaston kaltaisena tekijänä.
Suosittelisin kuitenkin yhtä erittäin merkittävää eroavaisuutta euron
alkuhistoriaan verrattuna: kelluvia valuuttakursseja.

ECU-putkeen ja myöhemmin nykyiseen euroon mentiin 90-luvulla jäykin
kurssein. Euro on nyt kiinteä valuuttakurssijärjestelmä. Mallini suurin
heikkous Trichetin kaltaisesti ajattelevissa piireissä onkin sen
markkinaperusteisuuden sietämätön keveys.


http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139329-ekpn-korot-linjaan-fedin-kanssa-miten-setelirahoitus-kopioidaan-reilusti
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114624-korieuro-siet%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4n-kevyt-lippalakki


--
Mikä Maailmaa Liikuttaa (Kuusela/Sjöstedt/Jakonen)
http://liikuttaa.ning.com/
http://www.kslmedia.fi/kuuntele/radio-ohjelmia/mika-maailmaa-liikuttaa-2/