Jeesus Jumalan Poika
Vesa-pappi
eli opista Kristuksesta. Oppi oli ollut selvä apostoleiden aikana,
Kristus käsitettiin ilman muuta Jumalaksi ja ihmiseksi,
kokonaisuudessaan. Siitä todisti jumalanpalvelusliturgia ja liturgiset
liikeet kumarruksineen ja polvistumisineen, apostolien saarna ja
heidän seurakunnille uskomnsa "Kristuksen oppi" sekä Herran asettamat
sakramentit.
Miksi oppi Kristuksesta oli niin tärkeä, että jopa yhden oppilauseen i-
kirjaimen perusteella kokoonnuttiin eri ehtoollispöytään eikä
tunnustettu toista kristilliseksi kirkoksi. Yksi kirjain!
Oikea oppi Kristuksesta on perustana oikealle saarnalle Kristuksesta.
Oikeaa saarnaa taas ei voi olla, jos henkilö ei ole oikein tunnustanut
ja saanut oikeaa opetusta. Oikea usko tarkistettiin
pakanakäännynnäisiltä, ja jos he tunnustivat oikein, kuten heille oli
tarkoin opetettu, heidät kastettiin ja otettiin seurakuntaan.Niitä ei
kastettu, jotka tunnustivat väärin, tai jättivät tarkoituksella
jotakin pois. Alkuvaiheessa, kun vielä elettiin ja toimittiin keskellä
juutalaista ympäristöä, ei tarvittu kuin tunnustus, jonka Kandaken
hoviherra lausui esimerkillisesti: "Minä uskon Jeesuksen Kristuksen
Jumalan Pojaksi." (Apt. 8:37 VK).
Harhaoppien sekoittaessa kristittyjä, tarvittiin tarkempi tunnustus,
että usko oikeaan Kristukseen säilyisi. Kristus ei tule väärän opin
mukaisen saarnan mukana. Opin on oltava, kuten se tänään lausutaan
kolmessa uskontunnustuksessa.
Kokonaan toinen asia on sitten erehtyminen ja puutteellisuus. Se
sanoo: "Saatan erehtyä, mutta harhaoppinen en tahdo olla". Erehtyminen
ei ole ylpeyttä, sellaista, joka hylkää Kristikunnan 2000-vuotisen
todistuksen, vaan meidän perisynnistä johtuvaa puutteellisuuttamme.
Kristitty tahtoo ojentautua Raamatun opin mukaiseen Kristukseen, ei
omien kokemusten tai karismaattisten saarnaajien tai vahvaluontoisten
pappien ja piispojen määrittelemään Kristukseen, vaan koetellun opin
mukaiseen ja siten saarnattuun Kristukseen. Tosi on Lutherin lause:
"Jos etsit Kristusta Raamatun ulkopuolelta, löydät vain perkeleen".
Jokainen tunnustuksessa pysynyt pappi on pappisvihkimyksessään antanut
hyvän tunnustuksen ja lupauksen, liittynyt mielihyvin kolmeen
uskontunnustukseen sekä niitä oikein selittäviin tunnustuskirjoihin.
Myps saarnamiehet ovat konfirmaatiolupauksessaan Herran alttarin
edessä tunnustautuneet oikeaan oppiin. Väisty niitä pappeja, jotka
ovat luopuneet tunnustuksesta.
Pysytään tunnustuksessa, uskotaan Kristukseen, joka
sovintokuolemallaan sovitti meidät Jumalan kanssa! Että voisit tämän
uskoa ja saisit kuulla uudelleen ja uudelleen evankeliumin
muuttumattomana, on meillä tunnustukset. Ne ovat tarkistettuja ja
koeteltuja saarnoja Kristuksesta, ja sitä ne voivat olla, koska ne
perustuvat tarkoin apostolisiin kirjoituksiin.