Toinen laintaulu / neljäs käsky

[Vesa-pappi]

Toinen laintaulu sisältää ihmisten keskinäiseen elämään liittyvät
käskyt. Luojamme on kiinnoostunut arkipäivästämme, siitä mitä me
teemme, miten harjoitamme ammattiamme, miten elämme perheessä,
yhteiskunnassa ja seurakunnassa. Jumalan ihastus on ihmislapset. On
turvallista, kun tietää, että emme ole täällä yksin omin nokkinemme,
vaan Herramme on kanssamme ja johtaa mietä tahtonsa tietä.

Toisen laintaulun aloittaa käsky vallasta ja alamaisuudesta. Jumala on
luonut ihmisen elämään muiden kanssa. Ihmiset järjestätyvät
yhteisöihin sen tähden, että meihin on luotu sellainen tarve.
Yhteiselämä ei onnistu, jos yhteisöllä ei ole asetettua järjestystä.
Vastuunkantajat, johtajat, työntekijät, opettajat, taiteilijat,
kasvavat ja kasvattajat... nämä kaikki ovat yhteisörooleja. ON taito
olla johtaja. Taito on myös olla alamainen. Kaikki me olemme näitä
molempia eri yhteisöllisissä suhteissa.

Ihmisen ensimmäinen yhteisö on perhe. Se on ihmiselämän
harjoittelumaaperä. Perhe on hyvä kasvualusta sen tähden, että se ei
ole ihmisten itsenäisesti kehittelemä instituutio, vaan sen alkuperä
ja asettaminen on Jumalalta. Jumala loi Adamin ja Eevan ja asetti näin
miehen ja naisen välisen avioliiton lasten kasvupaikaksi. Lasten kasvu
on ollut Jumalalle sellainen erityishuoli, että hän on tahtonut pitää
itsellään lasten kasvualustan muodostamisen.
Perheen asettamisessa ensimmäiseksi yhteisöksi voidaan nähdä sellainen
tarkoitus, että Jumala sen kautta ulottaa siunaavan vaikutuksensa
kaikkiin muihinkin yhteisöihin, joihin kasvavat ihiset sitten
liittyvät ja kantavat niissä vastuuta. Kun kasvatus "onnistuu" se
tuottaa siunausta (Tässä kohtaa jokaisen vanhemman päät painuvat ja
mieleen tulee arka rukous, "Johdata Herra minua isänä ja äitinä
antamaan näille lapsille jotakin sinun siunauksestasi".)

Ei voi kuin ihmetellä sitä jumalallisen rakkauden ja hyvän johdatuksen
määrää...

Vesa