Katekismuksellaan Luther liittyi kirkon keskiaikaiseen perintöön,
johon kuului perusoppien kansankieliset selitykset. Muun muassa
Suomessa roomalaiskatolisella kaudella piispa Mauno Särkilahti määräsi
v. 1492 Isä Meidän, Ave Marian ja uskontunnustuksen lisäksi pappeja
saarnaamaan ja opettamaan rippikaavaa kansankielellä. Tehtävän
laiminlyönnistä annettiin papille kuuden markan sakko. Böhmin
hussilaisten keskuudessa oli v. 1440 kirjoitettu tsekinkielinen
"lasten selitykset".
Ensimmäiseksi Vähä katekismus julkaistiin tauluina, jotka voitiin
ripustaa kodin seinille. Näin Luther teki omassa kodissaan
opettaakseen lapsiaan ja talonväkeään. Saman vuoden (1529)
toukokuussa, viisi kuukautta taulujulkaisujen jälkeen katekismus
julkaistiin kirjana ja osoitettiin esipuheen mukaan "kirkkoherroille
ja saarnaajille". Rippiopetus "Mitä rippi on?" lisättiin vuonna 1531
kasteen ja ehtoollisen väliin.
Jo ennen uskonpuhdistuksen alkamista Luther oli opettanut katekismusta
katolisen tavan mukaan. Hän oli kuitenkin poikennut yleisestä tavasta
opettaa syntiluetteloita ja siveysluetteloita, joita esiintyi
seurakunnissa ja jotka usein syrjäyttivät varsinaiset uskonkappaleet.
Hän sanoi, että " kymmeneen käskyyn, uskontunnustukseen ja Herran
rukoukseen totisesti, mitä Raamattu sisältää ja mikä aina on
saarnattava, jopa kaikki mikä kristityn tulee tietää, perinpohjin ja
yllin kyllin sisältyy".
Kuinka usein mekin syrjäytämme uskon pääkohdat keskittymällä
yhdenteentoista käskyyn eli "siveysluetteloihin"! Pelastus ja raitis
hengellinen elämä syntyy ja vahvistuu ja usko säilyy vain uskon
pääkohtien saarnalla.
Vesa