Ensimmäinen käsky

[Vesa-pappi]

Jumala kirjoitti sormellaan kahteen kivitauluun pyhän ja
muuttumattoman tahtonsa. Kaikki kymmenen käskyä ovat tärkeitä ja
luovuttamattomia, koska Jumala on ne itse antanut. Yhden rikkominen on
kaikkien rikkomista ja kapina Jumalaa vastaan.

Luther sanoi sattuvasti eräässä kohdassa, kun hän sanoi kaikkien
opinkohtien olevan yhdessä ainoassa opinkohdassa ja yhden opinkohdan
olevan kaikissa opinkohdissa. Tällä hän tarkoitti Jumalan tahdon
yhtenäisyyttä. Jumala joka on antanut opinkohdan sovituksesta on sama,
joka on antanut myös opinkohdan neitseestäsyntymisestä. Jos valitset
toisen, mutta torjut toisen - mielestäsi vähemmän tärkeän - torjut
myös sen, minkä itsellesi tärkeänä valitsit. Tämä ei johdu Jumalan
antaman kristinopin sisäisestä logiikasta ja yhtenäisyydestä, vaan sen
ohella myös Jumalasta itsestään. Jumalan tahdon, lain ja evankeliumin
ja jokaikisen opinkohdan kotimaa on taivaassa Jumalan olemuksessa
itsessään. Jos ihminen valitsee vain yhden, hän hylkää silloin kaikki
muutkin. Tämän synnin nimi on ylpeys: ihminen asettuu Jumalan tahdon
tuomariksi jaottelemaan, mikä hänen tahdossaan on tärkeää ja mikä
vähemman tärkeää - kauppatavaraa tiukan paikan tullen! Sama ajatus on
Herramme sanassa Jaakobin kautta: "Sillä joka pitää koko lain, mutta
rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän,
joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et
teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja." (Jaak. 2:10-11).

Kuitenkin Kristus itse opettaa, että on jotakin, mikä laissa on
"ensimmäinen" ja "suurin" ja mikä sitten on "toinen" ja "tämän
vertainen". Lainopettaja kysyi Jeesukselta: "Opettaja, mikä on suurin
käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun
Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta
mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän
vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Matt.
22:36-40)

Vastauksessaan Jeesus lainaa Mooseksen lain toista kohtaa. Kohta
tunnetaan Israelin kansan uskontunnustuksena, 'shema'na. "Kuule,
Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa,
sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja
kaikesta voimastasi." (5. Moos. 6:4-5). Tällä Jeesus ei suinkaan
syrjäytä 10 käskyn lakia, vaan tiivistää sen tavalla, joka oli tuona
aikana yleisesti käytetty. Laissa on Jeesuksen mukaan kyseessä rakkaus
Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen.

Jumala on olemisen keskus, lähde, alkusyy. Hän on Ensimmäinen. Siksi
rakkaus Jumalaan on ja täytyy olla ensimmäisenä. Silloin Jumala itse
saa jäsentää meidän kaiken toimintamme maailmassa. Jumala tahtoo olla
elämämme keskus, lähde ja synnyttäjä. Kun me olemme Jumalassa, me
saamme syyn myös kuulla hänen "toista käskyään" - rakastaa hänen
luomakuntaansa.

Kun me sitten lähdemme kristittyinä täyttämään hänen "toista"
käskyään, Jumala ei jätä meitä meidän oman harkintamme tai sisäisen
valaistuksen varaan. Hän on antanut sanassaan rakkaudelle sisällön. Se
on kirjoitettu selväsi ja jokaiselle ymmärrettävällä tavalla
kymmenessä käskyssä. Ei saa valehdella, sortaa, tehdä huorin, tappaa,
vaan suojella, tukea, rohkaista lähimmäistä hänen kilvoittelussaan
Jumalan tahdon mukaisessa elämässä. Herran apostolit saarnasivat
kristityille ja maailmalle 10 käskyn etiikkaa Jumalan muuttumattomana
tahtona.

Millainen sitten on se Jumala, joka ilmoittaa itsensä ensimmäisessä
käskyssä (2 Moos. 20:2) Jahveksi (יְהוָ֣ה )? Mistään muusta me emme
voi tuntea häntä pelastavana ja rakastavana Isänä ja Poikana ja Pyhänä
Henkenä kuin Raamatusta. Jumala puhuu meille luonnossa, kansojen
historiassa, omassa elämässämme, mutta pelastajana hän ilmoittaa
itsensä vain sanansa kautta.

"Mielikuvitusjumala"
Veljelläni oli lapsuudessa leikeissään "Mielikuvitus-Jari". Jari tuli
aina paikalle, kun veljeni tarvitsi itselleen sopivaa leikkikaveria.
Jari oli hyvä kaveli.
Meilläkin voi olla Jumala-suhteessa oma "Mielikuvittus_Jumala". Mutta
hän ei ole hyvä kaveri. Me olemme vaihtaneet tosi Jumalan
"mielikuvitusjumalaan" silloin, kun luotamme omaan voimaamme, toisten
ihmisten viisauteen, ryhmähenkisyyden vakuuttavaan voimaan tai
psykologiaan. Me emme palvele oikeaa Jumalaa, jos me hylkäämme hänen
sanansa. Nimikristitty, joka sanoo uskovansa Jumalaan, mutta avoimesti
hylkää hänen tahtonsa ei palvele Jahvea vaan omaa
"mielikuvitusjumalaa". Vain se rakentaa Kristus-kalliolle, joka
kilvoittelee rakentaa Jumalan sanan mukaan. Sanan vääristelijät
rakentavat hiekalle, ja rakennus ei kestä koetusta, koska se ei
perustu Jumalaan vaan omaan mielikuvitusjumalaan ja sen jumalan paljon
kohtuullisempaan tahtoon! Mielikuvitusjumala ei ole Israelin Jumala
vaan ihmisen taitava itsepetos.