Seitsemäs viesti - maaliskuu 2010
Hyviä uutisia
Ympyrä sulkeutuu – on seitsemännen viestin aika, mikä merkitsee sitä,
että ensimmäisestä viestistä on vierähtänyt jo vuosi! Hienosti olen
pysynyt säännöllisessä kerran 2 kk:ssa -tahdissa. Listalle on kertynyt
75 vastaanottajaa, ja lisää saa kutsua, ystäville suositella.
---
Taas on hyviä uutisia viimeisen kahden kuukauden ajalta.
Päällimmäisenä mielessä on viimeisin nuortenviikonloppu ja KETKO-
viikonloppu. KETKO on ekumeeninen koulutusohjelma, jonka kävin itse
vuonna 2003 ja jossa olen useasti myöhempinä vuosina ollut mukana
katolisen kirkon edustajana. Tämän vuoden ketkolaiset saivat ehkä
historian parhaan katolisen viikonlopun, kun he saivat kuulla Tuomas
Nyyssölää, sisar Mariannaa MC, isä Briania OP, Massimo Mannellia,
allekirjoittanutta, Javier Salazaria, isä Marinoa ja Martti Savijokea.
Aiheina olivat mm. sääntökuntaelämä ja maallikkous kirkossa, paavius
ja Opus Dei.
Ketko-esitelmäni paaviudesta oli yhdistetysti myös Marian srk:n
katolisen nuortenillan alustus, ja saimme yllätysvieraaksi Puolan-
matkamme (Taizé-tapahtuma uutenavuotena) isäntäperheen pojan Mateusz
Chróstin, joka tarjosi puolalaisen ajatuksia paavista, erityisesti
JPII:sta. Hän oli mukana myös Tampereella, jossa nuortenillan teemana
oli maailmanparannus ja kehitysmaat. Söimme ja musisoimme
afrikkalaisittain ja opimme puhujavierailta hyväntekeväisyystyöstä.
Sekä Tampereella että Helsingissä tunnelma oli kenties paras kaikista
tähänastisista nuortenviikonlopuista, joita on järjestetty
kuukausittain viime syksystä alkaen. Toivomme yhtä valoisaa jatkoa, ja
suunnitelmissa onkin toiminnan levittäminen Kouvolan seurakuntaan,
johon kuuluu mm. monen katolilaisen Lahti. Rukoilemme, että saamme
papin mukaan 15.5. alkavaan nuortenviikonloppuun Kouvolaan. Lopuksi
täytyy vielä mainita hieno Tampereen nuortenilta kuukausi sitten,
jonne saimme puhujaksi Jasu Markkasen, raapustus.netin ylläpitäjän ja
Jalo Soturi -kirjan kirjoittajan. Kirjoja vaihdettiin siinä
alennushintoihin kivasti:)
Seuraavaksi päälimmäisenä mielessä on muutaman viikon takainen Norjan-
matkani. Osallistuin Oslossa järjestettyyn NKUR:n eli Nordisk katolsk
ungdomsrådin vuosikokoukseen, jossa pohjoismaisten katoliset
nuorisojärjestöt ottavat toisistaan mittaa – ei vaisinkaan, vaan
kertovat maansa tilanteesta ja saavat toisiltaan vinkkejä sekä
viettävät iloisen viikonlopun yhdessä rukoillen, keskustellen,
tanskalaisia lehmäleikkejä leikkien, olutta juoden ja skandinaviskaa
puhuen. Jos joku olisi tällaiseen kokoukseen halukas osallistumaan
vuoden päästä Tanskan pääkaupungissa (tietovisa – mikä se olikaan?:)
vihje: tanskalaiset lausuvat sen suunnilleen 'khöubnhaun'),
ilmoittakoon asiasta. Tanskalla oli tällä kertaa 4 edustajaa,
Ruotsilla 2, Norjalla 2, Suomella 1 ja Islannilla 0 (jes voitettiin
ainakin ne!:). Kehotan kiinnostuneita tutustumaan skandinavisiin kat.
nuortenjärjestöjen nettisivuihin: suk.se, nuk.no, duk.dk. Niin, meidän
olisi sitten fuk.fi :p
Nyt kuluneena viikonloppuna olin puolestaan Ruotsissa sukuloimassa ja
kaikenlaista kokemassa. Apologeettisesta näkökulmasta kertomisen
arvoista on erityisesti CredoAkademissa käyminen. Kyseessä on keskus,
joka järjestää vuoden kestävän apologiakoulutuksen halukkaille
opiskelijoille. Monet tulevat sinne lukion jälkeen vuodeksi ennen
muiden opintojen alkamista. Täten he pääsevät yliopistomaailmaan
hyvällä uskon perustalla. Luentosalin lisäksi rakennuksessa on
kirkkosali, toimistoja (tapasin myös johtajan Stefan Gustavssonin) ja
kirjamyynti. Tällainen olisi aika lailla unelmatyöpaikka. Voisi ottaa
rukoustarkoitukseksi moisen perustamisen Suomeen.
Satuin ensimmäisenä matkapäivänä huomaamaan CredoAkademin sivuilta,
että juuri sinä iltana tulisi Tukholman keskustassa olemaan väittely
ateistin ja teistin välillä Jumalasta ja moraalista. Pääsin kuin
pääsinkin paikalle, ja ilta oli erittäin inspiroiva. Kristillinen
väittelijä Mats Selander oli opiskellut William Lane Craigin
alaisuudessa, ja se näkyi ja kuului. Mielenkiintoisimmat hetket
koittivat kuitenkin itse väittelyn jälkeen, kun privaattiväittelyt ja
jatkokeskustelut alkoivat. Tapasin mm. syyrialais-ortodoksisen kirkon
(ns. khalkedonilainen kirkko) nuorukaisia, joiden kanssa puhuin
ruotsia ja vähän arabiaa, joista yksi oli erittäin syvällä
filosofiassa ja erittäin palava apologeetti. Oli mahtavaa seurata
vierestä hänen ja erään erittäin fiksun ateistifilosofin
ajatustenvaihtoa.
Sitten sain vielä ilokseni tajuta, että Tro och vetenskap -tapahtuma,
johon minut oli kutsuttu Facebookissa mutta johon en uskonut
pääseväni, järjestettiinkin juuri nyt sinä viikonloppuna, jona olisin
Ruotsissa. Konferenssiin oli kutsuttu puhumaan John Lennox, joka on
tullut tunnetuksi mm. väittelystään Richard Dawkinsia vastaan.
Perjantaina en päässyt kuulemaan hänen avausluentoaan, koska kävin
juuri samaan aikaan ensimmäistä kertaa kaukaisempien irakilaisten
sukulaisteni luona Södertäljessä, joka on kuin arabimaa (lähes puolet
asukkaista irakilaisia!). Lauantai-iltana pääsin kuitenkin kuulemaan
John Lennoxin ja Ruotsin humanistien puheenjohtajan Christer
Sturkmarkin väittelyä Jumalasta. Pääväittelijöillä oli apunaan myös
kakkosväittelijät. Tapahtuma oli menestys, kirkko oli täynnä ihmisiä,
ja kristityt veivät mielestäni aivan 2-0. Tästä kirjoitin lyhyesti
myös blogille, joka muuten nykyään toimii helpommin muistettavalla
nimellä hyviauutisia.net!
Toinen huippukeskus Ruotsissa on Newman-instituutti (John Henry
Newmanin mukaan, joka julistetaan syksyllä autuaaksi paavin
vieraillessa Englannissa – kuka haluaa lähteä mukaan?) Uppsalassa.
Siellä pääsin käymään myös lauantaina kesken
pappiskutsumusviikonloppua. Samassa rakennuksessa on juuri aloittanut
katolinen korkeakoulu, pappisseminaari ja peruskoulu. Instituutti
tarjoaa katolista teologian ja filosofian opetusta (kandin verran eli
3 v, josta parhaillaan puolet voi hyväksilukea ja loputkin tehdä
etätyönä netin kautta). Se on pääasiassa jesuiittavetoinen. Lupasin
mainostaa instituuttia Suomessa, ja jos täältä olisi muutamia
kiinnostuneita lukemaan itsensä ilmaiseksi katolisen teologian
kandiksi, he voisivat harkita asian tukemista ja jopa matkojen
tekemistä Suomeen hankkeen tiimoilta. Ymmärtääkseni vasta nyt syksyllä
instituutti aloittaa valtion hyväksymän opetuksen eli siis että voi
hakea opintotukea ja saada virallisest tunnustetun tutkinnon.
Instituutin kotisivut ovat www.newman.se Olkaa yhteydessä, jos asia
kiinnostaa.
Sitten vielä kirjarintamasta. Tukholmassa on katolinen kirjakauppa,
aivan mahtava sellainen, ja sellaistakin voisi rukoilla Suomeenkin.
Vietin siellä pari tuntia kirjoja läpi käyden ja muutaman ostaenkin.
Apologeettisen keskuksen rinnalla voisi unelmatyönä pyörittää kat.
kirjakauppaa. Kirjojen myymisen lisäksi ajattelen paljon myös niiden
kirjoittamista. Aiheita on paljon, suorastaan liikaa. Lisäksi pitää
miettiä ajoitusta, kustantajaa, tyyliä ja kohdeyleisöä. Ollessani
Johanneksen evankeliumia käsittelevässä retriitissä mieleeni tuli,
että voisin kirjoittaa Katoliselle Paavalille jatko-osan
Johanneksesta, ja sen jälkeen ehkä päättää trilogian Pietariin.
Lisäksi jos julkaisisin muunnellun version kandityöstäni Jumalan
valtakunnasta synoptisissa evankeliumeissa ja Ap.t.:ssa, jäljellä
olisi enää Jaakob ja Juudas, jotka voitaisiin niputtaa yhteen ja
viimeiseen kirjaan, ja täten tulisi käytyä läpi koko UT. Siinäpä vasta
projektia. Tällä välin Katolinen Paavali on taas arvosteltu uudessa
lehdessä, nyt suurimmassa toistaiseksi, eli Kotimaassa. Gradu
Paavalista Katekismuksessa edistyy – Ruotsin-matkan aikana sain tehtyä
kolmosluvun alustavasti valmiiksi, joten jäljellä on enää luku 5. ja
viimeinen johtopäätösluku 7. Tähtään huhtikuun puolenvälin
palautuspäivään.
Niin, mitäs muuta tässä 2 kk:n aikana on vielä tapahtunut... Noh,
Suomi on voittanut jääkiekon Olympiapronssia jne:) Teologianopinnoissa
on ollut viimeiset tentit, heprean loppukertaus meni hienosti ja
sitten oli vielä viimeinen tentti, jonka aiheena oli Vatikaani II ja
Paavali VI. Paavali VI:n 700-sivuinen elämäkerta perehdytti syvästi
hänen elämäänsä ja persoonaansa, josta voisin jakaa kanssanne muutaman
pointin. Hän oli paavina 63-78 eli Vatikaani II:n aloittaneen Johannes
XXIII:n ja Johannes Paavali II:n välissä (välissä oli myös Johannes
Paavali I vain kuukauden). Paavali VI ehti tehdä paljon sekä
perinteisen uskon, moraalin ja kirkkojärjestyksen säilyttämiseksi että
toisaalta ekumenian edistämiseksi. Edellisestä esimerkkeinä
kiertokirjeet ja lausunnot ehkäisyä, homosuhteita ja naispappeutta
vastaan sekä pappisselibaatin puolesta. Jälkimmäisestä esimerkkeinä
ortodoksisten kirkkojen kutsuminen sisarkirkoiksi ja vuoden 1054
ekskommunikaatioiden purku Konstantinopolin patriarkan kanssa sekä
uuden messun käyttöönottaminen. Hän oli myös ensimmäinen paavi, joka
kävi kaikissa maanosissa, ja hänetkin (kuten JP2) yritettiin murhata.
Elämäkerta kertoo hauskasti ja koskettavasti Paavali VI:n kuolemasta.
Siteeran valikoiden.
That evening Macchi and Dr Renato Buzzonnetti keep vigil with him.
They dare not touch the alarm clock he bought in Poland in 1924. Only
Paul knows how it works... ”It's 11 o'clock.” Paul opens his eyes and
looks at his Polish alarm clock: it shows 10.45. ”Look, he says, ”my
little old clock is as tired as me.” Macchi tries to wind it up but
confuses the alarm with the winder. ”Magee feels the pulse fading. At
9.41 the doctor says, ”The Pope is dead.” Then the Polish alarm clock
went off.
Kuoleman tulisi olla silmiemme edessä myös nyt kun lähestymme pyhää
viikkoa ja Jeesuksen kuolemaa. Hiljattain käsittelin gradussani kohtaa
Jeesuksen kuolemasta, ja erityisen voimakkaasti minuun iski jälleen
Paavalin kohta 2. Kor. 5:14-15, jossa hän järkeilee näennäisen
järjettömästi, että jos yksi on kuollut, niin kaikki ovat kuolleet.
Mutta jos Jumala tosiaan otti ihmisluonnon omakseen ja täten yhdistyi
kaikkiin ihmisiin, hänessä kaikki todella ovat mystisesti kuolleet ja
voivat saada elää, kuten pääsiäissunnuntain ilosanoma ilmoittaa, aivan
uutta elämää. Sovitus ei ole pelkkä ulkopuolellamme tapahtuva asia, ei
pelkkä Isän ja Pojan välinen asia, eikä kristillinen elämämme ole
taivaassa olevan Jumalan miellyttämispyrkimystä ulkoapäin annettuja
käskyjä noudattamalla. Kaikessa tässä on totuuden jyvä, mutta
näkemyksemme kristinuskosta on kovin puutteellinen, ellemme elä sitä
Paavalin julistamaa todellisuutta, että olemme itse Kristuksessa
kuolleet, jottemme enää eläisi itsellemme, vaan hänelle, joka on
kuollut ja noussut kuolleista meidän tähtemme. Pitäkäämme katseemme
tiukasti Golgatalla ja Jerusalemissa tämän pyhän viikon aikana. Ja
mehän tiedämme, missä nuo paikat meille ovat – omassa
seurakunnassamme. Alttarimme on Golgata, tabernaakkelimme on
Jerusalem. Uhrattu ja ylösnoussut Kristus – siinä elämämme alusta
loppuun.
Siunattua pyhää viikkoa ja pääsiäistä toivottaen
in Domino
Emil