Haluanko laihtua?
läski
> Terveelle ihmisille paino ei ole mikään juttu. Terveelle
> ja tasapainoiselle ihmiselle ruoka on ruokaa, polttoainet-
> ta elimistölle, ei vallan väline, ei lohduke, ei paha tai
> hyvä. Vain jotain, mitä on syötävä, että pysyy hengissä.
> Jos tankkaaminen on miellyttävää (= ruoka hyvää), niin mikäpä
> sen mukavampaa.
M.O.T
> Tutkimuksia on tehty. Ongelmana on se, että ihmiset ottavat
> laihdutuskuurin nimenomaan laihdutuskuurina (jonain, mitä
> noudatetaan aikansa ja sitten palataan vanhaan malliin)
> sen sijaan että he tekisivät ruokaremontin ja alkaisivat
> syödä terveellisesti sellaisia ruokia ja sellaisia määriä,
> etteivät enää lihoisi vaan pysyisivät terveenä ja hyvin-
> voimina.
Miten teet ruokaremontin jos inhoat kaikkea teollista paskaruokaa,
mitä KAIKKI ruoka nykyään on, rakastat vanhanaikaista suomalaista
kotiruokaa, koska se on aitoa, maistuu vielä joten kuten ruoalta, eikä
pahvilta ja koska geenisi ovat tottuneet siihen vuosisatojen ellei
tuhansien ajan?
> Ennen vanhaan ylipaino ja liian vähäinen lihasmassa ei
> ollut todellinen ongelma, koska tarjolla oleva ruoka
> oli kalorimäärältään niukempaa (tai sitä oli vähemmän)
> ja koska kaikki työ oli ruumiillisempaa (alkaen veden
> kantamisesta, vessaan menemisestä jne.). Ennen vanhaan
> yli 50 kiloa ylipainoa omaavat olivat todellinen harvi-
> naisuus, jenkkityyliin yli 100 kiloa ylipainoa omaavia
> ei ollut lainkaan. Ja nyt puhun ylipainosta suhteessa
> normaalipainoisiin, joiden BMI on välillä 20-25, en ano-
> rektisiin valokuvamalleihin.
Ennen vanhaan hoidettiin lehmiä ja tehtiin rankkoja maalaisemännän
töitä vuodet ympäriinsä. Lihaa ja läskiäkin oli luiden ympärillä ja se
oli terveyden merkki ja sitä ihannoitiin.
> Eikä ole vaan väärät elämäntavat -- jos koko perhe --
> tai kansakunta (vrt. jenkit) on ylipainoinen, kyse on
> vain vääristä ruokavalinnoista ja liian vähästä fyysisestä
> aktiivisuudesta, ei mistään kapinasta tai häiriöstä.
M.O.T mutta montako sukupolvea menee ennenkuin suomalainen metsäläinen
geenivaranto muuttuu porkkanan purijaksi ja makunystyrätkin hyväksyvät
sen ?
> Menemällä terapiaan, kohtaamalla omat heikkoutensa ja
> kasvamalla aikuisiksi. Ymmärtämällä sen, ettei sillä
> ole mitään väliä, mitä muut ajattelevat ja että siksi
> tärkeintä on olla sellainen, kuin millainen itse haluaa
> olla -- ei sellainen mitä muut haluavat meidän olevan
> TAI mitä muut EIVÄT halua meidän olevan. Oppimalla, että
> ruoka on ruokaa, ravintoa, jota elimistö tarvitsee py-
> syäkseen hengissä ja voidakseen hyvin. Ei yhtään sen
> enempää.
Minulle se terapia teki sen että uskallan nykyään syödä juuri sitä
mitä haluan ja paskat välittää muusta. Kuunteln makuaistejani ja vain
se tyydyttää ja tuo hyvän olon. Mikä tarkoittaa jo lapsena
rakastamiani suomalaisia kotiruokia. Muusta en tosiaankaan paljoa
välitä, muutamia etnisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.
> Hei, jos alkaa syödä vain nälkäänsä (monien ylipainoisten
> kohdalla tarkoittaa ruoan määrän lisäämistä) ja siten, että
> elimistö voisi mahdollisimman hyvin (enemmän vitamiinipitoi-
> sia kasviksia ja vihanneksia, vähemmän turhaa rasvaa), toden-
> näköisesti laihtuu vähintään tuonne vaatekoon 42 tienoille.
> Kun elimistö tietää, että se saa tasaisesti ja riittävästi
> hyvää ruokaa, se luovuttaa ylimääräiset rasvavarastot -- ne,
> jotka nostavat verenpaineen, saavat olon tuntumaan tukalaksi
> helteellä, rikkovat polvet, väsyttävät ja ovat muutenkin täysin
> turhia.
Unohdetaan siis makunystyrät ja se mistä ne TODELLA pitävät eniten?
Turha toivo! Kun olen muutaman päivän syönyt salaattia niin kylläpä
kunnon rasvainen lohikiusaus on taas poikaa!
Läski
Miika Seppänen
>Terveelle ihmisille paino ei ole mikään juttu. Terveelle
>ja tasapainoiselle ihmiselle ruoka on ruokaa, polttoainet-
>ta elimistölle, ei vallan väline, ei lohduke, ei paha tai
>hyvä. Vain jotain, mitä on syötävä, että pysyy hengissä.
Kulttuurisidonnainen asia toisaalta, esim. kiinalaisille ruoka on
tärkeä osa kulttuuria, mikä kyllä näkyy sikäläisen sapuskan tasossa.
Kuitenkaan siellä päin ei ylipaino näytä olevan juurikaan ongelmana.
-Miika
Kutri
läski wrote:
> Miten teet ruokaremontin jos inhoat kaikkea teollista paskaruokaa,
> mitä KAIKKI ruoka nykyään on, rakastat vanhanaikaista suomalaista
> kotiruokaa, koska se on aitoa, maistuu vielä joten kuten ruoalta, eikä
> pahvilta ja koska geenisi ovat tottuneet siihen vuosisatojen ellei
> tuhansien ajan?
Peruna, lanttu, porkkana, ruisleipä, silakat ja liha
ovat hyviä terveellisiä perusruokia, joita syömällä
ei sinällään liho. Saa mätkiä aika monta lautasellista
perunaa ja lihakastiketta päivässä ennen kuin alkaa
lihoa. Kyllä nykyihmisten läskit helpommin tulee pitsasta,
kermaisista pastaruoista, pullasta, kakusta, jäätelöstä
yms. kuin perinteisestä suomalaisesta perusruoasta.
Niin ja järjettömän suurista annoksista, jotka ylittävät
nelinkertaisesti varsinaisen ruoantarpeen eli nälän.
> Ennen vanhaan hoidettiin lehmiä ja tehtiin rankkoja maalaisemännän
> töitä vuodet ympäriinsä. Lihaa ja läskiäkin oli luiden ympärillä ja se
> oli terveyden merkki ja sitä ihannoitiin.
Niin, mutta ylipainoa ei ollut BMI (paino / pituus x pituus ,
jossa pituus on muodossa 0,00 m eli minulla 67 / 1,73 x 1,73)
25:n yli 20 kiloa ja itse asiassa iso osa siitä painosta
tuli lihaksista. Kenenkään 50 kiloa ylipainoisen on turha
verrata itseään entisaikojen pulskiin muoreihin, koska
itse asiassa heillä harvemmin oli ylipainoa yli sen 20 kg
-- ja silloinkin tosiaan vain vanhemmilla rouvilla, ei
työikäisillä ihmisillä.
> M.O.T mutta montako sukupolvea menee ennenkuin suomalainen metsäläinen
> geenivaranto muuttuu porkkanan purijaksi ja makunystyrätkin hyväksyvät
> sen ?
Suomalainen metsäläinen geenivarasto on tottunut syömään
laihaa lihaa, keittoperunaa, suolasilakoita, naurista,
lanttua, porkkanaa ja ruisleipää. Vuosisatojen ajan kerma,
voi ja sokeri ovat olleet todella harvinaista herkkua.
Kuka tahansa voi tottua 1-12 kk:ssa uudenlaiselle ruokavaliolle.
> Minulle se terapia teki sen että uskallan nykyään syödä juuri sitä
> mitä haluan ja paskat välittää muusta. Kuunteln makuaistejani ja vain
> se tyydyttää ja tuo hyvän olon. Mikä tarkoittaa jo lapsena
> rakastamiani suomalaisia kotiruokia. Muusta en tosiaankaan paljoa
> välitä, muutamia etnisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Itse söin koko lapsuuteni ajan käytännössä joka päivä
perunaa ja kermaista jauhelihakastiketta (isälläni oli
keliakia, jonka takia emme voineet syödä jauhopohjaista
ruskeakastiketta). Aloin lihoa teini-iässä vasta kun
tutustuin McDonaldsiin ja pitsaan.
Kuten sanottua, perinteisellä suomalaisella kotiruoalla
ei liho, varsinkaan, jos sitä syö juuri sen verran kuin
nälän tyydyttämiseen tarvitsee. Vielä kuuskytluvulla,
kun fyysisen työn määrä oli jo vähentynyt, mutta ruoka-
valio ei merkittävästi vielä muuttunut, vakava ylipai-
noisuus oli harvinaista.
> Unohdetaan siis makunystyrät ja se mistä ne TODELLA pitävät eniten?
> Turha toivo! Kun olen muutaman päivän syönyt salaattia niin kylläpä
> kunnon rasvainen lohikiusaus on taas poikaa!
Höpö höpö, laihtua voi luopumatta mistään kokonaan.
Lohikiusauksen rasvamäärää voi vähentää kolmasosalla
käyttämällä kuohukerman sijaan ruokakermaa -- makuun
ei tule oikeasti mitään eroa -- ja hieman pienemmän
lohikiusausannoksen kyytipojaksi voi mättää salaattia
lautaselle. Päinvastoin: kun ottaa ruokaa vain sen
määrän mitä tarvitsee, mutta syö hitaasti ja jokaisesta
suupalasta nauttien, ruoka maistuu entistä paremmalta.
Ehkä yksi isoimmista laihduttajien virheistä onkin se,
että he kategorisesti kieltävät itseltään kaiken "hyvän",
sen sijaan että yksinkertaisesti söisivät lempiherkkujaan
vähemmän ja keventäisivät niistä kohdista, joissa keventä-
minen ei juurikaan vaikuta ruoan makuun.
Tunnesyöppöjen ongelmana on kuitenkin se, että he eivät
lopeta syömistä silloin kun ovat tulleet kylläiseksi eli
tyydyttäneet ruumiin ravinnontarpeen, vaan jatkavat mäs-
säämistä huonoon oloon asti.
Jos ruoanmäärää ei kykene merkittävästi vähentämään,
silloin kannattaa lisätä liikunnan määrää kompensoi-
maan syötyä ruokamäärää.
Mielestäni kenenkään ei tarvitse olla edes ns. hoikka,
mutta minusta olisi hienoa, jos reilusti ylipainoiset
(VÄHINTÄÄN +10-30 kiloa yli BMI 25:n) kiinnostuisivat
edes vähän terveydestään ja yksinkertaisilla ratkaisuilla
muuttaisivat ruokavaliotaan edes hieman terveellisemmäksi.
Hyvin pienillä valinnoilla pahasti ylipainoinen voi ke-
vyesti pudottaa painoaan 30-60 kiloa parissa vuodessa ja
laihtumisen myötä elää pidempään terveempänä ja va-
paampana tekemään mitä itse haluaa (kuten kävelemään
omilla jaloillaan ihan loppuun asti kun polvet eivät
menekään paskaksi ylipainon alla). Minua eivät yli-
painoiset ihmiset inhota, mutta tunnen sääliä heitä
kohtaan, koska varsinkin vanhemmalla iällä ylipainon
ja epäterveellisen ruokavalion tuomien sairauksien
(diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, kulumat jne.)
kanssa eläminen on paitsi helvettiä, niin täysin turhaa.
Kutri
Kutri
Kutri
Miika Seppänen wrote:
Kiinasta en tiedä, mutta ainakin Italiassa ruokahetket
ovat tärkeitä sosiaalisia tilanteita, mutta vaikka juuri
italialaiset rakastavat hyvää ruokaa, itse tilanteen kan-
nalta on loppupeleissä sama, vaikka he vetäisivät makaro-
nilaatikkoa. Tämä oli siis kärjistys.
Ehkä pitää täsmentää -- italialaiset panostavat enemmän
ruoan laatuun kuin määrään. Ruokaa syödään sen verran,
että tullaan kylläisiksi ja kun kerran tankattava on,
italialaiset haluavat tehdä tilanteesta mahdollisimman
nautinnollisen. Toisaalta italialaisille on taipumusta
tehdä mistä tahansa asiasta iso juttu (esim. siellä jo
kenkäkaupassa käynti on oma rituaalinsa... :-).
Syöpölle ruoan maku on itseasiassa toissijainen, tär-
keämpää on saada ahdettua itsensä niin täyteen kuin
mahdollista. Ja tämäkin oli kärjistys.
Kutri
Sanctius
>On unohdettava kuvitteelliset normit. Voi jeesus, jos luulee että
>joku naistenlehti, televisiosarja tms. sanelee miltä jonkun pitää
>näyttää, ei ajattele omilla aivoillaan.
YLE+MTV3+Nelonen omaavat hyvin yksipuolisen työhönottajan, joka
päättää mikä mahdollisesti miellyttää katsojia, eikä saa heitä
vaihtamaan kanavaa: TV-kuuluttajat, Lotto-tytöt ja uutiset & sää
ovat kuin yhdestä puusta veisteltyjä naisia. Yhdelläkään ei näy
leveää persettä, saatika kunnon hinkkejä. Voi rappiota... O:-(
Jos olisin riittävän rikas, tekisin TV-kanavan jossa rehevät leidit
taivuttavat alhaalta asti miten briteistä leviää korkeapainetta...
Samoiten tietty vastapainoksi miespeppujen välistä näytettäisiin
karttakepillä miten Balkanilta nousee myrskykeskus perämereä pitkin.
Voin jo nähdä sponsori-ilmoituksen: "Tätä säätiedotusta odottavat
muutkin kuin pelkät sadetakkimiehet!" ...ja zoomaus nännirenkaaseen
jonka taustalla näkyy suomineidon käsivarsi out-of-focus. *huhhuh*
no joo, sitten itse asiaan...
>Useimpien kohdalla huonot ruokatottumukset ovat pää-
>asiallinen syy lihomiseen.
Myös lihasten vähäinen määrä lihottaa. Mitä enemmän ihmisellä on
lihaksia, sitä enemmän hänen täytyy syödä edes voidakseen lihoa.
Kymmenen kiloa lisälihaa syö kilon läskiä kuukaudessa(?) täysin
automaattisesti ja sitä siihen milläänmuotoa yllyttämättä.
Lihaksiston rakentaminen auttaa laihtumaan ympäri vuorokauden,
vaikka itse treenin aikana ei kaloreita kuluisi kovinkaan paljoa.
Itse laiskana herkkusuuna treenaan tunnin päivässä kropan läpimäräksi,
ja loput 23 tuntia on aikaa hemmoitella itseään. Päinvastoin kuin ne
jotka kiusaavat kehoaan nälkiinnyttämällä 24 tuntia vuorokaudessa.
Treenaus sitäpaitsi saa hyvänolonmömmöt liikkeelle, eikä niitä sitten
tarvitse erikseen stimuloida minkäänmoisten huumaavien käyttämisellä.
>Terveelle ihmisille paino ei ole mikään juttu.
Tilavuudeltaan samankokoinen kehonrakentaja painaa
lähes tuplasti lihaksittomaan läskiin verrattuna.
>1 % maito ei loppupeleissä poikkea juurikaan maultaan
>kulutusmaidosta, jossa rasvaa on yli kolminkertainen määrä.
Rasvaton maito on parasta, koska rasvaa tulee jokatapauksessa muun
sapuskan mukana. Jos vaikka juo maitoa 2-3 litraa päivässä, niin
vuoden aikana säästyy aika monelta grammalta. Syö mitä syö, kunhan ei
syö liian paljon kerralla. Samat energiat sitä saa silakasta kuin
suklaastakin. Toinen vaan maistuu paremmalta.
--
Ennen uskoin älyn voittoon...
kirjoittelin filosofiaa aamunkoittoon.
http://www.kolumbus.fi/sanctius/mypic.html
Sanctius
>esim. kiinalaisille ruoka on tärkeä osa kulttuuria,
>mikä kyllä näkyy sikäläisen sapuskan tasossa.
Koiraa, koppakuoriaisia ja lähes hautuneita verisiä linnunmunia. Mun
mielestä kaukoidän sapuskat on kenties oksettavinta mitä voi olla. En
kyllä kykene syömään paljoa suomalaisessakaan ravintolassa, mutta...
Onneksi jälkiruoka on lähes kaikkialla ihan kelvollista. Siispä sitä.
Markku Jantunen
>Ennen vanhaan hoidettiin lehmiä ja tehtiin rankkoja maalaisemännän
>töitä vuodet ympäriinsä. Lihaa ja läskiäkin oli luiden ympärillä ja
>se oli terveyden merkki ja sitä ihannoitiin.
Lihavia ihmisiä on nykyään teollisuusmaissa suurempi osuus väestöstä
kuin koskaan. Tämä johtuu arkiliikunnan vähentymisestä ja ruokailu-
tottumusten riittämättömästä keventymisestä suhteessa arkiliikunnan
vähenemiseen. On aivan selvää, että raskas maataloustyö estää liika-
lihavuutta, vaikka ruokavalio olisikin raskas.
>> Eikä ole vaan väärät elämäntavat -- jos koko perhe -- tai kansakun-
>> ta (vrt. jenkit) on ylipainoinen, kyse on vain vääristä ruokavalin-
>> noista ja liian vähästä fyysisestä aktiivisuudesta, ei mistään ka-
>> pinasta tai häiriöstä.
>M.O.T mutta montako sukupolvea menee ennenkuin suomalainen metsä-
>läinen geenivaranto muuttuu porkkanan purijaksi ja makunystyrätkin
>hyväksyvät sen ?
Aivan tarpeetonta kärjistystä. Vaikka rasva saa ruoan maistumaan
voimakkaammin, vähärasvaisempaan ruokaan kyllä tottuu. Toiseksi
mausteilla saa vähärasvaisenkin ruoan maistumaan aivan tarpeeksi
voimakkaalta.
>Minulle se terapia teki sen että uskallan nykyään syödä juuri sitä
>mitä haluan ja paskat välittää muusta.
Tuo on sinun oma valintasi ja eikä siihen ole meillä muilla mitään
nokan koputtamista. Ahmatit kylläkin keskimäärin sairastelevat enem-
män kuin muut ihmiset. Lihavilta pitäisikin siksi minusta periä
julkisessa terveydenhuollossa korkeampia maksuja kuin muilta. Samal-
la tavallahan tupakoitsijat korvaavat tupakkaverokertymän muodossa
oman kohonneen sairastavuuteensa muille ihmisille aiheuttamia kus-
tannuksia.
>Unohdetaan siis makunystyrät ja se mistä ne TODELLA pitävät eniten?
>Turha toivo! Kun olen muutaman päivän syönyt salaattia niin kylläpä
>kunnon rasvainen lohikiusaus on taas poikaa!
Oletko kokeillut syödä esimerkiksi kolmanneksen pienempiä annoksia?
Lihavilla ihmisillä on suurempi päivittäinen perusenergiankulutus
kuin samanpituisilla ja -raamisilla hoikilla ihmisillä. Tämä johtuu
seuraavista syistä:
1) Lihavalla on suurempi lihasmassa erityisesti alaraajoissa. Suu-
rempi lihasmassa kuluttaa levossakin enemmän energiaa.
2) Ylipainon kantaminen kuluttaa energiaa.
3) Rasvasolut itse kuluttavat energiaa, joskin vain muutama prosentti
per solu verrattuna lihassoluihin, ja lihavillahan rasvasoluja on
enemmän.
Energiankulutus levossa voidaan laskea varsin tarkasti kehon rasvatto-
masta massasta. Jos esimerkiksi 50 kilon ylipainosta 40 % on lihasmassaa
(käsittääkseni melko realistinen oletus), metabolisesti aktiivista, pe-
rusenergiaa kuluttavaa ylimääräistä massaa on 20 kg. 20 kg lihasmassaa
kuluttaa levossa 20 * n. 40 kcal = n. 800 kcal energiaa. Jos siis esi-
merkiksi 60 kg painava nainen, jollaisen päivittäinen lepoenergiankulu-
tus on keskimäärin n. 1500 kcal, lihoo 50 kg, hänen perusenergiankulu-
tuksensa on hänen lihottuaan n. 2300 kcal eli noin kolmanneksen suurem-
pi kuin ennen.
- mj
--
"Lihasmassa on naisia ja lapsia varten!" - Tuomo Salo
http://www.cs.tut.fi/~msj/
Kutri
Marcus E Engdahl wrote:
> In article <29714473.02042...@posting.google.com>,
> läski <fats...@hotmail.com> wrote:
>
>>Kutri <ku...@mac.com> EI KIRJOITTANUT -- vaan läski,
no eiköhän kaikki sen jo muutenkin tienneet...
...
>>Miten teet ruokaremontin jos inhoat kaikkea teollista paskaruokaa,
>>mitä KAIKKI ruoka nykyään on,
jne.
Kutri...
Sanctius
>Peruna, lanttu, porkkana, ruisleipä, silakat ja liha
*yök* Eikö täältä saa mitään syötäväksi kelpaavaa?
>pitsasta, kermaisista pastaruoista, pullasta, kakusta, jäätelöstä
*nam* Noniin, otankin sitten nämä, ja näillähän pärjää loppupäivän!
>Suomalainen metsäläinen geenivarasto on tottunut syömään
>laihaa lihaa, keittoperunaa, suolasilakoita, naurista,
>lanttua, porkkanaa ja ruisleipää.
*yök* Hyvä tietää ettei ole ainakaan suomalaisen metsäläisen
perillinen. Kuka maankiertäjä mun mutsia on käynyt paneen? O:-)
Kutri
Sanctius wrote:
> Kutri:
>
>>On unohdettava kuvitteelliset normit. Voi jeesus, jos luulee että
>>joku naistenlehti, televisiosarja tms. sanelee miltä jonkun pitää
>>näyttää, ei ajattele omilla aivoillaan.
>>
>
> YLE+MTV3+Nelonen omaavat hyvin yksipuolisen työhönottajan, joka
> päättää mikä mahdollisesti miellyttää katsojia, eikä saa heitä
> vaihtamaan kanavaa: TV-kuuluttajat, Lotto-tytöt ja uutiset & sää
> ovat kuin yhdestä puusta veisteltyjä naisia. Yhdelläkään ei näy
> leveää persettä, saatika kunnon hinkkejä. Voi rappiota... O:-(
No onhan Nelosen säämummo esim. tuhdimpaa tyyppiä... :-)
Mutta pointtihan on siinä, että vaikka kaikki ympärilläni
olisivat 50 kiloa ylipainoisia, en varmaan alkaisi itseäni
lihottaa vain siksi että niin kuuluisi tehdä.
>>Useimpien kohdalla huonot ruokatottumukset ovat pää-
>>asiallinen syy lihomiseen.
> Myös lihasten vähäinen määrä lihottaa. Mitä enemmän ihmisellä on
> lihaksia, sitä enemmän hänen täytyy syödä edes voidakseen lihoa.
> Kymmenen kiloa lisälihaa syö kilon läskiä kuukaudessa(?) täysin
> automaattisesti ja sitä siihen milläänmuotoa yllyttämättä.
> Lihaksiston rakentaminen auttaa laihtumaan ympäri vuorokauden,
> vaikka itse treenin aikana ei kaloreita kuluisi kovinkaan paljoa.
Joo no, mainitsin tämän pointin jo aikaisemmassa viestissä.
Varsinkin naisilla on usein täysin epärealistinen pelko
liian isoista lihaksista -- oma neuvoni on, hanki lisää
lihasmassaa, jos alkaa näyttää siltä, että lihakset ovat
kasvamassa "liian isoiksi", älä enää lisää painoja -- sitä
ihmettä odotellessaan jokainen voi treenata niin isoilla
painoilla kuin kykenee... :-)
> Itse laiskana herkkusuuna treenaan tunnin päivässä kropan läpimäräksi,
> ja loput 23 tuntia on aikaa hemmoitella itseään. Päinvastoin kuin ne
> jotka kiusaavat kehoaan nälkiinnyttämällä 24 tuntia vuorokaudessa.
> Treenaus sitäpaitsi saa hyvänolonmömmöt liikkeelle, eikä niitä sitten
> tarvitse erikseen stimuloida minkäänmoisten huumaavien käyttämisellä.
Niin ja itselläni treenaaminen lisäksi pitää omat aggressiot,
depressiot ja seksihimot jossain järkevässä mittakaavassa.
Odotan vain sitä päivää, kun saan syödä lihomatta 2500-3000
kcalia päivässä nykyisten 2000 kcalin sijaan... :-)
Kutri
Markku Jantunen
>Tilavuudeltaan samankokoinen kehonrakentaja painaa
>lähes tuplasti lihaksittomaan läskiin verrattuna.
Pahoittelut, mutta tartun sivuseikkaan: Väitätkö, että
lihaskudoksen tiheys on _reilusti yli_ puolet läskin
tiheydestä?
Sanctius
>Varsinkin naisilla on usein täysin epärealistinen pelko
>liian isoista lihaksista
Aina kun kuulen jonkun sanovan noin, menen kysymään että mikäs heidän
treeniohjelmansa oikein on, joka niin nopeasti lihasmassaa kasvattaa.
Mulla tulee lihaa lisää vain kilo vuodessa, ja näillänäkymin pääsen
eläkkeelle, ennenkuin voin haastaa Conan Barbaarin...
No mut mummoja onkin sit kiva kutsua pesemään pyykkiä vaarin tiukalla
sixpäkillä! Nitrot kassiin, ja tekarit taskuun, jottei leuat loksahda
kun paita repeää vanhainkodin strippariesityksessä, sit vuonna 2050.
>Niin ja itselläni treenaaminen lisäksi pitää omat aggressiot,
>depressiot ja seksihimot jossain järkevässä mittakaavassa.
Niinkö? Itselläni lihastreeni lisää himoa kaikkeen fyysiseen. Niin
sapuskaan kuin ihmisiin. Tekee mieli syädä kaikki vastaantulijat!
Tai ehkä se on vain näin täydenkuun aikaan kun tämä lykantropia
saa karvan kiiltämään ja silmät viekkaiksi viiruiksi... O;-)~
Ilkka Kokkarinen
"läski" <fats...@hotmail.com> wrote in message
news:29714473.02042...@posting.google.com...
> Unohdetaan siis makunystyrät ja se mistä ne TODELLA pitävät eniten?
> Turha toivo! Kun olen muutaman päivän syönyt salaattia niin kylläpä
> kunnon rasvainen lohikiusaus on taas poikaa!
Ruoan ongelma todellakin on se, että se on liian hyvää. Silti laihtuminen on
oikeasti vain tahdonvoimasta kiinni. Laihduttajan on yksinkertaisesti
haluttava laihtumista enemmän kuin ruoan tuottamaa hetkellistä mielihyvää.
Tällöin laihduttaja kykenee sanomaan "ei" santsaamiselle ja rasvaisten
ruokien mättämiselle. Niin kauan kuin tällainen tahto puuttuu, ei mitään
laihtumistakaan voi tapahtua.
Heti kun läskimooses, olipa tällä millaiset geenit tahansa, alkaa syödä
vähemmän kuin kuluttaa, fysiikan lait aiheuttavat laihtumisen aivan
väistämättömästi. (Esimerkiksi natsien keskitysleirien ruumiskasoja
esittävistä valokuvista ei löydy ainuttakaan lihavaa ruumista.) Suuri osa
lihavista
ihmisistä ei kuitenkaan kykene hyväksymään sitä, että lihavuus olisi heidän
omien elämänvalintojensa seurausta. (Kuinka moni on joskus nähnyt
ruokakaupan kassajonossa morbidisen liikalihavan ihmisen, jonka ostoskärryt
eivät pursuaisi sipsejä, sokerilimsaa ja rasvaa?)
Tämä muuten selittää myös sen, miksi lihavuus korreloi tyhmyyden kanssa.
Tyhmyyteen olennaisesti liittyvä kyvyttömyys pitkän tähtäimen suunnitteluun
saa tyhmän ihmisen valitsemaan hetkellisen mielihyvän sen sijaan, että
uhrautuisi tulevaisuudessa saatavan suuremman mielihyvän edestä.
Ollessani itse vielä noin vuosi sitten hyvin lihava minua suututtikin omassa
lihavuudessani pääasiassa se, että minut assosioidaan hyvin tyhmään,
sottaiseen ja äänekkääseen ihmisryhmään. Lihavuutta paheksutaan yleisesti,
mutta jostain syystä ihmisten tuntuu olevan vaikeaa myöntää, että tämä
paheksuminen tapahtuu aivan syystäkin. Lihavat ihmiset ovat todellakin
keskimäärin huonompia ihmisiä kuin hoikat ihmiset. Jos lihavuus todellakin
olisi yhtä neutraali asia kuin esimerkiksi veriryhmä tai silmien väri, mistä
kummasta lihavuuden paheksunta oikein on saanut alkunsa?
Niiden, joiden mielestä lihavien paheksunta on seurausta median aivopesusta,
kannattaisi ymmärtää seuraava tosiseikka: Se, että medioissa esiintyy
lihavien ihmisten sijasta hoikkia ihmisiä, on olennaisesti aivan sama asia
kuin se, että kaupan pakasteosastolta löytyy sipulijäätelön sijasta
mansikkajäätelöä. Ei tuossa ole takana mikään mansikankasvattajien
salaliitto sipulinviljelijöitä vastaan, vaan yksinkertainen biologinen
tosiseikka, jonka mukaan mansikan maku aistitaan jäätelössä miellyttävämpänä
kuin sipulin maku. Lihavan ihmisen (erityisesti lihavan naisen) näkeminen
aiheuttaa ihmisissä samanlaista pahoinvointia kuin sipulijäätelön
maistaminen suussa.
Mutta eihän lihavuuden sitä paitsi edes pitäisi olla ongelma. Kyllähän
jokainen ihminen, olipa hän ihan millainen tahansa, löytää esimerkiksi
todellisen rakkauden jostain toisesta ihmisestä, joka katsoo pinnallisen
ulkomuodon sijasta hänen sisimpäänsä. Ainoastaan joku kyyninen
markkina-arvouskovainen teekkaripoika, joka ei tajua todellisuudesta,
ihmissuhteista ja tunteista mitään, voi väittää jotain muuta.
Ilkka Kokkarinen
Ella Lynoure Rajamäki
> Lihavilta pitäisikin siksi minusta periä julkisessa
> terveydenhuollossa korkeampia maksuja kuin muilta. Samal- la tavallahan
> tupakoitsijat korvaavat tupakkaverokertymän muodossa oman kohonneen
> sairastavuuteensa muille ihmisille aiheuttamia kus- tannuksia.
Vuoteen 2000 saakkahan oli makeisvero. Tahtoisit sen takaisin?
Tietysti jos lihottavuutta ajatellaan, voisi olla rasvaverokin.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Ella Lynoure Rajamäki
> Tämä muuten selittää myös sen, miksi lihavuus korreloi tyhmyyden kanssa.
Korreloiko? Minkä tutkimuksen perusteella?
> Tyhmyyteen olennaisesti liittyvä kyvyttömyys pitkän tähtäimen
> suunnitteluun saa tyhmän ihmisen valitsemaan hetkellisen mielihyvän sen
> sijaan, että uhrautuisi tulevaisuudessa saatavan suuremman mielihyvän
> edestä.
Minusta tuo kuuluu enemmän itsekurin puutteeseen kuin tyhmyyteen. Ihminen
voi olla vaikka millainen nero ja silti valita hetken mielihyvän
pitkänajan tavoitteen sijaan. Koulumenestykseen hyvä itsekuri kyllä
vaikuttaa: sillä keskiverto tai heikompikin oppilas saa tuloksia, jotka
hyvin kilpailee laiskempien/itsekurittomampien mutta älykkäämpien
koulutovereiden tulosten kanssa.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Markku Jantunen
>> Lihavilta pitäisikin siksi minusta periä julkisessa
>> terveydenhuollossa korkeampia maksuja kuin muilta.
>> Samalla tavallahan tupakoitsijat korvaavat tupakkaveroker-
>> tymän muodossa oman kohonneen sairastavuuteensa muille
>> ihmisille aiheuttamia kustannuksia.
>Vuoteen 2000 saakkahan oli makeisvero. Tahtoisit sen takaisin?
Sekin sopii.
>Tietysti jos lihottavuutta ajatellaan, voisi olla rasvaverokin.
Kyllä. Yksittäisten ruoka-aineiden verottaminen ei ole kuitenkaan
yhtä tehokas tapa panna lihavat maksamaan itse omat lihavuudestaan
johtuvat terveyshaittansa kuin lihavien korotetut terveydenhuolto-
maksut. Syyn keksiminen jätetään harjoitustehtäväksi.
Timo Salo
> Kyllä. Yksittäisten ruoka-aineiden verottaminen ei ole kuitenkaan
> yhtä tehokas tapa panna lihavat maksamaan itse omat lihavuudestaan
> johtuvat terveyshaittansa kuin lihavien korotetut terveydenhuolto-
> maksut. Syyn keksiminen jätetään harjoitustehtäväksi.
Tehokkaampaa ja tehokkaampaa. On oikeudenmukaisempaa sakottaa
lihavuuden edistämisestä kuin tosiasiallisesta lihavuudesta. Näin
yksilö joutuu maksamaan epäterveellisistä elämäntavoistaan, mutta ei
mahdollisesta geneettisestä poikkeavuudestaan.
--
Tiedän,
Timo Salo
läski
Tuo finet.puhe.laihdutus ei ollut minun mieleeni!
En ole kiinnostunut laihduttamisestta, sillä sitä harrastavilta saa
aina kuulla samat tyhmyydet, itsepetokset ja valheet.
En poista follaria, mutta toivon, että et olisi mennyt niitä mun
puolestani vaihtamaan.
Kutri <ku...@mac.com> wrote in message news:<3CCC2DA0...@mac.com>...
> Peruna, lanttu, porkkana, ruisleipä, silakat ja liha
> ovat hyviä terveellisiä perusruokia, joita syömällä
> ei sinällään liho. Saa mätkiä aika monta lautasellista
> perunaa ja lihakastiketta päivässä ennen kuin alkaa
> lihoa.
Ja niin minä mätkinkin. Kaikkea yllämainitsemaasi, aina ja kaikkialla,
silloin kun on nälkä. Minä yksinkertaisesti syön kuin HEVONEN. Jostain
syystä en tule vähemmästä täyteen, enkä ole koskaan tullut.
Minä en ole enää lohtusyöjä, en enää buliimikko, sen jälkeen kun
lopetin laihduttamisen 27 vuoden jojo-ylös-alas-helvetin jälkeen, en
ole koskaan syönyt koko ajan, vaan vain tietyin väliajoin, enkä pakene
torjuttuja tunteitani enää ruokaan, mutta silti syön paljon, kunnolla
kylläiseksi asti.
SE ei ole muuttunut yhtään miksikään. Vähempi ei yksinkertaisesti
riitä !!!!
Olin lapsena vakavasti alipainoinen (psyykkisistä syistä). Lihoin
vasta kun olin 8 vuotta, kesällä maalla mummolassa, kun söin valtavia
kasoja uusia perunoita, jotka olivat kertakaikkisen taivaallisia.
Sillä kertaa en syönyt vielä psyykksistä syistä kuitenkaan vaan
_mausta_.
Siitä lähtien olen ollut vähintään 10 kiloa ylipainoinen ja nykyään jo
kait reilusti yli 20. En tiedä tarkkaan, eikä edes kiinnosta, koska en
välitä vaa´alla juoksemisesta enää, kun on muutakin tekemistä.
Onko niin että minulla on kooltaan suuren pään ja suuren sydämen, ison
vatsan, ison ja kovan äänen, paksujen pohkeiden, kuin erittäin
runsaitten kuukautisten lisäksi ISO VATSALAUKKU ja on ollut aina?
Voiko iso nälkä olla yksinkertaisesti pelkkä fysikaalinen ominaisuus?
Itse en löydä muuta vastausta tähän vaikka kuinka asiaa ajattelisin,
enkä usko siihen että vatsalaukku venyy ja kutistuu pysyvästi noin
vaan, vaan että sillä on jokin tietty peruskoko ja tulee olemaan aina,
halusit tai et.
Minusta tuo jojo-ilmiö perustuu yksinkertaisesti sille, että kun
lapsena löytää ne tietyt makutottumukset niin siihen sitä jää, halusi
tai ei ja jos on kova syömään, niin sitten on ja sitä ei sivistynyt
Eurooppa voi miksikään muuttaa.
Puhutaan paljon siitä miten ratakisevasti varhaislapsuus muokkaa
ihmisen persoonan sellaiseksi että sitä ei enää voi myöhemmin
ratkaisevasti muuttaa. Minulla on selkeä käsitys että myös kaikki
ruokatottumukset saadaan myös silloin ja siinä ne sitten ovat.
Ihmiset aina palaavat siihen minkä ovat hyvin varhaisessa
elämänvaiheessa mieltäneet hyväksi. Se on ns. leimautumista ja sitä ei
voi muuttaa.
> Kyllä nykyihmisten läskit helpommin tulee pitsasta,
> kermaisista pastaruoista, pullasta, kakusta, jäätelöstä
> yms. kuin perinteisestä suomalaisesta perusruoasta.
> Niin ja järjettömän suurista annoksista, jotka ylittävät
> nelinkertaisesti varsinaisen ruoantarpeen eli nälän.
Tämä on totta ja sen uskon. Itse syön nykyään aika harvoin mitään
makeaa, sillä nykyaikainen jäätelö ei maistu enää miltään, suklaat ja
karkit vielä vähemmän ja pullatkin ovat vähän niin ja näin. Pitsaa en
ole enää syönyt vuosiin, koska kyllästyin siihen ja pastaruoat
ällöttää.
Nykyään se on piimää (vähärasvaista), kevyt-makkaraa ja kevyt-juustoja
ja kevyt-sitä-tätä silloin tällöin tavallisia kyllästymisen
torjuntaan,
mutta en tarkkaile mitä syön, sillä olen siihen väsynyt. Syön juuri
sitä mitä haluan, täysin mielitekojeni mukaan, koska haluan vain
normalisoitua ja nauttia elämästäni kaiken kärsimyksieni jälkeen.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että suomalainen perusruoka on
terveellistä, sillä vaikka olen reilusti ylipainoinen niin olen
hyväluinen ja vahva ja minulla on silti hyvä terveys, yhtä sairautta
lukuunottamatta, joka ei sekään johdu ylipainosta.
> Niin, mutta ylipainoa ei ollut BMI (paino / pituus x pituus ,
> jossa pituus on muodossa 0,00 m eli minulla 67 / 1,73 x 1,73)
> 25:n yli 20 kiloa ja itse asiassa iso osa siitä painosta
> tuli lihaksista. Kenenkään 50 kiloa ylipainoisen on turha
> verrata itseään entisaikojen pulskiin muoreihin, koska
> itse asiassa heillä harvemmin oli ylipainoa yli sen 20 kg
> -- ja silloinkin tosiaan vain vanhemmilla rouvilla, ei
> työikäisillä ihmisillä.
Ehkäpä, mutta minun äitini oli jo nuorena suuririntainen ja lihava,
todella selkeästi ylipainoinen, vaikka teki lapsesta asti rankkoja
maalaistöitä ja hänen siskonsa monet myös ja hänen äitinsä vanhemmiten
tosi tukeva.
Isän puolelta kaikki sukulaiset ovat olleet tukevia ja jotkut
sittemmin hillittömän tukevia, eivätkä nuorenakaan koskaan mitään
riukuja yksikään, vaikka ovat aina ollet kovia urheilemaan. Kuten
minäkin, joka olen aina nauttinut fyysisesti raskaasta työstä, että
kovasta liikunnasta.
> Suomalainen metsäläinen geenivarasto on tottunut syömään
> laihaa lihaa, keittoperunaa, suolasilakoita, naurista,
> lanttua, porkkanaa ja ruisleipää. Vuosisatojen ajan kerma,
> voi ja sokeri ovat olleet todella harvinaista herkkua.
Täysrasvaista maitoa, kermaa ja voita (omista lehmistä saatua), sian
läskiä (omista sioista) ja sokeria oli mun lapsuudessani kyllä runsain
mitoin. Kurria juotettiin vain vasikoille.
> Kuka tahansa voi tottua 1-12 kk:ssa uudenlaiselle ruokavaliolle.
Minä yritin lähes 30 vuotta ja luovutin. Ja niin on varmasti yrittänyt
moni muukin ja tulee vielä yrittämään.
> Itse söin koko lapsuuteni ajan käytännössä joka päivä
> perunaa ja kermaista jauhelihakastiketta (isälläni oli
> keliakia, jonka takia emme voineet syödä jauhopohjaista
> ruskeakastiketta). Aloin lihoa teini-iässä vasta kun
> tutustuin McDonaldsiin ja pitsaan.
Minä en ole koskaan syönyt hampurilaisia ja pitsaakin vain silloin
tällöin. Mutta kebab maistuu!
Teini-iässä monet tytöt lihoo ja pyöristyy, koska se kuuluu asiaan.
> Höpö höpö, laihtua voi luopumatta mistään kokonaan.
Mulla taas on kokemusken tuoma vastakkainen vakaumus: kerran
varhaisessa vaiheessa sisäistetty ja opittu ruokavalio pysyy aina ja
muuttuu vain pakon alla, kuten esim, jos muuttaa toiseen kulttuuriin
kokonaan. Mutta silloinkin jää ne iänikuiset unelmat siitä että kerran
vielä saisi suomalaista salmiakkia, makkaravoileipiä ja piimää ;)
> Lohikiusauksen rasvamäärää voi vähentää kolmasosalla
> käyttämällä kuohukerman sijaan ruokakermaa -- makuun
> ei tule oikeasti mitään eroa -- ja hieman pienemmän
> lohikiusausannoksen kyytipojaksi voi mättää salaattia
> lautaselle. Päinvastoin: kun ottaa ruokaa vain sen
> määrän mitä tarvitsee, mutta syö hitaasti ja jokaisesta
> suupalasta nauttien, ruoka maistuu entistä paremmalta.
Makuun tulee aina eroa kun rasvaa vähennetään. Mutta itse en pidä
kovin rasvaisista ruoista, joten mun lihavuuteni taustalla on ruoan
suuri määrä.
Mutta vanhanaikainen kerma on jumalaista aina joskus, varsinkin
täytekakussa.
> Ehkä yksi isoimmista laihduttajien virheistä onkin se,
> että he kategorisesti kieltävät itseltään kaiken "hyvän",
> sen sijaan että yksinkertaisesti söisivät lempiherkkujaan
> vähemmän ja keventäisivät niistä kohdista, joissa keventä-
> minen ei juurikaan vaikuta ruoan makuun.
Tuo sana "vähemmän" ei kerta kaikkiaan onnistu.
> Tunnesyöppöjen ongelmana on kuitenkin se, että he eivät
> lopeta syömistä silloin kun ovat tulleet kylläiseksi eli
> tyydyttäneet ruumiin ravinnontarpeen, vaan jatkavat mäs-
> säämistä huonoon oloon asti.
Ja oksentavat kuten minä aina tein torjuakseni tunteita ja läskejä ja
laihduttaakseni siinä onnistuenkin.
> Jos ruoanmäärää ei kykene merkittävästi vähentämään,
> silloin kannattaa lisätä liikunnan määrää kompensoi-
> maan syötyä ruokamäärää.
Juu, niin on tullut tehtyä ja sillä seurauksella että ruoka maistuu
aina vain entistä paremmin. Kun kauan sitten aloitin bodauksen niin
tulin kotiin ja söin heti perään kokonaisen hiivaleivän. Ei tehnyt
heikkoo, eikä ollut yhtään vaikeata saada sitä mahtumaan ;)
> Mielestäni kenenkään ei tarvitse olla edes ns. hoikka,
> mutta minusta olisi hienoa, jos reilusti ylipainoiset
> (VÄHINTÄÄN +10-30 kiloa yli BMI 25:n) kiinnostuisivat
> edes vähän terveydestään ja yksinkertaisilla ratkaisuilla
> muuttaisivat ruokavaliotaan edes hieman terveellisemmäksi.
> Hyvin pienillä valinnoilla pahasti ylipainoinen voi ke-
> vyesti pudottaa painoaan 30-60 kiloa parissa vuodessa ja
> laihtumisen myötä elää pidempään terveempänä ja va-
> paampana tekemään mitä itse haluaa (kuten kävelemään
> omilla jaloillaan ihan loppuun asti kun polvet eivät
> menekään paskaksi ylipainon alla). Minua eivät yli-
> painoiset ihmiset inhota, mutta tunnen sääliä heitä
> kohtaan, koska varsinkin vanhemmalla iällä ylipainon
> ja epäterveellisen ruokavalion tuomien sairauksien
> (diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, kulumat jne.)
> kanssa eläminen on paitsi helvettiä, niin täysin turhaa.
Kuten tutkimukset osoittaa vain 2-3% kovastikin laihduttaneista
pysyvät hoikkina kolmen vuoden jälkeen.
Jos tämä trendi jonain päivänä muuttuu tai uusia valaisevampia
tutkimuksia tämän ilmiön tiimoilta tehdään, niin palataan asiaan. Ehkä
sitten saadaan myös tietoa siitä, että miksi me/he aina hyvin pian
palaavat jopa samaan painoon kuin mistä alkoivat laihduttaa ja miksi
jotkut jopa lihovat sen yli.
Minun oma teoriani melkein 30 vuoden täysin turhan ja järjettömän
jojoilun jälkeen on se, että laihduttaminen on aina rankkaa,
vittumaista, helvetin kärsimystä ja kontrollointia alusta loppuun ja
sellaista laihduttamista ei olekaan missä ei olisi jatkuvaa
saatanalliseksikin muuttuvaa näläntunnetta.
Kun sitä on kestänyt kuukausia tai vuosia ja ekasta hoikkuuden
tuomasta huumasta on päästy, niin sitä vain luonnollisesti alkaa
ottamaan kitumisensa ja kärsimyksensä takaisin ja hakee sille jopa
korvausta. Siinä ei edes terveysasiat paljoa silloin paina.
Mitä laihduttamiseen tulee niin näin erään japanilaisen dokkarin,
jossa parannettiin lihavia akupunktio-hoidolla. Hoito perustui aivan
muihin juttuihin kuin mistä tässä nyt kirjoitimme eli aineenvaihdunnan
ja sisäelimien toiminnan tasapainottamiseen neula- ja
meridiaanihoidolla ja se tepsi jopa niin hyvin, että hoidettava
asiakas laihtui ilman minkäänlaisia dieettejä IHAN ITSESTÄÄN.
Monella lihavalla ihmisellä on varmasti joidenkin sisäelimien
synnynnäistä heikkoa toimintaa, mikä edesauttaa lihomista, vaikka
länsimainen lääketiede ei edes testaamalla sitä pystyisi noteeraamaan
kuin vasta sitten kun asia on muuttunut vakavaksi.
Tuntuu hirvittävältä että tällaisia ihmsiä rääkätään loputtomilla
laihdutuskuureilla, jotka saattavat itse asiassa jopa pahentaa
asianomaisen tilaa!
Että sen pituinen se.
Läski Soosi
Markku Jantunen
>Kuten tutkimukset osoittaa vain 2-3% kovastikin laihduttaneista
>pysyvät hoikkina kolmen vuoden jälkeen.
>Jos tämä trendi jonain päivänä muuttuu tai uusia valaisevampia
>tutkimuksia tämän ilmiön tiimoilta tehdään, niin palataan asiaan.
Kova on luottamus länsimaisen valkoisen miehen lääketieteeseen...
>Ehkä sitten saadaan myös tietoa siitä, että miksi me/he aina hyvin
>pian palaavat jopa samaan painoon kuin mistä alkoivat laihduttaa ja
>miksi jotkut jopa lihovat sen yli.
Tsekkaa:
http://www.sciam.com/interview/0896leibel.html
George Saraiste Jr.
>
>Minä yksinkertaisesti syön kuin HEVONEN.
Etkä syö...!!
Hevonen on kasvissyöjä. Väitänpä, että sinä _et_ ole.
Olisikohan syytä ryhtyä?
:-/
>...syön paljon, kunnolla kylläiseksi asti...
>...Vähempi ei yksinkertaisesti riitä !!!!
Doh. Sitä suuremmalla syyllä: Rehua naamariin.
>.......olen ollut vähintään 10 kiloa ylipainoinen ja nykyään jo
>kait reilusti yli 20. En tiedä tarkkaan, eikä edes kiinnosta...
Olis kuule siltikin syytä kiinnostaa.
Jos haluat elää hiukkaakaan vanhemmaksi kuin 60 vuotiaaksi.
>Voiko iso nälkä olla yksinkertaisesti pelkkä
>fysikaalinen ominaisuus?
Voi. Silti _siihenkin_ pystyy vaikuttamaan.
>...että kun lapsena löytää ne tietyt makutottumukset
>niin siihen sitä jää, halusi tai ei ja jos on kova
>syömään, niin sitten on ja sitä ei sivistynyt Eurooppa
>voi miksikään muuttaa...
Siinä mikään Eurooppa apuun voi apuun tulla.
Itse se muutos on aikaan saatava.
>Puhutaan paljon siitä miten ratakisevasti varhaislapsuus
>muokkaa ihmisen persoonan sellaiseksi että sitä ei enää
>voi myöhemmin ratkaisevasti muuttaa. Minulla on selkeä
>käsitys että myös kaikki ruokatottumukset saadaan myös
>silloin ja siinä ne sitten ovat. Ihmiset aina palaavat siihen
>minkä ovat hyvin varhaisessa elämänvaiheessa mieltäneet
>hyväksi. Se on ns. leimautumista ja sitä ei voi muuttaa.
Höpön höpön. Paskat se mitään leimautumista ole. Pelkkää laiskuutta se
on. Ihminen on eläimenä perusluonteeltaan laiska, ahne ja itsekäs. On
vain kovan työn takana, että pystyy taistelemaan noita, ihan
jokaisessa meissä olevia, ominaisuuksia vastaa.
>...Minä yritin lähes 30 vuotta ja luovutin....
Haluatko tuolla sanoa, että olet päättänytkin olla luuseri?
>Kuten tutkimukset osoittaa vain 2-3% kovastikin
>laihduttaneista pysyvät hoikkina kolmen vuoden
>jälkeen. Jos tämä trendi jonain päivänä muuttuu
>tai uusia valaisevampia tutkimuksia tämän ilmiön
>tiimoilta tehdään, niin palataan asiaan. Ehkä
>sitten saadaan myös tietoa siitä, että miksi me/he
>aina hyvin pian palaavat jopa samaan painoon kuin
>mistä alkoivat laihduttaa ja miksi jotkut jopa lihovat sen yli.
Voi herranjumala. Ai, että mistäköhän johtuu, hei..??
Elämäntapojansa täytyy tyystin muuttaa. Lopullisesti. Jos siihen ei
halua ryhtyä niin mikä tahansa laihdutus'kuuri' on yhtä hyödyllinen
kuin hevonen veteen paskantaisi.
>...laihduttaminen on aina rankkaa, vittumaista, helvetin
>kärsimystä ja kontrollointia alusta loppuun ja sellaista
>laihduttamista ei olekaan missä ei olisi jatkuvaa
>saatanalliseksikin muuttuvaa näläntunnetta.
Tietysti se on "rankkaa, vittumaista, helvetin kärsimystä ja
kontrollointia alusta loppuun" . Jos ensin on mässäillyt kuin
dinosaurus niin totta helvetissä se tie takaisin huipulle on sitä
rankempi ja liukkaampi ja jyrkempi mitä alemmas rinnettä on päässyt
valumaan
>Kun sitä on kestänyt kuukausia tai vuosia ja ekasta
>hoikkuuden tuomasta huumasta on päästy, niin sitä
>vain luonnollisesti alkaa ottamaan kitumisensa ja
>kärsimyksensä takaisin ja hakee sille jopa korvausta.
Höh...?? Kannattaakohan sitä nyt laihtumisestansa sentään
huumaantumaan mennä? Sanoohan sen jo järkikin, ettei sellaisesta hyvää
seuraa.
Sanoit myöskin, että :
>Isän puolelta kaikki sukulaiset ovat olleet tukevia ja jotkut
>sittemmin hillittömän tukevia, eivätkä nuorenakaan koskaan
>mitään riukuja yksikään, vaikka ovat aina ollet kovia
>urheilemaan. Kuten minäkin, joka olen aina nauttinut fyysisesti
>raskaasta työstä, että kovasta liikunnasta.
Jotenka siis. Tuskinpa sinulla on pokkaa väittää vastaan, että jos nyt
jollain kommervenkillä saisit sen verran sisua sieluusi, että
laihtuisit vaikkapa ensi alkuun sellaiset 10-12 kiloa niin ettetkö
nousisikin jo hieman helpommin ja nopeammin portaita myöden vaikkapa
yhdeksänteen kerrokseen kuin mihinkä nyt kykenet.
>Siinä ei edes terveysasiat paljoa silloin paina.
No, jos eivät paina niin mitä ihmeen väliä sitten koko helvetin
ylipainolla sinulle sitten on? Jatka vaan samaa rataa kuin ennekin,
_mutta_ älä sitten valita.
:-/
>Mitä laihduttamiseen tulee niin näin erään japanilaisen
>dokkarin, jossa parannettiin lihavia akupunktio-hoidolla.
>Hoito perustui aivan muihin juttuihin kuin mistä tässä nyt
>kirjoitimme eli aineenvaihdunnan ja sisäelimien toiminnan
>tasapainottamiseen neula- ja meridiaanihoidolla ja se
>tepsi jopa niin hyvin, että hoidettava asiakas laihtui ilman
>minkäänlaisia dieettejä IHAN ITSESTÄÄN.
Aha...??
Minä puolestani näin sellaisen dokkarin jossa kerrottin (ja
näytettiin) kuinka Pekingissä on elintaso noussut ja kuinka siellä on
nykyään lihavia ihmisiä enemmän kuin milloikaan ennen; ja määrä vain
lisääntyy. Mahtaakohan olla sikäläisten lääkäreiden aku-neulat
päässeet ruostumaan.
>Monella lihavalla ihmisellä on varmasti joidenkin sisäelimien
>synnynnäistä heikkoa toimintaa, mikä edesauttaa lihomista,
>vaikka länsimainen lääketiede ei edes testaamalla sitä pystyisi
>noteeraamaan kuin vasta sitten kun asia on muuttunut vakavaksi.
Väitänpä, että kyllä länsimainen lääketiede tietää yhtä jos toistakin
ihmisen metaboliasta. Samoin myös laihduttamisesta. Lääkärit vain
eivät ole kovinkaan innostuneita oma-aloitteisesti kertomaan niistä
asioista asiakkailleen koskapa lihavat ihmiset ovat mahdollisuudessa
sairastua kaikenlaisiin ylipainon ajanmittaan mukanaan tuomiin
vaivoihin ja sairauksiin. Ja niistähän sairauksistahan ne lääkärit
elävät; eivätkä suinkaan terveistä ihmisistä.
>Tuntuu hirvittävältä että tällaisia ihmsiä rääkätään loputtomilla
>laihdutuskuureilla, jotka saattavat itse asiassa jopa pahentaa
>asianomaisen tilaa!
Lopeta tuo itsellesi valehtelu ja ala aivan oikeasti laihduttaa.
Muuta elämäntapojasi. Se on ainoa tie. Muita _ei_ ole
>Että sen pituinen se.
Varopa vain, ettei käy toteen.
:-/
-- G.S. --
Sini Mäkelä
>>...syön paljon, kunnolla kylläiseksi asti...
>>...Vähempi ei yksinkertaisesti riitä !!!!
> Doh. Sitä suuremmalla syyllä: Rehua naamariin.
Joo. Vegaaniruokavaliollakin on vaan täysin mahdollista lihottaa
itseään. Kokemusta on.
- Sini
Kutri
läski wrote:
> Kutri hei!
>
> Tuo finet.puhe.laihdutus ei ollut minun mieleeni!
> En ole kiinnostunut laihduttamisestta, sillä sitä harrastavilta saa
> aina kuulla samat tyhmyydet, itsepetokset ja valheet.
> En poista follaria, mutta toivon, että et olisi mennyt niitä mun
> puolestani vaihtamaan.
Mikäli tarkoituksenasi on "saarnata" laihduttamisen
lopettamisen puolesta, niin eikö finet.puhe.laihdutus
ole silloin mitä parhain foorumi? Normaalipainoisille
kun aiheella ei ole henkilökohtaista merkitystä.
> Siitä lähtien olen ollut vähintään 10 kiloa ylipainoinen ja nykyään jo
> kait reilusti yli 20.
Eli kuinka pitkä olet ja kuinka paljon oletat painavasi?
Ja onko mitenkään mahdollista, että osa painostasi tulisi
lihaksista? Kysyn tätä siksi, että täällä on joku ollut
joskus vaatimassa oikeuksia "meille läskeille" -- jonka
jälkeen on käynyt ilmi, että ko. henkilön BMI on oikeasti
ollut jotain tyyliin 24 eli hän ei ole ollut lainkaan yli-
painoinen.
> Voiko iso nälkä olla yksinkertaisesti pelkkä fysikaalinen ominaisuus?
Oikea nälkä kertoo aina sen, että elimistö ei ole saanut
tarpeeksi ravintoa -- samalla tavalla kuin oikea jano
kertoo kuivumisesta. Joku voi yksinkertaisesti kuluttaa
enemmän kuin toinen, mutta joskus voi olla niin, että
nälkä onkin psyykkistä eikä fyysistä. Toinen pointti
on se, että vasta 20 minuutin kuluttua ruokailun aloit-
tamisesta "kylläisyyssignaalit" tulevat aivoihin. Eli
jos mättää ruokaa ihan hirveällä tahdilla naamaan ja
vatsalaukku on iso, voi tulla syöneeksi enemmän kuin
oikeasti tarvitsee -- jos syö vääränlaista ruokaa eli
runsaasti nopeasti palavia hiilihydraatteja sisältäviä
elintarvikkeita, elimistö muuttaa ne nopeammin energiaksi
ja varastoi ylimääräisen energian rasvaksi ja veren-
sokerin laskettua taas nopeasti alkaa "huutaa" lisää
ruokaa. Itse tunnen nälän paitsi vatsan kurinana, myös
fyysisenä heikotuksena ja huonovointisuutena -- en niin-
kään syömähimona tai niin, että alkaa tehdä jotain mieli.
> Itse en löydä muuta vastausta tähän vaikka kuinka asiaa ajattelisin,
> enkä usko siihen että vatsalaukku venyy ja kutistuu pysyvästi noin
> vaan, vaan että sillä on jokin tietty peruskoko ja tulee olemaan aina,
> halusit tai et.
Minä uskon kyllä että vatsalaukku pienenee, olen itse
kokenut sen -- kun on tottunut syömään n. 3 tunnin välein
suhteellisen pieniä aterioita, iso ruoka-annos ei kerta-
kaikkiaan "mahdu" vatsaan, vaikka tekisi mieli vielä
maistella hyvää makua.
> mutta en tarkkaile mitä syön, sillä olen siihen väsynyt. Syön juuri
> sitä mitä haluan, täysin mielitekojeni mukaan, koska haluan vain
> normalisoitua ja nauttia elämästäni kaiken kärsimyksieni jälkeen.
Good for you.
> Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että suomalainen perusruoka on
> terveellistä, sillä vaikka olen reilusti ylipainoinen niin olen
> hyväluinen ja vahva ja minulla on silti hyvä terveys, yhtä sairautta
> lukuunottamatta, joka ei sekään johdu ylipainosta.
Ja painosi ja pituutesi olikaan siis mikä? Ja treenaatko
vielä lihaksia tai teetkö muuta fyysisesti vaativaa duunia.
> Ehkäpä, mutta minun äitini oli jo nuorena suuririntainen ja lihava,
> todella selkeästi ylipainoinen, vaikka teki lapsesta asti rankkoja
> maalaistöitä ja hänen siskonsa monet myös ja hänen äitinsä vanhemmiten
> tosi tukeva.
Roteva vai lihava? Esim. moni tuntemani eteläpohjalainen
emäntä on kuvaamasi tyyppiä, mutta eri tavalla iso kuin
sohvalla löhöävät löysät elintasoläskit. Eräs suomalainen
kehotyyppi (persjalkainen, vahvalihaksinen, leveäharteinen
ja -rintakehäinen, vahvaluinen, isopäinen, rintava, reite-
vä ja persevä jne.) on sellainen, että hoikkien, sirojen
ja pitkien (ns. suomenruotsalaistyyppisten) tyyppien rin-
nalla ko. ihmistyyppiä voisi erehtyä luulemaan lihavaksi.
Kokonaisuus -- millainen luuston rakenne, kuinka paljon
lihaksia suhteessa rasvaan jne. ratkaisee.
> riukuja yksikään, vaikka ovat aina ollet kovia urheilemaan. Kuten
> minäkin, joka olen aina nauttinut fyysisesti raskaasta työstä, että
> kovasta liikunnasta.
Eli voisi olettaa sulla olevan myös lihaksia.
>
>>Suomalainen metsäläinen geenivarasto on tottunut syömään
>>laihaa lihaa, keittoperunaa, suolasilakoita, naurista,
>>lanttua, porkkanaa ja ruisleipää. Vuosisatojen ajan kerma,
>>voi ja sokeri ovat olleet todella harvinaista herkkua.
>>
>
> Täysrasvaista maitoa, kermaa ja voita (omista lehmistä saatua), sian
> läskiä (omista sioista) ja sokeria oli mun lapsuudessani kyllä runsain
> mitoin. Kurria juotettiin vain vasikoille.
Ihmettelit alkuperäisessä viestissäsi, miten ikiaikainen
suomalainen metsäläinen geenivarasto muka oppisi syömään
porkkanaa. Ihan yhtä hyvin kuin se aikanaan oppi syömään
kermaa ja voita. Vielä 1800-luvulla ne olivat maaseudulla
suuria harvinaisuuksia, koska lehmät menivät talveksi um-
peen.
> Minä yritin lähes 30 vuotta ja luovutin. Ja niin on varmasti yrittänyt
> moni muukin ja tulee vielä yrittämään.
Tulee mieleen että ehkäpä yritit liian radikaalia muutosta
ja jos sinulla alunperin oli taipumusta syömähäiriöihin,
niin terapia olisi ollut uudenlaisten ruokatottumusten kanssa
täysin välttämätöntä.
> Minä en ole koskaan syönyt hampurilaisia ja pitsaakin vain silloin
> tällöin. Mutta kebab maistuu!
> Teini-iässä monet tytöt lihoo ja pyöristyy, koska se kuuluu asiaan.
Itselläni se liittyi kyllä selkeästi uusiin ruoka- ja
liikunta- (vai pitäisikö sanoa liikkumattomuus) tottu-
muksiin.
> Mulla taas on kokemusken tuoma vastakkainen vakaumus: kerran
> varhaisessa vaiheessa sisäistetty ja opittu ruokavalio pysyy aina ja
> muuttuu vain pakon alla, kuten esim, jos muuttaa toiseen kulttuuriin
> kokonaan.
Niin itselläni kuin siskollani lapsuuden ruokavalio on
paljolti taaksejäänyttä elämää. Eikä ole tehnyt edes
tiukkaa. Jos oikein kovasti uskoo että jokin itsestä kiin-
ni oleva asia toteutuu tai jää toteutumatta, niin käy.
Jos joku on alitajuisesti sitä mieltä että "en mä kui-
tenkaan opi syömään terveellisemmin", niin tod.näk. hän
ei opi.
>Mutta silloinkin jää ne iänikuiset unelmat siitä että kerran
> vielä saisi suomalaista salmiakkia, makkaravoileipiä ja piimää ;)
Ja missä pirussa sitä on sanottu, että niistä -- tai yli-
päätään mistään ruoasta pitäisi kokonaan luopua?
> Makuun tulee aina eroa kun rasvaa vähennetään.
Yllättävän vähän kuitenkin ja uuteen makuun tottuu to-
della nopeasti (mikäli alunperin mitään eroa edes huo-
maa).
> Tuo sana "vähemmän" ei kerta kaikkiaan onnistu.
Ei varmasti, jos itse uskot niin. Itselläni se on onnis-
tunut todella hyvin.
>>Jos ruoanmäärää ei kykene merkittävästi vähentämään,
>>silloin kannattaa lisätä liikunnan määrää kompensoi-
>>maan syötyä ruokamäärää.
> Juu, niin on tullut tehtyä ja sillä seurauksella että ruoka maistuu
> aina vain entistä paremmin. Kun kauan sitten aloitin bodauksen niin
> tulin kotiin ja söin heti perään kokonaisen hiivaleivän. Ei tehnyt
> heikkoo, eikä ollut yhtään vaikeata saada sitä mahtumaan ;)
Olisit vetänyt proteiinipitoista ruokaa, niin et olisi
saanut niin paljon alas ja olisit pysynyt pidempään
kylläisenäkin... :-)
> Kuten tutkimukset osoittaa vain 2-3% kovastikin laihduttaneista
> pysyvät hoikkina kolmen vuoden jälkeen.
Samaisista tutkimuksista selviää yleensä syykin: ei ole
tehty pysyvää muutosta elintapoihin, on laihdutettu liian
nopeastu jne.
> Jos tämä trendi jonain päivänä muuttuu tai uusia valaisevampia
> tutkimuksia tämän ilmiön tiimoilta tehdään, niin palataan asiaan. Ehkä
> sitten saadaan myös tietoa siitä, että miksi me/he aina hyvin pian
> palaavat jopa samaan painoon kuin mistä alkoivat laihduttaa ja miksi
> jotkut jopa lihovat sen yli.
Kuten itse aikaisemmin totesin ja kuten joku muukin totesi,
tulos tuskin on pysyvä, jos se on kuurimuotoinen ja liian
tiukalla dieetillä ja aikataululla toteutettu. Pysyvä elin-
tapojen muutos on ainoa keino pysyvään painonhallintaan.
On ihmeellistä, miten harva ihminen on valmis sitä edes
yrittämään. Toinen ongelma em. tutkimuksissa on tuo käsite
hoikkuus. Eräiden standardien mukaan minä en olisi erityi-
sen hoikka, vaikka olen tiukasti normaalipainon puoli-
välissä. Jostain syystä ihmiset mieltävät jo vaatekokoa 42
olevat ihmiset ylipainoisiksi, vaikka useimmiten nämä ovat
jo normaalipainoisia. Jos joku yrittää väenvängällä päästä
vaatekokoon 34-36 (BMI ehkä n. 19-20 tai sen alle), eikä
sitten onnistu siellä pysymään, vaan "lihoaa" kokoon 42
(BMI 24), hän voi kokea että ei ole pysynyt hoikkana,
vaikka itseasiassa hän on vielä normaalipainoinen.
> Minun oma teoriani melkein 30 vuoden täysin turhan ja järjettömän
> jojoilun jälkeen on se, että laihduttaminen on aina rankkaa,
> vittumaista, helvetin kärsimystä ja kontrollointia alusta loppuun ja
> sellaista laihduttamista ei olekaan missä ei olisi jatkuvaa
> saatanalliseksikin muuttuvaa näläntunnetta.
Olet laihduttanut yksinkertaisesti väärin. Äitini, jonka
paino oli tänä aamuna pudonnut 103 kg:stä 94,5 kiloon,
laihtui vasta kun hänen syömäänsä ruoka- ja ennen kaik-
kea proteiinimäärää LISÄTTIIN. Hän voi paljon paremmin
ja jaksaa enemmän nyt kun syö 3 tunnin välein pieniä pro-
teiinipitoisia aterioita. Itse laihdutin ensimmäisen ker-
ran Painonvartijoiden systeemillä, mutta koska en lisän-
nyt silloin liikuntaa, lihoin maalle muutettuani jonkun
verran takaisin. Nyt kun olen aloittanut lihastreenin ja
syön n. 1800-2000 kcalia päivässä (Painonvartijoiden sal-
liman n. 900-1200 kcalin sijaan), olen kevyempi ja hyvä-
kuntoisempi kuin koskaan aikuisiälläni -- samaan aikaan
voin todella hyvin, olen kylläinen, en kiellä itseltäni
kokonaan mitään, olen energinen ja terve kuin pukki.
> Kun sitä on kestänyt kuukausia tai vuosia ja ekasta hoikkuuden
> tuomasta huumasta on päästy, niin sitä vain luonnollisesti alkaa
> ottamaan kitumisensa ja kärsimyksensä takaisin ja hakee sille jopa
> korvausta. Siinä ei edes terveysasiat paljoa silloin paina.
Jos hoikkuuden on saavuttanut pelkällä kieltäytymisellä
ja kituuttamisella, niin aivan varmasti ennen tai myöhemmin
"ratkeaa". Mutta jos on keventänyt niistä asioista, joista
on helppo luopua, muuttanut ravinnon kokonaissisältöä kai-
kintavoin parempaan suuntaan (enemmän proteiinia jne.) ja
opetellut nauttimaan ruoasta enemmän (syömään hitaammin ja
jokaista suupalaan pitkään ja hartaasti mutustellen) sekä
lisännyt liikunnanmäärää, laihduttaminen ei ole tuntunut
vastenmieliseltä tai kamalalta. Lisäksi omat tavoitteet
pitää asettaa realistisiksi. Olen itse paksuluinen, leveä-
harteinen ja -rintakehäinen, helposti lihasta saava,
ns. komea nainen. Minusta ei tulisi siroa ilman luu-
kirurgiaa. Sen sijaan että yrittäisin hulluna laih-
duttaa itseni anorektiseksi mallityypiksi (BMI 20 tai
alle), yritän saada lisää lihasmassaa ja päästä eroon
pahimmin löllyvistä rasvoista. Se vie aikaa, muttei
ole sinällään mitenkään vaikeaa eikä vaadi minua kiel-
täytymään mistään kokonaan. Koska tavoitteeni on rea-
listinen ja tiedän saavuttavani sen ilman hirvittävää
kituuttamista "pupunruoalla", motivaationi tavoitteen
saavuttamiseen on kova, ja uskon että tavoitteessa py-
syminen tulee olemaan erittäin helppoa.
> Mitä laihduttamiseen tulee niin näin erään japanilaisen dokkarin,
> jossa parannettiin lihavia akupunktio-hoidolla. Hoito perustui aivan
> muihin juttuihin kuin mistä tässä nyt kirjoitimme eli aineenvaihdunnan
> ja sisäelimien toiminnan tasapainottamiseen neula- ja
> meridiaanihoidolla ja se tepsi jopa niin hyvin, että hoidettava
> asiakas laihtui ilman minkäänlaisia dieettejä IHAN ITSESTÄÄN.
Kaikissa lukemissani tutkimuksissa, joissa joko lääke-
hoidolla, ruokavalion sisällön muutoksella (muttei
kalorimäärän rajoituksella) tai muilla ulkoisilla keinoilla
saatiin henkilö laihtumaan, lopulta kävi ilmi että vaikka
laihtuneiden syömää kalorimäärää ei ollut pyritty rajoit-
tamaan, käytännössä tämä olivat tehneet niin itse (usein
täysin tiedostamattomasti). Pidän mahdollisena, että
akupunktiolla voidaan kiihdyttää jonkin verran jämäh-
tänyttä aineenvaihduntaa, mutta ainakin ne akupunktio-
hoidot joita tiedän Suomessakin annettavan, pyrkivät
nimenomaan lisäämään ja edesauttamaan kylläisyyden tun-
netta, jolloin henkilö tulee luonnostaan syömään vähemmän
kuin kuluttaa.
> Monella lihavalla ihmisellä on varmasti joidenkin sisäelimien
> synnynnäistä heikkoa toimintaa, mikä edesauttaa lihomista, vaikka
> länsimainen lääketiede ei edes testaamalla sitä pystyisi noteeraamaan
> kuin vasta sitten kun asia on muuttunut vakavaksi.
> Tuntuu hirvittävältä että tällaisia ihmsiä rääkätään loputtomilla
> laihdutuskuureilla, jotka saattavat itse asiassa jopa pahentaa
> asianomaisen tilaa!
Oikea ruokavalio, jossa on riittävästi proteiinia, hitaita
hiilihydraatteja ja hyvää rasvaa, sekä säännölliset ruokai-
lut riittävän lyhyin väliajoin auttaisivat valtaosaa yli-
painoisia laihtumaan helposti ja huolettomasti. Mutta koska
ihmiset haluavat nopeita tuloksia, he yrittävät kaikenmaail-
man vippaskonsteja ja nälkäkuureja, jolloin laihduttamisesta
tulee niin hirveää helvettiä, ettei laihtumisesta seuraava
ilo riitä kompensoimaan kärsimyksiä. Toivon ja odotan, että
Suomeen rantautuu viimeisen vuoden aikana angloamerikkalaisis-
sa fitness-lehdissä esitetty näkemys, jonka mukaan laihdut-
tajat eivät saisi syödä alle 1800 kcalia päivässä, koska muu-
ten heidän aineenvaihduntansa hidastuu ja motivaationsa kar-
kaa.
Kuten sanottua, minusta kenenkään ei tarvitse laihduttaa
näyttääkseen hyvältä vaan ollakseen terveempi, jaksaak-
seen enemmän ja nauttiakseen enemmän ja pidempään elämästä
ilman fyysisiä rajoituksia.
Jos laihduttaa kelvatakseen muille, epäonnistuu varmasti.
Jos muuttaa elämäntapojaan voidakseen paremmin ja elääk-
seen pidempään, laihtuu varmasti normaalipainoiseksi
-- vaikkei ehkä langanlaihaksi.
Kutri
Markku Jantunen
>Eräs suomalainen kehotyyppi (persjalkainen, vahvalihaksinen,
>leveäharteinen ja -rintakehäinen, vahvaluinen, isopäinen, rin-
>tava, reitevä ja persevä jne.) on sellainen, että hoikkien,
>sirojen ja pitkien (ns. suomenruotsalaistyyppisten) tyyppien
>rinnalla ko. ihmistyyppiä voisi erehtyä luulemaan lihavaksi.
Siis itäbalttilaiseen rotuun kuuluva. HTH :)
>Jos laihduttaa kelvatakseen muille, epäonnistuu varmasti.
Ei välttämättä, jos muut palkitsevat riittävän hyvin.
Kutri
Markku Jantunen wrote:
> Kutri <ku...@mac.com> writes:
>>Jos laihduttaa kelvatakseen muille, epäonnistuu varmasti.
>
> Ei välttämättä, jos muut palkitsevat riittävän hyvin.
Korjaus: VAIN kelvatakseen muille.
Kutri
Markku Jantunen
>>>Jos laihduttaa kelvatakseen muille, epäonnistuu varmasti.
>>
>> Ei välttämättä, jos muut palkitsevat riittävän hyvin.
>Korjaus: VAIN kelvatakseen muille.
Muille ihmisille - erilaisilla tavoilla - kelpaaminen on aina
ehdollista. Jos esimerkiksi laihduttamalla onnistuu kelpaamaan
haluamallaan tavalla niille ihmisille, joilla on itselle väliä,
on saanut palkinnon laihduttamisesta.
Eiköhän useimpien läskejään inhoavien ja niistä laihduttamalla
eroon pyrkivien suurimpina todellisena motiivina ole kelpaami-
nen toisille ihmisille jollakin tärkeällä tavalla. Kuten itse-
kin vastauksesasi Läski Soosille kirjoitit, hoikka tai normaa-
lipainoinen ihmiskeho koetaan lähes poikkeuksetta seksikkääm-
pänä kuin lihava ihmiskeho. Tuskinpa jotkut abstraktit mah-
dollisesti toteutuvat terveyshyödyt joskus vuosikymmenien ku-
luttua riittävät motivoimaan ketään laihduttamaan, kun kerran
edes välittömästi seuraavat seksuaalisetkaan hyödyt eivät näytä
riittävän useimmille lihaville.
Tuollaiset selittelyt, että laihduttaa tai harrastaa painon-
hallintaa "pitääkseen itsestään enemmän" ovat yleensä hölyn-
pölyä. Se kuinka paljon ihminen pitää itsestään vai ei, on
melkein kokonaan integraali muilta ihmisiltä saadusta arvos-
tuksesta yli siihenastisen eliniän.
Se, että selitellään pois hyväksytyksitulemisen tarvetta, on
kummallinen nykyajan länsimaisen kulttuurin tuote. Terve nöy-
ryys ja paikkansa tunteminen on jostakin syystä kulttuurievo-
luutiossamme hylätty. Ihminen on luontainen egoisti, jonka
minäkuvalla on taipumus paisua välittömästi ja itseään rajoit-
tamatta, jos ympäristö ei estä sitä. Ainoastaan negatiivinen
palaute pitää ihmiset nöyrinä. Sosiaalinen realiteettitestaus.
Joidenkin ihmisten riittämätön nöyryys ei salli heidän tunnus-
taa itselleen, että kehon muokkaamiseen panostetut resurssit
jäisivät huomattavasti pienemmiksi ilman odotettuja sosiaalisia
hyötyjä. Minusta toisten ihmisten miellyttäminen ei ole miten-
kään kyseenalaista: itse asiassa se on ainoa kestävä tapa menes-
tyä maailmassa, jossa menestyminen on täysin riippuvaista tois-
ten ihmisten yhteistyöhalusta.
Kutri
Markku Jantunen wrote:
> Kutri <ku...@mac.com> writes:
>
>
>>>>Jos laihduttaa kelvatakseen muille, epäonnistuu varmasti.
>>>>
>>>Ei välttämättä, jos muut palkitsevat riittävän hyvin.
>>>
>
>>Korjaus: VAIN kelvatakseen muille.
>>
>
> Muille ihmisille - erilaisilla tavoilla - kelpaaminen on aina
> ehdollista. Jos esimerkiksi laihduttamalla onnistuu kelpaamaan
> haluamallaan tavalla niille ihmisille, joilla on itselle väliä,
> on saanut palkinnon laihduttamisesta.
Itse asiassa ajattelin asian niin, että jos joku ajat-
telee että "kyllä mä oon näinkin ihan jees", mutta
esim. miehen vaatimusten takia tai siksi että "niin
kuuluu tehdä" yrittää laihduttaa, homma menee pieleen.
Jos laihduttamiseen suhtautuu ajatuksella "mun on pakko
laihduttaa", motivaatio katoaa. Jos suhtautuu laihdut-
tamiseen niin, että "mä pystyn juoksemaan, mä nukun
paremmin, mun reidet ei hinkkaa yhteen, mua ei koko
ajan väsytä, mä mahdun kauniisiin vaatteisiin, seksi
on parempaa, mä elän pidempään -- mä muutan mun elämäni
paremmaksi" jne., se voi olla lähestulkoon hauskaa
tai ainakin siedettävää.
>
> Eiköhän useimpien läskejään inhoavien ja niistä laihduttamalla
> eroon pyrkivien suurimpina todellisena motiivina ole kelpaami-
> nen toisille ihmisille jollakin tärkeällä tavalla. Kuten itse-
> kin vastauksesasi Läski Soosille kirjoitit, hoikka tai normaa-
> lipainoinen ihmiskeho koetaan lähes poikkeuksetta seksikkääm-
> pänä kuin lihava ihmiskeho. Tuskinpa jotkut abstraktit mah-
> dollisesti toteutuvat terveyshyödyt joskus vuosikymmenien ku-
> luttua riittävät motivoimaan ketään laihduttamaan, kun kerran
> edes välittömästi seuraavat seksuaalisetkaan hyödyt eivät näytä
> riittävän useimmille lihaville.
Joo, jotkut abstraktit tulevaisuuden hyödyt tuskin joo,
mutta jo se miten paljon miellyttävämpää elämä fyysisesti
on ilman niitä 50 ylipainokiloa on kestävämpi motivaattori
kuin se, että "sit mua pidettäisiin seksikkäämpänä" (var-
sinkin jos sattuu jo olemaan toimivassa parisuhteessa).
>
> Tuollaiset selittelyt, että laihduttaa tai harrastaa painon-
> hallintaa "pitääkseen itsestään enemmän" ovat yleensä hölyn-
> pölyä.
Ei välttämättä -- jos itse pitää hoikkia tai ainakin nor-
maalipainoisia (koot alle 44) ihmisiä kauniina, niin eihän
silloin halua olla ruma. Ja oikeasti, ylipaino tuo mukanaan
sellaisia fyysisiä rajoituksia ja rasituksia, joita normaali-
painoinen ei aina tule ajatelleeksikaan.
> Se kuinka paljon ihminen pitää itsestään vai ei, on
> melkein kokonaan integraali muilta ihmisiltä saadusta arvos-
> tuksesta yli siihenastisen eliniän.
Hieno lause, jota en täysin ymmärtänyt, mutta ajatuksen
joo. No, jos sitten lähdetään miettimään että millaisia
ihmisiä kukin pitää kauniina jne. päästään varmasti siihen
kollektiiviseen kauneuskäsitykseen ja ajatuksiin siitä,
mitä yleisesti pidetään hyväksyttävänä, ihannoitavana jne.
Olisi typerää väittää että joku voisi olla kokonaan irral-
linen ympäristöstään ja sosiaalisista piireistään.
>
> Se, että selitellään pois hyväksytyksitulemisen tarvetta, on
> kummallinen nykyajan länsimaisen kulttuurin tuote. Terve nöy-
> ryys ja paikkansa tunteminen on jostakin syystä kulttuurievo-
> luutiossamme hylätty. Ihminen on luontainen egoisti, jonka
> minäkuvalla on taipumus paisua välittömästi ja itseään rajoit-
> tamatta, jos ympäristö ei estä sitä. Ainoastaan negatiivinen
> palaute pitää ihmiset nöyrinä. Sosiaalinen realiteettitestaus.
Ehkä, tosin mielestäni liian monen suomalaisen ongelma
on edelleen liika itsesensurointi ja vähättely, jolloin
isoja potentiaaleja jää käyttämättä, kun ihmiset eivät
usko itseensä ja omiin kykyihinsä.
> Joidenkin ihmisten riittämätön nöyryys ei salli heidän tunnus-
> taa itselleen, että kehon muokkaamiseen panostetut resurssit
> jäisivät huomattavasti pienemmiksi ilman odotettuja sosiaalisia
> hyötyjä.
Kyllä se isompi ongelma on se, että ihmiset aloittavat
laihduttamisen ilman oikeaa motivaatiota vain sosiaalisen
tavan ja ulkoisen paineen vuoksi ja hyvin pian myös lopet-
tavat sen, koska heillä ei ole sisäistä motivaatiota.
Laihduttamista pitäisi mielestäni markkinoida ihmisille
mahdollisimman konkreettisin eduin (et hikoile niin paljon,
et hengästy niin helposti, nukut paremmin, seksi on parem-
paa, voit liikkua vapaammin ja juuri niin kuin itse haluat
jne.) kuin ajatuksella "kahdeksassa viikossa bikinikuntoon"
(niin kuin naistenlehdissä tälläkin hetkellä markkinoidaan).
Aina kun voi jättää menemättä biitsille, kun laihis ei
menekään putkeen... Sitä tosiasiaa ei kuitenkaan voi väistää,
että pahasti ylipainoisena ei voi juosta, hyppiä ja muu-
tenkaan liikkua niin helposti kuin normaalipainoisena jne.
>Minusta toisten ihmisten miellyttäminen ei ole miten-
> kään kyseenalaista: itse asiassa se on ainoa kestävä tapa menes-
> tyä maailmassa, jossa menestyminen on täysin riippuvaista tois-
> ten ihmisten yhteistyöhalusta.
Mmjoo... Mutta se ei mielestäni sulje pois sitä tosiasiaa,
että jotta laihtuminen olisi pysyvää, lähtökohtana pitää
olla oma halu voida paremmin (fyysisesti) -- se, että
samalla tulee muiden hyväksymäksi on tietysti isoa plussaa.
Kutri
Hansen Henri
: Tehokkaampaa ja tehokkaampaa. On oikeudenmukaisempaa sakottaa
: lihavuuden edistämisestä kuin tosiasiallisesta lihavuudesta. Näin
: yksilö joutuu maksamaan epäterveellisistä elämäntavoistaan, mutta ei
: mahdollisesta geneettisestä poikkeavuudestaan.
Muuten tuo toimisi, mutta geneettinen poikkeavuus ei muuta
termondynamiikan lainalaisuuksia.
--
Blessed is he that watcheth, and keepeth his garments,
lest he walk naked, and they see his shame. (Rev.16:15)
George Saraiste Jr.
>
>Joo. Vegaaniruokavaliollakin on vaan täysin mahdollista
>lihottaa itseään. Kokemusta on.
Juh.
Tottahan toki se on mahdollista. Öljy, tahini, pähkinävoi, sokeri,
hunaja ja sen sellaiset eivät tietenkään ole parasta mahdollista
tavaraa pääruokalajiksi silloin kun aikoo laihtua.
Väitän kuitenkin, että vihanneksilla, juureksilla ja hedelmillä et
pysty lihottamaan itseäsi; ellet nyt sitten mätä naamioosi pelkkää
avokadoa aamusta iltaan.
-- G.S. --
Markku Jantunen
>> Muille ihmisille - erilaisilla tavoilla - kelpaaminen on aina
>> ehdollista. Jos esimerkiksi laihduttamalla onnistuu kelpaamaan
>> haluamallaan tavalla niille ihmisille, joilla on itselle väliä,
>> on saanut palkinnon laihduttamisesta.
>Itse asiassa ajattelin asian niin, että jos joku ajat-
>telee että "kyllä mä oon näinkin ihan jees", mutta
>esim. miehen vaatimusten takia tai siksi että "niin
>kuuluu tehdä" yrittää laihduttaa, homma menee pieleen.
Miksi homma menisi välttämättä tuollaisessa tapauksessa
pieleen? Tarkoitatko, että on mahdotonta, että kukaan
arvostaisi miehen miellyttämisen vaikutuksesta mieltä
takaisin saatua mielihyvälisää enemmän kuin ylensyömi-
sestä tulevaa mielihyvää?
>Jos laihduttamiseen suhtautuu ajatuksella "mun on pakko
>laihduttaa", motivaatio katoaa.
Mikään ei ole pakko paitsi kuolema.
>Jos suhtautuu laihduttamiseen niin, että "mä pystyn juok-
>semaan, mä nukun paremmin, mun reidet ei hinkkaa yhteen, mua
>ei koko ajan väsytä, mä mahdun kauniisiin vaatteisiin, seksi
>on parempaa, mä elän pidempään -- mä muutan mun elämäni
>paremmaksi" jne., se voi olla lähestulkoon hauskaa tai aina-
>kin siedettävää.
Yleistämisen huono maine johtunee juuri tuosta: perusteetto-
masta yleistämisestä.
>Joo, jotkut abstraktit tulevaisuuden hyödyt tuskin joo,
>mutta jo se miten paljon miellyttävämpää elämä fyysisesti
>on ilman niitä 50 ylipainokiloa on kestävämpi motivaattori
>kuin se, että "sit mua pidettäisiin seksikkäämpänä" (var-
>sinkin jos sattuu jo olemaan toimivassa parisuhteessa).
Tuollaisia lisäehtoja latelemallahan tilanne saadaan näyt-
tämään miltä tahansa. Alkuperäinen vahva väitteesi oli kuiten-
kin noista lisäehdoista (toimiva parisuhde jne.) vapaa.
>> Tuollaiset selittelyt, että laihduttaa tai harrastaa painon-
>> hallintaa "pitääkseen itsestään enemmän" ovat yleensä hölyn-
>> pölyä.
>Ei välttämättä -- jos itse pitää hoikkia tai ainakin nor-
>maalipainoisia (koot alle 44) ihmisiä kauniina, niin eihän
>silloin halua olla ruma.
Mitä väliä omaa sukupuolta olevien ulkonäöillä itsellään on?
(On niillä tietysti paljonkin väliä kilpailijoiden tason ar-
vioimisen kannalta.) Naiset ilmeisesti mielellään vahtaavat
toistensa ulkonäköjä ja tekevät vertailuja ja arvostelmia.
Vaikka heidän ajatuksissaan ei seksuaalinen kilpailu olisi
sekuntiakaan heidän niin tehdessä, keskinäisen kauneuskilpai-
lun funktio ja lopputulos on kuitenkin seksuaalisen kilpailu-
kyvyn paraneminen, mikäli homma onnistuu.
>Ja oikeasti, ylipaino tuo mukanaan sellaisia fyysisiä rajoi-
>tuksia ja rasituksia, joita normaalipainoinen ei aina tule
>ajatelleeksikaan.
Tuohan se kyllä, mutta ruoka on hyvää. Ei kai kukaan olisi
lihava, jos ruoka ei maittaisi aivan erityisen hyvin.
>> Se kuinka paljon ihminen pitää itsestään vai ei, on
>> melkein kokonaan integraali muilta ihmisiltä saadusta
>> arvostuksesta yli siihenastisen eliniän.
>Hieno lause, jota en täysin ymmärtänyt, mutta ajatuksen
>joo.
Tuo tarkoittaa, että samaa kuin, että itsearvostus on käytän-
nöllisesti katsoen toisilta saatujen arvostuksenosoitusten
summa eliniän ajalta.
(Voisin kyllä itsekin korjata tuota lausumaa jossain määrin.
Ihmiset eroavat alttiudessaan vaikutteille ja johtajanominai-
suuksiltaan. Ihmiset eronnevat nöyryydessään osin geneettisistä
syistä.)
>No, jos sitten lähdetään miettimään että millaisia ihmisiä
>kukin pitää kauniina jne. päästään varmasti siihen kollek-
>tiiviseen kauneuskäsitykseen ja ajatuksiin siitä, mitä ylei-
>sesti pidetään hyväksyttävänä, ihannoitavana jne. Olisi
>typerää väittää että joku voisi olla kokonaan irrallinen
>ympäristöstään ja sosiaalisista piireistään.
On tässä yhteydessä yhdentekevää tulevatko kauneusihanteet ym-
päristöstä vai ovatko ne meissä jollain tavalla jo valmiina.
Joka tapauksessa on aivan luonnollista, että ihminen haluaa
olla pariutumisasioissa menestyvä. Naisilla tuo menestys riip-
puu heidän kauneudestaan varsin ratkaisevasti. Jokainen nai-
nen haluaa olla kaunis. Naisen (seksuaalinen) kauneushan on
määritelmän mukaan eroottinen tunnereaktio, jonka naisen ulko-
näkö herättää miehissä. Halu olla kaunis on siis halua olla
eroottisesti haluttava miesten mielestä, miellyttää heidän
makuaan. "Olla kaunis omissa silmissään" merkitsee vain si-
säistettyä halua olla eroottisesti vetovoimainen (miesten
mielestä). Itse itsensä eroottinen viehättäminen on aika
turha asia: kyllä naisellisen kauneudenvaalinnan funktio on
aivan selvästi miehiin vetoaminen.
>> luutiossamme hylätty. Ihminen on luontainen egoisti, jonka
>> minäkuvalla on taipumus paisua välittömästi ja itseään rajoit-
>> tamatta, jos ympäristö ei estä sitä. Ainoastaan negatiivinen
>> palaute pitää ihmiset nöyrinä. Sosiaalinen realiteettitestaus.
>Ehkä, tosin mielestäni liian monen suomalaisen ongelma on edel-
>leen liika itsesensurointi ja vähättely, jolloin isoja potentiaa-
>leja jää käyttämättä, kun ihmiset eivät usko itseensä ja omiin
>kykyihinsä.
Tuskinpa vain. Ihmiset kilpailevat ja mittaavat taitojaan jatku-
vasti lapsuudesta alkaen. Kyllä ne, joilla on potentiaalia, yleen-
sä tulevat esiin. On esimerkiksi ihan hyvä, etteivät multakurkut
jää virheelliseen käsitykseen laulajanlahjoistaan kouluaikoinaan.
Yhteisöllisessä elämässä ei ole juuri mitään halveksitumpaa kuin
omaa paikkaansa tietämätön, itsensä raskaasti yliarvioiva ihminen
(täälläkin puheena ollut kymenlaaksolaisen, huonolla konjakkimaul-
laan briljeeraavan ja Linuxin kerneliä "lennosta binääripätsäävän"
kaverin tapaus lienee kouluesimerkki siitä).
Helppoheikkejä halveksitaan ja heidät pyritään palauttamaan nopeas-
ti ruotuun, koska kaikki ymmärtävät, että arvostus on oikeasti an-
saittava eikä arvostuksiin liittyvän elintärkeän informaatio haluta
kärsivän eroosiosta.
>> Joidenkin ihmisten riittämätön nöyryys ei salli heidän tunnus-
>> taa itselleen, että kehon muokkaamiseen panostetut resurssit
>> jäisivät huomattavasti pienemmiksi ilman odotettuja sosiaalisia
>> hyötyjä.
>Kyllä se isompi ongelma on se, että ihmiset aloittavat laihdutta-
>misen ilman oikeaa motivaatiota vain sosiaalisen tavan ja ulkoisen
>paineen vuoksi ja hyvin pian myös lopettavat sen, koska heillä ei
>ole sisäistä motivaatiota.
Ero "ulkoisen" ja "sisäisen" motivaation välillä on tässä aivan keino-
tekoinen. Laihdutuksesta luopuminen vain osoittaa, että syömisen tuot-
tama välitön mielihyvä merkitsee luopujalle enemmän kuin laihtumisen
toteutuneet tai odotettavissa olevat hyödyt.
>> Minusta toisten ihmisten miellyttäminen ei ole miten-
>> kään kyseenalaista: itse asiassa se on ainoa kestävä
>> tapa menestyä maailmassa, jossa menestyminen on täysin
>> riippuvaista toisten ihmisten yhteistyöhalusta.
>Mmjoo... Mutta se ei mielestäni sulje pois sitä tosiasiaa,
>että jotta laihtuminen olisi pysyvää, lähtökohtana pitää
>olla oma halu voida paremmin (fyysisesti) -- se, että
>samalla tulee muiden hyväksymäksi on tietysti isoa plussaa.
En ole vakuuttunut tuosta. Vakuuttunut olen ainoastaan siitä,
että osa ihmisistä ajattelee toisille mieliksi olemisen olevan
muka jotenkin kyseenalaista ja häpeällistä. Sanoisin noiden ih-
misten kaipaavan pientä ruotuunpalauttamista.
Kutri
Markku Jantunen wrote:
> Kutri <ku...@mac.com> writes:
>
>
>>>Muille ihmisille - erilaisilla tavoilla - kelpaaminen on aina
>>>ehdollista. Jos esimerkiksi laihduttamalla onnistuu kelpaamaan
>>>haluamallaan tavalla niille ihmisille, joilla on itselle väliä,
>>>on saanut palkinnon laihduttamisesta.
>>>
>
>>Itse asiassa ajattelin asian niin, että jos joku ajat-
>>telee että "kyllä mä oon näinkin ihan jees", mutta
>>esim. miehen vaatimusten takia tai siksi että "niin
>>kuuluu tehdä" yrittää laihduttaa, homma menee pieleen.
>>
>
> Miksi homma menisi välttämättä tuollaisessa tapauksessa
> pieleen? Tarkoitatko, että on mahdotonta, että kukaan
> arvostaisi miehen miellyttämisen vaikutuksesta mieltä
> takaisin saatua mielihyvälisää enemmän kuin ylensyömi-
> sestä tulevaa mielihyvää?
Ei, vaan jos ei koskaan ole ollut miesten mieleen ja
yrittää sitten vain heitä miellyttääkseen laihtua, niin
hyvin äkkiä antaa periksi, koska ajattelee että "en mä
niille kelpaisi kuitenkaan" ja koska kuitenkin on jo
tottunut jollain lailla rumana ja hyljeksittynä ole-
miseen.
Tuli vasta nyt mieleeni, että sellainen, joka on ollut
miesten suosiossa, mutta sitten lihonut, voi todel-
lakin motivoitua riittävästi siitä ajatuksesta, että
voisi (taas) olla haluttu ja ihailtu. Eli siinä mieles-
sä olet oikeassa.
Jos jotain ei ole koskaan kokenut, sitä ei välttämättä
kykene kuvittelemaan eikä siis (riittävästi) kaipaa-
maan. Jos jotain (ihanaa) menettää, sen takaisinsaa-
miseksi on valmis näkemään enemmän vaivaa.
Sen sijaan monet ylipainoiset ja sittemmin laihtuneet
ovat kertoneet, miten KAMALALTA miesten huomio alun-
perin tuntui, koska siihen ei ollut tottunut eikä sii-
hen osannut suhtautua. Tunne on varmasti samantyyp-
pinen kuin mitä itse koen mennessäni Italiaan, jossa
miehet huutelevat perääni ja tulevat ehdottelemaan
(olenhan siis blondi).
>
>
>>Jos laihduttamiseen suhtautuu ajatuksella "mun on pakko
>>laihduttaa", motivaatio katoaa.
>>
>
> Mikään ei ole pakko paitsi kuolema.
Ei niin. Siksi itsensä motivointi sillä että "on pakko
laihduttaa, että kelpaisi" ei ole hyvä motivaattori.
Aina kun voi alkaa ajatella että "paskat siitä, jos
en kelpaa -- jos joku ei hyväksy mua sellaisena kuin
mä olen, se ei ole mun arvoinen".
>>Jos suhtautuu laihduttamiseen niin, että "mä pystyn juok-
>>semaan, mä nukun paremmin, mun reidet ei hinkkaa yhteen, mua
>>ei koko ajan väsytä, mä mahdun kauniisiin vaatteisiin, seksi
>>on parempaa, mä elän pidempään -- mä muutan mun elämäni
>>paremmaksi" jne., se voi olla lähestulkoon hauskaa tai aina-
>>kin siedettävää.
>>
> Yleistämisen huono maine johtunee juuri tuosta: perusteetto-
> masta yleistämisestä.
Voisitko hieman täsmentää? Konkreettinen hyöty hou-
kuttelee enemmän kuin spekulatiivinen -- laihtuminen
ei välttämättä paranna flaksia, jos on muuten epä-
miellyttävän näköinen ja/tai muuten epämiellyttävä
ihminen. Jos ei ole koskaan ollut hoikka, ei voi olla
varma siitä, että huono flaksi johtuisi vain lihavuudesta
ja voi aina perustella itselleen että "ei musta kuiten-
kaan kukaan tykkäisi".
>
>
>>Joo, jotkut abstraktit tulevaisuuden hyödyt tuskin joo,
>>mutta jo se miten paljon miellyttävämpää elämä fyysisesti
>>on ilman niitä 50 ylipainokiloa on kestävämpi motivaattori
>>kuin se, että "sit mua pidettäisiin seksikkäämpänä" (var-
>>sinkin jos sattuu jo olemaan toimivassa parisuhteessa).
>>
>
> Tuollaisia lisäehtoja latelemallahan tilanne saadaan näyt-
> tämään miltä tahansa. Alkuperäinen vahva väitteesi oli kuiten-
> kin noista lisäehdoista (toimiva parisuhde jne.) vapaa.
Kyllä, koska välillä tulee argumentoitua löysästi. Yhtä
heikko väite on kuitenkin se, että muiden hyväksyntä olisi
tärkein ja toimivin motivaation lähde laihduttaa. Ei ole.
>
>
>>>Tuollaiset selittelyt, että laihduttaa tai harrastaa painon-
>>>hallintaa "pitääkseen itsestään enemmän" ovat yleensä hölyn-
>>>pölyä.
>>>
>
>>Ei välttämättä -- jos itse pitää hoikkia tai ainakin nor-
>>maalipainoisia (koot alle 44) ihmisiä kauniina, niin eihän
>>silloin halua olla ruma.
>>
>
> Mitä väliä omaa sukupuolta olevien ulkonäöillä itsellään on?
> (On niillä tietysti paljonkin väliä kilpailijoiden tason ar-
> vioimisen kannalta.) Naiset ilmeisesti mielellään vahtaavat
> toistensa ulkonäköjä ja tekevät vertailuja ja arvostelmia.
Kyllä. Laihdutusryhmässäni lähes kaikki ovat tunnustaneet
syylistyvänsä siihen -- "toi on vieläkin läskimpi kuin mä",
"mulla on parempi tukka", "mä olen kuitenkin kasvoista
kauniimpi", "tolla on hirveät nilkat" jne. Jos itsetunto
on heikko, on taipuvainen vertaamaan itseään koko ajan
muihin. En tiedä tekevätkö miehet sitä, koska en ole mies
enkä ole asiasta kenenkään miehen kanssa keskustellut.
> Vaikka heidän ajatuksissaan ei seksuaalinen kilpailu olisi
> sekuntiakaan heidän niin tehdessä, keskinäisen kauneuskilpai-
> lun funktio ja lopputulos on kuitenkin seksuaalisen kilpailu-
> kyvyn paraneminen, mikäli homma onnistuu.
No kai se seksuaalinen kilpailu on nimenomaan mielessä,
jos mietti että "onko toi kauniinpi kuin minä".
> Tuo tarkoittaa, että samaa kuin, että itsearvostus on käytän-
> nöllisesti katsoen toisilta saatujen arvostuksenosoitusten
> summa eliniän ajalta.
>
> (Voisin kyllä itsekin korjata tuota lausumaa jossain määrin.
> Ihmiset eroavat alttiudessaan vaikutteille ja johtajanominai-
> suuksiltaan. Ihmiset eronnevat nöyryydessään osin geneettisistä
> syistä.)
Totta. Jos sisartani moititaan, hän ajattelee että moit-
tija on väärässä, jos minua moititaan, otan helposti syyt
niskoilleni. Kyse on mielestäni nimenomaan tempperamentti-
erosta.
> kyllä naisellisen kauneudenvaalinnan funktio on
> aivan selvästi miehiin vetoaminen.
Kyllä, mutta samalla siihen yhdistyy halu tuntea itsensä
kauniiksi (vaikka olisi autiolla saarella, jossa ei ole
muita ihmisiä). Samalla tavalla kun kukaan ei halua aja-
tella olevansa tyhmä, kukaan tuskin haluaa tietentahtoen
olla ruma (no ok, tietyt henkilöt kyllä, lähinnä protes-
toidakseen yhteiskuntaa vastaan). Ei ole kiva katsoa
vessanpeiliin hampaita harjatessaan ja ajatella "olenpa
mä läksi ja ruma". Tiedän kokemuksesta, että jos olen
useamman päivän yksin kotona, enkä juuri käy kaupassa
tai mitään (ts. näe muita ihmisiä), niin silti on ihan
eri fiilis onko tukka likaisena ja rumasti pukeutuneena
(vaikka kukaan ei näe) vai hiukset kammattuina ja kau-
niisti pukeutuneena. Kyllä minusta on kivempi katsoa
peiliin silloin kun on vähän laittautunut kuin silloin,
kun on perseestä reväistyn näköinen -- vaikkei ketään
muuta olisi mailla eikä halmeilla. Tämä ei sulje pois
sitä, etteikö siihen pohjimmiltaan liittyisi ajatus
siitä, että kauniimpana on halutumpi.
>
> Tuskinpa vain. Ihmiset kilpailevat ja mittaavat taitojaan jatku-
> vasti lapsuudesta alkaen. Kyllä ne, joilla on potentiaalia, yleen-
> sä tulevat esiin.
Ne, joilla on oikea asenne, tulevat yleensä esiin. Tunnen
monta lahjakasta ihmistä, joista ei kuitenkaan ole tullut
ns. mitään, koska he eivät ole uskoneet omiin kykyihinsä.
Tiedän monta keskivertolahjakasta ihmistä jotka ovat pääs-
seet pitkälle, koska ovat ottaneet irti kaiken vähistä ky-
vyistään.
> Ero "ulkoisen" ja "sisäisen" motivaation välillä on tässä aivan keino-
> tekoinen. Laihdutuksesta luopuminen vain osoittaa, että syömisen tuot-
> tama välitön mielihyvä merkitsee luopujalle enemmän kuin laihtumisen
> toteutuneet tai odotettavissa olevat hyödyt.
Aivan. Jos laihduttaja ajattelee että laihdutan näyttääk-
seni paremmalta bikineissä, hän voi laihdutuksen lopet-
taessaan ajatella "no, ei mun tartte mennä rannalle"
tai "ainahan mä voin laittaa jonkun pyyhkeen ympärilleni"
tai "monet miehet pitävät pyöreämmistä naisista" tms.
Jos laihduttaja laihduttaa voidakseen paremmin, elääk-
seen pidempään ja voidakseen liikkua vapaammin jne., hän ei
voi tosissaan väittää että hän voisi saavuttaa samat
edut lihavana.
>>Mmjoo... Mutta se ei mielestäni sulje pois sitä tosiasiaa,
>>että jotta laihtuminen olisi pysyvää, lähtökohtana pitää
>>olla oma halu voida paremmin (fyysisesti) -- se, että
>>samalla tulee muiden hyväksymäksi on tietysti isoa plussaa.
>
> En ole vakuuttunut tuosta. Vakuuttunut olen ainoastaan siitä,
> että osa ihmisistä ajattelee toisille mieliksi olemisen olevan
> muka jotenkin kyseenalaista ja häpeällistä. Sanoisin noiden ih-
> misten kaipaavan pientä ruotuunpalauttamista.
En tarkoittanut sitä, että toisille mieliksi oleminen olisi
häpeällistä. Tarkoitin sitä, että joillekin se ei riitä
tarpeeksi suureksi motivaation lähteeksi, koska aina voi
ajatella että "jos mä en kelpaa tällaisena, niin niillä
on vain huono maku" tai "kyllä mä jollekin kelpaan tällaisena".
Kutri
Lauri Karpijoki
Ku> Sanctius wrote:
> YLE+MTV3+Nelonen omaavat hyvin yksipuolisen työhönottajan, joka
> päättää mikä mahdollisesti miellyttää katsojia, eikä saa heitä
> vaihtamaan kanavaa: TV-kuuluttajat, Lotto-tytöt ja uutiset & sää
> ovat kuin yhdestä puusta veisteltyjä naisia. Yhdelläkään ei näy
> leveää persettä, saatika kunnon hinkkejä. Voi rappiota... O:-(
YLE:llä on myös Terhi Nikkanen, mikä on tukevahko typy.
YLE:llä esiintyvät ihmiset ovat meteorologeja ammatiltaan,
joten sinällään on pieni mahdollisuus saada niitä
kauneimpia ihmisiä esiintymään.
Nelosen "säätytöt" oli ihan ok, mutta nyt se toinen
esittelee jotain tanssija- ja mallipoikaystäviään ja
toinen irvistelee jossain hiutalemainoksessa. (mielestäni
ainakin se irvistelijä on toinen Nelosen säätytöistä)
Lauri Karpijoki
IK> "läski" <fats...@hotmail.com> wrote in message
IK> news:29714473.02042...@posting.google.com...
IK> Heti kun läskimooses, olipa tällä millaiset geenit tahansa, alkaa
IK> syödä vähemmän kuin kuluttaa, fysiikan lait aiheuttavat laihtumisen
IK> aivan väistämättömästi. (Esimerkiksi natsien keskitysleirien
IK> ruumiskasoja esittävistä valokuvista ei löydy ainuttakaan lihavaa
IK> ruumista.) Suuri osa lihavista
IK> ihmisistä ei kuitenkaan kykene hyväksymään sitä, että lihavuus olisi
IK> heidän omien elämänvalintojensa seurausta. (Kuinka moni on joskus
IK> nähnyt ruokakaupan kassajonossa morbidisen liikalihavan ihmisen, jonka
IK> ostoskärryt eivät pursuaisi sipsejä, sokerilimsaa ja rasvaa?)
Puhut paljon ja asiaa. Läskin normalisointi, se on sairasta. Sama
kun sanottaisiin "älä stressaa hampaidenpesun kanssa vaan kanna
mädät leegosi pää pystyssä".
Kaikkiin XXL-mainoksiin, jossa liikkuu hymyileviä pontsoja,
pitäisi liittää varoitus tupakka-askityyliin: "ylipaino
vaarantaa terveytesi. Suomessa kuolee helvetisti ihmisiä
läskeyden seurauksena".
Kiloista on turha olla ylpeä, jos ne ovat läskiä. Monta muuta
syytä lihavilla ihmisillä varmasti on kulkea pää pystyssä ja
käyttäytyä normaalisti, mutta ylensyönti ja surkea tahdonvoima
ei todellakaan ole mitään ylpeydenaiheita.
läski
> Doh. Sitä suuremmalla syyllä: Rehua naamariin.
Olin kerran 6 vuotta täys-vegaani. Pistä paremmaksi!
> Voi. Silti _siihenkin_ pystyy vaikuttamaan.
EI VOI!
> Höpön höpön. Paskat se mitään leimautumista ole. Pelkkää laiskuutta se
> on. Ihminen on eläimenä perusluonteeltaan laiska, ahne ja itsekäs. On
> vain kovan työn takana, että pystyy taistelemaan noita, ihan
> jokaisessa meissä olevia, ominaisuuksia vastaa.
Sun tekstisi on juuri sitä läski-fasismia parhaimmillaan. MÄ OLEN
LÄSKEINENI JUOSSUT 10 KILSAN LENKKEJÄ PÄIVITTÄIN JA MÄ OLEN BODANNUT
NELJÄNÄ PÄIVÄNÄ VIIKOSSA KOLME TUNTIA PÄIVÄSSÄ PUTKEEN JA JUOSSUT JA
UINUT JA OKSENTANUT PUOLI VUOTTA ja usean vuoden sen jälkeenkin JA
MULLA ON NIIN ISOT LIHAKSET VIELÄKIN TÄN LÄSKIN ALLA ETTÄ SILLÄ
TAPETAAN JOKIKINEN LÄSKIRASISTI JA -FASISTI TÄSSÄ MAASSA! MÄ TIEDÄN
MITÄ ON OLLA SILKKAA TERÄSTÄ, repiä rautaa JA KITUA JA KITUA JA KITUA!
KUUULE, SE KASVATTAA VITUSTI LUONNETTA LAIHDUTTAA, OKSENTAA JA KÄRSIÄ
30 VUOTTA PUTKEEN!
> Haluatko tuolla sanoa, että olet päättänytkin olla luuseri?
SINÄ OLET LUUSERI! JOTEN PIDÄPÄ PÄÄS KII!
> Voi herranjumala. Ai, että mistäköhän johtuu, hei..??
NO VOI VOI JA HERRANJUMALA!
> Höh...?? Kannattaakohan sitä nyt laihtumisestansa sentään
> huumaantumaan mennä? Sanoohan sen jo järkikin, ettei sellaisesta hyvää
> seuraa.
Käypäs kattoon sitä humalaa Painonvartijoissa joskus kun kaikki
muutkin asiat niin hyvin tiedät!!!!!!!!
> Jotenka siis. Tuskinpa sinulla on pokkaa väittää vastaan, että jos nyt
> jollain kommervenkillä saisit sen verran sisua sieluusi, että
> laihtuisit vaikkapa ensi alkuun sellaiset 10-12 kiloa niin ettetkö
> nousisikin jo hieman helpommin ja nopeammin portaita myöden vaikkapa
> yhdeksänteen kerrokseen kuin mihinkä nyt kykenet.
JOO ja menettäisin terveyteni taas saman tien, saisin anemian ja tukka
lähtis kuten ennenkin ja häiriöisin syömiseni sekaisin myös ja
oksentaisin noin kolme kertaa päivässä vaan sen takia että sinä
saatanan rimpula itserakas porvariperse et siedä ihmisten lihavuutta!
> No, jos eivät paina niin mitä ihmeen väliä sitten koko helvetin
> ylipainolla sinulle sitten on? Jatka vaan samaa rataa kuin ennekin,
> _mutta_ älä sitten valita.
> :-/
KYLLÄ! Ja annan nyrkistä turpiin kaikille kusipäille kuten sinä kun
vastaan tulee!
OLETKO SÄ NYT FASISTI ONENELLINEN KUN OOT SAANUT SANOA KUSIPÄISET
MIELIPITEESI MITÄ HÄH?
> Lopeta tuo itsellesi valehtelu ja ala aivan oikeasti laihduttaa.
Oksenna itte ulos kaikki ruokas seuraavat kolkyt vuotta ja tule sitten
takaisin kertomaan miltä tuntui!
> Varopa vain, ettei käy toteen.
Sun tyhmyytesi kävi jo!
LÄSKI SOOSI ja muut ruoat suoraan päin sun naamaa!
Tommi Perkola
> Oksenna itte ulos kaikki ruokas seuraavat kolkyt vuotta ja tule sitten
> takaisin kertomaan miltä tuntui!
Etkö sinä laardiaivo tajua, että sinua neuvottiin syömään ja liikkumaan
_järkevästi_, ei äärimmäisyyksiin? Lihavuus taitaa oikeasti olla
tyhmyyden merkki.
läski
> Jos laihduttaa kelvatakseen muille, epäonnistuu varmasti.
> Jos muuttaa elämäntapojaan voidakseen paremmin ja elääk-
> seen pidempään, laihtuu varmasti normaalipainoiseksi
> -- vaikkei ehkä langanlaihaksi.
Kiitos pitkistä kirjoituksistasi! Tilanteeni on nyt sellainen, että on
niin paljon muuta aktiviteettia että en ehdi osallistumaan tähän
keskusteluun tämän enempää ja ei edes kiinnostakaan.
Mulla ei ole mitään tarvetta tällä haavaa muuttaa elintapojani, sillä
voin varsin hyvin vaikka olen 159 cm ja jossain siellä 75-80 kg
luulisin.
Syön siis nyt sen minkä syön ja pidän huolen että MUU elämäni on
tyydyttävää, nautinnollista ja ihanaa, mitä se tosiaankin nykyään on,
enkä pilaa sitä sillä että läskit olisivat taas kaiken keskipiste. Ei
ole sellaiseen enää tarvetta.
Mun arvomaailmani on muuttunut ja läskit tai muut toisarvoiset seikat
ei enää merkitse. Ihminen on kokonaisuutena ratkaiseva. Yksi pieni
yksityisseikka ei kenessäkään ratkaise , vaan kokonaispersoona
ratkaisee ja tunnen ja tiedän monta upeaa, ihanaa ja kaunistakin isoa
naista ja miestä.
Jos olet kaunis, hoikka ja täysi idiootti niin saat mennä.
Jos olet ruma, lihava, mutta upea, ihana (ja intohimoinen ;) muuten
niin kiitos tänne vaan!
Itse tunnen kuuluvani siihen osastoon, jonka ulkonäkö ei siitä muutu
tai parane vaikka laihduttaisinkin. Kroppani on sen muotoinen että se
on yhtä ruma niin lihavana kuin laihana, joten jos ei mitään
terveyssyitä ilmene, niin tällaiseksi jään, sillä kuntoa ja terevyttä
juoksennella ja tanssia ja liikkua on ihan riittämiin. En koe voivani
huonosti!
Minusta esim kansanedustaja Räsänen on nykyään rumempi ja kurjemman
näköinen kuin aiemmin laihdutettuaan 20 kiloo. Se on ihan HIRVEE nyt !
Mikä ihme sitäkin naista riivaa?
Ehkä siitä ja monesta _täysin_ muusta_ seikasta_ kuin läskeistä johtuu
sekin, että Vappu-marssissa marssiessani eräs komea pitkä vaalea nuori
mies filmasi Che Guevaran kuvaa t-paidassani suurten rintojeni päällä
ja mulle niin hienosti flirtaten ja hyväksyvästi hymyili !!!!!!!
LÄÄÄÄH!
Kiitos kaikille kirjoituksista!
Läski Soosi -ja punaiset huulet
läski
> voin varsin hyvin vaikka olen 159 cm ja jossain siellä 75-80 kg
> luulisin.
Lisään:
Mun mielestäni niin viulisti Rakel Lignell (5 lapsen äiti) että
prinsessa Dianakin ( maailman korkearvoisin oksentelija) olivat
hyvännäköisiä, kauniita ja ihan terveitä ennen laihduttamistaan.
Molempien tapauksesssa tuntuu älyttömältä se mitä he tekivät.
Kirjoitin juttuni muita varten, opiksi ja sivistykseksi, en itselleni,
en purkaakseni omaa pahaa oloani, sillä en koe sellaista minulla enää
olevan.
Mitä Kutrin kertomaan 1800 kcal diettiin tulee, niin se varmaankin on
inhimillisin mistä olen aikoihin kuullut, mutta silti sopii vain
niille, jotka jaksavat päivästä toiseen, vuodesta toiseen kaloreja
laskeskella ja panna kaikki energiansa siihen ja erikoistua
laihdutuksen mestareiksi, kuten hän. Ja niille, jotka ohjelmoivat
elämänsä kolmen tunnin ruokarytmeihin, mikä lienee suurimmalle osalle
ihmisiä täysi mahdottomuus, varsinkin jos he elävät epäsäännöllisesti
tai tekevät muutakin eli harrastavat, osallistuvat ja käyvät töissä.
Minulla on elämä elettävänäni ja aion elää sen NYT, enkä huomenna
joten laskukoneet ja jatkuvan ruoan ja syömisen tarkkailun ja
kontrolloinnin vedän siitäkin syystä vessasta alas.
Mitä seksiin ja viehättämiseen tulee, niin se on jo tässä iässä
toisarvoista, sillä on muutakin, paljon tärkeämpää tekemistä, esim
elää itselleen, itsenäisesti, muuttaa ihmisten typeriä ennakkoluuloja
ja asenteita, murtaa tabuja, olla barrikaadeilla. Ihminen voi löytää
elämäänsä tarkoitusta muualtakin kuin seksistä, mikä onkin meidän
yhteiskunnassamme törkeän yliarvostettua ja sotkee nuorten päitä.
Nuorille sanonkin, että ensin RAKKAUS ja sitten seksi. Seksi tulee
kuvaan ihan itsestään kun aidosti jota kuta rakastaa. Pelkällä
perseiden ja tissien tuijottelulla ei pitkälle pötkitä!
Jos Kutri on hoikka vielä kolmenkin vuoden kuluttua tästä päivästä
niin pyydän ilmoittautumaan sekä mulle henk koht että julkisesti,
sillä vasta sitten uskon tuollaiseen systeemiin ja siihen mihin hän
näyttää elämänsä nyt uhranneen.
Ystävättäreni mielestä kroppa myös tottuu tiettyyn kokoon ja _ siksi_
kaikki aina lihovat takaisin. Eikös jotkut uudet tutkimukset rotilla
myös puoltaneet tätä " set point" -juttua. Niin ainakin ymmärsin,
vaikka kaikkea en jaksanut lukea. Mutta kiitos artikkelin
lähettäjälle.
Ihmetyttää että Kutri ei tajunnut miksi juuri himon kohde bodauksen
jälkeen oli HIIVALEIPÄ, miksi ei rahkapurkki. Miksi kroppaa
tarvitsikin hiilihydraattia kovan koitoksen jälkeen ja ilmaisi
tarpeensa täysin oikein. MIKSI mun ois pitänyt vääntää ja kontrolloida
sitä johonkin muuhun?
Mitä lihavuuden terveysriskeihin ja iän lyhentymiseen tulee, niin voin
kertoa mummoni suuressa ruhossaan eläneen 86 v asti ja kärsineen
lähinnä vain iskiaksesta silloin tällöin. Hän oli terve kuin pukki,
maalaistalon emäntä, joka hoiti lehmät 7 päivää viikossa hyvin
iäkkääksi asti.
Eiköhän ruipelot kuihdu sitä ennen kaikkin tauteihinsa paljon
nopeammin ja katko luitaan osteoporoosin takia paljon aiemmin?
Äitini on ISO, aivan saman muotoinen kuin minä ja nyt 65v ja niin
hyvässä kunnossa paria vaivaa lukuunottamatta, jotka nekään eivät
johdu lihavuudesta, että epäilen hänen elävän samaan kuin äitinsä, eli
vielä reilut 20 v ellei ennemmän.
Läski Soosi
Ilkka Kokkarinen
> Minulla on elämä elettävänäni ja aion elää sen NYT, enkä huomenna
> joten laskukoneet ja jatkuvan ruoan ja syömisen tarkkailun ja
> kontrolloinnin vedän siitäkin syystä vessasta alas.
Kyvyttömyys uhrata hetkellinen mielihyvä pitkän tähtäimen tavoitteiden
saavuttamiseksi on tyypillistä luusereille ja (kognitiiviselle) alaluokalle.
Se on itse asiassa tärkein syy siihen, miksi luuserit pysyvät luusereina ja
alaluokka pysyy alaluokkana.
Aivan samalla tavalla monet ihmiset tuhlaavat HETI NYT kaikki tulonsa
panematta mitään säästöön, ja heittävät laskukoneet ja tilitapahtumien
tarkkailun vessasta alas. Kaipa se on heidän oma valintansa vapaina ja
rohkeina yksilöinä, jotka eivät alistu rahafasistien ahdistavaan tyranniaan.
> Ystävättäreni mielestä kroppa myös tottuu tiettyyn kokoon ja _ siksi_
> kaikki aina lihovat takaisin. Eikös jotkut uudet tutkimukset rotilla
> myös puoltaneet tätä " set point" -juttua.
Hassua, että tämä set point tuntuu nykyisin olevan paljon korkeammalla kuin
esimerkiksi 50 vuotta sitten. Mikähän kumma geneettinen mutaatio tänä aikana
on tapahtunut, kun esimerkiksi lihavuusgeenit ovat yleistyneet länsimaisessa
populaatiossa niin valtavasti?
Ilkka Kokkarinen
George Saraiste Jr.
>
>Sun tekstisi on juuri sitä läski-fasismia parhaimmillaan. MÄ
>OLEN LÄSKEINENI JUOSSUT 10 KILSAN LENKKEJÄ
>PÄIVITTÄIN JA MÄ OLEN BODANNUT NELJÄNÄ PÄIVÄNÄ
>VIIKOSSA KOLME TUNTIA PÄIVÄSSÄ PUTKEEN JA JUOSSUT
>JA UINUT JA OKSENTANUT PUOLI VUOTTA ja usean vuoden
>sen jälkeenkin JA MULLA ON NIIN ISOT LIHAKSET VIELÄKIN
>TÄN LÄSKIN ALLA ETTÄ SILLÄ TAPETAAN JOKIKINEN
>LÄSKIRASISTI JA -FASISTI TÄSSÄ MAASSA! MÄ TIEDÄN
>MITÄ ON OLLA SILKKAA TERÄSTÄ, repiä rautaa JA KITUA
>JA KITUA JA KITUA! KUUULE, SE KASVATTAA VITUSTI
>LUONNETTA LAIHDUTTAA, OKSENTAA JA KÄRSIÄ
>30 VUOTTA PUTKEEN!
>
>SANOA KUSIPÄISET MIELIPITEESI MITÄ HÄH?
>
Hmmmm...??
Just juu. Taidatkin olla viimeisen päälle trollaaja.
--tai--
Taidat olla pahemman kerran päästäsi sekaisin.
Toivon ettei kukaan, siis _kukaan_, näiden ryhmien lukijoista ole edes
hetkellisesti niin tyhmä [kuin minä satuin olemaan], että menisi
ottamaan rahtuakaan tosissaan sinun kirjoituksiasi ja vieläpä
vastaamaan niihin.
Mene lääkärille "läskeinesi". Ja, niin joo, tarkistuta pääsi saman
tien.
:-/
Moido.
-- G.S. --
George Saraiste Jr.
>
>Mikähän kumma geneettinen mutaatio tänä aikana
>on tapahtunut, kun esimerkiksi lihavuusgeenit ovat
>yleistyneet länsimaisessa populaatiossa niin valtavasti?
Pahh...!!
Idiotia täällä on lisääntynyt. Ja piittaamattomuus.
-- G.S. --
Paavo Väisänen
"läski" <fats...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:29714473.02050...@posting.google.com...
> > Mulla ei ole mitään tarvetta tällä haavaa muuttaa elintapojani,
sillä
> > voin varsin hyvin vaikka olen 159 cm ja jossain siellä 75-80 kg
> > luulisin.
>
komeudessa, taputellen jepen selkään, parisuhde näkyi pelaavan,
uskallettiin näyttää kiintymystä shoppaillessakin.
Noita miehen kaipaamia kiihottavia muotoja ei enää havainnut, vosin
sanoa rouvan olleen "rasvataudin runtelema", lyllersi vain eteenpäin
minkä pääsi
Haluan laihtua, koipeni ei enää kestä
>
> Mitä seksiin ja viehättämiseen tulee, niin se on jo tässä iässä
> toisarvoista, sillä on muutakin, paljon tärkeämpää tekemistä, esim
> elää itselleen, itsenäisesti, muuttaa ihmisten typeriä
ennakkoluuloja
> ja asenteita, murtaa tabuja, olla barrikaadeilla. Ihminen voi löytää
> elämäänsä tarkoitusta muualtakin kuin seksistä, mikä onkin meidän
> yhteiskunnassamme törkeän yliarvostettua ja sotkee nuorten päitä.
>
Voi taivahan taatto!
Olin kuukausi sitten Terveyskeskuksessamme ja eräs ikäiseni mies tuli
hoidosta, tervehtien odotushuoneessa olevia iäkkäämpiä naisia,
tuttujaan. Leuhkaisten jotain "noiden tyttöjen kanssa juttelusta",
yhdyin keskusteluun mainiten jo Lutherin maininneen "nuorten naisten
piristävästä seurasta"
Silloin sai toinen rouva (tuppisuuna istunut) 'tulen ryysyihinsä':
"Minä, minä en voi käsittää noita vanhoja miehiä, ne saattavat jo
tulla kohti, hakemaan tanssiin ja nähtyään nuoremman, kääntyvät ja
hakevatkin sen! Mitä ihmettä he hakevat niistä?
Keskustelumme sivusi myös tanssipaikkoja, mainitsin eräiden naisten
käyvän vain ravintolassa, pitäen niitä tasokkaampana kuin
lavatansseja, "olen ollut Ruissalossakin, mutta Hotellitansseissa"
"Niin minäkin, käyn vain hotelleissa", huomautti tämäkin rouva(!!?)
Hänen vuoronsa tuli,_etten ehtinyt tehdä törkeän henkilökohtaista
kysymystä: "Silloin nuoruuden aikaan, miksi vanhemmat, vähän
hiprakassa olleet miehet hakivat tanssiin?"
> Nuorille sanonkin, että ensin RAKKAUS ja sitten seksi. Seksi tulee
> kuvaan ihan itsestään kun aidosti jota kuta rakastaa. Pelkällä
> perseiden ja tissien tuijottelulla ei pitkälle pötkitä!
>
Mutta voi muistella lapsentekoa, kuten Junnun laulussa Matkalla
Pohjoiseen.
Puakki
George Saraiste Jr.
>
>>> Mulla ei ole mitään tarvetta tällä haavaa muuttaa
>>>elintapojani, sillä voin varsin hyvin vaikka olen 159 cm
>>>ja jossain siellä 75-80 kg luulisin.
Puakki sitten kommentoi :
>
>Eilen Sittarissa lyllersi edessäni mittaisesi nuorirouva
>140kg? komeudessa, taputellen jepen selkään...
Doddih.
Et sitten sinäkään [kuten ei allekirjoittanutkaan] huomannut heti
ensialkuun, että nimimerkki "läski" onkin/olikin pelkkä trollaaja.
Itsekin mokomaan tuhlasin nettiaikaani joitakin minuutteja.
Kaikenlaisia niitä...
-- G.S. --
Kutri
läski wrote:
>>Mulla ei ole mitään tarvetta tällä haavaa muuttaa elintapojani, sillä
>>voin varsin hyvin vaikka olen 159 cm ja jossain siellä 75-80 kg
>>luulisin.
Eli jos olet 75 kg olet vielä just ja just lievän yli-
painon sisällä.
> Mun mielestäni niin viulisti Rakel Lignell (5 lapsen äiti) että
> prinsessa Dianakin ( maailman korkearvoisin oksentelija) olivat
> hyvännäköisiä, kauniita ja ihan terveitä ennen laihduttamistaan.
> Molempien tapauksesssa tuntuu älyttömältä se mitä he tekivät.
Diana oli alunperinkin hoikka ja häiriintynyt, Rakel Lignell
näyttää mielestäni nykyään hyvinvoivemmalta ja on itsekin
näin julistanut lehtijutuissa.
> Mitä Kutrin kertomaan 1800 kcal diettiin tulee, niin se varmaankin on
> inhimillisin mistä olen aikoihin kuullut, mutta silti sopii vain
> niille, jotka jaksavat päivästä toiseen, vuodesta toiseen kaloreja
> laskeskella ja panna kaikki energiansa siihen ja erikoistua
> laihdutuksen mestareiksi, kuten hän.
Äkkiä oppii arvioimaan miten paljon kaloreita, proteiinia,
hiilareita ja kuitua missäkin ruoka-annoksessa on. Loppu-
jen lopuksi valtaosa meistä syö melko samoja ruokia viikos-
ta toiseen. Lomamatkojen ja juhlien lisäkalorit saa äkkiä
laihdutettua. Itse olen viettänyt nyt viikon "laihdutus-
lomaa" -- ts. en ole merkinnyt syömiäni ruokamääriä ylös,
olen juonut viinaa, syönyt tavallista enemmän jäätelöä,
pullaa ja suklaata eikä paino ole noussut paljon mitään.
Siitä huolimatta palaan huomenna ilomielin ns. ruotuun,
koska epäsäännöllinen ja ravintoarvoltaan huonojen ruo-
kien syöminen ja alkoholin juominen tuntuu huonona olona,
voimattomuutena ja unisuutena.
En pidä itseäni "laihdutuksen mestarina", olen vain omak-
sunut sellaiset elämäntavat, joita pingottamatta noudat-
tamalla voin hyvin fyysisesti ja sitä myötä myös psyykki-
sesti (kun verensokeri ei heilahtele jne.). Syön hyvin
ja säännöllisesti ja ennen kaikkea harrastan liikuntaa
sellaisen määrän kuin hyvältä tuntuu: n. 10-20 minuutin
kävelyä, juoksua ja hyppimistä sisältävän intervallilenkin
4-5 kertaa viikossa, 1-1,5 h punttitreeniä ja aerobista
liikuntaa yhdistävä salitreeni 2-3 kertaa viikossa ja
Pilates-jumppa 1-2 kertaa viikossa -- noin 1-3 päivänä
viikossa en harrasta ollenkaan liikuntaa. Voi kuulostaa
paljolta, mutta on käytännössä todella vähän. Ajan kun-
toiluun otan sohvalla löhöilystä ja saamattomasta haa-
huilusta.
>Ja niille, jotka ohjelmoivat
> elämänsä kolmen tunnin ruokarytmeihin, mikä lienee suurimmalle osalle
> ihmisiä täysi mahdottomuus, varsinkin jos he elävät epäsäännöllisesti
> tai tekevät muutakin eli harrastavat, osallistuvat ja käyvät töissä.
Höpönlöpö. Itse elän täydellisen epäsäännöllistä elämää:
välillä olen koko päivän töissä, välillä koko päivän
liikenteessä, välillä hoidan koko päivän siskon vauvaa,
välillä olen koko päivän koulussa jne. Kun tottuu syö-
mään kolmen tunnin välein, vatsa muistuttaa koska pitää
syödä. Pitämällä mukana proteiini- tai nutrilett-patu-
koita selviää kätevimmin tilanteista, joissa ei voi
rynnätä lähimpään kahvilaan/kauppaan ostamaan banaania
ja/tai jugurttia ja/tai karjalanpiirakkaa ja/tai kalk-
kunasämpylää. Ja tiedoksi: on olemassa myös hyvänmakui-
sia patukoita ja ravintosisältöön nähden niiden hinnat
ovat lähes kohtuullisia. Minua organisoidummat tyypit
voivat tehdä mukaan eväsleipiä/-salaatteja.
Seuraavassa esimerkkejä pienistä suht tasaisesti veren-
sokeria nostavista aterioista, joita voi syödä työn, koti-
töiden, harrastusten jne. lomassa:
keskikokoinen banaani ja jugurtti = n. 220 kcal
sämpylä, jonka välissä 2 kalkkunaleikettä ja 2 aamu-
palasulatejuustoa sekä salaattia ja tomaattia = n. 260 kcal
2 keskikokoista karjalanpiirakkaa ja lasi 1 % maitoa = n. 260 kcal
5 dl tomaattikeittoa, paahdettu ruisreal kevyesti voilla
voideltuna ja salaatilla ja kurkulla päällystettynä = n. 240 kcal
2 kananmunavoileipää (kevyesti voita, 1 kanamuna) = n. 230 kcal
1 Nutrilett-patukka = n. 200-220 kcal
0,5 prk raejuustoa ja 2 paahtoleipää = n. 200 kcalia
tonnikala-kananmuna-salaatti lirauksella vähärasvaista
salaattikastiketta tai viinietikkaa sekä 1 ruisleipäsiivu
= n. 230 kcal
Hesburgerin kevyt juustohampurilainen = n. 300 kcal
jne.
--
Em. aterioita kun syö n. 2-3, niiden lisäksi voi syödä
vielä 2 tai 3 noin 400-500 kcalin ateriaa.
--
Oikeasti todella harvalla ihmisellä on olemassa mitään
todellisia käytännön esteitä olla laihduttamatta. Todel-
liset syyt olla laihduttamatta ovat:
1. on normaalipainoinen.
2. arvostaa enemmän epäterveellisen ruoan ylenpalttista
syömistä ja sohvalla makaamista (noin kuvainnollisesti)
kuin terveellistä elämäntapaa ja siitä seuraavia hyötyjä.
3. On oikeasti onnellinen sellaisena kuin on -- ja tämä
tarkoittaa sitä, että jos ko. henkilölle yhtäkkiä tuo-
taisiin pilleri, jonka ottamalla voisi menettää silmän-
räpäyksessä ylipainonsa ilman mitään sivuvaikutuksia
tai rahanmenoa tms. hän EI ottaisi sitä, koska oikeasti
tykkää itsestään enemmän juuri sellaisena kuin on.
4. tietää liian vähän terveellisistä elämäntavoista ja
luulee että laihtuminen on mahdollista vain hirvittä-
vän tuskan ja kieltäymyksen kautta ja siksi keksii teko-
syitä olla muuttamatta elämäntapojaan terveellisemmiksi.
5. lääkäri kieltää (esim. sairauden tai raskauden/imet-
tämisen takia).
--
Tavallaan kaikki syyt kohtaa 4. lukuunottamatta ovat
ihan päteviä. Jopa kohta 2 on mielestäni ok, kunhan
itse tiedostaa sen (eikä yritä selitellä laihdutta-
mattomuuttaan joillain tekosyillä tyyliin: "lihavat
ovat leppoisia", "mieheni rakastaa mua just tällaisena
kuin olen eikä halua mun laihtuvan", "mä en pysty laih-
tumaan kun mulla on tämä geeniperintö/hidas aineen-
vaihdunta" jne).
Väitän, että 3. syyn takia laihduttamattomia henkilöitä
on todellisuudessa hyvin vähän, sillä monet kohdan 2.
ihmiset yrittävät selitellä laihduttamattomuuttaan
juuri sillä että "mä olen onnellinen just tällaisena",
mutta olisivat todellisuudessa mieluummin laihempia,
jos pääsisivät ylipainostaan helposti ja vaivatta
eroon.
> Minulla on elämä elettävänäni ja aion elää sen NYT, enkä huomenna
> joten laskukoneet ja jatkuvan ruoan ja syömisen tarkkailun ja
> kontrolloinnin vedän siitäkin syystä vessasta alas.
Jätätkö myös hampaat pesemättä, hiukset harjaamatta,
lapset ruokkimatta, laskut maksamatta, lempisarjasi
/uutiset katsomatta, lehden lukematta jne.? Terveel-
listen elämäntapojen omaksuminen ei vie kovinkaan
kauan aikaa ja kun ne on oppinut, ne käyvät itsestään,
samanlaisena rutiinina kuin moni muu arkirutiini
-- niiden noudattaminen ei vie yhtään enemmän aikaa
kuin epäterveellisten elämäntapojen noudattaminen,
kaupan päälle saa lisää energiaa ja elinvuosia.
> Jos Kutri on hoikka vielä kolmenkin vuoden kuluttua tästä päivästä
> niin pyydän ilmoittautumaan sekä mulle henk koht että julkisesti,
> sillä vasta sitten uskon tuollaiseen systeemiin ja siihen mihin hän
> näyttää elämänsä nyt uhranneen.
Lue vaan lehtiä, olen varmasti siellä vielä kymmenenkin
vuoden päästä hyväkuntoisena. :-) Ilmiö on sama kuin
se, kun ottaa tietokoneen käyttöönsä: ei hevin palaa
takaisin käyttämään mekaanista kirjoituskonetta. Sa-
malla tavalla ei kovinkaan helposti palaa huonoihin
elämäntapoihin, kunhan on löytänyt SELLAISET terveet
ELÄMÄNTAVAT, jotka itselle SOVELTUVAT PARHAITEN.
Niitä tuttujani, jotka eivät laihduttamisen jälkeen
ole kyenneet tavoitepainossaan pysymään, yhdistää se,
että laihduttaminen on ollut kuurimuotoista ja har-
rastettu liikunta sellaista, joka ei ole tuonut sinäl-
lään tyydytystä (vain liikunnan jälkeinen tila ja
liikunnasta seuranneet näkyvät muutokset). Sen sijaan
ne tuttuni, jotka harrastavat jotain sellaista lii-
kuntaa, joka tuo heille sinällään iloa ja nautintoa
(pyöräily, ratsastaminen, tennis, jalkapallo, moto-
cross jne.), lopettavat liikunnan vain pakottavan
esteen edessä (raskaus, sairaus, taloudellinen tilanne,
jne.).
Totta kai välillä tulee elämäntilanteita, jolloin
terveiden elämäntapojen ylläpitäminen vaatii enem-
män ponnisteluja -- lomat, matkat, ulkomaille muutto,
asuinpaikan tai työpaikan vaihdos, isot ihmissuh-
teisiin liittyvät muutokset (läheisen kuolema,
avioero, uusi suhde jne). Tilanteen rauhoituttua
useimmat palaavat kuitenkin takaisin terveellisiin
elämäntapoihin, koska niitä noudattaessaan he voi-
vat paremmin.
Useimmat todella ylipainoiset eivät ole koskaan elä-
neet oikeasti terveellisesti (vaikka olisivat olleet
laihojakin), eivätkä siksi tiedä mitä "menettävät".
Itse saan nautintoa kovasta fyysisestä liikunnasta
(punttitreeni isoilla painoilla ja intervallilenkit
sekä pilates) -- myös liikunnan aikana. Pidän terveel-
lisen perusruoan mausta enkä kiellä itseltäni herkkuja.
Inhoan sitä ähkyä oloa, joka tulee kun ahtaa itsensä
liian täyteen ruokaa. Siksi uskon, ettei paluuta enti-
seen enää ole.
Sen sijaan olen yllättynyt siitä, miten vähän minulle
merkitsee nykyään se, miten hyvältä vartaloni näyttää
sen rinnalla. että olen koko päivän energinen ja hyväntuu-
linen, nukun hyvin, jaksan juosta ja hyppiä ja nostaa
raskaita painoja. Ennen elämäntaparemonttia ja sitä
seurannutta laihtumista haaveilin hyvästä kropasta, en
hyvästä olosta. 13-vuotiaana opin vihaamaan liikuntaa
koulun liikuntatunneilla niinkin typerästä syystä kuin
siitä, etten olisi ehtinyt poistaa ja uudelleen laittaa
huonoa ihoa peittävää meikkiäni liikuntatunnin ja väli-
tuntien aikana, minkä takia en halunnut liikkua niin
että olisin tullut hikeen ja sen lisäksi olin nopeasti
lihottuani ja kasvettuani kömpelö ja häpesin vartaloani.
En tiennyt mitään laihduttamisesta tai terveellisestä
ruoasta. Nyt painan vähemmän kuin koskaan aikuisiälläni
ja oikean strategian löydettyäni tähän painoon pääse-
minen ja tässä pysyminen on hämmästyttävän helppoa.
Tavallaan olen palannut takaisin siihen lapsuuteni ti-
laan, jolloin juoksimme metsässä ja kallioilla, raken-
simme majoja, kiipesimme puihin ja katoille. Liikkuminen
tuo minulle nykyään samanlaista hillitöntä iloa omista voi-
mistani ja ruumiistani kuin joskus kahdeksanvuotiaana.
> Ystävättäreni mielestä kroppa myös tottuu tiettyyn kokoon ja _ siksi_
> kaikki aina lihovat takaisin. Eikös jotkut uudet tutkimukset rotilla
> myös puoltaneet tätä " set point" -juttua. Niin ainakin ymmärsin,
> vaikka kaikkea en jaksanut lukea. Mutta kiitos artikkelin
> lähettäjälle.
Set point on totta, mutta sitä voi siirtää -- se on
nimittäin yksinkertaisesti paino, jossa on ollut niin
kauan, että elimistö on tottunut siihen.
>
> Ihmetyttää että Kutri ei tajunnut miksi juuri himon kohde bodauksen
> jälkeen oli HIIVALEIPÄ, miksi ei rahkapurkki. Miksi kroppaa
> tarvitsikin hiilihydraattia kovan koitoksen jälkeen ja ilmaisi
> tarpeensa täysin oikein. MIKSI mun ois pitänyt vääntää ja kontrolloida
> sitä johonkin muuhun?
Koska mieliteot eivät oikeasti kerro mitään elimistön
tarpeista. Muutenhan mitään ylipaino-ongelmaa ei olisi,
koska kaikkien tekisi mieli syödä paljon hedelmiä,
kasviksia ja vihanneksia, lihaa ja maitotuotteita --
eikä suklaata, pullaa, pitsaa ja alkoholia.
Yksi banaani olisi riittänyt tyydyttämään hiilihydraatti-
tarpeen, kokonainen hiivaleipä sisälsi enemmän energiaa
(ja hiilihydraatteja) kuin kehosi olisi tarvinnut.
Järjen käyttö ei ole kiellettyä. Ahtamalla hiivaleivän
naamaasi tyydytit tunnetyhjiötä, et elimistösi tarpeita.
> Eiköhän ruipelot kuihdu sitä ennen kaikkin tauteihinsa paljon
> nopeammin ja katko luitaan osteoporoosin takia paljon aiemmin?
Eivät normaalipainoiset. Alipainoiset kylläkin.
> Äitini on ISO, aivan saman muotoinen kuin minä ja nyt 65v ja niin
> hyvässä kunnossa paria vaivaa lukuunottamatta, jotka nekään eivät
> johdu lihavuudesta, että epäilen hänen elävän samaan kuin äitinsä, eli
> vielä reilut 20 v ellei ennemmän.
Me kaikki tulemme elämään pidempään kuin vanhempamme
ja isovanhempamme.
Minun puolestani jokainen saa olla niin iso kuin haluaa,
niin kauan kun se johtuu omasta valinnasta eikä vain
siitä, ettei tiedä mitään terveistä elämäntavoista ja
siitä, miten helppoa on laihduttaa terveellisesti.
Kutri
---
http://homepage.mac.com/kutri -- juttua laihduttamisesta yms.
http://www.kolumbus.fi/katri.manninen -- virallinen kotisivuni
mackon_en
> Kyvyttömyys uhrata hetkellinen mielihyvä pitkän tähtäimen tavoitteiden
> saavuttamiseksi on tyypillistä luusereille ja (kognitiiviselle) alaluokalle.
> Se on itse asiassa tärkein syy siihen, miksi luuserit pysyvät luusereina ja
> alaluokka pysyy alaluokkana.
Mikä on kognitiivisen yläluokan kognitiivisesta alaluokasta erottava painoindeksi?
Ilkka Kokkarinen
"mackon_en" <mack...@yahoo.com> wrote in message
news:d41069e0.02050...@posting.google.com...
> > Kyvyttömyys uhrata hetkellinen mielihyvä pitkän tähtäimen tavoitteiden
> > saavuttamiseksi on tyypillistä luusereille ja (kognitiiviselle)
alaluokalle.
> > Se on itse asiassa tärkein syy siihen, miksi luuserit pysyvät luusereina
ja
> > alaluokka pysyy alaluokkana.
> Mikä on kognitiivisen yläluokan kognitiivisesta alaluokasta erottava
> painoindeksi?
Tuossa on kyseessä yleisluontoisempi toteamus kuin pelkkä ylipaino.
Ilkka Kokkarinen
mackon_en
> > Mikä on kognitiivisen yläluokan kognitiivisesta alaluokasta erottava
> > painoindeksi?
> Tuossa on kyseessä yleisluontoisempi toteamus kuin pelkkä ylipaino.
Ylipaino on siis kuitenkin erottava tekijä. Mitkä ovat kognitiivisen
yläluokan fyysisen olemuksen muut estimaatit, jotka joutuu ottamaan
huomioon tehdessään MATin pohjalta rationaalisia valintoja?
Ilkka Kokkarinen
> > Tuossa on kyseessä yleisluontoisempi toteamus kuin pelkkä ylipaino.
>
> Ylipaino on siis kuitenkin erottava tekijä. Mitkä ovat kognitiivisen
> yläluokan fyysisen olemuksen muut estimaatit, jotka joutuu ottamaan
> huomioon tehdessään MATin pohjalta rationaalisia valintoja?
En nyt oikein ymmärrä. Totesin vain, että kognitiiviselle alaluokalle on
tyypillistä kyvyttömyys uhrata nykyhetken mielihyvä tulevan suuremman
mielihyvän saavuttamiseksi. Tästä seuraa muun muassa, että kognitiivisen
alaluokan jäsenten on vaikeampaa laihtua kuin kognitiivisen yläluokan
jäsenten.
Ilkka Kokkarinen
Tommi Perkola
> En nyt oikein ymmärrä. Totesin vain, että kognitiiviselle alaluokalle on
> tyypillistä kyvyttömyys uhrata nykyhetken mielihyvä tulevan suuremman
> mielihyvän saavuttamiseksi. Tästä seuraa muun muassa, että
Aika suuri osa nykyisestä talouselämästä perustuu siihen, että
kuluttajat valitsevat pienemmän mutta välittömän hyvän suuremman, mutta
viiveellä tulevan mielihyvän sijaan.
Eräs tämän kanssa yhteensopiva meemi on tulevaisuudenpelko, joka
katastrofivisioineen leimaa nykyistä viihdeteollisuutta ja politiikkaa.
mackon_en
> > Ylipaino on siis kuitenkin erottava tekijä. Mitkä ovat kognitiivisen
> > yläluokan fyysisen olemuksen muut estimaatit, jotka joutuu ottamaan
> > huomioon tehdessään MATin pohjalta rationaalisia valintoja?
> En nyt oikein ymmärrä.
Laajennetaan vähän. Neuvostoliitossa kognitiivinen yläluokka, kommunistisen
puolueen tiedostava etujoukko, erosi massasta monin tavoin. Täällä
erottavana tekijänä taitaa olla tupsuhattu tai vastaava.
Markku Jantunen
>> Miksi homma menisi välttämättä tuollaisessa tapauksessa
>> pieleen? Tarkoitatko, että on mahdotonta, että kukaan
>> arvostaisi miehen miellyttämisen vaikutuksesta mieltä
>> takaisin saatua mielihyvälisää enemmän kuin ylensyömi-
>> sestä tulevaa mielihyvää?
>Ei, vaan jos ei koskaan ole ollut miesten mieleen ja
>yrittää sitten vain heitä miellyttääkseen laihtua, niin
>hyvin äkkiä antaa periksi, koska ajattelee että "en mä
>niille kelpaisi kuitenkaan" ja koska kuitenkin on jo
>tottunut jollain lailla rumana ja hyljeksittynä ole-
>miseen.
Tuo on kyllä aika kaukaa haettua. Voi olla, että noin
tyhmiä harhaluuloja voi ollakin jollakulla. Noita har-
haluuloja vain ruokkii sumutus "sisäisestä kauneudesta".
>Jos jotain ei ole koskaan kokenut, sitä ei välttämättä
>kykene kuvittelemaan eikä siis (riittävästi) kaipaa-
>maan.
Ei pidä paikkaansa, ei takuulla ainakaan noin vahvassa
muodossa.
>Jos jotain (ihanaa) menettää, sen takaisinsaamiseksi on
>valmis näkemään enemmän vaivaa.
Kyllä.
>Sen sijaan monet ylipainoiset ja sittemmin laihtuneet
>ovat kertoneet, miten KAMALALTA miesten huomio alun-
>perin tuntui, koska siihen ei ollut tottunut eikä sii-
>hen osannut suhtautua.
Varmasti se tuntuukin kamalalta siltä osin kuin se tulee
vastenmielisiltä hyypiöiltä. Miesten suosioon vasta aikuis-
iässä yhtäkkiä tullut nainen joutuu rakentamaan alusta al-
kaen keinot torjua hienovaraisesti epäkelpojen miesten
lähestymisyritykset.
>Aina kun voi alkaa ajatella että "paskat siitä, jos
>en kelpaa -- jos joku ei hyväksy mua sellaisena kuin
>mä olen, se ei ole mun arvoinen".
Niin voi. Tuo on merkki siitä, että sittenkin arvostaa
mässäilemisen tuomaa välitöntä mielihyvää enemmän. Tuo
ajatus itsessään on naurettavaa roskaa.
>>>Jos suhtautuu laihduttamiseen niin, että "mä pystyn juok-
>>>semaan, mä nukun paremmin, mun reidet ei hinkkaa yhteen, mua
>>>ei koko ajan väsytä, mä mahdun kauniisiin vaatteisiin, seksi
>>>on parempaa, mä elän pidempään -- mä muutan mun elämäni
>>>paremmaksi" jne., se voi olla lähestulkoon hauskaa tai aina-
>>>kin siedettävää.
>>>
>> Yleistämisen huono maine johtunee juuri tuosta: perusteetto-
>> masta yleistämisestä.
>Voisitko hieman täsmentää? Konkreettinen hyöty hou-
>kuttelee enemmän kuin spekulatiivinen -- laihtuminen
>ei välttämättä paranna flaksia, jos on muuten epä-
>miellyttävän näköinen ja/tai muuten epämiellyttävä
>ihminen.
Useiden kymmenien kilojen laihduttaminen parantaa
nuoren morfologisesti normaalin eikä kasvonpiirteil-
tään silmiinpistävän ruman naisen flaksia ja erityisesti
kelpoisuutta kestäviin parisuhteisiin korkeatasoisten
miesten mielestä niin suurella todennäköisyydellä, että
hyöty on lähes taattua.
>Jos ei ole koskaan ollut hoikka, ei voi olla varma siitä,
>että huono flaksi johtuisi vain lihavuudesta ja voi aina
>perustella itselleen että "ei musta kuitenkaan kukaan
>tykkäisi".
Jos joku noin ajattelee, hänellä täytyy olla aika itse-
petoksellinen maailmankuva.
>Kyllä, koska välillä tulee argumentoitua löysästi. Yhtä
>heikko väite on kuitenkin se, että muiden hyväksyntä olisi
>tärkein ja toimivin motivaation lähde laihduttaa. Ei ole.
Kyllä se voi olla, jos kannustus on seuraa edistymistä
riittävän pienellä viiveellä.
>> Mitä väliä omaa sukupuolta olevien ulkonäöillä itsellään on?
>> (On niillä tietysti paljonkin väliä kilpailijoiden tason ar-
>> vioimisen kannalta.) Naiset ilmeisesti mielellään vahtaavat
>> toistensa ulkonäköjä ja tekevät vertailuja ja arvostelmia.
>Kyllä. Laihdutusryhmässäni lähes kaikki ovat tunnustaneet
>syylistyvänsä siihen -- "toi on vieläkin läskimpi kuin mä",
>"mulla on parempi tukka", "mä olen kuitenkin kasvoista
>kauniimpi", "tolla on hirveät nilkat" jne. Jos itsetunto
>on heikko, on taipuvainen vertaamaan itseään koko ajan
>muihin. En tiedä tekevätkö miehet sitä, koska en ole mies
>enkä ole asiasta kenenkään miehen kanssa keskustellut.
Miehet eivät vertaile keskenään toistensa ulkonäköjä tai
ruumiidensa yksityiskohtia ainakaan porukassa. Sellainen
tuntuu jotenkin neitimäiseltä tai hintahtavalta. Miehet
puhuvat kyllä mielellään saavutuksistaan.
>> Vaikka heidän ajatuksissaan ei seksuaalinen kilpailu olisi
>> sekuntiakaan heidän niin tehdessä, keskinäisen kauneuskilpai-
>> lun funktio ja lopputulos on kuitenkin seksuaalisen kilpailu-
>> kyvyn paraneminen, mikäli homma onnistuu.
>No kai se seksuaalinen kilpailu on nimenomaan mielessä,
>jos mietti että "onko toi kauniinpi kuin minä".
Jotkut väittävät, että kaunistautuminen on kivaa itsessään.
>> Tuo tarkoittaa, että samaa kuin, että itsearvostus on käytän-
>> nöllisesti katsoen toisilta saatujen arvostuksenosoitusten
>> summa eliniän ajalta.
>>
>> (Voisin kyllä itsekin korjata tuota lausumaa jossain määrin.
>> Ihmiset eroavat alttiudessaan vaikutteille ja johtajanominai-
>> suuksiltaan. Ihmiset eronnevat nöyryydessään osin geneettisistä
>> syistä.)
>Totta. Jos sisartani moititaan, hän ajattelee että moit-
>tija on väärässä, jos minua moititaan, otan helposti syyt
>niskoilleni. Kyse on mielestäni nimenomaan tempperamentti-
>erosta.
Kyllä niitäkin on.
>> kyllä naisellisen kauneudenvaalinnan funktio on
>> aivan selvästi miehiin vetoaminen.
>Kyllä, mutta samalla siihen yhdistyy halu tuntea itsensä
>kauniiksi (vaikka olisi autiolla saarella, jossa ei ole
>muita ihmisiä).
Minä kyllä uskon vahvasti siihen, että erakkona eläminen
laskee motivaatiota itsensä ruokkoamiseen hyvin paljon.
>tai mitään (ts. näe muita ihmisiä), niin silti on ihan
>eri fiilis onko tukka likaisena ja rumasti pukeutuneena
>(vaikka kukaan ei näe) vai hiukset kammattuina ja kau-
>niisti pukeutuneena. Kyllä minusta on kivempi katsoa
>peiliin silloin kun on vähän laittautunut kuin silloin,
>kun on perseestä reväistyn näköinen -- vaikkei ketään
>muuta olisi mailla eikä halmeilla. Tämä ei sulje pois
>sitä, etteikö siihen pohjimmiltaan liittyisi ajatus
>siitä, että kauniimpana on halutumpi.
Muutama päivä ei vielä merkitse mitään. Kokeille mennä
useiksi viikoiksi tai kuukausiksi täysin pois ihmisten
ilmoilta.
>> Tuskinpa vain. Ihmiset kilpailevat ja mittaavat taitojaan
>> jatkuvasti lapsuudesta alkaen. Kyllä ne, joilla on poten-
>> tiaalia, yleensä tulevat esiin.
>Ne, joilla on oikea asenne, tulevat yleensä esiin. Tunnen
>monta lahjakasta ihmistä, joista ei kuitenkaan ole tullut
>ns. mitään, koska he eivät ole uskoneet omiin kykyihinsä.
>Tiedän monta keskivertolahjakasta ihmistä jotka ovat pääs-
>seet pitkälle, koska ovat ottaneet irti kaiken vähistä ky-
>vyistään.
Miten lahjat on todettu?
>> Ero "ulkoisen" ja "sisäisen" motivaation välillä on tässä
>> aivan keinotekoinen. Laihdutuksesta luopuminen vain osoittaa,
>> että syömisen tuottama välitön mielihyvä merkitsee luopu-
>> jalle enemmän kuin laihtumisen toteutuneet tai odotettavissa
>> olevat hyödyt.
>Aivan. Jos laihduttaja ajattelee että laihdutan näyttääk-
>seni paremmalta bikineissä, hän voi laihdutuksen lopet-
>taessaan ajatella "no, ei mun tartte mennä rannalle"
>tai "ainahan mä voin laittaa jonkun pyyhkeen ympärilleni"
>tai "monet miehet pitävät pyöreämmistä naisista" tms.
Ei, jos miehiltä tulee selkeää positiivista palautetta
kohentuneesta ulkonäöstä!
>> En ole vakuuttunut tuosta. Vakuuttunut olen ainoastaan siitä,
>> että osa ihmisistä ajattelee toisille mieliksi olemisen olevan
>> muka jotenkin kyseenalaista ja häpeällistä. Sanoisin noiden ih-
>> misten kaipaavan pientä ruotuunpalauttamista.
>En tarkoittanut sitä, että toisille mieliksi oleminen olisi
>häpeällistä. Tarkoitin sitä, että joillekin se ei riitä
>tarpeeksi suureksi motivaation lähteeksi, koska aina voi
>ajatella että "jos mä en kelpaa tällaisena, niin niillä
>on vain huono maku" tai "kyllä mä jollekin kelpaan tällaisena".
Ei se varmaan kaikille riitäkään.
Markku Jantunen
>> En nyt oikein ymmärrä.
>Laajennetaan vähän. Neuvostoliitossa kognitiivinen yläluokka,
>kommunistisen puolueen tiedostava etujoukko, erosi massasta monin
>tavoin. Täällä erottavana tekijänä taitaa olla tupsuhattu tai
>vastaava.
Erottavana tekijänä on yleisälykkyystaso, oli sitä mitattu tai ei.
Nykymaailma palkitsee rahallisesti keskitasoa korkeammasta yleisälyk-
kyystasosta paljon avokätisemmin kuin parin sukupolven takainen maailma.
Tommi Perkola
> Miten niin? Ennenvanhaan keksimällä jonkin kivan teollisen jutun
> sai aloittaa ilman kunnollista kilpailua ja päätyä krevikuntien
> omistajaksi.
Milläs resursseilla kokeilit ja valmistit, kun piti raataa pitkää päivää
pellolla paikallisen herrasväen käskyläisenä?
Lankakerän ja pussin nauloja saattoi hankkia parin vuoden säästöillä,
jos sai ne varkailta kätkettyä, tai jos isäntäväki ei ehtinyt huolestua
maailman katastrofaalisesta tulevaisuudesta, jossa varallisuus joutuu
omaa parastaan ymmärtämättömän aatelittoman käsiin.
Entisaikojen ihmisen elämän kurjuutta, väkivaltaisuutta, epävarmuutta,
raskautta ja lohdutonta tylsyyttä ei nykyihminen ilman vakavaa
depressiota kykene edes kuvittelemaan. Tavallisella kansalla oli kaikki,
siis aivan kaikki, päin persettä, eikä suurimpien keisarienkaan elintaso
pärjäisi vertailussa alkuunkaan vuoden 2002 alkoholistiasuntolan
mukavuudelle.
Keskiaikainen keskivertoaatelinenkin varmaan itkisi onnesta päästessään
venäläisen vankimielisairaalan tasoiseen asuntoon ja elämään.
Markku Jantunen
>>Nykymaailma palkitsee rahallisesti keskitasoa korkeammasta yleisälyk-
>>kyystasosta paljon avokätisemmin kuin parin sukupolven takainen maailma.
>Miten niin? Ennenvanhaan keksimällä jonkin kivan teollisen jutun
>sai aloittaa ilman kunnollista kilpailua ja päätyä krevikuntien
>omistajaksi.
Marcus, kun mietit hetken, niin varmaan keksit argumentissasi lukuisia
aukkoja ilman, että minun tarvitsee vaivautua. Voit aloittaa vaikka
pohtimalla keskimääräisten työtehtävien älyllistä vaatimustasoa 1900-
luvun alussa ja vertaamalla sitä nykypäivän työtehtävien älylliseen
vaatimustasoon. Lisäksi voit pohdiskella faktaa, että USA:ssa, jossa
eri alojen palkat määräytyvät vapailla markkinoilla, tehdastyöläisen
ja insinöörien palkkaerot ovat kasvaneet 1970-luvulta merkittävästi
(muistaakseni jopa kaksinkertaisiksi, täytyy tarkistaa).
Tommi Perkola
> Very good point, mutta skarppi jalosukuinen nousi taatusti
> helpommin teollisuuspatruunaksi kuin nykyisin.
Ongelmana tuolloin taisi olla tiedon puute ja sen vähäisenkin tiedon
heikko liikkuvuus. Tekniikka oli paljon epävarmempaa kuin nykyään
massatuotannon ja laatustandardien aikakaudella, ja moni mahtimies ajoi
itsensä vararikkoon teollisuuskokeiluillaan.
Kannattaa myös muistaa, että silloisessa ideapoolissa oli paljon tai
peräti enemmistö sellaisia ajatuksia, jotka nykyään on osattu osoittaa
vääriksi ja mahdottomiksi. Semmoiseen jos sattui sitoutumaan, huonosti
kävi.
mackon_en
Jantunen) wrote:
>>Laajennetaan vähän. Neuvostoliitossa kognitiivinen yläluokka,
>>kommunistisen puolueen tiedostava etujoukko, erosi massasta monin
>>tavoin. Täällä erottavana tekijänä taitaa olla tupsuhattu tai
>>vastaava.
>Erottavana tekijänä on yleisälykkyystaso, oli sitä mitattu tai ei.
Mielestäni ajatus kognitiivisesta yläluokasta kuten myös älykkyyden
korostaminen on yksioikoista idiotismia puhtaimmillaan.
Markku Jantunen
>>Erottavana tekijänä on yleisälykkyystaso, oli sitä mitattu tai ei.
>Mielestäni ajatus kognitiivisesta yläluokasta kuten myös älykkyyden
>korostaminen on yksioikoista idiotismia puhtaimmillaan.
Kuinkas niin? Älykkyyden merkitystähän mitätöidään yleisesti. Kogni-
tiiviseen yläluokkaan kuuluvat itse mielellään kiistävät koko kogni-
tiivisen yläluokan olemassaolon, koska se on kognitiivisen yläluokan
taloudellisten etujen mukaista. Yksi esimerkki kognitiivisen yläluo-
kan kähminnästä on USA:n nk. litigation explosion. Se, joka hallitsee
monimutkaista ja kaikille elämänalueille tunkevaa lakibyrokratiaa ja
sen tulkintaa, käärii isot rahat liiveihinsä.
Toisaalta vapaassa markkinataloudessa kognitiivinen alaluokka, joka on
liian tyhmää koulutettavaksi tuottaviin töihin, jää väkisin jälkeen.
- mj
P.S.
(Yksi hauska esimerkki tyhmyysverosta on yhden kaverini vedonlyöntipuoli-
ammattilaisuus. Hän tekee kymmeniätuhansia euroja voittoa vuosittain ve-
donlyönnillä ulkomaisissa vedonlyöntitoimistoissa. Kaverini keskittyy
NHL-vetoihin. Hän lyö tuhansia pieniä vetoja vuosittain miljoonien euro-
jen liikevaihdolla. Kaverillani on laajat itse laaditut tietokannat
NHL-joukkueista, pelaajista, valmentajista jne. Rahoista merkittävä osa
tulee viime kädessä suosikkejaan äänestävältä tuulipukukansalta, jonka
irrationaaliset vedot vääristävät kertoimia kylmän rationaalisesti pelaa-
van ammattilaisen kannalta suotuisiksi. Nykymaailmassa älykkyyden voi
hyödyntää lukemattomilla tavoilla.)
Kutri
Markku Jantunen wrote:
> Kutri <ku...@mac.com> writes:
>>Ei, vaan jos ei koskaan ole ollut miesten mieleen ja
>>yrittää sitten vain heitä miellyttääkseen laihtua, niin
>>hyvin äkkiä antaa periksi, koska ajattelee että "en mä
>>niille kelpaisi kuitenkaan" ja koska kuitenkin on jo
>>tottunut jollain lailla rumana ja hyljeksittynä ole-
>>miseen.
>>
> Tuo on kyllä aika kaukaa haettua. Voi olla, että noin
> tyhmiä harhaluuloja voi ollakin jollakulla. Noita har-
> haluuloja vain ruokkii sumutus "sisäisestä kauneudesta".
Monella (tekisi mieli sanoa useimmilla) ylipainoisilla
on nimenomaan hillitön määrä erilaisia harhaluuloja --
ilman niitä olisi laihduttanut jo aikoja sitten. Ja
viime viikonlopun kokemusten jälkeen olen samaa mieltä
"sisäinen kauneus"-sumutuksen haitallisuudesta.
>
>
>>Jos jotain ei ole koskaan kokenut, sitä ei välttämättä
>>kykene kuvittelemaan eikä siis (riittävästi) kaipaa-
>>maan.
>
> Ei pidä paikkaansa, ei takuulla ainakaan noin vahvassa
> muodossa.
Juupas! :-) Eikä toi nyt edes ollut kauhean vahvassa
muodossa.
>>Sen sijaan monet ylipainoiset ja sittemmin laihtuneet
>>ovat kertoneet, miten KAMALALTA miesten huomio alun-
>>perin tuntui, koska siihen ei ollut tottunut eikä sii-
>>hen osannut suhtautua.
>>
>
> Varmasti se tuntuukin kamalalta siltä osin kuin se tulee
> vastenmielisiltä hyypiöiltä. Miesten suosioon vasta aikuis-
> iässä yhtäkkiä tullut nainen joutuu rakentamaan alusta al-
> kaen keinot torjua hienovaraisesti epäkelpojen miesten
> lähestymisyritykset.
Eikun ongelmana on ollut se, että on mennyt ihan hämilleen
ja vaivautuneeksi, eikä ole tiennyt mitä olisi pitänyt
sanoa ja tehdä. Äkillinen huomion kohteena (vaikka posi-
tiivisenkin) oleminen voi olla kauheaa siihen tottumatto-
malle.
>>Aina kun voi alkaa ajatella että "paskat siitä, jos
>>en kelpaa -- jos joku ei hyväksy mua sellaisena kuin
>>mä olen, se ei ole mun arvoinen".
>
> Niin voi. Tuo on merkki siitä, että sittenkin arvostaa
> mässäilemisen tuomaa välitöntä mielihyvää enemmän. Tuo
> ajatus itsessään on naurettavaa roskaa.
Niin on. Lisäksi se on sangen tyypillinen naisille, joilla
on huono itsetunto.
> Useiden kymmenien kilojen laihduttaminen parantaa
> nuoren morfologisesti normaalin eikä kasvonpiirteil-
> tään silmiinpistävän ruman naisen flaksia ja erityisesti
> kelpoisuutta kestäviin parisuhteisiin korkeatasoisten
> miesten mielestä niin suurella todennäköisyydellä, että
> hyöty on lähes taattua.
Joo, mutta kuinka moni läski uskoo oikeasti, että flaksi
paranee, jos laihtuu? Itse en uskonut, ennen kuin sen
viikonloppuna omakohtaisesti koin. Lisäksi jonkun asian
tietäminen ja tiedostaminen ovat kaksi eri asiaa. Järjellä
lihava ihminen voi tietää vaikka mitä, mutta jos hän ei
usko sydämessään asian olevan näin, on ihan sama mitä järki
sanoo.
>>Jos ei ole koskaan ollut hoikka, ei voi olla varma siitä,
>>että huono flaksi johtuisi vain lihavuudesta ja voi aina
>>perustella itselleen että "ei musta kuitenkaan kukaan
>>tykkäisi".
> Jos joku noin ajattelee, hänellä täytyy olla aika itse-
> petoksellinen maailmankuva.
Kuten sanottua, monella heikosta itsetunnosta kärsivällä
lihavalla tytöllä on sellainen. Muutenhan olisi laittanut
itsensä kondikseen jo ajat sitten.
>>Kyllä, koska välillä tulee argumentoitua löysästi. Yhtä
>>heikko väite on kuitenkin se, että muiden hyväksyntä olisi
>>tärkein ja toimivin motivaation lähde laihduttaa. Ei ole.
>
> Kyllä se voi olla, jos kannustus on seuraa edistymistä
> riittävän pienellä viiveellä.
Mutta jos jätkät alkavat antaa positiivista palautetta
vasta kun painoindeksi on 22 ja kroppa suht kiinteässä
kunnossa, normaali painonpudotustahti 0,5 kiloa viikossa
ja pudotettavana 15-50 ylimääräistä kiloa, kannustus ei
kerta kaikkiaan seuraa edistymistä tarpeeksi pienellä
viiveellä.
> Minä kyllä uskon vahvasti siihen, että erakkona eläminen
> laskee motivaatiota itsensä ruokkoamiseen hyvin paljon.
Niin no, jos ei ole peilejä, joista itseään peilata... :-)
>>Ne, joilla on oikea asenne, tulevat yleensä esiin. Tunnen
>>monta lahjakasta ihmistä, joista ei kuitenkaan ole tullut
>>ns. mitään, koska he eivät ole uskoneet omiin kykyihinsä.
>>Tiedän monta keskivertolahjakasta ihmistä jotka ovat pääs-
>>seet pitkälle, koska ovat ottaneet irti kaiken vähistä ky-
>>vyistään.
>
> Miten lahjat on todettu?
Mutu-pohjalta, myönnetään. Mutta kyllähän sen nyt näkee
kuka osaa piirtää, kuka saa ainutlaatuisempia ideoita,
kuka on musikaalinen jne. Ne jotka saavat lopulta jotain
julkaistua ja tehtyä, eivät aina ole niitä, joilla on
ne omaperäisimmät ideat, paras ääni ja rytmitaju jne.
(vrt. Madonna vs. kuka tahansa laulutaitoinen.)
>>Aivan. Jos laihduttaja ajattelee että laihdutan näyttääk-
>>seni paremmalta bikineissä, hän voi laihdutuksen lopet-
>>taessaan ajatella "no, ei mun tartte mennä rannalle"
>>tai "ainahan mä voin laittaa jonkun pyyhkeen ympärilleni"
>>tai "monet miehet pitävät pyöreämmistä naisista" tms.
>
> Ei, jos miehiltä tulee selkeää positiivista palautetta
> kohentuneesta ulkonäöstä!
Paitsi ettei sitä tule ennen kuin on saanut itsensä
huippukuntoon, prkl! :-(
Kutri
Katri Kutrinen
Markku Jantunen wrote:
> Kutri <ku...@mac.com> writes:
>>Ei, vaan jos ei koskaan ole ollut miesten mieleen ja
>>yrittää sitten vain heitä miellyttääkseen laihtua, niin
>>hyvin äkkiä antaa periksi, koska ajattelee että "en mä
>>niille kelpaisi kuitenkaan" ja koska kuitenkin on jo
>>tottunut jollain lailla rumana ja hyljeksittynä ole-
>>miseen.
>>
> Tuo on kyllä aika kaukaa haettua. Voi olla, että noin
> tyhmiä harhaluuloja voi ollakin jollakulla. Noita har-
> haluuloja vain ruokkii sumutus "sisäisestä kauneudesta".
Monella (tekisi mieli sanoa useimmilla) ylipainoisilla
on nimenomaan hillitön määrä erilaisia harhaluuloja --
ilman niitä olisi laihduttanut jo aikoja sitten. Ja
viime viikonlopun kokemusten jälkeen olen samaa mieltä
"sisäinen kauneus"-sumutuksen haitallisuudesta.
>
>
>>Jos jotain ei ole koskaan kokenut, sitä ei välttämättä
>>kykene kuvittelemaan eikä siis (riittävästi) kaipaa-
>>maan.
>
> Ei pidä paikkaansa, ei takuulla ainakaan noin vahvassa
> muodossa.
Juupas! :-) Eikä toi nyt edes ollut kauhean vahvassa
muodossa.
>>Sen sijaan monet ylipainoiset ja sittemmin laihtuneet
>>ovat kertoneet, miten KAMALALTA miesten huomio alun-
>>perin tuntui, koska siihen ei ollut tottunut eikä sii-
>>hen osannut suhtautua.
>>
>
> Varmasti se tuntuukin kamalalta siltä osin kuin se tulee
> vastenmielisiltä hyypiöiltä. Miesten suosioon vasta aikuis-
> iässä yhtäkkiä tullut nainen joutuu rakentamaan alusta al-
> kaen keinot torjua hienovaraisesti epäkelpojen miesten
> lähestymisyritykset.
Eikun ongelmana on ollut se, että on mennyt ihan hämilleen
ja vaivautuneeksi, eikä ole tiennyt mitä olisi pitänyt
sanoa ja tehdä. Äkillinen huomion kohteena (vaikka posi-
tiivisenkin) oleminen voi olla kauheaa siihen tottumatto-
malle.
>>Aina kun voi alkaa ajatella että "paskat siitä, jos
>>en kelpaa -- jos joku ei hyväksy mua sellaisena kuin
>>mä olen, se ei ole mun arvoinen".
>
> Niin voi. Tuo on merkki siitä, että sittenkin arvostaa
> mässäilemisen tuomaa välitöntä mielihyvää enemmän. Tuo
> ajatus itsessään on naurettavaa roskaa.
Niin on. Lisäksi se on sangen tyypillinen naisille, joilla
on huono itsetunto.
> Useiden kymmenien kilojen laihduttaminen parantaa
> nuoren morfologisesti normaalin eikä kasvonpiirteil-
> tään silmiinpistävän ruman naisen flaksia ja erityisesti
> kelpoisuutta kestäviin parisuhteisiin korkeatasoisten
> miesten mielestä niin suurella todennäköisyydellä, että
> hyöty on lähes taattua.
Joo, mutta kuinka moni läski uskoo oikeasti, että flaksi
paranee, jos laihtuu? Itse en uskonut, ennen kuin sen
viikonloppuna omakohtaisesti koin. Lisäksi jonkun asian
tietäminen ja tiedostaminen ovat kaksi eri asiaa. Järjellä
lihava ihminen voi tietää vaikka mitä, mutta jos hän ei
usko sydämessään asian olevan näin, on ihan sama mitä järki
sanoo.
>>Jos ei ole koskaan ollut hoikka, ei voi olla varma siitä,
>>että huono flaksi johtuisi vain lihavuudesta ja voi aina
>>perustella itselleen että "ei musta kuitenkaan kukaan
>>tykkäisi".
> Jos joku noin ajattelee, hänellä täytyy olla aika itse-
> petoksellinen maailmankuva.
Kuten sanottua, monella heikosta itsetunnosta kärsivällä
lihavalla tytöllä on sellainen. Muutenhan olisi laittanut
itsensä kondikseen jo ajat sitten.
>>Kyllä, koska välillä tulee argumentoitua löysästi. Yhtä
>>heikko väite on kuitenkin se, että muiden hyväksyntä olisi
>>tärkein ja toimivin motivaation lähde laihduttaa. Ei ole.
>
> Kyllä se voi olla, jos kannustus on seuraa edistymistä
> riittävän pienellä viiveellä.
Mutta jos jätkät alkavat antaa positiivista palautetta
vasta kun painoindeksi on 22 ja kroppa suht kiinteässä
kunnossa, normaali painonpudotustahti 0,5 kiloa viikossa
ja pudotettavana 15-50 ylimääräistä kiloa, kannustus ei
kerta kaikkiaan seuraa edistymistä tarpeeksi pienellä
viiveellä.
> Minä kyllä uskon vahvasti siihen, että erakkona eläminen
> laskee motivaatiota itsensä ruokkoamiseen hyvin paljon.
Niin no, jos ei ole peilejä, joista itseään peilata... :-)
>>Ne, joilla on oikea asenne, tulevat yleensä esiin. Tunnen
>>monta lahjakasta ihmistä, joista ei kuitenkaan ole tullut
>>ns. mitään, koska he eivät ole uskoneet omiin kykyihinsä.
>>Tiedän monta keskivertolahjakasta ihmistä jotka ovat pääs-
>>seet pitkälle, koska ovat ottaneet irti kaiken vähistä ky-
>>vyistään.
>
> Miten lahjat on todettu?
Mutu-pohjalta, myönnetään. Mutta kyllähän sen nyt näkee
kuka osaa piirtää, kuka saa ainutlaatuisempia ideoita,
kuka on musikaalinen jne. Ne jotka saavat lopulta jotain
julkaistua ja tehtyä, eivät aina ole niitä, joilla on
ne omaperäisimmät ideat, paras ääni ja rytmitaju jne.
(vrt. Madonna vs. kuka tahansa laulutaitoinen.)
>>Aivan. Jos laihduttaja ajattelee että laihdutan näyttääk-
>>seni paremmalta bikineissä, hän voi laihdutuksen lopet-
>>taessaan ajatella "no, ei mun tartte mennä rannalle"
>>tai "ainahan mä voin laittaa jonkun pyyhkeen ympärilleni"
>>tai "monet miehet pitävät pyöreämmistä naisista" tms.
>
> Ei, jos miehiltä tulee selkeää positiivista palautetta
> kohentuneesta ulkonäöstä!
Ilkka Kokkarinen
"Tommi Perkola" <mat...@uta.fi> wrote in message
news:3CD6CCCD...@uta.fi...
> Entisaikojen ihmisen elämän kurjuutta, väkivaltaisuutta, epävarmuutta,
> raskautta ja lohdutonta tylsyyttä ei nykyihminen ilman vakavaa
> depressiota kykene edes kuvittelemaan. Tavallisella kansalla oli kaikki,
> siis aivan kaikki, päin persettä, eikä suurimpien keisarienkaan elintaso
> pärjäisi vertailussa alkuunkaan vuoden 2002 alkoholistiasuntolan
> mukavuudelle.
Totta. On suorastaan käsittämätöntä, miten suuri osa nykyihmisistä
kuvittelee entisaikojen elämän olleen laadultaan aivan samanlaista kuin
nytkin, paitsi tietysti mukavampaa, kiireettömämpää, kohteliaampaa ja
mielenkiintoisempaa. Tällainen trendi, jota erityisesti elokuvateollisuus
vielä yllyttää (Knight's Tale / First Knight / kaikki Jane
Austen -sovitukset ja muut viktoriaanisen Englannin ihailufilmit), on
tietysti eduksi konservatiivipoliitikoille ja näiden kannattajille.
Voin vain toivoa, että kaikki nämä pölhöt pääsisivät joskus oikeasti elämään
ihailemansa 1970-luvun / 1950-luvun / 1930-luvun / 1800-luvun / keskiajan /
Raamatun ajan elämää. Yksisuuntainen aikakone olisi kyllä tarpeellinen
keksintö. Vaikka saisit menneisyyteen matkatessasi olla kuka vain haluat,
tällä ei olisi suurtakaan merkitystä, sillä nykyajan
pitkäaikaistyöttömälläkin on asiat paljon paremmin kuin sata vuotta sitten
maailman rikkaimmalla miehellä.
Tässä en itse asiassa malta olla mainitsematta Amerikassa tällä hetkellä
pyörivää TV-sarjaa "Frontier House", jonka ideana on laittaa kolme nykyajan
perhettä keskilännen lakeuksille elämään 1800-luvun elämää. Innokkaita
vapaaehtoisia riitti sarjaan halukkaiksi. Varsin koomisesti yksi sarjan
naisista kertoi haastattelussa luulleensa 1800-luvun elämän olevan
rauhallista lomailua ja neulomista, mutta naista ottaa kovasti päähän se,
että joka viikosta kuluu kaksi kokonaista päivää käsin tehtävään
pyykinpesuun, ja perunadieettikin alkaa pidemmän päälle maistua puisevalta.
Tähän ei voi muuta kuin sanoa "Hah haa, ihan oikein sinulle, typerä idiootti
kana!"
Ilkka Kokkarinen
Hansen Henri
: Nykymaailma palkitsee rahallisesti keskitasoa korkeammasta yleisälyk-
: kyystasosta paljon avokätisemmin kuin parin sukupolven takainen maailma.
Kyllä, tai mikä on melkein sama asia, palkitsee suuremmalla vapaudella.
--
Blessed is he that watcheth, and keepeth his garments,
lest he walk naked, and they see his shame. (Rev.16:15)
Hansen Henri
: Keskiaikainen keskivertoaatelinenkin varmaan itkisi onnesta päästessään
: venäläisen vankimielisairaalan tasoiseen asuntoon ja elämään.
Päivittäiset pahoinpitelyt, sähkösokit ja ajoittaiset raiskaukset varmaan
saisivat onnenkyyneleet kihoamaan kenen tahansa sillmiin.
Markku Jantunen
>: Keskiaikainen keskivertoaatelinenkin varmaan itkisi onnesta päästessään
>: venäläisen vankimielisairaalan tasoiseen asuntoon ja elämään.
>Päivittäiset pahoinpitelyt, sähkösokit ja ajoittaiset raiskaukset varmaan
>saisivat onnenkyyneleet kihoamaan kenen tahansa sillmiin.
Huomasit varmaan Tommin sanat "tasoiseen asuntoon". (Venäläinen keskiverto-
vankimielisairaala ei välttämättä ole rakennusteknisesti paras mahdollinen
esimerkki nyky-yhteiskunnan joutoväen säilytyspaikasta, joka on mukavampi
kuin keskiajan keskivertoaatelisen asumuksen virkaa toimittava rottia kuhi-
seva, kostea ja kylmä, homeinen paskaläävä.)
Hansen Henri
:>: Keskiaikainen keskivertoaatelinenkin varmaan itkisi onnesta päästessään
:>: venäläisen vankimielisairaalan tasoiseen asuntoon ja elämään.
:>Päivittäiset pahoinpitelyt, sähkösokit ja ajoittaiset raiskaukset varmaan
:>saisivat onnenkyyneleet kihoamaan kenen tahansa sillmiin.
: Huomasit varmaan Tommin sanat "tasoiseen asuntoon".
Minä kiinnitin lähinnä huomiota sanaa "elämään".
: (Venäläinen keskiverto-
: vankimielisairaala ei välttämättä ole rakennusteknisesti paras mahdollinen
: esimerkki nyky-yhteiskunnan joutoväen säilytyspaikasta, joka on mukavampi
: kuin keskiajan keskivertoaatelisen asumuksen virkaa toimittava rottia kuhi-
: seva, kostea ja kylmä, homeinen paskaläävä.)
Ei takuulla, koskapa venäjällä taitavat vankimielisairaalat ainakin osin
olla 1800-luvulta peräisin, ainoana lisänään sähköistys. Vankiloissa,
varsinkin venäjällä, on rottia, hometta, kosteutta ja kylmyyttä.
Ei siinä mitään, minä ottaisin mielelläni omaan käyttööni _nykyaikaisen_
maksimiturvavankilan, jos saisin sisustaa sen itse.
Riitta Niemistö
> Ja viime viikonlopun kokemusten jälkeen olen samaa mieltä
> "sisäinen kauneus"-sumutuksen haitallisuudesta.
Mitä minä olen ympärilleni katsellut, niin kaikki reippassti päälle
parikymppisinä pariutuneet ovat ennen pariutumistaan tehneet jotakin
omalle ulkoiselle olemukselleen, eivät välttämättä laihduttaneet,
mutta jotakin. Itse hankin korvikset, mutten ajatellut niiden
vaikuttaneen mitään mihinkään, ennen kuin anoppi kehui hankkineensa
nuorena korvikset ja löytäneensä sen jälkeen miehensä muutamassa
kuukaudessa. Veikkaisin, että tässä nyt ei loppujen lopuksi ole
tärkeintä, mitä tekee vaan se, että se mitä tekee säteilee kasvaneena
itseluottamuksena. Sisäinen kauneus säteilee ulos tai jotain...
--
Riitta Niemistö "Minä en aina ymmärtänyt puheitasi
p. 3115 3863 t. ennen kuin aloin opiskella yliopistossa"
261 7273 k. -- Kirsi Vuorinen, 6.11.1999 Pyhä-Häkki
Riitta Niemistö
> Totta. On suorastaan käsittämätöntä, miten suuri osa nykyihmisistä
> kuvittelee entisaikojen elämän olleen laadultaan aivan samanlaista kuin
> nytkin, paitsi tietysti mukavampaa, kiireettömämpää, kohteliaampaa ja
> mielenkiintoisempaa. Tällainen trendi, jota erityisesti elokuvateollisuus
> vielä yllyttää (Knight's Tale / First Knight / kaikki Jane
> Austen -sovitukset ja muut viktoriaanisen Englannin ihailufilmit), on
> tietysti eduksi konservatiivipoliitikoille ja näiden kannattajille.
Tuta, eipäs nyt sotketa fantasiaa ja Jane Austen -filmatisointeja.
Jane Austen nimittäin kertoi maailmasta, jossa itse eli ja varmasti
tiesi mistä kirjoitti. Ei hänen tarvinnut erikseen joka käänteessä
mainita, että hänen kuvaamansa yläluokan perheillä oli kaarti piikoja
ja renkejä tekemässä ne raskaat työt ruoanlaitosta pyykinpesuun. Kyllä
kaikki hänen lukijansa sen tiesivät, ja kyllä se palvelusväki
filmeissä näkyy, jos osaa katsoa.
> Vaikka saisit menneisyyteen matkatessasi olla kuka vain haluat,
> tällä ei olisi suurtakaan merkitystä, sillä nykyajan
> pitkäaikaistyöttömälläkin on asiat paljon paremmin kuin sata vuotta
> sitten maailman rikkaimmalla miehellä.
Yksi asia muuten, mitä ei aina tajuta on se, että ilma kaupungeissa on
paljon puhtaampaa kuin sata, parisaataa vuotta sitten. Toinen juttu on
se, että vielä buurisodassa brittejä tappoivat taudit moninkertaisesti
vihollisiin verrattuna. Jos menneisyys oikeasti kiinnostaa, niin
kannattaa lukea aikalaiskirjallisuutta, ei romanttisia historiallisia
viihderomaaneja.
> Varsin koomisesti yksi sarjan naisista kertoi haastattelussa
> luulleensa 1800-luvun elämän olevan rauhallista lomailua ja
> neulomista, mutta naista ottaa kovasti päähän se, että joka viikosta
> kuluu kaksi kokonaista päivää käsin tehtävään pyykinpesuun, ja
> perunadieettikin alkaa pidemmän päälle maistua puisevalta.
Heh. Kyllähän "kaikki" tietävät, että ennenmaailmassa pyykkipäivä oli
naisille se viikon rankin päivä. Silloin taidettiin kuitenkin pestä
vaatteita pikkuisen harvemmin kuin nykyään: kun katsoo minkä määrän
pyykkiä meidänkin pesukone päivittäin syö, niin eipä sitä mielellään
käsin pesisi...
--
Riitta Niemistö "Try and leave this world a little better than you
p. 3115 3863 t. found it and when your turn comes to die, you can die
261 7273 k. happy in feeling that at any rate you have not wasted
your time but have done your best." -- B-P
Markku Jantunen
>> Tuo on kyllä aika kaukaa haettua. Voi olla, että noin
>> tyhmiä harhaluuloja voi ollakin jollakulla. Noita har-
>> haluuloja vain ruokkii sumutus "sisäisestä kauneudesta".
>Monella (tekisi mieli sanoa useimmilla) ylipainoisilla
>on nimenomaan hillitön määrä erilaisia harhaluuloja --
>ilman niitä olisi laihduttanut jo aikoja sitten.
Mutta kuinka moni noista harhaluuloista on vain
>Ja viime viikonlopun kokemusten jälkeen olen samaa mieltä
>"sisäinen kauneus"-sumutuksen haitallisuudesta.
Onnittelut sinulle. Olet astunut askelen todellisuuden-
tajuisuuden palkitsevalla mutta joskus raskaalla tiellä.
>>>Jos jotain ei ole koskaan kokenut, sitä ei välttämättä
>>>kykene kuvittelemaan eikä siis (riittävästi) kaipaa-
>>>maan.
>>
>> Ei pidä paikkaansa, ei takuulla ainakaan noin vahvassa
>> muodossa.
>Juupas! :-) Eikä toi nyt edes ollut kauhean vahvassa
>muodossa.
Kalifornian kultarynnäkköön osallistui tuhansia koko elämän-
sä köyhinä olleita ihmisiä, joista kaikki tavoittelivat suur-
ta vaurautta. Väitteesi on kumottu.
>> Varmasti se tuntuukin kamalalta siltä osin kuin se tulee
>> vastenmielisiltä hyypiöiltä. Miesten suosioon vasta aikuis-
>> iässä yhtäkkiä tullut nainen joutuu rakentamaan alusta al-
>> kaen keinot torjua hienovaraisesti epäkelpojen miesten
>> lähestymisyritykset.
>Eikun ongelmana on ollut se, että on mennyt ihan hämilleen
>ja vaivautuneeksi, eikä ole tiennyt mitä olisi pitänyt
>sanoa ja tehdä. Äkillinen huomion kohteena (vaikka posi-
>tiivisenkin) oleminen voi olla kauheaa siihen tottumatto-
>malle.
Pelästyitkö, että ihanuus viedään sinulta kuitenkin kohta
pois?
>>>Aina kun voi alkaa ajatella että "paskat siitä, jos
>>>en kelpaa -- jos joku ei hyväksy mua sellaisena kuin
>>>mä olen, se ei ole mun arvoinen".
>>
>> Niin voi. Tuo on merkki siitä, että sittenkin arvostaa
>> mässäilemisen tuomaa välitöntä mielihyvää enemmän. Tuo
>> ajatus itsessään on naurettavaa roskaa.
>Niin on. Lisäksi se on sangen tyypillinen naisille, joilla
>on huono itsetunto.
Itse asiassa se on sangen tyypillinen naisille, joilla on
liian hyvä itsetunto.
>> Useiden kymmenien kilojen laihduttaminen parantaa
>> nuoren morfologisesti normaalin eikä kasvonpiirteil-
>> tään silmiinpistävän ruman naisen flaksia ja erityisesti
>> kelpoisuutta kestäviin parisuhteisiin korkeatasoisten
>> miesten mielestä niin suurella todennäköisyydellä, että
>> hyöty on lähes taattua.
>Joo, mutta kuinka moni läski uskoo oikeasti, että flaksi
>paranee, jos laihtuu? Itse en uskonut, ennen kuin sen
>viikonloppuna omakohtaisesti koin. Lisäksi jonkun asian
>tietäminen ja tiedostaminen ovat kaksi eri asiaa. Järjellä
>lihava ihminen voi tietää vaikka mitä, mutta jos hän ei
>usko sydämessään asian olevan näin, on ihan sama mitä järki
>sanoo.
Laihduttaminen on vaikeaa. Tilastojen mukaan vain 3-5
prosenttia laihduttajista on palaamatta alkuperäiseen pai-
noonsa 5 vuotta laihduttamisen jälkeen. Varmaan moni läski
kultivoi harhaluulojaan siksikin, että kestäisi epäonnistu-
misensa paremmin.
>Kuten sanottua, monella heikosta itsetunnosta kärsivällä
>lihavalla tytöllä on sellainen. Muutenhan olisi laittanut
>itsensä kondikseen jo ajat sitten.
Ei se ole niin helppoa.
>>>Kyllä, koska välillä tulee argumentoitua löysästi. Yhtä
>>>heikko väite on kuitenkin se, että muiden hyväksyntä olisi
>>>tärkein ja toimivin motivaation lähde laihduttaa. Ei ole.
>>
>> Kyllä se voi olla, jos kannustus on seuraa edistymistä
>> riittävän pienellä viiveellä.
>Mutta jos jätkät alkavat antaa positiivista palautetta
>vasta kun painoindeksi on 22 ja kroppa suht kiinteässä
>kunnossa, normaali painonpudotustahti 0,5 kiloa viikossa
>ja pudotettavana 15-50 ylimääräistä kiloa, kannustus ei
>kerta kaikkiaan seuraa edistymistä tarpeeksi pienellä
>viiveellä.
Kannustusta voivat antaa muutkin kuin miehet. Perheenjäse-
net ja ystävät voivat ylistää laihduttajaa pienistä edis-
tysaskelista.
>> Minä kyllä uskon vahvasti siihen, että erakkona eläminen
>> laskee motivaatiota itsensä ruokkoamiseen hyvin paljon.
>Niin no, jos ei ole peilejä, joista itseään peilata... :-)
Ketä kiinnostaa peilata itseään kuukausia erakkona ollessa?
>>>Ne, joilla on oikea asenne, tulevat yleensä esiin. Tunnen
>>>monta lahjakasta ihmistä, joista ei kuitenkaan ole tullut
>>>ns. mitään, koska he eivät ole uskoneet omiin kykyihinsä.
>>>Tiedän monta keskivertolahjakasta ihmistä jotka ovat pääs-
>>>seet pitkälle, koska ovat ottaneet irti kaiken vähistä ky-
>>>vyistään.
>>
>> Miten lahjat on todettu?
>Mutu-pohjalta, myönnetään. Mutta kyllähän sen nyt näkee
>kuka osaa piirtää, kuka saa ainutlaatuisempia ideoita,
>kuka on musikaalinen jne. Ne jotka saavat lopulta jotain
>julkaistua ja tehtyä, eivät aina ole niitä, joilla on
>ne omaperäisimmät ideat, paras ääni ja rytmitaju jne.
>(vrt. Madonna vs. kuka tahansa laulutaitoinen.)
>> Ei, jos miehiltä tulee selkeää positiivista palautetta
>> kohentuneesta ulkonäöstä!
>Paitsi ettei sitä tule ennen kuin on saanut itsensä
>huippukuntoon, prkl! :-(
Taas yleistät pelkästään oman kokemuksesi perusteella.
On aivan varmaa, että 50 kg ylipainoinen tankki saa posi-
tiivista palautetta jo 30 kg laihdutettuaan.
Markku Jantunen
>Voin vain toivoa, että kaikki nämä pölhöt pääsisivät joskus oikeasti elämään
>ihailemansa 1970-luvun / 1950-luvun / 1930-luvun / 1800-luvun / keskiajan /
>Raamatun ajan elämää. Yksisuuntainen aikakone olisi kyllä tarpeellinen
>keksintö.
Aivan totta.
>Vaikka saisit menneisyyteen matkatessasi olla kuka vain haluat, tällä
>ei olisi suurtakaan merkitystä, sillä nykyajan pitkäaikaistyöttömälläkin
>on asiat paljon paremmin kuin sata vuotta sitten maailman rikkaimmalla
>miehellä.
Ei kai nyt sentään. Missä maassa pitkäaikaistyöttömillä on varaa pitää
maailmanluokan kaunottarista koottuja haaremeita? Missä maassa pitkäai-
kaistyöttömillä on varaa syödä päivittäin maailman parhaiden keittiö-
mestareiden loihtimia herkkuja? Ainoa etu nykyajan pitkäaikaistyöttö-
mällä verrattuna maailman rikkaimpaan mieheen 100 vuotta sitten on
parempi lääketieteellisen hoidon taso.
>Tässä en itse asiassa malta olla mainitsematta Amerikassa tällä hetkellä
>pyörivää TV-sarjaa "Frontier House", jonka ideana on laittaa kolme nykyajan
>perhettä keskilännen lakeuksille elämään 1800-luvun elämää. Innokkaita
>vapaaehtoisia riitti sarjaan halukkaiksi. Varsin koomisesti yksi sarjan
>naisista kertoi haastattelussa luulleensa 1800-luvun elämän olevan
>rauhallista lomailua ja neulomista, mutta naista ottaa kovasti päähän se,
>että joka viikosta kuluu kaksi kokonaista päivää käsin tehtävään
>pyykinpesuun, ja perunadieettikin alkaa pidemmän päälle maistua puisevalta.
>Tähän ei voi muuta kuin sanoa "Hah haa, ihan oikein sinulle, typerä idiootti
>kana!"
Niinpä niin. Tavallisen kansan olosuhteet ovat kehittyneet huikeasti viimei-
sen sadan vuoden aikana.
Anukaisa Alanen
Teille jotka olette huolissanne lihavuuden terveysriskeistä, tämä
voisi olla mielenkiintoista luettavaa. Kyseessä ei ole tieteellinen
artikkeli vaan enemmänkin aikakauslehtityyppinen.
http://abcnews.go.com/sections/us/DailyNews/nodietday020506.html
"A study released last year found that obese people who exercise have
half the death rate of those who are thin but unfit. Researchers at
the Cooper Institute for Aerobics Research in Dallas said previous
studies missed the importance of exercise and focused too much on
weight loss."
Laitoin follarit vain finet.puhe.laihdutukseen, mutta voihan niitä
muuttaa jos tykkää.
Anukaisa
--
tra...@uta.fi
"Se mikä ei tapa, se sattuu ja tekee kipeää. Ja vituttaa kans."
- Birdy
Tommi Perkola
> Ei takuulla, koskapa venäjällä taitavat vankimielisairaalat ainakin osin
> olla 1800-luvulta peräisin, ainoana lisänään sähköistys. Vankiloissa,
> varsinkin venäjällä, on rottia, hometta, kosteutta ja kylmyyttä.
Rottien, homeen ja kylmyyden keskellä eli herrasväkikin ei niin kauan
sitten.
Käytännössä jokainen voisi antaa pois sen haareminsa tai maalaislinnansa
sopivalla hetkellä tarjotusta penisilliiniruiskeesta tai vastaavasta
modernista mitättömän hintaisesta hyödykkeestä, joka on melkein jokaisen
nykypäivän surkimuksen saavutettavissa.
Andy McCoyta ehkä lukuunottamatta harva tietää millaista on elää, kun
hampaat mätänevät hoidotta suuhun (toisaalta hänellä oli nykyaikainen
puudutus päällä), tai kun suolistossa elää loinen, jota yritetään hoitaa
tehottomilla oksennus- ja ulostus"lääkkeillä" (=myrkyillä), tai kun
melkein jokaisesta sairastetusta tulehduksesta on jäänyt jälkitauti
kytemään.
Surkea hygienia, taikauskoisuus, jatkuva köyhyyden ja väkivallan pelko,
virikeköyhä ympäristö ja 99,9 % kansasta kokema räikeä sorto ovat koko
ihmiskunnan menneisyyttä aukottomasti luonnehtivia määreitä. Jos
maapallolla koskaan on paratiisia ollut, me elämme juuri siinä,
Tommi Perkola
> Vastaavasti sinä voisit vaihtaa elämäsi 10 viimeistä vuotta
> linnanherran elämään ja haaremiin tms. asioihin jotka eivät ole
> nykypäivän surkimusten saavutettavissa.
Valitettavasti en tiedä vielä, millaisia elämäni viimeiset 10 vuotta
ovat, mutta kun asiaa miettii, en kyllä vaihtaisi tyttöystävääni
suureenkaan joukkoon menneisyyden huonohampaisia ja sillinhajuisia
pullukoita. Terveet elämäntavat, hyvä terveydenhuolto, kehittynyt
kosmetiikka ja halvat laatuvaatteet tekevät nykypäivän tytöistä täysin
ylivoimaisia menneisyyden sisariinsa verrattuna.
Katsopas kuvia nuorista tytöistä 80-luvulta, 70-luvulta ja niin
eteenpäin. Mitä kauemmaksi historiassa mennään, sitä rumempia ja
plösömpiä rasvalettejä neitokaiset ovat olleet. Vanhimmat valokuvat
(sekä porno- että muotokuvat) esittävät kaunottarina tankkeja, jotka
ulkonäöltään häviäisivät nykypäivän nelikymppiselle naiselle. Ja
1800-luvulla heillä oli jo hampaat tallella, eikä kärpäslaumaa
ympärillään.
Kannattaa muuten muistaa, ettei eurooppalaisilla linnanherroilla
käytännössä koskaan ole (ehkä lyhyttä Sisilian normanniaikaa
lukuunottamatta) ole ollut haaremeita. Ensiyönoikeus on silkka
historiallinen myytti.
Olisi varmasti hauska asua suuressa ja tilavassa linnassa kauniiden
maisemien keskellä, ja käydä retkillä, ratsastamassa ja juoda viiniä
paikallisten mahtimiesten kanssa. Eipä olisi radiota, puhelinta,
telkkaria, internetiä, tietokoneita jne. Pari viikkoa voisi olla
kovinkin hauskaa silkasta uutuudenviehätyksestä, mutta sen jälkeen
luultavasti kyllästyisin ja lamaantuisin juopoksi, joka kännipäissään
itkee 2000 luvun huvien perään.
Markku Jantunen
>Kannattaa muuten muistaa, ettei eurooppalaisilla linnanherroilla
>käytännössä koskaan ole (ehkä lyhyttä Sisilian normanniaikaa
>lukuunottamatta) ole ollut haaremeita. Ensiyönoikeus on silkka
>historiallinen myytti.
Ei varmaan mitään virallisia haaremeita, mutta jalkavaimoista
aatelisilla tuskin on ollut pulaa.
Ilkka Kokkarinen
"Marcus E Engdahl" <meng...@cc.hut.fi> wrote in message
news:ab7vs1$4susl$1...@midnight.cs.hut.fi...
> Tuo ei kyllä pidä alkuunkaan paikkaansa, paitsi jos sairastuu
> vakavasti ja joku muu taho maksaa pitkäaikaistyöttömän hoidon.
> Kerropa millä tavalla pitkäaikaistyöttömän asiat ovat paremmin
> kuin maaseutulinnassaan kesät viettävällä Päärillä jolla on talo
> täynnä palvelijoita ja luksuksesta ei ole minkäänlaista pulaa?
Se, mitä vuonna 1900 pidettiin "luksuksena", ei pysty kilpailemaan laadussa
edes Wal-Martin nykyisin myymän massatuotantohalpatavaran kanssa. Lisäksi
nykyihmiselle jo pelkästään sähköistys tekee työn, joka ihmisvoimin tehtynä
vaatisi sadoittain palvelijoita, jos se olisi ylipäänsä käsin edes
mahdollista tehdä.
Tuossa olisi pitänyt sanoa, mutta unohdin, että tietenkin vuoden 1900
rikkaimmalla miehellä on rajattomasti valtaa käskeä muita hyppimään
mielihalujensa mukaan. Tässä mielessä hänellä on asiat selvästi paremmin
kuin nykyajan pitkäaikaistyöttömällä. Mitään muuta hänellä ei sitten olekaan
paremmin, tai jos jokin pikku juttu onkin, niin jokaista tällaista asiaa
kohti nykyajan pitkäaikaistyöttömälläon kymmenen asiaa vastaavasti niin
paljon paremmin, ettei vuoden 1900 rikkain mies pysty edes kuvittelemaan
niitä.
Ilkka Kokkarinen
Ilkka Kokkarinen
"Markku Jantunen" <m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote in message
news:ab82rh$fsg$1...@news.cc.tut.fi...
> Missä maassa pitkäai-
> kaistyöttömillä on varaa syödä päivittäin maailman parhaiden keittiö-
> mestareiden loihtimia herkkuja?
Minä jätän väliin, kiitos, jos keittiömestarin ruoka-aineita on käsitelty ja
säilytetty sata vuotta sitten vallinneella hygienialla ja säilytyksellä.
> Ainoa etu nykyajan pitkäaikaistyöttö-
> mällä verrattuna maailman rikkaimpaan mieheen 100 vuotta sitten on
> parempi lääketieteellisen hoidon taso.
Ainoa? Mietipä vähän.
(Aloita vaikka tästä: Kumpi pystyy aina halutessaan kuulemaan
mielimusiikkiaan maailman parhaan sinfoniaorkesterin esittämänä?)
Ilkka Kokkarinen
Hansen Henri
: Surkea hygienia, taikauskoisuus, jatkuva köyhyyden ja väkivallan pelko,
: virikeköyhä ympäristö ja 99,9 % kansasta kokema räikeä sorto ovat koko
Nuo tekijät tietysti olivat ihan todellisia.
--
But I suffer not a woman to teach, nor to usurp authority over the man,
but to be in silence. (1Tim.2:12)
Hansen Henri
: Eikö nykyisistä hyvistä
: oloista sitten seuraa että rahana kerääminen suurin ponnistuksin
: on elämän tuhlausta
Seuraa, nimenomaan _suurin ponnistuksin_. Minulla on suhteessa
huonopalkkainen työ, mutta kuitenkin suomalaisten keskitasoa. Tästä kun
säästää 10 prosenttia tuloistaan, niin rikastuu aika mukavasti pitkällä
aikavälillä. Ja jos rikastuminen ei kiinnosta sinänsä, niin voi pitää
sapattivapaita yms. muutamien vuosien välein.
: koska elämme jo nyt a) paremmin kuin yli 3
: miljardia planeetan nykyistä asukasta ja b) paremmin kuin rikkaat
: vain 100 vuotta sitten. Mitä järkeä haalia hirveästi enempää?
Järkeä on se, että sitten 100 vuoden päästä jengi elää vielä paremmin.
Ehkä järkevää siksi, että saataisiin se 3 miljardia joko katoamaan tai
elämään yhtä hyvin kuin me. Ehkä ei ole mitään järkeä.
Yleisesti ottaen ainoa asia, mitä ihmisten voidaan sanoa haluavan on
"lisää", oli se sitten mitä hyvänsä.
Hannu Koskenvaara
Aivan. Siksi terveet, hyväkuntoiset ja varakkaat ihmiset jaksavat pilata
elämänsä nykyään ruikuttamalla asioista, joista ei edes turhamaisin
keisari olisi kehdannut valittaa 200 vuotta sitten. Koska tilanne on se,
miksi pitäisi nähdä kohtuuttomasti vaivaa ns. elintason kehittämiseen,
vaikka se ei johda kenenkään onnellisuuden lisääntymiseen?
Hannu Koskenvaara
Hansen Henri
: Aivan. Siksi terveet, hyväkuntoiset ja varakkaat ihmiset jaksavat pilata
: elämänsä nykyään ruikuttamalla asioista, joista ei edes turhamaisin
: keisari olisi kehdannut valittaa 200 vuotta sitten. Koska tilanne on se,
: miksi pitäisi nähdä kohtuuttomasti vaivaa ns. elintason kehittämiseen,
: vaikka se ei johda kenenkään onnellisuuden lisääntymiseen?
Ei ehkä pitäisi, mutta ihmiset haluavat lisää. En minä koe olevani mikään
auktoriteetti sitä kieltämään. Olkoot onnettomia, minä olen onnellinen.
Markku Jantunen
>: keisari olisi kehdannut valittaa 200 vuotta sitten. Koska tilanne on se,
>: miksi pitäisi nähdä kohtuuttomasti vaivaa ns. elintason kehittämiseen,
>: vaikka se ei johda kenenkään onnellisuuden lisääntymiseen?
>Ei ehkä pitäisi, mutta ihmiset haluavat lisää. En minä koe olevani mikään
>auktoriteetti sitä kieltämään. Olkoot onnettomia, minä olen onnellinen.
Ihmisten onnellisuuden baseline-tasoa on täysin mahdollista kohentaa. Se
vain edellyttää periferalismin hylkäämistä ja keskittymistä aivojen sisäis-
ten mielihyvämekanismien voimistamiseen esimerkiksi geeniterapialla. Tarvit-
tava teknologia edellyttää kyllä runsaasti lisäinvestointeja.
Miikka Lahti
Tommi Perkola wrote:
> Ilkka Kokkarinen wrote:
>
>>En nyt oikein ymmärrä. Totesin vain, että kognitiiviselle alaluokalle on
>>tyypillistä kyvyttömyys uhrata nykyhetken mielihyvä tulevan suuremman
>>mielihyvän saavuttamiseksi. Tästä seuraa muun muassa, että
>>
>
> Aika suuri osa nykyisestä talouselämästä perustuu siihen, että
> kuluttajat valitsevat pienemmän mutta välittömän hyvän suuremman, mutta
> viiveellä tulevan mielihyvän sijaan.
Loppujen lopuksi lienee pelkkä keskiluokkainen uskomus, että myöhemmin
tuleva mielihyvä olisi jotenkin "suurempi".
Miikka Lahti
Marcus E Engdahl wrote:
> In article <ab8gjq$3bb$3...@news.cc.tut.fi>,
> Hansen Henri <han...@atlaskerttu.cs.tut.fi> wrote:
>
>>In sfnet.keskustelu.ihmissuhteet Marcus E Engdahl
>><meng...@cc.hut.fi> wrote:
>>
>
>>: Eikö nykyisistä hyvistä
>>: oloista sitten seuraa että rahana kerääminen suurin ponnistuksin
>>: on elämän tuhlausta
>>
>
>>Seuraa, nimenomaan _suurin ponnistuksin_.
>>
>
> Ämerikkalaiset hyvätuloiset tekevät työtä kuin koirat. He eivät
> pidä sitä ihmeellisenä koska kulttuuriin on sisäänrakennettu suuri
> työn arvostus ja vahva työmoraali.
Ja neuroottinen menestymispakko?
Trinity
"Ilkka Kokkarinen" <imk...@rogers.com> kirjoitti
viestissä:BbXA8.28751$zk1....@news01.bloor.is.net.cable.rogers.com...
>
> "läski" <fats...@hotmail.com> wrote in message
> news:29714473.02050...@posting.google.com...
>
> > Minulla on elämä elettävänäni ja aion elää sen NYT, enkä huomenna
> > joten laskukoneet ja jatkuvan ruoan ja syömisen tarkkailun ja
> > kontrolloinnin vedän siitäkin syystä vessasta alas.
>
> Kyvyttömyys uhrata hetkellinen mielihyvä pitkän tähtäimen tavoitteiden
> saavuttamiseksi on tyypillistä luusereille ja (kognitiiviselle)
alaluokalle.
> Se on itse asiassa tärkein syy siihen, miksi luuserit pysyvät luusereina
ja
> alaluokka pysyy alaluokkana.
>
> Aivan samalla tavalla monet ihmiset tuhlaavat HETI NYT kaikki tulonsa
> panematta mitään säästöön, ja heittävät laskukoneet ja tilitapahtumien
> tarkkailun vessasta alas. Kaipa se on heidän oma valintansa vapaina ja
> rohkeina yksilöinä, jotka eivät alistu rahafasistien ahdistavaan
tyranniaan.
Milloin pitäisi minun elämäni elää ellei nyt? Ei voi elää koko ajan
ajattelemalla "Mańana, mańana..." koska se jää kokematta, elämä on nyt.
Hansen Henri
: Milloin pitäisi minun elämäni elää ellei nyt? Ei voi elää koko ajan
: ajattelemalla "Mańana, mańana..." koska se jää kokematta, elämä on nyt.
Tyypillistä typerän ihmisen höpötystä. Se, että säästää vaikka 10% ei
tarkoita sitä, ettei voisi elää täysipainoista elämää. Tuhlaaminen ei ole
sen enempää "elämistä" kuin kohtuullinen säästäväisyyskin.
--
Pride goeth before destruction, and an haughty spirit before a fall.
(Prov.16:18)
Lauri Karpijoki
MJ> Kutri <ku...@mac.com> writes:
>Ei, vaan jos ei koskaan ole ollut miesten mieleen ja
>yrittää sitten vain heitä miellyttääkseen laihtua, niin
>hyvin äkkiä antaa periksi, koska ajattelee että "en mä
>niille kelpaisi kuitenkaan" ja koska kuitenkin on jo
>tottunut jollain lailla rumana ja hyljeksittynä ole-
>miseen.
Siinä taustalla, miksi ei haluta laihduttaa, voi olla myös
ajatus siitä, että "no kyllä mä olisin suositumpi, jos vain
laihduttaisin". Eli kun on toisten silmissä alhaisissa
lukemissa, niin ajattelee sen olevan itsestään kiinni.
Laihduttamisen 'alitajuinen' pelko ja miksi siihen ei haluta
ryhtyä on siinä, että kun on laihtunut, ei siltikään sitten
ole suosittu ja siis oma suosio ei ollutkaan itsestä kiinni.
MJ> tyhmiä harhaluuloja voi ollakin jollakulla. Noita har-
MJ> haluuloja vain ruokkii sumutus "sisäisestä kauneudesta".
Itselläni on se käsitys, että "sisäisesti kaunista" erilaisilla
seuranhakupalstoilla etsivät ovat oikeasti rumia ja lisäksi
vielä pahuksen pinnallisia.
Miikka Lahti
Hansen Henri wrote:
> In sfnet.keskustelu.ihmissuhteet Trinity <trini...@hotmail.com> wrote:
>
> : Milloin pitäisi minun elämäni elää ellei nyt? Ei voi elää koko ajan
> : ajattelemalla "Mańana, mańana..." koska se jää kokematta, elämä on nyt.
>
> Tyypillistä typerän ihmisen höpötystä. Se, että säästää vaikka 10% ei
> tarkoita sitä, ettei voisi elää täysipainoista elämää. Tuhlaaminen ei ole
> sen enempää "elämistä" kuin kohtuullinen säästäväisyyskin.
Taloudellisesti silloin ei voi elää kuin 90% elämää.
läski
> läski wrote:
> Rakel Lignell
> näyttää mielestäni nykyään hyvinvoivemmalta ja on itsekin
> näin julistanut lehtijutuissa.
Menee pari-kolme vuotta niin on takaisin entisissä mitoissaan, kuten
kaikki hullut kansanedustajatkin on aina lopulta olleet Sirpa
Pietikäistä myöten. Hohhoijaa...
> > Mitä Kutrin kertomaan 1800 kcal diettiin tulee, niin se varmaankin on
> > inhimillisin mistä olen aikoihin kuullut, mutta silti sopii vain
> > niille, jotka jaksavat päivästä toiseen, vuodesta toiseen kaloreja
> > laskeskella ja panna kaikki energiansa siihen ja erikoistua
> > laihdutuksen mestareiksi, kuten hän.
Lisään:
Sitäpaitsi, jos 1800 kcal on ainut toimiva laihdutuksen muoto niin
silloin:
LAIHDUTUSTUOTTEIDEN MAINONTA JA KIDUTTAVIEN EPÄTERVEELLISTEN JOJO-
LAIHDUTUSKUUURIEN JULKINEN LEVITTÄMINEN PITÄISI LAILLA KIELTÄÄ!
KOKO JÄRJETÖN LAIHDUTUSKULTTUURI PERUSTUU VAIN MARKKINAMIESTEN
HILLITTÖMÄÄN RAHANTEKOON JA OLISI LOPETTETTAVA!
KAIKKI SUOMEN LÄSKIT, NOUSKAA VASTARINTAAN!
> En pidä itseäni "laihdutuksen mestarina", olen vain omak-
> sunut sellaiset elämäntavat, joita pingottamatta noudat-
> tamalla voin hyvin fyysisesti ja sitä myötä myös psyykki-
> sesti (kun verensokeri ei heilahtele jne.).
Älä selittele mulle mitään, sillä tunnen tuon taudin. Se paistaa
sinusta kilometrien päähän. Kirjoituksesi ovat intomielisiä,
fanaattisia ja järkyttäviä ja ihmettelen kuinka helvetissä jaksat.
Järkyttävää!
> Syön hyvin
> ja säännöllisesti
Niin minäkin ja varsinkin epäsäännöllisesti ja vain silloin kun on
tosi nälkä.
> ja ennen kaikkea harrastan liikuntaa
> sellaisen määrän kuin hyvältä tuntuu: n. 10-20 minuutin
> kävelyä, juoksua ja hyppimistä sisältävän intervallilenkin
> 4-5 kertaa viikossa, 1-1,5 h punttitreeniä ja aerobista
> liikuntaa yhdistävä salitreeni 2-3 kertaa viikossa ja
> Pilates-jumppa 1-2 kertaa viikossa -- noin 1-3 päivänä
> viikossa en harrasta ollenkaan liikuntaa. Voi kuulostaa
> paljolta, mutta on käytännössä todella vähän. Ajan kun-
> toiluun otan sohvalla löhöilystä ja saamattomasta haa-
> huilusta.
Suosittelen pitkiä kauppareissuja kävellen ja raskaita kasseja
kantaen, hissitöntä, esim. omakoti-asuintaloa, isoa sukua, josta pidät
vauvasta vaariin huolta, paria hyöty- ja lemmikkieläintä, joita
hoidat, syötät ja ulkoilutat, puutarhanhoitoa, kunnon päivittäistä
ruoanlaittoa, pyykinpesua, siivoamista, tavallista työssäkäyntiä,
jossa ei istuta pelkästään kokouksissa ja perseellään ja tuijotetta
ruutua, omien lasten hoitoa, miehen tyytyväiseksi nussimista ja muuta
sosiaalista toimintaa yhteisösi ja kanssaihmistesi hyväksi, niin jo
kalorit kuluu ja kunto nousee.
Jostain syystä tuollainen elämäntapa ei lihota ja kuntosaleja ei
tarvita ja elämä on aidosti rikasta, luovaa ja tuottavaa, eikä tartte
puhkua energiaansa Davidin laitteilla harakoille. Mistähän se johtuu?
Läski
läski
> No Diet Day!
>
> Teille jotka olette huolissanne lihavuuden terveysriskeistä, tämä
> voisi olla mielenkiintoista luettavaa. Kyseessä ei ole tieteellinen
> artikkeli vaan enemmänkin aikakauslehtityyppinen.
>
> http://abcnews.go.com/sections/us/DailyNews/nodietday020506.html
KIITOKSET ANU-KAISALLE!
LISÄÄ TÄMMÖISTÄ! KAIKKI SUOMEN LÄSKIT! NOUSKAA VASTARINTAAN!
Läski
Jukka Mikkonen
Juu, mutta mielestäni kannattaa pitää mielessä mihin vähiä rahojaan
tuhlaa.
Jos rahaa on käytössä x euroa kuussa, ja haluttu elintaso vaatii tästä
vaikkapa 80% (asunto, ruoka yms), niin on lähinnä järjenköyhyyttä
käyttää heti alkukuusta 50% tuloistaan johonkin ei-niin-vitaaliin
hankintaan ja marista sitten loppukuusta kun halutusta elintasostaan
joutuukin tinkimään 30%-yksikön verran. Jonkun verran parempi tilanne on
silloin, jos ko. kuukautta on edeltänyt vähintään kaksi 80% kulutuksella
selvittyä, jolloin ylimääräinen kulutuspiikki tasaantuu huomaamatta
kertyneistä säästöistä.
Itse olen tehokkaasti hyödyntänyt hankkimissani tavaroissa ja
viihdykkeissä panoksen ja mielihyvän suhdetta toisiinsa päättäessäni
mihin rahojani kulutan. Kotimatkalla ostettu jätski tarjoaa mukavan
herkutteluhetken lähestulkoon nollapanostuksella, kun taas esim.
kylpylässä vietetty viikonloppu, vaikkakin toki kiva ja rentouttava,
joutuu suuren kustannuksensa takia tulilinjalle jos jostain pitää
tinkiä. En ole niitä ihmisiä, jotka osaisivat nauttia mistään
yksittäisestä tapahtumasta niin paljoa, että tinkisin sen takia muun
elämän laadusta juuri yhtään.
Erityisen huono tuo suhdeluku on kaikennäköisellä immateriaaliseen ja
hetkelliseen nautintoon liittyvällä, kuten etelänmatkat, isot juhlat ja
konserteissa käyminen. Rahaa palaa kuin roskaa, mutta saman nautinnon
voi saada paljon pienemmälläkin panostuksella. Vastaavasti kaikki minkä
voi tehdä joko kokonaan ilmaiseksi tai korkeintaan pienellä välineisiin
tarvittavalla alkupanostuksella, nousee tällä skaalalla lähes
äärettömyyksiin ja siksi niitä suosinkin. Mukava bonus on se, että rahaa
jää kuin luonnostaan säästettäväksi, enkä todellakaan koe eläväni
kituutellen.
--
Jukka Mikkonen
Hannu Koskenvaara
Jukka Mikkonen wrote:
>
> äärettömyyksiin ja siksi niitä suosinkin. Mukava bonus on se, että rahaa
> jää kuin luonnostaan säästettäväksi, enkä todellakaan koe eläväni
> kituutellen.
Joo, mutta tuossa voisi ajatella myös tienaamisen ja samalla siihen
käytetyn vaivannäön vähentämistä menoja vastaavaksi. Aina ja kaikissa
hommissa se ei välttämättä tietenkään onnistu, mutta pitemmän päälle
ainakin minä harkitsisin sellaista vaihtoehtoa.
Hannu Koskenvaara
Markku Jantunen
>Itse olen tehokkaasti hyödyntänyt hankkimissani tavaroissa ja
>viihdykkeissä panoksen ja mielihyvän suhdetta toisiinsa päättäessäni
>mihin rahojani kulutan.
Erittäin fiksu lähestymistapa.
>Kotimatkalla ostettu jätski tarjoaa mukavan herkutteluhetken
>lähestulkoon nollapanostuksella, kun taas esim. kylpylässä vie-
>tetty viikonloppu, vaikkakin toki kiva ja rentouttava, joutuu
>suuren kustannuksensa takia tulilinjalle jos jostain pitää tinkiä.
>En ole niitä ihmisiä, jotka osaisivat nauttia mistään yksittäisestä
>tapahtumasta niin paljoa, että tinkisin sen takia muun elämän
>laadusta juuri yhtään.
Itsekin panostan mielelläni isot rahat kestokulutushyödykkeisiin
ja silloinkin harkitsen tarkkaan (esim. tarvitsenko todella uut-
ta ja kallista hybridipyörää, kun kerran tuhansien kilometrien
reissutkin sujuvat 20 vuotta vanhalla mummomallilla aivan loista-
vasti).
Käytän elämäni spontaaniin sulostuttamiseen vain pikkurahoja, kuten
esimerkiksi juuri jäätelötötterön, elokuvalipun tai oluttuopillisen
verran silloin tällöin.
>Erityisen huono tuo suhdeluku on kaikennäköisellä immateriaaliseen ja
>hetkelliseen nautintoon liittyvällä, kuten etelänmatkat, isot juhlat
>ja konserteissa käyminen. Rahaa palaa kuin roskaa, mutta saman nautin-
>non voi saada paljon pienemmälläkin panostuksella.
Samat sanat.
>Vastaavasti kaikki minkä voi tehdä joko kokonaan ilmaiseksi tai
>korkeintaan pienellä välineisiin tarvittavalla alkupanostuksella,
>nousee tällä skaalalla lähes äärettömyyksiin ja siksi niitä
>suosinkin. Mukava bonus on se, että rahaa jää kuin luonnostaan
>säästettäväksi, enkä todellakaan koe eläväni kituutellen.
Täsmälleen niin. Ei nuori, terve ja hyväkuntoinen ihminen välttämät-
tä tarvitse suuria kulutusmenoja mihinkään. Vanhemmiten mukavuuden-
halu kasvaa luonnostaan, kun fyysinen kunto rapistuu vääjäämättä
ennemmin tai myöhemmin. Nuori ja kovakuntoinen mies, kuten minä,
voi liikkua tiheästi asutuilla alueilla, kuten Keski-Euroopassa
aivan helposti satoja kilometrejä päivässä lihasvoimin aivan ilmai-
seksi.
Markku Jantunen
>>>Erityisen huono tuo suhdeluku on kaikennäköisellä immateriaaliseen ja
>>>hetkelliseen nautintoon liittyvällä, kuten etelänmatkat, isot juhlat
>>>ja konserteissa käyminen. Rahaa palaa kuin roskaa, mutta saman nautin-
>>>non voi saada paljon pienemmälläkin panostuksella.
>>Samat sanat.
>Matkoissa on se hyvä puoli että ne muistaa loppuikänsä, toisin kuin sen
>hienon dekin johon sijoitti rahaa vuonna 1989.
Mutta se dekki varmaan oli käytössäsi aika monta vuotta.
Kuinka vahvasti muuten matkojesi hauskuus korreloi niiden kalleuteen?
>Konserteissa tai bileissä käyminen on todellakin kallista touhua
>mutta täytyy sanoa että häviän kuitenkin rahani mielummin baarissa
>kuin teknologiaosakkeissa.
Aika huono vertaus. Osakkeissa sinä et häviä pitkällä aikavälillä
rahaa, kun hajautat tarpeeksi. Jotenkin minua korpeaa maksaa baaris-
sa ollessani korkeaa alkoholiveroa. Siksikin tulee usein juotua jo-
tain alkoholitonta. On monesta syystä tyhmää hankkia hyvä alkoholin-
sietokyky.
>Kyllä minusta hetkelliseen hauskaankin kannattaa panostaa, siitä voi
>jäädä tosi hyviä muistoja.
Totta kai. Joskin hetkellinen hauska järjestyy usein yllättävän pienellä
rahalla.
Paavo Väisänen
"Ilkka Kokkarinen" <imk...@rogers.com> kirjoitti
viestissä:j5uB8.29503$wSM1....@news02.bloor.is.net.cable.rogers.com.
..
>
> "mackon_en" <mack...@yahoo.com> wrote in message
> news:d41069e0.0205...@posting.google.com...
>
> > > Tuossa on kyseessä yleisluontoisempi toteamus kuin pelkkä
ylipaino.
> >
> > Ylipaino on siis kuitenkin erottava tekijä. Mitkä ovat
kognitiivisen
> > yläluokan fyysisen olemuksen muut estimaatit, jotka joutuu
ottamaan
> > huomioon tehdessään MATin pohjalta rationaalisia valintoja?
>
> En nyt oikein ymmärrä. Totesin vain, että kognitiiviselle
alaluokalle on
> tyypillistä kyvyttömyys uhrata nykyhetken mielihyvä tulevan
suuremman
> mielihyvän saavuttamiseksi. Tästä seuraa muun muassa, että
> alaluokan jäsenten on vaikeampaa laihtua kuin kognitiivisen
yläluokan
> jäsenten.
>
En oikein ymmärrä minäkään, enkä viitsi katsoa tietojätistä mitä mikin
nyt tarkoitaa, mutta näin pari vuotta sitten "suomen parhaan
kalatiskin" ääressä miekkosen jonka paino on liki 200 kg (ainakin
oli), miehellä on privaattikuski, joten ei liene epäselvyyttä mihin
yhteiskuntaryhmään hän kuuluu?
Oletan, että "korkeasti kouluttautuneet" hoitavat painonsa paremmin,
noin niinkuin prosentuaalisesti, mutta myös pelkkä omistus vie
henkilön ns. yläluokan piiriin, koulutusta saattaa olla se
ylioppilastutkinto, jos sitäkään.
Puakki
Paavo Väisänen
"Hansen Henri" <han...@atlaskerttu.cs.tut.fi> kirjoitti
viestissä:ab7ujk$1ji$7...@news.cc.tut.fi...
> In sfnet.keskustelu.ihmissuhteet Markku Jantunen
<m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote:
>
> :>: Keskiaikainen keskivertoaatelinenkin varmaan itkisi onnesta
päästessään
> :>: venäläisen vankimielisairaalan tasoiseen asuntoon ja elämään.
>
> :>Päivittäiset pahoinpitelyt, sähkösokit ja ajoittaiset raiskaukset
varmaan
> :>saisivat onnenkyyneleet kihoamaan kenen tahansa sillmiin.
>
> : (Venäläinen keskiverto-
> : vankimielisairaala ei välttämättä ole rakennusteknisesti paras
mahdollinen
> : esimerkki nyky-yhteiskunnan joutoväen säilytyspaikasta, joka on
mukavampi
> : kuin keskiajan keskivertoaatelisen asumuksen virkaa toimittava
rottia kuhi-
> : seva, kostea ja kylmä, homeinen paskaläävä.)
>
> Ei takuulla, koskapa venäjällä taitavat vankimielisairaalat ainakin
osin
> olla 1800-luvulta peräisin, ainoana lisänään sähköistys.
Vankiloissa,
> varsinkin venäjällä, on rottia, hometta, kosteutta ja kylmyyttä.
>
Niin, USA:ssa on tämäkin paljon paremmin! Mielisairaus on Jumalan
rangaistus synneistä, _ei sauraus laisinkaan, hullut kärsiköön
nahoissaan pahat tekonsa, sairasvakuutukset eivät koske heitä
> Ei siinä mitään, minä ottaisin mielelläni omaan käyttööni
_nykyaikaisen_
> maksimiturvavankilan, jos saisin sisustaa sen itse.
>
Hei! Lues Anton Tshehov "Sahalin" , oli sensaatio 25 vuotta sitten
ilmestyessään suomeksi, A. T. tapasi myös suomalaisia vankeja
Sahalinilla!
Puakki
läski
> Kutri <ku...@mac.com> writes:
>
> >>>Jos laihduttaa kelvatakseen muille, epäonnistuu varmasti.
> >>
> >> Ei välttämättä, jos muut palkitsevat riittävän hyvin.
>
> >Korjaus: VAIN kelvatakseen muille.
>
> Muille ihmisille - erilaisilla tavoilla - kelpaaminen on aina
> ehdollista. Jos esimerkiksi laihduttamalla onnistuu kelpaamaan
> haluamallaan tavalla niille ihmisille, joilla on itselle väliä,
> on saanut palkinnon laihduttamisesta.
>
> Eiköhän useimpien läskejään inhoavien ja niistä laihduttamalla
> eroon pyrkivien suurimpina todellisena motiivina ole kelpaami-
> nen toisille ihmisille jollakin tärkeällä tavalla. Kuten itse-
> kin vastauksesasi Läski Soosille kirjoitit, hoikka tai normaa-
> lipainoinen ihmiskeho koetaan lähes poikkeuksetta seksikkääm-
> pänä kuin lihava ihmiskeho. Tuskinpa jotkut abstraktit mah-
> dollisesti toteutuvat terveyshyödyt joskus vuosikymmenien ku-
> luttua riittävät motivoimaan ketään laihduttamaan, kun kerran
> edes välittömästi seuraavat seksuaalisetkaan hyödyt eivät näytä
> riittävän useimmille lihaville.
>
> Tuollaiset selittelyt, että laihduttaa tai harrastaa painon-
> hallintaa "pitääkseen itsestään enemmän" ovat yleensä hölyn-
> pölyä. Se kuinka paljon ihminen pitää itsestään vai ei, on
> melkein kokonaan integraali muilta ihmisiltä saadusta arvos-
> tuksesta yli siihenastisen eliniän.
>
> Se, että selitellään pois hyväksytyksitulemisen tarvetta, on
> kummallinen nykyajan länsimaisen kulttuurin tuote. Terve nöy-
> ryys ja paikkansa tunteminen on jostakin syystä kulttuurievo-
> luutiossamme hylätty. Ihminen on luontainen egoisti, jonka
> minäkuvalla on taipumus paisua välittömästi ja itseään rajoit-
> tamatta, jos ympäristö ei estä sitä. Ainoastaan negatiivinen
> palaute pitää ihmiset nöyrinä. Sosiaalinen realiteettitestaus.
>
> Joidenkin ihmisten riittämätön nöyryys ei salli heidän tunnus-
> taa itselleen, että kehon muokkaamiseen panostetut resurssit
> jäisivät huomattavasti pienemmiksi ilman odotettuja sosiaalisia
> hyötyjä. Minusta toisten ihmisten miellyttäminen ei ole miten-
> kään kyseenalaista: itse asiassa se on ainoa kestävä tapa menes-
> tyä maailmassa, jossa menestyminen on täysin riippuvaista tois-
> ten ihmisten yhteistyöhalusta.
>
> - mj
Markku Jantuselle täydet pisteet minun puoleltani tästä
kirjoituksesta. Yhdyn 100% lähes kaikkeen ja koen asiat JUURI NÄIN
itsekin.
Kerrankin joku ei selittele mitään vaan sanoo asiat juuri niin kuin ne
ovat!
HIENOA!
TUHANNESTI KIITOKSIA!
Läski Soosi ja Paistetut Makkarat ( auringonpaisteessa ;)
läski
> Monella (tekisi mieli sanoa useimmilla) ylipainoisilla
> on nimenomaan hillitön määrä erilaisia harhaluuloja --
> ilman niitä olisi laihduttanut jo aikoja sitten. Ja
> viime viikonlopun kokemusten jälkeen olen samaa mieltä
> "sisäinen kauneus"-sumutuksen haitallisuudesta.
Mitä ihmeen sössötystä tämä on? Mikä ihmeen sisäinen kauneus ja missä?
Mitä se tarkoittaa ja miksi sitä pitäsi olla? Ainakaan minä en ole
koskaan sellaista itsessäni kokenut edes olevan, eikä ole ollut
tarvettakaan, vaikka kaikenmaailnan uususkontoiset ja new
age-huuruisetkin ovat yrittäneet minuun joskus jotain sellaista ympätä
ja aivopestä.
Mulle nimittäin joku "sisäinen kauneus" ei edes ole mikään arvo
sinällään. Se on vain joku vaikeasti määriteltävä omituinen
huulenheitto.
Tulee taas vain mieleen joku haikeasti hymyilevä Eloveena, joka istuu
nurkassa ja nyplää pitsiä ja harrastaa kukka-asetelmia ja
hyväntekeväisyyttä, alistuu ja on niiiiiiiin s--tanan kiltti kaikille
koko ajan ja oikeamielinan ja puhdas eli ---MADONNA--- TAAS.
AAAAAAAARRRRRRRRRGGGGGGGHHHHHHHH !!!!!!!!
Kuka tahtoo olla jokin kumma LÄSKI MADONNA tai joku sen irvikuva ?????
Miksi ihmeessä ei saa olla sitä mitä on,vaikka se ois kuinak
epätoivottavaa ?????
Ihmisillä on todellakin helvetin laaja skaala ja kasa erilaisia
ominaisuuksia, kaikki hyviä ja pahoja ja siltä väliltä ja jopa
kaikkien näiden sekoituksia, sillä yksioikoista ihmissielun rakennetta
ei kellään edes ole! EIKÄ TULE!
Ja jos sanon että olen jumalattoman ilkeä, ehdoton, häikäilemätön,
luja, rohkea, viisas, lempeä, raaka, vallan-ja kostonhimoinen,
agressiivinen, itsekäs, julma ja jopa karkea naishirviö ja sopivissa
tilanteissa jopa onnellinen siitä, niin mitäs se tarkoittaa? Sitäkö
että olen ulkoisen rumuuteni ja lihavan kokoni kunnollinen ja
rehellinen synonyymi ja siitä huolimatta saatan olla OMALLA TAVALLANI
-yllätys- yllätys: ___ tosi____ hieno____ ihminen.
MIKSI?
Koska noilla yllä olevilla ominaisuuksilla voi tehdä jopa UROTEKOJA,
sellaisia, joihin nämä siistit ja kiltit madonnat eivät ikänään pysty
kun jäävät kotiin laulamaan, runoilemaan ja harjaamaan kissaa.
On olemassa naissotureita, jotka ovat usein henkisesti ja fyysisesti
yhtä vahvoja kuin jotkut miehet. Mutta sisäisesti tai ulkoisesti
*kauniita* he eivät suinkaan ole, eikä ole tarviskaan. Enemmänkin ehkä
sisäisine ja ulkoisine arpineen, haavoinen ja lihaksikkaine läskeineen
usein rujolla tavalla ulkoisesti ja sisäisesti ***komeita***.
Muistakaa että pahuus on hyvyyden kääntöpuoli ja ne ovat aina samassa
kolikossa, tiukasti toistensa eri puolia, toisiaan tukien ja
täydentäen, eikä ne tulisi toimeen ilman toisiaan, eikä niitä voida
erottaa, edes pois samasta ihmisestä.
Hajottakaa siis kaikki typerät stereotypiat ja antakaa itsenne elää
sellaisina kuin olette! Hyväksykää ominaisuutenne, rakastakaa
itseänne, vaikka ette olisi muodinmukaisia tai edes sosiaalisesti
hyväksyttyjä tässä muovin, kullan, kilinän, toisarvoisuuksien,
pinnallisten ja siistien ulkois-sisäis-kauneuskäsityksien ja rahan
maailmassa! Jokaisella ihmisellä on varmasti OMA ARVONSA, oli se
muiden silmissä mitä hyvänsä.
Tärkeintä on uskoa omaan itseensä! ONNEA MATKAAN!
MAINOSKATKO:
Huomenna 11.5 klo 11-17 Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla suuri
NAISTEN KAUPUNKI- tapahtuma, jonka järjestää pari tunnettua
feministi-ryhmää.
Paneeleissa puhutaan mm naisten palkkakuopasta, arabinaisten asemasta,
tyttöjen työstä kehitysmaiden hikipajoissa ja pornoteollisuudesta.
Tapahtuman avaa Suvi-Anne Siimes ja keskustelijoina hienoja ja fiksuja
naisia yhteiskunnan eri aloilta ja ainakin yksi mies myös.
Tapahtuma on ilmainen, joten TERVETULOA!
Illalla bileet Ravintola Wäiskissä alk klo 20 ja esiintyjinä ainakin
Marita Kuula, että Kitkerät Neitsyet. Hinta 6 euroa.
Läski Soosi
Kutri
läski wrote:
> Katri Kutrinen <kutr...@netscape.net> wrote in message news:<3CD6DE7...@netscape.net>...
>
>
>>Monella (tekisi mieli sanoa useimmilla) ylipainoisilla
>>on nimenomaan hillitön määrä erilaisia harhaluuloja --
>>ilman niitä olisi laihduttanut jo aikoja sitten. Ja
>>viime viikonlopun kokemusten jälkeen olen samaa mieltä
>>"sisäinen kauneus"-sumutuksen haitallisuudesta.
>>
>
> Mitä ihmeen sössötystä tämä on? Mikä ihmeen sisäinen kauneus ja missä?
> Mitä se tarkoittaa ja miksi sitä pitäsi olla? Ainakaan minä en ole
> koskaan sellaista itsessäni kokenut edes olevan, eikä ole ollut
> tarvettakaan, vaikka kaikenmaailnan uususkontoiset ja new
> age-huuruisetkin ovat yrittäneet minuun joskus jotain sellaista ympätä
> ja aivopestä.
Ai et ole törmännyt koskaan sisäisen kauneuden käsitteeseen?
Minulle se tarkoittaa sitä, että haluaa keskimäärin muille
hyvää, on lähtökohtaisesti ystävällinen, rehellinen, suora,
rohkea ja oikeudenmukainen. Eikä se tarkoita mitään hempeilyä,
nöyristelyä tms. vaan yksinkertaisesti sitä että elää ja antaa
muiden elää, tekee toisille niin kuin toivoo itselleen tehtävän.
Ja totta kai voi olla jollekin kateellinen esim. siitä, että
hän omaa tietynlaisen luuston tai voi syödä niin paljon kuin
haluaa lihomatta (tai ainakin vaikuttaa siltä), mutta ei niin
että "haluan sen tolta pois" vaan niin että "haluan sen MYÖS
itselleni". Ja ilkeille saa toki olla ilkeä, eikä mitään paskaa
tarvitse niellä, mutta ideana on se, ettei ole ekana heittämässä
kiveä ja hyökkäämässä ja syyttelemässä toisia.
Viestin pointti oli siinä, että "sisäisellä kauneudella" ei
ole mitään merkitystä, jos sinut ohitetaan jo ensi silmäyksellä
ulkonäkösi takia.
> Ihmisillä on todellakin helvetin laaja skaala ja kasa erilaisia
> ominaisuuksia, kaikki hyviä ja pahoja ja siltä väliltä ja jopa
> kaikkien näiden sekoituksia, sillä yksioikoista ihmissielun rakennetta
> ei kellään edes ole! EIKÄ TULE!
Ei tietenkään. Ei kai niin ole kukaan väittänytkään.
> Ja jos sanon että olen jumalattoman ilkeä, ehdoton, häikäilemätön,
> luja, rohkea, viisas, lempeä, raaka, vallan-ja kostonhimoinen,
> agressiivinen, itsekäs, julma ja jopa karkea naishirviö ja sopivissa
> tilanteissa jopa onnellinen siitä, niin mitäs se tarkoittaa? Sitäkö
> että olen ulkoisen rumuuteni ja lihavan kokoni kunnollinen ja
> rehellinen synonyymi ja siitä huolimatta saatan olla OMALLA TAVALLANI
> -yllätys- yllätys: ___ tosi____ hieno____ ihminen.
Totta kai. Mutta en esim. itse haluaisi olla parisuhteessa
ihmisen kanssa joka on raaka, vallan- ja kostonhimoinen ja julma,
sillä nämä ominaisuudet kertovat mielivallasta ja sitä kautta
ikävistä teoista, joiden tapahtumiseen/tapahtumattomuuteen
ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Varsinkin julmuus kertoo
mielestäni ihmisestä, joka on jotenkin psyykkisesti vaurioi-
tunut. Eläimet eivät ole julmia (eivät edes leijonat, jotka
"leikkivät" saaliseläimellään, sillä niille "leikki" on paitsi
treeniä myös varokeino -- kunnolla kannattaa hyökätä vasta sitten
kun uhri on väsytetty).
> Koska noilla yllä olevilla ominaisuuksilla voi tehdä jopa UROTEKOJA,
> sellaisia, joihin nämä siistit ja kiltit madonnat eivät ikänään pysty
> kun jäävät kotiin laulamaan, runoilemaan ja harjaamaan kissaa.
Ilkeydellä, julmuudella ja raakuudella ei ole myöskään tehty
mitään urotekoja -- vain julmuuksia, ilkeyksiä ja raakuuksia.
Rohkeudella, rehellisyydellä, periksiantamattomuudella, lujuu-
della ja uskolla siihen, että toimii oikein, urotekoja on tehty
sitäkin enemmän.
Jostain syystä pidät sisäistä kauneutta jonain eteerisenä
passiivisuutena ja heikkoutena. Se sinulle sallittakoon,
mutta itse näen sisäisen kauneuden jonain aivan muuna.
Ihminen joka on saanut (lapsena) rakkautta ja oikeuden-
mukaista kohtelua omaa minun määritelmäni mukaista sisäistä
kauneutta ihan luonnostaan.
> Tärkeintä on uskoa omaan itseensä! ONNEA MATKAAN!
Tämä on kyllä totta.
Kutri
Kutri
Marcus E Engdahl wrote:
> In article <abglv0$eud$1...@news.cc.tut.fi>,
> Markku Jantunen <m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote:
>
>>Jukka Mikkonen <jukka_mikkonen@KILL_ALL.hotmail._SPAMMERScom> writes:
>>
>
>>>Erityisen huono tuo suhdeluku on kaikennäköisellä immateriaaliseen ja
>>>hetkelliseen nautintoon liittyvällä, kuten etelänmatkat, isot juhlat
>>>ja konserteissa käyminen. Rahaa palaa kuin roskaa, mutta saman nautin-
>>>non voi saada paljon pienemmälläkin panostuksella.
> Matkoissa on se hyvä puoli että ne muistaa loppuikänsä, toisin kuin sen
> hienon dekin johon sijoitti rahaa vuonna 1989.
Olen samaa mieltä. Kun täältä lähdemme, mukaan ei saa sitä
kasettidekkiä, muistot kylläkin (ellei ole täysin dementoi-
tunut). Vanhemmille sukulaisille en anna yleensä lainkaan
tavaralahjoja, pelkästään kokemuksia (teatterilippuja, mat-
koja, kylpylälomia jne.).
Tietysti kukin voi määrittää sen, miten paljon haluaa mat-
koilla rahaa käyttää: asuuko luksushotellissa (mikä voi olla
mieletön elämys) vai idyllisessä, vaikkakin vähän rapistu-
neessa hotellissa, jota pitää vanha pariskunta (mikä voi olla
mieletön elämys). Tärkeintä on että matkustaa, näkee uusia
paikkoja ja ihmisiä ja ymmärtää että "it's not good, it's
not bad, it's just different".
Itse yritän hankkia uusia (muttei "rankempia"!) kokemuksia niin
paljon kuin mahdollista -- niin rahalla saatavia kuin aivan
ilmaisia. Aamut tuoksuvat Italiassa erilaisilta kuin Thaimaassa,
Leipä on erilaista Saksassa kuin Singaporessa. Asennettani
selittänee ammattini fiktiokirjoittajana: kokemukset ovat
minulle työni kannalta aivan välttämätöntä materiaalia ja siis
tavallaan sijoitus tulevaisuuteen = mitä enemmän olen kokenut,
sitä parempia tekstejä voin kirjoittaa. Samaan aikaan panostan
kyllä arkielämäni mukavuuteen, mutta en mitään sellaisia määriä,
että se estäisi matkustelun yms.
Kutri
läski
> Ai et ole törmännyt koskaan sisäisen kauneuden käsitteeseen?
> Minulle se tarkoittaa sitä, että haluaa keskimäärin muille
> hyvää, on lähtökohtaisesti ystävällinen, rehellinen, suora,
> rohkea ja oikeudenmukainen.
Niinpä. Ellei ole yhteiskunnallisesti syyttömästi ruhjottu.
Juu ja kyllä lihavatkin ovat joskus hyvin aistikkaita runoilijoita,
herkkiä maalareita ja hyviä lapsiaan rakastavia madonna-äitejä ja
kaukana sotureista. Jokainen on erilainen. Kukin taaplaa tyylillään.
> Eikä se tarkoita mitään hempeilyä,
> nöyristelyä tms. vaan yksinkertaisesti sitä että elää ja antaa
> muiden elää, tekee toisille niin kuin toivoo itselleen tehtävän.
Mutta tämä on pelkkää haihattelua ja epärealismia, sillä elämä ei
koskaan ole kokonaisuudessaan tällaista. Sinullakin on vihollisesi.
Meillä kaikilla on. Annetaan heidän elää niin kauan joo kun jättävät
meidät rauhaan. Mutta jos alkavat syyttä sorsia, vievät meiltä
toimeentulon, kodit, veden ja ruoan ja kävelevät yli
apartheid-politiikallaan ja läskifasismillaan , niin pitää nousta
vastarintaan ja lujaa. Joskus siihen tarvitaan kovempia otteita.
Kait sinäkin puolustat läheisiäsi? Ja ensin hyvällä, mutta jos se ei
auta ja helvetti aina vaan on irti, niin sitten pahalla?
Ja jotkut joutuvat kärsimään aivan syyttä, esim lihavat ihmiset. Kuka
heidän puolestaan taistelee, jos heidät revitään julkisesti? Ja joskus
on taisteltava keinoja kaihtamatta, jos meinaa selvitä. SITÄ ELÄMÄ ON
!
> Viestin pointti oli siinä, että "sisäisellä kauneudella" ei
> ole mitään merkitystä, jos sinut ohitetaan jo ensi silmäyksellä
> ulkonäkösi takia.
Sisäinen ja ulkoinen kävelevät AINA käsi kädessä olit millainen
hyvänsä.
> Totta kai. Mutta en esim. itse haluaisi olla parisuhteessa
> ihmisen kanssa joka on raaka, vallan- ja kostonhimoinen ja julma,
> sillä nämä ominaisuudet kertovat mielivallasta ja sitä kautta
> ikävistä teoista, joiden tapahtumiseen/tapahtumattomuuteen
> ei voi itse juurikaan vaikuttaa.
> Varsinkin julmuus kertoo
> mielestäni ihmisestä, joka on jotenkin psyykkisesti vaurioi-
> tunut. Eläimet eivät ole julmia (eivät edes leijonat, jotka
> "leikkivät" saaliseläimellään, sillä niille "leikki" on paitsi
> treeniä myös varokeino -- kunnolla kannattaa hyökätä vasta sitten
> kun uhri on väsytetty).
Et ymmärtänyt mua täysin. Todella kehittynyt ja tasapainoinen ihminen
kykenee sekä todella kovaan hyvään, että pahaan. Kysymys on siitä
miten näitä ominaisuuksia hän käyttää ja missä. Ja jos et hyväksy
raakalaista itsessäsi niin et hyväksy rakastajaakaan. Toiset meistä
ovat hurjempia ja syvempiä ja voimakkaampia kuin toiset ja heidän
tehtävänsä tässä maaailmassa toinen. Kaikista ei tule maailmoja
rakastavia hyvinvointi-enkeleitä ja -keijukaisia, sillä jokainen on
erilainen ja ominaislaatunsa myös.
Jos et kestä vahvoja ihmisiä, et kestä heikkojakaan, sillä kyky
rakastaa ja vihata kulkevat käsi kädessä. Ei koskaan toista ilman
toista.
> Ilkeydellä, julmuudella ja raakuudella ei ole myöskään tehty
> mitään urotekoja -- vain julmuuksia, ilkeyksiä ja raakuuksia.
> Rohkeudella, rehellisyydellä, periksiantamattomuudella, lujuu-
> della ja uskolla siihen, että toimii oikein, urotekoja on tehty
> sitäkin enemmän.
"Kaikki keinot ovat sallittuja, niin sodassa kuin rakkaudessa" ja
tulee aina olemaan.
Tämä sopuisa hempeily missä eletään vielä Suomessa nykyään on vain
merkki sinullakin siis siitä, että kärsimys ei ole vielä koskaan
elämäsi varrella käynyt liian kovaksi ja kaikki potentiaali uinuu
rankempia tilanteita varten. Vasta katastrofien kautta ihminen
eheytyy, viisastuu, jos on eheytyäkseen ja löytää todelliset voimansa.
> Jostain syystä pidät sisäistä kauneutta jonain eteerisenä
> passiivisuutena ja heikkoutena. Se sinulle sallittakoon,
Koska siltä se minun perspektiivistäni tosiaankin useimmiten näyttää.
Mitä luulet tarkoitettavan uusavuttomalla pullamössösukupolvella
yleensäkin? Minä en edes termiä lanseerannut vaan se on syntynyt
itsestään.
> mutta itse näen sisäisen kauneuden jonain aivan muuna.
> Ihminen joka on saanut (lapsena) rakkautta ja oikeuden-
> mukaista kohtelua omaa minun määritelmäni mukaista sisäistä
> kauneutta ihan luonnostaan.
Minä puhuinkin sisäisestä _komeudesta_. Menikö ohi?
Mansikka Pirtelö
Paavo Väisänen
"Kutri" <ku...@mac.com> kirjoitti
viestissä:3CDC3D98...@mac.com...
Magdeburgissa ? koko elämänsä, luultavasti vielä erittäin
tyytyväisenä.
> Itse yritän hankkia uusia (muttei "rankempia"!) kokemuksia niin
> paljon kuin mahdollista -- niin rahalla saatavia kuin aivan
> ilmaisia. Aamut tuoksuvat Italiassa erilaisilta kuin Thaimaassa,
aivan saman kokee meren rannalla ja verrokkina Väinölänniemi
Kuopiossa.
Meren ranta haisee mätäneville ruovikoille, järven tuoksua en osaa
määritellä, mutta erilainen on.
> Leipä on erilaista Saksassa kuin Singaporessa. Asennettani
> selittänee ammattini fiktiokirjoittajana: kokemukset ovat
> minulle työni kannalta aivan välttämätöntä materiaalia ja siis
> tavallaan sijoitus tulevaisuuteen = mitä enemmän olen kokenut,
> sitä parempia tekstejä voin kirjoittaa.
Parhaimmat kokemukseni olen saanut keskustellessani henkilöiden
kanssa.
Kertoessani naapurilleni että 'lohenvatsalihat ovat maukkainpia..'
Hän keskeytti minut kertoen äänensävyllä joka ei sietänyt
vastaväitteitä, ' Eka marketissa fileeraaja sanoi niiden olevan
arvottomia'.
Viimekesänä ystäväni päivällisillä tarjottiin kolmea kalalajia
paistettuna, haukea, ahventa ja kuhaa.
Seurueen toiset syöjät antoivat lausunnon "kuha on hyvää"!
Maistettuani myös sitä sorttia, erehdyin arvostelemaan:"Tämähän on
aivan mautonta!" onko suomalaisen makukäsityksen mukaan maukasta
sellainen ruoka jossa ei ole sanottavasti makua?
En morkannut ruoan valmistusta, vaan alkumateriaalia, nyt kuulin että
oli myös loukkaannuttu :-(
>Samaan aikaan panostan
> kyllä arkielämäni mukavuuteen, mutta en mitään sellaisia määriä,
> että se estäisi matkustelun yms.
>
Onhan se yksi tapa saada ote elämään, Gogol kertoo "venäjän
valtateiden nostaneen hänen mielentilansa useinmasennuksen alhosta".
Italia ei siihen pystynyt, taisi polttaa peräti kahdesti jatkot
Kuolleisiin sieluihin?
Ja kuoli kauhuun, arkkunsa kantta raapien, hänet haudattiin
valekuolleena!
Mukavuuden halu lienee eräs onnellisuuden este, ihminen on luotu
toimimaan jatkuvasti, 'se pitää mielen keviän'
Puakki
Kutri
läski wrote:
> Kutri <ku...@mac.com> wrote in message news:<3CDC3A4F...@mac.com>...
>
>
>>Ai et ole törmännyt koskaan sisäisen kauneuden käsitteeseen?
>>Minulle se tarkoittaa sitä, että haluaa keskimäärin muille
>>hyvää, on lähtökohtaisesti ystävällinen, rehellinen, suora,
>>rohkea ja oikeudenmukainen.
>>
>
> Niinpä. Ellei ole yhteiskunnallisesti syyttömästi ruhjottu.
> Juu ja kyllä lihavatkin ovat joskus hyvin aistikkaita runoilijoita,
> herkkiä maalareita ja hyviä lapsiaan rakastavia madonna-äitejä ja
> kaukana sotureista.
Häh? Jos puhutaan sisäisestä kauneudesta, mitä tekemistä
sillä on ylipainon kanssa? Ei mitään. Oma "sisäinen kau-
neuteni" ei ole lisääntynyt yhtään laihtumisen myötä.
Voi jopa olla, että juuri siksi että joskus on ollut
sosiaalisesti hyljeksitty, on "sisäisesti kauniimpi",
koska ei ole päässyt turhaan ylpistymään.
Jokainen on erilainen. Kukin taaplaa tyylillään.
>
>
>>Eikä se tarkoita mitään hempeilyä,
>>nöyristelyä tms. vaan yksinkertaisesti sitä että elää ja antaa
>>muiden elää, tekee toisille niin kuin toivoo itselleen tehtävän.
>>
>
> Mutta tämä on pelkkää haihattelua ja epärealismia, sillä elämä ei
> koskaan ole kokonaisuudessaan tällaista. Sinullakin on vihollisesi.
> Meillä kaikilla on.
Totta kai on. Mutta pitäisikö minun sen takia olla katkera
tai ilkeä?
> Annetaan heidän elää niin kauan joo kun jättävät
> meidät rauhaan. Mutta jos alkavat syyttä sorsia, vievät meiltä
> toimeentulon, kodit, veden ja ruoan ja kävelevät yli
> apartheid-politiikallaan ja läskifasismillaan , niin pitää nousta
> vastarintaan ja lujaa. Joskus siihen tarvitaan kovempia otteita.
Voisitko antaa ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, millaista
läskifasismia olet kohdannut omassa elämässäsi. Se, että leh-
dissä on kauniiden ja hoikkien ihmisten kuvia ei ole mielestäni
varsinaista läskifasismia, koska ne lehdet voi jättää aina luke-
matta ja televisio ohjelmat katsomatta, jos alkaa ahdistaa.
> Kait sinäkin puolustat läheisiäsi? Ja ensin hyvällä, mutta jos se ei
> auta ja helvetti aina vaan on irti, niin sitten pahalla?
Totta kai. Mutta vasta kun joku hyökkää. Kuten sanottua, en ole
itse heittämässä ensimmäistä kiveä tai haastamassa riitaa.
> Ja jotkut joutuvat kärsimään aivan syyttä, esim lihavat ihmiset. Kuka
> heidän puolestaan taistelee, jos heidät revitään julkisesti? Ja joskus
> on taisteltava keinoja kaihtamatta, jos meinaa selvitä. SITÄ ELÄMÄ ON
> !
Eikös oikeudenmukaisuuden käsite nimenomaan sisällä sen,
että myös paha saa (pahan) palkkansa? Eli totta kai itseään
saa puolustaa, eikä mitään paskaa tarvitse niellä. Ideana
on kuitenkin se, ettei jo lähtökohtaisesti suhtaudu aggres-
siivisesti maailmaan ja muihin ihmisiin -- siis asenteella
"pitäkää tunkkinne".
Aloin miettiä, että mitä tarkoitat sillä, että "[lihavat ihmiset]
revitään julkisesti"? Eipä tullut heti mieleen muuta esimerk-
kiä, kuin että joku heittää baarissa tyyliin "väistä, läski"
-- no, se sama tyyppi voisi heittää varmasti myös "väistä,
ruma/vanhus/luuranko/idiootti". Jos joku haluaa olla vittu-
mainen, se löytää kyllä jokaisesta jonkun puutteen, josta
vittuilla.
Jos ihan tarkkoja ollaan, verrattuna siihen miten olen nähnyt
ihmisten suhtautuvan oman äitini läskeihin, juttusi tuntuvat hieman
liioitelluilta. Tulee mieleen eräs toinen henkilö, joka kir-
joitti samanlaisella kiiholla alkuvuodella samasta aiheesta.
Anyway, äitiäni ei takuulla ole syrjitty missään ulkonäön
takia, paitsi ehkä ihmissuhdemarkkinoilla, mutta hän on muu-
tenkin ns. hankala tapaus niillä. Päinvastoin -- äiti muisteli
kuinka nuorena ja kurvikkaana blondina se joutui kohtaamaan
yliopistolla miesten suunnalta tytöttelyä ja naisten suunnal-
ta kateellista ilkeilyä, kunnes tuli ekaa kertaa raskaaksi,
jonka jälkeen naiset alkoivat suhtautua häneen ystävällisesti
ja miehet ottivat hänet tosissaan. Kun lasten mukana tulleet
kilot jäivät, kukaan ei vahingossakaan ole sen jälkeen yrit-
tänyt mitätöidä äitiäni ja hänen saavutuksiaan. Toisaalta
hän on kyllä luonteeltaan sellainen, ettei kovin helposti
jää kenenkään jalkoihin.
Mistä tulikin mieleeni, että vaikka äitini on ns. kova ämmä,
hän ei missään nimessä ole ilkeä, katkera, aggressivinen tai
julma vaan ainoastaan päättäväinen ja periksiantamaton, itse-
varma, rohkea ja vahva. Ja hän on saanut aivan mielettömästi
asioita aikaiseksi. No, nyt, vihdoin 49 vuoden korkeassa
iässä hän laihduttaa lääkärin kehoituksesta (liian korkea
verenpaine, sydämen laajentuma ja polvet menossa kovaa vauhtia
paskaksi jne.). Lisäksi mamma just totes, että nyt hän on jo
niin vanha, ettei tarvitse enää uskottavuutensa suojaksi mitään
läskejä.
Ja äiti ei ole kyllä koskaan 50 kilon ylipainostaan huolimatta
valittanut siitä, kuinka läskejä kohdellaan väärin, tai
kuinka häntä syrjittäisiin (minkään asian vuoksi) tai pilkat-
taisiin tai kiusattaisiin läskien takia. Tai selittänyt,
että läskejä pitäisi ymmärtää ja arvostaa ja rakastaa. Ehkä
hän on sitten poikkeustapaus?
> Sisäinen ja ulkoinen kävelevät AINA käsi kädessä olit millainen
> hyvänsä.
Voisitko täsmentää? En koe luonteeni muuttuneen juurikaan sen
jälkeen kun laihduin.
> Et ymmärtänyt mua täysin. Todella kehittynyt ja tasapainoinen ihminen
> kykenee sekä todella kovaan hyvään, että pahaan. Kysymys on siitä
> miten näitä ominaisuuksia hän käyttää ja missä. Ja jos et hyväksy
> raakalaista itsessäsi niin et hyväksy rakastajaakaan. Toiset meistä
> ovat hurjempia ja syvempiä ja voimakkaampia kuin toiset ja heidän
> tehtävänsä tässä maaailmassa toinen. Kaikista ei tule maailmoja
> rakastavia hyvinvointi-enkeleitä ja -keijukaisia, sillä jokainen on
> erilainen ja ominaislaatunsa myös.
Mielestäni maailmoja rakastavat ja kaiken kärsivät ja kestävät
ja anteeksiantavat ja ymmärtävät ihmiset, joiden yli saa kävellä
niin paljon kuin haluaa, ovat ihan yhtä häiriintyneitä kuin ihmi-
set, jotka ovat täynnä vihaa, katkeruutta, raivoa ja julmuutta.
Uskon, että terve ja tasapainoinen ihminen on jossain heidän
välimaastossaan. Totta kai aggressiot kuuluvat ihmisluontoon
samalla lailla kuin rakkaus yms. rakentavat tunteet, mutta idea
on siinä, että aggressioita ei oteta esiin, ennen kuin on ihan
pakko.
> Jos et kestä vahvoja ihmisiä, et kestä heikkojakaan, sillä kyky
> rakastaa ja vihata kulkevat käsi kädessä. Ei koskaan toista ilman
> toista.
Ei tietenkään, mutta teksteistäsi sai sellaisen kuvan, että
ihannoisit tilaa, jossa aggressiivinen ja "pimeä" puoli dominoisi.
> "Kaikki keinot ovat sallittuja, niin sodassa kuin rakkaudessa" ja
> tulee aina olemaan.
> Tämä sopuisa hempeily missä eletään vielä Suomessa nykyään on vain
> merkki sinullakin siis siitä, että kärsimys ei ole vielä koskaan
> elämäsi varrella käynyt liian kovaksi ja kaikki potentiaali uinuu
> rankempia tilanteita varten. Vasta katastrofien kautta ihminen
> eheytyy, viisastuu, jos on eheytyäkseen ja löytää todelliset voimansa.
Toki, mutta katkeruus on tunne, joka ei johda mihinkään. Katas-
trofeista selviää parhaiten se, jolla on optimistinen elämän-
asenne (pessimisti antaa nopeammin periksi). Olen kohdannut pal-
jon paskaa elämässäni, mutta mielestäni tärkeintä on nousta
kaiken sen yläpuolelle ja kun tilanne on ohi, jättää se taak-
seen, eikä jäädä loppuelämäkseen märehtimään kokemiaan vääryyk-
siä.
> Koska siltä se minun perspektiivistäni tosiaankin useimmiten näyttää.
> Mitä luulet tarkoitettavan uusavuttomalla pullamössösukupolvella
> yleensäkin? Minä en edes termiä lanseerannut vaan se on syntynyt
> itsestään.
Termi on mielestäni liioiteltu. Ko. sukupolvi arvostaa vain eri
asioita ja on hyvä eri asioissa kuin vanhempansa. Itse en ole
koskaan tavannut henkilöä, joka olisi niin uusavuton, kuin mitä
pullamössösukupolven edustajien väitetään olevan. Lieko urbaani-
legendaa?
> Minä puhuinkin sisäisestä _komeudesta_. Menikö ohi?
Meni. Ilmeisesti termisi kuitenkin tarkoittaa ihmistä, joka
on aggressiivinen ja hyökkäävä ja haluaa laittaa toiset kär-
simään, koska kokee itse tulleensa kaltoin kohdelluksi?
Kutri, joka tuntee alkavansa toistaa itseään, koska on käynyt
kyllä ihan vastaavanlaisen keskustelun aikanaan "Sussen" kanssa.
Lauri Karpijoki
>Matkoissa on se hyvä puoli että ne muistaa loppuikänsä, toisin kuin sen
>hienon dekin johon sijoitti rahaa vuonna 1989.
Jep (kyseessä ei siis ollut mikään skeittilaudan synonyymi
tms?) ja olen eri mieltä tuosta, että ei muista. Kyllä varmaan
muistaa ne levyt ja kasetit, mitä siinä dekissä ollaan
soitettu ja niistä on jäänyt muistoja. Ne dekkiin ja sillä
käytettyihin äänitteisiin liittyvät muistot toimivat myös
muistuttajina vanhoista tapahtumista ja toisin päin.
MJ> Kuinka vahvasti muuten matkojesi hauskuus korreloi niiden kalleuteen?
Itselläni ei ole juuri intoa matkailuun, mutta joskus pienenä
vanhempien mukana seuramatkoilla ollessa kyllä jäi kivoja
muistoja. Tuossa teini-iässä mukana ollessa lähinnä muistaa,
että melko tylsää oli. Mutta tuli sitten nähtyä mitä on
siellä Norjaa ja Ruotsia kauempana, kun oltiin tuolla
Teneriiffalla, kuten naapurin mies sanoo.
MJ> rahaa, kun hajautat tarpeeksi. Jotenkin minua korpeaa maksaa baaris-
MJ> sa ollessani korkeaa alkoholiveroa. Siksikin tulee usein juotua jo-
MJ> tain alkoholitonta. On monesta syystä tyhmää hankkia hyvä alkoholin-
MJ> sietokyky.
No kyllä hyvän viinapäänkin saa sekaisin. Ottaa vaan jonkun
pillerin, niin sitten ollaan tiutau.
>Kyllä minusta hetkelliseen hauskaankin kannattaa panostaa, siitä voi
>jäädä tosi hyviä muistoja.
MJ> Totta kai. Joskin hetkellinen hauska järjestyy usein yllättävän
MJ> pienellä rahalla.
Riippuu vähän kunkin rahavarastoista, että mikä on pieni raha
ja mikä ei. Elokuvissakäyntikin on minun mielestäni ainakin
aika kallista. Ja kun verrataan jotain psykoaktiivista ainetta
ja vaikka elokuvan katsomista, niin kyllä tuo psykoaktiivinen
aine on varmaan se enemmän elämyksiä tarjoavampi ja sen
vaikutus jatkuu mielen piristämisenä pidemmänkin aikaa.