Osaisikohan joku kertoa, vieläkö jostain saisi suutarinlakkaa?
Pullo alkaa käydä vähiin, mutta on se jo kestänytkin. Se nimittäin on
tullut ostettua jo ennen sotia.
--
Matti Hollberg / internet: holl...@arska.fys.utu.fi
kerroppa tarkemmin mitä tuo suutarinlakka oikein on.......
tiiä vaikka osattaisiin sitä valmistaa.
JP
Minulla ei ole pulloa nyt tässä käsillä, mutta muistaakseni siinä
ei sanota sen tarkemmin, kuin että se sisältää suutarinlakkaa.
Aineena tuo muistuttaa tavallista lakkaa, mutta pinta jää ruskeahkoksi
ja hieman elastiseksi, eli jos sillä lakkaa esimerkiksi puukon
tuppia, johon sitä lähinnä olen käyttänyt, lakka ei vanhenmitenkaan
muutu kovaksi ja murene pinnasta pois, kuten käy, jos käyttää
tavallista nykyaikaista lakkaa.
Olisko tuo tavallista venelakkaa eli polyuretaanilakkaa? Hieman ruskeaa ja
sitkeää ja pitää vettä.
Polyuretaanilakkaa ennen sotia?
Eristelakka, jolla lakataan muuntajia ja muita sähköisiä vempaimia
kosteudenkestäviksi on juuri tuollaista ei-kovettuvaa lakkaa.
Eristelakkaa saa spray-pullossa komponenttikaupoista.
Sitä (polyuretaanilakkaa) saa myös maalikaupasta pensselöitävässä
muodossakin.
> Polyuretaanilakkaa ennen sotia?
Ehkä kyse oli Afganistanin sodasta...?
> Eristelakka, jolla lakataan muuntajia ja muita sähköisiä vempaimia
> kosteudenkestäviksi on juuri tuollaista ei-kovettuvaa lakkaa.
Hmmm... Sitä entiwanhasta lakkaa kutsuttiin sell (shell ?)-lakaksi
ja se tosiaan taisi jäädä uunituksenkin jälkeen vähän kimmoisaksi.
Kävin äkkiseltään autotallissa penkomassa, mutta en löytänyt
yhtään itse käämittyä muuntajaa, enkä ite lakkapurkkia.
Täytyy joskus katsella uudestaan.
> Eristelakkaa saa spray-pullossa komponenttikaupoista.
Vieläkö ne ovat samantyyppisiä?
jouko
--
!! jos lähetät mailin, korjaa osoite !!
> Hmmm... Sitä entiwanhasta lakkaa kutsuttiin sell (shell ?)-lakaksi
> ja se tosiaan taisi jäädä uunituksenkin jälkeen vähän kimmoisaksi.
> Kävin äkkiseltään autotallissa penkomassa, mutta en löytänyt
> yhtään itse käämittyä muuntajaa, enkä ite lakkapurkkia.
> Täytyy joskus katsella uudestaan.
Aito "shellac" (suom. sellakka) on hartsimaista hyönteisen (Laccifer
lacca) eritettä joka liuotetaan alkoholiin tai vastaavaan orgaaniseen
liuottimeen.
http://www.woodfinishingsupplies.com/shellac_info.htm
--
/* * * Otto J. Makela <o...@iki.fi> * * * * * * * * * * * * * * * */
/* Phone: +358 40 765 5772, FAX: +358 2040 64652, ICBM: 60N 25E */
/* Mail: Mechelininkatu 26 B 27, FIN-00100 Helsinki, FINLAND */
/* * * Computers Rule 01001111 01001011 * * * * * * * * * * * * */
Kotikemistin reseptikirja vuodelta 1956 kertoo ....
Nahkaa voidaan myös appretoida ( mitä sitten tarkoittaneekin ) tähän
tarkoitukseen käytetään sellakkaliuoksia.
Sellakkaa, ruskeaa 120,0
Booraksia 26,0
Natriumhydroksidia 3,0
Vettä 1000,0
Nigrosiinia 15,0
Formaliinia 1,0%
Sellakka kostutetaan ammoniakilla ja liuotetaan hitaasti booraksiin ja
ammoniumhydroksidin kiehuvaan vesiliuokseen. Kun kaikki sellakka on
liuennut lisätään nigrosiini ja lopuksi formaliini.
Joku kemiantuntija kertokoon tuleeko tuosta appretointiaineesta lakkaa.
Sama kirja kertoo, ....nahkaa voidaan lakata esim, saponilakalla,
selluloosalakalla,
kloorikautsulakalla, tekohartsilakalla, ym. Tällaiset lakat voivat olla joko
kiiltäviä
tai himmeitä ja niitä voidaan valmistaa eri värisinä.
Kirja suosittelee nahan käsittelyyn pääasiassa rasvoja, taleja, öljyjä sekä
vahoja. Noita reseptejä sieltä löytyy useita.
Voit kysellä kirjastosta Kotikemistin reseptikirjaa vuodelta 1956, sen
tekijät Aaltonen - Stigell WSOY ja alkuperäispainos vuodelta 1931.
Sieltä löytyy ohjeet kauneudenhoitoaineitten, nautintoaineitten,
ilotulitteitten
ja jopasuksivoiteen valmistukseen, ollen mielenkiintoista luettavaa ainakin
yhdeksi illaksi.
Jos välttämättä haluat nahkatuotteesi pintakäsitellä perinneaineilla tuosta
kirjasta voi olla sinulle apua. Nykyaikaisempia pintakäsittelyaineita saanet
paikalliselta suutarilta.
JP